proileri
Kenraali
Kaava on aina kaava eikä koskaan vastaa todellisuutta koska kukaan ei tiedä järjestelmien todellista suorituskykyä ennen taistelua. Ei omien eikä vastustajien. Kaavan vajavaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö se voi johtaa sotaan. Esimerkiksi 80-luvun alussa käydyn sotapelin tulos tuli ilmeisesti oikeasti järkytyksenä monille USA:n päättäjille. Jotkut oikeasti kuvittelivat täysimittaisen ydinsodan olevan voitettavissa! Ei ole mitään syytä olettaa, että ymmärrys olisi nyt suurempaa. Varsinkin taipumus yliarvioida oman teknologian suorituskykyä on vaarallinen oletus kaavassa.
Tämä skenaario on vaarallinen juuri siksi, että se ei edellytä ydinaseiden käyttöä. Tällöin poliittinen riski on pienempi ja mikä olennaisinta, vaikka ensi-isku epäonnistuisi, USA voi nähdä olevansa suojassa kostolta koska vastustaja ei kykene vastaamaan konventionaalisilla aseilla eikä uskalla käyttää ydinaseita koska USA:n vastaiskuvoima olisi koskematon. USA:n näkökulmasta mahdollinen kosto osuu vain sen proxyihin (Nato, ukraina jne) mutta se on itse fyysisesti suojassa kahden meren takana. Tämä asiantila ymmärretään ihan riittävän hyvin eräissä maissa ja he eivät ole ollenkaan niin innokkaita asioiden kehityksestä.
Mitä tulee asian julkisuuteen. Totta kai venäjä tietää tämän. Mutta se tietää vielä paremmin sen, että se ei pysty saamaan millään tätä viestiä läpi lännen hallitsemassa mediaympäristösssä. Ei tämä asia ole mikään uusi tai minun keksimäni. Venäläiset ja myös monet ihan amerikkalaiset akateemikot ovat puhuneet asiasta jo ainakin vuodesta 2003 lähtien ja sekä saksa että ranska yrittivät estää ukraina/georgian Natokirjaukset jo vuonna 2008 Naton Bukarestin huippukokouksessa. Nimenomaan USA halusi nämä maat listalle. Siitä meni 4 kuukautta kun venäjä ja georgia ottivatkin sitten erää. Luuletko että oli ihan sattumaa mitä silloin tapahtui...?
En kyllä usko että laajamittainen isku konventionaalisilla aseilla olisi sen turvallisempi, koska kuten tuo mielenkiintoinen Proud Prophet osoitti, vastustajan reaktiota on äärimmäisen vaikea lopulta ennustaa. En ole lueskellut Venäjän ydinasedoktriinia viime aikoina, mutta oletan että siellä on MAD-skenaario edelleen viimeisenä vaihtoehtona. En myöskään usko että tavoitteen saavuttaminen konventionaalisilla aseilla on edes teoriassa mahdollinen skenaario - valtavan teknologisen ylivoiman turvin tehtävällä iskulla saataisiin ehkä osa Venäjän ydinaseista pois käyttökunnosta, mutta koko järjestelmän lamauttaminen ruutipommeilla ei kuulosta mitenkään todennäköiseltä. Tämän massiivisen iskun jälkeen Venäjä olisi sitten kirjaimellisesti hyökkäyksen kohteena ja nurkassa vailla muuta puolustusta kuin ydinohjukset. Toki jälleen mahdollista että ohjustorjunta pudottaisi ison osan vastaiskusta, mutta saa olla aika rautainen luottamus jos on halukas testaamaan vaikkapa 99,99% varmuudella toimivan järjestelmän onnistumista kovia ydinohjuksia vastaan, varsinkin kun ei ole täyttä varmuutta mihin ohjukset on suunnattu.
Mutta kuitenkin, kuten esitit, jos Putin on sitkeästi juurtunut kylmän sodan juoksuhautoihin missä Yhdysvallat ja Venäjä pelaavat jatkuvaa ydinasepeliä, tämä pelko ydinasekärryiltä putoamisen suhteen selittäisi aika paljon Putinin viimeaikaisesta toiminnasta. On nähty uusien strategisten aseiden kehittelyä, suoja-aluevaatimuksia jne. En kuitenkaan ole samaa mieltä tuosta etteikö Venäjä voisi saada viestiään kuuluviin länsimaisessa mediassa, jos yrittäisi tarpeeksi kovasti. Jos oletetaan että ydinasepelko on Venäjän ensisijaisena motiivina, kenties suurin virhe minkä Putin voi tässä tehdä on linnoittautua kylmän sodan aikaiseen nooteilla ja sotilailla käytävään diplomatiaan, kun käytössä olisi valtava maailmanlaajuinen media. Venäjä voisi hyvin ilmoittaa haluavansa tehdä uusia ydinasesopimuksia, ja sitä viestiä on hankala olla kuulematta.
Kyllä Yhdysvalloilla ja Natolla on siis osansa tässäkin sopassa, ja hyvällä tuurilla tämän kriisin kautta voidaan päästä siihen että ABM- ja INF-sopimus saataisiin takaisin pöydälle ainakin Euroopan osalta ja varustelukierrettä taas rajoitettua. EU-mailla tuntuu olevan tämä tavoite, ja ajattelisin kanssa että ydinaseiden ja ohjuspuolustuksen suhteen varmasti kompromisseja voidaan tehdä. Jos ajattelee isompaa kuvaa, niin esim. Saksan end game on kyllä järkevä, eli tavoite saada Venäjän ja EU:n suhteet ystävällisiksi. Valitettavasti nyt on jääty outoon sotilaallisen härväämisen tilaan ja pyörittelemään Ukrainaa pelipöydällä. Yksi hyvä kysymys onkin että miten iso osa tässä on Kiinalla, eli onko sieltä tullut Putinille vaatimuksia että Eurooppa-kohtaiset ABM and INF eivät ole Pekingin kannalta hyväksyttäviä.