Minuteman
Eversti
Helsinki 11.8.2015
Jaan tietenkin toiveesi. Sen perusteella, mitä kerrot ja mitä viime vuosina on tapahtunut, olisi vaikeaa olla kovin optimistinen tällä hetkellä.
Tiedän sinun pohtineen paljon myös Venäjän ja Suomen monimutkaista suhdetta. Sehän on aihe, jota me suomalaiset emme voi koskaan sivuuttaa, vaikka se sangen houkuttelevalta toisinaan tuntuisikin. Kuinka kiteyttäisit sanomasi suomalaisille?
Middlebury 12.8.2015
En ole mielestäni asemassa, jossa voisin antaa asiantuntevia neuvoja tästä teemasta tai varsinkaan kertoa suomalaisille, mitä olisi tehtävä. Vilpitön mielipiteeni kuitenkin on, että pyrkimys ylläpitää presidentti Urho Kekkosen politiikkaa, johon liittyi monenlaisia myönnytyksiä itäiselle naapurillenne, odotuksia taloudellisista hyödyistä ja poliittisesta hiljaisuudesta, on jokseenkin hölmöä ja moraalitonta.
Nyky-Venäjä on olennaisesti vähemmän ennustettava, looginen ja kunniallinen kuin paha vanha Neuvostoliitto. Minulle henkilökohtaisesti tämä on päivänselvää. Ennemmin miettisin Suomen turvallisuutta sotilaallisesta näkökulmasta kuin elättelisin edelleen erityissuhdetta Putinin Venäjän kanssa.
Helsinki 12.8.2015
Kuten tiedät, jotkut Suomessa ajattelevat, että nyt eletään jonkinlaista kylmän sodan toisintoa. Ajatus voi tuntua jopa petollisen miellyttävältä siihen nähden, että meillä meni kylmän sodan aikaan suhteellisen hyvin – varsinkin idänkaupassa.
Se, mitä kirjoitit, onkin siis erityisen tärkeää. Tarkoitatko, että Suomen on nyt pidettävä Venäjää todellisena sotilaallisena uhkana?
Middlebury 12.8.2015
Tämä on kieltämättä hyvin herkkä aihe. Sanokaamme, että sen enempää Georgia kuin Ukrainakaan eivät odottaneet joutuvansa Venäjän hyökkäyksen kohteiksi. Silti niin kävi.
Samoin on Suomen laita: teoriassa aggression todennäköisyys on olematon, mutta Venäjä on osoittanut arvaamattomuutensa. Sen toiminta on täydellisen ennakoimatonta ja usein maan oman edun vastaista. Naapurimaan haavoittuvuus ja puolustuskyvyttömyys olisivat todellakin Venäjälle vain yksi syy lisää laukaista konflikti.
Helsinki 12.8.2015
Niin, vanha maksiimihan kehottaa valmistautumaan sotaan, jos haluaa rauhaa. Siinä saattaa olla oma viisautensa varsinkin suuren maan pienelle naapurille.
Mitä Venäjään tulee, osa sen toimien yllätyksellisyydestä näyttää olevan seurausta systemaattisesta viestintäoperaatiosta, jonka pyrkimyksenä on hämärtää Kremlin todellisia aikomuksia ja liikkeitä. Vai onko niin, että me lännessä olemme yhä liian naiiveja ja halukkaita uskomaan näitä viestejä sellaisina, kuin Venäjä ne kertoo?
Middlebury 13.8.2015
Propagandan tuottajat useimmiten valehtelevat – kaikissa maissa ja aina.
Hämmästyttävämpi ja ravisuttavampi on se tosiasia, että Venäjän johtajat ja diplomaatit valehtelevat yhtä häpeämättömästi ja samassa mittakaavassa kuin televisiojuontajat. Voitaisiin helposti koota pitkä lista Putinin valheista. En tarkoita vain hänen rikottuja vaalilupauksiaan, vaan suoria viittauksia mustaan, jota hän kutsuu valkoiseksi, ja päinvastoin.
Kyllä, länsi on ollut vuosikausia naiivi uskoessaan Venäjän naamiaisiin. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että Putinin petos on vihdoin tullut tiensä päähän. Ainakaan herkkäuskoiset olennot, kuten presidentti François Hollande, eivät enää anna lausuntoja tyyliin: uskon tähän, koska presidentti Putin sanoi sen minulle henkilökohtaisesti.
Meillä Venäjällä on sananlasku: Hän valehtelee niin kuin hän hengittää. Se pätee täysin Kremlin satusetiin ja heidän alma materiinsa KGB:hen. Siksi suhtaudun jokseenkin skeptisesti Venäjän hallinnon kanssa käytävään vuoropuheluun.
Kuinka mielekästä kenenkään on ryhtyä peliin jonkun kanssa, joka petkuttaa aina?
Toimittaja: HEIKKI HAKALA
Jaan tietenkin toiveesi. Sen perusteella, mitä kerrot ja mitä viime vuosina on tapahtunut, olisi vaikeaa olla kovin optimistinen tällä hetkellä.
Tiedän sinun pohtineen paljon myös Venäjän ja Suomen monimutkaista suhdetta. Sehän on aihe, jota me suomalaiset emme voi koskaan sivuuttaa, vaikka se sangen houkuttelevalta toisinaan tuntuisikin. Kuinka kiteyttäisit sanomasi suomalaisille?
Middlebury 12.8.2015
En ole mielestäni asemassa, jossa voisin antaa asiantuntevia neuvoja tästä teemasta tai varsinkaan kertoa suomalaisille, mitä olisi tehtävä. Vilpitön mielipiteeni kuitenkin on, että pyrkimys ylläpitää presidentti Urho Kekkosen politiikkaa, johon liittyi monenlaisia myönnytyksiä itäiselle naapurillenne, odotuksia taloudellisista hyödyistä ja poliittisesta hiljaisuudesta, on jokseenkin hölmöä ja moraalitonta.
Nyky-Venäjä on olennaisesti vähemmän ennustettava, looginen ja kunniallinen kuin paha vanha Neuvostoliitto. Minulle henkilökohtaisesti tämä on päivänselvää. Ennemmin miettisin Suomen turvallisuutta sotilaallisesta näkökulmasta kuin elättelisin edelleen erityissuhdetta Putinin Venäjän kanssa.
Helsinki 12.8.2015
Kuten tiedät, jotkut Suomessa ajattelevat, että nyt eletään jonkinlaista kylmän sodan toisintoa. Ajatus voi tuntua jopa petollisen miellyttävältä siihen nähden, että meillä meni kylmän sodan aikaan suhteellisen hyvin – varsinkin idänkaupassa.
Se, mitä kirjoitit, onkin siis erityisen tärkeää. Tarkoitatko, että Suomen on nyt pidettävä Venäjää todellisena sotilaallisena uhkana?
Middlebury 12.8.2015
Tämä on kieltämättä hyvin herkkä aihe. Sanokaamme, että sen enempää Georgia kuin Ukrainakaan eivät odottaneet joutuvansa Venäjän hyökkäyksen kohteiksi. Silti niin kävi.
Samoin on Suomen laita: teoriassa aggression todennäköisyys on olematon, mutta Venäjä on osoittanut arvaamattomuutensa. Sen toiminta on täydellisen ennakoimatonta ja usein maan oman edun vastaista. Naapurimaan haavoittuvuus ja puolustuskyvyttömyys olisivat todellakin Venäjälle vain yksi syy lisää laukaista konflikti.
Helsinki 12.8.2015
Niin, vanha maksiimihan kehottaa valmistautumaan sotaan, jos haluaa rauhaa. Siinä saattaa olla oma viisautensa varsinkin suuren maan pienelle naapurille.
Mitä Venäjään tulee, osa sen toimien yllätyksellisyydestä näyttää olevan seurausta systemaattisesta viestintäoperaatiosta, jonka pyrkimyksenä on hämärtää Kremlin todellisia aikomuksia ja liikkeitä. Vai onko niin, että me lännessä olemme yhä liian naiiveja ja halukkaita uskomaan näitä viestejä sellaisina, kuin Venäjä ne kertoo?
Middlebury 13.8.2015
Propagandan tuottajat useimmiten valehtelevat – kaikissa maissa ja aina.
Hämmästyttävämpi ja ravisuttavampi on se tosiasia, että Venäjän johtajat ja diplomaatit valehtelevat yhtä häpeämättömästi ja samassa mittakaavassa kuin televisiojuontajat. Voitaisiin helposti koota pitkä lista Putinin valheista. En tarkoita vain hänen rikottuja vaalilupauksiaan, vaan suoria viittauksia mustaan, jota hän kutsuu valkoiseksi, ja päinvastoin.
Kyllä, länsi on ollut vuosikausia naiivi uskoessaan Venäjän naamiaisiin. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että Putinin petos on vihdoin tullut tiensä päähän. Ainakaan herkkäuskoiset olennot, kuten presidentti François Hollande, eivät enää anna lausuntoja tyyliin: uskon tähän, koska presidentti Putin sanoi sen minulle henkilökohtaisesti.
Meillä Venäjällä on sananlasku: Hän valehtelee niin kuin hän hengittää. Se pätee täysin Kremlin satusetiin ja heidän alma materiinsa KGB:hen. Siksi suhtaudun jokseenkin skeptisesti Venäjän hallinnon kanssa käytävään vuoropuheluun.
Kuinka mielekästä kenenkään on ryhtyä peliin jonkun kanssa, joka petkuttaa aina?
Toimittaja: HEIKKI HAKALA