Uusi taistelijan ase

Tämä on varmasti totta. Tosin samalla on hyvä miettiä miksi se on todennäköisesti totta.
Minusta siihen on vastauksena koulutuskulttuuri. Meikäläinen aseenkäytön koulutuskulttuuri on ollut hyvin huonoa jostakin 50-60 lukujen taitteesta johonkin 2000-luvun alkupuolelle, jolloin se oli enää tasolla huono. Siitä se sitten lähti vähitellen paranemaan.


Siinä mielessä AK (RK) on mahdollistanut meillä hyvin huonon aseenkäsittelykulttuurin syntymisen ja tehnyt siitä normaalitilan. Tämä ei ole hyvä asia, onneksi siitä ollaan vähitellen pääsemässä oikeanlaiseen tapaan käsitellä ja kohdella asetta.

Kestää vaan kauan, ennen kuin 2000-luvun opit ovat syrjäyttäneet aktiivipalveluksessa olevien ja reservissä olevan aseen käsittely- ja huolto-osaamisen, juurikin tuon AK_n huolettomuuden painolastin takia. Ammattisotilaissakin on suuri joukko, joille RK ja pistooli ovat olleet pakollinen paha "PAK-ammunnoissa".
Syy on PV:ssa, joka on sallinut moisen kulttuurin aikanaan, nihilistisine nillittämisineen.
 
Kestää vaan kauan, ennen kuin 2000-luvun opit ovat syrjäyttäneet aktiivipalveluksessa olevien ja reservissä olevan aseen käsittely- ja huolto-osaamisen, juurikin tuon AK_n huolettomuuden painolastin takia. Ammattisotilaissakin on suuri joukko, joille RK ja pistooli ovat olleet pakollinen paha "PAK-ammunnoissa".
Syy on PV:ssa, joka on sallinut moisen kulttuurin aikanaan, nihilistisine nillittämisineen.
Tämä on täysin totta. Tietysti on niinkin että nykyinen reservijoukkojen suhteellisen lyhyt kierto aikaansaa sen että uudet opit, oli aihe mikä tahansa, siirtyy suht nopeasti myös reserviin.
Se on kyllä ilmam muuta totta että tuo luokaton aseenkäyttö- ja käsittelykulttuuri on laajassa mittakaavassa syvässä. Ja PV:n vikahan se yksiselitteisesti on.
 
Tänään, kun näitä erikoisjoukkojakin on noin 20% palvelukseenastujista niin tämä aseiden käyttökulttuurikin muuttuu nopeasti. Käydään läpi useita käsiaseita haulikosta asti ja kaikki tutustuvat koko ryhmän erikoisaseisiin. Myös kouluttajat seuloutuvat uusimmista upseereista.
 
Viimeksi muokattu:
Ei tarvita mitään huonoa aseenkäyttökulttuuria, riittää ihan suomalainen metsämaasto kaikkina muina vuodenaikoina kuin kesällä ymmärtääkseen että aseelta vaaditaan erityisominaisuuksia.
 
Ei tarvita mitään huonoa aseenkäyttökulttuuria, riittää ihan suomalainen metsämaasto kaikkina muina vuodenaikoina kuin kesällä ymmärtääkseen että aseelta vaaditaan erityisominaisuuksia.
No jaa, pääasiassa metsästän AR-pohjaisella aseella. Ei ole kyllä ollut ongelmia minkäänlaisia. Eikä niitä ongelmia ole ollut myöskään esimerkiksi Suomessa harjoitelleilla sotilailla jotka käyttävät AR-pohjaisia aseita. Samoin esim. RVL:lla on ollut AR-pohjaisia aseita käytössä jo kauan ja onhan niitä PV:llakin. Minusta vähän kaukaa haettua sanoa että Suomessa olosuhteet olisivat AR:lle liian vaativia jos/kun Ruotsissa tai Norjassa ei olisi.
 
Ei tarvita mitään huonoa aseenkäyttökulttuuria, riittää ihan suomalainen metsämaasto kaikkina muina vuodenaikoina kuin kesällä ymmärtääkseen että aseelta vaaditaan erityisominaisuuksia.

@Kapiainen osui viimeisen päälle naulankantaan kirjoituksessaan aseenkäyttökulttuurista. Vaikka nykyisin on toisin kuin ennen näkee silti aivan holtitonta käyttäytymistä; aseita hylätään lumeen makaamaan (tämähän on ihan ohjesäännössäkin mainittu tapa heittimistössä), kumartuessa tai polvelle mentäessä piippu ja tähtäimet täyttyvät lumella, päiväkausia pölyyntynyttä asetta ei aiotakaan huoltaa, sateessa viikon ollut rynkky kukkii ruostetta kuin Igorin Lada jne.

AK-sukuisilla tämä on jotenkin mahdollista mutta arskoilla ei ainakaan samassa mittakaavassa, siitä on turha olla kenenkään eri mieltä. Vaaditaan siis asenteen muokkaus joka lähtee kapiaisista sillä mikä tahansa uusi aseemme onkaan vaatii se merkittävästi nykyistä enemmän huoltoa.
 
Kirjoitan tähän kun vähän kirpaisee. Nimittäin tuo reserviläisten syyllistäminen PV:n aseiden huoltamisessa. Väittäisin, että eroja voi olla, joten yleistäminen ei välttämättä ole koko totuus. Olen ollut alusta asti mm. paikallisen MAkkAranpaistoKaveriKerhon toiminnassa mukana, enkä oikein tunnista siinä porukassa esiintyneen välinpitämätöntä tai toistaitoista suhtautumista mihinkään välineisiin saatikka morsmaikkuun.

Kaiken varalta ja yleisen tietoisuuden lisäämiseksi pyydän Tietäjiä kirjoittamaan tänne seikkaperäiset ja selkeät ohjeet siitä, miten ase puhdistetaan ja huolletaan Oikein. Jos olen elänyt valheessa, seison korjattuna muutaman kymmenen vuoden ajalta taannehtivasti.
———

RK ei ole ikuinen, silläkin on matkansa pää. Viimeksi näpeissä olleet lähtivät ilmeisesti perusteellisempaan huoltoon tai päivitettäviksi. Teleperä ja muut 62 M -härpäkkeet olisivat olleet viime harjoituksessa tervetulleita, mutta mennään sillä, mitä sotavaltiolta liikenee.

Mutta se taistelijan uusi ase. Täällä on esitetty mielenkiintoisen näköisiä vaihtoehtoja. Erikoisjoukoille hankitaan tietysti sitä, mitä tarvitaan, mutta millainen ”pertaani” korvaa massakäytössä RK 62:n sukulaisineen kun aika koittaa?
 
@Kapiainen osui viimeisen päälle naulankantaan kirjoituksessaan aseenkäyttökulttuurista. Vaikka nykyisin on toisin kuin ennen näkee silti aivan holtitonta käyttäytymistä; aseita hylätään lumeen makaamaan (tämähän on ihan ohjesäännössäkin mainittu tapa heittimistössä), kumartuessa tai polvelle mentäessä piippu ja tähtäimet täyttyvät lumella, päiväkausia pölyyntynyttä asetta ei aiotakaan huoltaa, sateessa viikon ollut rynkky kukkii ruostetta kuin Igorin Lada jne.

AK-sukuisilla tämä on jotenkin mahdollista mutta arskoilla ei ainakaan samassa mittakaavassa, siitä on turha olla kenenkään eri mieltä. Vaaditaan siis asenteen muokkaus joka lähtee kapiaisista sillä mikä tahansa uusi aseemme onkaan vaatii se merkittävästi nykyistä enemmän huoltoa.
Aivan niin. Lisäksi väitän myös että tällä hetkellä maksamme tuota luokattoman huonon kulttuurin hintaa siinäkin että varsin moni RK- yksilö on aikalailla loppuun kulunut. Ampumalla niitä ei ole siihen tilaan viety..
 
Suhtautuminen aseisiin ja niiden huoltamiseen tulee ehdottamasti ylemmältä portaalta / kouluttajilta. Ne porukat, jotka koulutetaan ajatuksella että ase on tarkkuustyökalu ja varusmiehen morsian suhtautuvat aseenkäsittelyyn ja huoltoon huomattavasti paremmalla otteella kuin ne joille koulutuksessa syntyy nimenomaan tämä "pakollinen paha" asenne. Naissotilaat sarjasta näki kuinka osa porukasta raahasi asetta piipusta ryömiessä, en ikinä pysty kuvittelemaan että joku omasta porukastani tekisi näin.
 
Kirjoitan tähän kun vähän kirpaisee. Nimittäin tuo reserviläisten syyllistäminen PV:n aseiden huoltamisessa. Väittäisin, että eroja voi olla, joten yleistäminen ei välttämättä ole koko totuus.

Vika ei missään nimessä ole reserviläisten, eikä varsinkaan aktiivireserviläisten, eikä kukaan ole kai niin väittänytkään.

Vika on yksiselitteisesti Puolustusvoimissa, joka ei ole vain sallinut vaan käytännössä jopa tahtomattaan lähes kannustanut huonoon aseenkäsittelykulttuuriin. Joukot toimivat siten kuin ne on koulutettu ja harjoitettu toimimaan. Vika on sen joka on kouluttanut ja harjoittanut joukot, ei joukkojen tai joukkoon kuuluvien yksilöiden.

Mitä sitten tulee parempaam aseenkäsittelykulttuuriin, niin sillä pääsee jo pitkälle jos ajattelee että se käsissä oleva RK on oma ase josta on maksanut 2500-3000€ ja joka on käyttäjälleen ensiarvoisen tärkeä työväline/työkalu.
Kun asetta kohtelee tuolla ajatuksella, niin todennäköisesti homma pelaa oikein hyvin.
 
Mielenkiintoisia nämä kommentit puolustusvoimien aseenkäyttökulttuurista. Anekdoottina, kummipoikani oli Kaartissa pari vuotta sitten, ja kun kysyin mikä on ollut hauskinta ja mikä tympeintä, niin jälkimmäiseen kuului tväl-huolto. Erikoista, nyt kun ajattelee.

Siis vaikka se olisi kuinka tympeää, niin arvaisin että jos se jotenkin tehtäisiin järjen kanssa ja olisi motivoitu ja perusteltu asevelvollisille että kundit tää on oikeasti tärkeää, niin olisiko sitten se ollut, joka nuorella kaverilla tuli ekaksi mieleen? Oli kuitenkin ihan hyvällä asenteella liikkeellä asevelvollisuutensa kanssa.

Muoks tväl-huolto on toki eri asia kuin pelkkä aseen huolto, mutta silti.
 
Vika ei missään nimessä ole reserviläisten, eikä varsinkaan aktiivireserviläisten, eikä kukaan ole kai niin väittänytkään.

Vika on yksiselitteisesti Puolustusvoimissa, joka ei ole vain sallinut vaan käytännössä jopa tahtomattaan lähes kannustanut huonoon aseenkäsittelykulttuuriin. Joukot toimivat siten kuin ne on koulutettu ja harjoitettu toimimaan. Vika on sen joka on kouluttanut ja harjoittanut joukot, ei joukkojen tai joukkoon kuuluvien yksilöiden.

Mitä sitten tulee parempaam aseenkäsittelykulttuuriin, niin sillä pääsee jo pitkälle jos ajattelee että se käsissä oleva RK on oma ase josta on maksanut 2500-3000€ ja joka on käyttäjälleen ensiarvoisen tärkeä työväline/työkalu.
Kun asetta kohtelee tuolla ajatuksella, niin todennäköisesti homma pelaa oikein hyvin.

Muistan jo nuorna miesnä Sisäministeriön koulutuksessa teroitetun kaikinpuolista aseesta huolehtimista olosuhteista huolimatta ja juuri niiden vuoksi. Ja silloin oltiin noin 2/3 palvelusajasta reissun päällä eli jossain muualla kuin kasarmiolosuhteissa.

Vastuun ottaminen sekä huolehtiminen itse siitä, mikä hyppysissä pyörii, on se ydinasia. Ja siinä on se kulttuurin yhtenäistämisen paikka. Siinä voi itse kukainenkin olla sotilasarvosta riippumatta aktiivinen toimija, vaikkei kukaan perseelle potkisi. (Asian voivat lapsiperheelliset huomioida jo kotikasvatuksessa niin intissä menee kupeitten hedelmillä helpommin perille.) Pkrl!
 
Miten metsämaastossa estetään lumen joutuminen tähtäimiin/aseeseen? Ihan tekemätön temppu kun lunta on oikeasti. Joka muuta väittää ei ole kyllä lumisessa metsässä ryynännytkään. Syöksyen eteenpäin jne.
 
Vaikka piippuun ei ylimääräistä tarvitsisi joutua niin pieni määrä lunta piipun suupuolella ei vielä mitään riko. Luodin edellään työntämä ilma puhaltaa kyllä pienet roskat ja lumet pois.
Varsinkin reikätähtäimet saa tietty helposti tukkoon mutta siitähän selviää kätevästi puhaltamalla:D
 
Jeps, suomalainen AK silti herättää luottamusta enempi mitä vastaava ar ja pysyn tässä mielipiteessä omakohtaisiin kokemuksiin vedoten niin reserviläisäiselämässä kuin valtion tarjoamiin maastoharjoituksiem tiimoilta. Ja ammun kilpaa käyttäen AR kivääriä, eli tässä ei ole mitään omaa lehmää ns. ojassa.
 
Toki pitää muistaa että AR pitää sisällään melkosen katraan kivääreitä ja itse puhun nyt siis milspec aseesta. Joku uronen presicion on tietysti jo aivan toisenlainen ongelmakeihäs eikä sitä tule mainita edes samassa lauseessa sotilasaseiden kanssa.
 
Ei tarvita mitään huonoa aseenkäyttökulttuuria, riittää ihan suomalainen metsämaasto kaikkina muina vuodenaikoina kuin kesällä ymmärtääkseen että aseelta vaaditaan erityisominaisuuksia.

Ei kai suomalainen metsä ole mitenkään erikoinen.
Metsä on metsää, sielä on syksyisin kosteaa ja pientä roskaa on paljon, talvella on pakkasta ja lunta, yms. Kaikkea tätä on tarjolla pohjois-amerikassa runsain mitoin. Ja onko onko se höyryävä ja mutainen viidakko sen vaikeampi ympäristö?
 
Mielenkiintoisia nämä kommentit puolustusvoimien aseenkäyttökulttuurista. Anekdoottina, kummipoikani oli Kaartissa pari vuotta sitten, ja kun kysyin mikä on ollut hauskinta ja mikä tympeintä, niin jälkimmäiseen kuului tväl-huolto. Erikoista, nyt kun ajattelee.

Siis vaikka se olisi kuinka tympeää, niin arvaisin että jos se jotenkin tehtäisiin järjen kanssa ja olisi motivoitu ja perusteltu asevelvollisille että kundit tää on oikeasti tärkeää, niin olisiko sitten se ollut, joka nuorella kaverilla tuli ekaksi mieleen? Oli kuitenkin ihan hyvällä asenteella liikkeellä asevelvollisuutensa kanssa.

Muoks tväl-huolto on toki eri asia kuin pelkkä aseen huolto, mutta silti.


Jos TVÄL-huoltoa kouluttaa henkilö, joka ei edes itse ymmärrä miksi asia tehdään tietyllä' tavalla, menee homma piippujen pilalle hinkkaamiseen ja lukkojen kuivuuden testaamiseen.
 
PV:lla on ollut hieman anaalinen suhtautuminen aseiden "hinkkaamiseen". Vähemmälläkin olisi pärjännyt....
 
Back
Top