Putin lähetti Niinistölle Stalinin talvisotapuheen - tylyä tekstiä Suomen armeijasta
Lauantai 17.12.2016 klo 06.48
(AOP)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration: underline;">
Sauli Niinistö ja Vladimir Putin Kultarannassa heinäkuun alussa. Presidentit keskustelivat lähestyvän Naton huippukokouksen alla turvallisuuspolitiikasta mutta myös Suomen ja Venäjän sotaisesta historiasta. (AOP)
LUE MYÖS
Näkökulma: Onko Niinistölle lähetetty ote venäläinen vihje?
Tällaisen tekstin Putin lähetti Niinistölle - lue suomennettu ote Stalinin puheesta
Venäjän presidentti
Vladimir Putin teki työvierailun Suomeen perjantaisena iltapäivänä 1. heinäkuuta. Vierailupyynnön oli esittänyt presidentti
Sauli Niinistö. Valtionpäämiehet tapasivat Kultarannassa, tasavallan presidentin loma-asunnolla.
Nato, suurvaltapolitiikka sekä Itämeren varustautumiskierre ja turvallisuustilanne hallitsivat presidenttien keskusteluja, sillä Niinistö oli menossa seuraavalla viikolla Varsovaan Naton huippukokoukseen.
Kultarannassa puhe kääntyi myös Suomen ja Venäjän yhteiseen historiaan. Isännät lähestyivät tätä aihepiiriä kautta rantain. Suomalaiset utelivat Mannerheimin muistolaatasta, joka oli paljastettu Pietarissa kaksi viikkoa aiemmin.
Putinin vierasryhmään nimittäin kuului
Sergei Ivanov, joka oli ollut paikalla muistolaatan paljastusseremoniassa. Ivanov on Putinin luottohenkilö. Hän toimi vielä tuohon aikaan Venäjän presidentinhallinnon päällikkönä.
Ivanovilta udeltiin Kultarannassa, minkä vuoksi muistolaatassa on vuosiluku, jonka mukaan Mannerheim olisi palvellut Venäjää vuoteen 1918 saakka, vaikka tosiasiassahan Mannerheim oli palannut Suomeen jo loppuvuonna 1917. Ivanov selitti, että Mannerheimin eronpyyntö oli saapunut vasta vuodenvaihteen jälkeen ja että bolsevikkihallinto myönsi hänelle eron ja upseerineläkkeen vuonna 1918. Punaiset kommunistit antoivat eläkkeen valkoiselle kenraalille.
Myös Putin osallistui keskusteluun. Hän lohkaisi, että millaisen eläkeläisen Neuvostoliitto olikaan sitten kohdannut talvisodassa vuonna 1939.
Putin kertoi samalla, että
Stalinin arkistoista on löytynyt mielenkiintoinen asiakirja. Pikakirjoittajat olivat tehneet tarkat muistiinpanot puheesta, jonka Stalin oli pitänyt huhtikuussa 1940.
Vain kuukausi talvisodan rauhan jälkeen toveri Stalin ja muut päämajan jäsenet, eli Neuvostoliiton korkein poliittinen ja sotilaallinen johto, olivat keskustelleet Suomen-sodan kokemuksista.
Jälkipuinti oli pidetty Kremlissä Moskovassa 14.-17. huhtikuuta 1940. Salainen, nelipäiväinen kokous oli huipentunut Stalinin pitkään monologiin, jossa tämä oli perustellut komentajilleen Suomen-sodan päämääriään ja ratkaisujaan.
Kultarannassa Putin yllättäen tarjoutui järjestämään isännälleen tuon suomalaisia varmasti kiinnostavan asiakirjan. Aivan täydellistä asiakirjakopiota Putin ei kuitenkaan luvannut, joitain kohtia olisi tarpeen peittää "mustalla tussilla".
Asiakirja marraskuussa
Putinin lupaama asiakirja saapui ulkoministeriöön noin kolme viikkoa sitten. Samoihin aikoihin Iltalehti pyysi tasavallan presidentin kanslialta nähtäväksi tuon historiallisen talvisodan dokumentin.
Tämän viikon maanantaina presidentin viestintäpäällikkö
Katri Makkonenlähetti Iltalehdelle sähköpostin, jossa oli liitteenä kopio Moskovasta toimitetusta asiakirjasta.
Kopio on ote Stalinin päätöspuheesta sotilasjohtajien kokouksessa vuonna 1940. Ote on käännetty suomeksi.
Iltalehden saama kopio on identtinen sen asiakirjan kanssa, joka on tullut ulkoministeriölle ja presidentin kanslialle. Tämän viestintäpäällikkö Makkonen vahvisti torstaina. Hän kertoi tekstiviestissä, että asiakirja on peräisin Stalinin arkistosta.
Stalinin arkistot on nykyisin jaettu Venäjän valtionarkistoihin eivätkä ne muodosta yhtenäistä kokonaisuutta.
Putinin löytämä Stalinin puhe on tuttu Suomen toisen maailmansodan ajan tutkijalle, professori
Ohto Manniselle. Hän sai 20 vuotta sitten tutkia Stalinin ja puna-armeijan sotilasjohtajien kokouksen pikakirjoitusmuistiinpanot ja pöytäkirjat.
Pöytäkirjat ovat löytyneet vasta vuonna 1996. Niitä on säilytetty vanhemmassa puoluearkistossa Moskovassa. Mannisen mukaan talvisotaa koskevissa tutkimusluvissa ei ollut ongelmia, kunhan tutkimuksessa oli mukana Venäjän tiedeakatemian edustajia.
Manninen ja Venäjän tiedeakatemian jäsen, professori
Oleg A. Ržeševskitoimittivat pöytäkirjojen perusteella kirjan Puna-armeija Stalinin tentissä. Kirja ilmestyi suomeksi vuonna 1997. Venäjällä ilmestyi vuonna 1999 painettu versio nimellä I.V. Stalin i finskaja kampanija,
(JUHA RAHKONEN)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration: underline;">
Sauli Niinistö ja Vladimir Putin Kultarannassa heinäkuun alussa. Presidentit keskustelivat lähestyvän Naton huippukokouksen alla turvallisuuspolitiikasta mutta myös Suomen ja Venäjän sotaisesta historiasta. (JUHA RAHKONEN)
Kaksi jaksoa puuttuu
Iltalehti pyysi professoria vertailemaan Niinistölle toimitettua asiakirjaotetta Mannisen suomalaisen kirjan pöytäkirjaversioon. Niissä on eroja.
Niinistölle toimitetun otteen käännös on tehty nopeasti. Käännöksen suomi on kankeaa, paikka paikoin se muistuttaa käännöskoneella tehdyltä.
Sen sijaan Mannisen kirjan käännös on hienoa työtä. Suomentajana toimi
Kari Klemelä. Suomennos on tehty kahden eri pöytäkirjaversion perusteella, joista toiseen puhujat olivat saaneet lähettää tuoreeltaan korjauksiaan, koska pikakirjoittajat olivat Mannisen mukaan selvästi kuulleet joitakin sanoja väärin.
Putinin kuvainnollista "mustaa tussia" on käytetty melko paljon Niinistölle toimitetussa Stalinin puheen versiossa. Moskovasta tulleessa uudessa käännöksessä on vain vajaa puolet alkuperäisestä puhetekstistä.
Otteesta on raakattu pois kaksi yhtenäistä jaksoa Stalinin 17.4.1940 sotilasjohtajilleen pitämästä puheesta.
ARTIKKELI JATKUU ILMOITUKSEN JÄLKEEN
Mannisen mukaan toisessa puheotteesta puuttuvassa jaksossa Stalin analysoi puna-armeijan operaatiosuuntia ja armeijansa heikkouksia. Tässä puheensa jaksossa Stalin soimasi sotilasjohtajiaan ja osin itseäänkin sitä, että puna-armeijaa johtivat pääasiassa Venäjän kansalaissodan veteraanit. Sisällissota ei kouli todelliseen sotaan. Tsaarinarmeijan ammattiupseerit eivät olleet kelvanneet puna-armeijalle.
Suomea vastaan käytävään sotaan puna-armeija oli lähtenyt kuin huviretkelle, Stalin oli arvostellut.
Otteesta puuttuu Mannisen mukaan myös jakso, jossa Stalin kertoo
Otto Wille Kuusisen hallituksella uhkaamisesta.
Tässä puheensa jaksossa Stalin oli alkuperäisten pöytäkirjojen mukaan sanonut, että Neuvostoliitto oli vuonna 1939 jättänyt suomalaisille vain kaksi vaihtoehtoa. Joko suomalaiset suostuvat valtakunnanrajan tarkistuksiin tai muussa tapauksessa Neuvostoliitto murskaa Suomen tohjoksi ja Suomeen tulee Kuusisen hallitus, joka kynii Suomen johtajat.
"Joko suostutte myönnytyksiin, herra suomalaiset porvarit, tai annamme teille Kuusisen hallituksen, joka repii teidän sisälmyksenne. He pitivät ensimmäistä vaihtoehtoa parempana", Stalin oli sanonut Mannisen kirjan mukaan.
(AOP)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration: underline;">
Suomen hyökkäyksen pääarkkitehti Josif Stalin. Talvisodan jälkeen hän selitti sotapäälliköilleen aloittaneensa Suomen-sodan ehdoin tahdoin. (AOP)
Ehdoin tahdoin sotaan
Kiinnostavin ja tärkein kysymys silti on, mitä Putinin toimittamaan otteeseen on alkuperäisestä puheesta jätetty jäljelle.
Manninen sanoo, että otteessa ovat mukana Stalinin selkeät ilmaisut siitä, että hän oli ehdoin tahdoin aloittanut sodan ja juuri siinä vaiheessa suursotaa, joka myöhemmin laajeni toiseksi maailmansodaksi.
Puna-armeija ei ollut vielä syksyllä 1939 valmis sotaan. Stalin ei siitä välittänyt, vaan hän oli määrännyt sodan aloitettavaksi talvea vasten marraskuun viimeisenä päivänä 1939 eikä esimerkiksi vasta seuraavana keväänä.
- Muistaakseni Putin on jossain vaiheessa lehtitietojen mukaan ilmaissutkin, että Stalin toimi tässä rationaalisesti, Manninen sanoo.
Otteen mukaan Stalin sanoo aloittaneensa sodan kansainvälisen tilanteen vuoksi. Lännessä kolme tärkeintä suurvaltaa olivat olleet toistensa kurkussa. Tämä oli ollut paras hetki varmistaa Leningradin turvallisuus, nitistää suomalaiset eikä typerästi jättää käyttämättä tarjoutunut tilaisuus, kun muut suurvallat eivät olleet varautuneet tällaiseen.
Jos ratkaisua olisi lykätty parikin kuukautta, olisi se Stalinin mukaan johtanut siihen, että asiaan olisi voitu palata vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua uudelleen, "koska politiikassa on ennalta mahdotonta ottaa kaikkea huomioon".
(AOP)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration: underline;">
Suomen hyökkäyksen arkkitehdit, marsalkka Kliment Vorošilov ja Stalin. Talvisodan jälkeen he ja muut päämajan jäsenet kävivät vilkkaan, värikkään, nelipäiväisen keskustelun sotilasjohtajien kanssa Kremlissä huhtikuussa 1940 kuukausi rauhanteon jälkeen. Kokouksessa kerättiin yhteen Suomea vastaan käydyn sodan kokemuksia. Mukaan oli kutsuttu sotaan rintamalla osallistuneita komentajia, komissaareja ja muita johtomiehiä. Kokous huipentui Stalinin loppuyhteenvetoon, jossa hän eritteli ja selitti tekemiään ratkaisujaan. (AOP)
Suomella huono armeija
Alkuperäisessä pöytäkirjassa Suomen armeijasta annetaan positiivisempi kuva kuin mitä Putinin toimittamaan puheotteeseen on kopioitu. Eräät sotilaskokouksen osanottajat olivat kadehtineetkin Suomea.
Niinistölle nyt lähetettyyn otteeseen on poimittu vain Stalinin tyly yleisarvio Suomen armeijasta.
Stalinin mielestä Suomen armeijan suurin heikkous oli siinä, että se kykki kiven takana. Suomen armeija oli hänen mukaansa koulutettu vain passiiviseen puolustukseen eikä aktiiviseen puolustukseen, eli ei lainkaan vastahyökkäykseen.
Suomen armeija oli Stalinin mielestä auttamattoman vanhanaikainen ja väärin varusteltu. Suomelta puuttuivat ilmavoimat ja kunnon tykistö.
Suomen armeija kykeni Stalinin mukaan vain joihinkin pienimuotoisiin näytöksiin, kuten koukkimaan selustaan ja motittamaan. Stalin oli sanonut näitä taktiikoita taikatempuiksi. Kerran tai kaksi se voi onnistua, mutta ei kolmatta kertaa.
"Armeija ei voi toimia pelkillä taikatempuilla."
"Armeija, joka suorittaa hyvin sissihyökkäyksiä - pääsee selustaan, järjestää tiesulkuja ja kaikkea sellaista - sellaista armeijaa en voi kutsua armeijaksi", puheotteessa siteerataan Stalinia.
"Tärkein voitto"
Puheotteen ydin käsittelee entisen Leningradin, nykyisen Pietarin turvallisuutta. Pietari on Venäjän toinen pääkaupunki.
Otteen pääkohtia ovat Stalinin ilmaisut siitä, että tämä oli valmis uhkapeliin Suomen kanssa. Puna-armeija ei ollut valmis sotaan, kaukana siitä. Silti Stalin riskeerasi, vaikkei hän ollut täysin varma Suomen-sodan lopputuloksesta.
Stalin ilmaisi olleensa varautunut siihen, että Neuvostoliito ei onnistu valtaamaan Suomea - kuten ei onnistunutkaan. Stalin oli silti vakuuttanut tyytyväisyyttään siihen, että sodan seurauksena Helsinki joutui sotilaalliseen pihtiotteeseen, kun puna-armeija oli saanut rauhanteossa Hangon ja Viipurin.
Stalinin puheotteen viimeinen kappale on vielä tänäänkin hyytävää luettavaa. Stalin oli sanonut puheessaan, että Suomen lyöminen oli pikkujuttu.
"Tärkein asia meidän voitossamme on se, että me voitimme suomalaisten opettajina olleiden Euroopan kehittyneiden valtioiden tekniikkaa, taktiikkaa ja strategiaa. Tässä on meidän tärkein voitto", otteessa todetaan Stalinin sanoneen.
Tämän jälkeen kokouksen osanottajat olivat nousseet seisomaan ja puhjenneet myrskyisiin suosionosoituksiin toveri Stalinin kunniaksi.
OLLI AINOLA
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612162200041872_uu.shtml
