Kustaanmiekka
Kenraali
Venäjän kurjistunut talous voi olla yksi selitys maan uhittelulle. "Alemmuuden tunne yhdistettynä epätoivoon on vaarallinen yhdistelmä".
Uhittelu saattaa selittyä myös Venäjän talouskehityksellä. Venäjän bruttokansantuote on yksi maailman suurimmista.
Maailmanpankin mukaan Venäjän bruttokansantuote (bkt) oli vuonna 2020 yli 1 483 miljardia dollaria eli maailman 11. suurin.
Asukaslukuun suhteutettuna bkt on kuitenkin huomattavan pieni, vain noin 10 126 dollaria.
Kuvaavaa on, että esimerkiksi Suomen asukaskohtainen bkt on lähes viisinkertainen Venäjään verrattuna.
Vuodesta 2010 Venäjän asukaskohtainen bkt on supistunut noin 550 dollarilla, Suomessa se on samaan aikaan kasvanut yli 2 300 dollarilla.
Venäjän talous nojaa vientiin ja etenkin raaka-aineisiin. Raakaöljy tuo tyypillisesti Venäjän vientituloista noin 25 prosenttia, maakaasu ja öljyjalosteet noin kymmenen prosenttia ja kivihiili kolmisen prosenttia.
Erityisesti öljyn ja kaasun hinnan vaihtelut näkyvät prosenttiosuuksien vaihteluna. Muita tärkeitä vientituotteita ovat vähän jalostetut metallit ja metallimalmit, erilaiset peruskemian raaka-aineet.
Sillä on yhä kotimaassaan erilaisia suosittuja alustatalouden sovelluksia, mutta viestipalvelu Telegramia ja New Yorkin pörssiin listattua kyytipalveluyhtiö Yandexia (Yango) lukuun ottamatta kansainvälisesti isoiksi kasvaneita teknologiayrityksiä on vain kourallinen. Toisin sanoen Venäjällä ei ole enää muskeleita kansainvälisessä yritysten välisessä kisassa.
Kiinassa 1,4 miljardin ihmisen kotimarkkinat riittävät myös pitkälle.
Kiinassa on myös kannustettu alueellisesti isoja toimijoita kilpailemaan keskenään, kun Venäjällä on Neuvostoliiton ajoista lähtien uskottu yksittäisten kansallisten mestariyritysten voimaan, Solanko vertaa.
Tällöin ne eivät vastaavassa määrin altistu kilpailulle niin kuin Kiinassa tai Yhdysvalloissa.
Käykö Venäjälle tällöin kuin haavoittuneelle eläimelle?
Kun se ei pärjää taistelussa teknologiaherruudesta, sen on pyrittävä muuttamaan säännöt ja käytettävä niitä vahvuuksiaan, joita sillä vielä on.
”Ylipäätään valtiot käyttävät niitä etuja mitä on”, Solanko vastaa.
”Venäjällä ne ovat energian vienti ja sotilaallinen voima lähialueilla. Kulttuurista voimaa ja tiedotusylivoimaa Venäjä yrittää, mutta kauhean huonolla menestyksellä.”
Venäjällä on etenkin maakaasun suhteen käytössään voimakas kiristysruuvi, jolla se saisi halutessaan Euroopan vaikeuksiin.
EU tuo 90 prosenttia tarvitsemastaan maakaasusta, ja tästä yli 40 prosenttia tulee Venäjältä lähinnä putkia pitkin.
Solangon mukaan ei ole edes realistista ajatella, että Venäjä onnistuisi muokkaamaan mielipiteitä lännessä pehmeillä keinoilla eli niin sanotulla soft powerilla.
”Venäläinen kulttuuri tai tuotteet eivät ole lännessä kauhean haluttuja. Kyllä siellä sen verran realisteja ollaan, että ymmärretään, että tämä ei ole se heidän voimansa.
”Venäjä on haavoittunut, mutta se ei johdu teknologisesta jälkeenjääneisyydestä”, vastaa Pekka Viljakainen samaan kysymykseen siitä, toimiiko Venäjä kuin haavoitettu eläin.
Yrittäjä ja sijoittaja Viljakainen puhuu pitkään siitä, kuinka Venäjän lahjakkuusreserviä kannattaisi hyödyntää varsinkin insinööri- ja ohjelmistotyössä paljon nykyistä enemmän.
Viljakaisen käsityksen mukaan Ukrainan kriisi johtuu ennen kaikkea siitä, että Venäjä on eristetty kaikista neuvottelupöydistä.
Edes suomaiset poliitikot eivät enää tapaa venäläisiä joitakin virallisia tapaamisia lukuun ottamatta, Viljakainen harmittelee.
”Ei ole suhteita eikä ystävyyttä.”
Viljakainen kehuu myös valtiojohdon nuorempaa johtajasukupolvea koulutetuksi ja älykkääksi.
Yrittäjistä kuitenkin moni huippuosaaja lähtee Venäjältä pois, Viljakainen myöntää.
Viljakainen suree sitä, että haavoitettu Venäjä on mennyt pr-puolella ampumaan itseään vielä kyseenalaisen kunnian tähden.
Hän muistuttaa Venäjän eliitin kokeneen samanlaista alemmuudentunnetta 1700-luvulta lähtien.
Vaikka tsaariperheillä oli suurimmat laivat ja ja eniten kultaa ja timantteja, britit ja ranskalaiset katsoivat heitä kuin maalaisserkkuja.
”Alemmuuden tunne yhdistettynä epätoivoon on vaarallinen yhdistelmä. Siitä olisi pakko päästä eteenpäin.”
Venäjä | Venäjän kurjistunut talous voi olla yksi selitys maan uhittelulle: ”Alemmuuden tunne yhdistettynä epätoivoon on vaarallinen yhdistelmä”
HS selvitti, missä kunnossa maailmaa varpaillaan pitävän Venäjän talous on. ”Venäjä on haavoittunut, mutta se ei johdu teknologisesta jälkeenjääneisyydestä”, sanoo Venäjän hyvin tunteva sijoittaja ja yrittäjä Pekka Viljakainen.
www.hs.fi
Uhittelu saattaa selittyä myös Venäjän talouskehityksellä. Venäjän bruttokansantuote on yksi maailman suurimmista.
Venäjä | Venäjän kurjistunut talous voi olla yksi selitys maan uhittelulle: ”Alemmuuden tunne yhdistettynä epätoivoon on vaarallinen yhdistelmä”
HS selvitti, missä kunnossa maailmaa varpaillaan pitävän Venäjän talous on. ”Venäjä on haavoittunut, mutta se ei johdu teknologisesta jälkeenjääneisyydestä”, sanoo Venäjän hyvin tunteva sijoittaja ja yrittäjä Pekka Viljakainen.
Maailmanpankin mukaan Venäjän bruttokansantuote (bkt) oli vuonna 2020 yli 1 483 miljardia dollaria eli maailman 11. suurin.
Asukaslukuun suhteutettuna bkt on kuitenkin huomattavan pieni, vain noin 10 126 dollaria.
Kuvaavaa on, että esimerkiksi Suomen asukaskohtainen bkt on lähes viisinkertainen Venäjään verrattuna.
Vuodesta 2010 Venäjän asukaskohtainen bkt on supistunut noin 550 dollarilla, Suomessa se on samaan aikaan kasvanut yli 2 300 dollarilla.
Venäjän talouskehitys on ollut verrattain hidasta
Venäjän talous on viimeisten kymmenen vuoden aikana kehittynyt hitaammin kuin maailmantalous, eli sen suhteellinen asema on heikentynyt.Venäjän talous nojaa vientiin ja etenkin raaka-aineisiin. Raakaöljy tuo tyypillisesti Venäjän vientituloista noin 25 prosenttia, maakaasu ja öljyjalosteet noin kymmenen prosenttia ja kivihiili kolmisen prosenttia.
Erityisesti öljyn ja kaasun hinnan vaihtelut näkyvät prosenttiosuuksien vaihteluna. Muita tärkeitä vientituotteita ovat vähän jalostetut metallit ja metallimalmit, erilaiset peruskemian raaka-aineet.
Venäjältä ei tule suuryrityksiä
Venäjä on sulkeutumisensa ja pakotteiden takia jäänyt teknologiayritysten kansainvälisessä kilpajuoksussa kauas jälkeen.Sillä on yhä kotimaassaan erilaisia suosittuja alustatalouden sovelluksia, mutta viestipalvelu Telegramia ja New Yorkin pörssiin listattua kyytipalveluyhtiö Yandexia (Yango) lukuun ottamatta kansainvälisesti isoiksi kasvaneita teknologiayrityksiä on vain kourallinen. Toisin sanoen Venäjällä ei ole enää muskeleita kansainvälisessä yritysten välisessä kisassa.
Venäjän yrityskulttuuri ei rohkaise kilpailua
Yhdysvalloissa yritykset voivat kasvaa isoiksi jo 320 miljoonan ihmisen ostovoiman turvin, ja amerikkalaiset palvelut otetaan suopeasti vastaan monissa maissa.Kiinassa 1,4 miljardin ihmisen kotimarkkinat riittävät myös pitkälle.
Kiinassa on myös kannustettu alueellisesti isoja toimijoita kilpailemaan keskenään, kun Venäjällä on Neuvostoliiton ajoista lähtien uskottu yksittäisten kansallisten mestariyritysten voimaan, Solanko vertaa.
Tällöin ne eivät vastaavassa määrin altistu kilpailulle niin kuin Kiinassa tai Yhdysvalloissa.
Pakotteet ovat ajaneet Venäjän ahtaalle
Kun Venäjä on vuonna 2014 ja 2016 asetettujen pakotteiden jälkeen jäänyt yksin, sen yhtiöt eivät ole voineet täysimittaisesti kehittyä verkostotaloudessa, eikä verkostoituminen ollut aiemminkaan Venäjän vahvuuksia.Käykö Venäjälle tällöin kuin haavoittuneelle eläimelle?
Kun se ei pärjää taistelussa teknologiaherruudesta, sen on pyrittävä muuttamaan säännöt ja käytettävä niitä vahvuuksiaan, joita sillä vielä on.
”Ylipäätään valtiot käyttävät niitä etuja mitä on”, Solanko vastaa.
”Venäjällä ne ovat energian vienti ja sotilaallinen voima lähialueilla. Kulttuurista voimaa ja tiedotusylivoimaa Venäjä yrittää, mutta kauhean huonolla menestyksellä.”
Venäjällä on etenkin maakaasun suhteen käytössään voimakas kiristysruuvi, jolla se saisi halutessaan Euroopan vaikeuksiin.
EU tuo 90 prosenttia tarvitsemastaan maakaasusta, ja tästä yli 40 prosenttia tulee Venäjältä lähinnä putkia pitkin.
Solangon mukaan ei ole edes realistista ajatella, että Venäjä onnistuisi muokkaamaan mielipiteitä lännessä pehmeillä keinoilla eli niin sanotulla soft powerilla.
”Venäläinen kulttuuri tai tuotteet eivät ole lännessä kauhean haluttuja. Kyllä siellä sen verran realisteja ollaan, että ymmärretään, että tämä ei ole se heidän voimansa.
”Venäjä on haavoittunut, mutta se ei johdu teknologisesta jälkeenjääneisyydestä”, vastaa Pekka Viljakainen samaan kysymykseen siitä, toimiiko Venäjä kuin haavoitettu eläin.
Yrittäjä ja sijoittaja Viljakainen puhuu pitkään siitä, kuinka Venäjän lahjakkuusreserviä kannattaisi hyödyntää varsinkin insinööri- ja ohjelmistotyössä paljon nykyistä enemmän.
Viljakaisen käsityksen mukaan Ukrainan kriisi johtuu ennen kaikkea siitä, että Venäjä on eristetty kaikista neuvottelupöydistä.
Edes suomaiset poliitikot eivät enää tapaa venäläisiä joitakin virallisia tapaamisia lukuun ottamatta, Viljakainen harmittelee.
”Ei ole suhteita eikä ystävyyttä.”
Viljakainen kehuu myös valtiojohdon nuorempaa johtajasukupolvea koulutetuksi ja älykkääksi.
Yrittäjistä kuitenkin moni huippuosaaja lähtee Venäjältä pois, Viljakainen myöntää.
Viljakainen suree sitä, että haavoitettu Venäjä on mennyt pr-puolella ampumaan itseään vielä kyseenalaisen kunnian tähden.
Hän muistuttaa Venäjän eliitin kokeneen samanlaista alemmuudentunnetta 1700-luvulta lähtien.
Vaikka tsaariperheillä oli suurimmat laivat ja ja eniten kultaa ja timantteja, britit ja ranskalaiset katsoivat heitä kuin maalaisserkkuja.
”Alemmuuden tunne yhdistettynä epätoivoon on vaarallinen yhdistelmä. Siitä olisi pakko päästä eteenpäin.”
