Valmistautuuko Venäjä suursotaan?

Onko sillä loppupeleissä väliä miehittääkö Venäjä Ahvenanmaan pääsaaren vai jonkin kallioluodon? Joka tapauksessa se miehittäisi toisen maan aluetta. Eikö olisi loogista tehdä Ahvenanmaasta Kaliningradin ja Sevastopolin kaltainen tukikohta, jossa on maa-, meri- ja ilmavoimien joukkoja sekä kalustoa?

Ajattelin lähinnä, että Kremlissä voitaisiin ajatella risk vs. reward -tyyppisesti ja ottaa se riski, että Kökarin (250 asukasta) valtaamiseen Suomi ei sotilaallisesti puutu, vaan ainoastaan toteaa tapahtuneen de facto, mutta Ahvenanmaan (11 000 asukasta) valtaaminen olisi jo paljon isompi ongelma jo pelkästään miehityksen alle jääneiden suomalaisten määrän takia. Näin ollen todennäköisyys sotilaallisen kriisin eskaloitumiselle on paljon korkeampi Ahvenanmaan kuin Kökarin osalta.

Toki olet oikeassa, että Ahvenanmaan lentokenttä tarjoaisi ainekset sotilaalliselta kyvyltään täysin eri tasoisen tukikohdan perustamiseen.
 
Eiköhän Charly ottanut esille Ahvenanmaan esimerkkinä siitä, että Suomi yksin saattaa alkuvaiheessa joutua agression kohteeksi. Isku saattaa kohdistua johonkin muuhun kohteeseen. Hyvä pelinavaus kuitenkin ja vähättely oli sekin oireellista!

Kotimaa 30.12.2014 klo 11:49 | päivitetty 30.12.2014 klo 12:36
Tutkija: Tuomioja jakaa keskustelijat vuohiin ja lampaisiin
Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) jakaa tutkijoita vuohiin ja lampaisiin ja yrittää säädellä aiheita, joista saa ja joista ei saa keskustella, hämmästelee puolustusministeriön entinen ylijohtaja ja nykyinen Viron puolustusasiain tutkimuslaitoksen tutkija Pauli Järvenpää. Keskustelu virisi Ulkopolittiisen instituutin tutkijan Helsingin Sanomiin tekemän kirjoituksen jälkeen.
Suomessa käyty keskustelu Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin kirjoituksesta hämmentää Suomenlahden toisella rannalla.

– Näkyy kehkeytyneen tyypillinen suomalainen keskustelu siitä, saako keskustella vaiko ei. Eikä siitä, mikä keskustelun sisältö pitäisi olla, tutkija Pauli Järvenpää sanoo Yle Radio 1:n Ajantasan haastattelussa.

Viron puolustusasiain tutkimuslaitoksen tutkija katsoo, että osa keskustelijoista haluaa jopa rajoittaa tutkijoiden oikeuksia sanoa mielipiteitään. Moitteita puolustusministeriön entinen ylijohtaja antaa muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) suuntaan.

– Meillä tuntuu usein olevan tapana se, että hyvin korkealta taholta, aika usein nykyinen ulkoministeri näyttää jakavan keskustelijoita ikään kuin vuohiin ja lampaisiin. Joistakin asioista saa keskustella ja joistakin ei.




Kuvakaappaus Charly Salonius-Pasternakin kirjoituksesta Hs.fi -nettisivuilla 29. joulukuuta 2014. Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Järvenpään mukaan Salonius-Pasternak tekee meille jopa palveluksen siinä, kun hän tuo esille erilaisia skenaarioita ja mahdollisuuksia. Samalla Järvenpää muistuttaa, että tutkijalla ei ole pelkästään oikeus, vaan jopa velvollisuus esittää mielipiteitään.

– Sitten voidaan erilaisilla vasta-argumenteilla kaataa näitä skenaarioita, joita Charlykin on rakennellut.

Järvenpään mukaan on tutkija on oikeutettu mielipiteisiinsä, eikä niitä voi lähteä suitsimaan.

– On se aika erikoista, että tutkijan pitää olla peloissaan siitä, millä tavalla sanansa asettaisi, että kaikki ne hyväksyisivät.

Samalla Järvenpää muistuttaa, että Nato-maa Virossa tutkijoita jopa patistetaan esittämään erilaisia vaihtoehtoja ja skenaarioita.

– Täällähän debatti on hyvin vahvaa ja monipuolista ja valtion johto suorastaan työntää meitä ja antaa mahdollisuuden olla eri mieltä.

Charly Salonius-Pasternak kirjoitti maanantain Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla, että"Suomessa ajatellaan yleisesti, että maahamme voitaisiin kohdistaa sotilaallista voimaa vain, jos lähialueilla käytäisiin laajamittaista sotaa."

Viimeisimmässä Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevässä valtioneuvoston selonteossa asia muotoiltiin näin: "Suomi voi joutua painostuksen tai voimankäytön kohteeksi yleiseurooppalaisessa tai alueellisessa kriisissä."

"Venäjän viimeaikaisten toimien vuoksi tätä olettamaa on arvioitava uudelleen. Ennakoitavissa on skenaarioita, joissa Suomi olisi ensimmäinen ja siinä vaiheessa ainoa Itämeren alueen maa, johon sotilaallinen isku kohdistettaisiin", Salonius-Pasternak kirjoittaa,

Kirjoitusta on kommentoitu paljon. Osa kommentoijista oli sitä mieltä, että tutkijan olisi pitänyt jättää kirjoittamatta se, minkä kirjoitti.

  • Jussi Salokorpi Yle Uutiset
 
Korostin. Kai käsität tuon korostetun osion olevan ristiriidassa Nato-jäsenyyden kanssa? Mitä voimallisemmin Nato tai sen suuret jäsenet pyrkivät tekemään muutoksia Venäjän johdossa tai yhteiskunnassa, sitä kovemmin Venäjä pyrkii murtamaan Naton saartorenkaan ympäriltään. Maantieteellisistä syistä Suomen jäsenyys Venäjän kannalta vihamielisessä sotilasliittoumassa on Venäjän kannalta kohtuuton riski ja tällaisen riskin muodostumisen Venäjä on valmis ehkäisemään tarvittaessa kovin ottein.
 
Ajattelin lähinnä, että Kremlissä voitaisiin ajatella risk vs. reward -tyyppisesti ja ottaa se riski, että Kökarin (250 asukasta) valtaamiseen Suomi ei sotilaallisesti puutu, vaan ainoastaan toteaa tapahtuneen de facto, mutta Ahvenanmaan (11 000 asukasta) valtaaminen olisi jo paljon isompi ongelma jo pelkästään miehityksen alle jääneiden suomalaisten määrän takia. Näin ollen todennäköisyys sotilaallisen kriisin eskaloitumiselle on paljon korkeampi Ahvenanmaan kuin Kökarin osalta.

Toki olet oikeassa, että Ahvenanmaan lentokenttä tarjoaisi ainekset sotilaalliselta kyvyltään täysin eri tasoisen tukikohdan perustamiseen.

Jotenkin näen asian niin, että kun periaatteellinen kynnys (toisen valtion alueen miehittäminen) on ylitetty, ei sillä ole enää Ahvenanmaan skenaarion kannalta Venäjälle väliä onko miehitettynä pieni vai iso alue, tai jääkö jalkoihin 100 vai 10 000 asukasta - samalla rytinällä Venäjä saisi suunnitelmissaan koko Ahvenanmaan. Meillä on kuitenkin nyt ennakkotapauksena Krim, jossa Venäjä olisi voinut vain laajentaa Sevastopolin tukikohtaa, mutta sen sijaan se liitti itseensä koko Krimin niemimaan.

Lähtökohta on, sekä julksesti lausuttuna, ja erään komentajan kahden kesken sanomana, että kun ensimmäinen vihollisen saapas tulee rajan yli, niin aletaan syytää rautaa niin että tuntuu. Suomen alue nähdään meillä yhtenä kokonaisuutena, jota puolustetaan kokonaisuutena.

Uskon, että Ahvenanmaan(kin) tiimoilta meillä on tiettyjä suunnitelmia pahan päivän varalle. Kyllä meillä on jotain mennyt pieleen, jos siviiliväestöä ei ole evakuoitu ennen sotatoimia.
 
Taas tätä samaa paskaa. Mitänkähän se NATO nyt on/oli pyrkinyt tekemään Venäjän johdossa tai yhteiskunnassa.

Länsimaat tukevat Venäjän johdon vastaisia järjestöjä, poliitikkoja ja medioita. Tuen muotoina on suora rahoitus, mediassa tarjottu julkisuus ja ulkovaltojen sekä kansainvälisten järjestöjen harjoittama painostus. Näihin menetelmiiin Venäjä on pyrkinyt hiljakkoin puuttumaan rajoittamalla ulkomaisten toimijoiden omistusosuuksia mediassa ja pakottamalla ulkomaista tukea saavat järjestöt rekisteröitymään ulkomaisiksi agenteiksi. Näiden lisäksi on jos jonkinlaista toimenpidettä ollut länsimaiden myötätuulessa olleita opposition ja median edustajia vastaan. Tappamistakaan ei ole kaihdettu.

Miksi tätä vallitsevaa todellisuutta ei saa sanoa ääneen, kun siltä pohjalta Venäjän nykyjohto kuitenkin tekee ratkaisunsa? Toki voidaan väittää ettei Nato ja esimerkiksi NED liity mitenkään toisiinsa, mutta ei sellainen venäläisiä hämää. Tietenkin he tiedostavat läntisten yhtiöiden, järjestöjen ja valtioiden taustalta löytävän yhtenäisen valtarakenteen. Ovathan venäläiset itse pyörittäneet jatkuvasti vastaavanlaisia viritelmiä.

Suomessa pitäisi tiedostaa millaiseen suurvaltapoliittiseen palapeliin me olemme alati pahemmin sotkeentumassa, eikä suinkaan katsella vain palapelin yksittäisiä paloja.
 
Jotenkin näen asian niin, että kun periaatteellinen kynnys (toisen valtion alueen miehittäminen) on ylitetty, ei sillä ole enää Ahvenanmaan skenaarion kannalta Venäjälle väliä onko miehitettynä pieni vai iso alue, tai jääkö jalkoihin 100 vai 10 000 asukasta - samalla rytinällä Venäjä saisi suunnitelmissaan koko Ahvenanmaan. Meillä on kuitenkin nyt ennakkotapauksena Krim, jossa Venäjä olisi voinut vain laajentaa Sevastopolin tukikohtaa, mutta sen sijaan se liitti itseensä koko Krimin niemimaan.

Lähtökohta on, sekä julksesti lausuttuna, ja erään komentajan kahden kesken sanomana, että kun ensimmäinen vihollisen saapas tulee rajan yli, niin aletaan syytää rautaa niin että tuntuu. Suomen alue nähdään meillä yhtenä kokonaisuutena, jota puolustetaan kokonaisuutena.

Uskon, että Ahvenanmaan(kin) tiimoilta meillä on tiettyjä suunnitelmia pahan päivän varalle. Kyllä meillä on jotain mennyt pieleen, jos siviiliväestöä ei ole evakuoitu ennen sotatoimia.

Ok, mutta miten uudella 140 000 miehen maavoimilla voi edes teoriassa puolustaa koko maata? Viime sodassa pelkästään Lapissa oli 200 000 sotilasta ja oliko Etelä-Suomessa 500 000?

En jaksa uskoa, että Lappia voitaisiin nykyään tehokkaasti puolustaa
 
Lähtökohta on, sekä julksesti lausuttuna, ja erään komentajan kahden kesken sanomana, että kun ensimmäinen vihollisen saapas tulee rajan yli, niin aletaan syytää rautaa niin että tuntuu. Suomen alue nähdään meillä yhtenä kokonaisuutena, jota puolustetaan kokonaisuutena.

Mielestäni koko maan miehittämisen ja anneksoinnin riski on pienentynyt NL:n romahduksen myötä todella merkittävästi, mutta tuo mainittu periaate on sinänsä hyvin validi edelleen, koska mielestäni kertaalleen "raiskattu" koskemattomuus ilman vastatoimia tarkoittaa sitä että tavalla tai toisella se tullaan tekemään uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan...siispä nenä pitäisi lyödä verille kovallakin hinnalla vaikka kyseessä olisi jokin "väliaikainen alueen haltuunotto" jonkun kolmannen osapuolen lyömiseen tai mitä ikinä olisikaan...

Kun kysymyksessä on saari, vieläpä muuta maata vähän löyhemmin sidoksissa Suomeen oleva autonominen demilitarisoitu alue, niin käytännön toteutus voisi olla vaan hieman hankalaa silloin kun haltuunotto olisi tapahtunut täysin yllättäen ja verettömästi. Tällöin varsinaisen "shooting warin" aloittaja olisi Suomi, olkoonkin että sille olisi hyvä syy. Asia olisi täysin eri jos saarella olisi vaikkapa edes parikymmentä sotilasta jotka olisi listitty haltuunoton yhteydessä.
 
Korostin. Kai käsität tuon korostetun osion olevan ristiriidassa Nato-jäsenyyden kanssa?

Jokainen itsenäinen valtio on täysin suvereeni huolehtimaan omasta turvallisuustaan.

NATO-jäsenyys ei ole estänyt kehittämästä ja kasvattamasta EU:n ja Venäjän välisiä kauppasuhteita. Venäjällä on ihan asialliset ja toimivat suhteet mm. Norjaan, niin yhteisillä raja-alueillaan kun valtioiden kesken. Eikä Norjaa vastaan kehitellä erikseen mitään "lapsenryöstöjuttuja" kuten Suomen osalta. Kaiken lisäksi uskoisin tietäväni miksi Venäjä ei ole asettanut erityisiä "lapsiasiamiehiä" painostamaan Norjaa.
- se johtuu Norjan selkeästä ja tinkimättömästä turvallisuuspolitiikasta, mukaan lukien NATO-jäsenyys. Venjän johto tietää ettei Norjan valtioon/viranomaisiin kyetä vaikuttamaan tällaisella taktiikalla. Toki Norjaan on muuttanut vähemmän venäläisiä mutta siitä huolimatta.
- vastaava painostus olisi mahdollista toteuttaa monella muullakin verukkeella.

Venäjä osaa painostaa ja vaikuttaa monin tavoin naapureihinsa. Erityisesti silloin jos sitä kohtaan osoitetaan heikkoutta ja jopa valmiutta tinkiä omista eduistaan. Venäläiset ovat erittäin pitkäjänteisiä ja osaavat kehittää kaikenlaisia argumentteja, kompromentointia jne. oman (mm. neuvottelu)asemansa parantamiseksi. Mutta, he myös arvostavat jos vastapuoli hallitsee saman pelin.
 
Ok, mutta miten uudella 140 000 miehen maavoimilla voi edes teoriassa puolustaa koko maata? Viime sodassa pelkästään Lapissa oli 200 000 sotilasta ja oliko Etelä-Suomessa 500 000?

En jaksa uskoa, että Lappia voitaisiin nykyään tehokkaasti puolustaa

Tarkoitin asiaa periaatteliselta kannalta: hyökkäys mihin tahansa Suomen alueella tarkoittaa hyökkäystä koko maata vastaan. Sitten jos aletaan suorituskykyjä ulosmittaamaan, on huolesi varsin aiheellinen.
 
Kun kysymyksessä on saari, vieläpä muuta maata vähän löyhemmin sidoksissa Suomeen oleva autonominen demilitarisoitu alue, niin käytännön toteutus voisi olla vaan hieman hankalaa silloin kun haltuunotto olisi tapahtunut täysin yllättäen ja verettömästi. Tällöin varsinaisen "shooting warin" aloittaja olisi Suomi, olkoonkin että sille olisi hyvä syy. Asia olisi täysin eri jos saarella olisi vaikkapa edes parikymmentä sotilasta jotka olisi listitty haltuunoton yhteydessä.

Jos haltuunotto tapahtuisi yllättäen ja verettömästi, on meidän tiedustelu-, valmius- ja reagointikyky ollut paperia. Tähän en usko.

Mielestäni meillä on moraalis-eettinen sekä juridinen oikeus puolellamme voimankäytössä, jos vieras valtio miehittää Suomelta jonkin alueen, oli valtauksessa vuotanut verta tai ei. Tässä vaiheessa on diplomatian keinot jo käytetty: ei vihollinen poistu sormea heristämällä, vaan raudalla.
 
Mielestäni meillä on moraalis-eettinen sekä juridinen oikeus puolellamme voimankäytössä, jos vieras valtio miehittää Suomelta jonkin alueen, oli valtauksessa vuotanut verta tai ei. Tässä vaiheessa on diplomatian keinot jo käytetty: ei vihollinen poistu sormea heristämällä, vaan raudalla.

Niin minustakin. Mutta kun se hieman näyttää silloin siltä että Suomi olisi aloittanut sotatoimet, niin siinä olisi tiettyjä haittoja, joten parempi olisi olla ne parikymmentä ukkoa siellä tapettavina.

Toisaalta mantereella sama ajatus taas, että venäläisiä (sotilashenkilöitä, siviilit tervetuloa ostoksille ja minilomalle) pyörisi yhtäkkiä jossain Imatran ja Lappeenrannan välillä, vaikkei olisi yhtään veritippaa lentänyt niin kyllähän ne tappotoimet pitäisi aloittaa. Tosin siinäkin tilanteessa olisi tiedustelu sen verran epäonnistunut että mahdollisuudet olisivat huonot. Mutta periaatteessa ihan vastaava keissi, vaikka jotenkin Ahvenanmaata pitää melko lailla "ulkosuomalaisena" kikkareena...sorry vaan Maanpuolustus.netin sikäläisille lukijoille.
 
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomessa tehtiin aika nopeasti päätöksiä rannikkopuolustuksen vähentämiseksi. Siihen aikaan kehitys Venäjällä näytti siltä että siitä on tulossa hallinnollisesti monipuoluejärjestelmään perustuva markkinatalousmaa joka noudattaa samoja politiikan pelisääntöjä kuin kaikki muut maailman valtiot.

Tilanne on tältä osin muuttunut. Kymmenen vuoden aikana Venäjästä on tullut diktatuuuri joka hakee agresssiivisesti takaisin entistä Neuvostoliiton aikaista asemaansa. Kaikin mahdollisin keinoin, aseelliset mukaan lukien.

Tämä muutoskehitys on kokonaisuudessaan lähtöisin Venäjältä. Siinä ei ole ollut mukana länsimaiden vaikutusta, vaan nämä nykyiset syytökset länttä ja lännen laajentumista kohtaan ovat tulleet mukaan myöhemmässä vaiheessa, antamaan oikeutusta Venäjän muuttuneelle politiikalle. Itseasiassa NATO antoi Venäjälle jopa erityisaseman päästä seuraamaan/tarkkailemaan puolustusliiton päätöksentekoa. Muistan hyvin kun vielä kymmenen vuotta sitten meilläkin keskusteltiin Suomen liittoutumisesta tilanteessa jossa mahdollisesti Venäjästä tulee NATO:n jäsenmaa. Siis liittyykö Suomi ennen vai jälkeen Venäjää.

Edellä mainitut taustatekijät olisi syytä tännekin kirjoittelevien venäjänmielisten ymmärtää ja ottaa huomioon omissa kommenteissaan. Tosin osa kirjoittajista lienee sen verran nuorempia etteivät nämä asiat ole omakohtaisesti tiedossa.

Poliittisesti muuttuneessa tilanteessa Suomen olisi hyvä tarkistaa puolustusvalmiuttaan Suomenlahden rannikon ja Saaristomeren osalta ja ottaa uudelleen puolustusvoimien käyttöön esimerkiksi rannikkolinnakkeet Gyltössä, Utö:ssä ja vaikkapa Örö:ssä. Näihin olisi mahdollista palauttaa kohtuullinen valmiustaso varsin edullisesti. Suomen puolelta kyseessä olisi varsin vaatimaton varautuminen ottaen huomioon esimerkiksi Venäjän toimet Ala-Kurtin tukikohdan osalta.

Itseasiassa tällaista kannanottoa sopisi odottaa myös Charly Salonius-Pasternak'ilta ja jopa PS:n Jussi Niinistöltä. Tässä ajatuksessa kun ei olisi kyse edes NATO-jäsenyyden kaltaisesta asiasta..

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014122918957630_uu.shtml
 
Ikävintähän tässä Charlygatessa on (suomalaista keskustelukulttuuria hyvin kuvaavasti) se, että ei Niinistö eikä Tuomioja ottaneet kantaa, tai kritisoineet, itse asiaa, vaan puuttuivat Charlyn persoonaan ja oletettuihin mielipiteisiin Nato-jäsenyydestä.

Jos minä olisin päättävässä asemassa Merivoimissa, niin kehittäisin valmiussysteemin, että vaikkapa joukkueellinen taistelusukeltajia olisi hyvin nopeassa päivystysvalmiudessa (alle 6h) lähtemään helikoptereilla Ahvenanmaalle. Olisi ainakin muutama jamppa "ottamassa vastaan" naapurin "pieniä vihreitä miehiä". Kai se nyt pienikin tulitaistelu, ja naapurille aiheutetut tappiot, olisi omiaan hillitsemään aikeitä lähettää lisäjoukkoja.
 
Jos minä olisin päättävässä asemassa Merivoimissa, niin kehittäisin valmiussysteemin, että vaikkapa joukkueellinen taistelusukeltajia olisi hyvin nopeassa päivystysvalmiudessa (alle 6h) lähtemään helikoptereilla Ahvenanmaalle. Olisi ainakin muutama jamppa "ottamassa vastaan" naapurin "pieniä vihreitä miehiä". Kai se nyt pienikin tulitaistelu, ja naapurille aiheutetut tappiot, olisi omiaan hillitsemään aikeitä lähettää lisäjoukkoja.

On siellä sotilaat passissa jo nyt, nimittäin Rajavartiolaitoksen sotilaat.
 
Ikävintähän tässä Charlygatessa on (suomalaista keskustelukulttuuria hyvin kuvaavasti) se, että ei Niinistö eikä Tuomioja ottaneet kantaa, tai kritisoineet, itse asiaa, vaan puuttuivat Charlyn persoonaan ja oletettuihin mielipiteisiin Nato-jäsenyydestä.

Kuten tuossa Nato-keskustelussa kirjoitin: Olen oikeasti ja todella hämmentynyt siitä, miten nopeasti olemme vajonneet 80-luvun ja sitä edeltävän ajan tapoihin..se on hämmentävää, osin surullista ja ennenkaikkea mielestäni kiusallisen vaarallista - siitä yksinkertaisesta syystä, että juuri tuo on yksi informaatio-operaation tavoitteista/ Venäjän edun mukaista kehitystä Suomessa..ja väitän, että kehitys on nimenomaan maamme rajojen ulkopuolelta manipuloitua.
 
Kuten tuossa Nato-keskustelussa kirjoitin: Olen oikeasti ja todella hämmentynyt siitä, miten nopeasti olemme vajonneet 80-luvun ja sitä edeltävän ajan tapoihin..se on hämmentävää, osin surullista ja ennenkaikkea mielestäni kiusallisen vaarallista - siitä yksinkertaisesta syystä, että juuri tuo on yksi informaatio-operaation tavoitteista/ Venäjän edun mukaista kehitystä Suomessa..ja väitän, että kehitys on nimenomaan maamme rajojen ulkopuolelta manipuloitua.

On mahdollista että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on vaikutettu ulkomailta. Lähinnä juuri Venäjältä.

Suurin kielteinen vaikutus on kuitenkin kotimaista. Se on ollut johdettua akselilta halonen, tuomioja ja aiemmin myös lipponen. Heillä on ollut jo kahden vuosikymmenen ajan erittäin keskeinen vaikutus ulko- ja puolustusministeriöön. Esimerkiksi kaikki merkittävät nimitykset ovat kulkeneet heidän pöytiensä kautta. Jokainen varmasti ymmärtää että kaikissa organisaatioissa on oma hierarkiakilpailu jossa on mahdollista edetä ja vaikuttaa omaan ja muidenkin menestymiseen sopivasti taktikoimalla.

Miettikööt jokainen itsekseen minkälaisille mielipiteille, suhtautumiselle ja pätevyydelle em. päättäjät ovat olleet erityisen suvaitsevia.
 
NATO-jäsenyys ei ole estänyt kehittämästä ja kasvattamasta EU:n ja Venäjän välisiä kauppasuhteita. Venäjällä on ihan asialliset ja toimivat suhteet mm. Norjaan, niin yhteisillä raja-alueillaan kun valtioiden kesken. Eikä Norjaa vastaan kehitellä erikseen mitään "lapsenryöstöjuttuja" kuten Suomen osalta. Kaiken lisäksi uskoisin tietäväni miksi Venäjä ei ole asettanut erityisiä "lapsiasiamiehiä" painostamaan Norjaa.
Ei pidä paikkaansa. Norja on nimenomaan Suomen ohella joutunut huostaanottopropagandan uhriksi Venäjällä. Sama lapsiasiainvaltuutettu Astakhov siellä esikuntineen häärää.

Tässä pari tuoreimmista uutisista:

http://rt.com/news/196532-norway-remove-child-tooth/
http://rbth.co.uk/news/2014/11/01/r..._removal_of_children_from_russian__41120.html
 
On mahdollista että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on vaikutettu ulkomailta. Lähinnä juuri Venäjältä.

Suurin kielteinen vaikutus on kuitenkin kotimaista. Se on ollut johdettua akselilta halonen, tuomioja ja aiemmin myös lipponen. Heillä on ollut jo kahden vuosikymmenen ajan erittäin keskeinen vaikutus ulko- ja puolustusministeriöön.

Niin - ja mistä on mainitsemiesi henkilöiden mielipiteisiin vaikutettu = Se, miten ja kuinka kauan Venäjältä on vahvasti vaikutettu Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, on vuosikymmenten pituinen aika. Yhä edelleen iso osa merkittävistä poliitikoistamme on kasvanut ja imenyt oppinsa aikana, jolloin itänaapurin vaikutus oli todella suuri. Sama koskee vanhempaa virkamiehistöä, osa sotilaista mukaanlukien.

Tämä kaikki on syy siihen, miksi Venäjän on tänä päivänä ilmeisen helppo vaikuttaa Suomen ulko-, turvallisuus- ja osin sisäpoliittisiinkin päätöksiin. Maaperä on todella otollinen ja siihen kun lisätään vielä nykyaikaiset informaatiosodankäynnin keinot ja välineet, joilla pääsee vaikuttamaan nuorempaan väestöön, niin tulos alkaa olla taattu.
 
Back
Top