Janne "Rysky" Riiheläisen kolumni: Atlanttisten suhteiden myrsky on nousemassa
Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan ajateltiin, että Trumpilla vain on sellaiset kampanjapuheet.
Että presidenttinä hän joutuisi ottamaan huomioon reaalimaailman ihan toisella tavalla. Eipä ole joutunut eikä ottanut.
Hän on ainakin pyrkinyt toteuttamaan hurjimpiakin vaalilupauksiaan. Siksi hän on tälläkin hetkellä erittäin suosittu omiensa
keskuudessa.
Muille TTIP:n romuttaminen, Pariisin ilmastosopimuksesta lähtö, Iranin ydinsopimuksesta vetäytyminen ja kauppasotaa lietsovat tuontitullit ovat näyttäytyneet vähemmän innostavina.
Trump näkee Kremlin kollegansa tavoin maailmanpolitiikan nollasummapelinä, jossa jonkun muun saama on itseltä pois.
Yhdysvaltain kaltaiselle supervallalle sääntöpohjaisuuden purkaminen voi näyttäytyä houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Euroopan unioni taas on nimenomaan sääntöpohjaisuudelle, keskinäisriippuvuudelle ja yhteisille eduille rakennettu järjestelmä. Ei siis mikään ihme, että se on näiden kahden presidentin hampaissa.
EU:ta itsekin hajottamaan
pyrkivälläVenäjällä Trumpin linja liittolaisiaan kohtaan kerää
kiitosta.
Liittolaisuus ei Trumpille tässä kuviossa näytä juurikaan merkitsevän. Tämän viikonlopun
G7-huippukokouskertonee paljon suunnasta, johon edetään. Toki tämä kärjistäminen voi olla myös vain Trumpin tapa tinkiä.
Toinen rinnakkainen selitys Trumpin suhtautumiselle Eurooppaa kohtaan on EU:n rakentama säätelyjärjestelmä, jossa kaikenlaisia vaihdantaan liittyviä säännöksiä määritellään poliittisesti.
Kuluttajansuoja, ympäristömääräykset ja monet muut EU:n luomat käytänteet ovat markkina-alueen koon ja tärkeyden takia levinneet muuallekin. Se taas ei sovi yhdysvaltalaisen, säätelemättömämmän yritystoiminnan puolta pitävälle Trumpille.
Tämä säätelemättömyys tarkoittaa myös Yhdysvaltain suhteellisen aseman heikkenemistä enemmän säätelyä edellyttävillä markkinoilla.
Heikompi ja hajanaisempi EU näyttää siis olevan Trumpin politiikan tavoite, ja sitä näyttää pontevasti
ajavan myös hänen kohta virkaansa astuva suurlähettiläänsä Saksassa.
Suurlähettiläs
Richard Grenell on ennen aloittamistaan antamassaan
haastattelussa arvostellut
Merkeliä, Saksan harjoittamaa politiikkaa ja kehunut järjestään EU-vastaisia populistisia oikeistovoimia Euroopassa.
Saksalle tärkeää, länsieurooppalaisia maita jyrkästi
jakavaa Nord Stream 2 -kaasuputkea vastaan saatetaan Yhdysvalloissa
määrätä pakotteita.
Trumpin mielestä Yhdysvallat maksaa liikaa läntisen Euroopan turvallisuudesta. Tosin hän puhuu maiden velasta
Natolle, vaikka kysymys on vain
suosituksesta käyttää 2 prosenttia bruttokansantuotteesta puolustusmenoihin.
Samanlaisia vaatimuksia esitti
myösaikanaan
Obama. Tosin hän samalla myös aina vakuutti liittolaisuuttaan. Sitä vakuutusta Trump ei ole aina
antanut.
Puolustusministeri James Mattis saakin liittolaisuutta alinomaa
vakuuttaa.
Trump on Euroopalle
potentiaalisesti paljon vahingollisempi kuin Putin ikinä pystyy olemaan. Trumpilla on kyky, ja kenties tahtokin, romuttaa nykyinen eurooppalainen turvallisuusjärjestelmä ja ylipäätään aiheuttaa valtavaa vahinkoa. Siksi tällä hetkellä läntisessä Euroopassa näytetään varustautuvan atlanttiseen myrskyyn.
Myrskyyn varautumiseen näyttää kuuluvan myös loiventunut suhtautuminen Venäjään. EU:n komission puheenjohtaja
Jean-Claude Juncker puhui
vastikään ”Venäjän haukkumisen” lopettamisen tärkeydestä.
Merkel tapasi
Putinin, ja pelkkä tapaaminen kertoo paljon.
Ukrainan rauhanneuvottelutkin näyttävät alkavan
uudestaan pitkän tauon jälkeen.