Väyrysen Kansalaispuolueen mahdollisuudet

vlad

Respected Leader
Suomalaisten kuluttajabrändien menestys maailmalla on olematonta ja varsinkin kauppaketjut loistavat poissaolollaan. Kaikkea ei voi laittaa teollisuuden kustannusten tai euron piikkiin, vaan kyllä meillä on puutteita myös liiketoimintaosaamisessa, varsinkin myynnissä, markkinoinnissa ja brändinhallinnassa.

Jos meidän talousongelmiin olisi yksi ratkaisu niin eiköhän se olisi jo korjattu.

Tästä oli viime viikolla jossain ohjelmassakin, kritisoitiin voimakkaasti sitä etteivät suomalaiset yritykset osaa brändätä itseään - eivät osaa luoda brändiä. Tietty joukossa on muutama poikkeus, mutta kokonaisuudessa kyvyttömyys luoda brändiä on Suomessa ongelma. Toisaalta ongelmaksi nostettiin myös se, että aivan liian usein suomalaiset yritykset tyytyvät toimimaan Suomessa - ei joko haluta tai uskalleta lähteä luomaan bärndiä itsestä ulkomaille. Tässä kohdin ei edes kannata tehdä vertailua Ruotsin kanssa, jossa brändääminen on aivan toisella tasolla vrt. Suomi.

Toinen asia, joka nostettiin esille on se, että moni yritys ei osaa tai kykene luomaan "tuoteperheitä" - tässäkin ruotsalaiset ovat "valovuoden" Suomea edellä.

Mutta kuten totesit, talousongelmiin ei ole yksittäistä ratkaisua - kyse on laajemmasta ongelmasta. Itsetutkiskelun paikka on monella.

vlad
 

skärdis

Respected Leader
Suomalaisten kuluttajabrändien menestys maailmalla on olematonta ja varsinkin kauppaketjut loistavat poissaolollaan. Kaikkea ei voi laittaa teollisuuden kustannusten tai euron piikkiin, vaan kyllä meillä on puutteita myös liiketoimintaosaamisessa, varsinkin myynnissä, markkinoinnissa ja brändinhallinnassa.

Siinä niitetään toisen maailmansodan satoa. Ensinnäkin sotavuosina tai heti niiden jälkeen sai alkunsa moni ruotsalainen brändi, kun Suomessa oli pääomaköyhyyden lisäksi silloin muutakin ajateltavaa. Sotien jälkeen bilateraalisen idänkaupan kirous oli siinä, että laatu ja erityisesti brändiasiat olivat merkityksettömiä. Vienti veti ilman mitään sellaisia ponnisteluita, eikä teollisuuden tarvinnut panostaa tuollaisiin länsimaiden hapatuksiin.

Neukkulan kaaduttua tulikin sitten pää vetävän käteen, kun ei ollut länsimarkkinoita, ei brändejä, eikä oikein läntistä laatuakaan.
 

baikal

Supreme Leader
Siinä niitetään toisen maailmansodan satoa. Ensinnäkin sotavuosina tai heti niiden jälkeen sai alkunsa moni ruotsalainen brändi, kun Suomessa oli pääomaköyhyyden lisäksi silloin muutakin ajateltavaa. Sotien jälkeen bilateraalisen idänkaupan kirous oli siinä, että laatu ja erityisesti brändiasiat olivat merkityksettömiä. Vienti veti ilman mitään sellaisia ponnisteluita, eikä teollisuuden tarvinnut panostaa tuollaisiin länsimaiden hapatuksiin.

Neukkulan kaaduttua tulikin sitten pää vetävän käteen, kun ei ollut länsimarkkinoita, ei brändejä, eikä oikein läntistä laatuakaan.

On maamme köyhä ja siksi jää. Pääomaköyhyys on ollut de factoa iäti ja ei siitä ole päästy vieläkään eroon. Ruotsalaisilla on sitä ns. wanhaa rahaa ja ruotsalaiset sijoittavat kruunujaan ruotsalaisiin juttuihin mieluusti. Neukku tiesi mitä teki, kun "antoi" suomalaisten maksaa öljynsä yms. asiat helvetin rumilla toppatakeilla, ylihintaisilla kengillä, folioon käärityllä voilla, sokerihuurretulla jugurtilla, raudasta väännetyillä tikapuilla ja muilla korkean teknologian tuotteilla. Neukku loi joko tietäen tai tahtomattaan vipuvarren vs. Suomi, että eipä ole ennen nähty. Neukkukaupan loppuminen kuin seinään paljasti, ettei Suomalaisten sinivalkoiset joutsentuotteet menneet kaupaksi yhtään mihinkään.
 

Lepukki

Majuri
Tälläinen MTV:n sivuilta:


Ote uutisesta:
"Vuoden 1994 vaalien jälkeen Väyrynen alkoi olla keskustassakin epähenkilö, kunnes hän teki Fenix-linnun lailla nousun kotimaan politiikan kärkeen Matti Vanhasen (kesk.) II hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi 2007.

Nimitys löi monet ällikällä. Sitä ei ymmärretä vieläkään. Miten se oli mahdollista?

Yhdeksi syyksi epäillään sitä, että Vanhanen hyväksyi Väyrysen, koska tämä uhkasi muussa tapauksessa perustaa oman puolueen – siis tehdä sen tempun, minkä Väyrynen nyt teki.

Ehkäpä Juha Sipilässä (kesk.) viimein oli miestä panemaan stoppi Väyrysen kiukutteluille ja uhkailuille."

Tuossa aiemmin pohdiskelin liittyisikö Vanhasen kirjan julkistamisen ajankohta jotenkin Paavon puolueen syntyyn? Jostain syystä näillä kahdella on aina välit pysyneet kunnossa vaikka kakkien muiden kanssa Paavo tuntuu riitelevän.



Kolumni: Paavo Väyrysen tarina on poliittisen riitelyn historiaa

Kotimaa Julkaistu 17.02.2016 15:24
31
Jakoa
FacebookTwitterWhatsApp 16

Ahti Karjalainen ja kansanedustaja Paavo Väyrynen (oik) poistuvat hallitusneuvotteluista Suomen Pankista 1. heinäkuuta 1970.



































Nobel-palkittu Martti Ahtisaari paljasti eilen, ettei hän ole antanut anteeksi Paavo Väyryselle vieläkään. Omaa puoluettaan perustavan Paavo Väyrysen ja Ahtisaaren välirikko johtaa 22 vuoden taakse eli v. 1994 presidentinvaaleihin, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Timo Haapala.

***

Tästäkin asiasta Paavo Väyrysellä on oma totuutensa, mutta siihen, kuten moneen muuhunkaan Väyrysen totuuteen, ei kannata yksinomaan luottaa. Väyrysen historia on riitelyn historiaa.

Varoitus jo etukäteen: tästä kolumnista tuli pitkä kuin nälkävuosi, mutta Väyrynen on sen ansainnut.

Eli sanottakoon suomeksi: tämän joutavanpäiväisen tuherruksen voi lukea, ellei ole parempaakaan tekemistä, muistinvirkistykseksi.

Väyrynen on nimittäin politiikan ihmesälli.

Väyrynen valittiin eduskuntaan jo 1970. Väyrynen oli silloin 23-vuotias.

Siitä on kauan, 46 vuotta, mutta siitä saakka Väyrysestä on puhuttu – ja paljon. Jos onkin ollut hetken Väyrys-hiljaisuus, tovin kuluttua Keminmaan taata on pompannut kuin korkki otsikoihin ja poliittisten tappeluiden häränsilmään.

Väyrysen tarina on suomalaisen poliittisen riitelyn historiaa.

Nyt Väyrynen on kahden viikon kuluessa siis perustamassa protestiksi oman puoluettaan, ajautunut julkiseen riitaan Nobel-palkitun presidentti Martti Ahtisaaren kanssa ja suututtanut oman ex(?)-puolueensa keskustan, joka siirsi jopa kunniapuheenjohtajansa muotokuvan viime viikolla puoluetoimiston seinältä piiloon varastojen uumeniin.

Ahtisaari-riidasta ja sen syistä lisää tämän kirjoituksen lopussa.

********

Valtakunnan politiikan portit aukesivat Väyryselle 60-luvun lopulla, kun hän piipahti hetken aikaa töissä tuon ajan ihmelaitteessa eli televisiossa. Lyhyellä toimittajapestillä Ylessä hän pääsi tekemään jutun tulevan vaalipiirinsä eli Lapin epäkohdista.

Samalla se oli eduskuntavaalimainos, ehdokas meni läpi ja loppu on historiaa.

Väyrynen nousi suoraan myös pääministeri Ahti Karjalaisen (kesk.) sihteeriksi ja 1972 hänet valittiin keskustan varapuheenjohtajaksi.

Valta kihahti nuorella poliitikolla päähän kuin kuohuviini.

Taudinkuvaa ei helpottanut, että Väyrynen junaili itsensä nopeasti tuon ajan Jumalan eli presidentti Urho Kaleva Kekkosen suosioon. Nyky-Suomessa on mahdoton ymmärtää Kekkosen merkitystä ja sitä, miten hänen valtansa ulottui ja valui poliittisten juoksupoikien myötä suomalaiseen sisä- ja ulkopolitiikkaan 50-luvun lopulta 80-luvun alkuun.

Ilman idänsuhteita Suomessa kukaan ei ollut mitään ja niistä vastasi Kekkonen, Väyrysen oppi-isä.

Kekkonen piti Väyrystä manttelinperijänään, tai näin ainakin Väyrynen itse on kertonut.

Väyrynen ui kuin kala vedessä Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n tahdittamassa kotiryssien maailmassa. Kekkonen opetti uskollista apulaistaan kuin Darth Sidious ja Darth Waderia Tähtien sota -elokuvasikermässä ja kertoi muun muassa, ettei käsiä sovi pitää taskussa, kun vastassa on korkeasti kunnioitettuja naapurimaan poliitikkoja.

Väyrysestä oli näet tullut ulkoministeri 1977.

********

Keskustapuolueen johtoon Väyrynen valittiin Turun puoluekokouksessa 1980. Samalla puoluesihteeriksi nousi Seppo Kääriäinen. Yhdessä parivaljakko aloitti ns. tahtopolitiikan aikakauden ja haastoi SDP:n hegemonian kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissakin asioissa.

Väyrynen syrjäytti puheenjohtajan paikalta Johannes Virolaisen (kesk.), joka sanoi tappionsa jälkeen legendaariset sanat, että kenttä on valinnan tehnyt, ”pulinat pois”.

Väyrynen ei ole vastaavaan henkiseen suuruuteen päässyt.

Päinvastoin. Kun Esko Aho valittiin keskustan johtoon 1990 Väyrysen luovuttua paikasta vapaaehtoisesti, Väyrynen piti nopeasti tapahtunutta suurena virheenä. Myöhemmin Väyrynen on lisännyt, että se onkin ollut ainoa kerta, kun hän koskaan on ylipäätään ollut väärässä.

1980-luvulla Väyrynen ajautui sovittamattomiin riitoihin SDP:n ja erityisesti sen legendaarisen puheenjohtajan, pitkäaikaisen pääministerin Kalevi Sorsan kanssa. Sorsan ja Väyrysen yhteinen hallitustaival oli jatkuvaa riitelyä kaikesta mahdollisesta.

Herrojen puhevälit olivat poikki ja tuskastunut Sorsa ilmoitti, ettei hän edes juttele Väyrysen kanssa, ellei paikalla ole julkista notaaria.

1987 Väyrysen ja Sorsan riitely oli sillä tasolla, että Väyrynen junaili Nokian pääjohtajan Kari Kairamon, kokoomuksen Ilkka Suomisen ja Rkp:n Christoffer Taxellin kanssa kohutun kassakaappisopimuksen, ettei kukaan allekirjoittajista lähde ilman Väyrysen lupaa SDP:n kanssa samaan hallitukseen.

Kun presidentti Mauno Koivisto kuuli sopimuksesta, hän suuttui Väyryselle perin pohjin, pyyhki sopimuksella pöytää ja istutti Harri Holkerin (kok.) pääministeriksi uuteen SDP:n ja kokoomuksen sinipunahallitukseen.

Oppositioon jätetty Väyrynen marssi lääkärille ja kysymys oli tärkeä: ”Voiko vitutukseen kuolla?”

********

70-luku oli keskustassa Kekkosen ja Neuvostoliiton myötäilijöiden eli K-linjan aikaa. Väyrynen taiteli ns. tohtorien taistelussa K-linjaa edustaneen Ahti Karjalaisen ja Kekkosen hyljeksimän Virolaisen välimaastossa, kun tohtorit kamppailivat puolueensa presidenttiehdokkuudesta.

Kuvaan kuuluu tietenkin, että Väyrynen piti itseään kumpaakin pätevämpänä. Hän näytti jo 1977 Kruununhaan kotinsa keittiössä Kekkosen kansliapäällikölle Juhani Perttuselle (kesk.) ja Seppo Kääriäiselle esitystään puoluehallitukselle, että hän itse ryhtyy ehdokkaaksi.

– Revi tuo paperi, herrat neuvoivat 30-vuotiasta nuortamiestä.

Eli käytännössä jo 1977 Väyrynen pyrki ensimmäistä kertaa Suomen presidentiksi.

Vielä 80-luvulla Väyrynen uskoutui pitkäaikaiselle kansanedustajalle ja varapuhemiehelle Mikko Pesälälle (kesk.): ”Minä olen Jumalan valittu johtamaan Suomen kansaa.”

Väyrynen ja keskustan johto päätyivät presidenttitaistelussa lopulta Neuvostoliiton suosikin, umpijuopon Ahti Karjalaisen taakse. Peli oli likaistakin likaisempaa. Väyrynen vehkeili KGB:n kenraalin, kotiryssien aateliin kuuluneen Viktor Vladimirovin kanssa idänkauppaan vaikeuksia, joiden piti parantaa Karjalaisen mahdollisuuksia. Kun asia paljastui Jukka Tarkan kirjoittamissa Karjalaisen muistelmissa 1989, Väyrynen yritettiin saada jopa valtakunnanoikeuteen – turhaan.

Kaiken lisäksi peli oli täysin tarpeetonta, sillä kansansuosikki Mauno Koivisto valittiin ylivoimaisesti presidentiksi 1982.

Se oli Väyryselle yksi uran pahimmista iskuista.

Koivistolle yhteistyö touhukkaan Väyrysen kanssa oli yhtä tuskaa. Väyrynen pommitti presidenttiä kirjeillään kuin hylätty sulhanen. Koivisto puhisikin jossain välissä, että Väyrynen on poliitikko, joka jaksaa yllättää - muttei kuitenkaan yllätä.

*******

Keskusta palasi hallitusvaltaan Esko Ahon johdolla ”veret seisauttavan” vaalivoiton myötä 1991.

Väyrysestä tuli lamavuosien porvarihallituksen ulkoministeri – joksikin aikaa.

Hallitusohjelman muste oli tuskin kuivanut, kun Väyrynen alkoi pelata omaa peliään Ahon selän takana. Väyrynen yritti kaataa Ahon hallituksen ja tarjosi yhteistyön kättä mm. SDP:n silloiselle puheenjohtajalle Ulf Sundqvistille. Väyrynen selitti SDP:n johdolle ja presidentti Koivistolle, miten Aho on ”väsynyt” eikä jaksa hoitaa tehtäviään.

Pääministeriksi Väyrynen tarjosi, ketäpä muuta – itseään.

SDP nauroi Väyrysen pihalle, eikä hankkeesta tullut mitään.

Mutta arvata saattaa, että Väyrysen ja Ahon välit kylmenivät lopullisesti.

Samaan aikaan Suomi haki EY-jäsenyyttä ja maa valmistautui presidentinvaaleihin. Väyrynen päätti yhdistää molemmat hankkeet, otti ritolat hallituksesta ja testasi korvaamattomuuttaan.

Tulos oli nolo: Aho istutti ulkoministeriksi MTK:n puheenjohtajan Heikki Haaviston (kesk.) Väyrysestä ei tullut presidenttiä ja Väyrysen masinoimasta eduskunnan viivytyskeskustelusta huolimatta Suomesta tuli EY:n, sittemmin EU:n ja euroalueenkin jäsen.

Kesällä 1994 Väyrynen tuli keskustan puoluekokoukseen Jyväskylään ja jakoi muovipussista EU-vastaisia rintanappeja.

Näky oli surullinen: Ehkä Väyrynen itse ei sitä tajunnut, mutta kaikille muille kävi kävi ensimmäistä kertaa selväksi, ettei Väyrystä kaivattu.

****

Ex-presidentti, Nobel-palkittu Martti Ahtisaari herätti huomiota, kun hän nyt 16. helmikuuta Poliitikan toimittajien lounaalla arvosteli Väyrystä jyrkästi ja arveli, että Väyrynen tekisi parhaan palveluksensa, jos vetäytyisi politiikasta kokonaan.




Uutisklipit

Ahtisaari tylyttää: Paavo Väyrysen olisi jo aika jättää politiikka

Moni Ahtisaaren lausuntoa ihmetellyt on unohtanut, mistä herrojen synkkääkin synkempi välirikko on saanut alkunsa.

Tietenkin 1994 presidentinvaaleista, joita pidetään yhä nykyhistorian likaisimmista vaalikamppailuista, loka lensi kaikilla tasoilla.

Väyrynen yritti kaataa YK-tehtävissä ansioituneen Ahtisaaren jo SDP:n esivaalissa, kun tämä lähti tavoittelemaan presidentin tehtävää ulkoministeriön valtiosihteerin paikalta.

Väyrynen toimitti SDP:n esivaaliin Kalevi Sorsalle Ahtisaarta mustamaalaavaa materiaalia mm. YK:n alaisen Wider-instituutin rahoitusepäselvyyksistä ja Ahtisaaren suurellisista elämäntavoista, joihin kuului esimerkiksi Namibiassa ollut henkilökohtainen kokki.

Sorsa ei tarjottuun likaämpäriin tarttunut, joten Väyrynen säästi suurlähettiläs Benjamin Bassinin keräämän materiaalin omaan kampanjaansa. Wider-epäilyt kuivuivat kasaan eikä mustamaalaus toiminut muutenkaan. Väyrynen jäi kisan kolmanneksi ja Ahtisaari löi toisella kierroksella Rkp:n ehdokkaan Elisabeth Rehnin.

Ahtisaari ei ole unohtanut. Jo vaalien jälkeen hän ilmoitti, että Väyrynen on ainoa suomalainen poliitikko, jonka kanssa hän ei koskaan tule vaihtamaan sanaakaan.

Omasta tappiostaan Väyrynen on syyttänyt vaali-illasta tähän saakka mediaa. Niinpä tietenkin.

*****

Hävittyjen presidentinvaalien jälkeen eduskunta valitsi Väyrysen – ironista kyllä – Suomen ensimmäisten europarlamentaarikkojen joukkoon.

Europarlamentissa Väyrynen herätti huomiota riitelemällä toisen keskustan euroedustajan, Olli Rehnin kanssa.

Väyrysen ja Rehnin riitely on jatkunut tähän päivään saakka. Ilmoittaessaan oman puolueensa perustamisesta, ”liberaalivoimia” edustava Rehn oli Väyrysen mukaan yksi syypää nykykeskustan pilaamiseen.

Väyrysen kritiikille liberaalivoimia kohtaan on naureskeltu eduskunnassa.

Keskustan puheenjohtajana Väyrynen esiintyi itse nimenomaan poliittisten, liberaalien keskiryhmien voimahahmona. Lopputulokseksi Väyrysen 1980 liberalismin lipunheilutuksesta jäi Liberaalisen kansanpuolueen (Lkp) sulauttaminen keskustaan ja koko puolueen kuolema.

Kansainvälisessä politiikassa vertauksen voi hakea Venäjän toteuttamasta Krimin miehityksestä.

*************

Lähimpänä himoitsemaansa presidentin paikkaa – joskaan ei lähelläkään – Väyrynen oli vuoden 1988 presidentinvaaleissa. Silloin hän nousi Mauno Koiviston jälkeen kakkoseksi, kun kokoomuksen ehdokas Harri Holkeri liimautui Koiviston kylkeen kampanjansa alusta alkaen.

Vuoden 1994 vaalien jälkeen Väyrynen alkoi olla keskustassakin epähenkilö, kunnes hän teki Fenix-linnun lailla nousun kotimaan politiikan kärkeen Matti Vanhasen (kesk.) II hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi 2007.

Nimitys löi monet ällikällä. Sitä ei ymmärretä vieläkään. Miten se oli mahdollista?

Yhdeksi syyksi epäillään sitä, että Vanhanen hyväksyi Väyrysen, koska tämä uhkasi muussa tapauksessa perustaa oman puolueen – siis tehdä sen tempun, minkä Väyrynen nyt teki.

Ehkäpä Juha Sipilässä (kesk.) viimein oli miestä panemaan stoppi Väyrysen kiukutteluille ja uhkailuille.

Tiettävästi Väyrynen on uhannut oman puolueen perustamisella aikaisemminkin. Keskustassa puoluehajaannuksen pelko on ollut suuri siitä lähtien, kun Veikko Vennamojätti Maalaisliiton 1959 ja perusti SMP:n ja Perusuomalaisten edeltäjän Suomen Pientalonpoikien Puolueen.

Aikakausi on kuitenkin toinen ja joukot kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen takaa ovat huvenneet hupenemistaan.

Viime presidentinvaaleissa Väyrynen pelasti keskustan. Väyrystä ei suin surminkaan olisi valittu ehdokkaaksi, elleivät kaikki muut olisi kieltäytyneet. Vaaleissa Väyryselle ei ollut asiaa toiselle kierroksella, mutta tulos oli kunniallinen ja se loi pohjaa keskustan vaalivoitolle viime eduskuntavaaleissa.

Viime vaalien yhteydessä monille syntyi myös illusorinen kuva, että Väyrynen on politiikan huumorimiehiä.

Ei ole. Vuokko&Paavo -mukit olivat hupaisaa politiikan krääsää, mutta kepun päättävissä ytimissä on tiedetään yksi asia pomminvarmasti:

Paavo on Paavo – eikä ikinä muutu.

********

Oman puolueen perustamisella Väyrynen ylitti lopullisen rajan ja sai jopa kaiken nähneen puoluesihteerin Timo ”Pappa” Laanisen (kesk.) kauhistumaan. Enemmistöpäätökset ja demokraattiset menettelytavat eivät keskustan kunniapuheenjohtajalle ole sopineet, vaan yksi mies on aina ollut enemmän oikeassa kuin muut yhteensä.

Väyrynen on ollut ja varmasti on jatkossakin monessa asiassa oikeassa, mutta nykyisen kaltaiseen demokraattiseen järjestelmään minä-yksin-tiedän-kaiken -menetelmä ei oikein sovi. Vaalit, joissa Väyrysen linja tai Väyrynen itse eivät ole menestyneet, on järjestetty yleensä väärin. Vai muistaako joku muuta?

Oman Kansalaispuolueen perustaminen kertoo Väyrysen taipaleen muuttuvan entistä yksinäisemmäksi. Uransa aikana Väyrynen on suututtanut monet, nyt meni loputkin.

Väyrynen on vielä sankari yhdessä paikassa, nimittäin Keminmaan Keskustaseurassa. Vielä hetki sitten seurassa oli viisi jäsentä, nyt kahdeksan. Väyrynen on yhdistyksen puheenjohtaja. Sihteerinä toimii Mikko Lampela. Sattumoisin sama mies on myös Väyrysen omistaman Pohjanranta Oy:n toimitusjohtaja. Omasta yhdistyksestä Väyrystä ei eroteta, eikä keskusta erota yhdistystä, joten hauskaa seurattavaa riittää.

Loppujen lopuksi yksi asia kertoo Väyrysen nykyisestä asiasta enemmän kuin tuhat sanaa:

Ensimmäisen kauden kansanedustaja Katri Kulmuni (kesk.) löi viime vaaleissa Paavo Väyrysen kirkkaasti ja nousi Lapin vaalipiirin äänikuningattareksi.


Paavo ei ole enää kuningas.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/a...ina-on-poliittisen-riitelyn-historiaa/5743948
 
Viimeksi muokattu:

Honcho

SMLNKO M/83
On maamme köyhä ja siksi jää. Pääomaköyhyys on ollut de factoa iäti ja ei siitä ole päästy vieläkään eroon. Ruotsalaisilla on sitä ns. wanhaa rahaa ja ruotsalaiset sijoittavat kruunujaan ruotsalaisiin juttuihin mieluusti. Neukku tiesi mitä teki, kun "antoi" suomalaisten maksaa öljynsä yms. asiat helvetin rumilla toppatakeilla, ylihintaisilla kengillä, folioon käärityllä voilla, sokerihuurretulla jugurtilla, raudasta väännetyillä tikapuilla ja muilla korkean teknologian tuotteilla. Neukku loi joko tietäen tai tahtomattaan vipuvarren vs. Suomi, että eipä ole ennen nähty. Neukkukaupan loppuminen kuin seinään paljasti, ettei Suomalaisten sinivalkoiset joutsentuotteet menneet kaupaksi yhtään mihinkään.

No ei nyt sentään kaikki ollut ihan skeidaa mitä sinne meni. Joissakin artikkeleissa olivat hyvinkin tarkkoja...etenkin sotakorvauksissa jos sitä "polttoveroa" sillä nimityksellä ilkeää sanoa.

Mutta jotakin kertoo asiasta se, että hiton moni suomalainen start-uppaaja myy firmansa ulkkiksille ennen varsinaista cash cow -vaihetta. Valitettavasti kertoo jotain sekä henkisesti että taloudellisesti tästä synkeästä mutta rakkaasta syntymämaastamme.

Suuret suomalaiset rahamiehet kuten Nalle Wahlroos keskittyvät sitten omituisesta vittuilusta rahakasan päältä nauttimiseen useammin kuin alkavat enkelisijoittajiksi tai patruunoiksi.
 

elso

Kenraali
BAN
Mutta jotakin kertoo asiasta se, että hiton moni suomalainen start-uppaaja myy firmansa ulkkiksille ennen varsinaista cash cow -vaihetta

Ja tämä on huono asia, koska?

On pirun paljon parempi antaa firman kehitys sellaiselle, jolla on muskelit sitä kehittää, kuin tappaa se. Syö, tai tule syödyksi. Näin se menee voimakkaan kasvun aloilla.

Ja muutenkin aika v*tun löysää puhetta. Kun on painanut aikansa duunia 24/7, ja joku tulee tarpeeksi suuren setelikasan kanssa kysymään, että "mitäjos?", niin aika harva Honcho on ehdottoman kielteinen vastauksessaan...Eli kysymys ei ole - taaskaan - mistään kotimaisesta erityispiirteestä.
 

Herman30

Greatest Leader
Ja eikös sitä työtä tehdä enimmäkseen rahan takia? Joten jos tilaisuus tulee että mr Big Kahuna tulee setelinipun kanssa niin sittenhän sitä on onnistunut perustmaan menestyvän firman jolla tienata rahaa kertaheitolla.
 

Honcho

SMLNKO M/83
Ja tämä on huono asia, koska?

On pirun paljon parempi antaa firman kehitys sellaiselle, jolla on muskelit sitä kehittää, kuin tappaa se. Syö, tai tule syödyksi. Näin se menee voimakkaan kasvun aloilla.

Muistuta missä kohtaa sanoin että se olisi huono juttu?

Ja muutenkin aika v*tun löysää puhetta. Kun on painanut aikansa duunia 24/7, ja joku tulee tarpeeksi suuren setelikasan kanssa kysymään, että "mitäjos?", niin aika harva Honcho on ehdottoman kielteinen vastauksessaan...Eli kysymys ei ole - taaskaan - mistään kotimaisesta erityispiirteestä.

Ei vaan aika v*tun löysästi luettu viestini.

Olenko sanallakaan kritisoinut näitä firmansa myyjiä?

Se mitä hieman harmittelin, on se että niitä kotimaisiakin muskeleita soisi ajoittain löytyvän. Sitä vanhaa rahaa.
 

Honcho

SMLNKO M/83
Ja eikös sitä työtä tehdä enimmäkseen rahan takia? Joten jos tilaisuus tulee että mr Big Kahuna tulee setelinipun kanssa niin sittenhän sitä on onnistunut perustmaan menestyvän firman jolla tienata rahaa kertaheitolla.

Minä ainakin myisin. Ja jäisin toimariksi kk-palkalla jos saisin.

Start-upit nyt yleensäkin kasvatetaan ainakin osittain myytäviksi. Toivoisin vain että jokunen menestystarina löytäisi sen suomalaisenkin sijoittajan uudeksi omistajakseen. Vaikkapa sen saman joka aiemmin myi oman start-uppinsa hirmuhintaan :) Mutta aika vähissä on tällaiseen kannustaminen tässä maassa.
 

Minuteman

Eversti
Jos tekee duunia pelkästään rahan takia niin harvemmin syntyy mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Sitten jos tekemisessä on mukana intohimoa niin lopputulema voi olla jotain ainutkertaista. Sarjayrittäjät ja start-uppien primus motorit ovat oma rotunsa: Ihmisiä joiden intohimona on tehdä mahdottomasta mahdollista ja jos ja kun start-up saa kunnolla ilmaa siipiensä alle niin monesti käy niin että perustajien into sammuu, seikkailuhenki hiipuu ja yrityksen pyörittäminen muuttuu tavalliseksi työksi jossa pärjääminen vaatiikin hieman erilaista työkalupakkia kuin pioneerivaihe.

Siksi menestyksekkään start-upin myyminen on usein täysin järkevä, looginen ja kaikkia hyödyttävä päätös: Yritys saa toivon mukaan johtoonsa ihmisiä joiden intohimo on olemassaolevan organisaation johtaminen ja kehittäminen ja perustajat saavat massia uusiin seikkailuihin ja he voivat taloutensa turvattuaan ryhtyä työskentelemään jonkin uuden projektin parissa, projektin josta voi taas syntyä jotain ainutkertaista.
 

yrjö

Ylipäällikkö
Siinä niitetään toisen maailmansodan satoa. Ensinnäkin sotavuosina tai heti niiden jälkeen sai alkunsa moni ruotsalainen brändi, kun Suomessa oli pääomaköyhyyden lisäksi silloin muutakin ajateltavaa. Sotien jälkeen bilateraalisen idänkaupan kirous oli siinä, että laatu ja erityisesti brändiasiat olivat merkityksettömiä. Vienti veti ilman mitään sellaisia ponnisteluita, eikä teollisuuden tarvinnut panostaa tuollaisiin länsimaiden hapatuksiin.

Neukkulan kaaduttua tulikin sitten pää vetävän käteen, kun ei ollut länsimarkkinoita, ei brändejä, eikä oikein läntistä laatuakaan.

Kulutustavaran brändiarvo on Ruotsissa todella huomattava. Jos nyt ottaa esim. muoti- ja vaatealan. Se nimittäin on loistava esimerkki alasta mikä on luotu (tyhjästä?) muutamien viime vuosien tai parin edellisen vuosikymmenen aikana. Isohko kulutustavaran sektori mikä Suomesta oikeastaan puuttuu kokonaan: H&M on suurin ja tunnetuin, mutta "piireissä" Acne, Björn Borg, Boomerang, Elvine, Filippa K, Fjällräven, Haglöfs, J. Lindberg, Nudie, Our Legacy, Odd Molly, Peak, Stutterheim, Tiger, WeSC ja Whyred. Noista osalla on putiikit NYC, LA:ssa ja monet premium-retailerit netissä myyvät merkkejä ja noilla on, varsinkin maan kokoon nähden, huikea brändiarvo varakkaissa maissa. Vaikka näiden rätit tuotetaan jossakin muualla. Suomalaista vastaavaa tavaraa samoissa kivijaloissa ja verkkokaupoissa ei ole. Jollakin voi olla Marimekko mutta Ruotsi tuottaa tai on mukana useassa maailmanlaajuisesti tunnetussa tuotemerkissä. Suomessa "rättibisnes ei kannata". Ruotsissa kannattaa. Kuinkahan paljon saman tyyppinen ajattelu pätee muillakin toimialoilla? Osa noista merkeistä on tietenkin on liikevaihdoltaan melko pieniä. Kun kokonaisuuden ynnää niin kyllä siitäkin jotain jää.

Turhuuden markkinoille pysytellen muodista viihteeseen, toinen toimiala, tuskin sitäkään on sodan jälkeen jatkuvana kaarena kehitetty? Ensiksikin on Spotify!

ja sitten Abba, Basshunter, Europe, First aid Kit, Roxette, Ace of Base, Dr. Alban, Avicii, Army of Lovers, Lykke Li, Neneh Cherry, Leila K, Rednex, The Cardigans, The Hives, Swedish House Mafia. Jne, jne.

Spotifyn lisäksi Ruotsi marssittaa musiikkia vuodesta toiseen joita maailma kuuntelee ja mikä myy. Ruotsalaisen Spotifyn kautta.

Oikeastaan kun mietti millaisia firmoja Nokian saappaat ja Tretorn ovat, niin näkee paljon maidemme eroista kulutustavaroiden bisnesosaamisesta ja brändäämisessä kuin kumisaappaista.

Ruotsilla on niin monta kansainvälisesti tunnettua kulutustavarabrändiä, että sen on yksinkertaisesti pakko heijastua myös työllisyyteen ja verotuottoihin.
 

Mustaruuti

Ylipäällikkö
BAN
RÖLLIKKÄ
Pelkän tavaraviennin vertailu on harhaanjohtavaa. Huomattava osa Henkkamaukan lisäarvosta luodaan Ruotsissa, vaikka yritys myisi bangladeshilaisia rättejä Britanniassa. H&M on monikansallinen yritys, mutta sen omistusta on paljon Ruotsissa ja omistuksen myötä kertyy myös yrityksen tuottama voitto.

Lidl tuottaa Saksaan rahaa myös myymällä puolalaisia elintarvikkeita Suomessa.

Juuri näin. Samaa kirjoitin Honcholle. Hyvä että myöskin tarkensit tätä asiaa.

On hyvä huomata & ymmärtää kolme asiaa.
3. Ruotsi on tosiaan yksi johtavien kuluttajabrändien kotimaa. Ikea, H&M tärkeimpinä. Mutta, miten paljon näistä tuotteista valmistetaan Ruotsissa? H&M tuotteista 0% ja Ikealtakin varmaan alle 5%. Ne eivät siis kasvata Ruotsi-nimisen valtion vientiä juuri yhtään. Ruotsi hyötyy käytännössä siten, että konsernit ja Kamprad ja H&M:n omistajat saavat pääomatuloja ulkomailta.

Ulkomaisten tytäryritysten tuottamaa hyvää voidaan tulouttaa konserniin käsittääkseni neljällä tavalla.
  1. Konsernipalveluna, joka näkyy palveluvientinä ja luonnollisesti BKT:ssa
  2. Konserniavustuksena, joka näkyy satunnaisissa tuloissa, ei käsittääkseni näy viennissä, näkyy BKT:ssa
  3. Konsernilainana (rahoitustuotoissa), ei käsittääkseni näy viennissä
  4. Tuloksena, ei käsittääkseni näy viennissä.
Vain ensimmäinen siis käsitykseni mukaan näkyy viennissä. Jos joku tietää paremmin, saa kertoa. Se tekee analysoinnista vaikeaa.

Huonekalujen valmistus on Ruotsissa 0,63% BKT:sta, mutta valitettavasti Ikean vaikutusta en löytänyt. http://www.eurofound.europa.eu/obse...in-the-eu/sweden-ikea-of-sweden-ab-case-study

Suomalaisten kuluttajabrändien menestys maailmalla on olematonta ja varsinkin kauppaketjut loistavat poissaolollaan. Kaikkea ei voi laittaa teollisuuden kustannusten tai euron piikkiin, vaan kyllä meillä on puutteita myös liiketoimintaosaamisessa, varsinkin myynnissä, markkinoinnissa ja brändinhallinnassa.

Näin sinänsä on. Toisaalta, tulee muistaa, että Ruotsi on per capita mielessä todennäköisesti maailman paras maa tässä asiassa.

On mielestäni kaksi osa-aluetta, joilla suomalaiset yritykset pärjäävät, myös ruotsalaisia paremmin kuluttajatuotteissa
  • Design
  • Urheilu
Lisäksi tulee muistaa, että kyllä suomalaisetkin osaavat kaupata ketjumuodossa, ainakin jollain aloilla. K-rauta on kohta Euroopan kolmanneksi suurin ja Neste ja ST1 ovat pärjänneet aika hyvin Pohjoismaissa / Itämeren alueella.

Kuitenkin, esittäisin jälleen seuraavan kysymyksen. Suomi oli (tutkitusti) yksi globaalin talouden huikeimpia kasvutarinoita sadan vuoden ajan vuoteen 2008 asti, puutteellisesta kuluttaja-markkinointi-osaamisestaan huolimatta. Miksi se ei ollut aikaisemmin este?

Jos meidän talousongelmiin olisi yksi ratkaisu niin eiköhän se olisi jo korjattu.

Meillä on valitettavasti aivan valtavan paljon ongelmia. Niitä on käyty läpi tässä ketjussa: http://maanpuolustus.net/threads/taloustieteellinen-keskustelu.4218/

Jos listaan tähän kuitenkin summanmutikassa keskeisiä:
  • Globaali finanssikriisi
  • Eurokriisi
  • Nokian romahdus
  • Paperiteollisuuden kysynnän lasku
  • Putinin pelleilyt
  • Menetimme kilpailukyvyn korkeisiin palkankorotuksiin
  • Työmarkkinamme ovat jähmeät
  • Työllisyysaste on alhainen
  • Väestö ikääntyy, huoltosuhde heikkenee
  • Vientihinnat laskevat
  • Tuottavuus laskee
  • Velkaantuneet kuluttajat
Käytännössä meillä on kahdenlaisia ongelmia
  1. Ulkoisia shokkeja
  2. Sisäisiä heikkouksia
Nimenomaan tässä tilanteessa Suomelle olisi hyötyä omasta kelluvasta valuutasta.

Tämä on oikeasti aika surullinen tilanne. 90-luvun lama oli suoranainen romahdus, mutta sieltä myös noustiin. Nyt lama ei ollut yhtä syvä, mutta se ei näytä päättyvän millään. Ihmettelen etteivät hälytyskellot soi. Sipilä on kyllä tilanteen vakavuuden ymmärtänyt, mutta toimet ovat keskittyneet pelkästään kotimaan sisäisen devalvaation läpipuskemiseen. Sekin auttaa toki, mutta hitaasti ja kärsimyksen kautta.





Nokialla oli tietysti iso osuus nousussa ja myös laskussa. Vaikutus on nyt ohitse. Mutta, kannattaa huomata, että uusi verkko-Nokia on kääntynyt selkeästi positiiviseksi kontribuutioksi Suomelle viimeisinä kolmena vuotena. Silti BKT-suunta on loivasti alaviistoon.

 

setämies

Kenraali
Kulutustavaran brändiarvo on Ruotsissa todella huomattava. Jos nyt ottaa esim. muoti- ja vaatealan. Se nimittäin on loistava esimerkki alasta mikä on luotu (tyhjästä?) muutamien viime vuosien tai parin edellisen vuosikymmenen aikana. Isohko kulutustavaran sektori mikä Suomesta oikeastaan puuttuu kokonaan: H&M on suurin ja tunnetuin, mutta "piireissä" Acne, Björn Borg, Boomerang, Elvine, Filippa K, Fjällräven, Haglöfs, J. Lindberg, Nudie, Our Legacy, Odd Molly, Peak, Stutterheim, Tiger, WeSC ja Whyred. Noista osalla on putiikit NYC, LA:ssa ja monet premium-retailerit netissä myyvät merkkejä ja noilla on, varsinkin maan kokoon nähden, huikea brändiarvo varakkaissa maissa. Vaikka näiden rätit tuotetaan jossakin muualla. Suomalaista vastaavaa tavaraa samoissa kivijaloissa ja verkkokaupoissa ei ole. Jollakin voi olla Marimekko mutta Ruotsi tuottaa tai on mukana useassa maailmanlaajuisesti tunnetussa tuotemerkissä. Suomessa "rättibisnes ei kannata". Ruotsissa kannattaa. Kuinkahan paljon saman tyyppinen ajattelu pätee muillakin toimialoilla? Osa noista merkeistä on tietenkin on liikevaihdoltaan melko pieniä. Kun kokonaisuuden ynnää niin kyllä siitäkin jotain jää.

Turhuuden markkinoille pysytellen muodista viihteeseen, toinen toimiala, tuskin sitäkään on sodan jälkeen jatkuvana kaarena kehitetty? Ensiksikin on Spotify!

ja sitten Abba, Basshunter, Europe, First aid Kit, Roxette, Ace of Base, Dr. Alban, Avicii, Army of Lovers, Lykke Li, Neneh Cherry, Leila K, Rednex, The Cardigans, The Hives, Swedish House Mafia. Jne, jne.

Spotifyn lisäksi Ruotsi marssittaa musiikkia vuodesta toiseen joita maailma kuuntelee ja mikä myy. Ruotsalaisen Spotifyn kautta.

Oikeastaan kun mietti millaisia firmoja Nokian saappaat ja Tretorn ovat, niin näkee paljon maidemme eroista kulutustavaroiden bisnesosaamisesta ja brändäämisessä kuin kumisaappaista.

Ruotsilla on niin monta kansainvälisesti tunnettua kulutustavarabrändiä, että sen on yksinkertaisesti pakko heijastua myös työllisyyteen ja verotuottoihin.
Se on just näin. Ylipäänsä naapurissa on ymmärretty tuottaa asiakkaalle lisäarvoa, jolla pystytään perustelemaan tuotteen hinta äärimmäisen paljon tehokkaammin. Hyvin pitkälti ajatusmaailman eroa kuvaa se, että suomaisen tuotteen ajateltiin olevan tekniikaltaan niin ylivertainen, että sitä tarvitseva loppukäyttäjä tekee järkiperustaisen oston suomalaisten hyväksi. Samaan aikaa ruotsalainen yritys ei luottanut pelkkään tekniikkaan vaan mietti mitkä asiat tuovat lisäarvoa asiakkaalle ja rakensi brändinsä niiden perusteella. Kärjistetysti lopputuloksena teknisesti samanveroinen tuote jämähti varastoon ja naapuri nauroi matkalla pankkiin.
 

baikal

Supreme Leader
Se on just näin. Ylipäänsä naapurissa on ymmärretty tuottaa asiakkaalle lisäarvoa, jolla pystytään perustelemaan tuotteen hinta äärimmäisen paljon tehokkaammin. Hyvin pitkälti ajatusmaailman eroa kuvaa se, että suomaisen tuotteen ajateltiin olevan tekniikaltaan niin ylivertainen, että sitä tarvitseva loppukäyttäjä tekee järkiperustaisen oston suomalaisten hyväksi. Samaan aikaa ruotsalainen yritys ei luottanut pelkkään tekniikkaan vaan mietti mitkä asiat tuovat lisäarvoa asiakkaalle ja rakensi brändinsä niiden perusteella. Kärjistetysti lopputuloksena teknisesti samanveroinen tuote jämähti varastoon ja naapuri nauroi matkalla pankkiin.

Suomessa luotetaan liikaa siihen, että ylivertainen ja rajattomasti arvostettu insinööritaito takaa loputtomasti menestyvän tuotteen markkinoilla. Luotetaan siihen, että tosijärkevä insinööritaidon helmi myy itse itsensä.....pannaan nyt rinnakkain vaikka sitten Nokian Kontio ja Tretornin kumppari. Nokian Kontio muistuttaa lähinnä mustaa putkea, johon on taivutettu vänkylä kaviolle, on tosihimmeenhieno heijastinnauha ja remeli. Wau. Tretorn on ruhjonut kumpparista oikean jalkineen, joka näyttääkin siltä. Ja siinä on ominaisuuksia, joita Kontiosta ei löydy edes parhaalla tahdolla.

Ns. järkevä tuote voi olla puhutteleva, mutta ostopäätöksiä tekevät kuluttajat ovat se instanssi, joka lompakkonsa avaa tai sitten ei.
 

Honcho

SMLNKO M/83
Se on just näin. Ylipäänsä naapurissa on ymmärretty tuottaa asiakkaalle lisäarvoa, jolla pystytään perustelemaan tuotteen hinta äärimmäisen paljon tehokkaammin. Hyvin pitkälti ajatusmaailman eroa kuvaa se, että suomaisen tuotteen ajateltiin olevan tekniikaltaan niin ylivertainen, että sitä tarvitseva loppukäyttäjä tekee järkiperustaisen oston suomalaisten hyväksi. Samaan aikaa ruotsalainen yritys ei luottanut pelkkään tekniikkaan vaan mietti mitkä asiat tuovat lisäarvoa asiakkaalle ja rakensi brändinsä niiden perusteella. Kärjistetysti lopputuloksena teknisesti samanveroinen tuote jämähti varastoon ja naapuri nauroi matkalla pankkiin.

Näin on. Kiinassakin on kuulemma jo kalliimman, mutta hienon "länsituotteen" ostaminen sellainen statusvalinta minkä moni haluaa tehdä. Taitaa aika moni yuan päätyä Ruotsiin, vaikka ironisesti itse tuote voi olla siellä Kiinassa tehty. Eipä iPhoneakaan Amerikassa tehdä, ei edes Applen toimesta eivätkä komponentitkaan ole Applen tekemiä, silti sitä voidaan pitää amerikkalaisena tuotteena.

Intiassa kai vielä mennään hinta edellä, mutta taitaa olla aika inhimillistä että kun hieman huoli jokapäiväisestä leivästä jää taakse niin halutaan jotain "hienoa" vaikka se maksaisi sikäläiselle kolmen kuukauden palkan. Tähän saumaan iskee länsinaapurikin maailmalla, suomalaiset harvemmin.
 

scip10

Kenraali
Kuitenkin, esittäisin jälleen seuraavan kysymyksen. Suomi oli (tutkitusti) yksi globaalin talouden huikeimpia kasvutarinoita sadan vuoden ajan vuoteen 2008 asti, puutteellisesta kuluttaja-markkinointi-osaamisestaan huolimatta. Miksi se ei ollut aikaisemmin este?

En tiedä, mutta uskoisin tähän olevan syynä nykyisen taloustilanteen ja pitkittyneen taantuman, joka on ajanut investointihyödykkeiden kysynnän alas. Tämän hetken maailmanmarkkinoilla ei niinkään tarvita kaivoskoneita ja paperitehtaita, vaan sykleistä vähemmän riippuvaista kuluttajatavaraa. Globaali tuotantokapasiteetin vajaakäyttö on nähtävissä mm raaka-aineiden ja energian hinnoissa tai merirahdeissa.

Kuluttajasegmentti on kuitenkin vain osa markkinaa. Kuluneina vuosikymmeninä Suomen niche on vetänyt paremmin. 90-luvun lamasta meidät nosti Nokia ja YYA-ajan öljyshokeista clearing-kauppa, jota inhorealistisempi tarkkailija voisi väittää Neuvostoliiton taloudelliseksi tueksi liittolaiselleen.

Ja kuten aiemmin kirjoitin, tähän (suomalaiseen) talouskriisiin ei ole yhtä syytä tai ratkaisua, vaan kyseessä on monien tekijöiden summa. Joku nimitti sitä täydelliseksi myrskyksi.
 

sotaylijumala

Alikersantti
No ei nyt sentään kaikki ollut ihan skeidaa mitä sinne meni. Joissakin artikkeleissa olivat hyvinkin tarkkoja...etenkin sotakorvauksissa jos sitä "polttoveroa" sillä nimityksellä ilkeää sanoa.

Mutta jotakin kertoo asiasta se, että hiton moni suomalainen start-uppaaja myy firmansa ulkkiksille ennen varsinaista cash cow -vaihetta. Valitettavasti kertoo jotain sekä henkisesti että taloudellisesti tästä synkeästä mutta rakkaasta syntymämaastamme.

Suuret suomalaiset rahamiehet kuten Nalle Wahlroos keskittyvät sitten omituisesta vittuilusta rahakasan päältä nauttimiseen useammin kuin alkavat enkelisijoittajiksi tai patruunoiksi.

Se on just näin. Ylipäänsä naapurissa on ymmärretty tuottaa asiakkaalle lisäarvoa, jolla pystytään perustelemaan tuotteen hinta äärimmäisen paljon tehokkaammin. Hyvin pitkälti ajatusmaailman eroa kuvaa se, että suomaisen tuotteen ajateltiin olevan tekniikaltaan niin ylivertainen, että sitä tarvitseva loppukäyttäjä tekee järkiperustaisen oston suomalaisten hyväksi. Samaan aikaa ruotsalainen yritys ei luottanut pelkkään tekniikkaan vaan mietti mitkä asiat tuovat lisäarvoa asiakkaalle ja rakensi brändinsä niiden perusteella. Kärjistetysti lopputuloksena teknisesti samanveroinen tuote jämähti varastoon ja naapuri nauroi matkalla pankkiin.

Suomessa luotetaan liikaa siihen, että ylivertainen ja rajattomasti arvostettu insinööritaito takaa loputtomasti menestyvän tuotteen markkinoilla. Luotetaan siihen, että tosijärkevä insinööritaidon helmi myy itse itsensä.....pannaan nyt rinnakkain vaikka sitten Nokian Kontio ja Tretornin kumppari. Nokian Kontio muistuttaa lähinnä mustaa putkea, johon on taivutettu vänkylä kaviolle, on tosihimmeenhieno heijastinnauha ja remeli. Wau. Tretorn on ruhjonut kumpparista oikean jalkineen, joka näyttääkin siltä. Ja siinä on ominaisuuksia, joita Kontiosta ei löydy edes parhaalla tahdolla.

Ns. järkevä tuote voi olla puhutteleva, mutta ostopäätöksiä tekevät kuluttajat ovat se instanssi, joka lompakkonsa avaa tai sitten ei.

Kaikki ihan totta. Kirjoitin tossa samaa jossain kohtaa jo aikaisemmin että asenteet ratkaisee. Itse olen sitä mieltä että yksi monista syistä miksi Suomella menee nyt huonosti on meidän bisnes-osaaminen. Suomessa on teknistä osaamista maailmankin mittakaavalla oikeesti ihan hemmetisti, mutta ikäväkyllä matkalla menestykseen se ei riitä. Hyvästä tuotteesta siihen läpimurtoon, ne viimeset askeleet on tuotteen tai palvelun markkinointi ja myynti mitä Suomessa ei mielestäni osata. Luotetaan nimenomaan siihen tuote myy itse itsensä. En ole hirveästi psykologiaa tai ostamiskäyttäytymistä ole opiskellut, mutta kuluttajaahan harvemmin rationaaliset ajatukset ohjaa vaikka niin itse luulisi. Jos sitten markkinoi itseään, palvelua tai jotain tuotetta niin se brändäys on iha pirun tärkeätä.

Kuten Hochokin vähän sanoi, ehkä se on meidän rakkaan kansan luonteenlaadussa ja kulttuurissa. Olemme synkisteleviä ja uppiniskaisia ihmisiä. Moni ulkomaalainen on sanonut että jos me emme onnistu, niin kuka sitten? Ei se härmäläisen duunarin vika ole että kansantalous laskee kun lehmän häntä, enkä usko että Euro valuuttanakaan se isoin ongelma on. Olemme itse itsemme säännöstelyllä kuristaneet ja ennenkaikkea kunnianhimottomalla ja Suomen etua ajamattomalla politiikkalla euroopan näyttämöillä epäonnistuneet. Selitetään että ei pieni maa voi tehdä sitä ja sitä ja mitä milloinkin. Roskaa.

Mutta uskon että voimme asiaan itse vaikuttaa. Unohdetaan negatiivisuus ja härmäläläiset lauseet "ken kuuseen korottaa se katajaan kapsahtaa / kel onni on se onenn kätköön." Asetetaan tavoitteet niin korkealla kun vain uskallamme unelmoida, pyritään pysymään positiivisella polulla, yritetään olla onnellisia muiden puolesta ja kannustetaan kanssaihmisiä samaan. Olen edelleen sitä mieltä että meistä Suomalaisista on mihin vain jos muuttamme asenteitamme.
 
Viimeksi muokattu:
Top