En ole seurannut ketjua, mutta en näe ongelmaa kritisoida sekä Putinia että Trumpia.Tätä ryhmääkö Jessikka kutsui areenalle twitterissä?
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
En ole seurannut ketjua, mutta en näe ongelmaa kritisoida sekä Putinia että Trumpia.Tätä ryhmääkö Jessikka kutsui areenalle twitterissä?
Ei kait siitä kyse olekaan...En ole seurannut ketjua, mutta en näe ongelmaa kritisoida sekä Putinia että Trumpia.
100 000 ihmistä, nyt haisee kyllä trolli.
Eka poliisi arvioi 40 000 ja sit ullatus ullatus Tapola heittää ronskin 100t ihmistä....
Persuja tietysti jurppii, mutta kannattaisi senkin väen kohdistaa energiansa oikeisiin ongelmiin.
Oliko itse tapahtuma poliittinen?
Muuten ei olisi?Kai se sitäkin oli. Mikä ei olisi kun vaaleihin on vain kuukausia.
Kyseessä taitaa olla sekalainen joukko kansalaisaktivisteja sekä ryhmiä, kuten Rauhanpuolustajat etc. jotka valikoivat tarkkaan sen ketä vastaan osoittavat mieltä ja milloin kokoonnutaan mieltä osoittamaan. Joukossa taitaa myös olla "meillä on unelma" porukkaa.
Huom. kyseessä minun nimitys heille, ei mikään virallinen nimi tjsp.
https://seura.fi/asiat/ajankohtaist...a-ei-ole-kysytty/?shared=1800081-844fbe7f-500Orpolta ei ole kysytty”
Helsingissä on luvassa mielenosoituksia supervaltojen johtajien vierailun aikana.
Vladimir Putin ja Donald Trump tapaavat Helsingissä 16. heinäkuuta. © LEHTIKUVA
Jaa
Mikael Vehkaoja
AJANKOHTAISTA 2.7.2018 18:45
Vladimir Putinin ja Donald Trumpin heinäkuinen huippukokous Helsingissä herättää tunteita puolesta ja vastaan.
Helsingin poliisin ylikomisario Ari Taipalevahvistaa Seuralle, että virkavallalle on tehty tähän mennessä kaksi ilmoitusta mielenosoituksista. Toisen ilmoituksen takana on yksityishenkilö, jonka nimeä poliisi ei kerroa julkisuuslain nojalla.
Toisen mielenosoituksen takana on kokoomusnuoret.
Kokoomusnuorten kaksi kärkeä
Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Henrik Vuornos vahvistaa, että julkinen mielenilmaus on tulossa.
”Aiomme osoittaa mieltä kokouspaikalla. Haluamme nostaa esiin keskustelua näiden herrojen harjoittamasta huonosta politiikasta.”
”Haluamme kommentoida Trumpin harjoittamaa kauppapolitiikkaa, joka on mielestämme vahingollista. Suomen kaltainen pieni maa hyötyy vapaakaupasta.”
Putinia vastaan kohdistuva kritiikki koskee vastaavasti Ukrainan politiikkaa ja Krimin valtausta.
Henrik Vuornos muistuttaa, että kokoomusnuoret eivät sinällään vastusta Putinin ja Trumpin tapaamista Suomessa.
”Mutta on tärkeä muistaa, että nämä herrat eivät aja pelkästään hyviä asioita.”
Mitä emopuolue mahtaa ajatella nuorisoaktiivien liikehdinnästä?
”En tiedä. Petteri Orpolta ei ole kysytty.”
Kovin massiivista liikekannallepanoa ei kokoomuksen nuorisosiiven suunnalta ei ole luvassa.
”Meillä on pari lakanaa ja parikymmentä henkeä menossa sinne”, Vuornos arvioi.
Facebookissa tuhansien mielenilmaus
Huippukokouksen lähestyessä Facebookissa on perustettu ryhmä, joka suunnittelee niin ikään mielenosoitusta Helsinkiin 16.7. Helsinki for Human Rights –ryhmällä on jo parituhatta seuraajaa. Se käyttää somessa tunnistetta #TrumPutin Helsinki.
”Suomi ja Helsinki ovat ihmisoikeuksien puolella ja niiden rikkomista vastaan. Emme sulje silmiämme, emmekä ole hiljaa”, ryhmän julkilausumassa sanotaan.
Omien sanojensa mukaan ryhmä aikoo järjestää ”rauhanomaisen, poliittisesti sitoutumattoman tilaisuuden”, jossa ihmisoikeuksia puolustetaan puhein ja tarinoin. Mielenosoituksen tarkka paikka selviää myöhemmin.
Minulle rehellisyydellä on jotain väliä. Ja sillä, että viranomainen ei tietoisesti pyri kusettamaan. Varsinkaan poliisi poliittisessa tarkoituksessa.Onko jotain väliä?
Minulle rehellisyydellä on jotain väliä. Ja sillä, että viranomainen ei tietoisesti pyri kusettamaan. Varsinkaan poliisi poliittisessa tarkoituksessa.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005741049.htmlPirkko Saisio vertasi #metoo-liikettä taistolaisuuteen, mutta hänen sukupolvensa tekee virheen, jos se vertaa some-ajan aktivismia nuoruuteensa
Leena Virtanen
Julkaistu: 2.7. 14:00
KIRJAILIJA Pirkko Saisio onnistui taas asettamaan sanansa niin, että tekee mieli rykäistä. Siis mitä hän nyt tällä kertaa tarkoittikaan?
Vuosi sitten Saisio läksytti Helsingin Sanomien haastattelussa omaa punavihreää kuplaansa sen rajoituksista ja ääriajattelusta. Kinahan siitä syntyi ja syystäkin.
Tällä kertaa Saisio on antanut kokoomuksen Nykypäivä-lehdelle haastattelun, jossa hän kertoo näkemyksensä #metoo-liikkeestä. Täräyttävin lausunto kuuluu näin:
”Minusta tässä metoo -kampanjan yhteydessä ja feministisessä liikkeessä on samoja piirteitä kuin taistolaisuudessa. Ja nyt tulee taas turpaan ja lujaa, jos tämän sinne kirjoitat.”
En vedä turpaan, mutta jäin miettimään Saisiota ja koko hänen sukupolveaan. Olen aiemminkin havainnut #metoo-keskustelun yhteydessä kuilun, joka kulkee suunnilleen 1960- ja 1950-luvuilla syntyneiden ja sitä vanhempien naisten välissä.
ENSIMMÄISIÄ TORJUNTAREAKTIOITA kuului Ranskasta, jossa näyttelijä Catherine Deneuve (s. 1943) asettui vähättelemään naisten häirintäsyytöksiä. Sittemmin australialainen arkkifeministi Germaine Greer (s. 1939) antoi ymmärtää, että naisten olisi pitänyt älähtää silloin heti eikä kitistä nyt jälkikäteen.
Saisio ei asetu haastattelussaan #metoo-liikettä vastaan vaan korostaa sen tärkeyttä. Silti hän valitsee puolensa ja on huolissaan varsinkin ohjaaja Aku Louhimiehen kohtalosta. Naisnäyttelijöistä hän sen sijaan sanoo: ”Monet näyttelijät pitivät itseään siinä tilanteessa varmasti aika rohkeina, mutta ei se minusta ole kauhean rohkeaa huutaa kuorossa mitään asiaa. Kyllä massaliikkeet ovat aina pelottavia.”
PIRKKO SAISIO ON SYNTYNYT 1949. Hän tuntee taistolaisuutensa mutta myös feminisminsä. Hän on teoksissaan puinut 1960- ja -70-lukujen ilmapiiriä ja seksuaalisen vapautumisen suurta harhaa. Hän on itse tuntenut tarvetta paljastaa, millaista oli elää lesbona, vääränlaisena naisena, kulttuuripiireissä.
Saision sukupolvi tekee toistuvasti virheen, jos se vertaa 2010-luvun ja some-ajan aktivismia omaan nuoruuteensa. Taistolaisuudella ei ole mitään muuta historiallista merkitystä kuin sen aiheuttamat traumat, mutta #metoo-kampanja on pitkän jatkumon viimeisin vaihe, käännekohta, joka koskettaa koko ihmiskuntaa, sekä miehiä että naisia.
Eihän naisten äänioikeuttakaan olisi saavutettu ilman häiritsevää kansainvälistä massaliikettä.
Saman jatkumon varrelle osuu seksuaalinen vapautuminen, ja Saision sukupolven kannattaisikin nyt syventyä sen myytin lopulliseen purkamiseen – ja saavutuksiin.
#Metoossa tehdään virheitä ja ylilyöntejä, mutta se on sen hinta. Niistä voi myös oppia saman tien, kuten Ruotsissa luultavasti tapahtuu ja kenties myös Hollywoodissa. Jos nyt kaivaudutaan takaisin poteroihin vain siksi, että osa miehistä joutuu lujille, historiassa otetaan takapakkia.
Kaikki joukkoliikkeet eivät ole aina sukua toisilleen. Metoon tavoitteena ei ole Neuvostoliitto.
Entä sitten? MeToo:n painopiste on Hollywoodia vastaan eli tappelevat vaiheeksi keskenään.Metoo:n tavoite ei ole neudostoliitto ja Stalin ei ollut fasisti. Metoo:ssa mesoo kuitenkin pitkälti sama sakki pääpaikoilla mitkä edistivät neukkulan etuja kylmänsodan aikana.
Vai väittääkö joku minun olevan vain paranoidi?
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005742290.htmlPirkko Saisio jatkaa kirjoituksessaan keskustelua #metoo-liikkeestä: ”Heppoiset ilmiannot ja niiden uhreiksi joutuneiden kohtalot eivät kuulosta taistolaisuudelta vaan puhtaasti stalinismilta”
Kirjailija Pirkko Saisio kirjoitti vastauksen Leena Virtasen kolumniin, joka käsitteli Saision haastattelua Nykypäivä-lehdelle.
Pirkko Saisio vastaa kirjoituksessaan Leena Virtasen kolumniin. (KUVA: JUSSI NUKARI / LEHTIKUVA)
Pirkko Saisio
Julkaistu: 3.7. 14:19
LEENA VIRTANEN nostaa kolumnissaan (HS 2. 7.) esiin sen, että olen verrannut joitakin #metoo-kampanjassa esiintyneitä ilmiöitä edesmenneeseen taistolaisuuteen. Hänen mielestään sekä minä että koko sukupolveni on tässä väärässä. Vastaan tähän nyt yksilönä, en voi edustaa koko sukupolveani, en haluakaan.
Leena Virtanen muistaa mainita, etten vastusta #metoo-kampanjaa mutta väittää minun silti valinneen puoleni ollessani huolissani Aku Louhimiehen kohtalosta.
Itse en näe ristiriitaa siinä, että kannatan #metoon arvoja mutta olen huolissani siitä, toteutuuko kampanjassa yksilön oikeusturva ja inhimillinen kohtelu.
Luen tämän Virtasen lauseen takaa kovin taistolaisen käsityksen: ellet ole puolellamme, olet meitä vastaan.
Tämän logiikan mukaan niin Virtaselle kuin monelle muullekin jää varmasti käsittämättömäksi, että tunnen samaan aikaan myötätuntoa sekä julkisuudessa Louhimiehen metodeista avautuneita naisia kuin Louhimiestäkin kohtaan.
Jotakuinkin kylmäävä on minusta Virtasen lause: Metoossa tehdään virheitä ja ylilyöntejä, mutta se on sen hinta. Taistolaiselta kuulostaa taas. Munakasta ei voi valmistaa rikkomatta munia, sanoi nimittäin jo V. I. Lenin aikanaan.
Jos kampanjan hintana on yksilön epäoikeudenmukainen tai epäinhimillinen kohtelu, hyppään mieluummin junasta tällä asemalla kuin hyväksyn sellaisen hinnan.
RUOTSISSA julkisen sanan neuvostoa vastaava elin on antanut useita päätöksiä uutisista ja kolumneista. Niissä on nimeltä mainiten syytetty henkilöitä liian heppoisin perustein.
Tällaiset ilmiannot ja niiden uhreiksi joutuneiden kohtalot eivät kuulosta taistolaisuudelta vaan puhtaasti stalinismilta. Leena Virtanen tosin toteaa reippaasti, että näistä voi oppia saman tien, mutta jatkaa: Jos nyt kaivaudutaan takaisin poteroihin vain siksi, että osa miehistä joutuu lujille, historiassa otetaan takapakkia. Toivottavasti Virtanen ei tarkoita ”osalla miehiä” perättömien ilmiantojen uhreiksi joutuneita; heidän kohtaloihinsa nähden Virtasen lause on kevyt ja lennokas.
Virtanen kokee #metoo-kampanjan olevan jatkumon naisten kansainväliselle massaliikkeelle, joka vaati naisille äänioikeutta. Saattaa olla, ja osittain varmasti onkin. Näillä naistenkin äänillä ollaan saatu aikaan länsimainen lainsäädäntö, jonka mukaan syytetty on syytön, kunnes hänet syylliseksi todetaan.
Ja sen lainsäädännön ohella on syntynyt käsitys siitä, että syylliseksi todetullakin on ihmisarvo ja oikeus tulla kohdelluksi inhimillisesti.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005741143.htmlVuoden nuori taiteilija sisuuntui perussuomalaisten vaalivoitosta ja kuvasi itsestään Pornokalenterin – sukupuolta käsittelevä näyttely näyttää keskisormea ”normaalille”
Vuoden nuori taiteilija J. A. Juvani ottaa vihakommentit todisteena siitä, että tämäkin näyttely kannatti tehdä.
J. A. Juvani valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi viime syksynä. Hän piti itsestään selvänä, että käyttäisi valinnan tuoman mahdollisuuden ottaa kantaa.(KUVA: HEIDI PIIROINEN / HS)
Iida Nieminen HS
Julkaistu: 3.7. 2:00 , Päivitetty: 3.7. 8:01
TAMPEREEN taidemuseon aulasta aukeaa rappuset yläkerran näyttelytilaan. Rappujen yläpäässä pyörii video, jossa taiteilija J. A. Juvanihuulipunaan sonnustautuneena imee provosoivasti keskisormeaan.
”Se toivottaa tervetulleeksi näyttelyyn. Kyseenalaisella tavalla”, Juvani nauraa tyytyväisenä.
”Se myös antaa katsojalle know your place -viestin. Sen pointti ei ole provosoida, vaan näyttää katsojalle, että minua ei kiinnosta. Kaikilla on oikeus omaan mielipiteensä, mutta minulle sillä ei ole merkitystä.”
J. A. Juvani valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi viime syksynä. Nyt taiteilijan näyttely With All My Love on esillä Tampereen taidemuseossa.
Vuoden nuori taiteilija on merkittävä suomalainen nykytaiteen palkinto, ja valinnasta päättää asiantuntijaraati.
NÄYTTELY käsittelee sukupuoli-identiteettiä, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä tabuja ja kehollisuutta.
Se rikkoo normaalin ja totutun rajoja esittämällä esimerkiksi lihavan, mieheksi oletetun vartalon seksikkäiksi ja naisellisiksi mielletyissä asusteissa.
Juvani kertoo, että ajatus näyttelystä lähti siitä, kun perussuomalaiset nousi hallitukseen vuonna 2015.
”Järkytyin siitä, miten pahasti Suomi otti askeleita taaksepäin”, Juvani kertoo.
Taiteilija päätti tehdä omien sanojensa mukaan vastalauseena jotain todella queeriä.
”Minua ärsyttää se, kuinka edelleen keskustelemme sukupuoli-identiteetistä tai erilaisista seksuaalisista suuntauksista. Keskustelua käydään aina suhteessa heterouteen tai binääriseen mies–nais-käsitykseen. Se alkoi vituttaa, koska identiteetin pitäisi olla itseisarvo.”
Koneen säätiön apurahan Juvani sai projektilleen viime vuonna, ja näyttely on tehty täysin itsekeskeisistä syistä.
JUVANI syntyi Ylitorniolla vuonna 1988.
Taiteellisen taipumuksen lapsessa havaitsivat ensin sukulaiset, ja ensimmäiseksi lempi-instrumentiksi muodostui muovailuvaha.
Gerbera on yksi With All My Love -näyttelyn valokuvateoksista.
Valmiita teoksia lapsi ei suostunut tuhoamaan, joten vahaa piti ostaa jatkuvasti lisää. Maalaus häneltä ei sujunut lainkaan. Opettaja antoi sen myös ymmärtää, mikä osoittautui hyväksi asiaksi. Omaksi lajiksi valikoitui lopulta valokuvaus.
Pieni pohjoinen kylä osoittautui taiteilijalle ahtaaksi hyvin nuorena. Juvani muistaa haaveilleensa pois muutosta jo 10-vuotiaana.
”Odotin vain sitä, että pääsisin pois. Muutin lopulta omilleni heti yläasteen jälkeen. Ylitornio on kaunis paikka, mutta olen levoton ja tylsistyin siellä. Minua ei ole luotu sellaiseen ympäristöön.”
Ylitorniolle sopeutumaton ja erilaiseksi itsensä tuntenut lapsi vaikuttaa taiteessa edelleen. Samaan aikaan, kun Juvani toivoi ensimmäisiä kertoja pääsevänsä kotiseudultaan pois, havahtui hän siihen, miten paljon ”normaalista” puhutaan.
”En ymmärtänyt sitä sanaa. Sitä viljeltiin joka paikassa, mutta kukaan tuntemistani ihmisistä ei ollut sellainen tai keskenään samanlainen”, Juvani muistelee.
Nuori taiteilijanalku kaipasi johonkin, missä olisi tilaa olla erilainen ja oma itsensä.
”YKSI SYY Ylitorniolta lähtemiseen oli varmasti tuo kaipuu muualle. Erilaisuuteni vaikutti myös problemaattiseen isäsuhteeseeni. Jossain vaiheessa opiskelin taidetta tavallaan kostona isälleni”, hän naurahtaa.
Juvani opiskeli ensin vuoden audiovisuaalista viestintää, kunnes antoi periksi jo vuosia kyteneelle ajatukselle taiteilijuudesta. ”Oikean ammatin” hankkiminen ei tuntunutkaan välttämättömältä.
Hän valmistui Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataidelinjalta vuonna 2015 ja suoritti sen jälkeen maisteriopintonsa Kuvataideakatemiassa Helsingissä.
JUVANI kuvaa teoksissa itseään. Hän esiintyy videoissa itse, joko alasti tai vähäpukeisena. Teoksissa on paljon paljasta pintaa ja eroottisuutta. Itsensä kuvaaminen oli vastaisku sille, miten vastenmieliseltä oman kehon kuvaaminen ja katselu tuntui.
”Ihmiset eivät ole tottuneet näkemään esimerkiksi lihavia kehoja avoimesti kuvattuna. Lihavuutta kuuluu hävetä.”
Juvani kuvaa teoksissa itseään. Hänen mukaansa ihmiset eivät ole tottuneet näkemään lihavia vartaloita avoimesti kuvattuna.
Näyttelyssä esillä ja myynnissä olevan pornokalenterin A Year 2019 taiteilija kuvasi pelkästään siksi, että hän tulisi sinuiksi oman vartalonsa kanssa. Kalenteri sisältää intiimejä lähikuvia hänen vartalostaan.
Kuvissa hän on esimerkiksi sonnustautunut helminauhaan ja pinkkiin bodyyn.
YHTEISKUNNALLISETepäkohdat aiheuttavat Juvanissa selvästi kuohun, joka konkretisoituu hänen taiteessaan. Taiteilijaa motivoi viha, sekä oma että muiden.
”Nuoreksi taiteilijaksi valinnan jälkeen vihaista palautetta tuli paljon. Ensimmäinen kommentti oli, että nyt sillä on ainakin varaa mennä salille. Toinen oli, että sukupuolia on vain kaksi, koska on vain penis ja vagina.”
Kommenteissa spekuloitiin paljon myös sitä, mitä Juvanin jalkojen välistä löytyy.
”Siitä huomaa, kuinka vähän ihmiset oikeasti tietävät esimerkiksi transsukupuolisuudesta. En ota sitä kauhean vakavasti, edes tappouhkauksia. Se mitä he sanovat, on enemmän reflektio heistä kuin minusta.”
Juvanissa itsessään eniten vihaa aiheuttaa tällä hetkellä se, ettei translakiuudistus ole mennyt läpi.
KOMMENTTEJA on tullut Juvanin mukaan myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvilta ihmisiltä.
”Paskaa tulee myös homoilta, lähinnä läskifobista sontaa. Suurin osa kaikista kommenteista liittyy kuitenkin muunsukupuolisuuteen, koska se on monelle uudempi asia”, hän toteaa.
Juvani on avoimesti muunsukupuolinen ja queer.
Se ei tietenkään kaikille sovi. Taiteilijalle vihapuhe toimii todisteena siitä, että myös With all my love -näyttely kannatti tehdä.
”Olen aina tehnyt poliittista taidetta. Olen käsitellyt esimerkiksi kuolemaa ja uskontoa, ja seuraavaksi käsittelen maskuliinisuutta. Tätä näyttelyä tehdessä välillä ajattelin, että teen enemmän politiikkaa kuin taidetta”, Juvani pohtii.
HAAVOITTUVAISUUS on taiteilijan mukaan etuoikeus ja hän kertoo tulleensa vasta nyt sinuiksi itsensä kanssa.
Työ oman identiteetin löytämiseksi ja hyväksymiseksi on vaatinut aikaa, ja silti ympärillä on ihmisiä, joiden mielestä tuo identiteetti on vääränlainen tai toisarvoinen.
Juvani tiedostaa, että yksi luontainen reagointitapa hänen teoksiinsa on nauru. Huumori onkin hänelle rakas väline.
”Käytän tietoisesti huumoria. Jos saan katsojan nauramaan, olen päässyt yhteen tavoitteistani. Toisaalta kaikki vitsit vanhenevat. Toivon, että kuvat ja videot ovat tarpeeksi vahvoja jäämään mieleen. Kun vitsi ei enää naurata, joutuu aiheita oikeasti miettimään.”
Taiteilija myöntää, etteivät kaikki teokset välttämättä avaudu cis-sukupuolisille ja heteroille. Jotkut viittaukset voivat jäädä pimentoon, sillä hän haluaa puhua ensisijaisesti omilleen.
Juvani onkin aikaisemmin todennut, ettei näyttely ole tehty heteroille.
”Heteroille on jo tarpeeksi taidetta. Kaikki ovat tietenkin tervetulleita, mutta sitä ei ole tehty heterot mielessä.”
Kuka?
J. A. Juvani
Vuoden nuori taiteilija 2018.
Syntynyt vuonna 1988 Ylitorniolla.
Opiskellut Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataidelinjalla sekä Helsingin Kuvataideakatemiassa.
Tekee poliittisia, tabuja käsitteleviä teoksia.
Seuraava, maskuliinisuutta käsittelevä näyttely aukeaa Turussa syyskuussa.
https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/yhtykaa-ja-pelastakaa-ruotsi-201056329/Yhtykää ja pelastakaa Ruotsi
Pääkirjoitus: Maltillisten porvarien ja demarien on pystyttävä kokeilemaan ruotsalaisittain ennennäkemätöntä sinipunayhteistyötä demokratian pelastamisen nimissä.
PÄÄKIRJOITUKSET05.07. 20.00
JOEL ALVAREZ / ZUMA WIRE
Juhannusta vietettiin Ruotsin puolellakin kosteissa oloissa, mutta se ei haitannut monikulttuurista menoa. Tulevissa vaaleissa testataan, onko iloon aihetta enää jatkossa.
Aamulehti
Ruotsia ei kannata kadehtia, vaikka se pärjääkin hyvin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa.
Ruotsi on nimittäin myös menossa kohti seuraavia vaaleja, ja juuri nyt maan poliittinen keitos näyttää porisevan jossain kriisin ja paniikin välisessä lämpötilassa.
Ulkoilman kesäisen hellivästä lämpötilasta välittämättä Ruotsin yhteiskunnallinen kerma on puolestaan kokoontunut keskikesäksi puhumaan politiikkaa. Kuluvalla viikolla on vietetty Gotlannin saarella Visbyssä perinteistä Almedalen-viikkoa. Se on pohjoismaisittain suoranainen megatapahtuma. Keskustelutilaisuuksia on yli 4 000 – siinä, missä esimerkiksi Porin Suomi-areena saadaan näyttämään suurelta noin 200 paneelillaan.
Nyt Almedalen on keskimääräistäkin kuumempi, sillä seuraavat yleiset vaalit pidetään 9. syyskuuta. Ruotsissa valitaan samalla kertaa kansanedustajat, maakuntavaltuutetut ja kuntapäättäjät. Siellä luotetaan siihen, että tämä pystyy erottamaan, kuka poliitikoista on ehdolla mihinkin.
Oman populistisen laitaoikeistoilmiönsä kanssa Ruotsi ei kuitenkaan ole päässyt sinuiksi. Ruotsidemokraattien nimellä esiintyvä ääriliike on kasvattanut edelleen kannatustaan. Nyt sen mielipidemittauksissa saamat prosentit heiluvat yli 20:ssä. Vain sosiaalidemokraatit ovat pysyneet edellä. Maltillinen kokoomus, moderaterna, on kolmantena kohtuullisen askeleen mitan päässä Jimmie Åkessoninjohtamasta ruotsidemokraateista.
On varsin luultavaa, että Tukholmassa mietitään tuon tuostakin, olisiko Ruotsin pitänyt toimia samaan tapaan kuin Suomi teki perussuomalaisten kanssa.
Suomen resepti niin 1980-luvulla Smp:n kuin tällä vuosikymmenellä ps:n kanssa oli ottaa populismilla vaalivoittoon noussut puolue mukaan hallitusvastuuseen.
Kummassakin tapauksessa populistipuolue ratkesi omiin sisäisiin ristiriitoihinsa. Erona tosin on se, että vennamolaisuuden tapauksessa hiipuivat liikkeen kummatkin puoliskot. Persujen poksahduksen seurauksena nyt näyttävät kuitenkin kokonaan kuihtuvan vain siniset. Jussi Halla-ahon johdolla oppositioon palanneen ja perussuomalaisten nimellä jatkavan porukan kannatus lupaa sille elinikää vielä useiksi vaalikausiksi eteenpäin.
Ruotsin kannalta ikävintä on, että sen ei välttämättä kannata enää ryhtyä kopioimaan Suomen mallia. Ruotsidemokraatit uhkaa kasvaa siihen nähden liian vahvaksi.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa äärioikeistolaisilla olisi mahdollisuus vaatia varsin keskeisiä paikkoja hallituksessa, jos esimerkiksi moderaatit kääntäisi kelkkansa ja lähtisi koalitioon ruotsidemokraattien kanssa. Samoin ollaan tilanteessa, jossa vähemmistöhallituksen muodostaminen tarjoaisi Åkessonin väelle mahdollisuuden kiristää perinteisiä puolueita ja vaatia kyseenalaisten rajat kiinni -tyyppisten vaalitavoitteidensa toteuttamista.
On tarpeellista pitää mielessä, että populistiliike edustaa alle neljäsosaa ruotsalaisten mielipidekakusta. On demokratian hengen mukaista edelleen estää sen linjausten läpivienti, koska puolueen periaatteet ovat niin pahassa ristiriidassa perinteisten kansanvaltaisten arvojen kanssa.
Ruotsin olisikin aika astua radikaalisti uuteen aikaan ja mallintaa tavallaan suomalaista ja saksalaista ratkaisulogiikkaa.
Maltillisten porvarien ja sosiaalidemokraattien on pystyttävä kokeilemaan ruotsalaisittain täysin ennennäkemätöntä sinipunayhteistyötä – vaikka vain demokratian pelastamisen nimissä.