Sivullisen on vaikea arvioida ko. maakauppojen todellista turvallisuuspoliittista merkitystä, mutta olisi lysti tietää, mikä Venäjän toimi Suomen maaperällä saisi poliittisten päättäjiemme hälytyskellot soimaan.
Blogi 19.1.2015 klo 7:08 | päivitetty 19.1.2015 klo 7:08
Jari Tervo: Heikko Venäjä on hyvä Venäjä
Eduskunnan Venäjä-keskustelun kutsuminen ”suureksi Venäjä-keskusteluksi” olisi satiiria. Silti tuli selväksi, ketkä kannattavat hyssyttelevää Venäjä-politiikkaa ja ketkä realistista, kirjoittaa Jari Tervo blogissaan.
Jari Tervo Kuva: Lassi Seppälä / Yle
Ulkoasiainvaliokunnan ja perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini otti historiallisen näkökulman Suomen ja Venäjän suhteisiin: ”Heikko Venäjä on Suomelle yhtä epätoivottava kuin suurvaltaideologiaansa toteuttava vahva Venäjä.”
Tämä on oikeastaan perinteinen suomalainen näkökulma idänpolitiikkaan. Se on huono. Näkökulma pitäisi valita siten, että siitä näkee jotain.
Muutamaa ohikiitävää hetkeä lukuunottamatta Venäjä on ollut viimeiset kaksisataa vuotta epädemokraattinen, väkivaltainen ja laajentumishaluinen suurvalta. Kun Venäjä on vahva, se voi toteuttaa tuota Suomen kannalta haitallista politiikkaansa vapaammin. Heikkouden kaudella Venäjällä ei ole voimaa hyökätä naapureittensa kimppuun tai edes painostaa heitä.
Tämän tajuamiseen ei tarvita ulkopoliittista salatiedettä. Pelkällä terveellä järjellä päätyy täysin päinvastaiseen johtopäätökseen kuin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini. Suomen kannalta on elintärkeää, onko Venäjä heikko vai vahva. Mitä heikompi Venäjä on, sitä vapaampi Suomi on.
Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustaja Jörn Donner muistutti Venäjä-keskustelussa, mitä hyvää Suomelle on koitunut Venäjän heikkoudesta. Tsaarin Venäjä hävisi Japanille sodan 1905. Siitä seurasi Venäjällä levottomuuksia ja perustuslaillinen monarkia.
Entäpä jos YYA-sopimusta ei olisi mitätöity? Miltä olisi tuntunut, jos Vladimir Putin olisi päässyt tulkitsemaan YYA-sopimuksen sotilaallisia artikloja?
Autonomisessa Suomessa Venäjän Japanille häviämä sota satoi suomalaisten laariin. Ensimmäinen sortokausi loppui ja Suomeen perustettiin kansanedustuslaitos, yleisine ja yhtäläisine äänioikeuksineen.
Seuraavan kerran historian aurinko paistoi suomalaisille runsasta vuosikymmentä myöhemmin. Ensimmäisen maailmansodan ja vallankumouksen melskeitten heikentämä Leninin Venäjä joutui tunnustamaan Suomen itsenäisyyden 1917.
Toisen maailmansodan jälkeen Venäjä eli Neuvostoliittona olemassaolonsa polleimmat vuosikymmenet. Suomelle se merkitsi jatkuvaa valppautta ja väistelyä. Neuvostoliitto tahtoi kaventaa Suomen liikkumatilaa. Se halusi valita sopivat puolueet Suomen hallituksiin. Se tahtoi määrätä täällä luettavat kirjat.
Neuvostoliitto lahosi omaan mahdottomuuteensa vuonna 1991. Suomen johto käytti valtioviisaasti naapurin sekasortoa hyväkseen. Valtionjohto katsoi Suomen vapautta yli neljäkymmentä vuotta kahlinneen ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen rauenneen.
YYA-sopimuksesta irtautuminen oli presidentti Mauno Koiviston ulkopolitiikan ensimmäinen tähtihetki. Toinen oli Euroopan Unionin jäsenyyden hakeminen. Päätökset liittyivät toisiinsa. Entäpä jos YYA-sopimusta ei olisi mitätöity? Miltä olisi tuntunut, jos Vladimir Putin olisi päässyt tulkitsemaan YYA-sopimuksen sotilaallisia artikloja?
Suomen etu on heikko Venäjä. Tämän tunnustaminen on realistista idänpolitiikkaa. Tämä suomalaisen ulkopolitiikan sääntö on voimassa niin kauan kuin Venäjä on se mikä se on, tyrannia.
Miten pieni Suomi voi edistää harvainvaltaisen suuren Venäjän heikkoutta? Vain kannattamalla Venäjän kieltämiä asioita: vapautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia.
Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija