Mitäs veikkaatte jotta kuinka tässä käy?
Venäjä uhkaa Suomea ja Ruotsia tiivistyvän Nato-yhteistyön vuoksi - ”pakottaa vastatoimiin”
Venäjän puolustusministerin mukaan kansainvälinen turvallisuus on vaarassa.
Tämä uhkailu ei ole aivan uutta. Siksi löytyy myös tietoa kuinka siihen reagoidaan, tai on reagoitu aikaisemmin.
Ruotsalaisten reagointi Venäjän uhkailuihin:
A) Ruotsissa Venäjän sotilaallinen uhkailu nähdään todistuksena sille että varautumista maanpuolustamiseen on syytä jatkaa. Samalla se nähdään erityisenä syynä hakeutua aikaisempaa pidemmälle menevään yhteyteen NATO:on ja Yhdysvaltoihin. Käytännössä Ruotsi vastaa omilla toimillaan juuri sillä tavalla kuinka tällaisiin uhkauksiin on syytäkin vastata. Mihinkään sanasotailuun ei ryhdytä.
- jokainen julkinen uhkaus lisää ruotsalaisten NATO-jäsenyyttä kannattavia mielipiteitä. Ne nousevat varmasti myös syksyn vaaliteemoiksi.
- ruotsalaiset kokevat että tällaisilla uhkauksilla pyritään vaikuttamaan maan itsenäiseen päätöksentekoon.
B) Toisaalta Venäjän uhkailu saattaa vaikuttaa myös niin että Ruotsissa tarkennetaan näkemystä siitä pitääkö heidän sitoutua omassa politiikassaan ja päätöksenteossa ylläpitämään yhtenäisyyttä/saman aikaisuutta Suomen kanssa. Siis esimerkiksi siinä suhteessa olisiko Ruotsin parempi/edullisempaa hakea NATO-jäsenyyttä yhdessä Suomen kanssa tai olisiko jäsenyydelle paremmat edellytykset neuvotella vain pelkästään Ruotsin osalta.
- juuri tällä hetkellä ruotsalaiset mielistelevät Suomen puolustushallintoa ja poliitikkoja koska haluavat erittäin korkealla prioriteetilla tulevan hävittäjähankinnan kohdistuvan JAS'iin.
C) Kannattaa hakea perspektiiviä myös historiasta kuinka ruotsalaiset ovat suhtautuneet Suomen vs. Venäjän/ Neuvostoliiton aikaisiin tapahtumiin.
- aikaisemmista tapahtumista (viime sotien ajalta jne.) löytää todellista vertailukohtaa ruotsalaisten reaalipolitiikalle Suomen maanpuolustuksen osalta.
Suomessa suhtautuminen on erilaista:
A) Suomessa vastuunalaiset poliitikot julistavat Venäjän sotilaalliset/Suomen maanpuolustukseen liittyvät uhkaukset merkityksettömäksi propagandaksi. Kaikki poliitikot koettavat selittää uhkailujen syyksi/tarkoitukseksi jonkin muun kuin itsenäisen naapurivaltion sisäiseen päätöksentekoon puuttuminen.
B) Käytännössä Venäjän puolustusministerin uhkailuista on vain pieni matka erilaiseen painostukseen suomalaisia päättäjiä kohtaan. Saattaa jopa olla niin että Venäjä on jo ryhtynyt painostamaan Suomea niin poliittisesti kuin taloudellisestikin. Ehkä kysymys onkin vain siitä ettei sitä ei ole vielä tuotu julkisuuden tasolle?
C) On jopa todennäköistä että Venäjä tulee jatkossa tekemään konkreettisia aloitteita joilla se pyrkii reagoimaan/heikentämään Suomen ja Ruotsin puolustuksellista yhteistyötä (vaikka ko. yhteistyö on toistaiseksi lähinnä varsinaiseen sotilaalliseen toimintaan sitoutumatonta teoriaa).
- Suomen irroittaminen puolustuksellisesta yhteistyöstä Ruotsin kanssa on venäläisille strateginen tavoite. Siihen voidaan käyttää varsin kovia poliittisia keinoja.
- edellä mainitun Suomeen mahdollisesti kohdistuvan uhkailun/painostuksen voi nähdä osittain tietynlaisena "alueellisena pelinä" myös Yhdysvaltoja kohtaan.
- lisäksi Venäjä saattaa nähdä tarpeellisena lisätä jonkinlaista epävakautta Itämeren alueella. Sillähän voisi olla vaikutusta myös eräiden nykyisten NATO:n jäsenmaiden halukkuuteen/mielipiteisiin hyväksyä Suomea (tai Ruotsia) puolustusliiton jäseneksi.
- Venäjällä voidaan myös ajatella että kaikenlaiset epätavalliset, jopa (osin rikollisiksi luokiteltavat) loukkaukset Suomen (ja Ruotsin) suvereniteettiä kohtaan ovat "vaarattomampaa peliä" kuin esimerkiksi NATO:n jäsenmaihin kohdistuvat toimet jne.
- Euroopassa ei ole enää muita NATO:oon kuulumattomia maita kuin Suomi ja Ruotsi joille voi suoranaisesti uhitella (siis Venäjän rajanaapureita)
Eikä Suomen puolustusministeri Niinistökään ole täysin harhassa, esittäessään että Venäjän kollegan uhkailut olisivat osittain kotimaista politiikkaa. Varmasti näin onkin. Toisaalta sielläkin osataan iskeä kahteen kärpäseen yhdellä kertaa. Suomen kannalta saattaa jatkossa olla ikävää että puheilta katoaa vaikutus jollei niille koskaan löydy/saada mitään konkretiaa. Näistäkin Suomella on historiallisia kokemuksia.