Kiinan teollisuudesta jälleen ikäviä lukuja
Talous 1.10.2015 9:10
Heidi Asplund
Helsingin Sanomat
Kiinan teollisuustoiminta jatkoi syyskuussa kutistumistaan. Kiinan valtion virallisen teollisuuden ostopäällikköindeksin mukaan teollisuustoiminta kutistui hieman jo toisena peräkkäisenä kuukautena pysyen kolmen vuoden pohjalukemissa.
REUTERS
Naiset työskentelivät elektroniikkatehtaassa Wuhanissa Kiinassa heinäkuussa.
Ostopäällikköindeksi kertoo talouden toimeliaisuudesta ja tulevaisuuden näkymistä. Yli viidenkymmenen pisteen indeksiluku tarkoittaa kasvua ja alle viidenkymmenen jäävä luku supistumista.
Syyskuussa ostopäällikköindeksi oli 49,8. Tulos oli kuitenkin hieman parempi kuin sijoittajat odottivat.
"Se kertoo melko heikosta sisäisestä ja ulkoisesta kysynnästä ja että teollisuussektoriin kohdistuu yhä melko suuria alaspäin vetäviä paineita", Kiinan tilastokeskuksen virkamies
Zhao Qinghe sanoi Reutersille.
Huonon kysynnän vuoksi teollisuusyritykset jatkoivat irtisanomisia.
Kiinan tilastokeskuksen virallinen tilasto kertoo suurten teollisuusyritysten tilanteesta. Reilu viikko sitten julkaistiin luotettavampana pidetty yksityinen
Caixin/Markitin ostopäällikköindeksi, joka keskittyy pieniin ja keskisuuriin kiinalaisyrityksiin. Sen antama kuva Kiinan teollisuuden tilasta oli huomattavasti huonompi.
Caixin/Markitin indeksi laski jo seitsemättä kuukautta peräkkäin ja on alhaisimmalla tasollaan yli kuuteen vuoteen.
Kiinan talous kasvaa hitainta tahtiaan 25 vuoteen. Maan virallinen kasvuennuste tälle vuodelle on seitsemän prosenttia, mutta kasvun pelätään jäävän alhaisemmaksi.
__________________________________________________________________________________________________________________
Kiina saattaa olla taas yhdessä historiansa taitekohdassa. Markkinoiden saturoituminen pistävät kiinalaistuotteiden kysynnän kasvulle ennemmin tai myöhemmin odotetun stopin; Maailmasta ei yksinkertaisesti enää riitä ostohaluisia ihmisiä kiinalaisille kulutustavaroille. Maailmanlaajuinen taantuma on saattanut tuoda tämän hetken iloksemme etuajassa, mene ja tiedä. Toisaalla koko Kiinan talouskasvun jatkunut palkkainflaatio on syönyt ja syö koko ajan kiinalaisten kilpailukykyä. Kommunistinen puolue on ostanut suosionsa jatkuvasti kohoavalla elintasolla ja koska kouluttamattoman kulinkin ostovoimasta on täytynyt pitää huolta, palkkakuilu länkkäreitten ja kiinalaisten välillä on kaventunut, osittain jo kadonnut. Nettikommenteissa ärsyttämistarkoituksessa viljelty 500 USD kuukausipalkalla työskentelevä kiinalaisinsinööri on edelleen olemassa mutta yhtä lailla hän on edelleen vain sen viiden sadan arvoinen, jos sitäkään. Länsimaisilla standardeilla työskelevä kielitaitoinen ja kansainvälisissä projekteissa oikeasti työskentelemään kykenevä kiinalaisasiantuntija tuntee arvonsa eikä tyydy yhtään länkkärikolleegojaan pienempään korvaukseen. (Sama muuten pätee kaikkiin ns. "halpatyömaiden" terävimpiin osaajiin.)
Kiina on uhmannut vuoden 2008 kriisin jälkeen näennäisesti keikkia talouden lainalaisuuksia, jos taloudesta semmoisia on löydettävissä. Kiinan jatkuvan kasvun takana on kuitenkin varsin yksinkertainen selitys, Kiina on pitänyt talouttaan kasvu-uralla massiivisten lainojen avulla. Kiinan valtio ei ole pahemmin velkaantunut mutta kiinalaisyritykset - joista suurimmat ovat valtionyhtiöitä - ovat velkaantuneet senkin edestä. Yleisimmän arvion mukaan Kiinan velkataakka kokonaisuudessaan, siis valtion ja yksityissektorin yhteenlaskettu velka, vastaa suuruudeltaan kahdeksan kertaa maan bruttokansantuotetta. (!!!) Pahimmin velkaantuneitten joukossa on muun muassa useita valtio-omisteisia terästehtaita jotka ovat poliittisista syistä rankasti ylimiehitettyjä ja siksi täysin kilpailukyvyttömiä ilman valtion massiivista (piilo)tukea. 1950-luvulta perityvissä tehtaissa työllistyy jokaisessa satoja tuhansia kiinalaisia joten näiden yritysten nurinmeno ei tule kysymykseen. Sama dilemma on monilla muillakin teollisuudenaloilla, kommunistisen taloudenpidon ajatus oli tarjota ihmisille ensisijaisesti työpaikkoja, sitoa ihmismassat työhönsä tehtaisiin niin, ettei yhteiskunnallisille levottomuuksille ole kasvualustaa.
Tätä taustaa vasten venäläispropakandan rummuttama ajatus Kiinan ja Venäjän (länsivastaisesta) yhteisrintamasta mm. Syyriassa on järkeä vailla: Kiina hyötyy taloudellisesti halvasta öljynhinnasta ehkä enemmän kuin mikään muu maailman merkittävimmistä talouksista ja Venäjän sotaseikkailuihin osallistuminen olisi suoraan Kiinan etujen vastaista. Suursota Lähi-Idässä heikentäisi entisestään maailmantalouden tilaa, vähentäisi kiinalaisten tuotteiden kysyntää ja nostaisi energian hintoja.
Vaikka kiinan presidentin Xi Jinpinginin sanotaan ihailevan Putinin autoritaarista johtamistapaa, Kiinan hallinto ei ole presidenttikeskeinen Venäjän tapaan ja Maon esimerkistä viisastuneena kiinalaiset ovat kierrättäneet esimerkillisesti ylintä johtoaan ja päätöksenteko tapahtuu kollektiivisesti jos kuitenkin ilmeisen pienen piirin sisällä. Rasitteeksi muuttunut presidenttikin voidaan syrjäyttää varsin eleettömästi.
Yhdysvaltojen terävöitynyt kielenkäyttö mm. kiinalaisten harrastamaa ilmeisen valtiojohtoista yritysvakoilua kohtaan merkitsee aivan varmasti sitä että kiinalaisteknologian kehittäminen ei jatkossa voi enää perustua yhtä vahvasti varastettuihin piirustuksiin. Ja kopioija on aina vääjäämättä askeleen-pari jäljessä. Kiinan, kuten minkään muunkaan maan oma tiede taas ei pysty kehittymään umpiossa hallinnollisteten päätösten ruokkimana ja ohjaamana ilman akateemista vapautta ja vikata vuorovaiutusta muun maailman kanssa. Ja nämä yhteydet tuovat mukanaan keskusjotoiselle valtiolle kiusallisia ajatuksia mm. demokratiasta, kansalaisoikeuksista ja poliittiista vapauksista.
Pitkällä tähtäimellä Kiinan suurimmaksi haasteeksi saattaa muodostua länsimaisten kulutustottumusten muuttuminen väestön ikääntyessä ja paikallisen tuotannon arvostuksen noustessa uusien teknologioitten kehittyessä. Pikavalmistusmenetelmät tuovat yksilöllisesti asiakkaan tarpeiden mukaan tässä ja nyt valmistettujen tuotteiden kokonaiskustannukset lähelle teollisesti valmistettujen massatuotteuden tasoa. Kiina ei voi myöskään paeta maantiedettä, se on aina kaukana tärkeimmistä asiakkaistaan ja kuljetuskustannukset eivät ainakaan laske nykyisestä.
Kiinan kehitystä on mielenkiintoista seurata. Kiina on suurvalta mutta itse en lähtisi nostamaan Kiinaa maailam johtajaksi. Veikkaan etteivät kiinalaiste itsekään ole kiiinnostuneita mistään maailmanpoliisin asemasta. Koko maailman tavaratalon asema tuntuisi luontevammalta.