KorpiSISSI kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
KorpiSISSI kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
Työ olisi tietysti hyvä lääke, mutta jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Rahan takia töitä ei ole pakko tehdä, kun Kelasta ja sossuta irtoaa vähintään saman verran kuin hanttihommista.
"Hanttihommista" taidetaan nykyisin maksaa 8-10€/h, joten kyllä siitä enemmän ansaintaa syntyy kuin tukiaisista (n.400€/kk).
Et ilmeisestikään tunne nykyajan työmarkkinoita.. Ei hanttihommissa enää ole lähtökohtana 8 h työpäivä 5 päivänä viikossa.
On valitettavan yleistä, että työsopimus on esim. "20-tuntinen" eli viikossa taataan 20 työtuntia. Kun sellaista työtä painaa 9 euron tuntiliksalla, niin kuukausiansiot eivät juurikaan perusturvasta eroa.
Valtaosa esimerkiksi kauppojen kassaneideistä tekee juurikin tuollaisia tuntimääriä tai siivooja, jolla on aamulla 2,5 h töitä 5.30-8 ja sitten iltapäivällä 1,5 h klo 16-17.30. Tuossa tulee jo tuplasti työmatkakulujakin ja kuukausiansiot ovat nälkärajalla.
Tuotapa juuri tarkoitin "pätkittäisellä työllä", eikä ansiot paljoa poikkea peruspäivärahasta.. mutta itse ansaittu nostaa itsetuntoa ja saa kokemusta työn tekemisestä, joskus jopa itsekkin voi vaikuttaa ansaintaansa.
Ei se hanttihomma-ansio ennenkään niin ihmeellistä ollut mutta "ilmaista rahaa" ei ollut tarjolla ja vaikka olisi ollut ei omanarvontunto antanut myöten heittäytyä "luukulle". Nykyisin siitä on tullut hyväksyttävämpää, ainakin tuen nostajan mielestä.
Joo ..tunnustan etten tunne "nykyisiä työmarkkinoita", elätän itse itseni vapaana ammatinharjoittajana ..yrittäjänä itse-itseäni työllistäen, kun ei ole edellytyksiä työllistää muita. Yleensäkkään minulla ei ole omakohtaista kokemusta ns. "työmarkkinoista", mitä ne nyt sitten onkaan ja kuka mitenkin asian ymmärtää.
Tuo "työmarkkinat" ja "markkinatalous" ovat outoja termejä minulle, varmaan jotain jäänteitä 80-luvulta. Minulle riittää kunhan syntyy ansaintaa ja omalla osaamisellaan voi jonkinlaista jatkumoa elämisen keinoihin rakentaa.
Elämisen keinoista ansaintakeinoja... Siinä riittää haastetta kyllin.
Huonona tapanani on ottaa kantaa asioihin, jotka ei oikeastaan minulle kuulu ja menee muutenkin yli ymmärrykseni :a-cool:
Mutta tuossapa se yksi nykypäivän ongelma onkin.
"Kassalinjan jätkiä", kuten appiukko aina mainitsee, oli ennenkin. Silloin ne vain olivat irtolaisia tai tosi huonoja työmiehiä, jotka tulivat työmaalle, ottivat kottia ja potkittiin pihalle, kun huomattiin, ettei niistä mihinkään ollut. Nyt ne eivät mene edes sitä kottia nostamaan, kun saavat saman muutenkin.
Yksi ongelma on vastikkeeton raha. Edelleenkin väitän, että jotkut joskus sitä tarvitsevat, mutta ei pitäisi olla niin, että sen varaan rakennetaan koko elämänura.
Toinen ongelma on, että nykyään vallalla on ajatus, että kaiken pitää olla kaikille helppoa. Jo koulussa ihmiset opetetaan siihen, että peräseinää ei ole.
"Ai tehtävän palautuspäivä olisi ollut nyt? No, minäpä palautan kun jaksan." - Palauttaa myös, ja arvosteluunhan myöhässäpalauttaminen ei sitten saa vaikuttaa tai vanhemmat tulevat joko fyysisesti tai lankoja pitkin koululle.
"Ei Jormalle saa antaa nelosta, kun silloin sen pitäisi opiskella kesällä ja sille tulisi paha mieli. Tai siis Jorma ei edes kesällä saisi opiskeltua näitä asioita, kun sille on tulossa kuusi nelosta, joten se jää luokalleen. Kuka haluaa nähdä Jormaa vielä yhden ylimääräisen vuoden?" - No ei kukaan, joten Jorma saa vitoset ja pääsee taas seuraavalle vuosiluokalle. Siispä meillä on ysiluokalla oppilaita, jotka eivät osaa kertotaulua, yksikkömuunnoksia (esim. 100 cm = 1 m) tai yksinkertaisia geometrisiä laskuja (ei ymmärretä pinta-alan ja tilavuuden eroa tai neliön ja pallon eroa, siis laskettaessa), eivät tiedä koska käytetään isoa tai pientä kirjainta sanan alussa yms.
Ja sama jatkuu. Jorma ei pääse huonon todistuksensa takia lukioon/ammattikouluun/muihin toisen asteen opintoihin. Siispä Jormalle järjestetään ammattistartti, jossa Jorma kiertää työpaikalta toiselle, katsomassa löytyisikö jokin kiinnostava ammatti/ala. Jorma ei jaksa joka aamu herätä tai ei jaksa olla koko vuoroa töissä tai ei ainakaan koko aikaa jaksa tehdä hommia, joten työpaikkoja tulee katsastettua huomattavan paljon. No, eipä mitään, jospa sitä jotakin löytyy.
Ei löydy, mutta lopulta Jorma saadaan maaniteltua hakemaan ammattikoulupaikkaa, joka erityisohjelmalla irtoaakin. Jormaa ammattikoulu ei nappaa, mutta ei hätää, poissaoloja ei tarvitse enää ilmoittaa huoltajille ja Jorma on pakko saada koulutettua, joten Jorma valmistuu ammattiin säädetyssä kolmessa vuodessa. Tosin Jorma luulee edelleen, että kun sieniä pitää hakata, niitä nuijitaan lihanuijalla, mutta mitäs pienistä. Nyt Jorma voi ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi ja saa työkkärirahan ja asumislisän lisäksi sossusta yleistä toimeentulotukea ja harkinnanvaraista toimeentulotukea, sillä Jorma pystyy osoittamaan, että vuokran jälkeen KAIKKI rahat menevät hitaisiin hevosiin, nopeisiin naisiin ja laimeisiin paukkuihin, joten pitäähän sitä nuorelle miehelle ruokarahaa harkinnanvaraisen muodossa nyt hyvänen aika antaa.
Äiti ja isä ovat olleet samalla alalla, joten Jorma tuntee täyttäneensä suvun odotukset ja siirtyykin odottamaan kansaneläkettä. Alle 5000€ kuukausipalkalla (netto) töihin ei lähdetä, koska onhan se nyt perseestä se työnteko.
ja nuorille vaihtoehdoksi työnteko, jos ei opiskelu maita heti peruskulutusputken jälkeen.
