Näkökulma: Le Penin ja Halla-ahon haaveet - pinnan alla kuplii
Tänään klo 18:39
Asiat eivät ole vielä riittävän huonosti kansallismielisen äärioikeiston ja populistien lopullista nousua varten Ranskassa ja Suomessa, kirjoittaa Iltalehden Kreeta Karvala
Viimeisimpien mielipidemittausten valossa näyttää siltä, että äärioikeiston presidenttiehdokas Marine Le Pen häviää Ranskan presidentinvaalit keskustaliberaalille Emmanuel Macronille.
Mutta pinnan alla kuohuu jo, sillä Ipsos Mori -tutkimusyhtiön 2.5. julkaiseman asennetutkimuksen mukaan suurin osa ranskalaisista on sitä mieltä, että nykypäättäjät ovat vain eliitin asialla. Tätä mieltä oli 75 prosenttia ranskalaisista. Lisäksi 73 prosenttia oli sitä mieltä, että valtaapitävät eivät kanna huolta tavallisten ihmisten ongelmista.
Pessimismi vallalla
Ranskalaisten synkkyyttä todisti myös 5.5. julkaistu Bertelsman Stiftungin 28 EU-maata koskeva asennetutkimus, jonka mukaan ranskalaiset ovat mielipiteiltään selvästi polarisoituneempia ja pessimistisempiä kuin muun Euroopan väki.
Tutkimuksen mukaan joka viides ranskalainen asemoi itsensä poliittiseen ääripäähän. Äärioikeistoon itsensä määritteli 14 prosenttia ja äärivasemmistoon 6 prosenttia. Lisäksi vain 36 prosenttia asemoi itsensä poliittiseen keskustaan, kun muissa EU-maissa vastaava luku oli 62 prosenttia.
Ranskan presidentinvaalit heijastavat jo muuttunutta asenneilmastoa, sillä kumpikaan kärkikaksikosta ei edusta perinteisiä oikeisto-vasemmiston valtapuolueita.
Vaihtoehto viehättää
Nykyistä asenneilmapiiriä tuntuu luotaavan hyvin myös perussuomalaisten puheenjohtajaksi pyrkivä europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, joka pohti vappupuheessaan viimeaikaisia vaaleja, kuten Britannian Brexitiä tai Yhdysvaltojen vaalitulosta: "onko kyse siitä, että yhä suurempi osa tavallisista ihmisistä on saamassa tarpeekseen ja valmis äänestämään mitä tahansa vaihtoehtoa sille poliittiselle konsensukselle, joka länsimaissa on vallinnut vuosien ajan", Halla-aho pohti.
Halla-ahon mukaan syy perinteinen oikeisto-vasemmiston alholle johtuu siitä, että perinteisiä porvari- ja sosialistipuolueita ei erota enää juuri mikään: ”Kaikki verottavat työtä tekevää keskiluokkaa yhtä himokkaasti ja kaikki vaativat rajoja auki”, Halla-aho sanoi.
Uusi jako
Politiikan asiantuntijat ovat viime aikoina todenneet, että uusi poliittinen jakolinja ei enää kulje oikeiston ja vasemmiston välillä vaan nationalistien ja internationalistien välillä.
Tätä mieltä on myös nationalismia edustava Halla-aho, jonka mukaan kansallismielisyydessä ei ole kyse sen ihmeellisemmästä asiasta kuin siitä, että” oma kansakunta ei ole mikään illuusio tai konstruktio, vaan luonnollinen viiteryhmä”.
Kuka määrittelee?
Nationalismin uutuudesta ja luonnollisuudesta voi olla montaa mieltä, sillä kansallisuusaate alkoi korostua vasta 1700-luvun lopulla. Erityisroolissa tässäkin asiassa olivat ranskalaiset vallankumouksineen.
Nationalismia määritelleen tutkia Benedict Andersonin mukaan valtiot ovat kuviteltuja yhteisöjä, koska niiden kaikki jäsenet eivät varsinaisesti koskaan tapaa toisiaan. Nationalismissa voidaan myös riidellä esimerkiksi siitä, mahtuvatko kaikki Suomessa asuvat ihmiset kansallisuusaatteen sisään, vai ainoastaan niin kutsutut kantasuomalaiset.
Jos Halla-aholta kysytään, on hänen kantansa selvä. Vain työperäiset maahanmuuttajat ovat tervetulleita, koska ”suomalaisten rakentama hyvinvointiyhteiskunta ei ole mikään globaali sosiaalitoimisto”.
Pieni universumi
Maahanmuuttokriittisyydellä perussuomalaisten puheenjohtajaksi pyrkivän Halla-ahon arvojen pitäisi upota suomalaiseen maaperään, ainakin jos katsotaan vuonna 2015 julkaistua Klaus Helkaman Suomalaiset arvot -kirjaa. Sen mukaan Suomessa on Pohjoismaiden suppein moraalinen universumi. Kyse on siitä, miten laajalle henkilö soveltaa sellaisia arvoja, kuten suvaitsevaisuus, tasa-arvo tai sosiaalinen oikeudenmukaisuus, eli koetaanko niiden kuuluvan kaikille maailman ihmisille, omille kansalaisille, vai suppeammalle joukolle.
Suomalaisten arvot poikkesivat myös turvallisuuden osalta kaikista muista maailman maista siinä, että Suomi on ainoa maa, jossa turvallisuus on miehille tärkeämpää kuin naisille.
Helkaman kirjan mukaan selitys tähän on se, että Suomessa on viime vuosina hävinnyt työpaikkoja erityisesti miesvaltaisesta teollisuudesta.
Lieneekö sattumaa, että perussuomalaiset ovat keränneet vaaleissa erityisesti miesten ääniä.
Muutos ahdistaa
Globalisaation ja digitalisaation myötä tapahtuva nopea muutos ja työpaikkojen katoaminen ahdistavat suomalaisten lisäksi myös muiden maiden kansalaisia.
Ipsos Morin maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan 79 prosenttia 22 maan kansalaisista oli sitä mieltä, että maailma muuttuu tällä hetkellä liian nopeasti.
Halla-ahon mukaan erityisesti länsimainen työväestö ja alempi keskiluokka ovat globalisaation suurimpia häviäjiä. Suuntaus näkyy esimerkiksi Ranskassa, jossa niillä alueilla, joilla perinteiset tehdastyöpaikat ovat kadonneet, on myös kansallismielistä äärioikeistoa edustavan Marine Le Penin kannatus suurinta.
Herätys, päättäjät!
Sunnuntain vaaleissa Marine Le Pen ei todennäköisesti voita, mutta aina on mahdollisuus yllätykseen. Tässä vaiheessa ei myöskään vielä tiedetä, nouseeko Jussi Halla-ahon kesäkuussa perussuomalaisten puheenjohtajaksi, ja jos hän voittaa, pystyykö Halla-aho nostamaan kannatusalhosta kärsivän puolueensa suosiota.
Ainoastaan se on selvää, että kansalaisten kasvava tyytymättömyys nykypäättäjiin kuplii pinnan alla.
Voisi luulla, että tämä poreilu herättäisi päättäjät perustelemaan nykyistä paremmin muuttuvan maailman vaatimat uudistukset, ja tekemään uudistukset niin, että myös eliitti osallistuu talkoisiin.
Halla-aho ”profetoi” vappupuheensa lopuksi, että asiat eivät ole vielä riittävän huonosti hänen ajamalleen muutokselle, mutta sitten kun ne ovat, voi olla jo liian myöhäistä.