Uutisia Venäjältä

Venäjän hakatut naiset on hillitysti toteutettu, mutta sisällöltään järkyttävä dokumentti

Perheväkivalta on valtava ongelma Venäjällä. Silti duuma lievensi lainsäädäntöä kaksi vuotta sitten.

bf4e45258f8d402ab530d39e66930472.jpg

Brittitoimittaja Stacey Dooley on antanut sukupolvensa feminismille tunnetut kasvot ja kantavan äänen. Vuonna 2017 valmistuneessa dokumentissa hän matkustaa Venäjälle. (KUVA: Yle)

Venäjällä tapetaan yli 10 000 naista joka vuosi, kertoo dokumentti Venäjän hakatut naiset (2017). Arvioidaan myös, että joka päivä yli 36 000 venäläislasta joutuu seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Silti Venäjän duuma dekriminalisoi perheväkivaltaa koskevia lakeja. Helmikuusta 2017 lähtien puolison tai lapsen lyöminen on ollut vain hallinnollinen rikkomus, ei rikos. Siitä selviää pienellä sakolla, yhdyskuntapalvelulla tai korkeintaan 15 vuorokauden vankeusrangaistuksella.

Riketuomio annetaan, jos tekijä ei ole vuoteen syyllistynyt samaan tekoon eikä uhri joudu sairaalahoitoon. Perheenjäsenen saa siis hakata verisille ruhjeille, kunhan ei katko luita.

Venäjän hakatut naiset on hillitysti toteutettu, mutta sisällöltään järkyttävä dokumentti.

Tapaamme väkivaltaa paenneita äitejä lapsineen, näemme pienenevien avustusten varassa riutuvia turvakoteja. Kohtaamme miesten ylivaltaa julistavan sovinistin kuuliaisine vaimoineen, kuuntelemme uhkailuihin tottuneiden aktivistinaisten ryhmää. Vankilakarju kertoo hakanneensa ”ehkä 500 naista”. Raaka naisviha kuulemma kumpusi omista kokemuksista äidin hyväksikäyttämänä lapsena.

Dokumentin lopuksi brittitoimittaja Stacey Dooley palaa Moskovaan haastattelemaan kansanedustajia, mutta yksikään heistä ei suostu kertomaan, miksi ajoi lainmuutosta.

Heidän asemastaan ohjelmassa kohdataan muita kansalaisia. Toimittaja itse puhuu englantia, haastateltavat usein venäjää.

Vaikka tulkkaukset on leikattu pois valmiista dokumentista, eivät keskustelut menetä kohtaavuuttaan tai koskettavuuttaan. Itkevää uhria lohduttava halaus ymmärretään kielimuurin ylitse.

Toimittaja Stacey Dooley voitti juuri kotimaansa Tanssii tähtien kanssa -kilpailun, mutta olisi raskas erehdys luulla häntä pinnalliseksi viihteentekijäksi.

Dooley (s. 1987) on juontanut ja toimittanut lukuisia dokumentteja, joiden aiheet ulottuvat idän lapsityövoimasta kanadalaisten intiaaninaisten murhiin ja amerikkalaispedofiilien kohtelusta alaikäisiä seksiorjiksi kaupittelevaan japanilaismafiaan.

Palkittu televisiohahmo on antanut sukupolvensa feminismille tunnetut kasvot ja kantavan äänen.

Dokumentissa Dooley muistuttaa, että myös Britanniassa kuolee joka viikko kaksi naista kumppaninsa murhaamana. ”Hallitukset voivat puuttua asiaan vain lähettämällä vahvan viestin, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei hyväksytä.”

Mutta kuten hän jatkaa: Venäjällä viesti vaikuttaa päinvastaiselta.

Stacey Dooley: Venäjän hakatut naiset, TV2 klo 22.00 ja Areena. (K12)
 
Viimeksi muokattu:
Jokos se Airiston helmi case alkaa olemaan siinä vaiheessa että Käräjiltä rupeaa kuulumaan asian todellisesta laidasta? Yritetään etukäteen vesittää asioiden todenperäisyys

On kyllä pitkään talkkari ollut jo kaltereiden takana. Kansainvälinen tutkimus vie aikaa kun pyyntöjä on lähtenyt pitkin veroparatiiseja.
 
Valkoiseen takkiin pukeutunut nuori lääkäri Vladimir Mordvintsev Jaroslavlista puhuu videolla rauhallisella äänellä. Hän kertoo palkkansa lääkärinä olevan 11 400 ruplaa eli noin 150 euroa kuukaudessa. Kaikkine lisineen palkka nousee noin 300 euroon kuukaudessa.

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/10e05872-b9b6-42e5-bb45-0efe0d4ea077

Kun Navalnyi oli lanseerannut ammattiyhdistyksensä, alkoi eri puolilta Venäjää tippua hämmästyttäviä tietoja julkisen sektorin palkoista. Esimerkiksi muuan sairaanhoitaja Venäjään kuuluvasta Pohjois-Osetiasta raportoi palkakseen 150 euroa kun sen pitäisi olla alueen keskipalkan tasoa eli 350 euroa.

Eräänlaista käänteistä huippua edustaa kirurgi Siperian Irkutskista, joka väittää palkkansa olevan vain 95 euroa kuukaudessa kun sen pitäisi olla kaksi kertaa alueen keskipalkka eli 1 100 euroa. Lastentarhanopettaja Tveristä ilmoitti palkakseen 100 euroa kun sen pitäisi olla 400 euroa.
 
Viedään kun annetaan viedä. Usual suspects. Pätkä linkin jutusta:
HIOSTUS alkoi helmikuun alussa. Tuolloin Moskovassa vierailivat sekä eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) että ulkoasiainvaliokunnan valtuuskunta Matti Vanhasen (kesk) johdolla.

Kanerva oli Moskovassa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen erityisedustajana. Hän totesi käymiensä korkea tason keskustelujen jälkeen, että Venäjän kannalta hyväksyttävän ratkaisun hakeminen Euroopan neuvostossa on ”Suomen velvollisuus”.
 
  • Tykkää
Reactions: krd
Aika paha taloudellinen takaisku logistisesta r*ssimisestä:

Rostec Corporation CEO Sergei Chemezov has confirmed that Russia was forced to destroy all delivered to China S-400 missile after a vessel transporting these got caught in a storm.
Speaking at a press conference at the IDEX 2019 military exhibition, Chemezov said that Russia had long ago signed a contract with China for the supply of S-400 systems with anti-aircraft missiles, according toRBC.ru report.

“The contract had been signed a long time ago. The shipment would’ve been carried by now, but regrettably, the ship that was carrying the missiles was hit by a storm. We were forced to eliminate all those missiles to make new ones instead,” he said, according to news agency RBC.ru.

A vessel with S-400 systems and missiles on board, which came out of Ust-Luga (Leningrad region) in the English Channel areal caught in a storm. In conditions of strong wind and pitching, the holding equipment of the attachment could not stand it, and part of the equipment was severely damaged.
According to Chemezov, now new missiles are being manufactured in Russia, which will be sent to China.
Defense Editor for Aviation Week Steve Trimble later on its Twitter account has released the transcript of the exchange with Rostec CEO Chemezov about the S-400 system delivered to China.

The contract for the supply of at least six S-400 divisions to China valued at up to $3 billion.
https://defence-blog.com/army/all-russian-made-s-400-missiles-sent-to-china-have-been-destroyed.html
 
Samaa mietin minäkin. Ohjukset oli luvattu mutta ei kuitenkaan haluttu luovuttaa niitä. Keksittiin sitten tällainen tarina siihen.
Ilmeisesti ollut yksi toimitettava erä kolmesta ja myrsky on tapahtunut jo lähes vuosi sitten:
A storm in the English Channel damaged S-400 anti-aircraft missiles that Russia was shipping to China, but now they are being replaced, Russia says.
The ship with its damaged cargo returned to Russia last March, but two other Russian ships delivered S-400s to China successfully.
The deal was reported by the Russian government website Rossiiskaya Gazeta.

China is getting two regimental units, which amounts to at least 128 missiles.
https://www.bbc.com/news/world-europe-47289979

Onhan noita omituisia kuljetuksia ollut aikaisemminkin. Mm. Thor Libertyn tapaus jolloin oli myös myrsky ja suomalainen luotsi pelasti laivan:
Oven takana odotti 69 Patriot-ohjusta – näin pelastuspäällikkö paljasti vahingossa kielletyn ohjuslastin
https://yle.fi/uutiset/3-9958026
 
Eiköhän sotilas rahdillakin ole vakuutus tai ainakin rahtiyritys on vastuussa jos rahti pääsee matkalla irti. Kuljetusfirma kummiski joku kansainvälinen jätti tai joku kiinalainen.
Lieneekö myyjänä Venäjän valtio vai valtion omistama yritys. Valtioiden ei kannata maksaa vakuutuksia. Kuljetusfirma taas vastaa vain kilohinnalla joka on merikuljetuksille luokkaa 1.8 €/kg.
http://www.logistiikanmaailma.fi/so...vakuutus/rahdinkuljettajan-rajoitettu-vastuu/
 
Linkki: https://jamestown.org/program/cossackia-no-longer-an-impossible-dream/

Cossackia: No Longer an Impossible Dream?

The idea that the Cossacks could create their own country dates back to an idea pushed by Cossack emigres after 1917. This goal was realized briefly during the Russian Civil War and then in northern Italy at the end of World War II (Russia Seven, October 24, 2018; Windowoneurasia2.blogspot.com, October 27, 2018). Moreover, it was recognized by the United States in the 1959 Congressional resolution that established “Captive Nations Week.” However, Cossackia has long been one of the favorite ideological targets of Moscow propagandists as an example of something dreamed up by the West that could never be realized. And somewhat counterintuitively, this view has been shared by the overwhelming majority of Western specialists on the Soviet Union in the past and the Russian Federation now.

In recent months, the Cossacks who view themselves not as servants of the state but as a separate and distinct people have become more active, including by holding celebrations marking the centenary of the Cossack national flag (Gg12.ru, Kuban.kp.ru, February 19; Ugra-News.ru, February 21). This activity, in turn, has sparked a wave of anti-Cossack propaganda and activities, much of it likely with the support of nervous regional and central officials (Voccentr.info, February 17; Zona Media, February 21).

Three main arguments have commonly been employed against even the possibility, let alone the likelihood, of a Cossack state. First, many say, the Cossacks are not a nation but a serving class or “stratum” created by and thus loyal to the powerful Russian state. Second, the Cossacks are too diverse and dispersed—they are typically minorities within the populations where they live—to form a nation that could aspire to statehood. And third, such commentators argue, the Cossacks do not have effective leaders who believe in independence or have the kind of communications channels needed to mobilize those viewed as the potential creators and citizens of such a state.

Yet, none of these contentions have ever been sufficiently convincing for determined independence-minded Cossacks; and all of those given reasons are far weaker now than they have been in the past. Consequently, the idea of Cossackia should not be dismissed out of hand, even if no one, including the most passionate Cossack nationalists, would claim that it will be achieved anytime soon or even until Russia enters a new time of troubles, which might allow for the redrawing of the political map of northern Eurasia—just as the events of 1917 and 1991 did.

First of all, while it is true that some Cossack forces were created by the government or integrated into state service under the tsars and later Vladimir Putin, Cossack relations with the Russian state have never been simple. Many of the Cossack hosts that arose before the Communist Revolution took shape as a result of people fleeing official Russian power. Later, the Soviet state conducted an eradication campaign against them. And the Putin regime, by his effort to rope the Cossacks into state service, has divided the Cossack community into those who are prepared to take his money and orders versus those who are not. In fact, in response to Putin’s programs of using Cossacks as paramilitary and para-police units, most of the three to five million identified Cossacks in the Russian Federation, are reasserting their right to the status of a subgroup within the ethnic Russian nation, which Moscow would be willing to accept. However, many Cossacks are even going so far as to claim the status of a separate and distinct nation—something the federal center actively opposes (Versia, March 19, 2018; Windowoneurasia2.blogspot.com, March 20, 2018; Sntat.ru, February 12, 2019; Voccentr.info, February 17, 2019).

Second, it is true that Cossacks are diverse and, typically, minorities within the places where they live. Some are Orthodox Christians, others are Muslims, some are Buddhists and a few are even pagans. The successors of the 13 hosts of late imperial Russia spread from the Ukrainian border to the Pacific coast, although they have been joined by neo-Cossacks in almost every federal subject of Russia. And while they are typically a small minority, in some cases, as in the Kuban, they represent a significant one (Kubantv.ru, February 20). As such, those who point to these “problems” of dispersal and minority status fail to remember that Cossacks have traditionally identified Cossackia as embracing mainly the lands of the Don, Kuban and Terek Cossacks in southern Russia—not all the territories where Cossacks live. Moreover, Cossacks have often talked about Cossackia being a federation or a confederation open to others who may not be adjacent. Furthermore, some Cossacks have even talked about a kind of extraterritorial cultural autonomy of dispersed and minority groups as a step toward the formation of a more traditional state. Indeed, such possibilities animated the most recent attempt to set up Cossackia in 1990–1991 (Live Journal, March 29, 2011).

And third, while it remains true that Moscow has moved quickly to arrest or suppress Cossack activists inside the borders of Russia who push too far in directions the Kremlin does not like, the rise of the Internet and the coverage Russian journals are now devoting to Cossack thinkers abroad mean that such government suppression does not represent the limiting factor it once did. Cossack leaders abroad, like Vyasheslav Dyomin, are able to reach Cossacks inside Russia in ways their predecessors could only dream of; and Russian portals like Russia Seven as well as mainstream literary journals are now publishing and commenting upon Cossack discussions taking place around the world (Amur Info, February 21).

Dyomin, for example, has even insisted, in a recent Facebook post, that “Cossackia as a federation or confederation of a number of Cossack republics is a completely real possibility” (Facebook.com/groups/former.russia, February 5). And in perhaps the clearest indication that some in Moscow are worried about this, ten days ago (February 11), Putin sacked the head of his presidential council on the Cossacks and replaced him with a senior Federal Security Service (FSB) officer who can be expected to try to contain the rise of Cossack nationalist sentiments (PolitSovet.ru, February 11 ). That alone suggests the creation of Cossackia sometime in the future is not the impossible dream many still assume.
 
Washington Postissa pohdintaa, muuttaako Kalashnikov taas sotimisen luonnetta.

Sama juttu näyttäisi löytyvän MSN:stä, ilman(?) maksumuuria: The Kalashnikov assault rifle changed the world. Now there’s a Kalashnikov kamikaze drone
The Russian company that gave the world the iconic AK-47 assault rifle has unveiled a suicide drone that may similarly revolutionize war by making sophisticated drone warfare technology widely and cheaply available.

The Kalashnikov Group put a model of its miniature exploding drone on display this week at a major defense exhibition in Abu Dhabi, the capital of the United Arab Emirates, where the world’s arms companies gather every two years to show off and market their latest wares.

The tiny item was dwarfed by the tanks, armored vehicles and fighter jets that were also on display. But it has as much potential to change the face of war as its older cousin, the AK-47, widely referred to simply as the Kalashnikov.

With its low price, high efficiency and ease of use, the Kalashnikov rifle became the weapon of choice for revolutionaries and insurgents around the world, empowering disgruntled citizens against their governments in Latin America, Africa and Asia. It remains a potent tool to this day: The Pentagon purchases secondhand Kalashnikov rifles for its allies in Syria and Afghanistan, rather than give them more expensive American-made guns.

The Kalashnikov drone — officially named the KUB-UAV — will likewise be simple to operate, effective and cheap, its manufacturers claim — and just as revolutionary. It will mark “a step toward a completely new form of combat,” said Sergey Chemezov, chairman of Russia’s state-owned Rostec arms manufacturer, which owns a controlling stake in Kalashnikov, according to Kalashnikov’s news statement on the launch.

The KUB is four feet wide, can fly for 30 minutes at a speed of 80 mph and carries six pounds of explosives, the news release says. That makes it roughly the size of a coffee table that can be guided to explode on a target 40 miles away — the equivalent of a “small, slow and presumably inexpensive cruise missile,” according to a report by the National Interest website.

Whoever buys one will have the ability to steer a bomb with a high degree of accuracy unparalleled except by some of the U.S. military’s smartest bombs, said Nicholas Grossman, a professor of international relations at the University of Illinois and author of the book “Drones and Terrorism.”

“I think of it as democratizing smart bombs,” he said “It means disseminating smart bombs more widely. This would shrink the gap between the most advanced militaries and the smaller ones.”

Suicide drones are not new. The Islamic State pioneered the art of attaching explosives to commercially available drones and detonating them on advancing troops and enemy bases during the battles for the cities of Mosul and Raqqa in Iraq and Syria.

Russian troops in Syria were targeted by the biggest-ever suicide drone assault in Syria last year, when a swarm of more than a dozen crudely assembled devices incorporating explosives and GPS guidance systems descended onto Russia’s Hmeimim air base in Syria.

The U.S. and Israeli militaries have incorporated suicide drones into their arsenals — but controls on the export of technology mean the devices aren’t shared outside a small circle of close allies.

The KUB drone will be faster and more accurate, and will deliver twice the explosive charge and have a greater range than any of the crude homemade devices that have been patched together by terrorists, according to the Kalashnikov representatives at the exhibition.

And unlike U.S. and Israeli exploding drones, the KUB will be “very cheap,” said one of the Kalashnikov representatives. He declined to name the price and spoke on the condition of anonymity because he was not authorized to communicate with the media.

The target market will be “smaller armies” around the world, he said, meaning the availability of the KUB will bypass controls imposed by the United States and its allies that are designed to keep weaponized drones out of the hands of their foes.

The potential for terrorists to use drone bombs to carry out attacks is one of the biggest worries surrounding the proliferation of the technology, experts say. Two such drones were used in an apparent attempt to assassinate Venezuelan President Nicolás Maduro in August. Recent shutdowns of airports in London, Dublin, New York and Dubai due to mysterious drone incursions demonstrate Western governments’ lack of readiness to address threats posed by drones, Grossman said.

Terrorists are more likely to continue to improvise their own ways of jury-rigging explosive drones using cheaply available commercial devices and their own bombmaking expertise rather than spend on a ready-made version, said Nick Waters, a former British army officer and drone expert.

The spread of kamikaze drones will also intensify efforts to counter them, Grossman pointed out. “This will definitely enhance the capabilities of various state and nonstate actors, but it’s not something that can’t be countered,” he said.

However, he added, “I’m quite nervous of the capabilities being unleashed without knowing where it will lead.”
 
Verkkouutiset:
Pettymys leviää – ”Vladimir Putinin pitäisi huolestua”

48384671-1118x629.jpg

HEIKKI HAKALA | 02.03.2019 | 23:57- päivitetty 03.03.2019 | 01:23

Kansalaiset eivät enää halua olla Kremlin geopoliittisten seikkailujen maksumiehinä.

Presidentti Vladimir Putinin hallinnon tavoitteena on luoda Venäjälle pysyvä asema johtavana suurvaltana. Tämä pyrkimys on määritellyt Venäjän sisä- ja ulkopolitiikkaa siitä alkaen, kun Putin vuonna 2012 palasi neljä vuotta kestäneen pääministeriytensä jälkeen takaisin Kremlin ykköspaikalle. Kansalaiset sen sijaan suhtautuvat maansa poliittisen johdon suurvalta-ambitioihin yhä penseämmin, Britannian entinen Moskovan-suurlähettiläs Sir Andrew Wood arvioi.

Täydellinen epätietoisuus siitä, mikä Venäjää Putinin meneillään olevan kauden päätyttyä vuonna 2024 odottaa, on Woodin mukaan omiaan kohdistamaan ihmisten huomion ensisijaisesti kotimaisiin kysymyksiin.

– Putinin vallanperimyksessä – milloin se sitten toteutuukaan – ei ole kyse vain henkilöstä, vaan myös siitä, mitä hänen tai heidän pitäisi tehdä johtaessaan Venäjän tulevaisuutta, Wood sanoo arvostetun brittiläisen Chatham House -ajatushautomon julkaisemassa kommentissaan.

Hän ei näe viitteitä siitä, että Venäjän kutistuva päätöksentekijöiden joukko olisi kiinnostunut arvioimaan uudelleen maan kukoistuksen kannalta välttämättömiä taloudellisia ja poliittisia uudistuksia. Tämän seurauksena Putinin valtakautta leimannut ilmapiiri on käymässä yhä tukahduttavammaksi.

Sir Andrew Wood toimi maansa suurlähettiläänä Moskovassa 1995–2000 ja Jugoslaviassa 1985–89. Pitkällä diplomaattiurallaan hän oli palvellut Neuvostoliitossa myös vuosina 1964–66 ja 1979–82. Jäätyään eläkkeelle ulkoasiainhallinnosta hän on tutkinut Venäjän sisä- ja ulkopolitiikkaa Chatham Housessa sekä konsultoinut yrityksiä, joilla on intressejä Venäjällä.

Usko on lopahtanut

Krimin niemimaan anastaminen Ukrainalta vuonna 2014 kiihotti aluksi monet venäläiset suuren isänmaallisen innostuksen ja suurvaltauhon valtaan. Kun kansalaisten reaaliansiot ovat sen jälkeen laskeneet 11–14 prosentilla, heidän luottamuksensa hallitukseen ja Venäjän muihin instituutioihin on Woodin mukaan laskenut alimmilleen sitten vuoden 2002.

Myös luottamus Putiniin henkilökohtaisesti on vajonnut 60:stä 39:een prosenttiin. Yhä useampi venäläinen nyt myös katsoo Putinin olevan vastuussa maata koettelevien ongelmien koko kirjosta.

– Seuraukset ovat selvät: Putinin ja hänen hallintonsa olisi syytä olla huolissaan venäläisten ihmisten intresseistä, mutta eivät he sitä ole, Wood toteaa.
Presidentti Putin vaikuttaa hänen mukaansa edelleen olettavan, että Venäjän bruttokansantuote palaa 4–5 prosentin vuotuiselle kasvu-uralle.

– Harva – jos kukaan – odottaa niin tapahtuvan. Tälle vuodelle ajoitettu arvonlisäveron nosto muun muassa eräiden ”kansallisten projektien” rahoittamiseksi tulee päinvastoin heikentämään niiden tavallisten venäläisten elinoloja, joilla ei ole mielestään enää nytkään varaa elää normaaliksi mieltämäänsä elämää.

Venäläisten keskuudessa onkin Woodin mukaan levinnyt laajalle ärtynyt pettymys, eikä taloudellista ja poliittista tulevaisuuden uskoa juuri enää ole.
 
Sinänsä luulisi, että Venäjällä hieman uudistusmielisempien ja nuorempien keskuudessa vähitellen alkaisi nimenomaan orastaa toivo, kun Putinin kausi alkaa lähestyä loppuaan. Toki seuraavat viitisen vuotta voi tuntua vielä pitkältä ajalta odottaa, mutta esim. nykyhetkestä Krimin valtaukseen on vierähtänyt viisi vuotta, joka ei tunnu kuitenkaan niin kaukaiselta asialta. Toinen mokoma, ja sitten päästään näkemään, mihin suuntaan Venäjä kääntyy.

Ainakin itse kuulun siihen porukkaan, joka odottaa Putinin syrjään siirtymistä positiivisin mielin. Jos Putin on Brezhnev, niin seuraaja voisi sovitella harteilleen Gorban manttelia.
 
Sinänsä luulisi, että Venäjällä hieman uudistusmielisempien ja nuorempien keskuudessa vähitellen alkaisi nimenomaan orastaa toivo, kun Putinin kausi alkaa lähestyä loppuaan. Toki seuraavat viitisen vuotta voi tuntua vielä pitkältä ajalta odottaa, mutta esim. nykyhetkestä Krimin valtaukseen on vierähtänyt viisi vuotta, joka ei tunnu kuitenkaan niin kaukaiselta asialta. Toinen mokoma, ja sitten päästään näkemään, mihin suuntaan Venäjä kääntyy.

Ainakin itse kuulun siihen porukkaan, joka odottaa Putinin syrjään siirtymistä positiivisin mielin. Jos Putin on Brezhnev, niin seuraaja voisi sovitella harteilleen Gorban manttelia.
Iso kysymys on, että millä mekanismilla valta vaihtuu Venäjällä. Etsiikö Putinia ympäröivä ryhmittymä itselleen uuden johtajan tai keulakuvan? Vai vaihtuuko koko valtaryhmittymä ja jos, niin millä tavalla (rauhanomainen/väkivaltainen)? Jos koko valtaryhmittymä vaihtuu ilman väkivaltaisuuksia, niin mikä tekijä silloin pakottaa nykyisen valtaryhmittymän luopumaan valta-asemasta?
 
Sinänsä luulisi, että Venäjällä hieman uudistusmielisempien ja nuorempien keskuudessa vähitellen alkaisi nimenomaan orastaa toivo, kun Putinin kausi alkaa lähestyä loppuaan. Toki seuraavat viitisen vuotta voi tuntua vielä pitkältä ajalta odottaa, mutta esim. nykyhetkestä Krimin valtaukseen on vierähtänyt viisi vuotta, joka ei tunnu kuitenkaan niin kaukaiselta asialta. Toinen mokoma, ja sitten päästään näkemään, mihin suuntaan Venäjä kääntyy.

Ainakin itse kuulun siihen porukkaan, joka odottaa Putinin syrjään siirtymistä positiivisin mielin. Jos Putin on Brezhnev, niin seuraaja voisi sovitella harteilleen Gorban manttelia.


Entäpä, jos ei siirrykään venäläisen perinteen mukaisesti syrjään, vaan jatkaa. Perustuslain kausirajoitukset on helppo fiksata pois. Muistanet, että Breshnev ei siirtynyt syrjään, vaan piti vallasta kiinni niin kauan kuin pysyi hengissä. Samoin seuraavat Anropov ja Thsernenko, jotka luopuivat vallasta vasta kuollessaan.
 
Back
Top