Honcho
SMLNKO M/83
Itse asiassa Venäjä on kuin lastenohjelmien kiusaaja, joka lopuksi jää ilman ystäviä.
Nähtäväksi jää käykö niin kuin lastenohjelmissa että kiusaaja lopuksi murtuu ja paljastaa että halusi vain ystäviä, sitten se reilusti otetaan uudella asenteella varustettuna mukaan, menneet menneitä. Vai kaivaako kiusaaja stiletin esiin ja verisen käsikähmän jälkeen kaatuu raatona maahan...Kauhavalainen kylkiluiden välissä törröttäen.
Nähtäväksi jää käykö niin kuin lastenohjelmissa että kiusaaja lopuksi murtuu ja paljastaa että halusi vain ystäviä, sitten se reilusti otetaan uudella asenteella varustettuna mukaan, menneet menneitä. Vai kaivaako kiusaaja stiletin esiin ja verisen käsikähmän jälkeen kaatuu raatona maahan...Kauhavalainen kylkiluiden välissä törröttäen.
Eiköhän kyseessä ole parantumaton tapaus ja vielä sellainen, että kun näyttelijä kyllästyy rooliinsa, niin hänet korvataan uudella öykkärillä, eikä edellisen poismenon syillä ole erityisesti merkitystä.
Coffee Man
Respected Leader
Beerfect
Eversti
Ah, tulee ihan Suomi mieleen tuosta Armatan torkahtamisesta. Kallis, korkean teknologian hankinta, jonka todelliset viat tulevat esiin käyttöönoton jälkeen. Venäläiset ja suomalaiset jakavat osin saman mentaliteetin, että mitään kehittynyttä systeemiä tai laitetta ei kyseenalaisteta ja kritisoida etukäteen läpikotaisin, vaan ylimielisyyden voimin pusketaan eteenpäin projekti läpi, tilaajia ja esimiehiä kusettaen kuten koiraa. Suomihan on tehnyt useita kalliita ATK-hankintoja vailla täyttä ymmärrystä, puhumattakaan jostain Olkiluodosta tai Talvivaarasta. Olettaisin, että Armatan taustallakin on harhaanjohtajia tai muita vastuutaan kieroilevia tahoja.Tätähän toivottiin! Armata meni p**kaksi suorassa tv-lähetyksessä
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/armata hinattiin pois-35717
Tilaaja: IGOR! Sun suunnjittelema tjankki yskii. Sammuji kesken paraatinschk.
Igor: Mjinkä minä voin? Mjinä vain piirrän tjankkeja. Kaikki sjuunnittelemani tjankit toimivat pjaperilla. Ei schje minu ongelma ole jyos tje ette sjaa valmistettua 15000-heppaista mjoottoria, joka syö 3 tippaa per 100km/h. Njäytä mjulle mjissä minä tei laskuvirheen?
Igor ei tietenkään jäänyt Venäjälle odottamaan ammuttavaksi joutumista vaan viettää kai parhaillaan vasta-alkanutta eläkettään Rivieran lämmössä. "Rjahalla shaa ja hevonpaskalla pääsjee." mutisee Igor suljettuaan kännykkänsä, nauraa röhöttäen, ja jatkaa auringon ottamista. Kusettajalla ja kusetettavalla on tapana kohdata elämässä.
Coffee Man
Respected Leader
Tuulen muistoa kunnioittaen 
Tuloja Tuulesta ei lopulta tullut. ”Romutus maksoi meille 31 700 euroa”, kertoi Merivoimien esikunnan materiaaliosaston päällikkö Veli-Pekka Heinonen.
Tuloja Tuulesta ei lopulta tullut. ”Romutus maksoi meille 31 700 euroa”, kertoi Merivoimien esikunnan materiaaliosaston päällikkö Veli-Pekka Heinonen.
Honcho
SMLNKO M/83
IT-kehitysprojekteihin lähdetään kyllä niin sinisilmäisesti että huh huh...käsi kädessä softatalon konsultin kanssa, vakaasti uskoen että hän ajaa asiakkaan etua eikä vain tee valheellisilla lupauksilla valtavaa sekasotkua ja sitä kautta laskutusautomaattia itselleen.
Lupaukset "1,5 miljardin säästöistä julkisella sektorilla IT-järjestelmiä kehittämällä" (softatalojen esittämä suunnitelma!) on ihan helvettiä, etumerkiksi miinus ja luku tuplaksi niin ollaan lähempänä nettovaikutusta...
Edit: Tämä viestini osoittelee virheellisesti vain konsulttipuolta, mikä on kohtuutonta. Pahoittelut. Todellisuudessa tilaajapuolen osaamattomuus, tietty moraalikato tarjoajien puolella (pakko olla tuomatta ongelmia esille heti koska muuten kilpailija nappaa homman) ja monet muut syyt vaikuttavat siihen miksi laajat ja kunnianhimoiset IT-hankkeet tapaavat törmätä isoihin ongelmiin...
Viimeksi muokattu:
Minuteman
Eversti
Julkisten IT-hankintojen ongelma on hankintalaki jonka noudattaminen aiheuttaa sen, että tilataan joko valmiiksi vanhentuneita järjestelmiä tai sitten arkkitehtuuri on hitsattu kiinni joko toimimattomaksi tai sitten mahdottomaksi toteuttaa. Yksinkertaistetusti sanoen IT-hankkeita, jotka ovat luonteestaan johtuen aina myön monella tasolla eteneviä kehityshankkeita, ostetaan samoilla säännöillä ja periaatteilla kuin pistolapioita rautakaupan hyllystä.
Minuteman
Eversti
Venäjän politiikka ja talouselämä - ja oikeastaan koko kulttuuri - ovat kuin vankilan piha sarjassa kylmä rinki. Kukaan ei halua näyttää pienintäkään heikkouden merkkiä koska jos näytät heikkoutta, joku tekee sinusta välittömästi "bitchinsä". Venäläisen maailma on nollasummapeliä.
Minuteman
Eversti
Asia on todellisuudessa täsmälleen päinvastoin. Kehitysprojektian lähdetään sinisilmäisesti "ite" eikä suostuta kysymään asiantuntijoilta neuvo. Sitten kun tilanne on SNAFU ja FUBAR huudetaan softatalon konsultit apuun. Konsultti sitten pelastaa mikä pelastettavissa on mutta jälkeenpäin kaikki on jotenkin oudosti konsultin syytä.
Honcho
SMLNKO M/83
No joo, väitän että vikaa usein molemmissa. Isoissa firmoissa ja julkisella sektorilla hankkeet voi olla jollekulle "poliittisia", joilla pyritään kasvattamaan omaa vaikutusvaltaa organisaatiossa. Sitten on konsultteja ja konsultti/myyntimiehiä, etenkin jälkimmäiset kyllä kuuntelevat tarjousvaiheessa hyvin herkästi sitä mitä se asiakas haluaa, eikä soraääniä näihin "poliittisiin" hankkeisiin esitetä. Parhaat konsultit ovat usein (ei aina!) olleet oman kokemuksen mukaan yksityisiä toimijoita vailla vahvoja kytkyjä esim. tiettyyn sovellustaloon, mutta isoissa projekteissa nämä on tietysti alistettu sen ison toimijan ohjaukseen jolloin ei voi täysin omia näkemyksiään ilmaista.
Tilaajalla on suurin vastuu, mutta usein on osaamaton tilaaja, joka ei sitten jaksa kuunnella omassa talossa niitä inhottavia substanssiosaajia ja IT-väkeä jotka tuovat esille haasteita ja ongelmia, jotka haittaavat hallitukselle esitettyä kiveen hakattua deadlinea. Toimittajan puolella projektista vastaava myötäilee kuuliaisesti sitä mitä tietää asiakkaan haluavan kuulla - tässä suhteessa palkkajohtajissa on samoja piirteitä kuin kommunismissa. Hanketta voidaan perustella yleisen järjestelmän tuomalla varmuudella ylläpitoon vrt. muutama IT-asiantuntija oman talon sisällä, mutta räätälöintien kautta päädytään pahimmillaan huonompaan tilanteeseen. Sitten lähelle deadlinea posotetaan kaasu pohjassa mutta lopulta järkytytään tilanteesta ja sitten laitetaan rahahanat kiinni kun konsultit ja osaavin henkilöstö yrittää korjata tilannetta hukkapainon jo paettua uusiin haasteisiin. Lopuksi jätetään ottamatta käyttöön ne ainoat toimivat osat mutta toimimattomat otetaan, samalla kun ilmoitetaan hallitukselle ja sijoittajille miten menestyksellinen projekti oli
Tämä nyt on osin totuuteen pohjaava ääriesimerkki, mutta kerettiläisesti tunnustan silti ihailevani IT-ratkaisuissa pragmaattisia keissejä kuten Viron potilastietojärjestelmää, jota on tietyissä piireissä into rienata siitä ettei se ihan asian varsinaisessa merkityksessä ole sellainen "oikea järjestelmä"...mitä väliä kun syntyi edullisesti ja potilastiedot välittyvät sitä kautta.
Honcho
SMLNKO M/83
Tältä se nimenomaan tuntuu ja lisäksi kuvittelevat, että me kaikki muutkin ajattelemme samoin.
Ellen nyt ole väärässä, niin noita IT-projekteja on kuitenkin paljon enemmän onnistuneita, kuin epäonnistuneita. Ja en yhtään ihmettele, etteikö tuon "1,5 miljardin kokoluokan säästöjä" voi syntyä jopa suomen kokoisessa maassa, kun IT järjestelmien kehittämisestä on kyse. Se toinen vaihtoehto on tehdä sama paperilla.
Enkä myöskään usko, että me olisimme jotenkin erikoistapauksia näissä asioissa. Kyllä niitä ongelmia on muuallakin.
vlad
Respected Leader
Hyvin paljolti juuri näin. Jos jätetään huomioimatta todella läheiset ja lämpimät ystävyyssuhteet niin käytännössä lähes kaikissa muissa suhteissa asetelma on se, että itse on hyödyttävä tavalla tai toisella suhteesta, jos se ei tarjoa mitään hyötyä käy suhde hyvin pitkälti merkityksettömäksi. Ja toisinaan tämä ajattelutapa johtaa sitten aivan absurdiin lopputulokseen, jossa hyöty on marginaalinen tai jopa olematon (merkityksetön) toiminan aiheuttamien tappioiden rinnalla - Ukrainan kriisi on nyt tällaisesta toiminnasta se lähihistorian äärimmäisen epäonnistunut esimerkki venäläisestä mentaliteetista.
Ja toinen merkittävä seikka on sitten se jonka erityisesti toit esille, että heikkoutta ei pidä osoittaa, epävarmuutta ei pidä osoittaa koska kumpikin voi kääntyä - kääntyy - jossain vaiheessa sinua itseä vastaan (paitsi ne oikein lämpimät ystävyyssuhteet joihin ei liity mitään muita intressejä). Tai näin venäläinen ajattelee ja ajattelee sen kaikessa toiminnassa bisneksesta kv. politiikkaan ja he kuvittelevat toisten ajattelevan samalla tavoin ja tästä seuraa nähtyjä asetelmia kv. politiikassa. Ja kun venäläinen ajattelee näin ja kun he ajattelevat, että toiset ajattelevat samalla tapaa, asetelma on se, että venäläinen haluaa mielellään olla askeleen edellä ja olla se joka voi hyötyä toisen heikkoudesta (tai kuvitellusta heikkoudesta) sen sijaan, että se toinen pääsisi hyötymään Venäjän heikkoudesta.
Venäläisen maailma on todellakin nollasummapeliä, eivätkä viimeisen sadan vuoden tapahtumat varmaankaan ole parantaneet asetelmaa ja muuttaneet näkökulmaa, joskaan eivätpä venäläiset itsekään ole liiemmin halunneet nähdä maailmaa millään muulla tavalla. Lyö tai tule lyödyksi!
vlad.
Tuulen muistoa kunnioittaen
Tuloja Tuulesta ei lopulta tullut. ”Romutus maksoi meille 31 700 euroa”, kertoi Merivoimien esikunnan materiaaliosaston päällikkö Veli-Pekka Heinonen.
Huh-hei, minkä tilausvaltuudet toi, sen Tuuli vei!
Alukseen hassattiin lähes 14 miljoonaa euroa ja sille rakennutettiin lämmitettävä alusta, josta ilmeisesti maksetaan yhä vuokraa Senaatti-kiinteistölle. Projekti päätettiin hylätä ja v. 2003 ja ainakin vielä v. 2006 se yritettiin myydä. Hitaasti puhaltaa Tuuli, jos romutuspäätös tehtiin 2013 ja toteutettiin vasta nyt.
Hmm, jos puolustusvoimille päätetään antaa lisärahoitusta, olisiko Merivoimat syytä jättää vähemmälle - hiio-hoi?
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
[
Uskomatonta, ettei aluksessa käytetyt metallit ja muu käyttökelpoinen materiaali korvanneet romutusta.
Uskomatonta, ettei aluksessa käytetyt metallit ja muu käyttökelpoinen materiaali korvanneet romutusta.
vlad
Respected Leader
Omien kokemusteni perusteella @Honcho on tietyissä asioissa oikeassa.
Omien empiiristen havaintojeni perusteella valtio-omisteisilla yhtiöillä sekä sosiaali- ja terveystoimella on ollut selkeitä ja huomattavia ongelmia juuri IT-projektien suhteen ja näen eräänä ongelmana sen, että on luotettu liikaa projektin toisen osapuolen kykyyn ratkaista ongelmia ja toisaalta itse ei olla oltu riittävän hyvin perillä siitä mitä halutaan ja mikä on todella tarpeellista. Tietty atk-ohjelman/-ohjelmien tekijää ei pidä liiaksi syyllistää jos lähtökohta on se, että järjestelmän tilaaja ei tiedä mitä oikeastaan haluaa, tässä kohtaa jo alusta alkaen mennään metsään ja järkevintä olisi ottaa aikalisä ja kartoittaa todella tarkkaan se mikä on asiakkaan todellinen tarve. Asetelman ollessa tämä kustannukset nousevat tietenkin hyvin korkeiksi, eikä softatalolle asetelman outoudesta ole haittaa - kunhan asiakas maksaa ja vaikka ei tulosta (atk-ohjelmaa/it-järjestelmää) saataisikaan aikaan asiakas maksaa kuitenkin, joten miksipä ei ryhdytä yhteistyöhön asiakkaan kanssa.
Kritiikkiä tulee siis kohdistaa myös julkishallintoon tms. tahoihin, mutta kyllä softataloihin kohdistunut kritiikki on myös aiheellista, niin usein heidän taholta pukataan käyttöön keskeneräisiä ohjelmia tai annetaan lupauksia joita ei voida realistisesti luvatussa ajassa täyttää. Ja olen myös huomannut sen, että Suomessa ei erityisemmin haluta ottaa oppia ulkomaiden tekemistä virheistä esim. terveydenhuollon it-järjestelmien puolella. Eikä toisaalta ulkomaiden onnistumisistakaan. Paljon puhuttu ja kohuttu uudistettava potilastietojärjestelmä on herättänyt keskustelua ja sille tulee lopulta hintaa arviolta 1,8 miljardia euroa. Eestissä vastaava järjestelmä saatiin kymmenellä miljoonalla eurolla, tosin on muistettava se, että lähtökohdissa on huomattavia eroja. Suomessa on käytössä ja nyt useita satoja erilaisia potilastietojärjestelmiä ja -rekisterejä jotka sitten yhdistettäisi uuteen rekisteriin ja tämä työ nostaa hintaa, Eestissä vastaavaa ongelmaa ei ollut kun entinen rekisteri siirrettiin suurelta osin paperilta koneelle. Mutta pelkään pahoin, että Suomen tapauksessa lopputulos ei vastaa tarvetta, jo nyt on tummia pilviä näkyvillä taivaanrannassa:
"Sitran Sirius-hankkeen tarkoituksena oli auttaa ”uuden yhtenäisen ja koko maan kattavan potilastietojärjestelmän rakentamisessa”. Järjestelmäuudistus ei kuitenkaan etene koko maan tasolla samanaikaisesti. Tällä hetkellä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri sekä Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava ja Kirkkonummi toimivat edelläkävijöinä ja puuhaavat omaa uudistustaan muodostamansa hankintaringin voimin.
Kun terveydenhoitopiirit etenevät asiassa eri tahtiin, eikö vaarana ole, että Suomeen syntyy jälleen useita rinnakkaisia, erilaisia järjestelmiä, Antti Kivelä?
–Kyllä se riski on olemassa ja se on jopa todennäköistä, jos kunnat eivät tee yhteenliittymiä. Maanlaajuinen hankintarinki ei ole todennäköinen, Kivelä sanoo.
Onko tässä mitään järkeä?
–Se perustuu tietysti siihen, että kunnat ovat itsenäisiä. Jos sairaanhoitopiirit eivät yhdessä tee hankintaa, kukaan ei voi määrätä kuntia. Mielestäni tässä olisi eduskunnalle hommia." (lainaus: uusisuomi.fi).
Toisaalta Suomen potilastietojärjestelmän kokonaiskustannus (arviolta 1,8 miljardia euroa) on vain prosentti terveydenhuollon kokonaiskustannuksiin verrattuna, mikäli Antti Kivelään (Sitra) on luottaminen.
Onko lopputulos se, että rahaa palaa vajaat kaksi miljardia mutta mitään yhtenäistä potilastietojärjestelmää ei saada aikaan? Veikkaan, että näin tulee käymään jos yhteistä säveltä ei löydy.
vlad.
Hanski
Ylipäällikkö
Kyllä, työn puolesta olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta IT-hankintoja sekä toimittajan roolissa että julkishallinnon asiakkaan roolissa. Monesti asiakkaan ymmärrys ei ole riittävä kehityshankkeen toteuttamiseen. Ei tiedetä, mitä halutaan, tavoitteet muuttuvat kesken matkan, ei osata ostaa, mutta kaikki pitää olla valmiina jo eilen ja ehdottomasti kaikki on aina softatalon konsultin syy, joka valheellisilla lupauksilla aiheuttaa valtavaa sekasotkua ja sitä kautta laskutusautomaatin itselleen.
IT-projektit ovat isoja hankkeita ja hyvin harvoin jonkin firman yksittäinen konsultti on siinä roolissa, että hänellä olisi mahdollisuus toteuttaa laskutusautomaattia yritykselleen. Asiakas on joka tapauksessa itse määrittänyt perusarkkitehtuurin, halutut toiminnallisuudet ja integraatiot. Fiksu asiakas on tehnyt nämä neuvottelumenettelynä valittujen toimittajien kanssa, tyhmempi syyttää Venäjän malliin kaikesta kaikkia muita paitsi itseään.
Toimittajalla on toisenlaiset ongelmat: aikataulut ovat järjestään täysin epärealistisia, työhön vaaditaan jonkin järjestelmän / työkalun erikoisosaamista, jota ei ole mistään saatavilla, katteet jäävät huonoiksi jatkuvien muutosten takia, projektihallinta on lähes mahdotonta eri toimittajien, alihankkijoiden ja asiakkaan erilaisten toimintakulttuurien takia...
Honcho
SMLNKO M/83
Valitettavasti en ole tuosta onnistuneiden määrästä ihan samassa uskossa, jos siis otetaan nimenomaan sankariprojektit joissa lähtökohtana on "korvataan 30 järjestelmää yhdellä ja saavutetaan miljoonien säästöt". Helposti enemmän näkee epäonnistumisia ja osa "onnistumisista" on vain sovittu tilaajan ja toimittajan kesken että väitetään sitä sellaiseksi, jottei tilaajan asema vaarannu yrityksessä...
Sen sijaan on kyllä totta, että potentiaalia on hirvittävän paljon ja etenkin jos tapa on nyt paperilomakeosastoa. Kuntasektorilla ollaan usein papereiden kanssa liikkeellä pienemmissä kunnissa. Omassa n. sadan hengen työnantajayrityksessä yksinkertaisesti muutamalla parin päivän laadinnan vaatineella excel-syöttöpohjallakin säästetään viisi- ellei kuusinumeroinen määrä euroja vuoteen, kun sillä korvattiin useat käsinnaputtelu- ja faksaus/skannaus-sulkeiset päivittäin kymmenessä toimipaikassa. Usein näissä kymmenien suurin piirtein samaa asiaa tekevien järjestelmien yhdistämisessä vaan törmätään siihen että paljastuu aika paljon asioita jotka on pakko hoitaa hieman eri tavoilla mikä vaatii niin paljon räätälöintiä että säästöt menevät siihen. Sen "yhden" järjestelmän lisenssimaksut voivat myös olla hurjat ja pahimmillaan se on oikeasti kokoelma jopa keskenään epäsopivia erillisohjelmia joissa ainoa yhdistävä tekijä on päälle lätkäisty logo. Tekisi mieli mainita yksi kolmikirjaiminen saksalaisfirma jolla on tapana ostaa pieniä toimijoita, integroida näiden tuotteet omiinsa hyvin kehnosti ja lätkäistä sitten oma logonsa siihen päälle (ja iso hintalappu)
Kaiken kaikkiaan IT-kehitys ei voi olla mikään yksittäinen "projekti" jossa edes vaalikauden aikajänteellä saadaan mitään isoja kokonaisratkaisuja, vaan sen pitäisi olla kymmenien vuosien jatkuva prosessi, jossa pikku hiljaa korvataan olemassaolevaa järjestelmäkantaa jonkun yhteisesti sovitun sabluunan mukaisilla järjestelmillä. Yhtään toimivaa järjestelmää ei saisi korvata vain korvaamisen / yhdistämisen vuoksi itseisarvoisesti. Tämä vaatisi että tilaajalla on armottoman hyvät, näkemystä ja valtaa omaavat IT-johtajat jotka olisi sitoutettu organisaatioon pitkäksi aikaa. Tämä siis vilpitön mielipiteeni.
Edit: Kauhuesimerkki vapaan maailman johtajamaasta
http://archive.defensenews.com/arti...ptroller-Blasts-USAF-8217-s-1B-System-Failure
Edit2: Pahoittelut offtopicista
Viimeksi muokattu:
LasUps
Luutnantti
Valitettavasti en ole tuosta onnistuneiden määrästä ihan samassa uskossa, jos siis otetaan nimenomaan sankariprojektit joissa lähtökohtana on "korvataan 30 järjestelmää yhdellä ja saavutetaan miljoonien säästöt". Helposti enemmän näkee epäonnistumisia ja osa "onnistumisista" on vain sovittu tilaajan ja toimittajan kesken että väitetään sitä sellaiseksi, jottei tilaajan asema vaarannu yrityksessä...
Sen sijaan on kyllä totta, että potentiaalia on hirvittävän paljon ja etenkin jos tapa on nyt paperilomakeosastoa. Kuntasektorilla ollaan usein papereiden kanssa liikkeellä pienemmissä kunnissa. Omassa n. sadan hengen työnantajayrityksessä yksinkertaisesti muutamalla parin päivän laadinnan vaatineella excel-syöttöpohjallakin säästetään viisi- ellei kuusinumeroinen määrä euroja vuoteen, kun sillä korvattiin useat käsinnaputtelu- ja faksaus/skannaus-sulkeiset päivittäin kymmenessä toimipaikassa. Usein näissä kymmenien suurin piirtein samaa asiaa tekevien järjestelmien yhdistämisessä vaan törmätään siihen että paljastuu aika paljon asioita jotka on pakko hoitaa hieman eri tavoilla mikä vaatii niin paljon räätälöintiä että säästöt menevät siihen. Sen "yhden" järjestelmän lisenssimaksut voivat myös olla hurjat ja pahimmillaan se on oikeasti kokoelma jopa keskenään epäsopivia erillisohjelmia joissa ainoa yhdistävä tekijä on päälle lätkäisty logo. Tekisi mieli mainita yksi kolmikirjaiminen saksalaisfirma jolla on tapana ostaa pieniä toimijoita, integroida näiden tuotteet omiinsa hyvin kehnosti ja lätkäistä sitten oma logonsa siihen päälle (ja iso hintalappu)
Kaiken kaikkiaan IT-kehitys ei voi olla mikään yksittäinen "projekti" jossa edes vaalikauden aikajänteellä saadaan mitään isoja kokonaisratkaisuja, vaan sen pitäisi olla kymmenien vuosien jatkuva prosessi, jossa pikku hiljaa korvataan olemassaolevaa järjestelmäkantaa jonkun yhteisesti sovitun sabluunan mukaisilla järjestelmillä. Yhtään toimivaa järjestelmää ei saisi korvata vain korvaamisen / yhdistämisen vuoksi itseisarvoisesti. Tämä vaatisi että tilaajalla on armottoman hyvät, näkemystä ja valtaa omaavat IT-johtajat jotka olisi sitoutettu organisaatioon pitkäksi aikaa. Tämä siis vilpitön mielipiteeni.
SAP on kieltämättä osin aika rotanloukku. Monet vieläpä tuntuvat luulevan sitä kertahankinnaksi, ennen kuin myynnin jälkeen paljastaa, että tarvittavat funktiot ovatkin erillisessä lisämoduulissa.
Olen muutenkin kanssasi samoilla linjoilla tuosta projektikehityksestä. Tosin pallo ei ole pelkästään IT-pomoilla, vaan organisaation muunkin johdon tulee ymmärtää miksi ja miten lafkaa kehitetään kokonaisuutena. Kokonaisarkkitehtuurit tietenkin auttavat liiketoiminnan ja IT:n kytköksien havainnoimisessa ja potentiaalisisten kehityskohteiden tunnistamisessa. Roadmapit sitten mahdollistavat noiden järjestelmien kehittämisen pitkäjänteisesti.
Tässä tosin törmätään taas siihen ongelmaan, ettei yksi sabluuna käy kaikkialle ja jo itse sabluunan ymmärtäminen ja sovittaminen saattaa olla liian hankala ja aikaavievä urakka, jossa vaaditaan paljon konsulttien apua. Toiseksi, vaatimuksilla on tapana muuttua ajan myötä. Tässä mielessä tuollaiset isot kaikenkattavat järjestelmät käyvät julkishallinnolle kohtuuttoman kalliiksi. Asiaa ei paranna sekään, että IT-projektien johtoon nimitetään toimialansa substanssiosaajia, joilla ei oikein ole käsitystä tietojärjestelmien kehityksestä osana suurempia systeemejä. Olisikin ehkä parempi, että tietynlaisille yhteisille kyvykkyyksille asetettaisiin vahvat, mutta geneeriset yhteentoimivuuslinjaukset ja -periaatteet joiden täyttymistä valvotaan. Samalla kehityshankevastuut voidaan työntää lähemmäs varsinaisia käyttäjiä. Tällöin kyetään huomattavasti ketterämpään ja modulaarisempaan kokonaiskehitykseen, jossa edelläkävijöiden emergentit hyvät käytänteet voidaan nostaa yleisiksi periaatteiksi. Näin siis yleisesti ottaen ja ideaalitapauksessa.