Valmistautuuko Venäjä suursotaan?

Ukrainan siirtyminen kohti EU:ta ja Natoa on venäjän Euraasian Unioni-haaveille ns kuuden pisteen matsi. Euraasian Unioni jää ilman sitä ratkaisevalla tavalla torsoksi ja Eu/Nato/Länsi taas vahvistuu vastaavalla määrällä. Ymmärtääkseni venäjällä ollaan sitä mieltä että tuo Euraasian Unioni -projekti ei ole toteutettavissa (siis niin että sen tavoitteet täyttyvät) ilman Ukrainaa.

Siksipä en usko että venäläiset tulevat pitkällä tähtäimellä tyytymään mihinkään muuhun kuin Ukrainan siirtymiseen venäjän leiriin. Koska se ei ole juuri nyt vapaaehtoisesti tapahtumassa niin tulee pitää konflikti käynnissä ja pyrkiä lopputulemaan jossa venäjällä on mahdollisimman suuri vaikutusvalta Ukrainan sisäisiin asioihin. Tällä vaikutusvallalla voidaan sitten pidemmällä aikajänteellä hivuttaa Ukraina haluttuun suuntaan.
Tietenkin kaikenlaisesta voi haaveilla, mutta minusta Ukraina on mennyttä kalua Venäjälle. Se olisi jossain vaiheessa saada Ukrainan pysymään omassa leirissään, jos olisi tarjonnut sille jotain sellaista, jota EU ei voi tarjota. Sillä ei kuitenkaan ollut plakkarissa mitään. Viime vuoden touhut olivat ennemminkin ns. "damage controllia", jossa Venäjä koitti kahmia väärään leiriin lähteneestä Ukrainasta sen, mitä oli irti saatavissa. Konflikti on kuitenkin kääntänyt Kiovan vallanpitäjät paljon tiukemmin lännen suuntaan kuin mitä he olisivat olleet ilman Krimin ja Donbasin touhuja. Tällä hetkellä Ukrainassa amerikkalaiset sotilaat kouluttavat Ukrainan armeijaa. Voiko tätä selvemmin maa enää olla länteen kääntynyt? Venäjä ei kykene sotilaallisesti Ukrainaa valtaamaan. Se voi joten kuten pitää hallussaan alueita, joissa väestö on edes jossain määrin venäjämyönteinen (tämäkin on kai aika kyseenalaista jopa venäjänkielisillä alueilla).
 
Sodan aloittaminen on aina riski sekä demokraattiselle hallinnolle että diktaattorille. Mutta, koska diktaattorilla ei ole samanlaista legitimiteettiä, ja hänen valtansa on "ikuinen", eikä vain neljä vuotta, on diktaattorin asema sekä riskialttiimpi että hänellä on enemmän menetettävää - pahimmillaan henkensä. Siksi on mielenkiintoista, miksi Putin otti niin ison riskin.

Oma kysymyksensä on tietenkin se, että miksi diktaattorit usein (eivät kuitenkaan aina) tekevät oman vallassapysymisensä kannalta typeriä ratkaisuja, sellaisia ratkaisuja jotka voivat olennaisella tavalla lyhentää vallassaoloa tai jopa päättää sen (ja tällöin tavattoman usein päättää myös diktaattorin oman elämän). Tällöin mukaan astuu sitten enemmän ihmistieteen - psykologia (ihmisen psyyke ja sen toiminta) ja erilaisten persoonallisuustyyppien toimintamalli (yleistyksiä tietenkin) ja sitten voidaan ryhtyä pohtimaan sitä, että kuinka tämä vaikuttaa kyseisen henkilön käyttäytymiseen ja toimintamalliin ja sen myötä on mahdollista luoda jonkin sortin kuvaa siitä, että miksi voidaan päätyä ns. normaalin persoonallisuustyypin (tai enemmän tavallisten persoonallisuustyypien) kannalta järjettömiltä tuntuviin ratkaisuihin. Miksi diktaattori tekee ratkaisun, joka näyttää ulkopuolisen silmin järjettömältä? Hyvin paljon yksinkertaistettuna tietenkin siksi, koska se ei välttämättä näyttäydy samassa valossa diktaattorin silmin - jos ei muuta niin hän voi nähdä itsensä niin poikkeuksellisena henkilönä, että se vakuuttaa hänet siitä, että hän voi toimia uskaliaasti vaikka tavallinen ihminen ei näin voi toimia - hän tuntee itsensä siis eräällä tavalla "yli-ihmiseksi".

Mikä sai esim. Saddam Husseinin uskomaan ja luottamaan omiin kykyihinsä niin paljon, että hän marssitti joukkonsa Kuwaitiin elokuun alussa 1990, aikana jolloin maa oli vasta toipumassa raskaasta sodasta Irania vastaan ja maa oli taloudellisesti heikoilla (tässä liene eräs pätevä syy sodalle) eikä maa ollut edes saanut vietyä uutta varustautumisohjelmaansa loppuun saakka - se oli pahasti kesken? Irakin tärkeä liittolainen Neuvostoliitto oli jo aloittamassa joutsenlaulunsa laulamista tai se oli alkanut jo 80-luvun loppupuolella Gorbatshovin valtakaudella eli oli nähtävissä ettei merkittävä liittolainen seisoisi sen tukena ja itäblokki oli jo käytännössä lakannut olemasta. Sanoisin, että merkittävässä roolissa oli varmasti Saddam Husseinin oma persoonallisuus ja siinä tapahtuneet muutokset ja se, että hän alkoi kenties nähdä itsensä olennaisesti merkittävämpä mitä olikaan ja sen myötä kuvitteli, että hän voi tehdä tekoja joihin muut eivät ole oikeutettuja tai joihin muut eivät pysty tai kykene. Valta humalluttaa ja rajaton valta tekee sitä lähes täydellä varmuudella - kävikö näin Saddam Husseinille, jolla oli käytännössä rajaton valta maassaan?

Toisaalta sitten Pohjois-Koressa asetelma on mielenkiintoinen. Menneinä vuosikymmeninä maa oli diktatuuri - on sitä edelleen - ja samalla myös tekojen kautta hyvin aggressiivinen vihollisiksi kokemiaan valtioita kohtaan. Harjoitettiin valtioterrorismia ja samalla tukeuduttiin Neuvostoliittoon (ja Kiinaan). Maa on edelleen retoriikassa hyvin aggressiivinen mutta näkisin, että tekojen tasolla toiminta on jonkin verran muuttunut - muutamia selkeitä hyökkäyksiä on tehty kohti eteläistä naapuria tämän vuosituhannen puolella mutta nyt alkaa näyttää entistä enemmän siltä, että Pohjois-Koreassa diktaattori ja johtaja käyttää merkittävän osan voimastaan siihen, että pysyy itse vallassa sen sijaan, että kohdistaisi huomattavia sotilaallisia toimia Etelä-Korean suuntaan. Tekijöitä on varmasti useita ja eräs on se ettei Kim Jong-un ole välttämättä varma omasta ehdottomasta valta-asemastaan ja kenties siinä ettei maa voi luottaa ulkoisiin tukijoihinsa - jolloin on "haukuttava paljon" ja toivottava, että se riittää pelotteeksi. Mitä käy jos Kim Jong-un vakiinnuttaa valtansa ja maa kykenee kehittämään ydinaseistustaan siten, että teknologisesti nousee tasolle jolla voi varustaa ohjuksia ydinräjähtein varustetuilla taistelukärjillä? Vai riittääkö hänelle tuolloin hiekkalaatikoksi Pohjois-Korea ja se, että saa käyttää valtaansa siellä haluamallaan tavalla ja kuvitella olevansa merkittävämpi mitä onkaan?

Putinin kohdalla on mielenkiintoista se, että miksi hän on ottanut näin ison riskin? Onko kyse hänen persoonastaan tai siinä tapahtuneesta muutoksesta vallassa olon aikana vai onko syynä jokin muu? Kun kysymys on tietenkin jo siinä, että onko Putinin valta niin suurta mitä luulemme tai uskomme sen olevan? Entäpä jos hän on yksi osa peliä ja on keulakuva, koska on - hmmm - osoittautunut sopivaksi siihen? Jos asetelma on tämä niin mistä voimme ennustaa tai päätellä mitä Venäjä tekee seuraavaksi jos emme voi olla varmoja siitä, että kuka on ehdoton valtias Kremlissä - tai onko sellaista edes?

vlad.
 
Oma kysymyksensä on tietenkin se, että miksi diktaattorit usein (eivät kuitenkaan aina) tekevät oman vallassapysymisensä kannalta typeriä ratkaisuja, sellaisia ratkaisuja jotka voivat olennaisella tavalla lyhentää vallassaoloa tai jopa päättää sen (ja tällöin tavattoman usein päättää myös diktaattorin oman elämän). Tällöin mukaan astuu sitten enemmän ihmistieteen - psykologia (ihmisen psyyke ja sen toiminta) ja erilaisten persoonallisuustyyppien toimintamalli (yleistyksiä tietenkin) ja sitten voidaan ryhtyä pohtimaan sitä, että kuinka tämä vaikuttaa kyseisen henkilön käyttäytymiseen ja toimintamalliin ja sen myötä on mahdollista luoda jonkin sortin kuvaa siitä, että miksi voidaan päätyä ns. normaalin persoonallisuustyypin (tai enemmän tavallisten persoonallisuustyypien) kannalta järjettömiltä tuntuviin ratkaisuihin. Miksi diktaattori tekee ratkaisun, joka näyttää ulkopuolisen silmin järjettömältä? Hyvin paljon yksinkertaistettuna tietenkin siksi, koska se ei välttämättä näyttäydy samassa valossa diktaattorin silmin - jos ei muuta niin hän voi nähdä itsensä niin poikkeuksellisena henkilönä, että se vakuuttaa hänet siitä, että hän voi toimia uskaliaasti vaikka tavallinen ihminen ei näin voi toimia - hän tuntee itsensä siis eräällä tavalla "yli-ihmiseksi".

Mikä sai esim. Saddam Husseinin uskomaan ja luottamaan omiin kykyihinsä niin paljon, että hän marssitti joukkonsa Kuwaitiin elokuun alussa 1990, aikana jolloin maa oli vasta toipumassa raskaasta sodasta Irania vastaan ja maa oli taloudellisesti heikoilla (tässä liene eräs pätevä syy sodalle) eikä maa ollut edes saanut vietyä uutta varustautumisohjelmaansa loppuun saakka - se oli pahasti kesken? Irakin tärkeä liittolainen Neuvostoliitto oli jo aloittamassa joutsenlaulunsa laulamista tai se oli alkanut jo 80-luvun loppupuolella Gorbatshovin valtakaudella eli oli nähtävissä ettei merkittävä liittolainen seisoisi sen tukena ja itäblokki oli jo käytännössä lakannut olemasta. Sanoisin, että merkittävässä roolissa oli varmasti Saddam Husseinin oma persoonallisuus ja siinä tapahtuneet muutokset ja se, että hän alkoi kenties nähdä itsensä olennaisesti merkittävämpä mitä olikaan ja sen myötä kuvitteli, että hän voi tehdä tekoja joihin muut eivät ole oikeutettuja tai joihin muut eivät pysty tai kykene. Valta humalluttaa ja rajaton valta tekee sitä lähes täydellä varmuudella - kävikö näin Saddam Husseinille, jolla oli käytännössä rajaton valta maassaan?

Toisaalta sitten Pohjois-Koressa asetelma on mielenkiintoinen. Menneinä vuosikymmeninä maa oli diktatuuri - on sitä edelleen - ja samalla myös tekojen kautta hyvin aggressiivinen vihollisiksi kokemiaan valtioita kohtaan. Harjoitettiin valtioterrorismia ja samalla tukeuduttiin Neuvostoliittoon (ja Kiinaan). Maa on edelleen retoriikassa hyvin aggressiivinen mutta näkisin, että tekojen tasolla toiminta on jonkin verran muuttunut - muutamia selkeitä hyökkäyksiä on tehty kohti eteläistä naapuria tämän vuosituhannen puolella mutta nyt alkaa näyttää entistä enemmän siltä, että Pohjois-Koreassa diktaattori ja johtaja käyttää merkittävän osan voimastaan siihen, että pysyy itse vallassa sen sijaan, että kohdistaisi huomattavia sotilaallisia toimia Etelä-Korean suuntaan. Tekijöitä on varmasti useita ja eräs on se ettei Kim Jong-un ole välttämättä varma omasta ehdottomasta valta-asemastaan ja kenties siinä ettei maa voi luottaa ulkoisiin tukijoihinsa - jolloin on "haukuttava paljon" ja toivottava, että se riittää pelotteeksi. Mitä käy jos Kim Jong-un vakiinnuttaa valtansa ja maa kykenee kehittämään ydinaseistustaan siten, että teknologisesti nousee tasolle jolla voi varustaa ohjuksia ydinräjähtein varustetuilla taistelukärjillä? Vai riittääkö hänelle tuolloin hiekkalaatikoksi Pohjois-Korea ja se, että saa käyttää valtaansa siellä haluamallaan tavalla ja kuvitella olevansa merkittävämpi mitä onkaan?

Putinin kohdalla on mielenkiintoista se, että miksi hän on ottanut näin ison riskin? Onko kyse hänen persoonastaan tai siinä tapahtuneesta muutoksesta vallassa olon aikana vai onko syynä jokin muu? Kun kysymys on tietenkin jo siinä, että onko Putinin valta niin suurta mitä luulemme tai uskomme sen olevan? Entäpä jos hän on yksi osa peliä ja on keulakuva, koska on - hmmm - osoittautunut sopivaksi siihen? Jos asetelma on tämä niin mistä voimme ennustaa tai päätellä mitä Venäjä tekee seuraavaksi jos emme voi olla varmoja siitä, että kuka on ehdoton valtias Kremlissä - tai onko sellaista edes?

vlad.

Jep, ehkä kaikki eivät ole ainakaan kuninkaan elämää hetken maisteltuaan pysyneet latvasta täysin realisteina.

Mutta, varmaan kaikissa tapauksissa on myös oma logiikkansa, ja esim. noissa seuraavasti:
  • Saddam Husseinilla oli Irakin-Iranin sodan lopussa ongelma. Maa oli kärsinyt pahasti sodan aikana. Kuwait oli ollut sodan aikana Irakin liittolainen pelätessään Iranin uhkaa ja oli lainoittanut Irakin varustautumista. Irak pyysi Kuwaitilta velkojen anteeksiantoa, mihin Kuwait ei suostunut. Tilanne oli siis se, että Irakilla oli armeija ja velkaa Kuwaitilta, Kuwaitilla ei armeijaa ja öljyä. Kuten sanovat, "the rest is history".
  • Pohjois-Koreassahan kyse on vain siitä, että hallitsijaklaani ylläpitää järjestelmää, jossa he elävät kuninkaina. Heidän kannaltaan hyvä ratkaisu, mutta ei tietenkään tavallisen p-korealaisen.
  • Putinilla Ukrainassa kaksi asiaa kietoutuu yhteen. Hän ei halua:
    • Antaa Ukrainan liukua länteen, koska silloin Venäjän mahdollisuudet rakentaa imperiumia haihtuvat
    • Antaa länsimaisen demokratihapatuksen ja oikeusvaltion sekä sananvapauksien saapua Ukrainaan saatikka, että Ukraina alkaisi menestymään. Kohtahan olisi uusi Maidan tiedossa, mutta tällä kertaa Kremlin porteilla. Putinilla on liikaa verta käsissään ja liian monia palatseja, jotta hän voisi olla varma turvallisesta elämästä vallasta luopumisen jälkeenkin.
 
Jep, ehkä kaikki eivät ole ainakaan kuninkaan elämää hetken maisteltuaan pysyneet latvasta täysin realisteina.

Mutta, varmaan kaikissa tapauksissa on myös oma logiikkansa, ja esim. noissa seuraavasti:
  • Saddam Husseinilla oli Irakin-Iranin sodan lopussa ongelma. Maa oli kärsinyt pahasti sodan aikana. Kuwait oli ollut sodan aikana Irakin liittolainen pelätessään Iranin uhkaa ja oli lainoittanut Irakin varustautumista. Irak pyysi Kuwaitilta velkojen anteeksiantoa, mihin Kuwait ei suostunut. Tilanne oli siis se, että Irakilla oli armeija ja velkaa Kuwaitilta, Kuwaitilla ei armeijaa ja öljyä. Kuten sanovat, "the rest is history".
  • Pohjois-Koreassahan kyse on vain siitä, että hallitsijaklaani ylläpitää järjestelmää, jossa he elävät kuninkaina. Heidän kannaltaan hyvä ratkaisu, mutta ei tietenkään tavallisen p-korealaisen.
  • Putinilla Ukrainassa kaksi asiaa kietoutuu yhteen. Hän ei halua:
    • Antaa Ukrainan liukua länteen, koska silloin Venäjän mahdollisuudet rakentaa imperiumia haihtuvat
    • Antaa länsimaisen demokratihapatuksen ja oikeusvaltion sekä sananvapauksien saapua Ukrainaan saatikka, että Ukraina alkaisi menestymään. Kohtahan olisi uusi Maidan tiedossa, mutta tällä kertaa Kremlin porteilla. Putinilla on liikaa verta käsissään ja liian monia palatseja, jotta hän voisi olla varma turvallisesta elämästä vallasta luopumisen jälkeenkin.

Siinä olet oikeassa, että jokaisen diktaattorin toimista löytyy myös niitä erityisiä selittäviä piirteitä ja teemoja, sellaisia vaikuttimia jotka ovat sysänneet diktaattorin (hallitsijan) toimimaan kyseisellä tavalla - psykologia on vain yksi sektori tässä tapauksessa ja ihmisen käyttäytymismalli on kuitenkin hyvin yksilöllistä ja niin monet asiat vaikuttavat toisiinsa ettei mitään ehdottomuutta voida väittää, korkeintaan voidaan päätellä henkilön persoonan perusteella niitä tekoja joihin hän mahdollisesti ryhtyy ja tavallaan luoda "profiilia" hänelle. Mutta aina mukana on tietenkin se laajempi ulottuvuus, koska hänen toimilla on olennaisesti toisia seurauksia mitä vaikkapa yksittäisellä oman elämänsä sankarilla, kuten Unabomber'illa oli.

Vaikka diktaattorilla on se ehdoton valta, kovin moni diktaattori joutuu käytännössä jokainen päivä varomaan sitä ettei joku lähipiiristä petä, ettei joku johon on luottanut koko ikänsä petä luottamusta koska diktaattorin kohdalla seuraus on pääsääntöisesti aivan toinen mitä demokratioissa poliitikoilla on tapauksissa joissa joku lähipiiristä puukottaa selkää. Ja edellinen on tavallaan yleistys, koska demokratioissakin on olemassa oleva mahdollisuus sille, että "puukotetulle" käy hyvin kehnosti mutta hyvin harvoin poliitikkojen tarvitsee pelätä tätä tilannetta kun valtakirja on hankittu toisella tapaa mitä diktaattorin kohdalla.

Ja mitä tulee Putiniin (tai Venäjän nykyiseen valtaeliittiin), esille tuomasi seikat ovat hyvin merkittäviä ja niillä on suuren suuri vaikutus siihen kuinka kauan Putin voi säilyttää asemansa (tai valtaeliitti Venäjällä). Imperiumin laajentaminen on merkittävässä roolissa - tai on ollut, mutta asetelma on kenties jo kääntymässä siihen suuntaan, että Putinin ja valtaeliitin kannalta se demokratian leviäminen Venäjän naapuriin ja ideologian kannalta "slaavilaisvenäläiseen" maailmaan on hyvin tuhoisa skenaario joka pitää estää, koska demokratian onnistuminen Ukrainassa voi antaa venäläisille Putinin kannalta aivan väärän signaalin ja seuraus on se, että siellä Kremlin äärellä marssii miljoona pettynyttä ja vihaista venäläistä ja tuolloin seuraus voi olla seuraava Putinin kannalta (samainen kuva linkitetty jo aiemmin palstalle kuvaamaan tilannetta):

najibhang3.webp

Kenttätuomioistuimissa tai pikaoikeudenkäynnissä diktaattorin kohtalo on usein ennustettava - aivan kuten kävi Mohammad Najibullahille hänen jouduttua talebanien käsiin Afganistanissa.

vlad.
 
Omasta mielestäni tämä vanha sarjakuva mikä oli aikoinaan jossain lehdessä on hyvin kuvaava.
Ilman kuvatekstiä
image.webp
 
En ole varma onko oikea topic tällä mutta joku siirtää jos pitää siirtää :) (olisko ollut suomen sisäinen turvallisuus?)


Ruotissa ollaan julkisesti huolissaan .....ollaanko suomessa huolissaan ja jos ollaan niin missä määrin ollaan huolissaan?




http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/Ruotsi_Karlson-38435

"Lisääntyvää tiedustelua armeijaa, sen henkilökuntaa ja toimintaa kohtaan" - Ruotsin sotilastiedustelun päällikkö varoittaa vakoilusta

Ruotsin sotilastiedustelun päällikkö varoittaa Ruotsin puolustusvoimia kohtaan lisääntyneestä vakoilusta, kertoo Dagens Nyheter.

  • f084a5d4b95d1b9ed856b72eb60b5313aac07fe65920fc5e2ad66dd674d8c363

    Venäjän tiedustelutoiminnasta on huolestuttu Ruotsissa.
Ruotsin sotilastiedustelua johtavan Gunnar Karlsonin mukaan tiedustelu armeijaa, sen henkilökuntaa ja toimintaa kohtaan on lisääntynyt. Puolustusvoimien henkilökuntaa kartoitetaan muun muassa Facebookin avulla.

Karlson vertaa tilannetta kylmän sodan aikaan.

"Suuri ero on nykyisissä mahdollisuuksissa, joilla voidaan sosiaalisen median ja kyberympäristön avulla kartoittaa ihmisiä. Ehkä nykyään on vähemmän tarvetta koputtaa ovelle. Sen sijaan voi käyttää Facebook-tilin", hän muistuttaa.

Ruotsin turvallisuuspoliisin Säpon mukaan suurin uhka on Venäjä.

"Venäjän vakoilu Ruotsissa ja Ruotsia vastaan on laajamittaista. Sillä on myös yhteys Ukrainan sotaan", todettiin Säpon vuosiraportissa.

"Laittomasti - diplomaattisten peitetehtävien avulla - venäläiset tiedustelu-upseerit keräävät tietoja Ruotsin puolustuksesta", Säpo kuvailee.

"Meillä ja Säpolla on paljon yhteistyötä. Yhden tilannekuva on siis myös toisen tilannekuva", Karlson toteaa.

Hän ei kuitenkaan halua mainita nimeltä valtioita yhtä avoimesti kuin Säpo.
 
sama ongelma mutta voi siirtää... Ja millainen on suomen tilanne? Onko suomi taaskin poikkeusmaa eikä koske suomea?


http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/2liettua vsd-38402

Tämä agentti värväsi itään vakoojia - käry kävi

Valkovenäläinen agentti värväsi vakoojia Liettuassa ja houkutteli värväyskohteita.
  • 4037781ea1e8ffe8681ca3f4b8dff18a0785b3d561ac7f8a4310896c6bfd6035

    Uhkaraportissa on julkaistu vakoojan bisneskortti.

  • 9fcf5e02a83cd88c2ddd4b035ec14bf0b5bfbe7a1eff4e51c27a73895f6451ee

    Liettua paljastaa Sergei Kurulenkon vakoilleen maata
Liettuan turvallisuuspalvelun VSD:n uudessa uhkaraportissa kerrotaan sekä Venäjän että Valko-Venäjän tiedustelupalvelujen toimivan maassa aktiivisesti.

Venäjän turvallisuuspalvelun ohella raportissa kerrotaan Valko-Venäjän tiedustelutoiminnasta Liettuassa. VSD:n mukaan Valko-Venäjä on kiihdyttänyt merkittävästi värväystoimintaansa ja tiedustelu kohdistuu erityisesti liettualaisiin rajavalvontaviranomaisiin.

Erikseen kerrotaan valokuvien kanssa Valko-Venäjän sotilastiedustelun GRU:n virkailijasta Sergei Kurulenkosta. VSD paljastaa Kurulenkon ”"saapuneen usein maahan suorittamaan tiedustelutehtäviä”.

Kurulenko pyöritti VSD:n mukaan toimintaansa muun muassa metallialalla toimineen GRU:n peiteyrityksen Baltmettechmarketin kautta. Hän esiintyi Liettuassa yrityksen johtajana. Lisäksi Kurulenko oli mukana matkailualan yrityksessä, joka järjesti elämysmatkoja Valko-Venäjälle.

Matkojen tarkoituksena oli houkutella GRU:n kiinnostuksen herättäneitä henkilöitä Valko-Venäjälle, missä heitä voitaisiin värvätä Valko-Venäjän tiedustelun palvelukseen.

Värväysoperaatioiden lisäksi Kurulenko oli pyrkinyt keräämään Valko-Venäjän viranomaisille tietoja Liettuan asevoimien yksiköiden sijoituspaikoista ja rakenteesta, laatinut piirustuksia sotilaskohteista ja kalustosta sekä seurannut maassa järjestettyjä kansainvälisiä sotaharjoituksia ja tutkinut strategisesti merkittävien liettualaisyritysten toimintaa.

Kaksi Sergei Kurulenkon värväämää Liettuan kansalaista on VSD:n mukaan asetettu syytteeseen vakoilusta Kurulenkoon kohdistuneen tutkinnan jälkeen.

VSD toteaa Liettuassa toimivien valkovenäläisten tekevän yhteistyötä Venäjän tiedustelun kanssa.

Lue myös:
 
Kysyin tämän ketjun alussa; valmistautuuko Venäjä suursotaan?

Kyllä!


http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015071120019612_ul.shtml
Venäjä käynnistää mannertenvälisten ydinpommittajien tuotannon
Lauantai 11.7.2015 klo 16.13

Venäjä ilmoittaa käynnistävänsä pian uudelleen mannertenvälisten Tupolev TU-160 - pommikoneiden tuotannon yli 20 vuoden tauon jälkeen.


Presidentti Putin ja muuta Venäjän johtoa joulukuussa 2014. Seinälle heijastettuna Tupolev 160 -pommikone. (EPA)

Tankkauskone ja Tuoplev 160 -pommikone Kremlin yllä osana voiton päivän juhlallisuuksia toukokuussa. (EPA)

Tupolev 160 -pommikone. (EPA)
TU-160 on ääntä nopeammin lentävä pommikone, joka kykenee kuljettamaan raskaita ydinaseita. Pommittaja tuli ensimmäistä kertaa ilmavoimien käyttöön Neuvostoliiton viimeisinä vuosina 1980-luvun lopussa. Sen tuotanto kuitenkin lopetettiin taloudellisista syistä neuvostovallan romahdettua.

Venäjälle onkin kyseistä konetyyppiä nykyisin vain 16 kappaletta, joista neljä on harjoituskäytössä.

Maan varapuolustusministeri Juri Borisov sanoo, että tuotantolinjalta tulevat uudet koneet kehittyneempiä versioita vanhasta neuvostomallista. Vaikka koneen muoto pysyy samana, se tehdään käytännössä kokonaan uusista osista.

- Me etenemme hankkeen suhteen nopeasti. Olemme asettaneet työryhmän, joka tapaa kuukausittain teollisuus- ja kauppaministeriön kanssa sekä nimittäneen pääinsinöörit, Borisov sanoo uutistoimisto RIA Novostin mukaan.

Venäjän ilmavoimien komentaja Viktor Bondarev puolestaan sanoo, että pommittajia olisi tarkoitus tilata yhteensä 50 kappaletta.

Naton koodinimellä Blackjack tunnettu pommikone kuuluu Venäjän vahvimpiin ilma-aseisiin. Venäjällä Valkoisena joutsenena tunnettu kone on yksi kolmesta maan strategisesta pommikonetyypistä.

Se kykenee lentämään ilman tankkausta yli 12 000 kilometriä ja kantamaan maailman sotilaskoneista kaikkein raskaimman aselastin.

ANTERO EEROLA
 
Kysyin tämän ketjun alussa; valmistautuuko Venäjä suursotaan?
Venäjä ilmoittaa käynnistävänsä pian uudelleen mannertenvälisten Tupolev TU-160 - pommikoneiden tuotannon yli 20 vuoden tauon jälkeen.

Onnea vaan hankkeelle! Sinne hajautuu taas paukkuja, ikään kuin kymmenet muut aseohjelmat, avaruusohjelma ja Ukraina eivät jo tarpeeksi kuormittaisi maan taloutta. Voi olla mielenkiintoinen harjoitus jatkaa koneen valmistusta kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen.
 
Mihinkähän rooliin noita Tupoleveja meinataan? Ydinpelote hoitunee ballistisilla ohjuksilla.

Merivalvonta ja meritoiminta on yksi osa-alue jossa noilla pitkänmatkanpommittajilla on vieläkin paljonkin käyttöä.

Mahdollisessa suurvaltasodassa länsiliittoumalla tulee sitoutumaan melkoisia voimavaroja pelkästään meriteiden suojeluun, jos muutama "patukka" tai ydinkäyttöinen taistelusukellusvene operoi vaikka Tyynellämerellä.

Ei noita nykyään tarvita siihen, että käytäisiin toisilla mantereilla pudottamassa ydinpommeja.
 
Mihinkähän rooliin noita Tupoleveja meinataan? Ydinpelote hoitunee ballistisilla ohjuksilla.

Olisko syynä "toimitusten" monimuotoisuus? Mitä enemmän "toimitus" variaatioita sitä suuremmalla todennäköisyydellä onnistuu paremmin koska vastatoimet kehittyvät myös vauhdilla.
 
Kaikkein kamalinta olisi venäjän haaveileman moskova-berliini akselin synty. Se on niin pelottava asia että jopa vähän sinnepäin olevan tilan kuvittelu saa karvat pystyyn. En luota Osti Merkeliin. Hänen jälkeensä tulee joku muu joka on villi kortti.
Edes sinnepäin oleva suhteiden lämpiäminen joka näkyisi useina eritason tapaamisina ja yhteistyönä ei edellytä naton tai eu:n hajoamista. Ne voivat kuherrella kauan.
Mahdollinen mutta toivottavasti ei ikinä tapahtuva skeenario.
 
Muutama viilto The Interpreterin artikkelista "A Sober Look at Russian Military Trends". Suosittelen lukemaan mielellään koko artikkelin, jossa käydään tarkemmin läpi Venäjän sotavoimien modernisointiprojektin ongelmakohtia. Linkki löytyy lopusta.
---
"Not only is Russia threatening its European and Transcaucasian neighbors, it also is in the middle of a huge conventional and nuclear military procurement campaign through 2020 that is supposed to make 70% of Russia’s armed forces and weapons modern."
---
"But when we look more closely it becomes clear that this procurement campaign, for all its undoubted successes in rearming the Russian armed forces since 2008, is encountering serous difficulties."
---
"Nobody should think, however, that we are dealing with a paper tiger, for we are not. Russia remains a formidable military force that is aggressively deployed. But it is not invincible or all-powerful."
---
"It should be clear to everyone that these processes replicate Tsarist and Soviet patterns and were instrumental in precipitating the fall of those systems. Russia’s militarization is dangerous not only because of the threats it raises abroad and the possibility of it starting a much wider war, but also because it is unsustainable and as has happened before in Russian history, a protracted crisis will shake the system to its roots."
---
http://www.interpretermag.com/a-sober-look-at-russian-military-trends/
 
Brittiasiantuntija varoittaa Suomea Venäjästä

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/Edward_Lucas_essee-38456


The Economist -lehden toimittaja, turvallisuuspolitiikan kommentaattori Edward Lucas varoittaa Helsingin Sanomissa julkaistussa esseessään Suomea ja lähialueen maita Venäjän uhasta.

Brittikommentaattori Edward Lucas kirjoittaa, että Venäjä on voittamassa uuden kylmän sodan, jonka se on naapureilleen julistanut. Uusi eturintama kulkee hänen mukaansa viiden Pohjoismaan, kolmen Baltian maan ja Puolan kohdalla.

"Kaikki ne ovat joutuneet Kremlin provokaatioiden ja pelottelun kohteiksi. Niihin on suunnattu aggressiivista vakoilua ja propaganda- ja kyberhyökkäyksiä, niiden poliittisen eliitin jäseniä ja julkiseen keskusteluun osallistuvia henkilöitä on lahjottu, niiden etnisten ryhmien ja eri alueiden välisiä jännitteitä on käytetty hyväksi, niihin on kohdistettu taloudellisia sanktioita, ja niiden neuvostoaikaisia energiaan liittyviä yhteyksiä on käytetty painostuksen välikappaleina", hän muistuttaa kirjoituksessaan.

"Tällainen hitaasti etenevä voitto ei kuitenkaan ole seurausta siitä, että Venäjä on vahva, vaan siitä, että sen uhrit ovat hajanaisia", Lucas kirjoittaa.

Lucas esittelee neljä mahdollista tapaa, joilla suomalaiset voivat reagoida kiristyneeseen turvallisuustilanteeseen.

Ensimmäinen on kieltäminen. Hänen mukaansa suomalaiset ovat tottuneet ylä- ja alamäkiin.

Toiseksi hän ehdottaa toiveajattelua - kyseessä ei ole Suomen ongelma.

Kolmas vaihtoehto on antautuminen. Mikä tahansa on parempaa kuin sota, hän kirjoittaa. Tämä tarkoittaa hänen mukaansa kuitenkin paluuta maailmaan, jossa vallitsee vahvemman oikeus.

Mikäli Suomi on varovainen ja rakentaa hyvinvointia asetetuissa rajoissa, Lucas arvioi Suomen selviytyvän verraten tilannetta kylmän sodan aikaan.

Neljänneksi vaihtoehdoksi hän asettaa sen, että Suomi ryhtyy osaltaan ylläpitämään alueellista turvallisuutta. Hän ymmärtää, että se saattaa tuntua epämiellyttävältä.

Lucas kuitenkin muistuttaa, että meneillään on pahin eurooppalainen turvallisuuskriisi vuosikymmeniin.

"Paras tapa välttää jopa apokalyptisiin mittoihin paisuva idän ja lännen välinen konflikti on parantaa turvallisuusyhteistyötä. Tämä tarkoittaa, että maiden on arvioitava uudelleen, mitkä asiat ovat niille tärkeimpiä, sekä luovuttava ennakkoluuloistaan", Lucas visioi.

"Kuvitelkaa, että Suomi vetäytyy kylmän sodan aikaisiin asemiinsa ja Venäjä alkaa jälleen rajoittaa sen itsehallintoa. Kuvitelkaa, mitä tapahtuu, jos yleinen mielipide Ruotsissa kääntyy alueellista yhteistyötä vastaan siksi, että yhteistyö sisältää riskejä: tämä heikentäisi merkittävästi alueen muiden maiden turvallisuutta", hän esittää vaihtoehtoisen skenaarion.

Lucas muistuttaa tekstinsä lopuksi Yhdysvaltain tärkeästä roolista turvallisuuspoliittisen koordinaation alullepanijana.

"Ilman amerikkalaista johtajuutta maat kinastelevat keskenään ja alueen turvallisuustilanne pysyy sotkuisena. Se miellyttää Putinia suuresti", Lucas varoittaa.
 
Onnea vaan hankkeelle! Sinne hajautuu taas paukkuja, ikään kuin kymmenet muut aseohjelmat, avaruusohjelma ja Ukraina eivät jo tarpeeksi kuormittaisi maan taloutta. Voi olla mielenkiintoinen harjoitus jatkaa koneen valmistusta kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Niin, kovasti vielä kehuvat, että vain ulkokuori säilyy ennallaan, muuten on lähes kaikki uutta: "This will be essentially a new airplane, not a Tu-160 but a Tu-160M2," he said. "According to the plans, this will most likely happen sometime after 2023." Saas nähdä miten high-tech -hanke onnistuu, ja mitä vuotta eletään, kun ensimmäinen M2 on operatiivisessa käytössä.

Ja sitten on vielä nämä muut VVS:n hankkeet:

"Increased defense spending is already boosting Russia's air power. The country's fleet of 130 MiG-31 supersonic bomber interceptors are being upgraded, and the air force said in December it would receive 150 new airplanes and helicopters in 2015. This order includes bulk buys of Su-30 multirole fighters, MiG-29s air superiority fighters, Su-24 fighter bombers, and Su-35 fighters — all part of Russia's front-line aircraft fleet."

http://www.themoscowtimes.com/busin...rsion-of-tu-160-supersonic-bomber/523221.html
 
Niin, kovasti vielä kehuvat, että vain ulkokuori säilyy ennallaan, muuten on lähes kaikki uutta: "This will be essentially a new airplane, not a Tu-160 but a Tu-160M2," he said. "According to the plans, this will most likely happen sometime after 2023." Saas nähdä miten high-tech -hanke onnistuu, ja mitä vuotta eletään, kun ensimmäinen M2 on operatiivisessa käytössä.

Ja sitten on vielä nämä muut VVS:n hankkeet:

"Increased defense spending is already boosting Russia's air power. The country's fleet of 130 MiG-31 supersonic bomber interceptors are being upgraded, and the air force said in December it would receive 150 new airplanes and helicopters in 2015. This order includes bulk buys of Su-30 multirole fighters, MiG-29s air superiority fighters, Su-24 fighter bombers, and Su-35 fighters — all part of Russia's front-line aircraft fleet."

http://www.themoscowtimes.com/busin...rsion-of-tu-160-supersonic-bomber/523221.html

En usko että tulee tapahtumaan. Ryssät olisivat tehneet tuon kaiken jo aikaisemmin, jos siihen kykenisivät ja nyt rahat ovat entistä tiukemmalla. Näkisin tuon vain kotimaiseksi propagandaksi, mahdollisesti myös testinä, josko tuolla saisi jonkun ulkomaalaisen reagoimaan.
 
Mihinkähän rooliin noita Tupoleveja meinataan? Ydinpelote hoitunee ballistisilla ohjuksilla.

Olisko syynä "toimitusten" monimuotoisuus? Mitä enemmän "toimitus" variaatioita sitä suuremmalla todennäköisyydellä onnistuu paremmin koska vastatoimet kehittyvät myös vauhdilla.

Tässä kohdin pätee vanha sanonta "kaikkia munia ei kannata pistää samaan koriin" eli @Bushmaster :in ajatus "toimitusten monimuotoisuudesta" on hyvinkin oikea.

Venäjällä on entistä enemmä kritisoitu 80-luvulla laadittua INF-sopimusta ja he ovat halunneet pitää yllä Länsi-Eurooppaan kohdistuvaa ydinpelotetta ja kun INF-sopimus kieltää maalta laukaistavat keskimatkan ja keskipitkän matkan ballistiset ohjukset, Venäjä on määrätietoisesti kehitellyt esim. ilmasta laukaistavia pitkän kantaman risteilyohjuksia paikkaamaan INF-sopimuksen synnyttämän "aukon". Käytössä on neuvostoaikainen Kh-55 eri versioineen (joista osa on kehitetty nyky-Venäjällä). Kh-55:den kantama on maksimissaan 3000 km (Kh-55SM), Tupolev Tu-160 voi kantaa kahdessa rotaatiolaukaisijassa yhteensä 12 kpl kyseisiä ohjuksia.

Pääsääntöisesti Tupolev Tu-160 aselasti koostuu risteilyohjuksista Kh-55 versioineen tai Kh-15/RKV-15 ilmasta maahan ohjuksista - kantama 300 km. Kh-15 voidaan versiosta riippuen varustaa joko konventionaalisella taistelukärjellä tai ydinlatauksella, ohjus on nopein käytössä oleva ilmasta maahan laukaistava ohjus (nopeus Mach 5) ja Kh-15S on erityisesti pinta-aluksia vastaan tarkoitettu ohjus. Ohjuslastin sijaan Tu-160 voidaan varustaa perinteisin pommein, mutta mitä olen nykyään nähnyt koneella operoitavan, aselasti on pääsääntöisesti risteilyohjuksia tai ilmasta maahan (ml. Kh-15S) laukaistavia lyhyemmän kantaman ohjuksia.

vlad.
 
Back
Top