Pääkirjoitus
Auttaa saa, mutta ei estää viranomaisia
Maamme mahdollisesti ensimmäisellä ääri-islamistisella terroriteolla oli ilmeinen vaikutuksensa myös budjettiriiheen, missä hallitus päätti tehostaa terrorismin vastaista työtä ja siihen liittyen myös nykyisiä turvapaikkaprosesseja.
Runsaimmin julkisuutta sai tuoreeltaan Eurooppa ja kulttuuriministeri Sampo Terhon (sin.) suulla julkistettu linjaus, joka koski ulkomaalais- ja turvapaikkalainsäädäntöön kaavailtuja kiristyksiä. Terhon tiukat puheet jättivät niin paljon tulkinnan varaa, että ne saivat paitsi poliittisen opposition, myös monet kansalaisjärjestöt ja jopa luterilaisen kansankirkkomme älähtämään.
Hallituksen epäiltiin paniikissaan kaavailevan maassa laittomasti olevien niin sanottujen paperittomien ihmisten auttamisen kaikenpuolista kriminalisointia, mikä epäilemättä polkisi ihmisoikeuksia ja olisi vastoin kansainvälisen suojelun sopimuksia.
Myöhästyttyään lähdöstä hallituksen edustajat ovat yrittäneet täsmentää, mitä linjauksella oikeasti tarkoitettiin ja siten oikaista siitä syntyneitä, osin tahalliseltakin haiskahtaneita väärinkäsityksiä.
Palautusta odottavat ovat alttiita ääri-islamistien propagandalle.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) korosti sunnuntaina Ylelle, että paperittomien auttamista, majoittaminen mukaan lukien, ei olla muuttamassa rangaistavaksi teoksi sinänsä. Hän sanoi pitävänsä itsestään selvänä, että jatkossakin lähimmäistä pitää voida auttaa.
Auttamisen raja kuitenkin menee siinä, missä kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta ryhdytään palauttamaan takaisin. Silloin ei kenenkään, ei edes kirkon, pidä yrittää estää viranomaisia panemasta toimeen lainvoimaisia päätöksiä, joiden oikeellisuuteen suomalaisten on Sipilän mukaan syytä luottaa. Tämä on lähtökohta oikeusvaltiossa, olkoonkin, että perusteltu kritiikki oikeudenkin päätöksiä kohtaan on joskus jopa suotavaa.
Sipilän rajanveto tuskin leikkaa täysin terää hallituksen turvapaikkapolitiikkaan kohdistuvalta vastustukselta, kuten maanantaina nähtiin Jyväskylässä. Se on silti tervetullut, sillä edes kaikkein auttamishaluisimpien lähimmäisten ei kannata olla näissä asioissa liian sinisilmäisiä.
Kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa nyt nopeasti kahden vuoden takaisen pakolaisvyöryn seurauksena. Vaikka vain murto-osa heistä lienee uhka turvallisuudellemme, tosiasia on, että juuri palautusta odottavat turvapaikanhakijat ovat erityisen alttiita ääri-islamistien väkivaltaan yllyttävälle propagandalle. Se on viranomaisten mukaan huolestuttavassa kasvussa.
Tämän aikapommin purkamiseksi on tarpeen paitsi sujuvoittaa palautusprosesseja, myös lisätä toimenpiteitä turvapaikanhakijoiden radikalisoitumisen ehkäisemiseksi. Samoin on tehostettava jo radikalisoituneiden silmälläpitoa, kaihtamatta ääritapauksissa säilöön ottamista.
Sitä vastoin vaatimukset kaikkien kielteisen päätöksen saaneiden, myös lapsiperheiden, sulkemiseksi vankilanomaisiin oloihin eivät kuulu oikeusvaltioon. Eihän paperittomuus sinänsä tee ihmisestä rikollista.
Hyvä on myös pitää mielessä sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nergin arvio, jonka mukaan turvapaikanhakijoita suurempi turvallisuusriski piilee yhä omien syrjäytyneidemme aivan liian suuressa joukossa.
