Ketjuun liittyen: Suomen Sotilas 2/2015 käsitellään aihetta asiallisesti ja riittävästi - tai no riittävästi on suhteellinen käsite, koska aihe on sen verran tärkeä, että taustoja olisi mahdollista kertoa vieläkin laajemmin jotta siitä saisi entistä paremman kuvan. Mutta lehden suunta on hyvä ja toivottavasti vastaisuudessa asia ymmärretään pitää pinnalla kunnes tarvittavat lakimuutokset saadaan aikaan - tahtoa on mutta löytyykö lopulta halua tähän?
Lehdessä prikaatikenraali (evp) Hannu Luotola käsittelee aihetta kirjoituksessa: Kaikki kaupan (alk. s. 6-).
Huomioitavaa on, että "Eduskunnassa on tehty vuodesta 2008 alkaen lukuisia toimenpiteitä - tai ainakin aloitteita - lainsäädännön kehittämiseksi, mutta ne eivät ole johtaneet mihinkään."
Ja kun ongelma on ollut olemassa oleva jo vuosia ennen tätä on jollain tapaa hämmästyttävää ettei ongelmaa ole kyetty ratkaisemaan millään tasolla ainakaan riittävän hyvin vaikka aseet siihen olisi olemassa tai tarvittaessa hankittavissa jos tällä hetkellä tilanne koetaan sellaiseksi ettei ole mahdollisuutta puuttua asiaan riittävästi - ettei laki tarjoa riittävää selkänojaa viranomaisille.
Huomionarvoinen on myös lyhyt kirjoitus Hämärän rajalla - ilmeisesti myös Luotolan käsialaa, koska kirjoituksen lopussa nimikirjaimet HL - kirjoituksesta pari kohtaa:
"Venäjä ei ole demokratia, eikä siellä vallitse EU:n kaltainen oikeusjärjestys. Venäläiset toimivat maansa ulkopuolella tottumansa yhteiskuntaelämän "lakien" tai "lainalaisuuksien" mukaisesti. Tämä aiheuttaa vastakkainasetteluja ja ongelmia
Suomeen on syntynyt puutteellisen lainsäädännön myötä moraalin suuruinen aukko. Suomeen on tuotu sen yhteiskunnalle vieraita toimintaperiaatteita, jotka liittyvät omistuksen hämärtämiseen ja rahanpesuun. Ongelmana on myös rahanpesulaki, joka estää rikollisten itse pesemän rahan takavarikoinnin Suomessa".
Eli se, että maakaupat itsessään aiheuttavat ongelmia on vain yksi osa tätä kokonaisuutta, on syytä siis huomioida se, että ne toimet voivat aiheuttaa myös muita ongelmia ja juurruttaa Suomeen epätyypillisiä toimintatapoja jotka ovat meille uusia ja joita ei voida pitää myönteisenä kehityksenä - ne avaavat myös tietä muille yhteiskunnallisille lieveilmiöille kuten korruptiolle. Aivan kuten ne voivat lisätä houkutusta muihin rikoksiin, kuten rahanpesuun - jonka laki olisi näemmä mitä ilmeisimmin ajantasaistettava ja huomioitava nämä uudet erityispiirteet siinä.
Aihetta käsitellään myös Jaakko Puuperän kommentissa s. 12-13: Konstit on monet.
Kommentissa perätään (oikeutetusti) valtion vastuuta mutta perätään myös valtion ja kuntien yhteistyön perään, se on suurella todennäköisyydellä hyvin puutteellista ja kunnat voisivat toimia tietyissä tapauksissa toisin ja käyttää etuosto-oikeuttaan tai pakkolunastaa kiinteistö tarvittaessa, mutta tämä vaatii sitä yhteispeliä ja yhteistoimintaa kuntien ja valtion välillä. Ja tietty rahaakin...
Jo kokonaisuus on ongelmallinen kuin myös se, että Venäjällä ei toteudu vastavuoroisuuden periaate, itse asiassa Venäjä on jatkuvasti kiristänyt ulkomaalaisten mahdollisuutta omistaa tai vuokrata kiinteistöjä/maata Venäjällä.
Eikä missään nimessä pidä väheksyä sitä Suomea koskettavaa ongelmaa mikä johtuu ostaja osapuolen (tai heidän edustajien) tavasta hämärtää monimutkaisten yhtiöjärjestelyjen avulla todelliset omistajatahot. Kovin usein voidaan kiistatta todeta omistusjärjestelyjen ja henkilöyhteyksien liittyvän aina Venäjän korkeimpaan johtoon saakka - näiden seikkojen luulisi herättävän Suomessa olennaisesti laajempaa huomiota ja kysymyksiä. Mikä on tarkoitusperä kaupoilla ja mihin niillä tähdätään? Kyse on jostain muusta kuin viattoman "autokauppias-igorin" halusta ostaa omakotitalo Imatralta.
vlad.