vlad
Respected Leader
On pakko todeta, että toivottavasti NATOssa komentajat eivät tee samaa virhettä johon sinä mielestäni nyt syyllistyt eli vihollisen aliarviointiin - kyllä, mielestäni nyt aliarvioit vihollisen jos lähdet liikkeelle siitä lähtökohdasta, että NATO (ilman huomattavaa toimintamallin muutosta) kykenisi vuorokaudessa tai parissa neutraloimaan suurimman osan Venäjän kyseiselle alueelle sijoitetusta taktisesta ohjuskalustosta sekä ilmatorjunnasta, jolla on kaukoulottuvuus. Kuvailemasi skenaario on kyllä mahdollinen toteutettavaksi mutta se vaatisi NATOn taholla hyvin merkittävää toimintamallin muutosta ja samalla käytännössä demokraattisen päätöksentekoprosessin romuttamista. Nimittäin mielestäni käytännössä niitä harvoja keinoja jolla kuvailemasi skenaario olisi toteuttamiskelpoinen on täydellinen yllätyshyökkäys ja seuraava kysymys onkin sitten se, että kuinka se sopii NATOn rooliin kun NATOa markkinoidaan puolustusliittona? Ja onko oletettavaa, että demokraattisen päätöksentekoprosessin myötä NATO saisi luvan yllätyshyökkäykseen siten ettei Venäjä kykene valmistautumaan siihen? Ja tämän jälkeen on sitten huomioitava se, että ulottamallaan iskut Venäjän maaperälle on olemassa oleva vaara, että Venäjä katsoo alueellisen koskemattomuutensa tulleen uhatuksi niin paljon, että se katsoo oikeudekseen käyttää suvereniteettinsa puolustamiseen myös muita kuin konventionaalisia aseita.
Länsimaiden vahvuus on demokraattinen päätöksentekoprosessi, toisaalta sitten tämä vahvuus tuottaa "heikkouksia" tietyillä toimintasektoreilla vrt. itsevaltaisesti johdetut valtiot eli esim. laajojen sotatoimien - etenkin offensiivisten sotatoimien aloittaminen on olennaisesti vaikeampaa mitä vaikkapa Venäjällä (jossa sielläkin on aivan varmasti selkeitä rajoitteita eikä toiminta kaikissa tapauksissa päätöksenteko tapahdu niin helposti mitä esim. Krim antaa ymmärtää). Joten minun on hyvin vaikea nähdä, että NATO tai Yhdysvallat voi aloittaa Venäjää vastaan sellaiset sotatoimet jossa se voi yllättäen lamaannuttaa huomattavan osan Venäjän alueelle sijoitetusta ilmatorjunnasta (etenkin sellaisesta jolla on kaukoulottuvuutta) tai taktisista ballistisista ohjuksista tai pintamaaleja vastaan tarkoitetuista ohjuksista.
Ennemminkin näen asetelman sellaisena, että hypoteettisessa sodassa Balttian alueella Venäjä on offensiivin aloittaja ja sen jälkeen taistelua käydään Balttian alueella ja NATO joutuu tunkeutumaan alueelle voimalla ja tällaisessa tilanteessa, jossa vastustaja on jo "sotamoodissa" on olennaisesti vaikeampaa tehdä lamaannuttavia iskuja strategisesti/taktisesti tärkeitä kohteita vastaan siten, että hyvin lyhyessä ajassa esim. merkittävä osa kaukovaikutteisista aseista on tuhottu. Edes heikompia valtioita vastaan tämä ei ole onnistunut (rajallisemmin voimin), joten on vaikea kuvitella, että kyseessä olisi "helppo nakki" jos NATO joutuu operoimaan Venäjää vastaan aikana jolloin ollaan jo sotatilassa. Täydellinen yllätyshyökkäys antaa toisen mahdollisuuden mutta kuinka oletettavaa on, että 2000-luvulla länsimainen demokraattinen päätöksentekoprosessi antaisi luvan suorittaa yllätyshyökkäys Venäjän maaperälle?
Yllä olevaa viestiä ei sitten pidä lukea siten, että olen sitä mieltä, että Venäjä voittaa - eskaloituessaan sota kuitenkin päätyisi siihen lopputulokseen jossa Venäjän operaatio Balttiassa olisi torjuttu ja Venäjä olisi kokenut huomattavia tappioita ja tietyin ehdoin sotatoimet olisi voitu jopa ulottaa syvemmälle Venäjän maaperälle ja varmistaa se, että Venäjää kohtaa sotilasoperaation jälkeen huomattava yhteiskunnallinen muutos.
vlad.
