AJJV
Kapteeni
Voitteko avartaa hieman. Mikä on BMD?
Viimeksi muokattu:
Enemmistö venäläisistä ei halua luopua Krimistä tai mistäkään muustakaan alueesta, täysin riippumatta Putinista ja siitä joutuvatko syömään vain kaalia sen takia.
Venäjän seuraava hajoaminen tapahtuu vain erittäin verisesti ja yleensä sitten voittaja pyrkii haalimaan kaikki takaisin mitä on lähtenyt kuten viime sisällisodankin jälkeen ja mitä nyt tapahtuu kylmän sodan jäljiltä.
Ballistic Missile Defense.
J0h1F
Ylipäällikkö
Siis Venäjän käänteispropagandaa oikein tulkitsemalla Venäjä on moderni natsiliike?
Kas, ovat siis jo itsekin havainneet tuon.
Beerfect
Eversti
Mielestäni tässä on kyse vain venäläisten perustaktiikasta, eli syytetään vastapuolta siitä samasta mistä vastapuoli vihjailee tai syyttää sinua. Eli kun Venäjää on vertailtu natseihin paikoin aika osuvastikin, niin täytyyhän heidänkin löytää syyttäjistään ja vihjailijoistaan sitä samaa. Lopultakin löysivät edes yhden argumentin, vaikka miten ontuvan. Ts. "Sinä olet!/Ite olet!" -suunsoittoa valtiollisella tasolla. Kuin aivan liian pitkälle vietyä hiekkalaatikkoleikkiä. -__-
Kun se Shoggen tekemä argumentti oli että "NATO on natsiorganisaatio koska se käyttää harjoitusmaaleinaan venäläistankkien kopioita" (huoh) niin onhan se kysyttävä että minkä näköisiä vaunuja vastaan venäläiset harjoittelevat? Tai kysytään vaikkapa maailmalta voiko NATOa, tai siis Venäjän rajanaapureina olevia NATO-valtioita syyttää harjoitusmaalivalinnastaan? Tulisiko venäläisille parempi mieli jos harjoitusmaaleina olisi vaikka Leo 2A6:ia? Vai olisiko NATO silti natsiorganisaatio? Minkä muotoisia vaunuja vastaan NATOn pitäisi harjoitella jottei se enää olisi natsiorganisaatio? Venäjänhän ei tiedetä koskaan harjoitelleen naapurivaltioidensa läheisyydessä, saati ryhtyneen oikeisiin valloitustoimiin, ehei...
Aivan pirun tyhmää ja turhaa touhua joka tapauksessa. Katsoin nimittäin juuri dokumentin jossa vertailtiin Kiinaa ja USA:ta supervaltoina, ja lähinnä sitä heidän välistä nokittelua ja kisaamista. Alkoi äkkiä tuntumaan siltä että tämä EU/NATO vs. Venäjä -asetelma on pelkkää nappikauppaa ja pikkukivien heittelyä, johon kummallakaan ei olisi varaa, verrattuna siis jenkkien ja Kiinan väliseen kisailuun. Kuin kaksi kinastelevaa ötökkää baarin edustalla, missä samaan aikaan kaksi isoa miestä ottaa tuijotuskisaa. (EU & Venäjä ovat siis niitä ötököitä tässä)
YliKoo
Greatest Leader
Ötökätkin taistelevat olemassaolostaan
jurppi
Ylipäällikkö
Onko EU ja Venäjä ikään kuin samalla viivalla?
Kun vertaillaan EU:ia ja Venäjää niin tulisi huomioida lähtökohdat. EU on kymmeniä kertoja suurempi taloudeltaan ja puolustuskyvyltään kuin Venäjä.
Itseasiassa EU on maailman suurin kaupallinen toimija (kauppamahti)..
https://europa.eu/european-union/about-eu/figures/economy_fi
Venäjä on täysin merkityksetön tekijä maailmankaupassa.
Myös sotilaallisilta kyvyiltään ja kapasiteetiltaan Venäjä on EU:iin verrattuna dekadi-luokkaa heikompi. Kaikesta venäläisestä propagandasta huolimatta.
Länsimaiden (NATO:n jäsenmaat) ei ole tarpeen millään tavoin pullistella voimavaroillaan, tai edes osallistua Venäjän jatkuvaan propagandaan ja provosointiin. Lännessä on myös ymmärretty Venäjän nykyjohdon valheiden perimmäinen tarkoitus ja kohde. Venäjän sotapropaganda on suunnattu ensisijaisesti kotimaan kansalaisille.
Suomi muodostaa NATO:n ulkopuolisena maana hieman erikoisen vyöhykkeen Venäjän rajanaapurina. Aikaisemman historiamme pohjalta Venäjän merkitys korostuu jopa liikaakin. Siksi meillä kuvitellaan että tilanne on sama myös Euroopassa ja muualla maailmassa.
Totuus on että Venäjä muodostaa sen ainoan turvallisuusuhkan Suomelle. Johtuen siitä että olemme (Venäjän painostuksesta) jättäytyneet länsimaiden yhteisen sotilaallisen turvallisuusjärjestelmän ulkopuolelle. Muulle Euroopalle Venäjä ei suinkaan ole samalla tavalla todellinen uhkatekijä. Ensisijaisesti siksi koska suurin osa EU:n jäsenmaista on NATO:n jäseniä.
Toisaalta sotilaallista kykyä ja kapasiteettia on niin monen tyyppistä. Mahdollisessa suursodassa ratkaisevimpia lienevät kyky ja kapasiteetti käydä maasotaa toista teknologisesti kehittynyttä vastustajaa vastaan sekä mahdollisesti ydinaseet. Venäjä panostaa näihin molempiin voimakkaasti siinä missä Länsi-Euroopan suurvallat ja valtaosa pienemmistäkin maista on pahasti laiminlyönyt kykynsä ja kapasiteettinsa omalla alueella käytävään perinteiseen sodankäyntiin (isoista puolustusbudjeteistaan huolimatta).
Jos Venäjän asevelvollisuusarmeija lähtee laajalla rintamalla hönkimään kohti länttä pääosin vanhoine (mutta kuitenkin laajalti modernisoituine) aseineen ja varusteineen, ja vastassa on pääosin vain kymmeniä tuhansia sotilaita per valtio (ja nekin koulutukseltaan ja varusteiltaan suurelta osin etupäässä savimajasotiin tarkoitettuja), niin ei se ole mitenkään itsestäänselvää, että Venäjän eteneminen kyetään pysäyttämään. Ainakaan ilman Yhdysvaltain apua. Historiallisena esimerkkinä tulee mieleen Tšingis-kaanin mongolit, joita ei suinkaan ollut kansana valtavan suurta määrää ja jotka eivät olleet valtavan rikkaita, mutta osasivat iskeä vastustajiensa heikkoon kohtaan mitä tulee hyökkäyssodankäyntiin ja siten valloittamaan erittäin suuren alueen (jonka alueen hallussapitämisessä toki myöhemmin ilmeni vaikeuksia).
jurppi
Ylipäällikkö
Nykyisellä Venäjällä ei ole sellaista armeijaa joka kuuna päivänä pääsisi etenemään Eurooppaan asti. Jo pelkkä ajatus tällaisesta tuhansien kilometrien syvyyteen sekä rintamaleveyteen tehtävästä hyökkäyksestä on enemmän kuin absurdi. Siinä tarvittaisiin täysin eri kokoluokkaa olevia joukkoja mitä Venäjällä on oikeasti käytettävissä. Vähintäänkin useampia miljoonia sotilaita, aseistusta ja kalustoa jne. Kaiken lisäksi puolustajilta löytyy tuhovoimaa niin järjettömän paljon että on loppuviimeksi aivan samantekevää kuinka paljon sitä tykinruokaa tulee ja kaatuu kentälle.
Enkä hakisi esimerkkiäkään ihan Tsingiskaanin ajoilta.
Toisessa maailmansodan aikana Venäjän armeijassa palveli noin 35 miljoonaa sotamiestä joista se menetti kaatuneina likimain 11 miljoonaa. Puhumattakaan siitä että ilman länsiliittoutuneilta saamaansa materiaaliapua Venäjällä olisi tuskin ollut, miesmäärästään huolimatta, riittäviä resursseja vastahyökkäykseensä sen aikaista Saksaa vastaan.
Käytännössä jo sellaiset tappiot jonka Neuvostoliitto kärsi talvisodassa pientä ja lähes varustautumatonta Suomea vastaan olisivat jo paljon enemmän kuin se mitä nykyisellä Venäjän armeijalla/yhteiskunnalla on mahdollista kestää.
Vaikka Putin muistaa joka päivä lähettää kaikenlaisia uhkauksia ja provokaatioita niin kannattaa hieman rauhoitella omaan mielikuvituksen laukkaamista. Ainkin siinä suhteessa että Venäjällä olisi Eurooppaan nähden ylivertainen sotilaallinen suorituskyky. Toki Venäjältä löytyy vielä niitä vanhoja neukkuaikojen ydinaseita. Niistä osa on todennäköisesti vielä käyttökunnossa. Ne ovat ainoa todellinen uhka länsimaille. Sekään ei liene kovin suuri vaara. Venäjä tuskin ryhtyy käyttämään niitä muuta kuin viimeisenä keinona siinä tapauksessa että sen omalle alueelle hyökättäisiin.
Suomen kohdalla tilanne on huomattavasti hankalampi. Tunnetusta syystä täällä voi ja pitää olla oikeasti huolissaan. Mutta, Venäjä ei tule koskaan hyökkäämään 500 miljoonan asukkaan Eurooppaan jonka taustatukena on lisäksi 300 miljoonan asukkaan Yhdysvallat.
Erkki
Ylipäällikkö
Tuli mieleen kahvipöytäkeskustelu erään upseerin kanssa, joka oli kovasti sitä mieltä, ettei Venäjästä olisi uhkaa ainakaan lähivuosikymmeninä, koska se ei ikinä riskeeraisi länsimaihin kytkeytyviä taloudellisia intressejään. Rohkenin kaverini tukemana olla hieman kriittisempiä asian suhteen, ollen sitä mieltä, että venäläisille talous tulee vasta kansallisen kunnian ja suuruuden jälkeen. Kukaan meistä ei kuitenkaan aavistanut, mitä Krimillä sitten tapahtui jo seuraavana keväänä.
Minä kyllä yllätyin kuinka laimea oli lännen reaktio Krimin ja Itä-Ukrainan miehitykseen. Mahtaako se reaktio olla sen voimakkaampi kun kohteena on Suomi. Eurooppalaiset arvot ovat muuttuneet, talouskasvu on ohittanut arvoissa oikeudenmukaisuuden ja kunniallisuuden. Talvisodan kaltaista myötätuntoa Suomi tuskin saisi enää osakseen.
aj77
Greatest Leader
Venäjän sodat nyt ja lähitulevaisuudessa ovat Ukrainatyyppisiä. Syyriassa Venäjä onnistui yllättämään ja pitämään yllä 24/7 pommikampanjaa, silloin pommitusten alussa kun sitä piti. Sittenhän se ilmeisesti vähän rauhoittui.
Olisiko Venäjä pystynyt siihen vielä Ukrainan sodan alussa?
Saivat harjoiteltua,testattua ja rakennettua ilma-asettaan. Toistaiseksi siis kyky kasvaa, kun tuollaiset rajoitetut operaatiot on mittapuuna. Pahoin pelkään, että kohde on Ukraina jahka Trumppi näyttää vihreää valoa. Kansa saa sotansa ja hurmoksessa ei haittaa kaalisoppa.
Olisiko Venäjä pystynyt siihen vielä Ukrainan sodan alussa?
Saivat harjoiteltua,testattua ja rakennettua ilma-asettaan. Toistaiseksi siis kyky kasvaa, kun tuollaiset rajoitetut operaatiot on mittapuuna. Pahoin pelkään, että kohde on Ukraina jahka Trumppi näyttää vihreää valoa. Kansa saa sotansa ja hurmoksessa ei haittaa kaalisoppa.
jurppi
Ylipäällikkö
Kaksi syytä..
1.)Putin oli suunnitellut Krimin ja koko Ukrainan miehityksen erittäin hyvin. Se kuitenkin onnistui vain Krimin osalta. Ukrainan valtaaminen epäonnistui.
2.) Lännessä uskottiin ettei Venäjä lähde rikkomaan tekemiään sitoumuksia. Tämä käsitys osoittautui vääräksi.
Ehkä Suomi saisi talvisodan kaltaisen myötätunnon mutta tuskin sen enempää.
Tämä johtuu myös siitä että Suomi on kieltäytynyt jo monessa yhteydessä liittymästä EU:n yhteiseen puolustusjärjestelmään. Siis puolustusliitto NATO:n jäsenyyteen. Kieltäytyminen tulkitaan ilman muuta Suomen haluksi hoitaa oman maansa puolustaminen itsenäisesti ilman muiden apua.
Baltian maat tekivät hyvän valinnan. He ovat paljon paremmassa asemassa Suomeen verrattuna. Maat ovat kaikkia puolustusliiton jäsenmaita koskevan sitovan avunannon piirissä.
No, tässä on yhden arvovaltaisen hepun tuomiopäiväskenaariot...
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/shirreff_nato_ven-59503
Näin sota alkaa Euroopassa 2017: entisen Nato-kenraalin ennuste
Kasperi Summanen
Uusi leimahdus Ukrainassa voisi kenraali Sir Richard Shirreffin mukaan vetää Naton ja Venäjän sotaan.
– Tämä ei ole pelkkää fiktiota. Tämä on tosiseikkoihin perustuva ennuste, joka pohjautuu hyvin tarkasti siihen, mitä tiedän asemassani erittäin korkeana asevoimien sisäpiiriläisenä kaikkein korkeimmalla ja parhaiten informoidulla tasolla, Sir Richard Shirreff kirjoittaa tuoreessa 2017: War with Russia -kirjassaan.
Naton toiseksi ylintä sotilasvirkaa vuosina 2011–2014 pitänyt ja sitä ennen puolustusliiton nopean toiminnan joukkoja johtanut brittikenraali maalaa lohduttoman kuvan eskaloituvasta kriisistä Itä-Euroopassa ja Baltiassa sekä Naton kyvyttömyydessä vastata siihen.
Sekä Economistin että Financial Timesin Venäjän toimituksen päällikkönä työskennellyt Robert Cottrell käsittelee teosta tässä New York Review of Booksin artikkelissaan. Hän huomauttaa tosielämän tapahtumien ajaneen tänä vuonna jopa Shirreffin kauhukuvien ohi.
Britannian ero Euroopan unionista, Turkin vallankaappaussotku ja Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi ovat kaikki nakertaneet kuvaa Nato-maista vahvana ja yhtenäisenä rintamana.
– Donald Trumpin kampanjansa aikana esittämä väite siitä, että Yhdysvaltojen varakkaimpien liittolaisten tulisi maksaa riittävästi suojelusta, oli periaatteessa hyvä argumentti, mutta tappava asia sanoa julkisesti. Se teki selväksi, ettei Yhdysvaltojen sitoutuminen Natoon olisi ehdotonta presidentti Trumpin aikana. Jos Yhdysvaltojen sitoutuminen ei ole ehdotonta, ei se selvästikään ulotu ydinsotaan asti. Kissa on nostettu pöydälle. Länsi ei ole ollut yhtä houkuttelevassa sekaannuksessa sitten vuoden 1956 Suezin kriisin, Cottrell arvioi.
Ukrainassa leimahtaa
Sir Richard Shirreffin ennusteessa Venäjä aloittaa hyökkäyksen Itä-Ukrainassa. Muutamassa päivässä sen armeija on vallannut maatien Krimille ja ottanut puolet Ukrainasta Venäjän haltuun. Entisen Nato-johtajan mukaan puolustusliitto ei vastaisi tekoon mitenkään.
Seuraava käänne tapahtuu jo siinä vaiheessa, kun Naton jäsenvaltiot vasta kiistelevät siitä, kuka mokasi Ukrainan kanssa.
Latvian Riikassa puhkeaa venäjänkielisen väestön mielenosoitus vain tunteja Ukrainan tapahtumien alkamisen jälkeen. Mielenosoittajien joukkoon solutetut venäläiset erikoisjoukkojen sotilaat alkavat lietsoa väkivaltaisuuksia. Sitten venäläiset tarkka-ampujat surmaavat kolme mielenosoittajaa ja Venäjä saa syyn puuttua tilanteeseen.
Maahanlaskujoukot iskevät reilussa tunnissa Riikaan Pihkovasta. Panssarit seuraavat perässä muutamaa tuntia myöhemmin. Sama toistuu Virossa ja Liettuassa.
Sir Richard Shirreffin skenaariossa kaikki tapahtuu vuorokaudessa eivätkä Belgiaan kokoontuneet Nato-johtajat pääse yksimielisyyteen siitä, miten tilanteeseen tulisi reagoida. Lopulta Itämerellä harjoittelemassa olleet saksalainen ja brittiläinen miinanraivausalus lähetetään Riikan satamaan solidaarisuuden osoituksena. Venäläiset sotilaskoneet upottavat molemmat.
Tässä vaiheessa Euroopan johtavat valtiot joutuvat myöntämään, että Venäjän kanssa ollaan sodassa. Baltia on kuitenkin jo menetetty ja Venäjä tekee selväksi, että se on valmis käyttämään ydinaseita, jos tilanne eskaloituu entisestään.
Shirreffin ennustus voi vaikuttaa kaukaa haetulta. Se kuvastaa kuitenkin melko tarkasti muidenkin asiantuntijoiden huolia siitä, kuinka hankalaa Baltiaa olisi puolustaa. Ydinaseilla uhkaaminen eskaloitumisen välttämiseksi vastaa myös Venäjän nykyistä sotilasdoktriinia.
RAND Corporation -ajatushautomon alkuvuodesta julkaisemassa sotapeliselvityksessä tultiin siihen tulokseen, että Venäjän joukot saavuttaisivat Viron ja Latvian pääkaupungit hitaimmillaankin 60 tunnissa.
Raportin mukaan Nato voisi aloittaa Baltian vapauttamiseksi verisen vastahyökkäyksen, johon sisältyisi tilanteen eskaloitumisen riski, eskaloida tilanteen heti itse tai tyytyä ainakin tilapäiseen tappioon.
Viimeisellä vaihtoehdolla olisi RAND Corporationin mukaan kuitenkin todennäköisesti tuhoisat seuraukset koko puolustusliitolle ja myös Baltian asukkaille.
Keskeisimmät syyt Venäjän nopeaan voittoon löytyvät raportin mukaan yksinkertaisesti sen joukkojen ylivoimaisesta määrästä ja tulivoimasta Baltiassa ja sen lähistöllä sijaitseviin Naton joukkoihin nähden. Toinen merkittävä tekijä on Venäjää suosiva maasto ja lyhyet etäisyydet Venäjän ja keskeisten Baltian kohteiden kuten maiden pääkaupunkien välillä.
Nato on sittemmin pyrkinyt kasvattamaan pelotevaikutustaan lisäämällä alueella kiertävien joukkojen määrää. Varsinaista puolustusarmeijaa Baltiassa ei ole.
Entä hyökkäys Ukrainassa?
Venäjä on kerännyt Ukrainan vastaiselle rajalleen suuret määrät joukkoja sodan alkamisen jälkeen. Rajan lähelle on myös perustettu uusia tukikohtia. Itä-Ukrainan separatistialueilla on myös runsaasti Venäjän sotilaita ja kalustoa. Vaikkei kriisi enää hallitsekaan uutisia, leimahtelevat väkivaltaisuudet separatistien ja Ukrainan joukkojen välillä tämän tästä, eikä tilanne näytä rauhoittuvan. Merkittävä hyökkäys kummalta tahansa puolelta etulinjaa voisi yhä johtaa nopeaan eskalaatioon.
Kremlin sisäpiiristä hiljattain vuodettujen sähköpostien perusteella Venäjä on pyrkinyt vielä viime vuonnakin ruokkimaan levottomuuksia, kuten esimerkiksi Venäjä-mielisiä mielenosoituksia, huomattavasti nykyisiä separatistialueita syvemmälläkin Ukrainassa. Myös maareitin haluaminen Krimille olisi uskottava tavoite niemimaan huoltovarmuuden takaamiseksi.
Ukrainan kriisi voisi kääntyä täysimittaiseksi sodaksi myös, jos Ukrainan hallitus päättäisi yrittää valloittaa Itä-Ukrainan separatistialueet takaisin.
Venäläinen puolustusasiantuntija ja Venäjän armeijan kenraaliluutnantti evp. Jevgeni Buzhinski arvioi viime vuonna, ettei lännessä ymmärretä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin ei aio vetäytyä Ukrainasta mistään hinnasta.
Buzhinski sanoo, että myös Ukrainan armeijan täysimittainen hyökkäys maan itäosan separatistialueille johtaisi sotaan, jota "Venäjä ei lopettaisi ennen kuin se on saanut pääkaupungin".
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/shirreff_nato_ven-59503
Näin sota alkaa Euroopassa 2017: entisen Nato-kenraalin ennuste
Kasperi Summanen
Uusi leimahdus Ukrainassa voisi kenraali Sir Richard Shirreffin mukaan vetää Naton ja Venäjän sotaan.
– Tämä ei ole pelkkää fiktiota. Tämä on tosiseikkoihin perustuva ennuste, joka pohjautuu hyvin tarkasti siihen, mitä tiedän asemassani erittäin korkeana asevoimien sisäpiiriläisenä kaikkein korkeimmalla ja parhaiten informoidulla tasolla, Sir Richard Shirreff kirjoittaa tuoreessa 2017: War with Russia -kirjassaan.
Naton toiseksi ylintä sotilasvirkaa vuosina 2011–2014 pitänyt ja sitä ennen puolustusliiton nopean toiminnan joukkoja johtanut brittikenraali maalaa lohduttoman kuvan eskaloituvasta kriisistä Itä-Euroopassa ja Baltiassa sekä Naton kyvyttömyydessä vastata siihen.
Sekä Economistin että Financial Timesin Venäjän toimituksen päällikkönä työskennellyt Robert Cottrell käsittelee teosta tässä New York Review of Booksin artikkelissaan. Hän huomauttaa tosielämän tapahtumien ajaneen tänä vuonna jopa Shirreffin kauhukuvien ohi.
Britannian ero Euroopan unionista, Turkin vallankaappaussotku ja Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi ovat kaikki nakertaneet kuvaa Nato-maista vahvana ja yhtenäisenä rintamana.
– Donald Trumpin kampanjansa aikana esittämä väite siitä, että Yhdysvaltojen varakkaimpien liittolaisten tulisi maksaa riittävästi suojelusta, oli periaatteessa hyvä argumentti, mutta tappava asia sanoa julkisesti. Se teki selväksi, ettei Yhdysvaltojen sitoutuminen Natoon olisi ehdotonta presidentti Trumpin aikana. Jos Yhdysvaltojen sitoutuminen ei ole ehdotonta, ei se selvästikään ulotu ydinsotaan asti. Kissa on nostettu pöydälle. Länsi ei ole ollut yhtä houkuttelevassa sekaannuksessa sitten vuoden 1956 Suezin kriisin, Cottrell arvioi.
Ukrainassa leimahtaa
Sir Richard Shirreffin ennusteessa Venäjä aloittaa hyökkäyksen Itä-Ukrainassa. Muutamassa päivässä sen armeija on vallannut maatien Krimille ja ottanut puolet Ukrainasta Venäjän haltuun. Entisen Nato-johtajan mukaan puolustusliitto ei vastaisi tekoon mitenkään.
Seuraava käänne tapahtuu jo siinä vaiheessa, kun Naton jäsenvaltiot vasta kiistelevät siitä, kuka mokasi Ukrainan kanssa.
Latvian Riikassa puhkeaa venäjänkielisen väestön mielenosoitus vain tunteja Ukrainan tapahtumien alkamisen jälkeen. Mielenosoittajien joukkoon solutetut venäläiset erikoisjoukkojen sotilaat alkavat lietsoa väkivaltaisuuksia. Sitten venäläiset tarkka-ampujat surmaavat kolme mielenosoittajaa ja Venäjä saa syyn puuttua tilanteeseen.
Maahanlaskujoukot iskevät reilussa tunnissa Riikaan Pihkovasta. Panssarit seuraavat perässä muutamaa tuntia myöhemmin. Sama toistuu Virossa ja Liettuassa.
Sir Richard Shirreffin skenaariossa kaikki tapahtuu vuorokaudessa eivätkä Belgiaan kokoontuneet Nato-johtajat pääse yksimielisyyteen siitä, miten tilanteeseen tulisi reagoida. Lopulta Itämerellä harjoittelemassa olleet saksalainen ja brittiläinen miinanraivausalus lähetetään Riikan satamaan solidaarisuuden osoituksena. Venäläiset sotilaskoneet upottavat molemmat.
Tässä vaiheessa Euroopan johtavat valtiot joutuvat myöntämään, että Venäjän kanssa ollaan sodassa. Baltia on kuitenkin jo menetetty ja Venäjä tekee selväksi, että se on valmis käyttämään ydinaseita, jos tilanne eskaloituu entisestään.
Shirreffin ennustus voi vaikuttaa kaukaa haetulta. Se kuvastaa kuitenkin melko tarkasti muidenkin asiantuntijoiden huolia siitä, kuinka hankalaa Baltiaa olisi puolustaa. Ydinaseilla uhkaaminen eskaloitumisen välttämiseksi vastaa myös Venäjän nykyistä sotilasdoktriinia.
RAND Corporation -ajatushautomon alkuvuodesta julkaisemassa sotapeliselvityksessä tultiin siihen tulokseen, että Venäjän joukot saavuttaisivat Viron ja Latvian pääkaupungit hitaimmillaankin 60 tunnissa.
Raportin mukaan Nato voisi aloittaa Baltian vapauttamiseksi verisen vastahyökkäyksen, johon sisältyisi tilanteen eskaloitumisen riski, eskaloida tilanteen heti itse tai tyytyä ainakin tilapäiseen tappioon.
Viimeisellä vaihtoehdolla olisi RAND Corporationin mukaan kuitenkin todennäköisesti tuhoisat seuraukset koko puolustusliitolle ja myös Baltian asukkaille.
Keskeisimmät syyt Venäjän nopeaan voittoon löytyvät raportin mukaan yksinkertaisesti sen joukkojen ylivoimaisesta määrästä ja tulivoimasta Baltiassa ja sen lähistöllä sijaitseviin Naton joukkoihin nähden. Toinen merkittävä tekijä on Venäjää suosiva maasto ja lyhyet etäisyydet Venäjän ja keskeisten Baltian kohteiden kuten maiden pääkaupunkien välillä.
Nato on sittemmin pyrkinyt kasvattamaan pelotevaikutustaan lisäämällä alueella kiertävien joukkojen määrää. Varsinaista puolustusarmeijaa Baltiassa ei ole.
Entä hyökkäys Ukrainassa?
Venäjä on kerännyt Ukrainan vastaiselle rajalleen suuret määrät joukkoja sodan alkamisen jälkeen. Rajan lähelle on myös perustettu uusia tukikohtia. Itä-Ukrainan separatistialueilla on myös runsaasti Venäjän sotilaita ja kalustoa. Vaikkei kriisi enää hallitsekaan uutisia, leimahtelevat väkivaltaisuudet separatistien ja Ukrainan joukkojen välillä tämän tästä, eikä tilanne näytä rauhoittuvan. Merkittävä hyökkäys kummalta tahansa puolelta etulinjaa voisi yhä johtaa nopeaan eskalaatioon.
Kremlin sisäpiiristä hiljattain vuodettujen sähköpostien perusteella Venäjä on pyrkinyt vielä viime vuonnakin ruokkimaan levottomuuksia, kuten esimerkiksi Venäjä-mielisiä mielenosoituksia, huomattavasti nykyisiä separatistialueita syvemmälläkin Ukrainassa. Myös maareitin haluaminen Krimille olisi uskottava tavoite niemimaan huoltovarmuuden takaamiseksi.
Ukrainan kriisi voisi kääntyä täysimittaiseksi sodaksi myös, jos Ukrainan hallitus päättäisi yrittää valloittaa Itä-Ukrainan separatistialueet takaisin.
Venäläinen puolustusasiantuntija ja Venäjän armeijan kenraaliluutnantti evp. Jevgeni Buzhinski arvioi viime vuonna, ettei lännessä ymmärretä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin ei aio vetäytyä Ukrainasta mistään hinnasta.
Buzhinski sanoo, että myös Ukrainan armeijan täysimittainen hyökkäys maan itäosan separatistialueille johtaisi sotaan, jota "Venäjä ei lopettaisi ennen kuin se on saanut pääkaupungin".
Jessus mitä paskaa, "varsinaista armeijaa Baltiassa ei ole", Latvian nyt kaikki tietävät heikoksi lenkiksi mutta Viron kukistuminen 60 tunnissa on täyttä paskaa.
Voi olla että kyseinen skenaario kiehtoo eniten niitä kenraaleita ja poliitikkoja jotka eivät halua prikaatejaan lähettää Baltiaan jossa taisteluita edelleen käydään.
Maissa toimi vastarinta viime sodan jälkeen 50-luvulle, Virosta ja Liettuasta olen varma että Venäjä joutuu taistelemaan tosissaan.
Tuossa on kyseessä sotapeli, joten se tappioiden mallinnus on kai hieman erillainen kuin silloin kun kyseessä on tiedostava ihminen tekemässä juttuja. Tämä siis siitäkin huolimatta, että naapuri ei välttämättä säästele ukkojaan.
Ellei sitten tuo 60 tuntia perustu siihen missä ajassa tietyt tavoitteet saadaan saavutettua. Vastarinta voi jatkua vielä senkin jälkeen.
Tässä käytiin sotaa juuri ennen Baltian operaatiota Urainassa päivien ajan joten sille suunnalle olisi keskitetty suuret määrät Venäjän joukkoja ja Baltiassa olisi ollut aikaa varautua.
letkuspede
Ylipäällikkö
Jo pelkästään pikkuinen Georgia kykeni tekemään melkoista tuhoa venäläisille muutamassa päivässä.
Georgian asevoimien joukot olivat kohtalaisen hyvin koulutettuja ja varustettuja yksikkötasolla,
ja ne toimivat hyvin taistelutilanteissa. Suorassa taistelukosketuksessa, tasavahvojen joukkojen välillä, Georgian maakomponentin joukot kykenivät tuottamaan enemmän tappioita kuin ne itse kärsivät.
Tämä johtui joukkojen paremmasta varustelutasosta. Joukoilla oli reaktiivipanssarit taisteluajoneuvoissa, pimeänäkölaitteet, kehittyneet radiot sekä ylivoimainen tulenjohtojärjestelmä. Monet Georgian joukot olivat harjaantuneet perustaidoissa – kuten toiminta taistelukosketuksessa ja tulituen käyttö taisteltaessa vihollisosaston kanssa – Yhdysvaltojen avulla toteutetuissa koulutusohjelmissa.
Venäläiset menettivät taisteluiden seurauksena erään tulkinnan mukaan yhteensä kymmenen konetta. Seitsemän konetta pudotettiin ja kolmea konetta vaurioitettiin vakavasti. Vaikka vaurioituneet koneet pääsivätkin palaamaan tukikohtiinsa, ne olivat korjauskelvottomassa kunnossa. Osa tappioista oli venäläisjoukkojen aiheuttamia lähi-ilmatorjuntaohjuksilla. Georgian ilmatorjunta olisi voinut aiheuttaa
suuremmat tappiot Venäjän ilmakomponentille, jos joukot eivät olisi menneet paniikkiin
ja hylänneet useita BUK-M1-järjestelmiä Senakin lähellä sekä OSA-järjestelmiä Etelä-
Ossetian alueella.
LISÄYS:
Toisessa Tshetshenian sodassa tshetsheenit eivät kyenneet järjestäytymään ja luomaan suorituskykyistä armeijaa samalla tavalla kuin ensimmäisessä sodassa. Pääpaino oli pelkällä sissitoiminnalla ja terrorismilla, eikä niinkään hyvin organisoidun armeijan sodankäynnillä Lisäksi Tshetsheenien joukot toisessa sodassa olivat paljon heikompia lukumääräisesti ja huonommin varustettuja ja organisoituja kuin ensimmäisessä. Tshetsheenit toimivat pieninä osastoina, eikä niillä ollut juurikaan suoraa taistelukosketusta liittovaltion joukkoihin. Ero oli myös kalustossa. Ensimmäisessä Tshetshenian sodassa tshetsheeneillä oli käytössä raskasta kalustoa, esimerkiksi panssarivaunuja. Vuosina 1999-2000 näin ei ollut, vaan suurin kaliiperi oli käytännössä 12,7mm.
Sissisodankäynti on onnistunutta silloin, kun vastustaja pystytään pakottamaan taistelemaan
sille epäedullisella ja voimia kuluttavalla tavalla. Tshetsheniassa voimien sitominen tukikohtiin
huoltourien varrelle sitoi federaation jalkaväen joukkoja pois taistelutehtävistä. Toisaalta
Venäjän asevoimat kykenivät valvomaan näitä huoltouria ja tukikohtia heikompitasoisilla
joukoilla, jolloin parhaat yksiköt kyettiin jättämään taistelutehtäviin.
Viimeksi muokattu:
Laamanator
Eversti
Ei Venäjän tavoitteena ole ollut täysimittaisen sodan käynnistäminen Ukrainaa vastaan tai sen valtaaminen kokonaan, koska sillä ei ole siihen tarvittavia voimavaroja ja operaatio olisi aivan liian riskialtis. Venäjän kannalta Krimin hallinta on kuitenkin kriittinen tekijä, jonka Venäjä onkin yksiselitteisesti itselleen varmistanut eikä se tule sieltä vapaaehtoisesti vetäytymään missään olosuhteissa. Sen lisäksi Itä-Ukrainan "separatistialueiden" avulla on luotu pitkittynyt ja epämääräinen konflikti, minkä tarkoitus on horjuttaa Ukrainan uutta hallintoa sekä vaikeuttaa sen ulkopoliittista asemaa. Tämän tavoitteena on estää tai vähintään hidastaa Ukrainan integroitumista länteen, EU:iin ja varsinkin Natoon. Samalla sen tarkoitus on vaikuttaa negatiivisesti Ukrainan talouden rakennekehitykseen, mikä on niin ikään länsi-integraation asettama edellytys. Ukraina ei tule pääsemään tahtonsa mukaisesti länteen, niin kauan kuin Venäjä roikkuu takiaisena ja riippakivenä tämän hihassa. Tarvitaan aika tanakka potku päin näköä, että ote kirpoaisi eikä Ukrainan omat voimat ja uskallus ehkä siihen riitä.
Baltian maat ovat geopoliittisesti erittäin huonossa asemassa ja heidän omat vaikutusmahdollisuutensa ovat rajalliset. Käytännössä heidän ainoa vaikutusmahdollisuutensa ja oljenkortensa on ollut Naton jäsenyys, minkä kortin he ovat tosiasioiden edessä joutuneet pelaamaan. Kortti voi tosin vielä yllättää ja osoittautua hieman Trumpin mahdollisista tulevaisuuden linjauksista riippuen jopa tyhjäksi arvaksi, joka ulkopuolisen toimijan päätöksellä menettää yliluonnollisen onnenamuletin kaikkivoipaisuuden. Baltian maiden ulko- ja turvallisuuspoliittinen liikkumavara on aika kapea eikä heidän asemaansa tarvitse Suomessa kadehtia, vaikka nämä Naton jäseniä ovatkin ja nimellisesti kaikenmaailman fantastisiin sopimuksiin perustuvien odotusten ja olettamusten suojassa.
Ainoa todellinen ratkaisu on luoda riittävä kyky pystyäkseen huolehtimaan omasta turvallisuudesta itse, jolloin on valtio on toimijan asemassa lähialueensa turvallisuuspolitiikassa. Esimerkiksi Baltian maat eivät itse ole toimijoita, vaan ainoastaan muiden toiminnan kohteita. Tämä luo lähialueen sotilaalliseen voimatasapainoon kysymysmerkkien muodossa epävarmuustekijöitä, jotka puolestaan aiheuttavat epävakautta. Sotilaallinen voimatasapaino ei vaakakuppivertailussa voi perustua pelkkiin puheisiin, sopimuksiin ja taikatemppuihin, vaan massansa arvosta kovaan rautaan. Toisinsanoen rautahousut ja riittävästi lihasvoimaa niiden liikuttelemiseen.
Ainoa joka pitää esim. NATO:n 5. artiklaa "kaikenmaailman fantastisiin sopimuksiin perustuvana odotuksena ja olettamuksena" on @Laamanator.
Ajaukset ovat sitä samaa, mitä tietyt Venäjää (ja Putinia) tukevien pienpuolueiden edustajat suoltavat pitkin Eurooppaa. Eli EU:n ja NATO:n jatkuva "dissaaminen", tappiomielialan luonti, integroitumisen estäminen länsimaiden kanssa ja "hyvien suhteiden luominen Venäjään" (lue: Venäjän esteetön myötäily).
Jos veikkaisin @Laamanator :n puoluekantaa, väistämättä tulee mieleen puheista Suomen IPU, koska ajatukset ovat yleensä kuin suoraan tuon (onneksi) hyvin marginaalisen puolueen ohjelmasta.
Ajaukset ovat sitä samaa, mitä tietyt Venäjää (ja Putinia) tukevien pienpuolueiden edustajat suoltavat pitkin Eurooppaa. Eli EU:n ja NATO:n jatkuva "dissaaminen", tappiomielialan luonti, integroitumisen estäminen länsimaiden kanssa ja "hyvien suhteiden luominen Venäjään" (lue: Venäjän esteetön myötäily).
Jos veikkaisin @Laamanator :n puoluekantaa, väistämättä tulee mieleen puheista Suomen IPU, koska ajatukset ovat yleensä kuin suoraan tuon (onneksi) hyvin marginaalisen puolueen ohjelmasta.