Tvälups kirjoitti:
Tutkija: Yhteinen arvopohja on murentunut
Yle Uutiset Kotimaa 29.5.2012 klo 9:38
Millaiset tulevaisuuden mahdollisuudet on yhteiskunnalla ja liike-elämällä - sitä on pohtinut huippufutarista huippufuturistiksi siirtynyt Mika Aaltonen. Hän arvioi myös sitä, mitä ampumistragediat heijastavat nyky-yhteiskunnan arvomaailmasta.
Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulun dosentti Mika Aaltonen Ylen aamu-tv:n vieraana 29. toukokuuta 2012.
Aaltosen mukaan viimeaikaiset surmatapaukset kertovat yhteisen arvopohjan murenemisesta. Tulevaisuudentutkija Mika Aaltonen sanoi Aamu-tv:n haastattelussa, että Pohjois-Euroopan maissa on käynnissä murros, jossa usko auktoriteetteihin on katoamassa ja yksilöt ovat jäämässä oman onnensa nojaan.
- Yhteiskunta ei ole eksplisiittisesti ottanut vastuuta siitä, että kotona ja kouluissa puhuttaisiin enemmän siitä, miten meidän pitäisi käyttäytyä. Mikä on oikein ja mikä on väärin? Aikaisemmin nämä arvot tulivat kirkosta, ne tulivat kun luettiin raamattua. Aiemmin oli tällänen yhtenäinen arvopohja, ja se on murentunut, Aaltonen summaa.
(suku) Koti-Uskonto-Isänmaa ???
Valtio-"uskovaisuus", talouden jatkuvaan kasvatukseen perustuva yhteiskuntamuoto ja ns. "demokratia" sekä puolueisiin perustuva päätöksenteko alkaa olla aikansa elänyt?
Lainsäädännöllä ohjautuva "Hoiva- ja Hyvinvointi"yhteiskunta on jäänne jo käsitteellisenäkin ilmauksena. Surkuhupaisaa seurata median hehkuttelua ja spekulointia mm. eri puolueiden tulevista johtajien valinnoista.
Lööppikulttuuri pintapuolistaa ihmisten omaa ajattelua ja vetoaa tunnetason "pimeimpiin puoliin" ihmisessä.
Rötöstelyn, onnettomuuksien ja surmien otsikoinnillakin nostatetaan ihmisen pelkoja, ahdistusta jopa vihan tunteita.
Tämä kaikki suuremman tuoton varmistamiseksi lehtiyhtiölle.
Luonto taitaa olla tekemässä "pientä" korjausliikettä, kun ihminen ei ymmärrä syvempiä arvojaan?
Valtiollisella ohjauksella ja ihmisen elämän säännöstelyllä alkaa loppu jo häämöttää. Mitä seuraavaksi?
Paljon puhutaan kansalaisyhteiskunnasta ja ns. kolmannesta sektorista julkishallinnon ja yksityisen sektorin jatkeena. Se mikä on jäänyt vähemmälle julkisuudelle on neljäs sektori. Neljännellä sektorilla käsitetään esim. sukua, perhettä ja ystäväpiiriä.
Onko näin että neljäs sektori ontuu pahasti yksilökeskeisen menestymiskulttuurin huumassa?
Tässäkin keskustelussa keskitytään enempi talous- ja työkeskeiseen murrokseen, unohtaen ihmisen elämisen perustat. Pahoinvointi on tunnepohjaista reagointia omassa yksilölähtöisessä kaaoksessa.
Työ ja toimeentulo on luonnollisesti ihmiselle tärkeää mutta niin on henkinen hyvinvointikin. Väitän että se on jopa ihmisen olemassaolon elinehto.
Onko näin että ainakaan julkisuudessa (ja yksityisissäkin keskusteluissa) ei ymmärretä kuin oireita, sairauden jäädessä taka-alalle?
Ennen muinoin oli toimeentulo huomattavasti tiukempaa; sodat, taudit ja nälkävuodet asettivat ihmisiä säännöllisin aikavälein takaisin lähtökuoppiinsa.
Nyt kun sotia on (Suomessa) ollut harvenevaan tahtiin eikä nälkäkään ole ollut kovin tappavaa lajia, tahtoo totuus unohtua ..juostaan mieluummin yksilölähtöisen hyvinvoinnin, parempien ansioiden, arvostetumman työpaikan, haaveiden palkitsimisen ja pätemisen perässä. Pintaliitoisuutta havaittavissa?
Olisikko paikallaan aloittaa kotoa käsin jo eskari-ikäisenä "elämäntaito-opetus"?
Itse olen sitä ikäluokkaa että joka sunnuntai piti käydä pyhäkoulussa 10-11 vuotiaaksi. Ei minusta tosin "uskovaista" tullut, vaikka rippikoulunkin kävin enkä VIELÄKÄÄN ole kirkosta eronnut. Jotain kuitenkin jäi mielen sopukoihin. En väitä että olisin millään muotoa yhteiskuntakelpoisempi kuin kuka tahansa meistä, mutta on jäänyt kipinä pyrkiä "paremmaksi ihmiseksi" etenkin henkisessä mielessä.
Arvovalintojakin teen omalta osaltani päivittäin.
Aika näyttää kehityykö, kun taantumiakin aina tapahtuu