Euroopan suurin ”uskontokunta” on kristityt, jotka eivät usko Raamatun Jumalaan tai käy kirkossa, kertoo Pew-tutkimuslaitoksen uusi suurtutkimus. Suomalaisista selvä enemmistö ajattelee islaminuskon olevan pohjimmiltaan ristiriidassa suomalaisen kulttuurin kanssa.
Pekka Mykkänen HS, Tommi Hannula HS, Anna-Liina Kauhanen HS, Petja Pelli HS
29.5. 19:00
Lukiolainen Etelä-Tapiolan lukiossa marraskuussa 2016. (KUVA: Vesa Moilanen / Lehtikuva)
Bryssel/Helsinki/Berliini/Tukholma
Suomalaisista selvä enemmistö – 62 prosenttia – ajattelee, että islaminusko on pohjimmiltaan ristiriidassa suomalaisen kulttuurin ja arvojen kanssa. Suomalaisista monella on myös vaikeuksia hyväksyä muslimeja omaan perheeseensä tai naapureikseen.
Suomalaisista 66 prosenttia sanoo hyväksyvänsä muslimin perheensä jäseneksi, kun taas 28 ei sellaista hyväksy. Juutalaisen puolestaan kelpuuttaisi perheeseensä 82 prosenttia.
Naapuriksi vähemmistöön kuuluvia hyväksyy useampi: musliminaapurin 83 prosenttia ja juutalaisen 93 prosenttia.
Kriittinen suhtautuminen islamiin ja sen harjoittajiin käy ilmi laajasta Pew Research Center -tutkimuslaitoksen tekemästä tutkimuksesta, johon osallistui Suomen ja neljäntoista muun länsieurooppalaisen maan kansalaisia. Kyselyssä tiedusteltiin ihmisten omaa uskonnollista vakaumusta ja näkemyksiä muista uskonnoista.
Suomalaiset kuuluvat jyrkimpiin kansoihin, mitä tulee suhtautumisessa islamiin. Suomessa kirjattiin korkein osuus (62 prosenttia) sille, kuinka moni ajattelee islamin olevan ristiriidassa oman kulttuurin ja arvojen kanssa. Esimerkiksi Ranskassa ja Ruotsissa näin ajattelee kolmannes kansasta.
Suomalaisista 17 prosenttia ajattelee, että Suomessa asuvista muslimeista ”suurin osa tai monet” tukevat väkivaltaisia ääriryhmiä, kun 34 prosenttia ajattelee ”vain joidenkin” ja 42 prosenttia ”vain harvojen” muslimien tekevän niin.
Belgiassa 22 prosenttia ajatteli ”suurimman osan tai monien” muslimien tukevan väkivaltaisia ryhmiä, kun taas Irlannissa näin ajatteli kahdeksan prosenttia.
Yhteensä 24 599 ihmisen kysely on tehty viime vuoden kesällä, mutta sen monipolviset tulokset julkaistiin 168-sivuisena raporttina tiistai-iltana.
Raportin pääpaino on kristinuskossa ja siinä, miten uskonnollisuuden ajatellaan vaikuttavan eurooppalaisten ajatteluun. Suomalaisista 24 prosenttia uskoo Raamatun luonnehtimaan Jumalaan (länsieurooppalaisista keskimäärin 27 prosenttia), 45 prosenttia uskoo johonkin muuhun korkeampaan voimaan ja 24 prosenttia ei usko mihinkään korkeampaan voimaan.
Raportin yleispäätelmä on, että mitä innokkaammin eurooppalaiset harjoittavat kristinuskoa, sen jyrkemmin he suhtautuvat muiden uskontojen edustajiin ja maahanmuuttoon. Enemmän uskoaan harjoittavat ovat yleensä myös kansallismielisempiä kuin muut.
Erojakin silti löytyy. Kun monissa muissa Euroopan maissa niin sanotut kirkkokristityt olivat muita hanakampia vaatimaan maahanmuuton vähentämistä, Suomessa asetelma oli päinvastainen. Kirkossa ahkerasti käyvistä 19 prosenttia halusi vähemmän maahanmuuttajia, kun uskontoa harjoittamattomista niin toivoi vähintään joka kolmas.
Myös juutalaisten vastaisia tuntoja kirjattiin haastatteluissa. Suomalaisista 19 prosenttia oli täysin tai enimmäkseen samaa mieltä väittämästä, jonka mukaan ”juutalaiset liioittelevat aina kokemiaan kärsimyksiä”. Myös noin viidennes muista eurooppalaisista ajatteli samoin.
Vaikka suhtautuminen etenkin muslimeihin on Suomessa laajasti torjuvaa, muslimiväestön ei ajatella yleisesti kaventaneen omaa elintilaa. Suomalaisista kahdeksan prosenttia on täysin tai jokseenkin samaa mieltä väittämästä, että ”täällä olevien muslimien määrän vuoksi tunnen itseni muukalaiseksi omassa maassani”.
Belgiassa näin ajatteli 37 prosenttia vastaajista, Italiassa 32 prosenttia ja Saksassa sekä Itävallassa 25 prosenttia ihmisistä.
Oman elintilan kaventumista selittävät mahdollisesti muslimien osuudet kunkin maan väestöstä. Esimerkiksi Belgiassa heitä on Pew’n
aiemman tutkimuksen mukaan 7,6 prosenttia, Itävallassa 6,9 prosenttia ja Suomessa 2,7 prosenttia. EU-maiden keskiarvo oli tutkimuksen mukaan 4,9 prosenttia.
Tuoreesta raportista käy ilmi, että Euroopan suurimman ”uskontokunnan” muodostavat tänä päivänä itsensä kristityiksi määrittelevät ihmiset, jotka eivät harjoita uskontoa perinteisellä tavalla tai lainkaan.
Esimerkiksi Suomessa 71 prosenttia kansasta kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta vain neljännes uskoo Raamatun luonnehtimaan Jumalaan ja vain yhdeksän prosenttia käy kirkossa ainakin kerran kuussa.
Tutkituissa maissa 18 prosenttia ihmisistä sanoi käyvänsä kirkossa kuukausittain. Italiassa osuus oli korkein, 40 prosenttia, ja Portugalissa lukema oli 35 prosenttia.
”Minut kastettiin katolilaiseksi, mutta perheeni ei ole uskonnollinen. Vanhempani kertoivat aina, että älä sekaannu uskontoon. He eivät pitäneet siitä, mitä se tekee ihmisille”, yksi haastatelluista, 20-vuotias brittimies, selitti omaa agnostikon taustaansa.
Mitä uskonto merkitsee? Kysyimme ihmisten ajatuksia uskonnosta Helsingissä, Tukholmassa ja Berliinissä
Esitimme ihmisille Helsingissä, Tukholmassa ja Berliinissä nämä kaksi kysymystä:
1. Mikä merkitys uskonnolla on elämässäsi?
2. Milloin olet viimeksi käynyt kirkossa?
Näin he vastasivat.
Helsinki
Susanna Helle. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)
Susanna Helle, 21
1. Olen vähän uskonnollinen. Olen käynyt rippikoulun ja ollut varsinkin nuorempana mukana kirkon tapahtumissa. En pidä itseäni varsinaisesti uskovana. Arvostan uskontoja, ja olen avoin kaikille uskonnoille. Yritän ymmärtää muita uskontoja mahdollisimman pitkälle.
2. Viime viikolla kävin turistina Palman katedraalissa Mallorcalla. Kolme vuotta sitten kävin laulamassa joululauluja Roihuvuoren kirkossa Helsingissä.
Ali al-Mashhadani. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)
Ali al-Mashhadani, 17
1. Uskonto on aika tärkeä juttu. Uskon johonkin, uskon Jumalaan, mutta en ole erityisen uskonnollinen. Olen muslimi. Ei ole niin väliä, mikä uskonto on kyseessä. Voin olla kenen tahansa kaveri.
2. Käyn moskeijassa harvoin, viimeksi viime kuussa.
Petri Selander. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)
Petri Selander, 53
1. Kuulun kirkkoon, mutta ei uskonnolla ole isompaa merkitystä. En välttämättä usko Jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen. Olemme eläinlaji muiden joukossa, ja maapallo pitää huolen itsestään, tavalla tai toisella.
2. Toissa kesänä pojan rippijuhlissa. Tänä kesänä tytär pääsee ripille.
Berliini
Lisa Lindenmeyer. (KUVA: CHRISTIAN T. JØRGENSEN)
Lisa Lindenmeyer, 36
1. Olen juuri eroamassa kirkosta. Saksassa kirkosta eroaminen tarkoittaa henkilökohtaista käyntiä virastossa ja 30 euron maksua. Oma aikani on ensi viikolla. Odotin kummilapseni ristiäisiin asti, mutta nyt jätän katolisen kirkon. Olen kotoisin Baijerista, jossa oikeastaan kaikki ovat katolilaisia ja katolisuus on hallitseva osa arkea ja kylien identiteettiä. Jos haluaa kuulua yhteisöön, käy kirkossa ja on aktiivinen seurakunnassa, mutta usko sinänsä ei ole tässä yhteisöllisyydessä edes kaikkein suurimmassa osassa. Emme olleet joka sunnuntai kirkossa, mutta kuitenkin silloin tällöin, ja aina jouluna ja pääsiäisenä. Nykyisin ajattelen, että kirkon arvot ja käytännöt ovat liian kaukana toisistaan eritoten nais- ja tasa-arvokysymyksissä sekä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia koskevissa kysymyksissä. Siinä syyni erota kirkosta.
2. Olin kirkossa muutama viikko sitten kummilapseni ristiäisissä.
Christian Mittelbronn. (KUVA: CHRISTIAN T. JØRGENSEN)
Christian Mittelbronn, 38
1. En ole uskovainen, enkä ole kuulunut kirkkoon sen jälkeen kun täytin 18, mutta mielestäni uskonnot edustavat tärkeitä arvoja yhteiskunnassa. Ilman uskontoja yhteiskunnat olisivat kehnompia. Kannatan sekulaaria liberaalia valtiota, josta kirkko on erillään ja jossa eri uskonnot ovat tasa-arvoisia, ja haluan, että näin on Saksassa jatkossakin. En pidä siitä, miten Saksassa nyt politisoidaan uskontoa, mistä esimerkki on vaikka se, että Baijerissa on kesäkuun alusta pakollista pitää krusifiksia julkisten virastojen ja toimitilojen seinällä. Puolisoni on katolilainen, mutta se on suhteessamme oikeastaan ihan samankaltainen tekijä kuin se, että hän on kasvissyöjä ja minä en.
2. Piipahdin viikko sitten sunnuntaina pyöräretkellä brandenburgilaisessa kyläkirkossa, mutta kulttuurihistoriasta kiinnostuneena turistina, joka tarvitsi pienen tauon pyöräretkeen. Pidän kauniiden vanhojen kirkkojen tunnelmasta.
Tukholma
Martin Ullrich. (KUVA: Magnus Laupa)
Martin Ullrich, Tilastokeskuksen asiantuntija
1. En ole uskovainen, mutta uskontoon liittyy ehdottomasti paljon myönteisiä asioita, kuten kulttuurisia perinteitä. Joskus on vaikea vetää rajaa sille, mikä on kulttuuria ja mikä itse uskontoa. Meidän perheessä yritetään pitää kiinni perinteistä, juhlimme joulun lisäksi myös pääsiäistä.
2. Poikani käy kirkon avoimessa esikoulussa, joten haen häntä usein sieltä. Lisäksi viime syksynä olin sukulaisen lapsen kastejuhlassa.
Linda Söderberg. (KUVA: Magnus Laupa)
Linda Söderberg, 35, viestintäasiantuntija valtion kulttuurineuvostossa
1. Minulla on aika maallistunut elämänkatsomus. Ajattelen, että uskonto on yksi tapa tulkita ympäröivää maailmaa ja selittää sitä. En pidä sitä faktana tai jonakin, jonka mukaan täytyisi elää. Voin silti kunnioittaa ihmisten erilaisia tulkintatapoja. Olen epäileväinen jumalan suhteen, mutta en täysi ateisti. Olen nöyrä sen edessä, mitä emme voi tietää.
2. Olen kirkon jäsen. En koe tarvetta erota, koska minusta he tekevät hyviä asioita yhteiskunnassa esimerkiksi kuoleville ja vaikeassa asemassa oleville. Kirkossa kävin viimeksi kollegan hautajaisissa neljä vuotta sitten.
.
