Valmistautuuko Venäjä suursotaan?

Charly Salonius-Pasternak ja kumppanit eivät ymmärtäneet lainkaan presidentti Niinistön ajatusta neljästä pilarista. Myös keskinkertainen media hämmentyi pahasti.

Ensimmäinen on oma uskottava puolustuskyky. Toinen Niinistön pilareista on läntiset kumppanuudet, johon kuuluvat EU, Ruotsi, Nato ja Yhdysvallat. Kolmas pilari on hyvät suhteet ja hyvä yhteistoiminta Venäjän kanssa. Neljäs pilari on YK ja muut kansainväliset yhteisöt.

Nykyisessä tilanteessa tämä Niinistön puhe vuodelta 2014 aukeaa aivan täydellisesti, kun ajattelee yli kahden vuoden tapahtumia. Niinistö ennustaa Venäjän lähikehityksen täydellisesti.

Meille tärkeää on kansainvälinen järjestelmä, erityisesti sen rakenne, sääntöpohjaisuus ja hallittavuus. Nämä pilarit elävät koko ajan – heikentyvät tai vahvistuvat kehityksen myötä. Ne ovat myös keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Mutta mitä useampia pilareita meillä on, mitä vahvempia ne kannaltamme ovat ja mitä paremmassa keskinäisessä tasapainossa, sitä vakaampi on Suomen asema.

Kylmän sodan päätyttyä kaikki pilarit alkoivat vahvistua, minkä seurauksena maamme turvallisuusasema parani. Kun muu Eurooppa alkoi massiivisen aseistariisunnan 90-luvulla, kukapa muu kuin me suomalaiset usein ostimme nuo ylijäämäaseet. Puolustuskyky vahvistui. Länsi-integraatio eteni nopeasti EU-jäsenyyteen asti. Nato-kumppanuutemme alkoi kehittyä. Lisäksi suhteet Venäjään kehittyivät myönteisesti ja ne myös vapautuivat siitä painolastista, mikä neuvostosuhteissa oli ollut. Vieläpä koko kansainvälinen järjestelmä näytti suuntautuvan kohti sääntöpohjaisuutta ja monenkeskisyyttä.

Nyt päällä on kuitenkin toisenlainen kehitys, luultavasti pidemmän aikaa. Puolustuskykymme on resurssipaineiden puristuksessa juuri, kun uutta kykyä pitäisi luoda. Vaikka Suomen ja Venäjän keskinäiset suhteet ovat edelleen varsin hyvät, heijastuu laajempi kriisi myös niihin. Olemmehan mukana EU:n politiikassa ja pakotteissa. Kansainvälisessä järjestelmässä monenkeskisyys ja kansainvälisen oikeuden kunnioitus ovat haurastuneet.

Miten sitten mennään tästä eteenpäin? En näe muuta vaihtoehtoa kuin sen, että vahvistamme niitä pilareita, mitä voimme ja koetamme pitää kaikkia niin hyvässä kunnossa kuin voimme. Etumme ei olisi turvautua vain yhteen pilariin, vaikka se näyttäisi kuinkakin hienolta.

Presidentti Niinistön käyttämä pilarivertaus on hyvä ja kuvaa kansantajuisesti turvallisuuspolitiikkaan liittyviä tekijöitä ja niiden välistä dynamiikkaa. Tästä olen itsekin yrittänyt puhua ties kuinka monen sadan viestin verran, mutta näin hyvää ja kansantajuista vertausta en ole onnistunut keksimään. Nelijalkainen tuoli ei pysy pystyssä vain yhden jalan varassa, vaikka kuinka monessa paperisessa sopimuksessa ja julistuksessa vakuuteltaisiin jalan kaikkivoipaista kantavuutta.

Pilareiden tasapainon säilyttäminen on tärkeää. Koska laineet vellovat koko ajan ja välillä hyvinkin korkealla, on tasapainon säilymistä jatkuvasti seurattava ja tehtävä korjausliikkeitä tasapainon säilyttämiseksi. Tämä on sitä suurvaltapoliittisten tekijöiden välissä luovimista ja sen onnistuminen on Suomen kansallisten etujen mukaista. Epäonnistuminen johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimijuuden heikentymiseen, ja siten suvereniteetin menettämiseen. Huonoihin diileihin ei kannata suostua.
 
Tämä on muutaman kuukauden vanha, mutta relevantti:


Russia Returning to Concept of Mass Mobilization


A snap inspection in late August, involving three military districts and the Northern Fleet, as well as the subsequent strategic exercise Kavkaz 2016, held in southwestern Russia on September 5–10 (see EDM, September 8, 13, 14, 15, 20), together seem to indicate a turning point in the organization of Russia’s defense. The chief of the Russian General Staff, Valery Gerasimov, said that during these exercises, the Armed Forces for the first time tested mobilizing reservists to fill territorial defense units (Mil.ru, September 9). The Ministry of Defense, meanwhile, revealed that a division of territorial defense troops, manned by reservists, was created in Crimea, and a battalion of this unit took part in the Kavkaz 2016 drills. This formation is specifically designed to protect strategic facilities and infrastructure from saboteurs during wartime (Izvestia, September 15). However, the overall size of the mobilization during the exercises has been rather modest so far. Ahead of Kavkaz 2016, only one new battalion of 400 reservists was formed, on the basis of the Novosibirsk military school. In addition, they formed two companies and one platoon (Mil.ru, August 27). Reportedly, however, around 4,000 reservists were called up in total. This means that most of the reservists were called up under the old rules—that is, not to establish new units, but to fill in existing ones.

Perhaps even more importantly, for the first time since the collapse of the Soviet Union, the call-up of reservists in this recent series of exercises was accompanied by a test of the readiness of industrial enterprises “to perform mobilization tasks” (Mil.ru, August 25). This becomes particularly significant when looked at in conjunction with last June’s massive snap exercise covering the entire territory of Russia, which specifically practiced mobilization and deployment capabilities (see EDM, June 21). Taken together, it appears the Russian Federation is resuming the kinds of military and economic practices that led to the collapse of the Soviet Union and the degradation of the Armed Forces in the 1990s.

Soviet military strategy was explicitly based on the concept of mass mobilization. According to these plans, from four to eight million reservists had to be called up in the so-called “period of threat,” when war seemed imminent. And the peacetime army was designed to train and prepare as many future reservists as possible, and so it consistently had 4–5 million men under arms. A significant portion of the Soviet Armed Forces consisted of skeleton divisions. These were made up of only 500 officers and 200 regular privates; the vast majority of remaining open positions were to be filled by incoming reservists. In war time, once a skeleton division accepts reservists, it is deployed to the battlefield, where the bulk of the troops were likely to die in the opening exchange with the enemy. Soviet military planning was guided by the country’s experience in the Second World War, in which brigades would generally “fade” within three days. So these destroyed divisions had to be constantly replaced by fresh units made up of new reservists.

Not only people, but also military equipment—tanks, planes, artillery systems, etc.—were deemed consumable in this way. Therefore, in the “period of threat,” all industrial facilities had to immediately begin production of weapons and military equipment. In order to be ready to switch out their production lines, all factories were obligated to, even in peacetime, maintain so-called mobilization capacities dedicated to military production. Arms production, rather than the manufacture of civilian and consumer goods, was the main goal of Soviet industry. Thus, the cost of the maintenance of these mobilization capacities was included in the cost of civilian goods. This negatively affected both their price and quality. Such production could not be economically rational. That is why the State Planning Committee (Gosplan), which artificially balanced prices on military and civilian goods, was so important to the Soviet economy. In preparing for global war, the Soviet Union created massive weapons stockpiles. As a result, more than 60,000 tanks were produced and stored away. But 80 years of steady growth of military production in conditions of economic crisis contributed greatly to the collapse of the Soviet Union.

The attempt to preserve a Soviet-style mass mobilization army after the collapse of the Soviet Union subsequently led to the degradation of the Russian Armed forces during the 1990s. In a situation of demographic crisis, 80 percent of military formations were still skeleton units. Despite boasting of having a 1.5-million-man army, Russia fielded almost no combat-ready units. Commanding officers of “paper” divisions and regiments were simply unable to carry out their duties. “When those commanders were given troops and equipment, they were just confused, and some even refused to carry out their orders,” the former chief of the General Staff, Nikolai Makarov, once described the situation (Interfax, December 30, 2008).

In Russia’s market economy, industrial preparation for mass mobilization became a new opportunity for corruption. The federal tax service and the Ministry of Finance regularly discovered massive levels of abuse in this sphere. The government was even forced to compensate factories for maintaining their mobilization capacities through tax incentives. According to information leaked to the press four years ago, Russia annually lost about 1–1.5 billion rubles (around $16–24 million in today’s dollars) of tax income from each of the 2,000 economic enterprises involved in the country’s mobilization preparedness program (Izvestia, July 30, 2012).

It is no coincidence that the so-called “Serdyukov reforms”—named after former defense minister Anatoly Serdyukov (2007–2012), who spearheaded them—specifically aimed to eliminate all skeleton formations in the Russian Armed Forces. Had these reforms been fully implemented, it would have meant no further need for industry-sector mobilization readiness. As such, the Serdyukov reforms were effectively a rejection of the concept of mass mobilization. But the conduct of Russia’s recent military exercises indicates that Moscow is still preparing for (or at least pretends it intends to) conduct a long war with a global enemy—a clear and absolute rejection of the Serdyukov reforms.

Former defense minister Serdyukov’s reforms were designed for a scenario in which Russia’s conventional forces could win a local conflict within several days. But in the midst of today’s new “cold war” against the West, the Russian General Staff is under pressure to explain exactly how the country intends to counter the North Atlantic Treaty Organization (NATO), whose military surpasses Russia’s in nearly everything aside from nuclear weapons. In this case, a return to the idea of general mobilization is at least logical, which is why Moscow is evidently again embracing a defense organizational system that had already proved its inefficiency.

Lähde: https://jamestown.org/program/russia-returning-concept-mass-mobilization/
 
Tässä satuin Homma-forumia lueskelemaan ja osui tämmöinen silmiin, mikä mielestäni ihan aiheesta kopsaan tänne?

Homma-forum käyttäjältä internetsi. :


« Vastaus #1773 : 06.12.2016, 13:47:15 »

Tätä ohjelmatarjontaa kun on katsonut, niin se on uutisissa Putleria, armeijaa, Syyriaa, jotain muuta ajankohtaista, Putleria, neukku/punikkiarmeijan muisteluita ja Putleria.

Tuossa kyseisessä töllättimessä, joka siis ei ole neukkuvalmisteinen, löytyy hieman vähemmän kanavia kuin eilisessä hotellissa. Keittiössä, kummankin kerroksen keittiöissä, on sitten isommat taulutvt. Se että ohjelmatarjontaa on enemmän johtuu siitä, että venäjänkielisiä on enemmän, jos vertaa Suomeen. Ihan luonnollista sekin. Voin illalla kerrata mitä kanavia löytyy ja mitä sieltä tulee, mutta sotaisaa on tarjonta. Vanhojen punikkiarmeijan muisteluille on oma kanavansa. Lisäksi elokuvat on usein sotaelokuvia. Kansa katsoo paljon tvtä (tai ei esim. käytä nettiä niin paljoa), joten sillä sitä sotapsykoosia luodaan ja ylläpidetään.
 
More than 300 Russian paratroopers have been on North Pole
We now have a whole battalion of paratroopers trained in Arctic operations, the Russian Military says.

In the period between 2014-2016, the Russian Air-Borne Forces has trained more than a battalion of troops in operations on the North Pole and the extreme Arctic, the Armed Forces press service informs.

In total, more than 300 troops made three landings on drifting ice. They all applied the «Arbalet-2» parachutes, which are designed for extreme conditions.

The troops were given more than 600 hours of training in landing, as well as emergency and rescue operations. Involved were paratroopers from the airborne units in Ivanovo, Tula and Pskov.

The last paratrooper expedition to the North Pole took place in April 2016 and almost triggered a diplomatic scandal in relations between Russia in Norway, as the Russian troops and their equipment used Svalbard as transit point.

The Svalbard Treaty of 1920 prohibits naval bases and fortifications and also the use of the archipelago for war-like purposes.

Similar expeditions were made in 2014 and 2015.

In April 2015, nearly 100 paratroopers from Ivanovo and Pskov together with soldiers from Belarus and Tajikistan landed at 89° north after jumping from planes in -60°C. In cooperation with the Russian Geographic Society´s Expedition Center they established a camp close to Barneo, where they for several days conducted drills on setting up camps in case of emergency situations with vessels on the Northern Sea Route or with planes on transpolar air flights.

In April 2014 more than 90 paratroopers from the Ivanovo-based 98th Airborne Division jumped from an Ilyushin Il-76 airplane onto the Barneo base near the North Pole point.
 
Tässä satuin Homma-forumia lueskelemaan ja osui tämmöinen silmiin, mikä mielestäni ihan aiheesta kopsaan tänne?

Homma-forum käyttäjältä internetsi. :


« Vastaus #1773 : 06.12.2016, 13:47:15 »

Tätä ohjelmatarjontaa kun on katsonut, niin se on uutisissa Putleria, armeijaa, Syyriaa, jotain muuta ajankohtaista, Putleria, neukku/punikkiarmeijan muisteluita ja Putleria.

Tuossa kyseisessä töllättimessä, joka siis ei ole neukkuvalmisteinen, löytyy hieman vähemmän kanavia kuin eilisessä hotellissa. Keittiössä, kummankin kerroksen keittiöissä, on sitten isommat taulutvt. Se että ohjelmatarjontaa on enemmän johtuu siitä, että venäjänkielisiä on enemmän, jos vertaa Suomeen. Ihan luonnollista sekin. Voin illalla kerrata mitä kanavia löytyy ja mitä sieltä tulee, mutta sotaisaa on tarjonta. Vanhojen punikkiarmeijan muisteluille on oma kanavansa. Lisäksi elokuvat on usein sotaelokuvia. Kansa katsoo paljon tvtä (tai ei esim. käytä nettiä niin paljoa), joten sillä sitä sotapsykoosia luodaan ja ylläpidetään.


No sittenhän siellä on homma samalla mallilla, kuin 80-luvun alussa oli. Meillä näkyi Stadissa Viron luultavasti ainoa tv-kanava ja sieltä pukkasi melkoista neuvostopropagandaa. Oli maihinnousua, paraateja,
helikopteria taivas täynnä jne.
 
Viitaten tuohon pohjoisnapa juttuun: Pitäisikö tuo katsoa vain propaganda operaatioksi, vai saako nuo tuolla ihan oikeasti hyödyllistä koulutusta? Siis toki ilmavoimat varmaan saavat kokemusta maahanlaskuoperaatioon ja sen suunnitteluun, mutta entä nuo taistelevat osat?
 
Viitaten tuohon pohjoisnapa juttuun: Pitäisikö tuo katsoa vain propaganda operaatioksi, vai saako nuo tuolla ihan oikeasti hyödyllistä koulutusta? Siis toki ilmavoimat varmaan saavat kokemusta maahanlaskuoperaatioon ja sen suunnitteluun, mutta entä nuo taistelevat osat?

Nuo harjoituksetkin koskivat hätätilanteita, jos siellä on oma lentokone tai alus jossa strategisesti tärkeää laitteistoa tai tietoa niin eivät halua muiden sinne saapuvan ensin.
 
Kuullostaisi tehtävältä, jota voisi soveltaa muuhunkin.

En usko että heitä matkustajakoneen putoamiset kiinnostaa mutta strateginen pommittaja tai tiedustelukone jotka lentävät Pohjoisnavan yli varmasti saisi nopeasti lähtemään paikalle.
Mistä sitä tietää mitä sensoreita mereen tai tutkia on tarkoitus sinne liikutella, tuo Huippuvuorien valtaus on myös se yksi täysin varma skenaario.
Kyse on heidän vastaiskukykynsä suojaamisesta joka perustuu Barentsinmeren suojaamiseen ja rauhoittamiseen Borey-luokan strategisille veneille.


russianfortifying.jpg



bastionantiship.jpg




http://www.nextbigfuture.com/2015/06/russia-expanding-arctic-bases-and.html
 
Venäläiset ovat myös pitkään epäilleet (tai jotkin tahot), että Svalbardissa on jonkinlainen tukikohta siemenholvin sijaan.
 
Kasparov pukee hyvin sanoiksi sen minkä kaikki tietää. Kasparovin kaltaisia tiivistäjiä tarvitaan.
Vuonna 91 ei niinkään kaadettu kansan toimesta Neuvostoliittoa vaan Kgb. Kommunistit ja Kgb yrittivät vallankaappausta ja kansa meni kaduille. Iskulauseet oli Kgb vastaisia, salaisen poliisin perustajan patsas kaadeettiin. Ihmiset huusivat Svoboda=vapaus. Haastatteluissa kertoivat kuinka maa puhdistetaan, Kgb:n rikokset tutkitaan. Iskulauseissa vaadittiin tuomiolle Kgb:tä vuosikymmeniä jatkuneista rikoksista. Vallankaappaus tyrehtyi kun Kgb huomasi että heiltä puuttuu täysin kansan tuki.

Sitten kuitenkin vuonna 99 Kgb:n eversti kävelee sisään Kremliin vittumainen virne naamallaan.
Vuoden 91 kaappaus jatkuu. Kaikki orastavat demokraattiset uudistukset pysäytetää.
Lehdistö laitetaan kuriin, kansalaisjärjestöjen tiloja aletaan ratsaamaan pitkin maata. Ulkopolitiikka muuttuu töykeäksi ja uhkailevaksi.

Länsi oli naivi ja on edelleenkin. Puheet : Toivottavasti ei tule kylmää sotaa kertoo jo kaiken. Tuollaiset puheet tarkoittavat, että unohdetaan kuinka edellinen voitettiin,ja ei pystytä muodostamaan vastavoimaa. Toivottavasti ei tule kylmää sotaa samalla kun Putin sotii sitä jo täysillä.-
Länsi yrittää välttää väistämätöntä.
Winston Churchill kuvasi liennytyspolitiikkaa: Ruokitaan krokotiilia ja toivotaan, että se purisi meitä viimeisenä. Kylmä sota 2.0 on täällä,mutta vain toinen osapuoli käy sitä.
 
Kasparov pukee hyvin sanoiksi sen minkä kaikki tietää. Kasparovin kaltaisia tiivistäjiä tarvitaan.
Vuonna 91 ei niinkään kaadettu kansan toimesta Neuvostoliittoa vaan Kgb. Kommunistit ja Kgb yrittivät vallankaappausta ja kansa meni kaduille. Iskulauseet oli Kgb vastaisia, salaisen poliisin perustajan patsas kaadeettiin. Ihmiset huusivat Svoboda=vapaus. Haastatteluissa kertoivat kuinka maa puhdistetaan, Kgb:n rikokset tutkitaan. Iskulauseissa vaadittiin tuomiolle Kgb:tä vuosikymmeniä jatkuneista rikoksista. Vallankaappaus tyrehtyi kun Kgb huomasi että heiltä puuttuu täysin kansan tuki.

Sitten kuitenkin vuonna 99 Kgb:n eversti kävelee sisään Kremliin vittumainen virne naamallaan.
Vuoden 91 kaappaus jatkuu. Kaikki orastavat demokraattiset uudistukset pysäytetää.
Lehdistö laitetaan kuriin, kansalaisjärjestöjen tiloja aletaan ratsaamaan pitkin maata. Ulkopolitiikka muuttuu töykeäksi ja uhkailevaksi.

Länsi oli naivi ja on edelleenkin. Puheet : Toivottavasti ei tule kylmää sotaa kertoo jo kaiken. Tuollaiset puheet tarkoittavat, että unohdetaan kuinka edellinen voitettiin,ja ei pystytä muodostamaan vastavoimaa. Toivottavasti ei tule kylmää sotaa samalla kun Putin sotii sitä jo täysillä.-
Länsi yrittää välttää väistämätöntä.
Winston Churchill kuvasi liennytyspolitiikkaa: Ruokitaan krokotiilia ja toivotaan, että se purisi meitä viimeisenä. Kylmä sota 2.0 on täällä,mutta vain toinen osapuoli käy sitä.


No Trumpin porukka on valmis ihan kuumankiin sotaan, itse mietit mihin sotakabinettia kootaan.
Euroopan oma heikkous tekee Venäjästä ongelmallisen, jos Yhdysvallat ajautuu sotaan Asiassa tai Lähi-idässä ja Venäjän kanssa ei olla saavutettu mitään neuvoteltua ratkaisua niin todennäköisesti Putin avaa oman rintamansa.
Voi olla että Putin toivoo Trumpilta juuri sitoutumista suuressa mitassa johonkin toiseen operaatioon jotain proxya vastaan jotta voi käynnistää omansa Euroopassa, Obamaa ja Hillarya ei saatu houkuteltua tällaiseen vaan vetivät joukkoja pois ideologisista syistä.
Putin on myös jo neutraloinut etelän suunnan Krimin ja Kaukasian operaatioilla, Turkin käännyttämisellä sekä Iranin, Irakin ja Syyrian liittolaisuudella.
Myös pohjoinen ja itä ovat saaneet puolustukseensa panostuksia ja niitä on työnnetty eteenpäin.
Kaikki merkit viittaa suureen hyökkäykseen kohti länttä.
Oma analyysini on että tämä olisi Putinilta virhe ja sitten sotaa käydään maailmansotana.
 
No Trumpin porukka on valmis ihan kuumankiin sotaan, itse mietit mihin sotakabinettia kootaan.
Euroopan oma heikkous tekee Venäjästä ongelmallisen, jos Yhdysvallat ajautuu sotaan Asiassa tai Lähi-idässä ja Venäjän kanssa ei olla saavutettu mitään neuvoteltua ratkaisua niin todennäköisesti Putin avaa oman rintamansa.
Voi olla että Putin toivoo Trumpilta juuri sitoutumista suuressa mitassa johonkin toiseen operaatioon jotain proxya vastaan jotta voi käynnistää omansa Euroopassa, Obamaa ja Hillarya ei saatu houkuteltua tällaiseen vaan vetivät joukkoja pois ideologisista syistä.
Putin on myös jo neutraloinut etelän suunnan Krimin ja Kaukasian operaatioilla, Turkin käännyttämisellä sekä Iranin, Irakin ja Syyrian liittolaisuudella.
Myös pohjoinen ja itä ovat saaneet puolustukseensa panostuksia ja niitä on työnnetty eteenpäin.
Kaikki merkit viittaa suureen hyökkäykseen kohti länttä.
Oma analyysini on että tämä olisi Putinilta virhe ja sitten sotaa käydään maailmansotana.

Se sotakabinetti on kovin rajoittuneesti suuntautunut vain Iraniin. Tosin voihan se olla,että kohde muuttuu. Vielä ei näytä siltä.
 
Charly Salonius-Pasternak ja kumppanit eivät ymmärtäneet lainkaan presidentti Niinistön ajatusta neljästä pilarista. Myös keskinkertainen media hämmentyi pahasti.

Ensimmäinen on oma uskottava puolustuskyky. Toinen Niinistön pilareista on läntiset kumppanuudet, johon kuuluvat EU, Ruotsi, Nato ja Yhdysvallat. Kolmas pilari on hyvät suhteet ja hyvä yhteistoiminta Venäjän kanssa. Neljäs pilari on YK ja muut kansainväliset yhteisöt.

Nykyisessä tilanteessa tämä Niinistön puhe vuodelta 2014 aukeaa aivan täydellisesti, kun ajattelee yli kahden vuoden tapahtumia. Niinistö ennustaa Venäjän lähikehityksen täydellisesti.

Meille tärkeää on kansainvälinen järjestelmä, erityisesti sen rakenne, sääntöpohjaisuus ja hallittavuus. Nämä pilarit elävät koko ajan – heikentyvät tai vahvistuvat kehityksen myötä. Ne ovat myös keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Mutta mitä useampia pilareita meillä on, mitä vahvempia ne kannaltamme ovat ja mitä paremmassa keskinäisessä tasapainossa, sitä vakaampi on Suomen asema.

Kylmän sodan päätyttyä kaikki pilarit alkoivat vahvistua, minkä seurauksena maamme turvallisuusasema parani. Kun muu Eurooppa alkoi massiivisen aseistariisunnan 90-luvulla, kukapa muu kuin me suomalaiset usein ostimme nuo ylijäämäaseet. Puolustuskyky vahvistui. Länsi-integraatio eteni nopeasti EU-jäsenyyteen asti. Nato-kumppanuutemme alkoi kehittyä. Lisäksi suhteet Venäjään kehittyivät myönteisesti ja ne myös vapautuivat siitä painolastista, mikä neuvostosuhteissa oli ollut. Vieläpä koko kansainvälinen järjestelmä näytti suuntautuvan kohti sääntöpohjaisuutta ja monenkeskisyyttä.

Nyt päällä on kuitenkin toisenlainen kehitys, luultavasti pidemmän aikaa. Puolustuskykymme on resurssipaineiden puristuksessa juuri, kun uutta kykyä pitäisi luoda. Vaikka Suomen ja Venäjän keskinäiset suhteet ovat edelleen varsin hyvät, heijastuu laajempi kriisi myös niihin. Olemmehan mukana EU:n politiikassa ja pakotteissa. Kansainvälisessä järjestelmässä monenkeskisyys ja kansainvälisen oikeuden kunnioitus ovat haurastuneet.

Miten sitten mennään tästä eteenpäin? En näe muuta vaihtoehtoa kuin sen, että vahvistamme niitä pilareita, mitä voimme ja koetamme pitää kaikkia niin hyvässä kunnossa kuin voimme. Etumme ei olisi turvautua vain yhteen pilariin, vaikka se näyttäisi kuinkakin hienolta.

Hyvä ja visionäärinen puhe kieltämättä.

Noista neljästä pilarista vain yksi on täysin omissa käsissämme, puolustus. Kaikissa muissa olemme myös muiden vaikutusten piirissä.

Epäluotettavin pilareista on suhteet venäjään, jos venäjä haluaa suhteemme konfliktoida he kekdivät siihen kyllä tekosyyt. Tämä voi tapahtua myös nopeasti ja on vaikeimmin ennustettava.

Vähiten tärkeä on kansaiväliset elimet kuten YK, koska venäjä on tehnyt selväksi, ettei kansinvälisiä sopimuksia kunnioita. Tai kunnioittaa niin kauan kuin ne eivät ole ristiriidassa heidän intressien kanssa. YK ja muut ovat myös osoittautuneet venäjän kohdalla täysin hampaattomaksi.

Tärkeä pilari on myös suhteet länteen ja ne ovat myös suhteellisen stabiilit. Trump voi tosin värisyttää tätä pilaria jossain määrin, se jää nähtäväksi. Tämän pilarin varaan ei voi kuitenkaan laskea, koska mitään takuita se ei anna. Etenkin kun Euroopasta puuttuu kyky auttaa, vaikka halua olisikin.
 
Kasparov pukee hyvin sanoiksi sen minkä kaikki tietää. Kasparovin kaltaisia tiivistäjiä tarvitaan.
Vuonna 91 ei niinkään kaadettu kansan toimesta Neuvostoliittoa vaan Kgb. Kommunistit ja Kgb yrittivät vallankaappausta ja kansa meni kaduille. Iskulauseet oli Kgb vastaisia, salaisen poliisin perustajan patsas kaadeettiin. Ihmiset huusivat Svoboda=vapaus. Haastatteluissa kertoivat kuinka maa puhdistetaan, Kgb:n rikokset tutkitaan. Iskulauseissa vaadittiin tuomiolle Kgb:tä vuosikymmeniä jatkuneista rikoksista. Vallankaappaus tyrehtyi kun Kgb huomasi että heiltä puuttuu täysin kansan tuki.

Sitten kuitenkin vuonna 99 Kgb:n eversti kävelee sisään Kremliin vittumainen virne naamallaan.
Vuoden 91 kaappaus jatkuu. Kaikki orastavat demokraattiset uudistukset pysäytetää.
Lehdistö laitetaan kuriin, kansalaisjärjestöjen tiloja aletaan ratsaamaan pitkin maata. Ulkopolitiikka muuttuu töykeäksi ja uhkailevaksi.

Länsi oli naivi ja on edelleenkin. Puheet : Toivottavasti ei tule kylmää sotaa kertoo jo kaiken. Tuollaiset puheet tarkoittavat, että unohdetaan kuinka edellinen voitettiin,ja ei pystytä muodostamaan vastavoimaa. Toivottavasti ei tule kylmää sotaa samalla kun Putin sotii sitä jo täysillä.-
Länsi yrittää välttää väistämätöntä.
Winston Churchill kuvasi liennytyspolitiikkaa: Ruokitaan krokotiilia ja toivotaan, että se purisi meitä viimeisenä. Kylmä sota 2.0 on täällä,mutta vain toinen osapuoli käy sitä.

Mikä osa tuosta on Kasparovin sanomaa, vai koko teksti? Kasparov on oikeassa ja valitettavasti niitä harvoja älykkäitä ja moraalisesti oikeudenmukaisia venäläisiä maailmalla tunnettuja julkisuuden henkilöitä. Pakko muuten mainita, että pettymyksekseni vähän aikaa sitten shakin mm-ottelun norjalaiselle Carlsenille hävinnyt Sergei Karjakinkin kuulemma kannatti Krimin valtausta ja näinollen siis tukee Venäjän rikoksia ja rikollishallintoa. Todella sääli ja myös käsittämätöntä miten tuon tason henkilö joka myös kiertää maailmaa koko ajan ja viettää ulkomailla suuren osan ajastaan, voi olla noin aivopesty ja kannattaa rikollista toimintaa, vaikka selvästikin tietää muutakin kuin Venäjän olot ja propagandan. Vaikka toisaalta onhan täällä lännessäkin näitä ihan syntyperäisiä ja koko elämänsä täällä eläneitä sekopäitä ja Venäjän toimien kannattajia, mikä on myös jotain täysin käsittämätöntä.
 
Itse en ole niinkään huolestunut Trumpista henkilönä vaan enemmänkin everstiluutnantti Michael Flynnin asemasta hänen hallinnossaan. Kyseessä on niin selvästi Venäjän myyrä kuin kukaan voi vaan olla, ja valitettavasti vaikuttaa juuri siltä, että Trump kuuntelee eniten nimenomaan häntä. Trump nyt on muutenkin ihan täysi keulakuva tuossa hallinnossa ja täysin muiden älykkäämpien tahojen ohjailtavissa. Ratkaisevaa on se, että ketkä näistä muista tahoista pääsevät hallitsevaan asemaan Trumpin hallinnossa...
 
Itse en ole niinkään huolestunut Trumpista henkilönä vaan enemmänkin everstiluutnantti Michael Flynnin asemasta hänen hallinnossaan. Kyseessä on niin selvästi Venäjän myyrä kuin kukaan voi vaan olla, ja valitettavasti vaikuttaa juuri siltä, että Trump kuuntelee eniten nimenomaan häntä. Trump nyt on muutenkin ihan täysi keulakuva tuossa hallinnossa ja täysin muiden älykkäämpien tahojen ohjailtavissa. Ratkaisevaa on se, että ketkä näistä muista tahoista pääsevät hallitsevaan asemaan Trumpin hallinnossa...

En tiedä menisinkö niin pitkälle että kutsuisin Flynnia Venäjän myyräksi (ainakaan tarkoituksella). Hän kyllä haluaa USAn ja Venäjän toimivan yhdessä, mutta nimen omaan jihadismia vastaan, josta everstiluutnantille on kehkeytynyt varsin sairaalloinen päähänpinttymä. Hän ei yksinkertaisesti pidä mitään muuta uhkaa relevanttina USA:lle. Veikkaan että häntä ei juurikaan kiinnosta mitä Venäjä puuhailee, kunhan se ei estä hänen ristiretkeään.

Huolestunut tuosta jätkästä kyllä olen, kuten muistakin Trumpin hallituksen jäsenistä.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top