Valtamedia ja ne muut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rehti
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Toimittajien ja metioiten joku "erityisasema" voi sekin johtaa aika erikoiseen kehitykseen. Ei se ole mutkaton tie. Tuollaisen tien päässä voi oikeasti olla litsku, joka kääntyy pahasti koko kansakuntaa vastaan.

Kansainväliset tilanteet vaihtelevat. Mistä tiedätte, että nykyinen kehitys jatkuu juuri tällä tavoin....metian erityisasemaa voidaan käyttää myös räikeästi väärin. Ja mikä on mahdollista, se voi tapahtua.

Virkakoneen tehtävä on huolehtia siitä, että lakeja noudatetaan ja niitä rikkoneet saavat rapsun. Uhkailu on käsittääkseni rikos ja siitä pitää seurata rapsua.

Kapiainen unohtaa nyt hieman autuaasti syyn siihen, että kv-toimittajajärjestön kaksi pääjoppea vieraili kaksi päivää Suomessa ja miksi. Toimittaja -teki työtään- ja häneen kohdistettiin toimenpiteitä, jotka johtivat johonkin. Valtion virkakone se ajojahtasi tietokonettaan moukaroivaa toimittajaa....ei suinkaan persu tai edes Bäckman. Edellinen isompi tapaus oli Sipilän asettamat reunaehdot Ylelle. Ei ollut persuperäinen teko ja tuskin kremlkään oli siinä moottorina. Eivät nämä olleet nettiuhkailuja tms. vaan ihan Suomen valtion edustajien tekemiä temppuja, eikö vain?

Kun toimittajat sanovat, että heitä uhkaillaan ja painostetaan, niin oletteko aivan varmoja, että he tarkoittavat satapros. sitä, että uhkailijat ovat nettihörhöjä.....noup. Kyllä tässä on isommista asioista nyt kyse.

En ota tällä kantaa pätkääkään siihen, mitä valtion piti tehdä ym. tapauksissa....mutta näistä nyt kipuillaan, vaikka sitä ei suoraan sanotakaan....siitä olen ehkä jopa hieman snaijullakin.
 
Kun toimittajia uhkaillaan, niin otan esim. tapaus aarnion. Luuletteko, ettei toimittajia tuolloista taustatyötä tehtäessä uhkailtu....kuka ja ketkä masinoivat silloin kampanjan? Nettihörhöt? Preussilainen perinnekerho? Martat? Ehhei.

Toimittajien uhkaaminen ja painostaminen...tabu maassa, jossa ei ole korruptiota ja valtiokone on rikkeetön.

Kelatkaa asiaa ja katsokaa, mitä kaikkea on vuosien mittaan tapahtunut.
 
Janne Riiheläinen retweeted
J J
@randomsomewhere
Apr 23
Aurora: American white man Orlando: American white man Parkland: American white man Las Vegas: American white man Sandy Hook: American white man Umpqua CC: American white man Waffle House: American White man Texas Church: American white man If only there were some commonality.

Retwiit this too: Islamist in London, islamist in Nice, islamist in Stockholm, islamist in Brussels, islamists in Paris, islamists in Barcelona, islamists in Manchester, islamist in Berlin, islamists in Madrid, islamists in Chemnitz, islamists in Normandy, islamists in Turku

Vai eivätkö lukijat tykkää. Olisiko tämä baarifaktojen mukaista:

Mentally ill in London, mentally ill in Nice, mentally ill in Stockholm, mentally ill in Brussels, mentally ill in Paris, mentally ill in Barcelona, mentally ill in Manchester, mentally ill in Berlin, mentally ill in Madrid, mentally ill in Chemnitz, mentally ill in Normandy, sexually frustrated in Turku

Kaikkien Some
@KaikkienSome Apr 23
Viha leviää somessa. Älä ole ohikulkija. Jos olemme hiljaa vihan edessä, vain kovimmat äänet tulevat kuulluksi. Some kuuluu kaikille, myös niille, joiden ääni on vaimea tai poikkeava.

Suurinta ääntä näyttävät pitävän mm. toimittajat.

"@KaikkienSomen" sijaan voisi olla parempi "@IrtiSomesta"

Jos viha leviää somessa niin ehkä on parasta että nykyisenkaltainen some ei leviä.
 
Viimeksi muokattu:
Näkökulma: Miksi te suojelette pedofiileja ja maahanmuuttajia? - Oikeustoimittaja avaa käytäntöjä uutisten takana
  • Anna Sievälä


Taas suojellaan rikollisia. Tämä kommentti ilmestyy uutisen alle usein varsinkin seksuaalirikoksissa, jos tuomitun nimeä ei ole julkaistu. Joskus epäillyn nimen julkaisemista vaaditaan jo siinä vaiheessa, kun poliisi vasta tutkii rikosta.
Toisinaan kiertävät huhut saavat lukijan kuvittelemaan, että media pimittää tietoa jonkin oman agendansa pönkittämiseksi. Esimerkiksi Lieksan helmikuisessa puukotustapauksessa sain lukea, että media jälleen kerran suojelee maahanmuuttajia.
Jotkut olivat kuulleet kavereiltaan "varmana tietona", että puukottaja oli maahanmuuttaja, ja ihmettelivät, miksi Karjalainen salailee asiaa.
Kysyin poliisilta: kaikki osalliset olivat suomalaisia.

Tästä päästään ensimmäiseen rikosuutisointiin liittyvään ohjenuoraan: tiedoille pitää saada vahvistus jostain virallisesta lähteestä.
Facebookin tai huoltoaseman tietotoimisto ei riitä.
Tämän vuoksi jonkin tiedon päätyminen luotettavaan mediaan voi kestää pidempään kuin sen julkaiseminen keskustelufoorumilla tai blogissa.
Etuna on se, että esimerkiksi Karjalaisen uutisia lukiessaan voi luottaa, että julkaistut tiedot on tarkistettu.

Median noudattama yhteinen pelisääntö on myös, ettei kaikki julkinen ole julkaistavissa.
Siksi esimerkiksi tuomitun etnistä taustaa ei läheskään aina ole syytä kirjoittaa lehteen.
Mediaa valvovan Julkisen sanan neuvostonkin linjaus on, ettei etnistä alkuperää pidä erikseen korostaa, ellei sillä ole rikoksen kannalta jotain merkitystä.
Maahanmuuttajataustan kertominen voi olla perusteltua vaikkapa silloin, jos rikokseen liittyy esimerkiksi etnisten ryhmien välisiä riitoja.
Rattijuopumustapauksessa ihmisen etnisellä taustalla sen sijaan ei ole mitään merkitystä.

Vaikka tieto olisi peräisin asiakirjasta, joka on lain mukaan julkinen, ei tietoa välttämättä voi laittaa lehden verkkosivuille tai painaa lehteen.
Syy on selvä: vaikkapa tuomitun nimen päätyminen kymmenien- tai satojentuhansien lukijoiden tietoon lehden välityksellä on täysin eri asia kuin se, että periaatteessa kuka tahansa voi omatoimisesti käydä etsimässä nimen käräjäoikeuden tuomiosta tai poliisin esitutkintapöytäkirjoista.
Perussääntö on, ettei alle kahden vuoden vankeustuomion saaneiden nimiä julkaista.
Tätä pidemmissäkään tuomioissa nimen kirjoittaminen lehteen ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä harkitaan joka kerta erikseen.
Vielä korkeampi kynnys on julkaista rikoksesta epäillyn nimi jo poliisitutkinnan aikana.
Nimen julkaiseminen ennen käräjäoikeuden tuomiota edellyttää painavaa syytä - sellainen voi olla vaikkapa epäillyn merkittävä yhteiskunnallinen asema.
Rikosuutisoinnissa pitää ajatella myös muita osallisia kuin tuomittua.
Esimerkiksi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa tuomitun nimi voidaan jättää julkaisematta, jotta samalla ei tulisi paljastettua uhrin henkilöllisyyttä.

Julkista materiaalia, jota ei voi julkaista mediassa, on tarjolla valtavasti.
Kuka tahansa saa käräjäoikeudesta tuomion tilaamalla tietoonsa jopa näpistelijöiden, rattijuoppojen ja ilkivallan tekijöiden nimet.
Samoin tuomioista näkyvät uhrien ja todistajien nimet. Olisi kuitenkin täysin kohtuutonta, jos nämä nimet päätyisivät lehteen.
Monen tiedon julkaisemiseen on silti olemassa perusteet.
Esimerkiksi onnettomuustapauksissa tai väkivaltarikoksissa lehteen voi päätyä tietoa muun muassa rikoksen uhrin saamista vammoista.
Terveystietojen julkaisemisessa täytyy olla varovainen ja huolehtia, ettei uhrin henkilöllisyys tule yleiseen tietoon jutun kautta.
Silti terveyteenkin liittyvistä asioista täytyy rikosuutisissa kirjoittaa esimerkiksi silloin, jos tuomittu on määrätty maksamaan uhrille korvauksia tälle aiheuttamiensa vammojen takia.
Kaikkialla media ei noudata yhtä tarkkoja pelisääntöjä.
Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on tavallista, että rikoksesta epäillyn nimi ja kuva ovat mediassa jo poliisitutkinnan aikaan.
Voi vain kuvitella, millaista vahinkoja julkisuus saa aikaan. Entä jos rikoskäsittelyn lopputulos onkin se, että epäilty oli syytön?
Kuinka moni ensimmäisen uutisen lukenut, epäillyn nimen ja kuvan nähnyt lukija löytää myös tiedon syytteiden kumoamisesta?
https://www.karjalainen.fi/uutiset/...eustoimittaja-avaa-kaytantoja-uutisten-takana
 
Populismi maittaa, kun loistava menneisyys on uhattuna
200539946-320x180.jpg

UUTISET07.05. 18.00Kolumni: Nokkela poliitikko osaa lietsoa pelkoja valta-aseman menettämisestä. Tämän todisti Donald Trumpin kampanja vuonna 2016.
Veikko Vuorikoski
Jos katsoo tulevaisuuteen ja näkee edessään vain uhkia, epävarmuutta tai peräti alamäkeä, voi syntyä kiusaus ajatella, että seis maailma, tahdon ulos.
Tästä ajatuksesta on vain lyhyt askel siihen, että käännetään katse taaksepäin ja aletaan kaivata ainakin mielikuvissa kultaista menneisyyttä. Tunnetta kutsutaan nostalgiaksi, joka tarkoittaa sananmukaisesti koti-ikävää. Mikäpä olisi sen ihanampaa kuin paluu ihannekotiin, jossa jokaisella oli oma turvattu paikkansa.
Epävarmalta näyttävän tulevaisuuden kammoksunnalla on seurauksia, niin sosiaalisia kuin poliittisia.
Tuore esimerkki on Suomessa koettu syntyvyyden selvä lasku. Sille on yritetty löytää syitä myös tulevaisuuden näkymistä.

Monissa kommenteissa nostettiin esille varsinkin vähemmän koulutettujen nuorten miesten heikko asema työmarkkinoilla.
Jos perinteisessä ajattelussa perheen leivänhankkijaksi ajatellulla miehellä ei ole varmuutta työpaikasta, ei perheen perustaminen tule ensimmäisenä mieleen. Joissain miehissä saattaa herättää närää tai pelkoa myös se, että naiset ovat nykyään keskimäärin hyvin koulutettuja. Miehet voivat kokea sen jopa tietynlaiseksi uhaksi asemalleen.
Tällöin yhdeksi vaihtoehdoksi tulee kaipuu entiseen malliin ja perinteisiin perhearvoihin. Se ruokkii niitä poliittisia voimia, jotka lupaavat paluuta loistavaan menneisyyteen.
Konkreettinen esimerkkinostalgian voimasta politiikassa on Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.
Yhdysvaltalainen politiikan ja viestinnän tutkija Diana Mutz on juuri julkaistussa tutkimuksessaan analysoinut Trumpin voiton syitä. Ne poikkeavat merkittävästi aiemmista selityksistä.

Monet arvelivat vaalien jälkeen, että Trumpin voiton avaimet olivat ensisijaisesti talouden rakennemuutosten runtelemien äänestäjien käsissä. He rankaisivat edellisen hallinnon valtapuoluetta, koska sen kaudella heillä meni taloudellisesti heikosti.
Mutzin tutkimuksen mukaan näin ei kuitenkaan ollut. Trumpin kannalle kääntyneet äänestäjät eivät katsoneet niinkään taaksepäin kuin eteenpäin, jossa he näkivät uhkatekijöitä omalle asemalleen ja tulevaisuudelleen.

Trumpin kampanja veti oikeista naruista, kun se lietsoi varsinkin valkoisten, uskovaisten ja miesten pelkoja, että heidän valta-asemansa on vaakalaudalla, kun Yhdysvaltain yhteiskunta muuttuu yhä monikulttuurisemmaksi, moniarvoisemmaksi ja kansainvälisemmäksi.
Usein ajatellaan, että poliittiset mullistukset sikiävät alistettujen kapinahengestä. Trumpin valinta oli kuitenkin näyttö siitä, että samaan tulokseen johtaa myös hallitsevien ryhmien halu varmistaa ylivaltansa jatkuminen. Kukapa nyt vallasta haluaisi ehdoin tahdoin luopua.


Kirjoittaja on Aamulehden emeritustoimittaja.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/populismi-maittaa-kun-loistava-menneisyys-on-uhattuna-200926656
 
Mielenkiintoista seurata millaista tekstiä STT ja lehtien päätoimittajat tuottavat huomiseksi ulos Iraniin liittyen.

Etenkin kun Trump vieläpä kutsui sopimusta varsin suorapuheisesti mädäksi:
"Decaying and rotten" ja että Iranin johto on valehdellut
 
Viimeksi muokattu:
Vahvistus sille minkä olemme tienneet tälläkin foorumilla jo vuosia.

Molempia osapuolia ymmärtäviä ihmisiä rangaistaan sosiaalisessa mediassa – Aalto-yliopiston analyysi miljardeista twiiteistä todistaa sen minkä sisimmissäsi jo tiesitkin
Pekka Torvinen HS
Julkaistu: 9.5. 11:05

Sosiaalisen median kaikukammiot ovat todellinen ilmiö, ja puolueettomia käyttäjiä kuunnellaan vähemmän kuin puolueellisia, sanoo miljardien twiittien avulla tehty tutkimus.

Tutkimuksen mukaan Twitter-käyttäjät altistuvat enimmäkseen sellaisille poliittisille näkökannoille, jotka vastaavat heidän omia mielipiteitään asioista.

Toisin sanoen Twitterissä politiikasta puhuvat käyttäjät kuplautuvat vahvasti.

Tutkimus tehtiin vain Twitter-aineistolla, joka liittyi Yhdysvaltojen kaksinapaisiin poliittisiin kysymyksiin.

Käyttäjät kuplautuvat kuitenkin mitä todennäköisimmin myös muualla sosiaalisessa mediassa ja muissa poliittisissa järjestelmissä, sanoo Aalto-yliopiston professori Aristides Gionis, joka on yksi tutkimuksen tekijöistä.

”On olemassa lukuisia muita tutkimuksia, jotka vahvistavat kaikukammioilmiön muissa sosiaalisissa medioissa.”

Gionis nostaa esimerkiksi tutkimuksen, jossa kaikukammioiden olemassaololle Facebookissa esitettiin todistusaineistoa. Tutkimus koski italialaisia ja yhdysvaltalaisia Facebook-käyttäjiä.

Gionis muistuttaa myös, että kuplautumista tapahtuu myös perinteisen median käytössä ja kaveripiirissä.

Päätämme tilata tietynlaisia lehtiä, ja hengaamme useimmiten sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat jotakuinkin samanmielisiä kanssamme.

”Yhteenvetona luulen, että ilmiö ulottuu Twitteriä ja Yhdysvaltain poliittista järjestelmää laajemmalle.”

Uusi, Twitteriin keskittynyt tutkimus havaitsi kuitenkin lisäksi, että puolueettomia käyttäjiä, jotka jakavat monenlaista poliittista sisältöä, ei kuunnella samalla tavalla kuin puolueellisia.

Puolueettomuudesta siis rangaistaan – tai puolueellisuus palkitaan. Asiaa selvitettiin tutkijoiden tiedon mukaan ensimmäistä kertaa sosiaalisissa verkostoissa.

Tutkimuksessa puolueettomiksi luonnehdittiin sellaisia käyttäjiä, joilla on tapana tuottaa ja jakaa poliittisesti kumpaankin suuntaan kallellaan olevia sisältöjä.

Heitä verrattiin puolueellisiin käyttäjiin, jotka jakavat sisältöä ideologisesti yhteen suuntaan kallellaan.

”Havaitsimme, että puolueettomat käyttäjät ovat vähemmän suosittuja verkostossaan. Heitä seuraa vähemmän käyttäjiä, he ovat pienemmässä roolissa verkostossaan, ja heidän tuottamansa sisältö saa suhteessa vähemmän huomiota”, Gionis sanoo.

Toisin sanoen puolueettoman käyttäjän twiitti ei saa yhtä todennäköisesti uudelleentwiittausta, eikä uudelleentwiittauksia ja tykkäyksiä ylipäätään ole tapana olla yhtä paljon kuin puolueellisilla käyttäjillä.

”Löydöksille voi olla erilaisia syitä. Saattaa olla, että puolueettomilla käyttäjillä on maltillisia mielipiteitä, mikä tekee heistä vähemmän näkyviä, ja että he tuottavat maltillista sisältöä, joka ei muutu viraaliksi.”

Toisaalta tutkimuksessa havaittiin myös, että puolueellisissa käyttäjissäkin on vain hyvin vähän äärilaitoihin kuuluvia.

Puolueellisten ja puolueettomien käyttäjien lisäksi tutkimuksessa selvitettiin niin sanottujen portinvartijoiden roolia kaikukammioiden muodostumisessa.

Portinvartijat ovat varsin pieni ryhmä käyttäjiä, jotka lukevat erilaisia poliittisia sisältöjä, mutta tuottavat vain yhteen suuntaan kallellaan olevaa sisältöä.

”Havaitsimme, että portinvartijat ovat vähemmän polarisoituneita, ja heillä on suurempi rooli verkostossaan”, Gionis kertoo.

Portinvartijoiden tunnistaminen on tärkeää, mikäli vastakkainasettelua sosiaalisessa mediassa halutaan vähentää ja kaikukammioita rikkoa, sanoo Gionis.

”Toisen puolen vaikutusvaltaisia käyttäjiä voitaisiin yrittää tunnistaa ja motivoida heitä tuottamaan tasapuolista sisältöä.”

Tunnistusyrityksiä Gionis ja muut tutkijat eli Kiran Garimella Aalto-yliopistosta, Michael Mathioudakis Helsingin yliopistosta ja Gianmarco De Francisci Morales Qatar Computing Research Institutesta myös tekivät. He rakensiva koneoppimiseen pohjautuvia algoritmeja, joiden avulla he kokeilivat ennustaa käyttäjien rooleja.

Twiittien ja verkostojen rakenteen perusteella he onnistuivat ennustamaan puolueellisen käyttäjän noin 80 prosentin ja portinvartijan 70 prosentin tarkkuudella.

Kaikukammio on tutkimuksen määritelmän mukaan olemassa, jos käyttäjien verkostoistaan saama sisältö on poliittisesti kallellaan samaan suuntaan kuin sisällössä, jota käyttäjät itse jakavat.

Määritelmän avulla tutkijat analysoivat yhteensä kymmentä eri tietoaineistoa, joista viisi koostui tietyn poliittisen aiheen ympärillä käydystä keskustelusta ja toiset viisi ei-poliittisista aiheista.

Kaikki poliittiset aiheet liittyivät Yhdysvaltojen politiikkaan: aselait, Obamacare eli terveydenhuoltouudistus, abortti, vuoden 2016 presidentinvaalien tulokset ja twiitit käyttäjiltä, jotka uudelleentwiittasivat Yhdysvaltojen presidentti- ja varapresidenttiehdokkaita vuosina 2009–2016.

Yhteensä politiikka-aiheiden alle menneitä twiittejä oli 2,7 miljardia.

Kaikissa politiikka-aiheissa oli omat kaikukammionsa liberaaleille ja konservatiiveille.

Toisin sanoen käyttäjillä oli tapana jakaa omaan mielipiteeseen asiasta kallellaan olevia julkaisuja ja seurata käyttäjiä, jotka jakavat samantapaisia julkaisuja.

Sen sijaan ei-poliittisissa aiheissa erityisiä kaikukammioita ei jaetun ja luetun sisällön puolesta löytynyt.

Tutkimus esiteltiin ensi kerran tämän vuoden International Web Conference WWW2018:ssa toissa viikolla.

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005673179.html
 
Tutkimus=Kysely

Sosiaalinen media on lisännyt tutkijoiden turvattomuuden tunnetta – myös sananvapaus huonontunut
KOTIMAA JULKAISTU 09.05.2018 14:21

Lehtikuva


Sosiaalinen media on lisännyt Suomessa tutkijoiden turvattomuuden kokemusta. Näin on siitä huolimatta, että yliopistoissa työskentelevät arvioivat niiden turvallisuustilanteen yleisesti ottaen hyväksi, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta.

Lisäksi lähes puolet yhteiskuntatieteellistä alaa edustavista katsoo tutkijoiden sananvapauden huonontuneen viimeisten kahden vuoden aikana.
Kyselyn mukaan yliopistoissa on nähtävissä uudenlaisten uhkien luomien turvattomuuden kokemusten, huolten ja pelkojen lisääntyminen. Niitä aiheuttavat uhkaaminen ja uhkaava, yllättävä tai arvaamaton käyttäytyminen, vihapuhe, tietojärjestelmiin tunkeutuminen, henkinen väkivalta sekä fyysisen väkivallan mahdollisuus.


Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun kyselyn aineisto kerättiin viiden yliopiston henkilöstöltä. Vastaajia oli 935.
MTV UUTISET–STT
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/...os-sananvapaus-huonontunut/6900450#gs.II_ogB8
 
Hieno juttu. Vaikka Iranista on uutisoitu niin en havainnut enää suurimpien sanomalehtien pääkirjoituksissa narratiivia jonka mukaan "suurvaltaa johtaa arvaamaton uhka" ja että Yhdysvaltoja johtaisi "hullu" tai "kakara" joka "öykkäröi", on "turhamainen" sekä "uhittelee" ja on "uhka maailmanrauhalle".

Hesarissa asiallista. Kalevassa ok. Karjalaisen päätoimittajakin on rauhoittunut. Ehkä joku on kertonut että toimituksesta on matkaa arvaattomalle itärajalle 100km ja Washingtoniin 7000. .

Seurailla pitää. Mielipidevaikuttamista jos mikä.
 
Viimeksi muokattu:
Hieno juttu. Vaikka Iranista on uutisoitu niin en havainnut enää suurimpien sanomalehtien pääkirjoituksissa narratiivia jonka mukaan "suurvaltaa johtaa arvaamaton uhka" ja että Yhdysvaltoja johtaisi "hullu" tai "kakara" joka "öykkäröi", on "turhamainen" sekä "uhittelee" ja on "uhka maailmanrauhalle".

Hesarissa asiallista. Kalevassa ok. Karjalaisen päätoimittajakin on rauhoittunut. Ehkä joku on kertonut että toimituksesta on matkaa arvaattomalle itärajalle 100km ja Washingtoniin 7000. .

Seurailla pitää. Mielipidevaikuttamista jos mikä.

Samaa ollut huomaavinani. Infantiili raivoaminen ja Russia-foliohattuilu on vähentynyt. Ehkä vihdoin tajusivat kaivavansa omaa kuoppaansa yhä syvemmäksi.
 


VELI PESONEN



Eräs kokoomuksen kannattaja kieltäytyi uskomasta tarinaan jonka olin lukenut Nykypäivä-lehdestä, koska hän ei “kommareiden lehtiä lue”. Kerrottuani kyseessä olevan kokoomuksen lehti hän ei oikein uskonut sittenkään koska se ei ollut lehti jota juuri hän oli tottunut lukemaan.

Suomessa vallitsi hiljainen yhteisymmärrys siitä että kansalaisen kuuluu lukea oman viiteryhmänsä lehteä ja pitää kaikkea siihen painettua totena. Lahkoutuneen yhteiskunnan kansalaispiirit omine totuuksineen sitten kävivät keskustelua joka ei ollut luonteeltaan argumenttien punnitsemista tai esitettyjen väitteiden pätevyyden mittaamista vaan viiteryhmän sovinnaisella totuudella briljeeraamista, viiteryhmäposeerausta.

Eri kansalaispiirit eivät joutuneet keskinäiseen kosketukseen kuin säädellyissä olosuhteissa, vaikkapa niin että työyhteisön tietyssä osassa kannatettiin kommunisteja ja toisessa kokoomusta, ja näiden välissä saattoi olla demarien kansoittama puskurivyöhyke. Ei ole mitenkään eriskummallista että noissa olosuhteissa kaikkein – sananmukaisesti – verisimmät yhteenotot esiintyivät lahkokuntien sisällä vallinneiden alaryhmien kesken.

Tuollaisissa olosuhteissa ei yleisellä tasolla esiinny mitään minkä kukaan olettaisi olevan kaikille tarkastelijoille yhtäläistä. Oikeastaan yhteiskuntarauhan säilyttämisen näkökulmasta tuollainen järjestys on pelkästään nerokas. Ihmisten kiperimmät ongelmat rajoittuvat kotipiiriin ja niistä osataan ihan keskustellakin; muu on sitten pahasta.

Internet merkitsee periaatteellista yhdessäoloa kenen hyvänsä kanssa milloin tahansa. Uudessa tilanteessa suomalaiset, joilla oman mielipiteen tilalla on sovinnaisesti tulkattu lahkokuntainen poseeraus, kunnolla provosoiduttuaan ajattelevat kuin tuo kokoomuksen pää-äänenkannattajasta tietämätön kokoomuksen kannattaja: jos jokin asia kuulostaa hieman erikoiselta tai oudolta, tuon asian julkituoja on minuun nähden täsmälleen vastaisessa leirissä.



Suomalaisten polarisoituminen ei siis oikeastaan ole totta vaan pelkästään ilmentymää lapsellisesta uskomuksesta, ettei yhteen asiaan voi olla kuin kaksi mielipidettä, oman ja sen toisen porukan. Lahkokuntainen menneisyys on jo valmiiksi luonut ennakko-oletuksen juuri ryhmien, ei yksilöiden, mielipiteistä.

Suomalaiset eivät ole tottuneet toimimaan yhdessä eikä ketään ole meillä tarvinnut erityisesti suvaita. Nämä eivät välttämättä ole hyviä ennusmerkkejä henkilö-, tavara- ja tietoliikenteen kehittymisen luomalle kaikkia yhteiskuntia koskevalle haasteelle kansalaisten kehittää uusia yhteistoiminnan muotoja ja organisoitua aina tilanteen, tarpeen ja tarkoituksen mukaan uudestaan.

Ryhmäkuntaisen uskonnon piirissä muodostaa maamme sosioekonomisen keskiluokan hyvinvoiva ylempi puolisko erityisongelman, koska he aivan rehellisesti uskovat oman lahkolaisposeerauksensa olevan älyllisesti tai – paha kyllä – moraalisesti muiden vastaavaa parempaa. He myös uskovat kenelle tahansa olevan henkilökohtainen onni päästä heidän uskomusjärjestelmänsä piiriin, ja että riittävän älykkäät yksilöt ikään kuin luonnostaan sellaiseen pyrkivätkin. Koska heidän ylemmyytensä on moraalista, mikä hyvänsä ryhmän yhtenäisyyttä ylläpitävä viime kädessä propagandistinen signaali on heidän mielestään pätevä ja ehdoton sääntö kaikille muille. Sitä on noudatettava tai ei ole oikeutettu mihinkään koskaan, mikä samalla toimii oikeuttamisen määritelmänä sinällään. Tähän juuri tällä hetkellä rehottavaan ylemmän keskiluokan henkiseen todellisuuteen verrattuna neuvostokommunistien asenteet tuntuvat järkeviltä. Ihan aikuisten oikeasti järkeviltä.

Polarisaatiosta ei siis kannattaisi kauheasti huolestua koska sen hoitaminen on korkeintaan oireen tyynnyttelyä. Ihmisten huomiokenttään olisi pystyttävä tavalla tai toisella tuomaan ajatus että yhteen asiaan on aina monta mielipidettä. Se ei merkitse yhtä monta mielipidettä kuin on mielipiteen muodostajaakin koska ajatusten ja asenteiden luokittelu on sallittua. Se on myös välttämätöntä jotta minkäänlaista tuloksellista yhteistyötä voisi esiintyä, koska erilaiset näkemykset eivät yhdisty hedelmällisesti mielivaltaisen hyvin tai mielivaltaisen huonosti. Asiat eivät vain “yhdisty” vaan yhdistymisellä on aina oma ainutkertainen rakenteensa, jota voi samalla pitää yhteistoiminnan tuloksena.

Aikuisten oikeasti ei siis ole teesiä, antiteesiä ja synteesiä. Maailma ei ole dialektinen. On samaa asiaa koskevia useita mielipiteitä, ja on yhteistoiminnan tarpeita.

Veli Pesonen on Viitasaarella syntynyt insinööri ja muusikko.

https://sarastuslehti.com/2018/05/09/polarisaatio/
 
Ilja ei pidä enää Mv:tä vaan sitä pitää Juha Korhonen joka taas vastapuolen mukaan, eli Anarkomarkojen mukaan on maksava PVL:n jäsen.
Joten voidaanko nyt sanoa, että Mv-lehden kaappasivat Natist? MV on Natsilehti.
Mv-lehti mainostaa "Kansallismielisille" mielenosoitusta hesassa tulevana lauantaina. Toinen taho joka sitä mainostaa on PVL.'
Laitetaan sen kunniaksi Natsipropagandaa esille. Videossa näkyy Natsien Suomalaisten apu ohjelma., Aikoinaan kun vielä Trollijahti oli kovaa ja Suomen Odinit ilmaantui katukuvaan, niin vanhusten apupaketit ja suomalaisten apupaketit oli ihan ensimmäisiä asioita mitä Odinit keskenään jakoivat ja touhusivat.Saman kuukauden aikaan,kun tulivat julki.
Eli taisi olla Pvl mukana alust asti.


 
Samaa ollut huomaavinani. Infantiili raivoaminen ja Russia-foliohattuilu on vähentynyt. Ehkä vihdoin tajusivat kaivavansa omaa kuoppaansa yhä syvemmäksi.

Entä jos tilanne jollain tapaa kuumenee entisestään Lähi-Idässä tai vaikkapa Venäjän rajoilla. Miten kauan "vapaa lehdistö" haluaa olla ... jakamassa samaa narratiivia diktatuurien valtionlehdistöjen kanssa...

Voidaan olla melko varmoja että kaikki kirjoittelu ei ole ollut pelkkää hölmöilyä vaan on tietyt motiivit.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top