Presidentti Vladimir Putin vastaanottamassa paraatia Moskovassa 23. helmikuuta. LEHTIKUVA/AFP
Onko tämä miehitysarmeija? Venäjän kansalliskaarti herättää huolta
HEIKKI HAKALA | 06.05.2018 | 21:00- päivitetty06.05.2018 | 21:01
Kremlin uuden kaartin ja tuhansien yksityisten turvayritysten välillä on suora linkki.
Kun presidentti
Vladimir Putinkeväällä 2016 ilmoitti uuden kansalliskaartin perustamisesta, liike tuli useille läntisille tarkkailijoille yllätyksenä. Latvian
puolustusakatemian tuoreen raportin mukaan hanketta oli kuitenkin valmisteltu pitkään ja huolellisesti.
Putinin entisen henkivartijan ja pitkäaikaisen luottomiehen, kenraali
Viktor Zolotovin johtama yli 400 000 sotilaan kaarti on tulkittu ensi sijassa värivallankumousten kaltaisten kansannousujen ehkäisemisen ja terrorismintorjunnan välineeksi.
Puolalaisen sotatieteen tohtori, eversti evp.
Zdzislaw Śliwankäsialaa olevassa raportissa pidetään kuitenkin mahdollisena, että kansalliskaartin perustamisen taustalla on myös muita kuin Venäjän sisäiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviä motiiveja.
Kaartin muodostaminen saattaisi sen mukaan olla merkki Venäjän valmistautumisesta uuteen aseelliseen konfliktiin, joka laukaisisi huomattavasti voimakkaamman lännen vastareaktion kuin maan sotatoimet Georgiassa ja Ukrainassa.
– Kun [kansalliskaartin] tehtäviä ja suorituskykyjä tarkastellaan tältä kannalta, EU:n ja Naton suoraa haastamista ei voida sulkea pois. Kaarti kykenisi miehittämään asevoimien valtaamia alueita, rauhoittamaan aseellisen vastarinnan ja hallitsemaan väestön keskuudessa esiintyvät levottomuudet, raportti toteaa.
Tämä työnjako vapauttaisi asevoimien resurssit järjestyksen turvaamiseen liittyvistä vastuista ja mahdollistaisi joukkojen keskittämisen luonteeltaan puhtaasti sotilaallisiin yhteisoperaatioihin. Mahdolliseksi sotatoimien kohteeksi raportti nimeää Baltian maat.
Kansalliskaartin perustaminen nähdään osana Venäjän turvallisuusrakenteiden yleistä uudelleenjärjestelyä, jonka tarkoituksena on luoda tietty pelote, mutta myös kyky haastaa sekä läntinen puolustusliitto Nato että vallitseva eurooppalainen turvallisuusarkkitehtuuri.
Venäjällä ruokitaan systemaattisesti mielikuvaa maahan kohdistuvasta ulkoisesta uhasta, joten kansalliskaarti on jatkuvasti melko korkeassa valmiudessa. Suoraan presidentti Vladimir Putinille alistettuna se kykenee raportin mukaan operoimaan huomattavasti ketterämmin kuin länsimaiset, demokraattisen kontrollin piirissä olevat turvallisuusorganisaatiot.
– Tämä tehokas yhdistelmä on maan johdon kannalta erittäin suotuisa. Se on kuitenkin vaarallinen jokaiselle, joka määritellään viholliseksi tai uhaksi. Erityisen vaarallinen se on tilanteessa, jossa lännellä ei vastaavia nopean mobilisaation ja joukkojensiirron valmiuksia ole, raportti kiteyttää.
Venäjän salatut yksityisarmeijat
Kansalliskaartin todellisten resurssien kannalta on merkittävää, että Venäjän yksityiset turvallisuusyritykset on alistettu sen valvontaan.
Turvallisuusyritykset vastaavat muun muassa infrastruktuurin, yksityisten yritysten ja yksittäisten henkilöiden aseellisesta turvaamisesta. Yritysten lukumääräksi on ilmoitettu yli 60 000, ja niiden palveluksessa saattaa raportin mukaan toimia yli 700 000 henkilöä – monet heistä entisiä sotilaita.
Yksityisiä sotilasyhtiöitä ei Venäjällä toistaiseksi ole virallistettu, vaikka ne ovat näytelleet merkittävää roolia
hybridioperaatioissa ainakin Ukrainassa ja Syyriassa.
Sotilasyhtiöiden toimintaa saatetaan raportin mukaan nähdä myös Keski-Aasian valtioissa, Georgialle kuuluvissa Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa ja arktisella alueella. Kremlin näkökulmasta ne tarjoavat keinon poliittisten tavoitteidensa edistämiseen tavalla, jossa Venäjän varsinaisten asevoimien osallisuus on kiistettävissä.
– Yksityisten turvallisuusyritysten ja sotilasyhtiöiden yhdistetyt suorituskyvyt ja miesvahvuudet olisi syytä ottaa huomioon, kun keskustellaan reserveistä, jotka ovat mobilisoitavissa suhteellisen lyhyessä ajassa. Niiden miesvahvuutta voitaisiin käyttää asevoimien ja kansalliskaartin rivien vahvistamiseen, raportti toteaa.
– Osa yksityisten turvallisuusyritysten henkilöstöstä olisi myös rekrytoitavissa sotilasyhtiöihin, ja osa sotilasyhtiöistä voitaisiin naamioida turvallisuusyritysten laillisen sateenvarjon alle.
Kansalliskaartin, turvallisuusyritysten ja sotilasyhtiöiden välillä vallitseekin raportin mukaan tietynlainen kolmiyhteys. Sotilasyhtiöiden riveissä taistelukokemusta hankkineet palkkasotilaat tuovat nimittäin arvokkaan lisän kaartin kokoonpanoon.
Turvallisuusyrityksiin kaarti käyttää merkittävää vaikutusvaltaa ja niiden miesvahvuuden, kyvyt ja tehtävät se tuntee läpikotaisin.