Valmistautuuko Venäjä suursotaan?

Tämä jo vähän naurattaa...

Haluamme saada selkeän vastauksen kysymykseen, miten kumppanimme ymmärtävät velvollisuutensa olla vahvistamatta omaa turvallisuuttaan muiden valtioiden turvallisuuden kustannuksella turvallisuuden jakamattomuuden periaatteeseen sitoutumisen perusteella. Miten hallituksenne aikoo käytännössä täyttää tämän velvoitteen tämän päivän olosuhteissa?

Ukrainalta maa-alueita anastanut Venäjä kerää taas rautaa Ukrainan rajoille ja häiriköi milloin missäkin joten muiden maiden tulee nyt perustella miten ne ymmärtävät velvollisuutensa olla vahvistamatta omaa turvallisuuttaan muiden valtioiden turvallisuuden kustannuksella :ROFLMAO:

Kirje on joukkokirje mutta vastaanottajat eivät saa vastata siihen joukkokirjeellä.

Suomi voisi lähettää paluupostissa kuvan Pelle Hermannista ja mieluiten ilman saatesanoja.


hermanni2.jpg
 
Viimeksi muokattu:



nootti-kirjettä ennen:

HS kysely:
28% puolesta
42% vastaan

MTV kysely:
30% puolesta
42% vastaan

Nootti-kirjeen jälkeen:

~47% puolesta (20% välittömästi, 14% parin vuoden aikana, 13% myöhemmin)
~25% vastaan
 
Tämä jo vähän naurattaa...

Haluamme saada selkeän vastauksen kysymykseen, miten kumppanimme ymmärtävät velvollisuutensa olla vahvistamatta omaa turvallisuuttaan muiden valtioiden turvallisuuden kustannuksella turvallisuuden jakamattomuuden periaatteeseen sitoutumisen perusteella. Miten hallituksenne aikoo käytännössä täyttää tämän velvoitteen tämän päivän olosuhteissa?

Ukrainalta maa-alueita anastanut Venäjä kerää taas rautaa Ukrainan rajoille ja häiriköi milloin missäkin joten muiden maiden tulee nyt perustella miten ne ymmärtävät velvollisuutensa olla vahvistamatta omaa turvallisuuttaan muiden valtioiden turvallisuuden kustannuksella :ROFLMAO:

Kirje on joukkokirje mutta vastaanottajat eivät saa vastata siihen joukkokirjeellä.

Suomi voisi lähettää paluupostissa kuvan Pelle Hermannista ja mieluiten ilman saatesanoja.


hermanni2.jpg
Jos suomalaiset/eurooppalaiset/amerikkalaiset poliitikot eivät ymmärtäisi mitä kirjeen taustalla on, he tosiaan saattaisivat vastata tuolla kuvalla. Osa ei vamaan ymmärrä, mutta koska monet aivan hyvin ymmärtävät, he eivät vastaa noin. Eikä euroopan vastauksella olekkaan merkitystä. Kirjeen tarkoitus on tehdä tilanne kaikille selväksi. Jenkit ymmärtävät hyvin mistä on kyse kuten heidän vastauksestaan voi lukea. Tämä tilanne on oikeasti vaarallinen ja sillä on hyvin vähän tekemistä pelkästään Ukrainan kanssa vaikka sieltä tilanne onkin kärjistynyt.

Olen sanonut mielipiteenäni jo aikaisemmin, että venäjän näkökulmasta tilanne alkaa olla sellainen, että he joko taistelevat nyt tai voivat 10-15v tähtäimellä antaa Kremlin avaimet suoraan Washingtoniin. Venäjän asemasta katsoen USA:n ensi-iskun mahdollisuus ja myös todennäköisyys on kasvanut rajusti ja on kasvamassa kaiken aikaa.

90-luvulla strategisen iskun toteuttaminen olisi vienyt vähintään päiviä ja se olisi näkynyt pitkälle ja kauas. USA on ilmoittanut 2000-luvun alussa tavoitteenaan olevan sen ajan pudottamien yhteen tuntiin kaikkialla maailmassa. He eivät ole siellä vielä, mutta jossain vaiheessa ovat. Tuolloin reagointiaika joka oli ennen päivissä putoaa minuutteihin, jolloin ainoa keino vastata siihen on ensi-isku. Venäjä (tai kiina) ei voi antaa tilanteen mennä siihen. Tähän päälle USA:n irtisanoutuminen samaan aikaan ABM-sopimuksesta 2002 ja systemaattinen työ kaikkialla maailmassa ohjustorjunnan kehittämiseksi. Alkaako kuva selvitä?

Täällä ovat monet puhuneet tiukkana pysymisen puolesta. Chamberlain ja niin edespäin. Tuossa on perää, mutta silloin unohdetaan se, että tiukka linja ei toimi, jos tiukan linjan kohteella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antautua täysin tai taistella kuten japanin tapauksessa asia oli vuonna 1941.
 



nootti-kirjettä ennen:

HS kysely:
28% puolesta
42% vastaan

MTV kysely:
30% puolesta
42% vastaan

Nootti-kirjeen jälkeen:

~47% puolesta (20% välittömästi, 14% parin vuoden aikana, 13% myöhemmin)
~25% vastaan
NATO haluaa, että siihen liittymiselle on kansan tuki.
Tuossa se selvästi on.
Vain neljäsosa vastustaa.
 
...

90-luvulla strategisen iskun toteuttaminen olisi vienyt vähintään päiviä ja se olisi näkynyt pitkälle ja kauas. USA on ilmoittanut 2000-luvun alussa tavoitteenaan olevan sen ajan pudottamien yhteen tuntiin kaikkialla maailmassa. He eivät ole siellä vielä, mutta jossain vaiheessa ovat. Tuolloin reagointiaika joka oli ennen päivissä putoaa minuutteihin, jolloin ainoa keino vastata siihen on ensi-isku. Venäjä (tai kiina) ei voi antaa tilanteen mennä siihen. Tähän päälle USA:n irtisanoutuminen samaan aikaan ABM-sopimuksesta 2002 ja systemaattinen työ kaikkialla maailmassa ohjustorjunnan kehittämiseksi. Alkaako kuva selvitä?

Täällä ovat monet puhuneet tiukkana pysymisen puolesta. Chamberlain ja niin edespäin. Tuossa on perää, mutta silloin unohdetaan se, että tiukka linja ei toimi, jos tiukan linjan kohteella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antautua täysin tai taistella kuten japanin tapauksessa asia oli vuonna 1941.
Ilmeisesti viittaa Pearl Harbouria edeltäneisiin tapahtumiin. Osaatko sanoa tähän liittyneestä tiukasta linjasta enemmän?
 
Olen sanonut mielipiteenäni jo aikaisemmin, että venäjän näkökulmasta tilanne alkaa olla sellainen, että he joko taistelevat nyt tai voivat 10-15v tähtäimellä antaa Kremlin avaimet suoraan Washingtoniin. Venäjän asemasta katsoen USA:n ensi-iskun mahdollisuus ja myös todennäköisyys on kasvanut rajusti ja on kasvamassa kaiken aikaa.
Ahaa..
 
Talous sakkaa ja pelko kansan tyytymättömyydestä omaan hallitsijaan on aikain saatossa saanut useat diktaattorit etsimään lyhyttä voittoisaa sotaa ulkoista vihollista vastaan. Argentiinan sotilasjuntta kaappasi Falklandin saaret ja sai briteiltä kunnolla turpiin. Saddam valtasi Kuwaitin 1990 ja sai elämänsä selkäsaunan.
Niin ja USA valtasi Irakin. Jokohan ne joukkotuhoaseet ovat löytyneet sieltä?

USA ei ole yhtään sen parempi näissä rähinöinneissä kuin Venäjä. Satumme vaan olemaan "samalla puolella". Niin ja Lavrov voisi syödä vaikka kiveksensä. Se olisi sellainen sopivan asiallinen vastaus hänen kirjespämmiinsä.
 
Siis että USA aloittaisi äkkiarvaamatta ydinsodan Venäjää vastaan?
Ei tietenkään. Proud Prophet- harjoitus osoitti sen mallin mahdottomuuden jop 80-luvulla riippumatta siitä, kuka on ensi-iskun tekijä.


Sen tilalle syntyi ajatus konventionaalisin asein tehtävästä strategisesta iskusta jonka yksi (ja vain yksi) kehityskaari on PGS. Toinen on esimerkiksi ohjuskilvet.


Hyvin lyhyesti. Kyseessä on ajatus vastustajan sotilaallisen vastauskyvyn neutraloinnista ensisijaisesti konventionaalisin/kyberasein. Täsmäaseiden ja verkkosodankäynnin kehitys on mahdollistanut tämän doktriinin. Mallin omaksuminen lisää offensiivisten aseiden suhteen maalikirjoon nähden monikymmenkertaiseksi aikaisempaan verrattuna eivätkä nämä järjestelmät ole rajoitusten alaisia toisin kuin ydinaseet. Toisaalta johtuen monien asejärjestelmien kantomatkan rajoituksista, niiden sijoittaminen mahdollisimman lähelle vastustajaa on olennainen tekijä potentiaalisen iskun onnistumiselle. Samoin kuin vastustajan jäljelle jäävän vastaiskukyvyn neutralointi torjunnan avulla (Syy, miksi Ukraina on erinomainen ensi-iskun ja ohjuskilven sijoituspaikka).

Täytyy muistaa, että ensi-iskun logiikka ei perustu politiikkaan vaan sen todennäköisyys on matemaattisen kaavan seuraus. Teoreettisesti jos yhden osapuolen todennäköisyys onnistua vastapuolen ydiniskuvoiman neutraloimisessa ilman vastaiskun pelkoa, todennäköisyys ensi-iskulle on erittäin suuri riippumatta senhetkisestä poliittisesta tilanteesta. Tämä johtuu siitä, että vastapuolen ydinaseet ovat joka tapauksessa uhka ja sen uhkan poistaminen on aina ja joka tilanteessa toivottava asia.

ABM-sopimus 70-luvulla perustui juuri tämän loogisen ketjun katkaisemiseen. Sen irtisanominen 2002 USA:n toimesta tarkoitti sitä, että mekanismi palautui voimaan ja ernsi-iskun todennäköisyys kasvoi merkittävästi jollain aikavälillä.
 
Jos suomalaiset/eurooppalaiset/amerikkalaiset poliitikot eivät ymmärtäisi mitä kirjeen taustalla on, he tosiaan saattaisivat vastata tuolla kuvalla. Osa ei vamaan ymmärrä, mutta koska monet aivan hyvin ymmärtävät, he eivät vastaa noin. Eikä euroopan vastauksella olekkaan merkitystä. Kirjeen tarkoitus on tehdä tilanne kaikille selväksi. Jenkit ymmärtävät hyvin mistä on kyse kuten heidän vastauksestaan voi lukea. Tämä tilanne on oikeasti vaarallinen ja sillä on hyvin vähän tekemistä pelkästään Ukrainan kanssa vaikka sieltä tilanne onkin kärjistynyt.

Olen sanonut mielipiteenäni jo aikaisemmin, että venäjän näkökulmasta tilanne alkaa olla sellainen, että he joko taistelevat nyt tai voivat 10-15v tähtäimellä antaa Kremlin avaimet suoraan Washingtoniin. Venäjän asemasta katsoen USA:n ensi-iskun mahdollisuus ja myös todennäköisyys on kasvanut rajusti ja on kasvamassa kaiken aikaa.

90-luvulla strategisen iskun toteuttaminen olisi vienyt vähintään päiviä ja se olisi näkynyt pitkälle ja kauas. USA on ilmoittanut 2000-luvun alussa tavoitteenaan olevan sen ajan pudottamien yhteen tuntiin kaikkialla maailmassa. He eivät ole siellä vielä, mutta jossain vaiheessa ovat. Tuolloin reagointiaika joka oli ennen päivissä putoaa minuutteihin, jolloin ainoa keino vastata siihen on ensi-isku. Venäjä (tai kiina) ei voi antaa tilanteen mennä siihen. Tähän päälle USA:n irtisanoutuminen samaan aikaan ABM-sopimuksesta 2002 ja systemaattinen työ kaikkialla maailmassa ohjustorjunnan kehittämiseksi. Alkaako kuva selvitä?

Täällä ovat monet puhuneet tiukkana pysymisen puolesta. Chamberlain ja niin edespäin. Tuossa on perää, mutta silloin unohdetaan se, että tiukka linja ei toimi, jos tiukan linjan kohteella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antautua täysin tai taistella kuten japanin tapauksessa asia oli vuonna 1941.

Suurvaltojen ydinasekonfliktin ensi-iskun ehkäisyn näkökulmasta tarvitaan nähdäkseni joko vakaata kauhun tasapainoa tai niin vahvaa epätasapainoa, ettei heikomman kannata edes yrittää.

Tiukkuuden löysääminen voisi auttaa USA:ta, mikäli pystyvät oman tonttinsa turvaamaan ja pysyvät siinä. Mutta eikö se ole jo nähty mikä on "pienten reunavaltioiden" kohtalo, jos länsi ottaa löysemmän myöntyväisyyslinjan?

Esittämiesi näkökohtien valossa kokonaistilanne eri vaihtoehtoskenaarioiden osalta näyttää huonommalta, kuin mitä olen tähän asti ajatellut. Venäjän johdon ajatusmaailma vaikuttaa siinä valossa nurkkaan ajetulta ja epätoivoiselta.

Tietysti voisi toivoa, että lopulta uskallus pettää, tai sitten Venäjälle vaihtuisi sellainen johto joka hyväksyisi, että he eivät tule enää olemaan dominoiva suurvalta, joka sanelee muiden turvallisuusehdot omista lähtökohdistaan. Mutta ei taida ehtiä nyt käsillä olevaan kriisiin.

Että pakko ottaa yhtenä mahdollisuutena huomioon, että ikävämpiä aikoja voi olla tulossa, kuin mitä elämämme aikana olemme nähneet. Varaudutaan henkisesti ja huolehditaan KOVA:sta.
 
Täytyy muistaa, että ensi-iskun logiikka ei perustu politiikkaan vaan sen todennäköisyys on matemaattisen kaavan seuraus. Teoreettisesti jos yhden osapuolen todennäköisyys onnistua vastapuolen ydiniskuvoiman neutraloimisessa ilman vastaiskun pelkoa, todennäköisyys ensi-iskulle on erittäin suuri riippumatta senhetkisestä poliittisesta tilanteesta. Tämä johtuu siitä, että vastapuolen ydinaseet ovat joka tapauksessa uhka ja sen uhkan poistaminen on aina ja joka tilanteessa toivottava asia.
Tuo vaatisi kuitenkin toki mm. sen, että USA:lla olisi kyky neutraloida Venäjän sukellusveneisiin sijoitetut ydinohjukset.
 
Tuo vaatisi kuitenkin toki mm. sen, että USA:lla olisi kyky neutraloida Venäjän sukellusveneisiin sijoitetut ydinohjukset.
Toki. Ja sitä työtä tehdään kaiken aikaa USA:ssa monella rintamalla ja on toki tehty kaiken aikaa.

Täytyy muistaa se maailma, missä tämä ajatus syntyi. 90-luvulla ja 2000 luvun alussa venäjä sai ehkä yhden SSBN-veneen liikkeelle vuodessa eikä edes pitkäksi aikaa sitäkään. Ilmavoimat eivät olleet venäjällä merkittävä osa ydintriadia missään vaiheessa ja nekin vähät olivat heikossa hapessa ainakin 15 vuotta. Venäjän ydinpelote lepäsi lähes kokonaan maalle sijoitetuissa strategisissa ohjuksissa. Nykyäänkin todennäköisesti venäjällä on merellä 1, korkeintaan 2 strategista SSBN-venettä kunakin tiettynä aikana. Ei mahdoton tehtävä ollenkaan tuhota se. Ja muutamasta ohjuksesta kehittyvät ABM-järjestelmät voivat selvitä 10-15 vuoden tähtäimellä.

Tästä syystä venäjä nyt yrittää monipuolistaa arsenaaliaan. Poseiden/Kanyon on yksi tapa. Kinzhal on toinen. Uudet Tu-160 koneet kolmas. Neljäs on risteilyohjusten lisääminen kaikkialla. Ei ole mikään sattuma, että venäjä pistää ainakin pari risteilyohjusta joka jumalan soutuveneeseenkin joka heille laivastoon tulee. Ja vanhempaa kalustoa modifioidaan samaan tehtävään (esim. Oscar-luokan muuntaminen kantamaan isoa kasaa Kalibr/Zirkon ohjuksia). Näiden taustalla on pyrkimys haastaa USA:n ABM-järjestelmien kehitys ja leviäminen eri puolilla maailmaa kohtuullisen kustannustehokkaasti ja muuttaa laskukaava jälleen sellaiseksi mitä se oli 80-luvulla.

Tämä ei ole mikään uusi asia. Tästä on puhuttu jo yli 15 vuotta monella taholla, mutta sitä puhetta ei ole haluttu kuulla monista syistä johtuen. USA:n vastauksesta voi lukea suoraan, että asia ei ole heille tuntematon. Ei tietenkään. Kyllä siellä tiedetään ja on tiedetty tilanne. Helpointa olisi ehkä se, että ABM-sopimus tulisi voimaan uudelleen ja tietyt strategiset konventionaaliset asejärjestelmät tulisivat valvonnan alle (tämä oli omasta mielestäni yksi INF-sopimuksenm pahimmista ongelmista ja johti osaltaan nykytilaan).
 
Tuo vaatisi kuitenkin toki mm. sen, että USA:lla olisi kyky neutraloida Venäjän sukellusveneisiin sijoitetut ydinohjukset.
USA:lla on käytössä kaiketi luokkaa 70 ydinsukellusvenettä. Venäjällä taas on 8 kpl tällä vuosituhannella valmistuneita Borei ja Yasen luokkien veneitä + muutamia vanhoja neuvostoaikaisia romuja. Vain pari venettä lienee keskimäärin merellä loppujen maatessa satamassa.

Saattaa olla, että USA:lla on mielestään kyky neutraloida ainakin Venäjän ydinohjuksilla varustetut sukellusveneet.
 
Back
Top