Valmistautuuko Venäjä suursotaan?

[Benelli]

Virossa on toisteltu tätä "NATOn toimimattomuus on mahdotonta koska se olisi NATOn loppu" että kyllähän siinä huomaa olevan myös tiettyä toiveajattelua, vaikka kaiken järjen mukaan se päteekin tällä hetkellä. Ehkä hieman eri suuntaan kallellaan olevana esimerkkinä, samaan tyyliin toiveet on puettu sanoiksi myös kun joku suomalainen on aikoinaan ladellut tekstiä "hyvistä ja luottamuksellisista naapurisuhteista suureen itäiseen naapurimaahamme..."

Mission type tactics. Se on selvää että NATO reagoi konventionaaliseen hyökkäykseen harjoittamalla itsepuolustusta mutta kuinka paljon on toinen kysymys ja ne jotka tietävät eivät rupea kertomaan siitä Putinille. Kuten voi olla että ainoastaan rajan yli tulleet joukot ja koneet tuhotaan ja katsotaan miten karhu reagoi.
Aivan toinen kysymys on miten poliitikot reagoivat taistelujen jo puhjettua ja kuinka nopeasti ryhtyvät vaatimaan tulitaukoa.

 

[scip10]

Millä tavalla Suomi voisi olla Yhdysvaltain major ally? Washingtonista katsottuna Suomi on kaukainen ja merkityksetön pikkuvaltio.

USA tuskin takaa Suomen turvallisuutta vain silkkaa hyväntahtoisuuttaan. Meillä on jo kaksi vuosikymmentä ollut mahdollisuus liittyä NATOon, mutta sitä ei ole katsottu tarpeelliseksi koska erityisolosuhteet, hyvät idänsuhteet ja iso paha Amerikka. Tältäkin foorumilta löytyy liittoutumattomuusperustelua sivutolkulla. Nyt sitten toivotaan USAn yksipuolisesti tulevan meitä suojaamaan. In your dreams, sanotaan rapakon takana.

Tietysti voidaan ajatella Yhdysvaltain käyttävän meitä apuna nokittaakseen Venäjää. Tässä kannattaa kuitenkin olla erittäin varovainen. Venäjä pysyy rajan takana, kun taas amerikkalaisten huomio siirtyy aikanaan muualle.

 

[YliKoo]

Millä tavalla Suomi voisi olla Yhdysvaltain major ally? Washingtonista katsottuna Suomi on kaukainen ja merkityksetön pikkuvaltio.

USA tuskin takaa Suomen turvallisuutta vain silkkaa hyväntahtoisuuttaan. Meillä on jo kaksi vuosikymmentä ollut mahdollisuus liittyä NATOon, mutta sitä ei ole katsottu tarpeelliseksi koska erityisolosuhteet, hyvät idänsuhteet ja iso paha Amerikka. Tältäkin foorumilta löytyy liittoutumattomuusperustelua sivutolkulla. Nyt sitten toivotaan USAn yksipuolisesti tulevan meitä suojaamaan. In your dreams, sanotaan rapakon takana.

Tietysti voidaan ajatella Yhdysvaltain käyttävän meitä apuna nokittaakseen Venäjää. Tässä kannattaa kuitenkin olla erittäin varovainen. Venäjä pysyy rajan takana, kun taas amerikkalaisten huomio siirtyy aikanaan muualle.

Mahdollinen Itä-Eurooppaa koskeva kriisi, johon USA joutuisi NATOn myötä puuttumaan leviäisi helposti myös Suomenlahden pohjoispuolelle. Sitoisi mukavasti vanjan joukkoja, jos Suomen reservillä olisi kunnolla kalustoa jolla tapella. Sekä hiukan ilmatukea, risteilyohjusta ym. Näitähän mielellään lähetetään tuleen, mutta maajoukkojen kanssa on nihkeämpää. Täällä sitä lajia riittää ja se avittaa merkittävästi Baltian puolustusta.

Varsinkin jos vaihtoehtona on se, että Etelä-Suomi on ryssän tukialuetta Viron moukaroinnissa.

Eli antaa hyvää sivustatukea NATOlle. En ihmeenä pitäisi vaikka ALLY.

 

[Benelli]

Millä tavalla Suomi voisi olla Yhdysvaltain major ally? Washingtonista katsottuna Suomi on kaukainen ja merkityksetön pikkuvaltio.

USA tuskin takaa Suomen turvallisuutta vain silkkaa hyväntahtoisuuttaan. Meillä on jo kaksi vuosikymmentä ollut mahdollisuus liittyä NATOon, mutta sitä ei ole katsottu tarpeelliseksi koska erityisolosuhteet, hyvät idänsuhteet ja iso paha Amerikka. Tältäkin foorumilta löytyy liittoutumattomuusperustelua sivutolkulla. Nyt sitten toivotaan USAn yksipuolisesti tulevan meitä suojaamaan. In your dreams, sanotaan rapakon takana.

Tietysti voidaan ajatella Yhdysvaltain käyttävän meitä apuna nokittaakseen Venäjää. Tässä kannattaa kuitenkin olla erittäin varovainen. Venäjä pysyy rajan takana, kun taas amerikkalaisten huomio siirtyy aikanaan muualle.

Filippiinit ja Uusi Seelantikin ovat major non-NATO ally.

Major non-NATO ally (MNNA) is a designation given by the United States government to close allies who have strategic working relationships with U.S. Armed Forces but are not members of the North Atlantic Treaty Organization (NATO). While the MNNA status does not automatically include a mutual defense pact with the United States, it does confer a variety of military and financial advantages that otherwise are not obtainable by non-NATO countries.

Tietysti on epärealistista että tuo tapahtuisi vain yksipuoleisesti USA:n toimesta Suomen pyöritellessä näppejä.

 

[Moose]

25.5 tuli nähtävästi käsky takavarikoida joittenkin eikoisjoukkojen sotiladen kännykät..... Hmmm

Tuo on yks niitä merkkejä. Onkohan parkkipaikat tyhjinä öisin ja valot pois.

 

[Honcho]

Washingtonista katsottuna Suomi on kaukainen ja merkityksetön pikkuvaltio.

Tämä ei yksinkertaisesti vaan pidä paikkaansa. kun katsoo NATOn, Venäjän jne rajoja ja muutamaa muutakin merkittävää asiaa (esim. "arktiset alueet") niin kyllä meillä aika merkityksellinen sijainti on. Sotilassuhteet Suomen ja USAn välillä ovat vahvat, minkä voi päätellä tietyistä asekaupoistakin.

Edit: Ei pidä unohtaa että yhteisiä intressejä liittosuhteissa on mahdollisesti paljon muitakin kuin maanpuolustukselliset asiat. Lisäksi tuo MNNA-asema ei mitenkään eksplisiittisesti sisällä mitään turvatakuita kuten NATO-jäsenyys.

 

[Honcho]

Filippiinit ja Uusi Seelantikin ovat major non-NATO ally.

Tietysti on epärealistista että tuo tapahtuisi vain yksipuoleisesti USA:n toimesta Suomen pyöritellessä näppejä.

Argentiinakin on MNNA vaikka on ollut hieman nokikkain jenkkien toisen vahvan liittolaisen kanssa.

Ja kyllä, kyllä tuohon pitää olla myös pyrkyä, "yksipuolisesti" tuohon statukseen on päätynyt lähinnä maita jotka on jossain historian vaiheessa miehitetty USA:n toimesta.

 

[Vonka]

Jahas, lämmitetään vähän.

Vaikea sanoa, valmistautuuko suursotaan. Mikä tahansa merkki "suurennuslasin alla" on valmistautumista suursotaan. Pitäisikö kehittää oma profetia vai lainataanko edesmennyttä saarnamies Wilkersonia? Vuonna 1992 hän jyrisi samaan aikaan, kun Jeltsin halusi tuhota ydinaseet ja uskottiin rauhaan: "Jeltsin poistuu näyttämöltä hyvin pian. Hän on vain kulissi. Jumala antaa vain aikaa, että evankeliumi pääsee Venäjälle ja halukkaat juutalaiset Israeliin. -- Seuraavan kahden vuoden kuluessa nousee johtaja. Hän ei ole sotilas, vaikka on niiden ympäröimä. Hän on hyvin puettu ja länsimaalaisen tyyppinen urbaani ihminen. Erittäin älykäs ja puhuu ulkonaisesti kärsivällisyyden ja lempeyden sanoja. Sisimmältään hän on kuitenkin säälimätön. Hän tuntee kätkettyä vihaa - - maailmanennätysajassa hän pakottaa Venäjän armeijan ja laivaston takaisin suurvallaksi. - - Tämä mies järjestäytyy valtavalla voimalla. Me lähdemme pois Euroopassa, Kun me olemme pois eikä meillä ole tahtoa ja mahtia, Venäjä täyttää tyhjiön." (David Wilkerson New York Times Squaren kirkossa 1992)

Tähän asti juttu on kiinnostavaa, mutta sitten Wilkerson alkaa maalailla näkyä palavasta Amerikasta. Miten kaikki tapahtuu yllättäen, kun kaikki ovat piknikillä. Herran kosto seuraa ahneudesta ja herkuttelusta... lopun ajat koittavat.



No, ehkä tämä sopisi iltavapaisiin, mutta hauska anekdootti ja pelottavan osuva näky joiltakin kohdiltaan.

 

[JR49]

Nyt on viime aikoina tullut paljon lisää mausteita keittoon: pitkän aikaa on taas Venäjän mediassa pauhauttu Ukrainan puoleta tulevasta tykistötulesta ja Minskin sopimuksen rikkomuksista. Välillä oli hiljaisempaa tässä mielessä. Sitten on tuo Reutersin toimittajan raportti tunnuksettomista, alati kasvavista idän joukoista Ukrainan rajan läheisyydessä, sitten kaatuneiden lukumäärät julistetaan salaiseksi (miksi ihmeessä, mitään sotaahan ei ole käynnissä), sitten viimeisenä nämä ydinase- ja kaasuiskujutut niiden mediassa.
Jotenkin näen huolestuttavampia merkkejä kuin aikoihin. Jos oliskin tätä tykistötulesta ja Minskin sopimuksen rikkomisesta syyttämistä "pelkästään"...
Jos jotain pahuutta haluttaisiin harjoittaa, niin nyt olisi kenttä siihen hyvin valmisteltu niin voiman kuin psykologiankin suhteen.

 

[Rajajääkäri]

Näin aivan pienen ihmisen kapasiteetilla ajateltuna, jos r..sä lankeaa houkutukseen käyttää taktista ydintä, niin venäjän valtion loppu tulee olemaan vielä nopeampaan, kuin nyt on ennustettu. Tuo tulisi olemaan ympäröivälle maailmalle, kuin sähköiskun tapainen herätys,,kaikenlaiseen venäjän vastaiseen toimintaan.
Uhreja se sitten varmaan vaatisi eripuolilla.

 

[vlad]

Millä tavalla Suomi voisi olla Yhdysvaltain major ally? Washingtonista katsottuna Suomi on kaukainen ja merkityksetön pikkuvaltio.

Tämä ei yksinkertaisesti vaan pidä paikkaansa. kun katsoo NATOn, Venäjän jne rajoja ja muutamaa muutakin merkittävää asiaa (esim. "arktiset alueet") niin kyllä meillä aika merkityksellinen sijainti on. Sotilassuhteet Suomen ja USAn välillä ovat vahvat, minkä voi päätellä tietyistä asekaupoistakin.

Edit: Ei pidä unohtaa että yhteisiä intressejä liittosuhteissa on mahdollisesti paljon muitakin kuin maanpuolustukselliset asiat. Lisäksi tuo MNNA-asema ei mitenkään eksplisiittisesti sisällä mitään turvatakuita kuten NATO-jäsenyys.

Aihetta on jo lyhyelti käsitelty ketjussa (kuten Honcho tekee yllä) ja on todellakin olemassa olevia syitä joiden tähden Suomi voidaan luokitella tulevaisuudessa "major allyksi" Yhdysvalloissa - kyse ei siis ole aivan perusteettomasta spekulaatiosta.

Suomen sijainti on sellainen, että se muodostaa kahdella tapaa kombinaation miksi Suomi voi olla "major ally" Yhdysvalloille (tietenkin jos halukkuutta tähän myös Suomella on kyse ei kuitenkaan ole yksipuolisista päätöksistä) ja toinen näistä merkittävistä seikoista on juuri Honchon esille nostama arktinen aspekti ja kun tähän yhdystetään Kuolan niemimaan läheisyys - jolla taas on edelleen merkittävä rooli Venäjän omassa arktisen alueen strategiassa siitä huolimatta, että Venäjä laajentaa operointialuettaan ja rakentaa/ottaa käyttöön tukikohtia laajalla alalla sen pohjoista arktista aluetta.

Toinen on sitten taas etelässä eli Balttian alue ja tässä kohdin Suomen asema Suomenlahden pohjoisrannalla tuo Yhdysvalloille etua ja sotilassuhteiden kehittäminen edelleen voi edesauttaa Balttian puolustamista, koska kriisin/sodan syttyessä tilanne tulisi kaikesta huolimatta olemaan se, että laineet löisivät tavalla tai toisella myös Suomeen, joten kummankin etu saattaisi olla suhteiden parantaminen ja näin Yhdysvalloille voisi olla etu jos Suomen status muuttuisi (esim. major ally) - joskin NATO-jäsenyys olisi kenties kummankin kannalta paras vaihtoehto, mutta onko tälle sitten olemassa olevia esteitä tai rajoitteita?

Kun Suomi on "rajavaltio" - sen on sillä rajalla, että se vaikuttaa myös Venäjällä maan asemaan niin pohjoisessa kuin myös Balttiassa, joten Yhdysvaltojen kannalta edullista olisi siirtää Suomea jälleen askel kauemmas sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja vastaavasti Venäjän etu on se, että maa kykenisi pitämään Suomen "ystävänä" ja etenkin maana, joka on sotilaallisesti liittoutumaton ja maana johon Moskovalla on läheiset suhteet ja johon Moskovalla on oma vaikutusvaltansa - kuviteltukin. Minä en siis pidä Suomea täysin "merkityksettömä pikkuvaltiona", joskin on huomioitava ettei Suomen roolia pidä ylikorostaakaan ja kuvitella maamme olevan asemaansa merkittävämpi tekijä.

vlad.

 

[Minuteman]

@Honcho

Entä sitten kun Suomen kansallinen etu ja intressit menevät ristiin Yhdysvaltojen intressien kanssa?

Suomen ei missään tapauksessa kannata ryhtyä vapaaehtoisesti minkään yksittäisen valtion alamaiseksi, miehittämäksi tai siirtomaaksi. Vaikka moni kakku voikin äkkiseltään näyttää päältä kauniilta.

Kaikesta hunajaisesta voimakkaan arvolatautuneesta juhlapuheesta ja Hollywood-roskasta huolimatta Yhdysvallat on 100% puhtaasti omia etujaan ajava roistovaltio siinä, missä Venäjä tai mikä tahansa muu vaikutusvaltaisen geopoliittisen aseman saavuttanut voimakas valtio.

Termin "roistovaltio" käyttö on lähinnä lapsellinen yritys kääntää yhdysvaltalaisten poliitikkojen kylmän sodan aikainen retoriikka Yhdysvaltoja vastaan. Itse en henkilökohtaisesti pysty pitämään valtiota joka suurimmaksi osaksi rahoittaa YK:n toiminnan, on maailman suurin kehitysavun antaja, on pelastanut eurooppalaiset kahdessa maailmansodassa itseltään sekä kylmän sodan aikana venäläisiltä erityisen "roistona", ainakaan verrattuna mihinkään muuhun paikalliseen tai globaaliin valtiolliseen toimijaan. Ruotsiakin voisi historiansa puolesta kutsua "roistovaltioksi", monessa suhteessa huomattavasti perustellummin kuin USA:a.

Britannia nousi aikanaan globaaliksi suurvallaksi saavuttamalla valtamerillä lähes kiistattoman herruuden. Rule Britannia, Britannia rule the waves -hymnin soidessa vallitsi ajanjakso joka hyödytti koko maailmaa, myös Britannian vihollisia, kun merten kautta käytävä kauppa - ja miksi ei sodatkin - yhdistivät maita ja kansoja sekä ennen kaikkea talouksia siihen kudokseen jonka varassa nykymaailma toimii. Samalla tavalla USA:n hegemonia, pax Americana, on hyödyttänyt koko maailmaa. Yhdysvaltojen sotilaallinen, poliittinen ja taloudellinen voima sekä avustustoiminta on stabilinut koko maailmaa ja mahdollistanut talouden, politiikan, koulutuksen, terveydenhoidon, elintason ja elmämänlaadun hyppäyksellisen parantumisen monilla alueilla joissa nuo asiat olisivat jääneet sotalordien ahneuden ja vallanhimon jalkoihin.

Ja mikäs valtio se semmoinen on joka ei aja 100% omaa etuaan? Suomi taitaa olla ainoa tässä porukassa...

Fakta nyt on vaan niin että Suomen kansallinen etu, arvot, moraali, yhteiskuntajärjestys, käsitys siitä millaisena haluamme maaiman olevan on erittäin pitkälle linjassa USA:n vastaavien kanssa mutta monin osin täysin ristissä itäisen naapurimme nykyisen virallisen linjan kanssa. Suomella ei ole nykyvenäjällä mitään erityisasemaa ja kuvitelma siitä että Suomi pystyisi liittoutumattomuudesta puhumalla pitämään itsensä sivussa maailman kriiseistä on vaarallista itsepetosta. Venäjän hyväntahtoisuuteen ja ystävyyteen luottaminen on näinä päivinä mielestäni jo lähes mielisairautta, USA:n track record taas liittolaistensa ja ystäviensä tukemisessa taas on huomattavan hyvä.

 

[Minuteman]

Ulkomaat Eurooppa
Itä-Ukrainan kapinalliset varustautuvat suursotaan
Donetskissa ja Luhanskissa on yhtä paljon panssarivaunuja kuin Saksan, Ranskan ja Britannian asevoimilla yhteensä.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulk...autuvat-suursotaan/?shared=83466-ef89cab0-500

Presidentti Petro Porošenko valmistautuu julistamaan Ukrainaan sotatilan, jos Venäjän tukemat kapinalliset aloittavat suurhyökkäyksen Itä-Ukrainassa.

”Allekirjoitan sotatilalakia koskevan asetuksen välittömästi ja annan sen parlamentille, jos tulitaukoa rikotaan ja rajalinjan yli aloitetaan hyökkäys Ukrainan armeijan joukkoja vastaan”, Porošenko sanoi Ukrainan televisiossa.

Ukrainassa pelätään, että sota kiihtyy pian uudelleen Minskin tulitaukosopimuksesta huolimatta.

Tunnettu ukrainalainen sotilasasiantuntija Dmitri Tymtšuk väittää Facebook-sivullaan, että Venäjän valtion rautatieyhtiö olisi kuljettanut Donetskiin yli 200 panssarivaunua, noin sata panssaroitua miehistönkuljetusvaunua, 80 raketinheitintä ja kymmeniä lasteja ammuksia.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin tarkkailijat kertoivat torstaina 28. toukokuuta, että Donetskiin saapui aamulla Venäjältä noin 50 kuorma-auton saattue, joka palasi takaisin kolmen jälkeen iltapäivällä. Lastin sisällöstä ei ole tietoa.

Ukrainan armeijan mukaan Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” käytössä oli jo huhtikuussa 700 venäläistä panssarivaunua. Se on lähes yhtä paljon kuin Saksan, Ranskan ja Britannian asevoimilla yhteensä. Puolan armeijalla on saman lähteen mukaan lähes 900 panssarivaunua ja Ukrainalla noin 300.

Etyjin tarkkailijoiden raporteista ilmenee, että Donetskin lehtokentän lähistöllä käydään edelleen kiivaita taisteluja. Sen sijaan Luhanskissa on ollut viime päivinä vain hajanaista laukaustenvaihtoa. Raskaita aseita on kuitenkin siirretty uusiin asemiin eri puolilla konfliktialuetta.

Uutistoimisto Reutersin toimittajan mukaan noin 50 kilometrin päässä Ukrainan rajalta sijaitsevaan Venäjän armeijan Kuzminskin tukikohtaan on tuotu panssarivaunuja, tykistöä, raketinheittimiä ja liikuteltavia laukaisualustoja. Monista ajoneuvoista on poistettu rekisterikilvet, ja sotilaat ovat poistaneet merkit asepuvuistaan.

Presidentti Vladimir Putin julisti torstaina ”erikoistehtävissä” olevien sotilaiden kuolemat valtionsalaisuudeksi myös rauhanaikana.

Venäläinen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Pavel Felgenhauer arvioi, että asetuksella pyritään pitämään Venäjän Ukrainassa kärsimät miestappiot salassa.

”En ole koskaan kuullut laillista määritelmää termille erikoistehtävät”, Felgenhauer sanoi uutistoimisto AFP:lle. ”Sellaisiksi voidaan määritellä ihan mitä tahansa.”

Venäjä on kiistänyt koko Itä-Ukrainan sodan ajan tukevansa kapinallisia. Propaganda on mennyt hyvin läpi, sillä riippumattoman Levada-keskuksen tutkimuksen mukaan vain 20 prosenttia venäläisistä uskoo, että Ukrainassa on Venäjän armeijan joukkoja. 49 prosenttia haastatelluista oli sitä mieltä, että Ukrainassa nähdyt venäläissotilaat ovat vapaaehtoisia.

Pari viikkoa sitten Ukraina pidätti kaksi venäläistä sotilasta, jotka kertoivat kuuluvansa Venäjän sotilastiedustelu GRU:n erikoisjoukkoihin.

Miehet haavoittuivat 19. toukokuuta Štšastjan kaupungissa Luhanskin alueella käydyssä taistelussa ja heitä hoidetaan parhaillaan armeijan sairaalassa Kiovassa. Venäjän mukaan miehet olivat eronneet asepalveluksessa ja lähteneet Ukrainaan vapaaehtoisina.

Toinen sotilaista, 28-vuotias Aleksandr Aleksanrdov, kertoo kuitenkin, että he olivat Luhanskissa erikoistehtävissä auttamassa kapinallisia.

”En ole kirjoittanut eroanomusta”, hän sanoi uutistoimisto Reutersille. ”Noudatin vain minulle annettuja määräyksiä.”

Aleksandrov kokee itsensä hylätyksi. Venäjän konsuli on käynyt tapaamassa häntä kerran, mutta muuta apua ei ole kuulunut.

Hän sanoi haastattelussa pelkäävänsä omaistensa puolesta. Hänen vaimonsa esiintyi muutama päivä sitten pelokkaana Venäjän televisiossa ja todisti ulkoa opitun tuntuisesti, että hänen miehensä oli eronnut armeijasta viime joulukuussa. Tarkoituksena oli ilmeisesti todistaa katsojille, että miehet olivat Ukrainassa omasta tahdostaan, kuten viranomaiset väittivät.

Venäjä on ilmeisesti yrittänyt neuvotella Ukrainan kanssa miesten kotiuttamisesta. Julkisuudessa on arvailtu, että heidät vaihdettaisiin Venäjän pidättämään ukrainalaiseen sotilaslentäjään ja kansanedustajaan Nadia Savtšenkoon, jota on pidetty kuukausikaupalla tutkintavankeudessa Moskovassa.

 

[Laamanator]

Termin "roistovaltio" käyttö on lähinnä lapsellinen yritys kääntää yhdysvaltalaisten poliitikkojen kylmän sodan aikainen retoriikka Yhdysvaltoja vastaan. Itse en henkilökohtaisesti pysty pitämään valtiota joka suurimmaksi osaksi rahoittaa YK:n toiminnan, on maailman suurin kehitysavun antaja, on pelastanut eurooppalaiset kahdessa maailmansodassa itseltään sekä kylmän sodan aikana venäläisiltä erityisen "roistona", ainakaan verrattuna mihinkään muuhun paikalliseen tai globaaliin valtiolliseen toimijaan. Ruotsiakin voisi historiansa puolesta kutsua "roistovaltioksi", monessa suhteessa huomattavasti perustellummin kuin USA:a.

Britannia nousi aikanaan globaaliksi suurvallaksi saavuttamalla valtamerillä lähes kiistattoman herruuden. Rule Britannia, Britannia rule the waves -hymnin soidessa vallitsi ajanjakso joka hyödytti koko maailmaa, myös Britannian vihollisia, kun merten kautta käytävä kauppa - ja miksi ei sodatkin - yhdistivät maita ja kansoja sekä ennen kaikkea talouksia siihen kudokseen jonka varassa nykymaailma toimii. Samalla tavalla USA:n hegemonia, pax Americana, on hyödyttänyt koko maailmaa. Yhdysvaltojen sotilaallinen, poliittinen ja taloudellinen voima sekä avustustoiminta on stabilinut koko maailmaa ja mahdollistanut talouden, politiikan, koulutuksen, terveydenhoidon, elintason ja elmämänlaadun hyppäyksellisen parantumisen monilla alueilla joissa nuo asiat olisivat jääneet sotalordien ahneuden ja vallanhimon jalkoihin.

Ja mikäs valtio se semmoinen on joka ei aja 100% omaa etuaan? Suomi taitaa olla ainoa tässä porukassa...

Fakta nyt on vaan niin että Suomen kansallinen etu, arvot, moraali, yhteiskuntajärjestys, käsitys siitä millaisena haluamme maaiman olevan on erittäin pitkälle linjassa USA:n vastaavien kanssa mutta monin osin täysin ristissä itäisen naapurimme nykyisen virallisen linjan kanssa. Suomella ei ole nykyvenäjällä mitään erityisasemaa ja kuvitelma siitä että Suomi pystyisi liittoutumattomuudesta puhumalla pitämään itsensä sivussa maailman kriiseistä on vaarallista itsepetosta. Venäjän hyväntahtoisuuteen ja ystävyyteen luottaminen on näinä päivinä mielestäni jo lähes mielisairautta, USA:n track record taas liittolaistensa ja ystäviensä tukemisessa taas on huomattavan hyvä.

Tällaisen asian tarkastelussa kannattaa ensitöiksi ottaa ne sokaisevat tähtilippulasit pois silmiltä ja katsoa maailmaa omasta suomalaisesta näkökulmasta, eikä Hollywoodin syöttämästä näkökulmasta.

Usein toistuva perinteinen näkemys kahden maailmansodan "pelastamisesta" on varsin subjektiivinen anglo-amerikkalainen dogmi, mikä täyttää vähintään propagandan tunnusmerkit. Jos asiaa tarkastellaan objektiivisesti, niin tästä Euroopan "pelastamisestakin" eurooppalaisilta itseltään voidaan kehittää monta eri näkemystä, vaikka perinteistä anglo-amerikkalaista käsitystä Yhdysvaltojen roolista onkin vuosikymmenien ajan rummutettu virallisen totuuden kaapuun käärittynä massiivisena propagandana. Sama pätee myös YK:n alkuperäiseen ja nykyiseen rooliin sekä toimintaan. Nämäkään eivät ole aivan mustavalkoisia asioita.

Toisen maailmansodan jälkeen lähes yllättäen alkanut vastakkainasettelu idän ja lännen välillä sekä Yhdysvaltojen voimakas panos Euroopassa on kiistatta tuottanut runsaasti hyötyä Suomelle hillitessään tehokkaasti Neuvostoliiton laajentumispyrkimyksiä länteen. Neuvostoliiton ja länsivaltojen harmoonisen yhteisymmärryksen jatkuminen toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä olisi hyvinkin saattanut johtaa Suomen kannalta ikävään asemaan Neuvostoliiton satelliittimaana. Tulee kuitenkin huomioida, että vielä jatkosodan aikana 1944 Yhdysvallat tukivat varsin avokätisesti Neuvostoliiton hyökkäystaistelua suomalaisia vastaan.

Kaikesta setä Samulin hyvää hyvyyttään maailman kansoille suomasta onnesta ja autuudesta huolimatta Suomen kansallinen etu ei kuitenkaan ole sama asia kuin Yhdysvaltojen globaalisti tavoittelemat intressit. Ne voivat jossain tilanteissa olla joiltain osin yhtenevät, jolloin yhteistyö on perusteltua ja Suomen kannalta siihen ryhtyminen on edullista. Lähtökohtana kaikki Yhdysvaltojen tai minkä tahansa muun ulkovallan kanssa yhteistyöhön ryhtyminen on kuitenkin aina harkittava tarkoin ja tapauskohtaisesti. Erityisesti silloin kun kyseessä on sotilaallinen yhteistyö. Kyse ei ole mistään ideologian sokaisemasta "arvovalinnasta", vaan puhtaasti hyöty-haitta -suhteen arvioinnista sekä tämän auditoinnista.

Ulkopoliittisesta tai sotilaallisesta näkökulmasta tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että huomenna yhdysvaltalainen laivasto-osasto ajaa liian aggressiiviseksi ryhtyneen Venäjän Itämeren laivaston osat takaisin Suomenlahden pohjukkaan ja Itämeren alueen valtiot hurraavat kun Venäjän vihamielinen toiminta alueella on päättynyt. Ylihuomenna samainen laivasto-osasto painuukin Suomenlahden syvyyksiin suomalaisen pohjamiinan tai meritorjuntaohjuksen upottamana, koska on pyrkinyt esimerkiksi uudeksi isännäksi taloon tai yrittäessään vallata Suomen poliittisen tahdon vastaisesti Suomen maa- tai merialueita esimerkiksi tukikohdakseen. Kaikesta näennäisen ystävällismielisestä yhteistyöpuuhastelusta huolimatta suurvaltojen välisessä nokittelussa sotilaallinen voimankäyttö tai sillä painostaminen voivat yhä edelleen kohdistua Suomeen myös muualta kuin Venäjän toimesta.

Parhaimmillaan amerikkalaiset ovat hyödyllisiä sotavarusteiden toimittajia ja hyvää tykinruokaa jotain akuutimpaa roistovaltiota sekä tämän kohdistamaa sotilaallista aggressiota vastaan. Erityisesti silloin kun taistelut käydään mahdollisimman kaukana Suomen valtakunnanrajojen ulkopuolella. Noin muuten kyseisen valtion sympatisoiminen on hieman yksisilmäistä ja naiivia touhua.

 

[hwyl]

Parhaimmillaan amerikkalaiset ovat hyödyllisiä sotavarusteiden toimittajia ja hyvää tykinruokaa jotain akuutimpaa roistovaltiota sekä tämän kohdistamaa sotilaallista aggressiota vastaan. Erityisesti silloin kun taistelut käydään mahdollisimman kaukana Suomen valtakunnanrajojen ulkopuolella. Noin muuten kyseisen valtion sympatisoiminen on hieman yksisilmäistä ja naiivia touhua.

Maailmassa on nyt järjestystä jo parisataa vuotta pitänyt anglosaksinen vapaakauppa-imperiumi - en oikein helpolla keksi mitään realistista vaihtoehtoa, mikä olisi tätä parempi länsimaisten liberaalien ja valistuneiden arvojen ja instituutioiden kannalta, joita siis Suomikin hyvin tyypillisesti edustaa. Tietenkään tämä "maailmanjärjestys" ei ole ollut ideaalinen tai virheetön, mutta tässä karussa maailmassa meillä ei koskaan tule olemaan tarjolla ideaalinen ja virheetön vaihtoehto.

 

[Tetra]

sokaisevat (daavidin)tähtilippulasit pois silmiltä

Selvennä ihmeessä.

mikä olisi tätä parempi länsimaisten liberaalien ja valistuneiden arvojen ja instituutioiden kannalta, joita siis Suomikin hyvin tyypillisesti edustaa.

Kaikki suomalaisetkaan eivät kuitenkaan arvioi maailmaa näiden arvojen pohjalta.

 

[StepanRudanskij]

Tällaisen asian tarkastelussa kannattaa ensitöiksi ottaa ne sokaisevat tähtilippulasit pois silmiltä ja katsoa maailmaa omasta suomalaisesta näkökulmasta, eikä Hollywoodin syöttämästä näkökulmasta.

Usein toistuva perinteinen näkemys kahden maailmansodan "pelastamisesta" on varsin subjektiivinen anglo-amerikkalainen dogmi, mikä täyttää vähintään propagandan tunnusmerkit. Jos asiaa tarkastellaan objektiivisesti, niin tästä Euroopan "pelastamisestakin" eurooppalaisilta itseltään voidaan kehittää monta eri näkemystä, vaikka perinteistä anglo-amerikkalaista käsitystä Yhdysvaltojen roolista onkin vuosikymmenien ajan rummutettu virallisen totuuden kaapuun käärittynä massiivisena propagandana. Sama pätee myös YK:n alkuperäiseen ja nykyiseen rooliin sekä toimintaan. Nämäkään eivät ole aivan mustavalkoisia asioita.

Toisen maailmansodan jälkeen lähes yllättäen alkanut vastakkainasettelu idän ja lännen välillä sekä Yhdysvaltojen voimakas panos Euroopassa on kiistatta tuottanut runsaasti hyötyä Suomelle hillitessään tehokkaasti Neuvostoliiton laajentumispyrkimyksiä länteen. Neuvostoliiton ja länsivaltojen harmoonisen yhteisymmärryksen jatkuminen toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä olisi hyvinkin saattanut johtaa Suomen kannalta ikävään asemaan Neuvostoliiton satelliittimaana. Tulee kuitenkin huomioida, että vielä jatkosodan aikana 1944 Yhdysvallat tukivat varsin avokätisesti Neuvostoliiton hyökkäystaistelua suomalaisia vastaan.

Kaikesta setä Samulin hyvää hyvyyttään maailman kansoille suomasta onnesta ja autuudesta huolimatta Suomen kansallinen etu ei kuitenkaan ole sama asia kuin Yhdysvaltojen globaalisti tavoittelemat intressit. Ne voivat jossain tilanteissa olla joiltain osin yhtenevät, jolloin yhteistyö on perusteltua ja Suomen kannalta siihen ryhtyminen on edullista. Lähtökohtana kaikki Yhdysvaltojen tai minkä tahansa muun ulkovallan kanssa yhteistyöhön ryhtyminen on kuitenkin aina harkittava tarkoin ja tapauskohtaisesti. Erityisesti silloin kun kyseessä on sotilaallinen yhteistyö. Kyse ei ole mistään ideologian sokaisemasta "arvovalinnasta", vaan puhtaasti hyöty-haitta -suhteen arvioinnista sekä tämän auditoinnista.

Ulkopoliittisesta tai sotilaallisesta näkökulmasta tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että huomenna yhdysvaltalainen laivasto-osasto ajaa liian aggressiiviseksi ryhtyneen Venäjän Itämeren laivaston osat takaisin Suomenlahden pohjukkaan ja Itämeren alueen valtiot hurraavat kun Venäjän vihamielinen toiminta alueella on päättynyt. Ylihuomenna samainen laivasto-osasto painuukin Suomenlahden syvyyksiin suomalaisen pohjamiinan tai meritorjuntaohjuksen upottamana, koska on pyrkinyt esimerkiksi uudeksi isännäksi taloon tai yrittäessään vallata Suomen poliittisen tahdon vastaisesti Suomen maa- tai merialueita esimerkiksi tukikohdakseen. Kaikesta näennäisen ystävällismielisestä yhteistyöpuuhastelusta huolimatta suurvaltojen välisessä nokittelussa sotilaallinen voimankäyttö tai sillä painostaminen voivat yhä edelleen kohdistua Suomeen myös muualta kuin Venäjän toimesta.

Parhaimmillaan amerikkalaiset ovat hyödyllisiä sotavarusteiden toimittajia ja hyvää tykinruokaa jotain akuutimpaa roistovaltiota sekä tämän kohdistamaa sotilaallista aggressiota vastaan. Erityisesti silloin kun taistelut käydään mahdollisimman kaukana Suomen valtakunnanrajojen ulkopuolella. Noin muuten kyseisen valtion sympatisoiminen on hieman yksisilmäistä ja naiivia touhua.

Jekk Alla jrid, brother.

 

[Honcho]

Johtavassa laatulehdessämme Iltalehdessä (paperiversio) oli venäläiskenu, joka ärhensi siitä miten NATO on laajentunut Venäjää kohti ja lisännyt iskukykyään Itä-Euroopassa. Erityisesti mainitsi JASSM-ohjukset, joilla voidaan iskeä syvälle Venäjälle ja kuulemma ohittaa Venäjän ilmapuolustus. Iltalehti oli nippa nappa jaksanut selvittää sen verran että myös Suomelle on noita ohjuksia toimitettu.

Mutta ellen erehdy, niin eikö universumin ainoat maat joilla on jo käytössään ohjuksia ihan oikeasti toimitettuna, ole pienen ja sisukkaan USAn lisäksi vain ja ainoastaan suuri ja mahtava Suomi? Puola on NATO-maista ekana listalla mutta se ei kai ole yhtään puikkoja saanut siinä missä Suomen 70:stä on jo x kpl toimitettu?

Tätä lausuntoa voi pitää hyvänä tai huonona asiana. Minä pidän hyvänä...

 

[Rajajääkäri]

Tällaisen asian tarkastelussa kannattaa ensitöiksi ottaa ne sokaisevat tähtilippulasit pois silmiltä ja katsoa maailmaa omasta suomalaisesta näkökulmasta, eikä Hollywoodin syöttämästä näkökulmasta.

Usein toistuva perinteinen näkemys kahden maailmansodan "pelastamisesta" on varsin subjektiivinen anglo-amerikkalainen dogmi, mikä täyttää vähintään propagandan tunnusmerkit. Jos asiaa tarkastellaan objektiivisesti, niin tästä Euroopan "pelastamisestakin" eurooppalaisilta itseltään voidaan kehittää monta eri näkemystä, vaikka perinteistä anglo-amerikkalaista käsitystä Yhdysvaltojen roolista onkin vuosikymmenien ajan rummutettu virallisen totuuden kaapuun käärittynä massiivisena propagandana. Sama pätee myös YK:n alkuperäiseen ja nykyiseen rooliin sekä toimintaan. Nämäkään eivät ole aivan mustavalkoisia asioita.

Toisen maailmansodan jälkeen lähes yllättäen alkanut vastakkainasettelu idän ja lännen välillä sekä Yhdysvaltojen voimakas panos Euroopassa on kiistatta tuottanut runsaasti hyötyä Suomelle hillitessään tehokkaasti Neuvostoliiton laajentumispyrkimyksiä länteen. Neuvostoliiton ja länsivaltojen harmoonisen yhteisymmärryksen jatkuminen toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä olisi hyvinkin saattanut johtaa Suomen kannalta ikävään asemaan Neuvostoliiton satelliittimaana. Tulee kuitenkin huomioida, että vielä jatkosodan aikana 1944 Yhdysvallat tukivat varsin avokätisesti Neuvostoliiton hyökkäystaistelua suomalaisia vastaan.

Kaikesta setä Samulin hyvää hyvyyttään maailman kansoille suomasta onnesta ja autuudesta huolimatta Suomen kansallinen etu ei kuitenkaan ole sama asia kuin Yhdysvaltojen globaalisti tavoittelemat intressit. Ne voivat jossain tilanteissa olla joiltain osin yhtenevät, jolloin yhteistyö on perusteltua ja Suomen kannalta siihen ryhtyminen on edullista. Lähtökohtana kaikki Yhdysvaltojen tai minkä tahansa muun ulkovallan kanssa yhteistyöhön ryhtyminen on kuitenkin aina harkittava tarkoin ja tapauskohtaisesti. Erityisesti silloin kun kyseessä on sotilaallinen yhteistyö. Kyse ei ole mistään ideologian sokaisemasta "arvovalinnasta", vaan puhtaasti hyöty-haitta -suhteen arvioinnista sekä tämän auditoinnista.

Ulkopoliittisesta tai sotilaallisesta näkökulmasta tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että huomenna yhdysvaltalainen laivasto-osasto ajaa liian aggressiiviseksi ryhtyneen Venäjän Itämeren laivaston osat takaisin Suomenlahden pohjukkaan ja Itämeren alueen valtiot hurraavat kun Venäjän vihamielinen toiminta alueella on päättynyt. Ylihuomenna samainen laivasto-osasto painuukin Suomenlahden syvyyksiin suomalaisen pohjamiinan tai meritorjuntaohjuksen upottamana, koska on pyrkinyt esimerkiksi uudeksi isännäksi taloon tai yrittäessään vallata Suomen poliittisen tahdon vastaisesti Suomen maa- tai merialueita esimerkiksi tukikohdakseen. Kaikesta näennäisen ystävällismielisestä yhteistyöpuuhastelusta huolimatta suurvaltojen välisessä nokittelussa sotilaallinen voimankäyttö tai sillä painostaminen voivat yhä edelleen kohdistua Suomeen myös muualta kuin Venäjän toimesta.

Parhaimmillaan amerikkalaiset ovat hyödyllisiä sotavarusteiden toimittajia ja hyvää tykinruokaa jotain akuutimpaa roistovaltiota sekä tämän kohdistamaa sotilaallista aggressiota vastaan. Erityisesti silloin kun taistelut käydään mahdollisimman kaukana Suomen valtakunnanrajojen ulkopuolella. Noin muuten kyseisen valtion sympatisoiminen on hieman yksisilmäistä ja naiivia touhua.

Viisaita sanoja jälleen Laamanatorilta, mutta yhtä kohtaa kritisoin, nimittäin: Laamanator: Tulee kuitenkin huomioida, että vielä jatkosodan aikana 1944 Yhdysvallat tukivat varsin avokätisesti Neuvostoliiton hyökkäystaistelua suomalaisia vastaan.

Ei varmasti USA:n avokätinen tuki ryssälle ollut korvamerkittynä Suomea vastaan, vaan natsi-Saksaa vastaan. R..sähän sai aika massiivista tukea mm. kalustoa, aseita, vaatteita, muonaa...
Mutta Suomi otti torjuntavoiton.

 

[adam7]

Huh-hei, minkä tilausvaltuudet toi, sen Tuuli vei!

Alukseen hassattiin lähes 14 miljoonaa euroa ja sille rakennutettiin lämmitettävä alusta, josta ilmeisesti maksetaan yhä vuokraa Senaatti-kiinteistölle. Projekti päätettiin hylätä ja v. 2003 ja ainakin vielä v. 2006 se yritettiin myydä. Hitaasti puhaltaa Tuuli, jos romutuspäätös tehtiin 2013 ja toteutettiin vasta nyt.

Hmm, jos puolustusvoimille päätetään antaa lisärahoitusta, olisiko Merivoimat syytä jättää vähemmälle - hiio-hoi?

Pottu mitä juttua! Aina opitaan paitsi Putlerin jengissä!