Honcho
SMLNKO M/83
Suomen sijainti kartalla on tosiaan suurvaltapolitiikan vuoksi hieman haasteellinen. Ei välttämättä muille, mutta suomalaisille itselleen. Tämän totesi myös suomensyöjä Molotov kuuluisalla lauseellaan: "te suomalaiset ette ole kiinnostuneita sodasta, mutta sota on aina ollut kiinnostunut teistä". Nyt näyttää siltä, että Suomi on jälleen ajautumassa pelilaudan mittelöihin mukaan ja tällä kerralla Yhdysvaltojen puolella.
Yhdysvaltojen tuesta on Suomelle myös runsaasti hyötyä, koska se antaa selkänojan Venäjää vastaan esimerkiksi pakolaistulvalla painostamiskysymyksen voimallisessa ratkaisemisessa. Suomi voi sulkea itärajansa ja estää tänne suunnatun pakolaistulvan vaikka piikkilankaratkaisulla. Hyvässä tapauksessa Yhdysvaltojen antama signaali voi jopa saada Venäjän luopumaan oletetusta pakolaisvirtasuunnitelmastaan, jolloin se ehkä suunnataan Suomen sijaan johonkin muualle, mahdollisesti vaikka Itä-Eurooppaan.
Vaikka Yhdysvaltojen tuki on tässä muodossaan hyödyllinen, niin Suomen on kuitenkin edistettävä omia etujaan ja varottava, ettei päädy suurvaltojen kiistojen pelinappulaksi ja tykinruoaksi. Tällöin suurvallat ottelevat Suomen, Ruotsin ja Baltian maaperällä, jotka saavat vastineeksi vain kärsimykset ja savuavat rauniot, hyötyjen kadotessa lähinnä suurvaltojen itsensä taskuihin. Joku tienaa varmasti, mutta se joku ei todennäköisesti ole Suomi. Parasta Suomen etujen kannalta olisi, että tilanne rauhoittuisi ja suhteet Venäjään normalisoituisivat.
Yhdysvalloille Suomi on pelkkä pelinappula, resurssi ja uhrattavissa olevaa tykinruokaa. Suomalaisten näkemys on ymmärrettävästi toinen, tosiasiat on tunnustettava ja sen mukaisesti on tässä kuviossa toimittava - Suomen, ei Yhdysvaltojen eduksi.
Miksi suurvallat haluavat nokkia toisiaan, vaikka kaikilla on varmasti riittävästi lääniä, resursseja ja rahaa itsellään? Täten mitään syytä keskinäiseen vihanpitoon ei pitäisi edes olla. Kysymys on kuitenkin oman suurvalta-aseman sementoimisesta ja strategisten luonnonvarojen hallinnasta eli jatkuvasta kilpajuoksusta, missä korostuu erityisesti talouspoliittinen näkökulma. Pääsuunta näyttää olevan edelleen lähi-idässä, vaikka jännitteitä lisätään Itämeren suunnalla. Yhdysvaltojen tavoitteena on todennäköisesti painostaa Venäjä keskittämään voimiaan kotikentälleen, mikä heikentää sen edellytyksiä operoida pääsuunnalla eli lähi-idässä. Molemmat sekä Venäjä, että Yhdysvallat ovat kiinnostuneita lähi-idästä ja molemmilla on siellä etuja puolustettavanaan.
Tällä foorumilla korostettu sotilaspoliittinen näkökulma on kuviossa pelkkä työkalu monen muun tulokulman ohella. Toiminta on luonteeltaan globaalia ja tapahtuu kaikista populistisista korulauseista huolimatta vahvemman oikeudella.
Lääst män ständing.
No se on kyllä pidettävä mielessä, että liittolainenkin voi vetää, karkeasti sanottuna, kuivana kakkoseen jos jättää avopaikkoja. Kyllähän viime syksynä seurattiin silmät ymmyrkäisinä kun Svean valtakunnan hurskasteleva länsiosa kyynisesti dumppasi ihan itse kutsumiaan ihmisiä kymmenin tuhansin rajan yli meiltä mitään kyselemättä. Ja täällä itäosassa kovin lammasmaisesti vain seurailtiin mitä tapahtuu, vaikka kyseinen toiminta on ihan sopimuksin kielletty.
KV-politiikka muistuttaa vankilan suihkuhuonetta, siinä ystävä ei tarkoita samaa kuin henkilökohtaisessa elämässä. Eikä toisaalta vihollinenkaan. Jos naapurikylien kanssa on sopimus rosvojoukkojen häätämisestä yhdessä, ei se tarkoita sitä että kannattaa päästää lehmät laiduntamaan liian lähelle niiden tiluksia tai korvamerkki mystisesti vaihtuu jonakin yönä.
USA ajaa myös kyynisesti omaa asiaansa talouspolitiikassa, mikä on pidettävä mielessä vaikka se on meille hiton tärkeä sotilaallinen kumppani ja vientimaakin. Jos USAn presidentti voi käyttää valtaansa vähän kyseenalaisestikin sen valitsemiseksi, tuleeko 2000 työtöntä Kainuun korpeen vai jonnekin Kansasiin, niin valinta on tietysti aivan selvä, vaikka kuinka inistäisiin että älkää kurmoottako jo ennestään huonon työllisyyden riivaamaa aluettamme. Olennaista on tunnistaa luontaiset yhtenevät intressit, minkä mukaan edetään. Yhtä tärkeää on tunnistaa ne asiat missä ollaan kilpailijoita, ja niissä sitten tuleekin kilpailla kaikin käytettävissä olevin keinoin. Niin ne muutkin tekevät. Vässyköinti taloudellisessa leivänrepimisessä maailmalla ei anna pisaraakaan mitään goodwillia jossain Venäjän hyökkäys -skenaariossa vaikka täällä usein niin kuvitellaan (ei mikään EU-maa enää edes muista miten "solidaarisia" olemme olleet siinä, tässä ja tuossa).