Valmistautuuko Venäjä suursotaan?

SAP on kieltämättä osin aika rotanloukku. Monet vieläpä tuntuvat luulevan sitä kertahankinnaksi, ennen kuin myynnin jälkeen paljastaa, että tarvittavat funktiot ovatkin erillisessä lisämoduulissa. :p

Olen muutenkin kanssasi samoilla linjoilla tuosta projektikehityksestä. Tosin pallo ei ole pelkästään IT-pomoilla, vaan organisaation muunkin johdon tulee ymmärtää miksi ja miten lafkaa kehitetään kokonaisuutena. Kokonaisarkkitehtuurit tietenkin auttavat liiketoiminnan ja IT:n kytköksien havainnoimisessa ja potentiaalisisten kehityskohteiden tunnistamisessa. Roadmapit sitten mahdollistavat noiden järjestelmien kehittämisen pitkäjänteisesti.

Tässä tosin törmätään taas siihen ongelmaan, ettei yksi sabluuna käy kaikkialle ja jo itse sabluunan ymmärtäminen ja sovittaminen saattaa olla liian hankala ja aikaavievä urakka, jossa vaaditaan paljon konsulttien apua. Toiseksi, vaatimuksilla on tapana muuttua ajan myötä. Tässä mielessä tuollaiset isot kaikenkattavat järjestelmät käyvät julkishallinnolle kohtuuttoman kalliiksi. Asiaa ei paranna sekään, että IT-projektien johtoon nimitetään toimialansa substanssiosaajia, joilla ei oikein ole käsitystä tietojärjestelmien kehityksestä osana suurempia systeemejä. Olisikin ehkä parempi, että tietynlaisille yhteisille kyvykkyyksille asetettaisiin vahvat, mutta geneeriset yhteentoimivuuslinjaukset ja -periaatteet joiden täyttymistä valvotaan. Samalla kehityshankevastuut voidaan työntää lähemmäs varsinaisia käyttäjiä. Tällöin kyetään huomattavasti ketterämpään ja modulaarisempaan kokonaiskehitykseen, jossa edelläkävijöiden emergentit hyvät käytänteet voidaan nostaa yleisiksi periaatteiksi. Näin siis yleisesti ottaen ja ideaalitapauksessa.
Se on "sapluuna" ei "sabluuna".
 
Seuraa suositeltava haastatteluvideo. Historioitsija Timothy Snyderin näkemyksen mukaan Venäjän tavoitteena on, että sen rajanaapureina olisi yksinäisiä, pieniä ja heikkoja valtioita, kuten 1930-luvulla. Venäjä on tietoinen heikkouksistaan (talous, demografinen kehitys jne.), mutta sen sijaan että maa koittaisi selvittää omat ongelmansa ja vahvistaa sitäkautta asemaansa, se haluaakin heikentää Euroopan Unionia, jotta olisi suhteessa vahvempi toimija. Lainaus:

"Snyder warned that Europe shouldn’t assume that its cherished institutions could not be “taken apart” from its constituent elements thanks to Russia’s efforts to “break things down” from outside, even from its relatively weakened position. Indeed, that is precisely its long-term strategy, he said, the “exporting of Russian problems to other places”.


Suursodan riski liittyy Snyderin näkemyksen mukaan juuri tähän: Venäjä pitää (länsimaisia) instituutioita heikkoina toimijoina. Voisin itse lisätä, että tätä arviota on varmasti tukenut vaikkapa ETYJ:in toiminta itäisessä Ukrainassa. Snyder sanoo, että Venäjä voimiensa tunnossa saattaisi myös aliarvioida NATO:n kuulun 5. artiklan*.

http://ltv.lsm.lv/lv/raksts/12.05.2015-11-gundars-reders--timotijs-snaiders-eng.id49217/

Jos joku ei ole vielä lukenut Snyderin loistavaa analyysiä siitä, miksi Venäjällä nyt puolustellaan Molotov-Ribbentrop -sopimusta, se löytyy tästä:

http://www.eurozine.com/articles/2015-05-08-snyder-en.html

Lainaus:

"The rehabilitation of the Molotov-Ribbentrop pact is not the reflection of a clear ideology, but it may be something worse: an embrace of nihilism as a defence of incompetence. To embrace the Molotov-Ribbentrop pact is to discard the basis for common understanding in the western world for the sake of a momentary tactic that can destroy but cannot create."

http://timothysnyder.org/

*(Tähän väliin joku tietysti saattaa kysy, onko NATO valmis uhraamaan verta vaikkapa Narvan vuoksi? Sama kysymys voidaan kysyä tietysti toisinkin päin: onko Venäjä valmis samaan?)
No, oompa lukenut Snyderin Bloodlans j´kirjan, En viitsi elvistellä---
 
Maailmassa on nyt järjestystä jo parisataa vuotta pitänyt anglosaksinen vapaakauppa-imperiumi - en oikein helpolla keksi mitään realistista vaihtoehtoa, mikä olisi tätä parempi länsimaisten liberaalien ja valistuneiden arvojen ja instituutioiden kannalta, joita siis Suomikin hyvin tyypillisesti edustaa. Tietenkään tämä "maailmanjärjestys" ei ole ollut ideaalinen tai virheetön, mutta tässä karussa maailmassa meillä ei koskaan tule olemaan tarjolla ideaalinen ja virheetön vaihtoehto.

Lähihistoriassa (tarkoitan aikaa 1800-luvulta eteenpäin) on vaikea löytää sellaista maailmanjärjestystä, jonka soisin korvaavaan tämän esille nostamasi anglosaksisen vapaakauppa-imperiumin ja kuten mainitsit, sekään ei ole ollut virheetön ja ideaali eikä se välttämättä kaikessa ole ollut samassa rintamassa Suomen kanssa, mutta kokonaisuudessaan näen sen kuitenkin olevan tällä hetkellä paras tarjolla olleista vaihtoehdoista. En oikein tiedä onko lähitulevaisuudessa tarjolla parempaa, minua kiinalainen maailmanvalloitus ei saa vakuuttuneeksi enkä oikein usko, että Pekingin suunnalla Suomen asemaan tultaisi kiinnittämään sitäkään vähää huomiota mitä nyt Washingtonin suunnalla tehdään.

Tietenkin on syytä huomioida ettei se anglosaksinenkaan "imperiumi" ole ajatuksentasolla sellainen jonka "arvot" sen vaikutuspiirissä asuvat ihmiset jakavat, mutta kenties se on eräs sen "imperiumin" hyvistä puolista, että se on antanut ihmisille sijan omaehtoiseen ajatteluun eikä ole pyrkinyt kahlitsemaan niitä vallan kauheasti (no vähäisessä määrin, kuten esimerkkinä voidaan mainita kommunistivainot Yhdysvalloissa) mutta kokonaisuudessa ihmisillä on ollut hyvin paljon vapauksia ja mahdollisuus myös omien ajatustensa esittämiseen, toisin kuin niissä kilpailevissa "maailmanjärjestyksiss" joissa on ollut vallalla käytännössä vain ja ainoastaan yksi ideologia - yksi totuus.

Mielenkiintoista nähdä pystyykö tämä imperiumi mukautumaan muuttuvan maailman haasteisiin tulevina vuosikymmeninä (tulevien sukupolvien aikana) vai onko se ns. auringonlaskun imperiumi, onko se kulkemassa hitaasti mutta varmasti kohden omaa loppuaan? Kiina tulee haastamaan sen entistä voimakkaammin taloudessa mutta myös sotilaallisesti, eikä Kiina on ainoa maa joka näin haluaa tehdä, mutta sillä on toistaiseksi parhaimmat resurssit siihen.

Roomaa ei rakennettu päivässä; mutta ei Roomakaan ollut ikuinen...

vlad.
 
Pax Americana on kiistatta hyödyttänyt ihmiskuntaa, myös teitä patologisia USA-vihaajia, antamalla yhteiskunnille mahdollisuuden ohjata resursseja yhteistä hyvää kasvattaviin asioihin kuten koulutukseen, terveydenhoitoon, tieteisiin, taiteisiin ja hyvinvointia sekä taloutta tukeviin rakenteisiin. USA:n sotilaallisen potentiaalin suojissa Eurooppa, Suomi myös mukaanluettuna, on voinut nousta kahden maanosaa raunioittaneen sodan jälkeen ennennäkemättömään kukoistukseen siipeilemällä puolustusasioissa yhdysvaltalaisen veronmaksajan kukkarolla.

Mikähän olisi maailman tilanne jos USA ei olisi puuttunut maailmansotien kulkuun? Olisiko Suomi paremmassa asemassa jos olisimme kolmannen valtakunnan vasallivaltio? Kansallissosialistisessa Suomessa tuskin elintaso olisi nyky-Ukrainaa kummempi.

http://www.valtakunta.eu/suomi/index.shtml

Ihan mielenkiinnosta kysynkin, missä arvoihin liittyvissä asioissa Suomen ja Yhdysvaltojen käsitykset menevät mielestänne ristiin? Käsittääkseni kummassakin maassa kansan enemmistö arvostaa yksilönvapauksia, demokratiaa ja poliittisten oikeuksien koskemattomuutta, laillisuusperiaatetta ja yhdenvertaisuutta yksilön ja valtion välisissä suhteissa. Työtä arvostetaan ja siivellä elämistä karsastetaan. Aineellisen hyvinvoinnin eteen ollaan valmiita tekemään työtä ja ymmärretään että mitään ei saa ilmaiseksi.

Siis mikä mättää?

USA ei ole missään tapauksessa mikään auringonlaskun imperiumi koska sikäläiseen yhteiskuntarakenteeseen ja mentaliteettiin on sisäänrakennettuna hämmästyttävä kyky keksiä itsensä uudestaan ja uudistaa ketterästi sekä itseään että toimintatapojaan aina tilanteen mukaan. Eurooppalainen "eliitti" on odotellut USA:n perikatoa turvotusta puntissaan jo reilut pari sataa vuotta mutta siinä tuo vaan mennä porskuttaa vahvempana kuin koskaan. Kiinasta(kaan) ei ole USA:n haastajaksi, Kiinan velkavetoinen talouskasvu kyykkää vääjäämättä ennen pitkää ja velkaantumisaste 200% BKT:sta on semmoinen kupla että oksat pois.

Suomen ja kaikkien muiden länsimaiden kannattaa tukea Yhdysvaltoja kaikin mahdollisin keinoin sen toteuttaessaan missiota demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisessä maailman kaikilla kolkilla. Erityisesti Afrikan saaminen siihen kuntoon että maanosan valtiot kykenevät itse nostamaan itsensä kurjuudesta hyvinvointiin on Euroopalle kohtalonkysymys eikä eurooppalaisen nykypolven pitäisi antaa afrikan gepardihatuille yhtään siimaa siirtomaa-aikojen lepytykseksi.

Kieltämättä tässä ketjussa esitetyillä änkyräkommenteilla on oma tahattomasti koominen surrealistinen viihdearvonsakin: Toisaalta Suomi on USA:lle niin mitätön ja merkityksetön maa ettei sille uhrata ajatustakaan ja jo seuraavassa lauseessa USA onkin jo valloittamassa ja miehittämässä Suomea. Koittakaahan jo päättää kumpi tässä on edessä: Se että meidät jätetään yksin (yhyy!) inhan idän eteen vai onko odotettavissa merijalkaväen maihinnousu länsirannikolle?

Muuten olen sitä mieltä että patologiselle USA:n vihaamiselle olisi saatava tautiluokitus.
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoista nähdä pystyykö tämä imperiumi mukautumaan muuttuvan maailman haasteisiin tulevina vuosikymmeninä (tulevien sukupolvien aikana) vai onko se ns. auringonlaskun imperiumi, onko se kulkemassa hitaasti mutta varmasti kohden omaa loppuaan? Kiina tulee haastamaan sen entistä voimakkaammin taloudessa mutta myös sotilaallisesti, eikä Kiina on ainoa maa joka näin haluaa tehdä, mutta sillä on toistaiseksi parhaimmat resurssit siihen.

Roomaa ei rakennettu päivässä; mutta ei Roomakaan ollut ikuinen...

vlad.

Niin, enpä usko että mikään inhimillinen instituutio on ikuinen, mutta en silti vielä pidättäisi henkeäni länsimaisen sivilisaation suhteen: toki esim. Kiina on mahtava haaste, mutta en aliarvioisi vapaan keskustelun ja yhteiskunnallisen kilpailun merkitystä. Lännessä esimerkiksi tieteellinen tutkimus toimii aidon autonomisesti ja tuottaa jatkuvasti hämmästyttäviä saavutuksia ja yhteiskunnallinen korruptio on huomattavan vähäisemmällä tasolla kuin Kiinassa. Varmasti Kiina pelkällä perusvaurastumisellaan pystyy nousemaan USA:n ja lännen rinnalle, mutta meihin verrattuna sikäläinen autokratian ja puoluevallan ja kasvavan ja nousevan keskiluokan yhdistelmä ei täysin vakuuta vakaudellaan. Tälläkin hetkellä siellä on selviä kuplatalouden merkkejä pankki- ja asuntosektorilla - me jo tiedämme, miten länsi reagoi vastaavien rakenteiden romahdukseen, sangen vakaasti ja joustavasti, mutta mitenköhän Kiina, jos sekin ajautuu vuosikymmenten kasvun jälkeen laskusuhdanteeseen tai jopa lamaan?
 
No, oompa lukenut Snyderin Bloodlans j´kirjan, En viitsi elvistellä---
Oliko mielestäsi antoisa teos?
---
Jokunen hajahuomio:

Näkemys, jonka mukaan länsimainen (amerikkalainen) viihdeteollisuus olisi valtiollisen propagandan käsikassara, on mielestäni laiskaa ajattelua. Sanoisin englantilaiskirjailija James Graham Ballardin (muistetaan Suomessa varmaankin parhaiten omaelämänkerrallisesta romaanista "Auringon valtakunta", josta Steven Spielberg ohjasi samannimisen elokuvan) osuneen aika lähelle napakymppiä tässä 1998 tehdyssä haastattelussa, jossa keskustelukumppanina on Britanniaan emigroitunut venjänjuutalainen Zinovy Zinik. Lainaus (vahvensin mielestäni tärkeimmät):

"...There are Marxist interpretations of American consumer culture, which believe that American capitalism has entrapped and pacified the working class by beguiling them with the opium of meretricious consumer goods. But this analysis seems desperate to me and ignores the fact that the basic needs of the working class, e.g. for personal transport and food-refrigeration, are fully genuine needs, and the cars and refrigerators in question are superb functional examples of their kind.

The same applies to advertising, which people in the developing world assume Americans are brainwashed by. In fact Americans are scarcely aware of the advertising around them. Today's Russian intelligentsia would make a huge error if they equated American consumerism with Soviet totalitarianism. They would make the same mistake if they assumed that Americans, Europeans, and others in the developed world are brainwashed by the dominant entertainment culture of Hollywood films, TV and popular music. All this is merely a sea in which everyone floats.

- snip -

The consumer and entertainment landscape dominates everything, but it's nothing but wallpaper."

Koko haastattelu löytyy täältä:

http://www.jgballard.ca/media/1998_reprinted2003_febmar_london_magazine.html

Mitä tulee ajatukseen Yhdysvalloista "auringlonlaskun imperiumia" (aistinko tässä kenties häivähdyksen vulgaari-spengreliläisyyttä?), suosittelen lukemaan ajatuksen kanssa, mitä politiikantutkija Ian Bremmer on kirjoittanut viimeaikoina, vaikka ei olisikaan hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä. Bremmerin mukaan Yhdysvallat on edelleen ja lähitulevaisuudessa maailman ainoa todellinen supervalta, mutta maalta puuttuu konkreettinen pitkäntähtäimen strategia, mikä on näkynyt poukkoilevana ja heikkona ulkopolitiikkana. Pari artikkelia:

http://time.com/3899972/us-superpower-status-military/

http://uk.businessinsider.com/ian-bremmer-superpower-foreign-policy-2015-5?r=US
---
Ja sitten hiukan takaisin otsikon aiheeseen. On sinänsä turhaa spekuloida sillä, muuttuisiko turvallisuustilanne Itämeren alueella huonompaan suuntaan Putinin kaatuessa: turvallisuustilanne on jo heikentynyt huomattavasti viimeisen puolentoista vuoden aikana ja ikävä kyllä luulen, että se tulee heikkenemään lisää. Toisaalta tulee se noutaja vääjäämättä Vladimirillekin ja siihen olisi hyvä varautua. Putinin perintö tulee elämään vielä hänen jälkeensäkin, tavalla tai toisella.

Loppuun vielä pieni ennustus: niin kauan, kuin Leninin muumio makaa näytteillä punaisella torilla, kuin kelmuun kääritty kuivettunut juustosämpylä Teboilin tiskillä, pärskeiltä suojaavan pleksin takana, en usko Venäjän muuttuvan ratkaisevasti parempaan suuntaan.
 
Niin, enpä usko että mikään inhimillinen instituutio on ikuinen, mutta en silti vielä pidättäisi henkeäni länsimaisen sivilisaation suhteen: toki esim. Kiina on mahtava haaste, mutta en aliarvioisi vapaan keskustelun ja yhteiskunnallisen kilpailun merkitystä. Lännessä esimerkiksi tieteellinen tutkimus toimii aidon autonomisesti ja tuottaa jatkuvasti hämmästyttäviä saavutuksia ja yhteiskunnallinen korruptio on huomattavan vähäisemmällä tasolla kuin Kiinassa. Varmasti Kiina pelkällä perusvaurastumisellaan pystyy nousemaan USA:n ja lännen rinnalle, mutta meihin verrattuna sikäläinen autokratian ja puoluevallan ja kasvavan ja nousevan keskiluokan yhdistelmä ei täysin vakuuta vakaudellaan. Tälläkin hetkellä siellä on selviä kuplatalouden merkkejä pankki- ja asuntosektorilla - me jo tiedämme, miten länsi reagoi vastaavien rakenteiden romahdukseen, sangen vakaasti ja joustavasti, mutta mitenköhän Kiina, jos sekin ajautuu vuosikymmenten kasvun jälkeen laskusuhdanteeseen tai jopa lamaan?

Vaikka viittasinkin "auringonlaskun imperiumiin" niin toki jokainen ymmärtää (tai toivottavasti ymmärtää), että kyse oli hyvinkin spekulatiivisesta kuvitelmasta jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa lähitulevaisuudessa ja tässä perspektiivissä lähitulevaisuus tarkoittaa sukupolvien mittaista ajanjaksoa eli voidaan hyvinkin katsella jonnekin 2100-luvun tietämille ja kuvitella tilanne sellaisena ettei merkittävää ja radikaalia muutosta maailmanjärjestyksessä ole tapahtunut jollei jotain todella odottamatonta tapahdu, sellaista mikä on hyvin ennustamatonta ja jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia globaalisti (tai alueellisesti).

Kiina on tähän mennessä selviytynyt loppujen lopuksi yllättävän helpolla, sen eteen ei ole tullut merkittäviä haasteita ulkoa eikä myöskään sisältä päin, jollei Tianmenin verilöylyä huomioida ja Tiibetin haasteita. Enkä tiedä oliko kyseinen Tianmenin verilöyly todellisuudessa niin merkittävä haaste valtiojohdolle mitä sen kerrottiin olleen, liittyikö mielenosoituksiin ja niiden väkivaltaiseen tukahduttamiseen lopulta enemmän toiveita kuin aitoa vakavasti otettavaa uhkaa Pekingin johtoa kohtaan. Toistaiseksi kansa on ollut tyytyväinen asemaansa, mutta tässä kohdin on huomioitava todellakin se, että tyytyväisyys perustuu varmasti paljolti siihen, että huomattavalla osalla kansaa on ollut mahdollisuus rikastua ja vuosittain entistä useampi pääsee siihen joukkoon joilla on mahdollisuus rikastua ja kerätä varallisuutta ja nostaa itsensä arvostetumpaan yhteiskuntaluokkaan. Ja samalla Kiinassa on "käyttämätöntä potentiaalia" satojen miljoonien kansalaisten verran eli vaikka vientiin tulisi notkahduksia sisämarkkinoiden kasvulla voidaan paikata näitä menetyksiä. Mutta mikä on sitten se Kiinan tulevaisuus?

Mitä tapahtuu jos niitä todella merkittäviä haasteita tulee, onko Pekingillä kykyä selviytyä niistä? Hiukan epäilen, koska yhteiskunta on rakenteeltaan merkittävästi toisenlainen (ja myös korruptoitunut ja tiettyjen suhdeverkostojen hallitsema). Toisaalta vaurastuminen ja lisääntynyt elintaso tuo myös niitä ongelmia (ainakin välillisesti) ja jo nyt entistä useampi kiinalainen haluaa tehdä jotain muutakin kuin töitä ja palvella yhteiskuntaa - ihmiset haluavat vapaa-aikaa ja matkustella ja tämä voi olla siemen seuraavaan ongelmaan.

Toisaalta muuttuva yhteiskunta pitää sisällään mahdollisuuden sille, että Pekingin kannalta epämieluisat muutokset saavat ilmaa siipiensä alle Kiinan alueilla - ei yksin Tiibetissä tai uiguureiden elinalueilla Kiinan läntisissä osissa. Vaikka han-kiinalaisia on yli 91 % maan väestöstä, vähemmistöt muodostavat yhteensä lähes sadan miljoonan suuruisen joukon ja tässä ryhmässä piilee eräs hajaantumisen siemen, ja jos mukaan alkaa tulla haluja demokratisoitumisesta niin Kiinankin tulevaisuus voi vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta.

Vaikka Kiina omanlaisella aggressiivisella politiikalla on saanut runsaasti jalansijaa (ja ymmärrystä että hyväksyntää) kehitysmaissa niin näiden maiden epävakaat olot tuovat oman momenttinsa mukaan kuvioon - mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma!

Vaikka Kiinankin menestyksen taustalla on näitä vaaramomentteja niin en nyt tietnekään ennusta sillekään mitään pikaista romahdusta mutta voidaan ennustaa, että yhteiskunnan rakenteen tähden sen on olennaisesti vaikeampi selviytyä tietyistä kriiseistä mitä ainakin osan länsimaista - etenkin Yhdysvaltojen aseman näen kaikesta huolimatta sellaisena, että sen kyky uusiutua ja kehittyä ja muuttua on merkittävästi kilpailijoitansa parempi ja tämä sitten vaikuttaa veturina enemmän tai vähemmän muuhun läntiseen yhteisöön.

vlad.
 
Jossain vaiheessa yksipuoluejärjestelmä tulee tiensä päähän myös Kiinassa. Hommat toimii niin kauan kun talouskasvu jatkuu. Se ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja jossain vaiheessa syntyy väkisinkin sellaisia ongelmia joihin kommunistihallinnolla riitä vastauksia. Kansanarmeija on nimenomaan kansanarmeija. Se ei nouse Kiinan kansaa vastaan vaan tuhoaa mieluummin poliittiset johtajansa.
 
Kopioitu Ukrainan konflikti -ketjusta.


488x-1.jpg
 
Vääristyy tuo tilasto kun BKT tippuu mutta määrärahat pidetään samana, muutenkin aika dramaattiseksi skaalattu asteikko. Varmaan tuohon 2013 asti on ihan oikeaa nousua mutta sen jälkeen näkyy pakotteiden tuoma prosentuaalinen kasvu, joka ei ole määrärahan kasvua. Siis yhtään väheksymättä itärajan takusen touhuja, jotka hakevat älyttömyydessä vertaistaan.
 
Jossain vaiheessa yksipuoluejärjestelmä tulee tiensä päähän myös Kiinassa. Hommat toimii niin kauan kun talouskasvu jatkuu. Se ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja jossain vaiheessa syntyy väkisinkin sellaisia ongelmia joihin kommunistihallinnolla riitä vastauksia. Kansanarmeija on nimenomaan kansanarmeija. Se ei nouse Kiinan kansaa vastaan vaan tuhoaa mieluummin poliittiset johtajansa.

Kiinasta olis kiva tietää että onko niillä taktiikkana alunperinkin ollut kujanjuoksu aikaa vastaan talouskuplan suhteen. Onko tarkoituksella laskelmoitu että saadaan aikaan kasvua keinolla millä hyvänsä, että saadaan vaikutusvalta sellaiseen kuntoon, että kun kupla on viimein poksahtamaisillaan, aletaan etsiä ulkoista uhkaa jonka syyksi saadaan kaikki laitettua.
 
Vääristyy tuo tilasto kun BKT tippuu mutta määrärahat pidetään samana, muutenkin aika dramaattiseksi skaalattu asteikko. Varmaan tuohon 2013 asti on ihan oikeaa nousua mutta sen jälkeen näkyy pakotteiden tuoma prosentuaalinen kasvu, joka ei ole määrärahan kasvua. Siis yhtään väheksymättä itärajan takusen touhuja, jotka hakevat älyttömyydessä vertaistaan.

Huomaa, siinä kaksi eri asiaa.

1. Sotilasbudjetti / Valtion budjetista

Defense and the related category of national security and law enforcement now eat up 34 percent of the budget, more than double the ratio in 2010. The U.S., by comparison, spent 18 percent, or $615 billion, of its budget last year on defense and international security, according to the Washington-based Center on Budget and Policy Priorities.

2. Salaisen (sotilas)budjetin osuus budjetista.

If Vladimir Putin’s ends remain mysterious, so do the means.

Putin is allocating unprecedented amounts of secret funds to accelerate Russia’s largest military buildup since the Cold War, according to data compiled by Bloomberg. The part of the federal budget that is so-called black -- authorized but not itemized -- has doubled since 2010 to 21 percent and now totals 3.2 trillion rubles ($60 billion), the Gaidar Institute, an independent think tank in Moscow, estimates.
 
Mikähän olisi maailman tilanne jos USA ei olisi puuttunut maailmansotien kulkuun? Olisiko Suomi paremmassa asemassa jos olisimme kolmannen valtakunnan vasallivaltio? Kansallissosialistisessa Suomessa tuskin elintaso olisi nyky-Ukrainaa kummempi.

Jälkiviisaus on toki paras viisaus, mutta jos Yhdysvallat ei olisi puuttunut 1. maailmansodan kulkuun, niin ehkä kakkosta ei olisi tarvinnut käydä.
 
Putinin sotataloutta käsittelevä artikelli sisälsi muutakin mielenkiintoista. Jenkkityyliset mustat budjetit ja tuo uusi mahdollisuus asevelvollisella palvella armeijan sijasta puolustusteollisuudessa.
 
Jossain vaiheessa yksipuoluejärjestelmä tulee tiensä päähän myös Kiinassa. Hommat toimii niin kauan kun talouskasvu jatkuu. Se ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja jossain vaiheessa syntyy väkisinkin sellaisia ongelmia joihin kommunistihallinnolla riitä vastauksia. Kansanarmeija on nimenomaan kansanarmeija. Se ei nouse Kiinan kansaa vastaan vaan tuhoaa mieluummin poliittiset johtajansa.


Kiina on periaatteessa aina ollut feodaalivaltio, jota johtaa keisaria vastaava yksinvaltias.

Tässä kohtaa tahtoisin kuitenkin selventää hieman CPLA eli Kiinan kansanarmeijan historiaa. Kiinan kommunistinen puna-armeija on sen perustamisesta elokuussa 1927 alusta asti ollut kommunistisen puolueen armeija. Kiinan armeija oli vallankumouksessa Maon armeija, jonka Mao perusti nostaakseen kommunistisen puolueen valtaan Kiinassa. Niinpä Kiinan kommunistisen kansanarmeijan tärkein tehtävä on pitää kommunistinen puolue vallassa. Kiinan armeija on kommunistisen puolueen aseellinen siipi, joka tehtävä on puolustaa kommunistista puoluetta vallankumouksilta, ja joka on Kiinan armeijan tärkein missio ainakin niin kauan kuin Kiinan on yksipuoluejärjestelmä, jota johtaa kommunistinen puolue.

Kiinassa käytiin alkaen 20-luvulta valtataistelu oikeistolaisten ja vasemmistolaisten välillä, jonka voitti vasemmisto. Oikeisto pakeni Taiwanin saarelle ja perusti sinne oikeistolaisen diktatuurin, josta tuli sittemmin demokratia. Nykyinen Kiina on kuitenkin riistokapitalistinen fasismi. Kiinassa ei esimerkiksi ole ammattiyhdistysliikettä ja lakko-oikeutta. Kiina on kuuluisa äärimmäisestä saastumisesta ja sankoista savukaasupäästöistä, jotka näkyvät satelliittikuvissakin.

https://earthdata.nasa.gov/labs/wor...673767669,131.54423554837408,43.3558736267669

Linkissä on Nasan satelliittikuva Kiinasta ja Intiasta pilvettömänä päivänä. Harmaa utu on miljardien ihmisten tuottamia savukaasuja.

Muistanemme myös taivaallisen rauhan aukion tapahtumat, jossa mielenosoittajat haastoivat Kiinan kommunistisen puolueen. Kommunistinen puolue käytti kommunistisen puolueen aseellista siipeä Kiinan kansanarmeijaa mielenosoituksen murskaamiseen. Kiinan armeija on siis sisäpoliittisiin tarkoituksiin luotu sortokoneiston osa, jonka me siis näimme toiminnassa taivaallisen rauhan aukiolla kesäkuussa 1989. Kiinalla piti läheltä vuonna 1989, kun taivaallisen rauhan aukiolla alkoivat mielenosoitukset samaan aikaan, kun Euroopassakin elettiin kommunistisen vallan romahtamisen vuosia. Ennakoisin, että korruptio ja holtiton saastuminen ja mahdollinen talouskuplan poksahtaminen voivat saada aikaan liikehdintää.

Neuvostoliiton kohtalo on varmasti huomioitu Kiinassa ja sen kaltaisiin tapahtumiin, joissa Neuvostoliiton kommunistinen puolue kukistui ja Neuvostoliitto romahti on varmasti huomioitu Kiinassa ja sellaisen toistumisen estämiseen on varmasti Kiinassa valmistauduttu.
 
Viimeksi muokattu:
Jälkiviisaus on toki paras viisaus, mutta jos Yhdysvallat ei olisi puuttunut 1. maailmansodan kulkuun, niin ehkä kakkosta ei olisi tarvinnut käydä.

Mitenkäs tuostakin nyt voi jotenkin jenkkejä syyttää? Aika erikoiset on ajatukset. Olisiko sitten Saksan pitänyt voittaa?
 
Mitenkäs tuostakin nyt voi jotenkin jenkkejä syyttää? Aika erikoiset on ajatukset. Olisiko sitten Saksan pitänyt voittaa?

Tuskin Saksa olisi sitä voittanut, mutta Versaillesin rauha olisi jäänyt tekemättä, Neuvostoliittoa ei tod.näk olisi ollut tai se olisi ainakin ollut paljon heikompi, Lähi-Idän tuhoisiksi osoittautuneet aluejaot tekemättä jne.
Tietysti historia olisi ollut aika erinäköinen eikä voi tietää millainen sota olisi sitten käyty 2. maailmansodan sijasta.
Keisarillinen Saksa oli roistovaltio sekin, mutta tuonaikaiset ympärysvallat eivät kuitenkaan olleet paljon parempia ja moni myöhempi ongelma johtui siitä että ne voittivat sodan.
 
Tuskin Saksa olisi sitä voittanut, mutta Versaillesin rauha olisi jäänyt tekemättä, Neuvostoliittoa ei tod.näk olisi ollut tai se olisi ainakin ollut paljon heikompi, Lähi-Idän tuhoisiksi osoittautuneet aluejaot tekemättä jne.
Tietysti historia olisi ollut aika erinäköinen eikä voi tietää millainen sota olisi sitten käyty 2. maailmansodan sijasta.
Keisarillinen Saksa oli roistovaltio sekin, mutta tuonaikaiset ympärysvallat eivät kuitenkaan olleet paljon parempia ja moni myöhempi ongelma johtui siitä että ne voittivat sodan.

Yhdysvallat ja erityisesti presidentti Wilson vastustivat voimakkaasti Saksan ankaraa kohtelua Versaillesin rauhansopimuksessa, mutta Ison-Britannian ja Ranskan tahto jyräsi. Joten amerikkalaisia ei oikein voi syyttää ko. sopimuksesta.
 
Keisarillinen Saksa oli roistovaltio sekin, mutta tuonaikaiset ympärysvallat eivät kuitenkaan olleet paljon parempia ja moni myöhempi ongelma johtui siitä että ne voittivat sodan.

Kun seurailee ensimmäisen maailmansodan syttymiseen johtaneita tapahtumia, niin mielestäni Itävalta siinä erityisesti loistaa kyseenalaisilla otteillaan. Saksa tulee tietyssä mielessä jopa hieman tempaistua mukaan tapahtumiin. Silti Versaillesin rätingissä sanotaan, että "Saksa on yksin syyllinen sotaan". Ranska kai tuota erityisella kiimalla ajoi tuohon muotoon, vaikka sitä itseään kohdeltiin aika miedosti Napoleonin kukistumisen jälkeen.
 
Kun seurailee ensimmäisen maailmansodan syttymiseen johtaneita tapahtumia, niin mielestäni Itävalta siinä erityisesti loistaa kyseenalaisilla otteillaan. Saksa tulee tietyssä mielessä jopa hieman tempaistua mukaan tapahtumiin. Silti Versaillesin rätingissä sanotaan, että "Saksa on yksin syyllinen sotaan". Ranska kai tuota erityisella kiimalla ajoi tuohon muotoon, vaikka sitä itseään kohdeltiin aika miedosti Napoleonin kukistumisen jälkeen.
Napoleonin kukistumisen jälkeen kyllä, mutta saihan Ranska vähän keppiä Preussin-Ranskan sodan 1870-71 jälkeen.
 
Back
Top