Väyrysen Kansalaispuolueen mahdollisuudet
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Minuteman
Eversti
Näkökulma: Väyrynen yhdistää taitavasti nostalgiaa ja modernia tykkäämistä
Matti Pietiläinen
http://www.karjalainen.fi/uutiset/u...taitavasti-nostalgiaa-ja-modernia-tykkaamista
Ei pitäisi yllättää, kun kyse on Paavo Väyrysestä, mutta silti yllätti.
Väyrynen esitteli juuri blogissaan puolueen perustamiskuvion, jota ei varmasti arvaisi edes yrittää kukaan muu kuin Väyrynen. Eikä ole yrittänyt.
Väyrynen aikoo perustaa puolueen, johon kuuluu ainakin alkuvaiheessa vain eliittiä: kansanedustajia ja europarlamentaarikoita. Ja aivan alkuvaiheessa vain Väyrynen itse. Voi olla, että asetelma jopa huvittaa valtiotieteen tohtori Väyrystä, joka viime presidentinvaaleissa kertoi haluavansa kuninkaaksi. Nyt hän saa touhuta omassa puolueessaan niin kuin tahtoo ja tehdä niin monimutkaisia valtapoliittisia piruetteja kuin mieleen tulee.
Kannattajilleen Väyrynen tarjoaa modernia some-ajan roolia.
Hän kehottaa keskustalaisia kannattajiaan jatkamaan puolueen toiminnassa ja vaikuttamaan keskustan poliittiseen linjaan.
Väyryselle riittää, että hänen uudesta puolueestaan tykätään. Lyhyt sosiaalisen median historia on täynnä näyttöä siitä, että suomalaiset ovat kovia tykkäämään Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa sekä allekirjoittamaan sähköisiä adresseja. Puoluejäsenyys ja vanhakantainen kokousmylly taas kiinnostaa yhä harvempia.
Tälle aallolle Väyrynen selvästi haluaa nousta, kun haalii massoja vain tukiryhmäänsä. Siihen on helpompi sitoutua, koska ei oikeastaan tarvitse sitoutua.
Toisaalta kannattajille tarjoillaan sopiva annos nostalgiaa. Sekin myy kuin häkä.
Eurosta eroaminen ja omaan kelluvaan valuuttaan palaaminen on yksi Väyrysen pääteeseistä. Sama suomeksi: markka takaisin.
Esimerkiksi professori Sixten Korkman on myöntänyt, että Suomen eurojäsenyys oli vakava talouspoliittinen erehdys. Siitä on kuitenkin vielä pitkä matka euroeroon. Korkman ei pidä vaihtoehtoa realistisena.
Ei sen tarvitse ollakaan. Epärealismi toimii politiikassa paikoin paremmin kuin. Suomessa riittää vielä ihmisiä, jotka muistavat, paljonko munkkikahvi maksoi huoltoasemalla markka-aikana. Heidän kaipuutaan parempaan eli menneeseen ei kannata aliarvioida.
Erityisesti heitä on keskustan ja perussuomalaisten äänestäjissä.
Väyrysen puolueen perustamisessa on paljon todella läpinäkyvää kikkailua. Jos manööveri onnistuu, perussuomalaisten nousu keskikokoisten puolueiden sarjasta on tulpattu ja samalla keskustalaisia äänestäjiä siirtyy merkittävästi Väyrysen puolueen äänestäjiksi ensi eduskuntavaaleissa.
Jos Väyrysen manööveri ei onnistu, hän luultavasti keksi jotain muuta ennen vuoden 2024 presidentinvaaleja. Ja voi luottaa silloinkin vahvaan kannatukseensa Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.
Matti Pietiläinen
http://www.karjalainen.fi/uutiset/u...taitavasti-nostalgiaa-ja-modernia-tykkaamista
Ei pitäisi yllättää, kun kyse on Paavo Väyrysestä, mutta silti yllätti.
Väyrynen esitteli juuri blogissaan puolueen perustamiskuvion, jota ei varmasti arvaisi edes yrittää kukaan muu kuin Väyrynen. Eikä ole yrittänyt.
Väyrynen aikoo perustaa puolueen, johon kuuluu ainakin alkuvaiheessa vain eliittiä: kansanedustajia ja europarlamentaarikoita. Ja aivan alkuvaiheessa vain Väyrynen itse. Voi olla, että asetelma jopa huvittaa valtiotieteen tohtori Väyrystä, joka viime presidentinvaaleissa kertoi haluavansa kuninkaaksi. Nyt hän saa touhuta omassa puolueessaan niin kuin tahtoo ja tehdä niin monimutkaisia valtapoliittisia piruetteja kuin mieleen tulee.
Kannattajilleen Väyrynen tarjoaa modernia some-ajan roolia.
Hän kehottaa keskustalaisia kannattajiaan jatkamaan puolueen toiminnassa ja vaikuttamaan keskustan poliittiseen linjaan.
Väyryselle riittää, että hänen uudesta puolueestaan tykätään. Lyhyt sosiaalisen median historia on täynnä näyttöä siitä, että suomalaiset ovat kovia tykkäämään Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa sekä allekirjoittamaan sähköisiä adresseja. Puoluejäsenyys ja vanhakantainen kokousmylly taas kiinnostaa yhä harvempia.
Tälle aallolle Väyrynen selvästi haluaa nousta, kun haalii massoja vain tukiryhmäänsä. Siihen on helpompi sitoutua, koska ei oikeastaan tarvitse sitoutua.
Toisaalta kannattajille tarjoillaan sopiva annos nostalgiaa. Sekin myy kuin häkä.
Eurosta eroaminen ja omaan kelluvaan valuuttaan palaaminen on yksi Väyrysen pääteeseistä. Sama suomeksi: markka takaisin.
Esimerkiksi professori Sixten Korkman on myöntänyt, että Suomen eurojäsenyys oli vakava talouspoliittinen erehdys. Siitä on kuitenkin vielä pitkä matka euroeroon. Korkman ei pidä vaihtoehtoa realistisena.
Ei sen tarvitse ollakaan. Epärealismi toimii politiikassa paikoin paremmin kuin. Suomessa riittää vielä ihmisiä, jotka muistavat, paljonko munkkikahvi maksoi huoltoasemalla markka-aikana. Heidän kaipuutaan parempaan eli menneeseen ei kannata aliarvioida.
Erityisesti heitä on keskustan ja perussuomalaisten äänestäjissä.
Väyrysen puolueen perustamisessa on paljon todella läpinäkyvää kikkailua. Jos manööveri onnistuu, perussuomalaisten nousu keskikokoisten puolueiden sarjasta on tulpattu ja samalla keskustalaisia äänestäjiä siirtyy merkittävästi Väyrysen puolueen äänestäjiksi ensi eduskuntavaaleissa.
Jos Väyrysen manööveri ei onnistu, hän luultavasti keksi jotain muuta ennen vuoden 2024 presidentinvaaleja. Ja voi luottaa silloinkin vahvaan kannatukseensa Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa.
Vonka
Supreme Leader
Väyrynen ei varmasti kaipaa juuri nyt 30%:n devalvaatiota. Jotain muuta tässä on takana.
Vuosien 1991-93 lama seurannaisvaikutuksineen aiheutti bkt:hen verrattuna yli sadan prosentin hyvinvointitappiot. Samalla lailla eron seurannaisvaikutukset mahdollisesti toimisivat. Eurokriisin aikana taas tappiota tuli yli viisi prosenttia bruttokansantuotteesta vuotta kohden. Tästä jopa talousproffat ovat yksimielisiä.
Vuosien 1991-93 lama seurannaisvaikutuksineen aiheutti bkt:hen verrattuna yli sadan prosentin hyvinvointitappiot. Samalla lailla eron seurannaisvaikutukset mahdollisesti toimisivat. Eurokriisin aikana taas tappiota tuli yli viisi prosenttia bruttokansantuotteesta vuotta kohden. Tästä jopa talousproffat ovat yksimielisiä.
Yli sadan prosentin tappiot kuulostaa aika kovalta...
Onko lähdettä?Vaikka ei tässä Väyrysen takia hirveästi viitsi eurokriittisyyttä pitää esillä, niin muistutetaan silti tästä Suomen surullisesta tilanteesta. Suomen tunnetun historian pisin lama. Euron ansiota. Eikä käännettä ole näkyvissä.
Vonka
Supreme Leader
Yli sadan prosentin tappiot kuulostaa aika kovalta...
http://rogerwessman.com/2015/10/09/euroeron-kustannus-hyotyanalyysi
http://www.hs.fi/talous/a1444276620041
Minuteman
Eversti
Tämän laman syynä on se, että meidän teollisuutemme valmistaa investointihyödykkeitä, teollisuuden koneita ja laitteita, laivoja sun muuta tavaraa jolla on yleisen talouslaman vallitessa huonosti kysyntää. Euroa tästä lamasta on ihan turha syyttää ja Eurosta eroaminen romahduttaisi sitten Suomen lopullisesti.
70-luvun malliin devalvoiminen ei auttaisi yhtään mitään koska yhteiskuntamme on teollisuuttamme myöten riippuvainen ulkomailta tuotavista materiaaleista, energiasta, koneista, laitteista, kulutustavaroista ja elintarvikkeista. Meidän ulkomaanvelkamme on euro- tai dollarimääräistä. Meidän kauppasopimuksemme ja taloudelliset liittymämme ulkopuoliseen maailmaan lasketaan euroissa tai dollareissa.
Markkaan palaaminen eristäisi Suomen taloudellisesti, jos ei muuten niin meidän ja lännen välille nousisi henkinen muuri. Länsimaisten rahoittajien ja sijoittajien silmissä olisimme samanlainen Venäjän alusmaa kuin Valko-Venäjä tai Kazakstan. Suomen maariski - joka on jo nyt NATO-jäsenyyden puuttuessa korkea - nousisi luokkaan "kierrettävä kaukaa" ja pääomien pakeneminen maasta olisi ennenäkemätöntä. Vientiteollisuudelle palautuisivat kekkoslovakian aikaiset vaikeudet rahoituksen hankkimisessa sekä vientitakuiden ja valuuttariskiltä suojautumisen järjestämisessä. Tämän seurauksena loppukin meille vientutuloja tuottavasta teollisuudesta häipyisi järkevämmin johdetuihin maihin.
Varmaan väyrysläiset jäärät vielä muutaman vuoden sinnittelisivät omavaraistalouksissaan perunamaataan kuokkien mutta kansan enemmistölle tämä "itsenäisyys" muuttuisi sietämättömäksi kärsimykseksi jo muutamassa kuukaudessa.
Itse ainakin häivyn tästä maasta siinä silmänräpäyksessä kun ero Eurosta ja EU:sta alkaa näyttää edes jotenkin mahdolliselta skenaariolta. Ei haittaa vaikka pitäisi omaisuus myydä pieneen alihintaan, vuoden sisään sen arvo on kuitenkin romahtanut käytännössä nollaan.
Seuraava sukupolvi suomalaisia puhuukin sitten äidinkielenään venäjää. Sitä en välitä olla näkemässä. Suomesta tulee ensimmäinen kehittynyt kansakunta joka teki itsemurhan silkkaa tyhmyyttään ja ylimielisyyttään.
Ok. Kyse oli siis menetetyn potentiaalisen tuotannon kumulatiivisesta arvosta.
Tuo on sinänsä ihan yleisesti taloustieteilijöiden käyttämä käsite, mutta se on myös vähän hassu. Minäkin olen todennäköisesti tehnyt huomenna tappiota miljoona euroa, kun en voita lotossa
Se on silti ihan validi, entä jos -analyysityökalu. Siispä tein arvion Euron kustannuksista. (kuva liitteenä) Käytin trendikasvuna 3,5% vuodessa, joka on vähemmän kuin historiallinen oikeasti, mutta todennäköisesti tuotannon potentiaalinen kasvu on nyt alempi.
Nähdään seuraavaa.
- Suomen BKT on nyt vähän alle vuoden 2010 tason 100.
- Jos oltaisiin pysytty trendillä sen pitäisi olla 140.
- Pelkästään ensi vuonna siis kärsitään 50% tappio suhteessa BKT:hen.
- Ja, tähän astinen kumulatiivinen tappio on 170%.
Liitteet
Taloustieteilijöiden näkemys alkaa hiljalleen myös Suomessa olla, että Euro oli, ja vielä erityisesti Suomelle, vakava virhe.
Korkman esim. yksi arvostetuimpia suomalaisia ekonomisteja, kuten varmasti tiedät?
Professori Sixten Korkman pitää Suomen eurojäsenyyttä tämän päivän näkökulmasta vakavana erehdyksenä
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/korkman-suomen-eurojasenyys-vakava-erehdys/SdsCdGJx
Euroon mentiin mielestäni, koska Natoon ei uskallettu mennä. (kaikkiin ytimiin). Euro ei kuitenkaan tarjoa puolustuspoliittisia turvatakuita vaan on osoittautunut taloudelliseksi riippakiveksi. Tehtiin siis todella nurinkurinen valinta.
Suhtaudun itse EU:hun voittopuolisesti positiivisesti. EU:n ulkopuolella Suomi olisi nyt aika yksin Venäjän kyljessä.
Lähtisin korjaamaan tätä tilannetta kahdessa vaiheessa.
- Liittyminen Natoon (turvatakuut ja länsi-integraatio kuntoon lopullisesti)
- Euron puutteiden korjaus ja oma sopeuttaminen tai, jos ei onnistu, niin Suomen kannattaisi aloittaa rauhallinen ja hallittu siirtymäprosessi, esim. 10 vuoden aikana, Eurosta irrottautumiseksi. Näin vältettäisiin mainitsemiasi ongelmia esim. euromääräisten velkasopimusten kanssa.
Mitä tulee esim. muihin Pohjoismaihin, mikään niistä ei ole Eurossa (Tanskalla on kurssi-sidos). Joten siltä osin pelottelut ovat vain, pelottelua.
Se on harmi, että Väyrynen antaa nyt aika huonon maun eurokeskustelulle...
skärdis
Greatest Leader
Entäs jos olisimme edelleen jokin omalaatuinen talousvyöhykkeemme, jonka suurin kauppakumppani olisi Venäjä. Miten nyt olisi asiat, kun Venäjän talous sukeltaa öljyn hintaakin nopeammin? Valmistaisimme edelleen tavaroita ja tuotteita, joilla ei länsimarkkinoilla olisi mitään menestymisen mahdollisuuksia. Sellua ja sahatavaraa kauppaisimme devalvoimalla markkaamme kerta toisensa jälkeen.
Ei euro mikään kuoleman suudelma muillekaan maille ole ollut, ei edes baltianmaille, joissa talous kasvaa jälleen vauhdilla.
Kataisen johdolla olisi pitänyt jo kiireellä ryhtyä kääntämään laivaa, mutta demarit perämiehinä eivät antaneet siihen mitään mahdollisuutta. Eikä tämä nykyisenkään hallituksen toimet miltään riemumarssilta näytä. Se nyt vaan on tosiasioiden kieltämistä, jos väitetään kaiken johtuvan eurosta ja EU:sta.
Ei euro mikään kuoleman suudelma muillekaan maille ole ollut, ei edes baltianmaille, joissa talous kasvaa jälleen vauhdilla.
Kataisen johdolla olisi pitänyt jo kiireellä ryhtyä kääntämään laivaa, mutta demarit perämiehinä eivät antaneet siihen mitään mahdollisuutta. Eikä tämä nykyisenkään hallituksen toimet miltään riemumarssilta näytä. Se nyt vaan on tosiasioiden kieltämistä, jos väitetään kaiken johtuvan eurosta ja EU:sta.
Miten sen nyt sanoisi, Skärdis pystyy varmaan laadukkaampaankin kommenttiin?
Nurmijärven uuniperunamies ja koko syvällinen trio.
Kiihoittava galleria.
Jep. Yksi asia on tietysti se, ettei politiikka pelkästään voi saada aikaan kauppaa. Kauppaa tehdään palveluilla ja tuotteilla, joita jotkut haluavat ostaa ja maksavat niistä. Politiikka voi parhaimmillaankin luoda kehyksiä ja mattoa elinkeinotoiminnalle.
Lohduttomin temppu, joka tehtiin männä vuosina oli julkisen puolen työläisten palkkojen kihautus. Se tehtiin puhtaasti vaalivoitto silmissä ja vailla minkäänlaista ajatusta siitä, miten se kustannuslisä aiotaan rahoittaa. Kun talous sakkasi juuri tuohon saumaan lujaa, niin jälki on ollut rumaa. Eli tuon nousukauden huumassa piti edelleen jatkaa julkisen talouden sopeuttamista, mutta KOK ja Sos.Demi päättivät järjestää huutokaupan Sari sairaanhoitajan ja Pöysti poliisin palkoista.....fantastinen liike. Jokainen on palkkansa ansainnut, mutta jossain kulkee se raja, minkä veronmaksajain kööri jaksaa suorittaa.
Taloutemme on sukeltanut myös de facto siksi, että Venäjän kauppamme on supistunut lujaa ja matkailutulovirta on ehtynyt. Tämä on de facto, vaikka se kuinka kävisi älälle myöntää. Kauppaa ja taloutta ei jumalan nähden pidä koskaan never rakentaa enää -vain- Venäjän varaan. Talouden pohjan en sano korjaaminen vaan uudelleen rakentaminen ottaa aikaa. Vuodet tuntuvat meistä ajassa eläviltä pitkiltä, mutta kyllä tästä laiva kelaa itsensä selville vesille. Käsittääkseni se vaatii reilun pohjakosketuksen ja sehän tuleekin tilaamatta.
Pankaatten muuten merkille se, että -90-luvun rysäyksestä selvittiin muutamassa vuodessa väljemmille vesille. Ja pankaas merkille nyanssieroja peräkkäisten presidenttien toiminnassa. Siinä kun Ahtisaari matkusti ympäri maailmaa kauppavaltuuskunta perässään viisi vuotta, hänen jälkeensä tullut Halonen keskittyi ihmisoikeuksiin, seta-ryhmien nostamiseen kunniaansa, kissojen silittämiseen ja amerikkalaisten rienaamiseen. Toivottavasti elän, jahka hänen virkakautensa avataan tutkimuksen keinoin.
Tämä Suomen "tilanne" ei suinkaan syntynyt hups yllättäen, ei, vaan se rakentui löperöllä palkkapolitiikalla ja elämällä reippaasti yli varojen. Ullatus varmaan joillekin, mutta ei pitäisi olla.
kimmo.j
Respected Leader
Suomen talouden kurjimus ei ole syntynyt eurosta, vaan ylisuuresta ja kallista julkisesta taloudesta, sekä yrittäjyyden polkemisesta mutaan.
Helpottamalla yrittämistä ja yritystoimintaa on mahdollista luoda tuotekehitystä, jolloin on mahdollista luoda jotain mikä kelpaa vientimarkkinoille. Ei mikään itsestään selviö, mutta ilman noita mahdollisuuksia, ei ole mitään mhdollisuuksia.
Helpottamalla yrittämistä ja yritystoimintaa on mahdollista luoda tuotekehitystä, jolloin on mahdollista luoda jotain mikä kelpaa vientimarkkinoille. Ei mikään itsestään selviö, mutta ilman noita mahdollisuuksia, ei ole mitään mhdollisuuksia.
Perustelut näille kaikille?
Kannatan tätä periaatteessa erittäin lämpimästi! Mutta, tämä on vähän sellaista yleistä maalailua. Millä tavoin pyrkisit helpottamaan yritystoimintaa ja miten se konkreettisesti auttaa sitä, että saataisiin lisää vientiä? Valtaosa perustettavista yrityksistä kun (ainakin 90%) todennäköisesti tähtää vain kotimaahan. Millä aikavälillä arvioisit tämän näkyvän Suomen viennissä esim. 20% kasvuna/osuutena?
Monella varmaan kiihoittava ainakin siinä tarkoituksessa että peukalo alkaa hamuta vaihdinta sarjatulelle?
Tässä tullaan totuuden, etten sanoisi de facton äärelle.
Kun liityimme Unioniin oletimme, että nyt se autuus repeää satasella: pääsymme suurille sisämarkkinoille piti taata hunajaa ja marmelaatia ainakin neljänteen polveen ihan itsestään. Tosiasiassa emme olleetkaan mitenkään valmiita kilpailemaan Unionin markkinoilla, tai osa yrityksistä oli ja osa on löytänyt kultaisen oksan, mutta aikaa se ottaa, että tämä tärkein markkinamme opitaan hyödyntämään. Eli Unioni ei takaa kenellekään yhtään mitään, iha ite pitää handlata asiat.
Missä määrin suomalaisiin vaikutti henkisellä tasolla Nokian haihtuminen Suomesta? Oliko tuo tapahtumasarja itseasiassa mittaansa suurempi asia? Nokia-krapula saattoi olla ihan oikein todettu fakta. Noh, tekijämiehet tietävät, että pahinkin kankkunen kyllä hellittää aikanaan.
Minuteman
Eversti
Korkman toteaa myös että euroero olisi vielä pahempi erehdys. Valtio ei voi vaihtaa valuuttaa kuin paitaa.
Valuutan arvo - oli se valuutta mikä hyvänsä - on aina väärä. Vientimyyjän mielestä se on aina liian korkea ja maahantuojan mielestä matala. Euro ei ole Suomen lamaa synnyttänyt, se on vain nostanut esiin korostetusti rakenteelliset viat, jäykkyydet ja ajatusluutumat joihin jääräpäisesti ripustautumalla kaivamme itseämme ainoastaan syvemmälle suohon.
Mikä olisi se mekanismi joka saisi mannan satamaan taivaasta markka-Suomeen? Devalvaatioko? Vai valuutan "kelluminen"? Entäpäs jos markka kelluisikin yhtä hyvin kuin tiiliskivi?
Markan perään haikailu ei ole mitään muuta kuin halua olla katsomatta totuutta silmiin, katteeton kuvitelma siitä että oma valuutta sallisi jatkaa touhuja niin kuin ennenkin, olisi lupa jättää asiat rempalleen, lakaista roskat maton alle ja teeskennellä että kaikki on kunnossa.
Ja jos palataan Sixten Korkmaniin niin tuossapa hänen ajatuksiaan:
Korkmanin mukaan eurossa pysyminen on järkevää ja Suomen etujen mukaista, koska eroamisesta aiheutuvat käytännölliset, taloudelliset, juridiset ja poliittiset ongelmat olisivat merkittävät.
- Eroamisesta aiheutuvat ongelmat loisivat juristeille paratiisin ja meille muille helvetin. Miksi lähtisimme? Ei valuuttaa vaihdeta niin kuin paitaa tai pukua. Sitä paitsi kriisimailla näyttää nyt pahin olevan takanapäin, Korkman sanoo.
Kanniaisen tuoreessa Euron tulevaisuus, Suomen vaihtoehdot -kirjassa esitetään myös vertaus Ruotsiin. Länsinaapuri hyötyi omasta valuutastaan vuoden 2009 kysyntäsokin aikana: kruunu heikkeni 20 prosenttia ja maan vienti pääsi nopeasti elpymään. Euron jäsenenä Suomen vientisektorin kustannusrakenteen, esimerkiksi työvoimakustannusten, olisi pitänyt joustaa yhtä reilusti alaspäin, jotta Suomen kilpailukyky olisi säilynyt vastaavana.
Korkman kritisoi väitettä.
- Ruotsin Konjunkturinstitutet on arvioinut, että Suomen Ruotsia heikompi vientikehitys selittyy Nokian romahduksella ja paperiteollisuuden näivettymisellä, koska sen paino on Suomessa iso. Suomen pulmat eivät johtuneet valuutasta. Mutta nyt kriittinen kysymys kieltämättä kuuluu: Kykeneekö Suomi palauttamaan kilpailukykynsä palkkamaltin kautta?
kimmo.j
Respected Leader
Suomen julkinen talous on yli puolet BKT;sta on noin 58%, monilla europan mailla se on huomattavasti pienempi. Toisaalta esim terveyspalveluita pystytään tuottamaan halvemmalla yksityisesti, mutta palveluita tuotetaan silti tuhlailevasti julkishallinon kautta. Syy kalleuteen muodostuu suuresta hallinosta, julkishallinto on täynnä virkaloisia jotka toimivat vain verenimiöinä tälle maalle.
Yrittämistä ei juuri Suomessa suosita, päinvastoin byrokratiaa työntekijöiden palkaamisessa on turhan suuri, monilla se ensimmäisen duunarin palkkaaminen on liian iso askel. Monilla aloilla erilaiset virkamiehet kiusaavat vailla mitään kompetansia yrittäjiä mitä erilaisimmillä hölmöilyillä. On vaikka mitä itsestään selviä lupia, joista varsinkin nykyisin maksetaan tuhansien eurojen lupamaksuja.
Epäonnistunut yrittäjä taas on vailla turvaverkkoa jos ei ole sellaista itselleen älynnyt hankkia. Yritysverotus voitaisiin muuttaa Viron mallia mukailevaksi, jolloin investointi yritykseen olisi kannattavaa. Valtion erilaisia tukia on arvosteltu laajasti, etteivät ne oikein ole toimiva mallia. Koska aihe ei kosketa itseäni, en ole tutustunut siihne, mutta jopa saajat ovat sitä arvostelleet huonoksi.
On totta, että iso osa yrityksistä tuottaa palvelua, tai tuotetta kotimaan markkinoille, mutta eivät ne vientiyrityksetkään nouse jos yritystoimintaa ei suosita.
Toivottavasti vastasin edes osittain perustelu pyyntöösi. Saa vapaasti olla toista mieltä.