Kertoisitko, mistä tuo jatkuva epäluulo tiedustelun toimivuuteen ja valvontaan kumpuaa? Onko huono asia, että sotilastiedustelulla on vanhaa maailmaa paremmat valmiudet? Onko jossain vaiheessa ollut jotain epäkohtia, joita ei olisi korjattu?
Voinhan minä kertoakin. Vastaus on pitkä, mutta kysymyksesi on hyvä ja ansaitsee kunnon vastauksen. En nyt tässä mene itse tiedustelulain sisältöön. Se on oma aiheensa.
Minun kritiikkini kohdistuu eritoten siviilitiedusteluun ja valvontaan. Tämän olen tässä ketjussa tuonut jo aiemmin esiin. Sotilastiedustelu on oma alueensa eikä minulla ole sen sisällön suhteen valittamista. Mutta valvonnan on toimittava sielläkin. Nimenomaan siksi, ettei sitä kautta pytytä aivan niin helposti kiertämään siviilitiedustelun rajoituksia.
On ensinnäkin arvokysymys pitääkö yleensä tärkeänä että näitä viranomaisia valvotaan ja niiden toimintaa rajoitetaan. Monet suomessa ovat sitä mieltä, että valvonta on turhaa ja kaikki tiedot voidaan antaa viranomaisille. "Ei minulla ole mitään salattavaa" on suomalainen asenne. Pidän tällaista asennetta typeränä. Viime vuosina on kaiketi tullut selväksi, ettei poliisi ole mitenkään immuuni rikollisuudelle ja lainvastaiselle toiminnalle. Puhumattakaan kansainvälisistä esimerkeistä siitä, mitän nämä ns. sisäisen turvallisuuden organisaatiot tekevät.
Historia on osoittanut, ettei näihin viranomaisiin ole luottamista. Ne levittävät toimintaansa aina ja pahimmillaan niistä tulee sisäpolitiikkaan vaikuttavia toimijoita joiden tekemisillä ei ole mitään tekemistä turvallisuuden kanssa, mutta sitäkin enemmän poliittisen pelin kanssa. Näin on käynyt monissa länsimaissa, pahimpina esimerkkeinä USA, Englanti, Italia ja Saksa (enkä puhu nyt mistään WWII ajasta), mutta myös meillä on tapahtunut vastaavaa. Rusin tapaus ja sen jälkiselvittely osoittivat, että SUPO:n käyttö poliittisena aseena ei ole mitenkään poissuljettua meilläkään. Puhumattakaan tietysti punaisen ja valkoisen Valpo:n ajoista. Täytyy muistaa, että näiden periaatteiden on kestettävä myös huonompia aikoja ja hallintoja jos vain mahdollista.
Kysymykseesi onko tullut esille epäkohtia. On tullut ja niille ei ole tehty mitään. SUPO:n laiton telekuuntelu jo vuosikymmeniä sitten tuli esiin entisten työntekijöiden paljastamana. Mitään ei tehty. Rusin tapauksen väärinkäytöksiä ei selvitetty eikä mitään tehty. Sonera-jutun laittomuudet todettiin, eikä mitään tehty. Ja yhdessäkään näistä tapauksista niin kutsuttu sisäinen valvonta tai johto ei havainnut mitään. Koska rikkojien itsensä mielestä heillä on oikeus ja suoranainen velvollisuus toimia näin. Väitän, että tällä hetkellä kukaan SUPO:n tai Sotilastiedustelun ulkopuolinen henkilö ei tosiasiallisesti tiedä yhtään mitään mitä näissä taloissa tehdään. Kaikki perustuu siihen, mitä nämä instanssit itse viitsivät ilmoittaa ja kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat, ne eivät paljon ilmoittele jo siitäkin syystä, että ne itse näkevät toimintansa joka tapauksessa "oikeana". Tilanne on mielestäni järjetön.
Nyt uusien ja hyvin laajojen valtuuksien myötä on tunnustettu laajasti, että valvontaa pitää viimeinkin olla. Mutta valitettavasti koko asia jäi teorian tasolle. Valvonta on puhtaasti kuollut kirjain. Ja näin on tehty täysin tarkoituksellisesti. Mihin perustan väitteeni? Katsotaanpa tosiasioita:
1. Laissa annettiin valvonnalle laajat oikeudet. Hyvä. Mutta samassa yhteydessä esitettiin valvonnan resurssit joita ei sitten lakiin kirjattu. Tämä resurssi oli 1+2+1. Useat lausunnonantajat, mukaan luettuna Oikeuskansleri, eduskunnan oikeusasiamies, Helsingin käräjäoikeus ja monet muut tahot esittivät huolensa valvonnan resurssien riittävyydestä jotta
tosiasiallinen valvonta olisi mahdollista.
Mitä tapahtui? No se resurssi oli sitten se 1+2+1. Eli määrä, joka on jo alun perin todettu monelta taholta riittämättömäksi. Oikeuksia siis on, mutta ei mitään mahdollisuuksia käyttää niitä. Tämä on tietoinen ratkaisu. Mainittakoon vielä, että näiden henkilöiden rekrytointi aloitettiin vasta kuluvan vuoden maaliskuussa. Eli käytännössä valvojia ei edes ole ollut olemassa koko valvontajakson aikana!
Ei siis liene kovin suuri yllätys että virheitä ja laittomuuksia ei valvonnassa löydy kun koko valvontaa ei ole olemassakaan.
2. Valvonnan tehokkuus riippuu tietysti myös valvojasta ja hänen linjauksistaan. Näitä nykyinen tiedusteluvaltuutettu on avannut kirjoituksissaan. Samat teemat näkyivät myös tässä ns. valvontaraportissa.
"Tiedustelumenetelmien käytön valvonta tarkoittaa näiden menetelmien käyttöä koskevien päätösten tekemisen ja täytäntöönpanon valvontaa". Suora lainaus valtuutettu Hakoselta raportin sivulta 12. Hakonen jatkaa: "
Valvonta toteutetaan käytännössä tarkastamalla tiedustelumenetelmien käyttöä koskevat päätösasiakirjat reaaliaikaisesti sekä tiedustelumenetelmien käy-töstä laadittavia pöytäkirjoja ja muuta tiedustelutoiminnan yhteydessä syntyvää dokumentaatiota jälkikäteisesti."
Mitä Hakonen käytännössä tässä sanoo on siis se, että hän valvoo sitä, mitä ja miten on kirjattu. Hän siis ei aio selvittää mitä tosiasiallisesti tapahtuu vaan vain sen, mitä sanotaan tapahtuneen. Jos paperi on kunnossa, kaikki on kunnossa. Se, mitä tehdään ei ole merkityksellistä.
Onko tällainen valvonta aitoa valvontaa? Ei tietenkään ole. Mutta se on päätetty linjaus. Se on täysin valvonnasta annetun lain hengen vastainen linjaus mutta täyttää sen pykälät. Samoin kuin kohdassa 1 kyseessä on tietoinen valinta.
3. Yhteistyö. Hakonen korostaa "suhteiden luomista valvottavaan". Pidän linjaa käsittämättömänä. Hakonen haluaa valvonnan olevan lähinnä keskustelevaa ja ohjaavaa eli valvoja lähinnä neuvoo miten asiat kirjataan oikein. Osittain tämä on ymmärrettävää, mutta ei voi muodostaa pohjaa valvonnalle. Ei valvojan tehtävä ole olla valvottavan "kaveri". Henkilökohtaisella tasolla tämä on ymmärrettävää. Onhan se mukavampaa, että valvonta tapahtuu "tuttujen kesken" kahvikupin ääressä kun käydään kansiota läpi kuin että esitetään hankalia kysymyksiä ihmisille joiden kanssa ollaan tekemisissä paljon. Mutta mitään tekemistä tuollaisella kaveeraamisella ei ole aidon laillisuusvalvonnan kanssa.
Ottaen huomioon että Hakonen on poliisi, tämä on aika väistämätön tilanne. Hän on liian lähellä valvottavaa jo lähtökohtaisesti mutta minkäs teet. Vaatimus hallinnonalan tuntemisesta rajasi valvojan valintaa siten, että käytännössä vain tuollaisen taustan omaava henkilö tuli kyseeseen. Jälleen kerran kyseessä on tietoinen valinta jolla vesitetään valvonta puhtaasti näennäiseksi.
Edellä mainittuihin pointteihin vedoten mielipiteeni on, että kyseinen valvonta on näennäistä ja sen ainoa tarkoitus on legitimisoida uuden lain valtuudet. Nämä valinnat joita valvonnan suhteen on tehty, kertovat selkeästi että aitoa valvontaa ei missään tapauksessa ole haluttu saada aikaan. Se olisi ollut helppoa ihan olemassa olevilla resursseilla. Mutta sitä ei haluttu. Itse kukin arvioikoon mitkä ovat olleet motiivit sille, että näin on toimittu.
Minä en luota sekunttiakaan yhteenkään sisäisen turvallisuuden organisaatioon enkä yhteenkään sellaisen palveluksessa olevaan. Vain henkilö joka ei ole tutustunut historiaan ja kuinka tuhoisia nämä laitokset ovat olleet ja ovat voi luottaa niihin. Ne ovat välttämättömiä, mutta niihin luottaminen on naivia ja typerää. Niissä työskentelevät ihmiset ovat tietynlaisia ja heillä on tietynlainen maailmankuva. Lait ja ihmisoikeudet eivät kuulu siihen maailmaan muualla kuin juhlapuheissa. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Ihmisluonto on sellainen.
Lopukjsi kannattaa myös muistaa, että "kansallinen turvallisuus" on kovin elävä käsite. Jokainen turvallisuuspalvelu maailmanhistoriassa on puolustanut "kansallista turvallisuutta". Sitä puolusti suomessa Valkoinen Valpo ja sitä puolusti Punainen Valpo. Molemmat uskoivat asiaansa. Toistan että näiden asioiden on kestettävä aikaa ja erilaisia hallintoja. Ei vain nykypäivää ja viisikkohallitusta.
Ohessa aiheeseen liittyviä linkkejä joista löytyy materiaalia johon kirjoitustani perustan.
tiedusteluvalvonta.fi
fi.wikipedia.org
Vihreiden kansanedustaja, tekniikan tohtori Jyrki Kasvi vaatii, että viranomaisten ja teleyritysten yhteistyön laajuus ja laillisuus selvitetään.
www.is.fi
Supon johto ei aluksi nähnyt Sonera-yhteyksissä rikosta
www.hs.fi
Helsingin hovioikeus on pitänyt ennallaan käjäräoikeuden tuomiot Supon teleurkintajutussa. Supon päällikö Seppo Nevala ja osastopäällikkö Petri Knape vapautettiin virkarikossyytteistä.
yle.fi
HARRI NYKÄNEN Supon päällikkö Seppo Nevala katsoo, että tekninen kuuntelu lukuunottamatta puhelinkuuntelua on ollut laillista myös kotirauhan piirissä uuden lain voimaantuloon asti eli kesään 1995.
www.hs.fi
HARRI NYKÄNEN Suojelupoliisi salakuunteli puhelimia ainakin 1970-luvun taitteeseen ja harrasti laitonta teknistä kuuntelua vielä senkin jälkeen. Supon entinen etsivä, nykyisin eläkkeellä oleva komisario Veli-Eino Nykänen osallistui puhelinkuunteluun 1960-luvun lopulla. Eräs toinen etsivä...
www.hs.fi
.
