Iran, Irak, Syyria ja Turkki: Tuossa on sellainen seurakunta, että sen kun saa tanssimaan samaan tahtiin, niin johan on melkoinen temppu. Iran ja Syyria löytänevät yhteisen sävelen. Irakilla on toisaalta paljon yhteistyötä myös USA:n kanssa. Toisaalta takki voi kääntyä nopeasti. Turkin kavereista ei ota pirukaan selvää. Se on NATO:n jäsen ja sitoutunut sen toimintaan. Assdin Syyria on sen vastapeluri ja Assadin liittolainen Venäjä taas nyt veljeilee Turkin kanssa. Jos noista nyt Iran ja Syyria hiukankaan kestävämmän liito saa aikaiseksi, niin sillä on äkkiä Saudit vastassa. Ja Israel. Kyllä Lähi-Itä on niin sekainen asetelma, että sen liittolaissuhteista ei mörkökään ota selvää.
Ukraina on varmasti Venäjän tähtäimessä. Kuinka pitkälle se aikoo siellä mennä? Sitähän tässä on yritetty arvuutella kohta kolme vuotta. Edelleenkään ei asiaan ole varmuutta tullut. Ukrainan valtaus sitoisi joka tapauksessa melkoisen määrän Venäjän sotilaallista voimaa. Ja sellaista rauhaa, jossa Ukraina jäisi Venäjlle, se ei voi saavuttaa. Jossain vaiheessa se rauha pitää kuitenkin tehdä.
Ja ei Suomikaan ihan ylikäveltävä ole. Kyllä täälläkin pystytään sitomaan huomattava määrä venäläistä väkeä. Ja myös Suomenkaan kohdalla Venäjä ei voi sellaista pysyvää olotilaa, ts rauhasopimusta, saavuttaa, jossa Suomi jäisi sen hallintaan. Huippuvuoret ja Norja kuuluvat NATO:on. Venäjän laivasto ja ilmavoimat olisivat vastakkain NATO-laivaston kanssa. Ja edelleen mielenkiintoista olisi tietää, mikä voisi olla sellainen veruke, jonka perusteella Venäjä tunkeutuisi Suomeen ja Norjaan? Jopa venäläisetkin ovat toiminnoilleen koittaneet jonkun meriselityksen antaa.
Entinen Neuvostoliitto astui niin syvälle paskaan Afganistanissa, että sinne ei taida hevillä kukaan hinkua uutta miehitystä.
