Uusi taistelijan ase

Ehdotit aluksi näitä PDWtä SPOLleille, mutta argumenttisi keskittyy tykkimiehiin ja kuskeihin ja budjetin vähyyteen. M1 Carbine on tämän aseluokan esi-äiti, mutta normi 5.56 NATO rynkky on kooltaan ja painoltaan vastaava, ja pystyy tekemään myös muita hommia kuin tykkimiesten suojaamisen. Bullpup-tyyppinen 5.56mm rynkky on erittäin kompakti, n. 60cm ase (35cm piipulla, sama kuin M4) joka mielestäni täyttää erinomaisesti SPOLlien tarpeet. Huollon hommissa sama kompakti koko myös varmasti kätevä, jos asetta tarvitsee. PDW ei menestynyt aiotussa roolissaan koska se oli vastaus kysymykseen jota kukaan ei varsinaisesti kysynyt.

P.S. 5.7x28 läpäisy (SS190 luoti) ei eroa mitenkään 9x19 läpäisystä pehmeässä kudoksessa, ollen 25-30cm. Ainoa ero on että menee kevlarin läpi siinä matkalla läpäisyn huonontumatta merkittävästi. Väittäisin jopa että 9mm olisi ikävämpi "jonossa seuraavalle" jos esim. tullut vaikka käsivarren läpi, koska sen teho perustuu massaan, kun taas 5,7mm perustuu nopeuteen. Kevyt luoti olisi ensimmäisessä osumassa epästabiloitunut ja näin menettänyt todella paljon energiaa toiseen osumaan tullessa.

Mä en ole ehdottanut mitään.
Puhuin konseptista.
 
Varmaan jossain tämän ketjun 300 sivussa asiaa on sivuttu mutta ajattelin notta että jos ei haeta sitä "parasta mitä ite voidaan kehittää" vaan ostetaan olemassa oleva asejärjestelmä ja lisenssillä suomessa tehtäis toimiva peruskampe, ei ehkä 100v käyttö-iällä mutta tehdas tekee uusia..

bren.jpg
Elikkä tämä tsekkien Bren 2 7.62x39 versio, vaikka perusjalkaväelle 14,5" piipulla ja vaunumiehet, spollarit ja sen semmoiset 11" piipulla. Sako tekisi maltillisen 300 000 aseen sarjan niin on vähän särkymävaraakin.
 
Varmaan jossain tämän ketjun 300 sivussa asiaa on sivuttu mutta ajattelin notta että jos ei haeta sitä "parasta mitä ite voidaan kehittää" vaan ostetaan olemassa oleva asejärjestelmä ja lisenssillä suomessa tehtäis toimiva peruskampe
Ihme kyllä, on viitteitä siitä että tällaista vaihtoehtoa on tuumittu ja jopa päästy tuumailusta eteenpäin.
Ihmeellisiä aikoja elellään.
 
Varmaan jossain tämän ketjun 300 sivussa asiaa on sivuttu mutta ajattelin notta että jos ei haeta sitä "parasta mitä ite voidaan kehittää" vaan ostetaan olemassa oleva asejärjestelmä ja lisenssillä suomessa tehtäis toimiva peruskampe, ei ehkä 100v käyttö-iällä mutta tehdas tekee uusia..
...
Elikkä tämä tsekkien Bren 2 7.62x39 versio, vaikka perusjalkaväelle 14,5" piipulla ja vaunumiehet, spollarit ja sen semmoiset 11" piipulla. Sako tekisi maltillisen 300 000 aseen sarjan niin on vähän särkymävaraakin.

On kyllä erittäin uskottavan näköinen.
 
Top, top. katsokaa tämä testi, missä ehdoton ykkösase 2019 on AK-47!

On Pietarin trollit tuottelijaita, kun katsoo you tubesta lähes mitä vertailua asealalta, voittaja on lähes aina itänaapurissa valmistettu.
En ole alan asiantuntija, mutta huvittaa, että lähes 70 vuotta sitten kehitetty ase peittoaa kaikki muut vertailussa :)
 
Hinta-laatusuhde on varsin kova. Ja laadulla tarkoitan aseen kenttäkelpoisuutta ja paria muuta ominaisuutta. Ergonomia ja paino ovat heikkoja puolia.
Kiinnitän taas huomion tähän ajatukseen AK:n ylivertaisesta kenttäkelpoisuudesta. Mielestäni se ei ole kenttäkelpoisuuden mittari kuinka pitkään ase toimii täysin vailla huoltoa ja huolenpitoa.
AK on todennäköisesti maailman yliarvostetuin ase.
 
Kyl toi Bren 2 kelpaisi... siitä on kivasti kevyempiä (7.62x39 ja 5.56 NATO) variantteja eri piipunpituuksilla eri rooleihin mutta myös "Battle Rifle" variantti (Bren 2 BR) kaliiberissa 7.62x51 NATO, voisi hyvin toimia DM (designated marksman) roolissa kun haetaan hiukan pidemmän matkan vaikuttavuutta ryhmälle. Mut joo, mitä olen tuosta sarjasta kommentteja lukenut ja katsellut arvioita niin tuo on kyllä ollut hyvin pidetty ja toimivan oloinen, käytännössä aiemman version lapsukset on pääosin korjattu ja siitä vielä paranneltu eteenpäin.
 
Kiinnitän taas huomion tähän ajatukseen AK:n ylivertaisesta kenttäkelpoisuudesta. Mielestäni se ei ole kenttäkelpoisuuden mittari kuinka pitkään ase toimii täysin vailla huoltoa ja huolenpitoa.
AK on todennäköisesti maailman yliarvostetuin ase.

AK on myös maailman eniten käytetty ase. Mutta mitä tulee kenttäkelpoisuuteen, niin lasken kyllä ergonomian osaksi sitä, joten älä oleta liikoja siitä mitä minä aseesta ajattelen.
 
AK on myös maailman eniten käytetty ase. Mutta mitä tulee kenttäkelpoisuuteen, niin lasken kyllä ergonomian osaksi sitä, joten älä oleta liikoja siitä mitä minä aseesta ajattelen.

Ergonomia AK:ssa on kyllä hieman vähissä...
 
Miltei kaikki nykyaikaiset rynkyt ovat toimintavarmoja ja melko helppoja huoltaa.

Hommahan menee että ensin tauolla huolletaan ase, sitten varusteet ja sitten itsensä.
 
Asehan on työkalu ongelmia korjaamiseen. Jos joku väittää, että Philips-ruuvimeisseli on maailman paras työkalu niin aika moni seppä jättää moiset toteamukset omaan arvoonsa. Jos otetaan vaikkapa AKEtus ja yms lähitaistelu kyseeseen niin rynkky ei välttämättä siihen ole optimaalisin ase.

Hinta-laatusuhde on varsin kova. Ja laadulla tarkoitan aseen kenttäkelpoisuutta ja paria muuta ominaisuutta. Ergonomia ja paino ovat heikkoja puolia.

Plus, aseiden kehitys, tai kehitys ylipäätään, on melkoista silmänlumetta vaan koska kyse on niin sanotusti hyvien ja huonojen puolien vaihtokaupan inventaarion laajentumisesta.
 
Kiinnitän taas huomion tähän ajatukseen AK:n ylivertaisesta kenttäkelpoisuudesta. Mielestäni se ei ole kenttäkelpoisuuden mittari kuinka pitkään ase toimii täysin vailla huoltoa ja huolenpitoa.
AK on todennäköisesti maailman yliarvostetuin ase.

Esitän tähän voimallisen "yli-ikäisen vähäisen asekokemuksen omaavan perusreserviläisen" mielipiteen.

RK 62 oli pahuksen hyvä ase. Sillä osui suunnilleen sinne, minne tähtäsi, ainakin sen valion verran 150 metrin radalla. Sen pidemmälle ei olisi taito kuitenkaan riittänyt. Sen purkamisen ja kasaamisen oppi helposti sen verran että pystyisin tekemään sen vieläkin sokkona lähes 30v myöhemmin. Huolloksi kahden viikon sateessa ryynäämisen jälkeen riitti laukaus niin ruosteet lensivät taivaan tuuliin ja pum-pum keppi loisti kuin Naantalin aurinko kesällä. Koko puurin aikana minulle sattui 1 latausvirhe joka johtui vanhasta lippaasta. Aivan priima ase minun kaltaiselleni ukkelille.

Mielestäni tämän palstan yksi ongelma tämän aiheen tiimoilta on se, että täällä on "liian" osaavaa väkeä. Suuri osa tänne kirjoittajista on todennäköisesti unohtanut ampumisesta enemmän kuin mitä minä olen koskaan tiennyt ja ampunut laukausmääriä joita minä en ole nähnyt edes Predator-elokuvassa. Pointtini on se, että suurin osa reserviläisistä ei omaa minua kummempaa aseosaamista eikä harrasta asiaa armeijan jälkeen.

Kysymys kuuluu. Jos pilliin puhalletaan oikeasti ja rulliin tulee se 250k reserviläistä, niin kumpi on arvokkaampaa? 0.0001 Moa 1 parsekin etäisyydeltä (älkää haukkuko, en minä noita Moa-juttuja tunne), 1,2 kg:n paino, säädettävä tukki geelipehmennyksellä, 8 tacticool kiskoa ja 263 osaa (joista pienimmät näkyvät elektronimikroskoopilla) vai painava rautakasa jonka jokainen osaa purkaa ja koota 15 minuutin kertauksella ja joka paiskoo metallimönttejä luotettavasti ainakin vihollisen yleiseen esiintymissuuntaan ja jonka huolto onnistuu lyömällä se puun kylkeen?

Varmasti monet nykyiset aseet ovat monin verroin parempia monien ellei kaikkien ominaisuuksiensa puolesta. En epäile sitä. Mutta. Olen mielenkiinnosta katsellut erilaisten aseiden purkamisvideoita mitä täälläkin on näkynyt (ohessa esimerkkinä Scar:in purku). Kun tuotas katsoo, niin minä en usko että tuo vehje kestää 10 vuotta jatkuvasti vaihtuvien varusmiesten käsittelyä. Tai jos tulee äkkiä sotaan lähtö, niin miten se perusressu tuon huoltaa ja hoitaa sotatilanteessa. Toimiakseen tuo vaatii paljon enemmän kuin RK tai AK.


Tämä nyt puhtaasti omana ajattelunani.
 
Viimeksi muokattu:
Olen tässä vähän samaa mieltä kuin @inscout . Paras on hyvän pahin vihollinen ja jos ei muuta niin ainakin huollon tarve, sekä määrän että laadun suhteen tulee yllättämään vittu-Intin kun siirrymme johonkin nykyaikaiseen aseeseen. Nythän olemme opetelleet siihen, että viikon harjoituksessa ei rynkkyä tarvitse sen kummemmin huoltaa ja perjantaina asetarkastuksessa sitä hinkataan väärin ja liian paljon kuten @Kapiainen mainitsi. On vain harvoja aseita joiden kanssa nykyinen huoltokulttuuri toimii ja yhtään niistä tuskin valitaan 7.62 RK:n korvaajaksi.
 
Esitän tähän voimallisen "yli-ikäisen vähäisen asekokemuksen omaavan perusreserviläisen" mielipiteen.

RK 62 oli pahuksen hyvä ase. Sillä osui suunnilleen sinne, minne tähtäsi, ainakin sen valion verran 150 metrin radalla. Sen pidemmälle ei olisi taito kuitenkaan riittänyt. Sen purkamisen ja kasaamisen oppi helposti sen verran että pystyisin tekemään sen vieläkin sokkona lähes 30v myöhemmin. Huolloksi kahden viikon sateessa ryynäämisen jälkeen riitti laukaus niin ruosteet lensivät taivaan tuuliin ja pum-pum keppi loisti kuin Naantalin aurinko kesällä. Koko puurin aikana minulle sattui 1 latausvirhe joka johtui vanhasta lippaasta. Aivan priima ase minun kaltaiselleni ukkelille.

Mielestäni tämän palstan yksi ongelma tämän aiheen tiimoilta on se, että täällä on "liian" osaavaa väkeä. Suuri osa tänne kirjoittajista on todennäköisesti unohtanut ampumisesta enemmän kuin mitä minä olen koskaan tiennyt ja ampunut laukausmääriä joita minä en ole nähnyt edes Predator-elokuvassa. Pointtini on se, että suurin osa reserviläisistä ei omaa minua kummempaa aseosaamista eikä harrasta asiaa armeijan jälkeen.

Kysymys kuuluu. Jos pilliin puhalletaan oikeasti ja rulliin tulee se 250k reserviläistä, niin kumpi on arvokkaampaa? 0.0001 Moa 1 parsekin etäisyydeltä (älkää haukkuko, en minä noita Moa-juttuja tunne), 1,2 kg:n paino, säädettävä tukki geelipehmennyksellä, 8 tacticool kiskoa ja 263 osaa (joista pienimmät näkyvät elektronimikroskoopilla) vai painava rautakasa jonka jokainen osaa purkaa ja koota 15 minuutin kertauksella ja joka paiskoo metallimönttejä luotettavasti ainakin vihollisen yleiseen esiintymissuuntaan ja jonka huolto onnistuu lyömällä se puun kylkeen?

Varmasti monet nykyiset aseet ovat monin verroin parempia monien ellei kaikkien ominaisuuksiensa puolesta. En epäile sitä. Mutta. Olen mielenkiinnosta katsellut erilaisten aseiden purkamisvideoita mitä täälläkin on näkynyt (ohessa esimerkkinä Scar:in purku). Kun tuotas katsoo, niin minä en usko että tuo vehje kestää 10 vuotta jatkuvasti vaihtuvien varusmiesten käsittelyä. Tai jos tulee äkkiä sotaan lähtö, niin miten se perusressu tuon huoltaa ja hoitaa sotatilanteessa. Toimiakseen tuo vaatii paljon enemmän kuin RK tai AK.


Tämä nyt puhtaasti omana ajattelunani.
No, sanotaanko niin että olin vähän samoissa ajatuksissa ennenkuin oikeasti tutustuin AR-tyyppiseen aseeseen (eli hankin oman).
Sen normaali käyttäjähuolto (se mitä esim. keskiverto varusmies tekee) on vähintään yhtä helppoa kuin AK:n. Mitään pienten osien vyöryä AR:n sisältä ei löydy. Ase taittuu piipusta alas, sen jälkeen siitä pääsee puhdistamaan piipun ja patruunapesän samalla tavalla kuin AK:sta, ehkä jopa helpommin. Lukonkehys vedetään paikoiltaan, se käy helpommin kuin AK:ssa luistin, kaasumännän ja kaasumännän suojaputken irroitus. Lukko irtoaa kehyksestä helposti, joskin AK:ssa lukko irtoaa aavistuksen helpommin.
Muuta ei tarvitse tehdä ja kyllä pelaa.
AR:n huolto käy nopeammin kuin AK:n ja on useimmiten pienempitöinen juttu.
Eroa tulee siinä että AR tarvitsee muutamaan kohtaan öljyä toimiakseen - AK ei tarvitse - mutta tämä on puhtaasti koulutuskysymys. En näe tätä minkäänlaisena ongelmana, koska asekulttuuri on PV:ssa kokonaisvaltaisesti muuttunut koulutuksessa paljon aikaisempaa parempaan suuntaan.
Minusta voisi ehkä sanoa että AR on huoltonsa ja kenttäkelpoisuutensa puolesta paljon mainettaan parempi - ja vastaavasti AK mainettaan huonompi.
AR on ollut sotilaskäytössä käytännössä lähes yhtä kauan kuin AK. Jos se olisi sotilaskäyttöön sopimaton, näin ei olisi ikinä käynyt vaan sen tilalle olisi kehitetty uusi ase.
Ampujan, taitavan tai vähemmän taitavan, kannalta AR:n selvästi parempi ergonomia antaa taito- ja tekniikkapuutteita AK:ta enemmän anteeksi. Ampuminen on siis helpompaa.
 
Back
Top