Venäjä: Talousministeri joutui häkkiin eikä Kremlin sisäpiiri ole enää koskematon – Mitä Putin tekee?
Uutisanalyysi: Epäilyt valtataistelusta Venäjän huipulla saivat lisää polttoainetta. Onko Putin luopunut erotuomarin roolistaan
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulk...-mita-putin-tekee/?shared=947454-2bc2eb41-500
Talouskehitysministeri
Aleksei Uljukajevin pidätys 14. lokakuuta merkitsi Venäjän liberaalille kansanosalle ja yrittäjäluokalle totuuden hetkeä – eikä ihme: virassa oleva ministeri pantiin häkkiin ensimmäisen kerran Venäjän/Neuvostoliiton historiassa sitten
Lavrenti Berijan, joka pidätettiin ja ammuttiin 1953.
Putinilainen enemmistö on tyytyväinen: rosvot kiinni, varsinkin liberaalit. Muut etsivät selityksiä öljy-yhtiö Rosneftin mahtavan johtajan
Igor Setšinin ylenpalttisesta ruokahalusta tai valtionbudjetin sekä energia-alan väännöistä geopolitiikkaan ja jopa korporatiivisen valtion käsitteeseen.
Pidätys osui talousliberaalien ytimeen.
Uljukajev oli jo pääministeri
Jegor Gaidarin, sittemmin yksityispolitiikasta vastanneen
Anatoli Tšubaisin ja talousministeri
Aleksei Kudrinin läheinen työtoveri. Hänellä on komeat tulot ja omaisuutta jopa Panamassa ja Kyproksella, mutta tässä ei ”maan tavan” mukaan ole mitään poikkeuksellista.
Kremlin tyyliin juttu on salattu ja hämärä.
Rosneft teki kantelun Uljukajevista Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:lle ja häntä on vakoiltu keväästä lähtien. Ehkä kyseessä on provokaatio: tiettävästi Rosneft antoi väitetyn lahjuksen, mutta ei käteisenä, vaan maksuna epämääräiselle tilille.
Jutun syyksi nähdään yleisesti vääntö, jolla Rosneft syksyllä sai yllättäen napata öljy-yhtiö Bašneftin. Hallituksen talousblokki oli pitänyt selvänä, että pidetään julkinen läpinäkyvä huutokauppa. Selittämättömästi Rosneft nielaisi kuitenkin Bašneftin omilla ehdoillaan 329,69 miljardilla ruplalla.
Rosneft myös osti Rosneftegazilta omia osakkeitaan yli 700 miljardilla ruplalla. Uljukajev ja hallituksen koko talousblokki vastustivat näitä veivauksia karkeana markkinoiden ohittamisena. Temppu löi korville yksityistämispolitiikka ja Kudrinin talousuudistusta.
Novoe Vremjan päätoimittaja
Jevgenia Albants hälyttää, että nyt talousvainoista on lopullisesti tullut valtion hallintomekanismi. FSB:stä tulleet toimijat valvovat maan keskeisiä rahavirtoja, mutta kukaan ei valvo FSB:tä.
Venäjän mahtavin rahasäkki, Rosneft, pääomaltaan 3 triljoonaa 583 miljadia ruplaa, on kasvanut yhteen vaino- eli repressiokoneiston kanssa ja käyttää valtion voimakeinoja. Valtionyhtiö voi tyypillisen
KGB:n salajuonen avulla erottaa hallituksen ministerin, tällä kertaa Uljukajevin.
Uljukavia seurattaessa oli puolet hallituksesta laitettu salakuunteluun. Pelisääntöjen katoaminen on saanut aiemmin lähes koskemattoman sisäpiirin vapisemaan. Carnegien Moskovan-keskuksen asiantuntija
Andrei Kolesnikov sanoo, että nyt pelko on halvaannuttanut eliitit.
Kolesnikov muistuttaa presidentin oudosta riippuvuussuhteesta KGB:n kasvattiin Setšiniin, joka on palvellut Putinia alkaen Pietarista 1991. Setšin on hamunnut paljon valtuuksia ja saanut öljyalan hallintaansa.
Putinin rooli herättää kysymyksiä: Eikö hän todellakaan huomaa, että Setšin alkaa esittää isäntää ja rapauttaa hänen rooliaan yksinvaltiaana erotuomarina? Mitään tällaista Putin ei ole sallinut vielä kenellekään.
Kolesnikov toteaa, että mannerlaatat ovat lähteneet liikkeelle. Eliittien kapina alkaa väistämättä kyteä, koska niiden monoliittisuus on särkynyt. Epävarmuuden aika jatkuu, ja tällaisia juttuja tulee lisää vuoteen 2018 saakka.
Vai pidetäänkö jo 2017 presidentin yllätysvaalit? Eräitä budjettivalmisteluja on tehty, ja entinen Rosatomin toimitusjohtaja, nykyäään presidentinhallinnon kakkosmies
Sergei Kirijenko on tiettävästi nimitetty vetämään vaalitiimiä. Eliitin eri tahojen – jopa putinilaisten
silovikkien – mielialat ovat liikkeessä, ja ryhmittymien on jossain vaiheessa sovittava uudesta konventionaalisesta johtohahmosta.
Uhrohkea ulkopolitiikka turhautti virkamiehet.
Liberaaleilla ainoa toivo on kuitenkin Putin ja talousuudistus: kukaan ja mikään muu ei voi pelastaa Venäjän taloutta iankaikkiselta taantumalta.
Konstantin Gaaze, samoin Moskovan Carnegiesta,
kysyy, onko kyseessä hiljainen vallankaappaus, jonka takana piilee suuria suunnitelmia? Hänkin toteaa, että liikkeellä on tietty silovikkien ryhmä, joka osallistuu osapuolena kamppailuun taloudesta.
Kun välit länteen kiristyivät uhkaavasti, Kreml komensi FSB:tä valvomaan tehostetusti kaikkia johtavia virkamiehiä. Tämä selittää, miksi korruptiopidätyksiä on kasaantunut niin paljon parin viime vuoden aikana.
Gaazen mukaan kaaos johtokerrostumassa johtuu poukkoilevasta, uhkarohkeasta ulkopolitiikasta, joka turhautti virkamiehet. Koalitiot sen keskuudessa ovat hajonneet, ja vuosi 2018 saa ne paniikkiin.
Bašneftin edellinen omistaja
Vladimir Jevtušenkov sai käydä häkissä ennen kuin suostui luovuttamaan omistuksensa valtiolliselle taholle.
Kirjailija
Mihail Zygar muistutti jo aiemmin Setšinin käsialasta: jos omistaja kieltäytyy myymästä omistustaan Rosneftille, Setšin hoitaa hänet pidätetyksi.
Setšin junaili Jukosin haltuunoton kanniskelemalla Putinille raskauttavia salakuunteluprinttejä, joissa
Jukosin omistaja ja Venäjän rikkain mies Mihail Hodorkovski keskusteli Yhdysvaltain ulkoministeri
Condoleezza Ricen kanssa jopa Venäjän ydinaseiden luovuttamisesta pois. Hodorkovski itse sanoo, ettei tällaisia keskusteluja ole käyty.
Hodorkovskin näytösoikeudenkäynti nujersi Venäjän ensimmäisen presidentin
Boris Jeltsinin ajan
oligarkkien vastarinnan. Nyt Uljukajevin jutulla pannaan kuriin virkamieskoneisto. Hänestä tulee panttivanki koko liberaalijoukolle.
Varmemmaksi vakuudeksi tiedostusvälineille vuodettiin lista kahdeksasta asianomaisesta. Heihin kuuluvat varapääministeri
Arkadi Dvorkovitš ja varapääministeri
Igor Šuvalovin sihteeristön varajohtaja
Marina Romanova. Politiikan tutkija
Stanislav Belkovskin mukaan Uljukajevin kautta yritetään painostaa kaikkia.
Rosneftin ja FSB:n liitto näkyy siinäkin, että tutkintaa johtaa rikostutkintakomitean oikeuseversti
Roman Nesterov, tunnettu monesta poliittisesta talousjutusta.
Nesterov
junaili tuomion myös opposition keulahahmolle
Aleksei Navalnyille ja tämän veljelle
Olegille.
Navalnyi luonnehti everstiä: ”Erikoisrikostutkija, jota käytetään poliittisissa jutuissa, joissa pitää sepittää kaikki. Väärennysten erikoismies.”
”Ei kukaan valtiota vastaan.”
K
ommersantin varapäätoimittaja
Dmitri Butrin hahmottaa jutun suureksi taustakuvioksi sen, että Igor Setšin haluaa koota imperiumiinsa koko polttoaine- ja energiakompleksin eli valtiolliset jättiläiset Rostehin, Transneftin ja jopa Gazpromin. Tätä helpottaa hänen asemansa presidentin polttoaine- ja energiakompleksin strategisen kehityksen komission puheenjohtajana.
Setšinin ruokahalun kohteeksi voivat joutua myös omistukseltaan salamyhkäinen Surgutneft ja viimeinen yksityinen öljy-yhtiö Lukoil, jonka johtaja
Vagit Alekperov kävi jo ”keskustelemassa” Putinin kanssa. Tosin Lukoilin omistus on hajaantunut monille omistajille, myös ulkomaisille, eikä sitä voi ottaa haltuun yksinkertaisesti heittämällä pääomistaja häkkiin.
Hallitus aikoo nostaa omistamastaan Rosneftistä sen Bašneftin ja omien osakkeittensa kaupoista saamat 1 000 miljardia ruplaa pelastaakseen budjetin, jonka sosiaali-, terveys- ja koulutusosuus on raunioitumassa. Rosneft haluaa pitää ne ”kehitysprojekteihinsa”.
Rosneftiä pidetään taitamattomana, hallinnoltaan jäykkänä ja kalliina dinosauruksena. Sen poliittiset ratkaisut, kuten investoinnit Venezuelaan, Intiaan, Indonesiaan ja Venäjän Itä-Aasian osiin ovat tuottaneet valtavia tappiota.
Venäjällä on havaittavissa selvä suunta korporatiiviseen valtioon, toteaa Budrin. Korporatiivinen autoritäärinen hallinto johtoklikkeineen luonnehti diktaattori
Mussolinin Italiaa,
Salazarin Portugalia ja
Francon Espanjaa.
Mussolini paalutti: ”Kaikki valtion sisällä, ei kukaan valtion ulkopuolella, ei kukaan valtiota vastaan.” Ei ollut luokkataistelua, eturistiriitoja eikä kansalaisaktiivisuutta vaan ”suuren johtajan” kultti ja ”Suuri Italia”.
Valtionhallinto on olemassa valtionyhtiöiden bisneksiä varten.
Korporatiivinen valtio ei kansallista – se pakottaa yksityiset toimimaan valtion käskyjen mukaan. Se luo suuret valtiolliset monopolit, joilla valtio sanelee reunaehdot yksityissektorillekin. Työnantajien ja -tekijöiden yhteiset ammattiliitot ja korporaatiot korvaavat parlamentit.
Budrinin mukaan Venäjälläkin valtionhallinto on olemassa valtionyhtiöiden bisneksiä varten. Valtio auttaa suuryhtiöitä, kuten Rosneftia, rahoituksellaan ja hyvillä toimintaehdoilla kilpailemaan menestyksellisesti maailmanmarkkinoilla.
Valtionyhtiöt katsovat, että iskeäkseen ulkomaisia kilpailijoita vastaan maailmanmarkkinoilla ne tarvitsevat monopolin.
Ohjeena on kilpailu amerikkalaisten kanssa – siis geopolitiikka.
Tällainen monopolismi sopii autoritaarisille hallinnoille ja talouden dirigismille, poliittiselle ohjaukselle. Rosneft haluaakin maailman öljyvarat kontrolliin. Kuitenkin koko energia-alan sulauttaminen yhdeksi valtiolliseksi kolossiksi johtaisi banaanitasavallan ja yhden perheen sulttaanikunnan tyyppiseen talouteen. Muu talouskehitys loppuisi.
Suuret taloudet eivät voi kehittyä yhden korporaation intresseille alistettuina, vaan seisahtuvat, sanoo Budrin.
Putin syrjäyttää kokeneita ikätovereitaan.
Epäilyt Kremlin valtataistelusta saivat lisää polttoainetta, kun uudeksi talouskehitysministeriksi nimitettiin 34-vuotias
Maksim Oreškin finanssiministeriön varaministerin postilta.
Oreškin on länsiliberaali inhorealistinen monetaristi, joka pamauttaa suoraan, että Venäjällä yksityiset investoinnit ovat lopahtaneet ja valtiollisten monopolien hankkeet ovat tehottomia. Hän sanoo, että šokki Venäjän taloudessa tänään on suurempi kuin neuvostotaloudessa 1980-luvun lopulla sen saattovaiheessa.
Syitä romahduksiin
Oreškin kuvaa samalla käsitteistöllä kuin entinen pääministeri Jegor Gaidar kirjassaan
Imperiumin tuho.
Oreškinin nimitys myötäilee hallituksen talousliberaaleja. Putin on viime aikoina syrjäyttänyt kokeneita ikätovereitaan ja nimittänyt virkoihin ”tuoretta” nuorta polvea.
Oikeusvaltion puutteisiin Putin ei sentään puuttunut.
Vuotuisessa puheessaan kansakunnalle Putin tyynnytteli korruptiojuttujen herättämää mieltenkuohuntaa.
Putin sanoi, että suurin osa virkamiehiä on rehellisiä kunnollisia ihmisiä. Korruptiotutkinnoissa hän edellytti asiallista tutkintaa, ei demagogista show’ta televisioon.
Kaikkiaan vaisussa ja vetäytyvässä puheessa huomionarvoista on sävyn muutos ja liberaalit käsitteet. Nyt ei käyty sotaa, vaan mietittiin sisäisiä ongelmia.
Venäjän talouden taantuman syy on presidentin mielestä pääosin sisäsyntyisissä tekijöissä. Venäjällä tarvitaan kipeästi yksityisiä investointeja, modernia teknologiaa ja työvoimaa, talouden monipuolistamista ja työn tuottavuutta, kilpailua ja hyvää yrittämisilmapiiriä.
Pääasiaan eli oikeusvaltion puutteisiin Putin ei sentään puuttunut.
Presidentti vaati, että jo 2019 Venäjän talouden pitää kasvaa enemmän kuin maailmantalouden. Tosin talouskehitysministeriön ja finanssiministeriön
virallisten ennusteiden mukaan tämä ei ole mahdollista.
Putin velvoitti hallitusta kehittämään suunnitelman tavoitteen toteuttamiseksi.
Liberaalista retoriikasta huolimatta tämä haiskahtaa neuvostoaikaiselta suunnitelma- ja komentotaloudelta: Putin ei vetoa yrittäjiin ja suunnittele heille kiihokkeita. Virkamiesten pitää yhä ”suunnata” ja komennella yrittäjiä. Paternalismi pilkistää yrittämispuheen takaa: ”Luottamus hyvä, kontrolli parempi” oli iskulause, jonka
Stalin toi valtion hallintoon.
Ristiriita toisaalta komentotalouden ajateltutavan ja raaka-aine- ja puolustustalouden monopolien ja toisaalta markkinatalouden ja sen edellyttämien uudistusten välillä on siis voimissaan.
Yksi ratkaiseva päivämäärä on 15. joulukuuta, johon mennessä Rosneftin on suoritettava 1 000 miljardia budjettiin, kuten hallitus on säätänyt.
Kumpi päättää, Rosneft vai valtio? Ellei hallitus saa rahojaan, Putin on suostunut Setšinin ajamiin uusiin sääntöihin eli luopunut erotuomarin roolistaan.
Kirjoittaja Jukka Mallinen on kirjailija, suomentaja ja Venäjä-tuntija.
