Yhdysvallathan on pyrkinyt pitämään yllä kykyä käydä sotaa kahdessa paikassa. Tyynenmeren suunta on varmastikin yksi painopistealue. Eurooppa sitten se toinen. Kuka mahtaisi sitten Lähi-Idässä olla vastassa? Riittääkö Venäjän rahkeet käydä täysimittaista sotaa Lähi-Idässä ja Euroopassa samaan aikaan. Tuotakin sopii epäillä.
Euroopan suuret ovat todellakin olleet haluttomia laittamaan Venäjälle kampoihin. Mutta NATO:n jäsenvaltion kimppuun käyminen muuttanee tilanteen. Siinä olisi koko puolustusliiton uskottavuus koetuksella. Jos siis Venäjä erehtyisi Baltiaan jotain seikkailua suuntaamaan. Enemmänkin pelkään, että Venäjä tulee tiivistämään myyräntyötään Baltiassa ja kyrittää nakertaa noita valtioita sisältäpäin. Samankaltaista sisäisen hajaannuksen lisäämisen yritystä saatamme nähdä täällä ihan kotikulmillakin.
Tähänastiset Venäjän suoranaiset sotilaalliset sekaantumiset olemme nähneet paikoissa, joissa Venäjällä on jo entuudestaan ollut melkoisesti vaikutusvaltaa. Abhasia, Etelä-Ossetia, Krim, Itä-Ukraina ja miksei Syyriakin kuulu tähän joukkoon. Baltia ja Suomi eivät ole enää tässä suhtessa venäläisten soluttamia. Yritän perustella, että sotilasvoimin Venäjä tuskin tulee merkittävästi laajentamaan maantieteellisesti operaatioitaan. Venäjällä kun tuntuu olevan hallussaan taito saada hajaanusta aikaiseksi muillakin keinoilla.
Iran, Irak, Syyria ja ehkä Turkki voivat sitoa paljon joukkoja Lähi-Itään Venäjän ja Kiinan tuella.
Ukraina ja Baltia ovat aivan varmoja hyökkäyksen kohteita jos sotaan mennään, Venäjän doktriini, ryhmitys, kalusto ja harmaan vaiheen valmistelut osoittavat tämän.
Mikään ei osoita että Venäjä harkitsisi puolustusta nykyisissä asemissa, muita melkoisen varmoja kohteita operaatioille, Huippuvuoret, Norja, Suomi, Afganistan ja muu Keski-Aasia yhdessä Kiinan kanssa.