Valmistautuuko Venäjä suursotaan?

Alikessun retku kirjoitti:
Kyllä varmasti valmistautuu, ja haluaa olla aivan varmasti askelta edellä muita.
Mutta missä? Ajatusleikkiä :

Mitä Putler tekee ? Jotain mitä kaikki odottaa ? tuskin, koska yleensä kannattaa tehdä se mitä muut vähiten odottaa, hyödyntää yllätysmomenttia.Sopiva näpäytys NATO.n balkanin puolustukselle ja suomelle/ruotsille voisi olla Ahvenanmaan ja miksei myös Gotlannin, ( Putinille olis tietty molempi parempi )
nopea miehitys ,johon Putlerin työkalupakista kyllä löytyy resurssit.
Ahvenanmaa ( paljon on puhuttu Gotlannista, mutta reali elämässä vesi ja sähkökin kulkee aina helpointa reittiä ) ja kokonaisuutena hyödyllisin/kivuttomin vaihtoehto niin sotilaallisesti kuin propagandamielessä.
Lisäksi kyseiset saaret olisi jatkoa ajatellen mukavia astinlautoja ponkaista taas pitemmälle kun tarve vaatii ja suunnitelmat etenee.

Homma olisi ohi ehkä jo 24 h.ssa, kun somasti pari prikaatia maahanlaskien pyllähtää tasaiselle lentokentälle, ja loput vesitse huolehtimaan ettei sivullisia pääse sotkemaan operaatiota.Tietysti mukavin ajankohta ( venäläiselle ) olisi jonain leppoisana kesäpäivä, vaikkapa juhannus yö kl. 4 aamulla, kun suomipoika heiluu 3 promillessa vailla huolta huomisesta.Kaikki tämä on tietysti mukava perustella kotijoukoille isänmaallisena tekona, joka ennalta ehkäisee osaltaan lännestä ( varsinkin baltiasta ) uhkaavat verenhimoiset fasistilaumat.No mitä tekisi suomi ? Tuskin olisi mitään tehtävissä, kun antaa saari suosiolla,Baltia olisi näin entistäkin ahtaammalla, motissa. Ja suomi/ruotsi helposti painostettavissa pelkällä retoriikalla, ja jos tarvis olisi, niin pläjäyttäis muutaman voimalaitoksen iskenderillä malliksi miten käy jos ryttyilette.Tämä kaikki olisi yhtä helppoa kuin karhukoplalle varastaa tikkari Suomi-neidon hameen taskusta.
Klikkaa laajentaaksesi...


Hain ja tarkoitin juuri S-400 tukikohtaa, mutta mielestäni Salonius-Pasternakin seuraavana ehtoona minulta komppaama juttu ( kiitos vaan siitä että meni hieman isommille foorumeille tämä erittäin tärkeä asia! ) eroaa juurikin siinä että kyseessä olisi vain muutama saari.Kyllä uskoisin että tukikohta S-400 ohjuksille ym sen suojajoukoille vaatii pitkän kiitotien ja toimivan sataman, joka tulee pääsaarelta ikäänkuin ilmaiseksi kaupan päälle.Mihinkään luodolle tuollaista tuskin voi perustaa, muutenhan siihen riittäisi muutama ponttoonilautta ja tukialukset ympärille kansainväliselle merialueelle.Perusteet siinävaiheessa PV.n laajamittaiselle takaisin valtausoperaatiolle veisi ennenkaikkea jo niin kauan, että vastatoimet maksaisi liikaa henkiä ja koko suomi olisi senjälkeen vaakakupissa.Paljon tietysti riippuisi miten Nato ja EU tilanteeseen reagoisi?
 
Honcho kirjoitti:
Suomen ongelma ei ole sananvapaus vaan laiskat (tai mediayhtiön kiireiseksi pakottamat) toimittajat. Liian monta uutista on joko STT:n vakiokamaa tai jopa firmojen lehdistötiedotteita kevein muokkauksin ja enemmän toimitetussa materiaalissa on niin karkeita asiavirheitä ja mutu-heittoja että ne olisi kuka vain tarkistanut vaikka 5 minuutin wikipedia-visiitillä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä väite vaatisi tuekseen mielestäni vähintäänkin kattavia esimerkkejä tai tutkimuksen aiheesta.
 
Recon4Life kirjoitti:
Tämä väite vaatisi tuekseen mielestäni vähintäänkin kattavia esimerkkejä tai tutkimuksen aiheesta.
Klikkaa laajentaaksesi...

En ole vuosien varrella kerännyt mitään "linkkiluetteloita", joten tuollaista tutkimusta ei ole ihan tuosta vain heittää. Tuntuma on että etenkin talousjournalismi on anteeksiantamattoman heppoisella tasolla. Jos sattumalta törmään lähiaikoina joihinkin selkeisiin esimerkkeihin niin koitan muistaa vinkata...
 
Vonka kirjoitti:
Palataan aiheeseen.

Mashiri käsitteli Venäjän viholliskuvaa (Ruotsi) taannoin.

Kannattaa lukea.

https://fmashiri.wordpress.com/2014/10/29/venajan-vihollinen-ruotsin-puolustuksen-kriisi-osa-10/
Klikkaa laajentaaksesi...

Yleensä nämä Mahirin kirjoitukset ovat täyttä asiaa. Tässä kuitenkin pistää silmään tuo loppu "Venäjän heikoimpana hetkenä aikan saatiin aikaan päätös EU-jäsenyydestä, jonka turvallisuuspoliittisesta ulottuvuudesta ei kuitenkaan tohdittu paljon metelöidä kuin vasta jälkikäteen." Eikös se juuri tuolla myyty meille suomalaisille --- turvallisuuspoliittisena ratkaisuna ?
 
KorpiSISSI kirjoitti:
Yleensä nämä Mahirin kirjoitukset ovat täyttä asiaa. Tässä kuitenkin pistää silmään tuo loppu "Venäjän heikoimpana hetkenä aikan saatiin aikaan päätös EU-jäsenyydestä, jonka turvallisuuspoliittisesta ulottuvuudesta ei kuitenkaan tohdittu paljon metelöidä kuin vasta jälkikäteen." Eikös se juuri tuolla myyty meille suomalaisille --- turvallisuuspoliittisena ratkaisuna ?
Klikkaa laajentaaksesi...

Olin juuri vuodet 1994 -1995 maailmalla, mutta mitä pystyin seuraamaan, karaokekansalle kerrottiin lähinnä, ettei tarvitse rahaa sitten vaihtaa koko ajan ja passintarkastuksessa on helpompaa. Salolainen puhui turvallisuusaspektista, sen muistan.

Minua hiukan naurattikin, kun luin lehdestä, että Suomesta tulee "untouchable". Se verran olin oppinut jo näistä eurooppalaisista.
 
Honcho kirjoitti:
Vastaus on todellakin, että olisi. Toisaalta mielipiteet halutaan kätkeä ymmärrettävistä syistä tietynlaisen sumuverhon taakse, toisaalta eri NATO-kannoilla varustetuilla on monesti erilaisia hyvin heikosti faktatietoon pohjautuvia näkemyksiä "helmasynteinään", äärimmäisen harva puhuu turvallisuuspolitiikasta sotilaalliseen voimankäyttöön liittyvänä asiana vaan aina on jotain naapurisuhteita/vaikutuspiirejä/sivistyneiden valtioiden järjestöjä/kauppasuhteita jne. Mistään kalusto- ja miesmääristä, mobilisoinnin nopeudesta, saati sitten NATO-jäsenyydestä ja muista liittoutumismahdollisuuksista ihan asiallisesti panos/tuotos -suhteessa ja sotilaallisesta näkökulmasta kaikki osa-alueet huomioiden ei haluta syntyvän todellista keskustelua. Sama koskee valitettavasti sekä vastustajia että kannattajia.

Lähimmäs tätä sotilaallista näkökulmaa pääsee ehkä Jussi Niinistö, hän ottaa sinällään ihan asiallisesti ja oikeasta näkökulmasta kantaa Suomen omaan puolustukseen ja mm. älyttömään miinakieltosopimukseen (jonka puolesta äänestivät jotakuinkin kaikki avoimesti NATO-kannalla olevat poliitikotkin!)mutta liittoutumisasioissa ei selkeästi ilmaise näkemyksiään mihinkään. Tulkintani mukaan Niinistöllä on vähän sama lähtökohta kuin itsellänikin, eli periaatteessa voisi olla jäsenyys oikein hyvä juttu jos se ei sisällä Baltia-myrkkypillereitä eikä edes verhotusti ja viiveellä oman maanpuolustuksen vähättelyä ja siitä luopumista, mutta mahdotonta olla kannattaja koska jäsenyyden todellisista ehdoista ei saa mistään asiallista tietoa. Ilmeisesti sekä kannattajat että vastustajat ovat sitä mieltä että väki osaa luoda kannan vain ja ainostaan tunneperusteluilla, joten turha syöttää sioille oikean tiedon helmiä, jos niitä on itselläkään.

Olen "hivenen" harmistunut suomalaisten poliitikkojen tasosta...
Klikkaa laajentaaksesi...

Siinä mielessä olen samaa mieltä, että asiallinen ja faktoihin perustuva keskustelu puuttuu - mikä on todella valitettavaa, koska jos ne faktat lyötäisiin riittävän näkyvästi pöytään, olisi aikalailla monen suomalaisen vaikea enää löytää perusteluita sille, miksi Suomen ei pitäisi liittoutua.

Jussi Niinistöstä sen sijaan olen eri mieltä - hän ei mielestäni argumentoi mielestäni täysin oikeilla faktoilla tai ainakin sävyttää niitä oudolla tavalla.

Kuten olen muistaakseni jo aiemmin kirjoitellut, olen itse ollut pitkään kielteisellä Nato-kannalla. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin epäilyttää, perustuuko kantani sittenkään faktoihin vai perustuuko se lähinnä oletuksiin ja luuloihin. Niinpä päädyin ottamaan härkää sarvista ja etsin itse riittävän määrän tietoa ja muodostin siltä pohjalta kantani uudelleen. Totesin aikaisemman mielipiteeni perustuneen hyvin suurelta osin oletuksiin ja suoranaisiin harhaluuloihin/kuvitelmiin. Jouduin muuttamaan kantani kielteisestä myönteiseksi..en vain enää nähnyt aikaisempaa kantaani perustelluksi.

Monelle suomalaiselle kai on jonkinmoinen peikko ja pelon aihe se, että Naton jäsenenä Suomi joutuisi osallistumaan "USA:n sotiin" tai parhaimmillaankin "Naton sotiin vierailla mailla". No, USA:n sodat eivät ole Naton sotia - sen osoittaa historia ja lähihistoria hyvin selkeästi. Mitä sitten tulee "Naton sotiin", niin hämmentävän harva suomalainen tietää, että Suomi on jo osallistunut käytännössä kaikkiin Naton operaatioihin, joita se on toteuttanut - ja Suomi on ollut mukana resursseihinsa nähden aivan riittävällä volyymilla.
Toki ylipäätään on niin, että on kohtuutonta odottaa turvatakuita olematta valmis itse osallistumaan niihin talkoisiin jos joku muu jäsenmaa apua jossakin tarvitsee - se ei ole realismia ja sellaista Nato- tai muunkaan liiton jäsenyyttä ei ole eikä tule, jossa joku jäsen olisi saamapuolella antamatta itse mitään. Mutta kuten sanottu: Suomi on jo osallistunut kaikkiin Naton operaatioihin ja vieläpä aivan riittävällä volyymilla. Jatkossakin operaatioihin tullaan osallistumaan, olimme jäseniä tai emme - ja kummassakin tapauksessa niihin osallistutaan reserviläisten osalta 100% vapaaehtoisvoimin ja ammattisotilaidenkin kohdalla valinnanvaraa on hyvin paljon.

Baltian puolustuksesta todettakoon sen verran, että jos tilanne on se että Baltiassa operoidaan, on meillä kädet täynnä töitä sen savotan osalta oman rantamaamme puhtaan pitämisessä = erikoisjoukkoja kummempia maajoukkoja ei ole irrottaa Suomenlahden toiselle puolelle ja Ilma- ja Merivoimien osalta on vain eduksi että ne voivat operoida omia rajojamme laajemmalla alueella Suomenlahden suunnalla.
 
Kapiainen kirjoitti:
Siinä mielessä olen samaa mieltä, että asiallinen ja faktoihin perustuva keskustelu puuttuu - mikä on todella valitettavaa, koska jos ne faktat lyötäisiin riittävän näkyvästi pöytään, olisi aikalailla monen suomalaisen vaikea enää löytää perusteluita sille, miksi Suomen ei pitäisi liittoutua.

.... Niinpä päädyin ottamaan härkää sarvista ja etsin itse riittävän määrän tietoa ja muodostin siltä pohjalta kantani uudelleen. .....
Klikkaa laajentaaksesi...


Näin pitää jokaisen itseään itsenäisenä ajattelijana ja kannan muodostajana toimia. Tunneperäinen suhtautuminen ohjaa useinkin vääriin loppupäätelmiin. Kannattaa tutkia FAKTAT ennen hutkimista.
Samoin kävi minulle kun tulin epävarmaksi oman "tietämykseni" suhteen. Tietoa kyllä on saatavissa monessakin lähteessä. Itse olen aina epäluuloinen oikeellisuuden/todenpohjaisuuden suhteen jos vain yksi lähde.
 
KorpiSISSI kirjoitti:
Näin pitää jokaisen itseään itsenäisenä ajattelijana ja kannan muodostajana toimia. Tunneperäinen suhtautuminen ohjaa useinkin vääriin loppupäätelmiin. Kannattaa tutkia FAKTAT ennen hutkimista.
Samoin kävi minulle kun tulin epävarmaksi oman "tietämykseni" suhteen. Tietoa kyllä on saatavissa monessakin lähteessä. Itse olen aina epäluuloinen oikeellisuuden/todenpohjaisuuden suhteen jos vain yksi lähde.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tunnustan, että lähdin tuota tietoa etsimään jopa etukäteen kielteisellä ennakkoasenteella - mutta kun ne tosiasiat kaivoi esiin, niin pakko se oli mielipidettä muuttaa. Jossain määrin jopa itsekseni häpesin sitä, että olin sortunut aikalailla vahvoihin ennakkoluuloihin ja "musta tuntuu ja mä oon kuullu - tietoon". Olin jokseenkin väärässä, siinä mielessä vaan hirvittää, kun uskon aika monen muunkin yhä edelleen olevan samanlaisten oletusten varassa tämän asian suhteen.

Sikäli tuo oma ennakkoasenteeni oli jopa outo, että olin kuitenkin eri yhteyksissä tutustunut ja toiminut Natoon kuuluvien kollegoiden kanssa jne jne jne, enkä siinä nähnyt koskaan mitään kielteistä, outoa, väärää tai arveluttavaa jne. Liekö sitten niin, että meissä tämän ikäisissä ihmisissä on yllättävän syvällä ne 80-luvun opit ja silloin selkäytimeen lyödyt ennakkoluulot?
 
Kapiainen kirjoitti:
Tunnustan, että lähdin tuota tietoa etsimään jopa etukäteen kielteisellä ennakkoasenteella - mutta kun ne tosiasiat kaivoi esiin, niin pakko se oli mielipidettä muuttaa. Jossain määrin jopa itsekseni häpesin sitä, että olin sortunut aikalailla vahvoihin ennakkoluuloihin ja "musta tuntuu ja mä oon kuullu - tietoon". Olin jokseenkin väärässä, siinä mielessä vaan hirvittää, kun uskon aika monen muunkin yhä edelleen olevan samanlaisten oletusten varassa tämän asian suhteen.

Sikäli tuo oma ennakkoasenteeni oli jopa outo, että olin kuitenkin eri yhteyksissä tutustunut ja toiminut Natoon kuuluvien kollegoiden kanssa jne jne jne, enkä siinä nähnyt koskaan mitään kielteistä, outoa, väärää tai arveluttavaa jne. Liekö sitten niin, että meissä tämän ikäisissä ihmisissä on yllättävän syvällä ne 80-luvun opit ja silloin selkäytimeen lyödyt ennakkoluulot?
Klikkaa laajentaaksesi...
Vuosikymmeniä jatkuva propaganda syö miestä. Toistuvasti "kouluoppia" hokemalla hauki alkaa kuulostaa kalalta, vaikka olsiikkin vain jänkäkoira ;) kuten Lapin miehet niin osuvasti meille tiedottaa.
 
Joo, kyllä se piru vie syö - vaikkei sitä itse huomaa, eikä kasvuympäristö (kuten minulla on ollut) sitä suosikaan vaan päinvastoin - mutta on se tosiaan ollut tehokasta meillä Suomessa se tietynlainen propaganda.
No, onhan sitä syötetty tietysti DDR:stä lastenohjelmista alkaen ja päätyen Puolustusvoimiin jossa sitä samaa propagandaa on kieltämättä aikanaan piilosyötetty, tosin ainakin osin tiedostamatta. Vihollinen tuli kyllä PV:ssa tuolloinkin selkeästi idästä, mutta länsi- ja erityisesti Nato-suhtautuminen oli kyllä tuohon aikaan kun minäkin aloittelin hyvin kielteistä Puolustusvoimissa.

Siitä voi tietysti vetää joitakin johtopäätöksiä sen suhteen, miten itänaapurissa propaganda uppoaa myös pitkässä juoksussa.....
 
Kapiainen kirjoitti:
Jussi Niinistöstä sen sijaan olen eri mieltä - hän ei mielestäni argumentoi mielestäni täysin oikeilla faktoilla tai ainakin sävyttää niitä oudolla tavalla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kieltämättä Niinistöllä on joistakin asioista jonkinlaisia ideologisia vääntöjä. Tosin väitän että Ruotsi-yhteistyöhön liittyen niitä on moninkertaisesti enemmän kuin NATO-asiassa mahdollisesti.

Kapiainen kirjoitti:
Kuten olen muistaakseni jo aiemmin kirjoitellut, olen itse ollut pitkään kielteisellä Nato-kannalla. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin epäilyttää, perustuuko kantani sittenkään faktoihin vai perustuuko se lähinnä oletuksiin ja luuloihin. Niinpä päädyin ottamaan härkää sarvista ja etsin itse riittävän määrän tietoa ja muodostin siltä pohjalta kantani uudelleen. Totesin aikaisemman mielipiteeni perustuneen hyvin suurelta osin oletuksiin ja suoranaisiin harhaluuloihin/kuvitelmiin. Jouduin muuttamaan kantani kielteisestä myönteiseksi..en vain enää nähnyt aikaisempaa kantaani perustelluksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Minulla meni osittain toisinpäin. Olen ollut kovasti NATO-jäsenyyden kannalla ja teoriassa se olisi edelleen mielestäni ihan pätevä vaihtoehto lisäämään pelotetta. Mutta tietyllä tavalla todellisuus on lyönyt kasvoille myös toisinpäin eli on tullut aika paljon lisää kyseenalaistamista "kansainväliseen yhteisöön" liittyen. Eli tarvittaisiin aitoa tietoa ettei kv-asioissa sinisilmäinen Suomi jälleen menisi hyvässä uskossa tekemään jotain mikä ei sitten todellisuudessa olisikaan sen etujen kaltaista. Yksi merkittävä tekijä todellisen avun realisoitumisen kannalta on valmiiksi tehty puolustussuunnitelma, koska kun tilanne on päällä on tämä monin verroin hankalampaa. Baltian maat saivat odottaa ja vaatia omaansa pitkään, ja sekään ei nyt ihan vankkumatonta uskoa luo. Mutta kuten olen monessa paikkaa sanonut niin minusta ei saa kannattajaa ennen kuin on aitoa keskustelua ehdoista. Oikeista käytännön ehdoista eikä vain niistä mitkä ovat paperilla. Taitaa olla mahdoton toive, eli pitäisi siis kannattaa vain "hyvässä uskossa" mutta se voi olla vaikeaa.

Kapiainen kirjoitti:
Monelle suomalaiselle kai on jonkinmoinen peikko ja pelon aihe se, että Naton jäsenenä Suomi joutuisi osallistumaan "USA:n sotiin" tai parhaimmillaankin "Naton sotiin vierailla mailla". No, USA:n sodat eivät ole Naton sotia - sen osoittaa historia ja lähihistoria hyvin selkeästi. Mitä sitten tulee "Naton sotiin", niin hämmentävän harva suomalainen tietää, että Suomi on jo osallistunut käytännössä kaikkiin Naton operaatioihin, joita se on toteuttanut - ja Suomi on ollut mukana resursseihinsa nähden aivan riittävällä volyymilla.
Toki ylipäätään on niin, että on kohtuutonta odottaa turvatakuita olematta valmis itse osallistumaan niihin talkoisiin jos joku muu jäsenmaa apua jossakin tarvitsee - se ei ole realismia ja sellaista Nato- tai muunkaan liiton jäsenyyttä ei ole eikä tule, jossa joku jäsen olisi saamapuolella antamatta itse mitään. Mutta kuten sanottu: Suomi on jo osallistunut kaikkiin Naton operaatioihin ja vieläpä aivan riittävällä volyymilla. Jatkossakin operaatioihin tullaan osallistumaan, olimme jäseniä tai emme - ja kummassakin tapauksessa niihin osallistutaan reserviläisten osalta 100% vapaaehtoisvoimin ja ammattisotilaidenkin kohdalla valinnanvaraa on hyvin paljon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Samaa mieltä. On feikkiä olettaa saavansa apua jos ei sitä itse ole valmis antamaan. NATOn tilanne on kuitenkin käytännössä vahvasti se, että se on huomattavasti enemmän eurooppalaisten kuin USAn intressien mukainen nykyään. USAn pääpainopiste sotilaallisessa ja vähän taloudellisessakin mielessä on jo kääntymässä Tyynenmeren nousevaan alueeseen, jonne syntyy se todellinen uusi supervalta Venäjän sijaan. USA voi käytännössä auttaa mitä tahansa maata myös ilman NATOa jos katsoo sen etujensa mukaiseksi ilman että antaa mitään etukäteissitoumusta asiasta, siksi en usko NATOn laajentumisen olevan enää läheskään yhtä nopeaa kuin aiemmin, jos sitä tulee olemaan lainkaan. Bushin aikana uudet NATO-maat esim. Baltiassa olivat hyvin hyödyllisiä, koska näiltä sai poliittista tukea ja joukkoja (kuten Suomeltakin joukkoja, jos nyt ei Irakin osalta paljoa poliittista tukea, hehheh) alkuperäisten NATO-maiden suhtautuessa viileästi Irakin sotaan. Tällöin oli siis otollinen hetki pyrkiä NATOon tietoisella vapaamatkustajalinjalla. Baltian maista jokainen on nyt lisännyt puolustusmenojaan, mutta etenkin Latvia ja Liettua ovat niin alkutekijöissään sotilaallisen kapasiteettinsa suhteen että tulevat olemaan vapaamatkustajia määräämättömän pitkään tai aina. Tärkeää olisi kuitenkin mahdollisen jäsenyydenkin suhteen olla realistinen: Omaa kapasiteettia on kehitettävä aidosti, koska NATOn siirreltävät iskukykyiset joukot ovat hyvin suurelta osin nimenomaan USAn joukkoja ja ei voi laskea koko turvallisuuspolitiikkaansa sen varaan, että supervallan prioriteetit säilyvät kymmeniä tai vaikka sata vuotta samoina. Kaikki voi kääntyä päälaelleen, historiassa tätä on tapahtunut etenkin supervalloilla aivan jatkuvasti, ja ääritapauksessa ainoa jonka ykkösprioriteetti on aina Suomen turvallisuus on se oma puolustustahto ja -kapasiteetti. Siksi esim. Ottawa-asiaan toivoisin samaa intoa kuin NATO-keskusteluun koska Suomen tyyppiselle armeijalle se on ensiarvoisen tärkeä asia.

Kapiainen kirjoitti:
Baltian puolustuksesta todettakoon sen verran, että jos tilanne on se että Baltiassa operoidaan, on meillä kädet täynnä töitä sen savotan osalta oman rantamaamme puhtaan pitämisessä = erikoisjoukkoja kummempia maajoukkoja ei ole irrottaa Suomenlahden toiselle puolelle ja Ilma- ja Merivoimien osalta on vain eduksi että ne voivat operoida omia rajojamme laajemmalla alueella Suomenlahden suunnalla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Just näin. Toivottavasti ja varmastikin tämä ymmärretään aidosti myös neuvottelupöydän toisella puolen. Joskus rapakon takana ei täysin ymmärretä, että Euroopan maat eivät ole mitään "osavaltioita" vaan täysin erillisiä kokonaisuuksia. "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" johonkin rajaan saakka, mutta mikään maa ei voi riskeerata omaa turvallisuuttaan merkittävästi eikä sitä tule tekemään. En haluaisi mahdollisen NATO-jäsenyyden kautta odottaa liikoja enkä myöskään luvata muille liikoja, koska muuten kyseessä on eräänlainen turvallisuuspoliittinen pyramidipeli, jossa kaikki mukamas takaavat kaikki. Mutta kuulisin tämän mieluusti myös ihan oikeassa NATO-keskustelussa jossa asiaan "mitä me voisimme joutua antamaan" ei koskaan puututa. Eikä kyllä paljoa siihenkään mitä olisi saatavilla, suurella osalla ihmisistä on edelleen se kuva että jäseninä joku "NATO-armeija" tulee taistelemaan sotamme puolestamme, vaikka totuus on että jäsenyyspäivänä kaikista SA INT -taistelijoista tulee "NATO-armeijan" jäseniä.
 
Kun lukee Venäjän ja Suomen (+ suomensukuisten kansojen) historiaa, katsoo kartasta kuinka maamme asemoituu suhteessa Eurooppaan, meriväyliin, Pietarin, Murmanskin, Kuolan alueesiin jne. Lisäksi seuraa vuosikymmeniä erittäin tarkasti niin Suomen kuin Venäjän politiikkaa. Toimii kaiken muun liiketoiminan ohella kolmisenkymmentä vuotta (kaupallisessa)yhteistyössä venäläisten, organisaatioiden kanssa jne. Kokemuksiin kuuluu lisäksi asumista NATO-maissa jne....Näistä syntyy jonkinlainen käsitys suomalaisesta yhteiskunnasta suhteessa naapureihin.

Ehkä sitä osaa jossain määrin katsoa asioita niin sisältä kuin ulkoapäin. Minulle on vuosien varrella syntynyt tietty näkemys siitä kuinka asiat saattaisivat kehittyä suomalaisten osalta tulevaisuudessa. Se voi tietysti olla täysin väärä, mutta perustuu silti osaltaan hyvin pitkään historiaan suomalaisten kansojen suhteista naapureihinsa ja tietysti Venäjään.
Minulla ei ole minkäänlaista pelkoa venäläisyyttä tai venäläisiä kohtaan. He ovat itseasiassa (varsinkin pohjois-venäläiset, siis ns. isovenäläiset) kansallisesti hyvin läheistä sukua meille suomalaisille. Tunne-elämä, musiikki, kirjallisuus, huumorintaju jne. ovat tasan tarkkaan samanlaisia niin suomalaisilla kuin suurella osalla venäläisiäkin. Omalta kohdaltani uskoisin pärjääväni varsin hyvin Venäjälläkin jos sellainen tilanne tulisi joskus elettäväksi.

Ja, kaiken tuon alustuksen jälkeen, täytyy sanoa ettei minulla ole pienintäkään epäilyä sen suhteen etteikö Suomen pitäisi olla NATO:n jäsenenä. Se on *ainoa* mahdollisuutemme säilyttää kansallinen itsenäisyytemme. Jäsenyyden lisäksi meidän tulisi ylläpitää huomattavan vahvaa ja uskottavaa omatoimista puolustusvalmiutta.

NATO-jäsenyyden ja vahvojen itsenäisten puolustusvoimiemme lisäksi Suomen tulee aina ylläpitää hyviä, luottamuksellisia ja mahdollisimman monitahoisia suhteita Venäjään. Minulla on jopa sellainen aavistus/ajatus että Suomen poliitikkojen (sekä Suomen virallisen ulkopolitiikan) osoittama epävarmuus ja tietynlainen varautuminen keskinäissä suhteissamme nähdään (joskus) jopa kiusallisena venäläisten puolelta. Väitän että meitä arvostettaisiin ja meihin jopa luotettaisiin enemmän jos pitäisimme tiukasti kiinni omista kansallisista eduistamme.

Mutta, parempi kun jokainen muodostaa oman mielipiteensä NATO-jäsenyydestä..ihan omien mieltymystensä ja faktojensa mukaisesti. Kysymys on kuitenkin vain mielipiteistä.
 
artti kirjoitti:
Suomessa on lastensuojelu hoidettu paremmin kuin Venäjällä. Suomen ja Venäjän lastensuojeluskiistat johtunevatkin siitä, että me oletamme, että suojelemme lapsia paremmin kuin venäläiset ja jos venäläiset alkavat kiistämään hankimme todisteita Venäjän lastensuojelun tilasta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin tässä ei nyt ainakaan minun puolesta ole kiinnostusta todistaa Venäjän tilannetta huonommaksi. Ongelmaksi koen sen, että miksi Venäjällä aktiivisesti demonisoidaan Suomea? Jos nyt ihan suoraan sanon tämän sitten kun tuntuu ihan olevan pakko, niin mikäli Venäjä valmistelisi Suomeen hyökkäystä, se toimisi samoin kuin se on toiminut. Ei unohdeta muita valmisteluihin viittaavia asioita, kuten tonttikauppoja ja yritystoimintaa.

Tosin joka toisella suomalaisella on ongelma yleisestikkin hahmottaa idän potentiaalista uhkaa http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014123018961521_uu.shtml
 
jurppi kirjoitti:
NATO-jäsenyyden ja vahvojen itsenäisten puolustusvoimiemme lisäksi Suomen tulee aina ylläpitää hyviä, luottamuksellisia ja mahdollisimman monitahoisia suhteita Venäjään. Minulla on jopa sellainen aavistus/ajatus että Suomen poliitikkojen (sekä Suomen virallisen ulkopolitiikan) osoittama epävarmuus ja tietynlainen varautuminen keskinäissä suhteissamme nähdään (joskus) jopa kiusallisena venäläisten puolelta. Väitän että meitä arvostettaisiin ja meihin jopa luotettaisiin enemmän jos pitäisimme tiukasti kiinni omista kansallisista eduistamme.
Klikkaa laajentaaksesi...

Korostin. Kai käsität tuon korostetun osion olevan ristiriidassa Nato-jäsenyyden kanssa? Mitä voimallisemmin Nato tai sen suuret jäsenet pyrkivät tekemään muutoksia Venäjän johdossa tai yhteiskunnassa, sitä kovemmin Venäjä pyrkii murtamaan Naton saartorenkaan ympäriltään. Maantieteellisistä syistä Suomen jäsenyys Venäjän kannalta vihamielisessä sotilasliittoumassa on Venäjän kannalta kohtuuton riski ja tällaisen riskin muodostumisen Venäjä on valmis ehkäisemään tarvittaessa kovin ottein.
 
Palatakseni vielä tuohon Charly Pasternakan Ahvenanmaa-skenaarioon, katselin karttaa ja mitä olette mieltä Kökarin saaresta S-400 -tukikohtana? Siellä on jonkin verran infraa, esim. päällystettyjä teitä, laitureita lautoille, hotelleja, jne. Asukkaita n. 250. Sopivasti etelämmässä kuin muut Ahvenanmaan saaret eikä pääsaareen koskettaisi.

Tässä kuvassa merkitty Kökar.

upload_2014-12-30_12-40-47.webp
 
JOKO kirjoitti:
Mitä voimallisemmin Nato tai sen suuret jäsenet pyrkivät tekemään muutoksia Venäjän johdossa tai yhteiskunnassa, sitä kovemmin Venäjä pyrkii murtamaan Naton saartorenkaan ympäriltään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Taas tätä samaa paskaa. Mitänkähän se NATO nyt on/oli pyrkinyt tekemään Venäjän johdossa tai yhteiskunnassa.
 
ajs178 kirjoitti:
Palatakseni vielä tuohon Charly Pasternakan Ahvenanmaa-skenaarioon, katselin karttaa ja mitä olette mieltä Kökarin saaresta S-400 -tukikohtana? Siellä on jonkin verran infraa, esim. päällystettyjä teitä, laitureita lautoille, hotelleja, jne. Asukkaita n. 250. Sopivasti etelämmässä kuin muut Ahvenanmaan saaret eikä pääsaareen koskettaisi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Onko sillä loppupeleissä väliä miehittääkö Venäjä Ahvenanmaan pääsaaren vai jonkin kallioluodon? Joka tapauksessa se miehittäisi toisen maan aluetta. Eikö Venäjälle olisi loogista tehdä Ahvenanmaasta Kaliningradin ja Sevastopolin kaltainen tukikohta, jossa on maa-, meri- ja ilmavoimien joukkoja sekä kalustoa?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top