Vapaaehtoisen reservin sodanajan tehtävät

[proileri]

Nyt täytyy sitten vähän ihmetellä jos komppanioihin on päässyt syntymään jonkinlainen hang around ja prospect porukka? Vielä ihmeellisempää on jos tuota porukkaa on joukkue kaupalla?

Toisaalta aikoinaan toimistosta ehdotettiin, että voisin käydä maakuntakomppanian harjoituksissa ja silti sodan ajan sijoitus säilyisi vanhassa porukassa. Nykyisin tuota vaihtoehtoa ei Helsingissä ainakaan tunneta.

Helsingissähän on nykyisin selvä järjestelmä, jossa komppaniaan haluavien on käytävä useampi viikonlopun mittainen harjoituskurssi, ennen kuin henkilö otetaan komppaniaan.

Pääosin taitaa pyöriä sisäänotto harjoituskurssien kautta nykyään kaikkialla. Mutta ei taida kuitenkaan olla kovin montaa komppaniaa, missä tulijoita olisi jatkuvasti joka tehtävään enemmän kuin paikkoja. Oletettavasti sitten arviointeja tehdään ja vaihdellaan nohevampaa taistelijaa tilalle, aina kun sopivampi mies kohdalle sattuu.

 

[Rovaani]

Tämä?

Just tämä

Nyt täytyy sitten vähän ihmetellä jos komppanioihin on päässyt syntymään jonkinlainen hang around ja prospect porukka? Vielä ihmeellisempää on jos tuota porukkaa on joukkue kaupalla?

Helposti. Ollaan vaikka pari vuotta mukana, mutta sitten iskee pikkulapsivuodet, pitäis tehdä uraa ja talo rakentaa ja jätetään sitoumus uusimatta ja palautetaan kuittikamat. Sijoittajan näkökulmasta sama kaveri on kuitenkin edelleen (todistetusti) pätevä tehtävään niin mitäpä sitä sijoitusta muuttamaan. Ns. mies voi lähteä maakista, mutta maakki ei lähde miehestä -tilanne.

 

[Sardaukar]

Elämäntilanteet muuttaa aika paljon.

Perhe, muutto, uusi työ (joka voi johtaa sijoituksen muuttumiseen), muutto ulkomaille. Ei elämä ole kiinteätä vaan jatkuvasti muuttuvaa.

 

[Suutari]

Tämä ongelma ei ole reservin, se on yhteiskunnan. Yhteiskunnan monen tason läpileikkaava ongelma eikä vähiten kansanterveydellinen. Myös sotaväen kannalta yksittäisen taistelijan suorituskykyvaje on yksi osa tätä ongelmaa. Jos asiassa saadaan tehtyä yhteiskunnallinen muutos, hyötyy siitä myös sotaväki. Sotaväki edellä siis tässä asiassa on turha edetä mihinkään.

Teinipoikien läskistymisessä ja velttoutumisessa saattaisi auttaa yhden asian toitottaminen, joka on kyllä niin vahvassa pannassa että sen ääneensanominen on täysin verboten. Someen ja nuorisomedioihin pitäisi saada kampanja joka kertoo asian niin kuten se on, ja iskisi suoraan siihen vahvimpaan tervettä nuorta miestä motivoivaan tekijään. Pillun saamiseen.

"Hei sinä siellä! Sinä joka ahdat roskaruokaa naamasta alas, pelaat tietokonepelejä ja ajelet mopoautolla lyhyetkin matkat. Ryhdistäydy ja nosta selluliittiperseesi ylös säkkituolista! Luuletko että tytöt haluavat harrastaa seksiä kaltaisesi velton riippatissin kanssa, joka näyttää kasalta hikistä, kuollutta valkoista lihaa ollessaan alasti? Vai valitsevatko mielummin liikunnallisen, atleettivartaloisen urheilijanuorukaisen? Mieti, haluatko olla urheilullinen pelimies vai läski runkkari peräkammarinpoika? Päätös on yksin sinun."

Se on juurikin noin että tosiasioiltakin pitää vaieta nykyisin ettei vaan vahingossakaan kukaan voi loukkaantua henkisesti... Victor Mike Papa! Vaikka itselläni naivi uskomus että nuorta miestäkin voi motivoida muutkin suureet kuin pillunsaanti niin ei se ole ollenkaan huono motivaattori sekään. Tämä yleinen "kuin kasa ylikypsäksi keitettyä räkää"-nuoriso peilaa ennen kaikkea mentaliteetista että oletuksena kärjistäen että pahaa mieltä ei tarvitse kokea, mitään ei vaadita tai että aina voi valita sen mikä itseä kiinnostavin. Ei voi, joskus pitää valita se kivisempi tie että asiat etenee ja tämän ääneensanominen tuntuu menettävän volyymiään vuosi vuodelta. Kiva huomata että tällä forkalla sentään pyörii muutkin saman henkiset tässäkin asiassa!

Tämä on kyllä yhtä hevonpaskaa koko idea. Ylipainoon johtavat ongelmat saavat varmasti alkunsa jo ennen teini-ikää, kun lapsia istutetaan kotona eikä ohjata liikunnan pariin heti kun osataan itsenäisesti leikkiä ulkona. Vai oliko sulla ajatuksena tässä mennä ala-asteelle ja/tai eskariin jo huutelemaan pentuja pullamössöiksi ja kertomaan miten ne ei saa ikinä pillua jos eivät ala läskit juosta? Muutenkin negatiivinen palaute ei yksinkertaisesti saatana toimi niin hyvin kuin positiivinen kannustaminen.

Mitäpä lottoat että tapahtuu, jos menet sanomaan jollekkin ylipainoiselle pusuttomalle neitsyelle että johtuu läskeistäs kun et saa pillua? Tod näk menee ottamaan olonsa parantamiseksi ne endorfiinit ja dopamiinit sieltä mistä on ne tähänkin asti saanut, eli sipsipussista.

Posiitiivisella kannustamisella ei myöskään tarkoiteta perkele sitä, että silitellään päätä ja sanotaan että "se on ihan ok olla läski " vaan sitä, että jos kaverisi on esimerkiksi ylipainoinen, niin kysyt sitä yhdessä mukaan tekemään jotain liikuntaa josta tulee hyvä olo kun saa olla vaikka ulkona raikkaassa ilmassa. Näin luodaan läskille mielikuva siitä, että liikunta voi olla jotain muutakin kuin vittumaista hikoilua ja luokan kiusaajien ilkkumista samalla kun ylipirteä liikunnan opettaja huutaa vieressä, ja kenties läski innostuu liikunnasta ja ei kohta olekaan enää läski.

Edit: Unohtui toinen lainaus pois.

 

[MeriTJ]

Tämä on kyllä yhtä hevonpaskaa koko idea. Ylipainoon johtavat ongelmat saavat varmasti alkunsa jo ennen teini-ikää, kun lapsia istutetaan kotona eikä ohjata liikunnan pariin heti kun osataan itsenäisesti leikkiä ulkona. Vai oliko sulla ajatuksena tässä mennä ala-asteelle ja/tai eskariin jo huutelemaan pentuja pullamössöiksi ja kertomaan miten ne ei saa ikinä pillua jos eivät ala läskit juosta? Muutenkin negatiivinen palaute ei yksinkertaisesti saatana toimi niin hyvin kuin positiivinen kannustaminen.

Mitäpä lottoat että tapahtuu, jos menet sanomaan jollekkin ylipainoiselle pusuttomalle neitsyelle että johtuu läskeistäs kun et saa pillua? Tod näk menee ottamaan olonsa parantamiseksi ne endorfiinit ja dopamiinit sieltä mistä on ne tähänkin asti saanut, eli sipsipussista.

Posiitiivisella kannustamisella ei myöskään tarkoiteta perkele sitä, että silitellään päätä ja sanotaan että "se on ihan ok olla läski " vaan sitä, että jos kaverisi on esimerkiksi ylipainoinen, niin kysyt sitä yhdessä mukaan tekemään jotain liikuntaa josta tulee hyvä olo kun saa olla vaikka ulkona raikkaassa ilmassa. Näin luodaan läskille mielikuva siitä, että liikunta voi olla jotain muutakin kuin vittumaista hikoilua ja luokan kiusaajien ilkkumista samalla kun ylipirteä liikunnan opettaja huutaa vieressä, ja kenties läski innostuu liikunnasta ja ei kohta olekaan enää läski.

Positiviisella kannustamisella kyllä saa tuloksia aikaan. Sillä voidaan vahvistaa valintaa sen sipsin mussuttamisen ja jatkuvat pleikan hakkaamisen sekä liikunnan aloittamisen valinnan tekoa. Mutta luit mielestäni tuon ajatuksen lähtökohtaisesti väärin mitä edellä olevalla tarkoitettiin. Ongelma on siinä että kukaan ei sano ääneen että "lopeta toi ruudun tuijottaminen ja lähde harrastamaan sellaista liikuntaa mikä tuottaa positiivisia fiboja sen tilalle". On turhan yleistä että todetaan vaan että "ei se meidän Keijo-Annikki nyt muuta tee, kyllä minä sille kerran sanoi että voisi sitä tehdä muutakin". Suurimmasta osasta ei tule ikinä huippu-urheilijoita mutta odotukset ja palkinnot pitäisikin tulla sieltä että järkevällä tavalla liikuntaa harrastamalla a) voit paremmin b) saat positiivista palautetta vastakkaiselta sukupuolelta c) näytät paremmalta. Tosiasiassa tuollaiselle jo lapsena itsensä lihottaneelle on paremmat mahdollisuudet puuttua asiaan ei nimittelemällä tai syyllistämällä mutta toteamalla tosiasia että jatkamalla tuota käytöstä olet sitten siinäkin vaiheessa kun alkaa muukin kuin Aku Ankka kiinnostamaan melko heikoissa asetelmissa tyttölasten suhteen ja tämän asian muuttaminen tarkoittaa sitä että elämässä on muutakin kuin pelikone+sipsipussi ja lopun virta euroshopper energiajuomaa. Mutta pelkkä hössönsössö mitä suuressa määrin tänäpäivänä harrastetaan ei tätä suuntaa muuta.

 

[Suutari]

Positiviisella kannustamisella kyllä saa tuloksia aikaan. Sillä voidaan vahvistaa valintaa sen sipsin mussuttamisen ja jatkuvat pleikan hakkaamisen sekä liikunnan aloittamisen valinnan tekoa. Mutta luit mielestäni tuon ajatuksen lähtökohtaisesti väärin mitä edellä olevalla tarkoitettiin. Ongelma on siinä että kukaan ei sano ääneen että "lopeta toi ruudun tuijottaminen ja lähde harrastamaan sellaista liikuntaa mikä tuottaa positiivisia fiboja sen tilalle". On turhan yleistä että todetaan vaan että "ei se meidän Keijo-Annikki nyt muuta tee, kyllä minä sille kerran sanoi että voisi sitä tehdä muutakin". Suurimmasta osasta ei tule ikinä huippu-urheilijoita mutta odotukset ja palkinnot pitäisikin tulla sieltä että järkevällä tavalla liikuntaa harrastamalla a) voit paremmin b) saat positiivista palautetta vastakkaiselta sukupuolelta c) näytät paremmalta. Tosiasiassa tuollaiselle jo lapsena itsensä lihottaneelle on paremmat mahdollisuudet puuttua asiaan ei nimittelemällä tai syyllistämällä mutta toteamalla tosiasia että jatkamalla tuota käytöstä olet sitten siinäkin vaiheessa kun alkaa muukin kuin Aku Ankka kiinnostamaan melko heikoissa asetelmissa tyttölasten suhteen ja tämän asian muuttaminen tarkoittaa sitä että elämässä on muutakin kuin pelikone+sipsipussi ja lopun virta euroshopper energiajuomaa. Mutta pelkkä hössönsössö mitä suuressa määrin tänäpäivänä harrastetaan ei tätä suuntaa muuta.

Siis koitatko oikeasti sanoa että lapsi jonka keho ei vielä ole siinä kehityksen vaiheessa että tytöt kiinnostaisi välittää paskan vertaa jos kerrot sille että "siltä varalta kun tämä sitten joskus kiinnostaa niin nyt sun pitäis tehdä näin"?

Ja ongelmahan on nimenomaan juuri tuo kun sanotaan että "lopeta toi ruudun tuijottaminen ja lähde harrastamaan sellaista liikuntaa mikä tuottaa positiivisia fiboja sen tilalle". Ei lapsia näin pysty kasvattamaan. Jos yritetään käskyttää lapsia tekemään jotain niin se ei vittu vaan toimi niin hyvin, kuin jos isä ja äiti tekisivät lapsien kanssa yhdessä liikuntaa alusta asti, jolloin liikunnasta ja yhdessä tekemisestä tuleva hyvä olo tulisi lapsille tutuksi kuin itsestään.

Siinä jos Kyllikki-Irmeli huikkaa olohuoneesta telkkarin ja kutomisien parista tai Reiska-Herkko kalja kädessä jääkiekkomatsia katsoessaan aina pojalle välillä että "mene nyt vittu urheilemaan läski", niin ei saada kasvatettua muuta kuin tulevia kouluampujia.

 

[MeriTJ]

Siis koitatko oikeasti sanoa että lapsi jonka keho ei vielä ole siinä kehityksen vaiheessa että tytöt kiinnostaisi välittää paskan vertaa jos kerrot sille että "siltä varalta kun tämä sitten joskus kiinnostaa niin nyt sun pitäis tehdä näin"?

Ja ongelmahan on nimenomaan juuri tuo kun sanotaan että "lopeta toi ruudun tuijottaminen ja lähde harrastamaan sellaista liikuntaa mikä tuottaa positiivisia fiboja sen tilalle". Ei lapsia näin pysty kasvattamaan. Jos yritetään käskyttää lapsia tekemään jotain niin se ei vittu vaan toimi niin hyvin, kuin jos isä ja äiti tekisivät lapsien kanssa yhdessä liikuntaa alusta asti, jolloin liikunnasta ja yhdessä tekemisestä tuleva hyvä olo tulisi lapsille tutuksi kuin itsestään.

Siinä jos Kyllikki-Irmeli huikkaa olohuoneesta telkkarin ja kutomisien parista tai Reiska-Herkko kalja kädessä jääkiekkomatsia katsoessaan aina pojalle välillä että "mene nyt vittu urheilemaan läski", niin ei saada kasvatettua muuta kuin tulevia kouluampujia.

Lähinnä lähtisin siitä että jos kotoa ei löydy sitä esimerkkiä niin sitä pitäisi tulla muualta. Tähän pitäisi löytyä lääkkeitä kodin ulkopuolelta esim koululiikunnasta ja harrastuspiireistä mutta kovin huonosti tuo tuntuu toimivan. Mikä se sinun ratkaisu on? Eristetään liikuntaa harrastamattomat vanhemmat lapsistaan lastensuojelun avulla niin ei tartu pahat tavat? Itse puhuin tuossa enemmän teini-ikäisistä, sinä pienistä lapsista joita ei edes vastakkainen sukupuoli vielä kiinnosta.

 

[Herman30]

Tähän pitäisi löytyä lääkkeitä kodin ulkopuolelta esim koululiikunnasta ja harrastuspiireistä. Mikä se sinun ratkaisu on?

Lopetetaan ne p****en joukkuepelit ja tilalle kävelemistä, juoksemista, lihaskunnon nostoa (levytanko, käsipainot jne). Jos koululiikunta olisi ollut tämmöistä niin minäkin olisin innostunut ja minunkin kunto olisi ollut huimasti parempi.
Mutta ei, aina niitä s*****nan joukkuepelejä!

 

[MeriTJ]

Lopetetaan ne p****en joukkuepelit ja tilalle kävelemistä, juoksemista, lihaskunnon nostoa (levytanko, käsipainot jne). Jos koululiikunta olisi ollut tämmöistä niin minäkin olisin innostunut ja minunkin kunto olisi ollut huimasti parempi.
Mutta ei, aina niitä s*****nan joukkuepelejä!

Toi on ihan totta tai ainakin tarjotaan noita yksittäislajeja reilusti vaihtoehtona. Pelatkoon halukkaat säbää ja futista & pesistä kun siltä tuntuu mutta kävely, lenkkeily yleensäkin (ei sen tarttee olla juoksua välttämättä varsinkin jos lähtötaso alhainen niin parempikin kun ei), painia, säkin hakkaamista, lihaskuntoharjoitteita, uintia yms. Ongelmahan tässä tietenkin on se että koulun on vaikea järjestää riittävän moneen pisteeseen ihmistä valvomaan toimintaa mutta pitäisikö kouluissa ollakin esim liikuntapäivä joka perjantai-iltapäivä jolloin sinne olisi helppo ohjata muitakin kuin pelkkiä liikunnnanopettajia valvomaan?

 

[Ingsoc]

Helposti. Ollaan vaikka pari vuotta mukana, mutta sitten iskee pikkulapsivuodet, pitäis tehdä uraa ja talo rakentaa ja jätetään sitoumus uusimatta ja palautetaan kuittikamat. Sijoittajan näkökulmasta sama kaveri on kuitenkin edelleen (todistetusti) pätevä tehtävään niin mitäpä sitä sijoitusta muuttamaan. Ns. mies voi lähteä maakista, mutta maakki ei lähde miehestä -tilanne.

Pari vuotta on aika lyhyt aika vapaaehtoisen maanpuolustuksen piirissä. Jos maakuntailu jää vuoteen tai kahteen mies voidaan sijoittaa ihan hyvin aikaisempaan sodan ajan tehtävään.

Lisäksi ne nykyiset vaatimukset osallistumisen osalta eri maakuntakomppanioissa ei ole mitään mahdottomia.

Tietenkin inhimilliseltä näkökulmasta nähtynä tilanne on hyvinkin ymmärrettävä, mutta tuollainen hang around järjestelmän luominen ei millään tavalla lisää sotilaallista tehokkuutta. Kysymys on kuitenkin vapaaehtoisesta sitoutumisesta pakkoon. Tuollainen järjestely jossa ihmiset palkitaan riittämättömyydestä luo huonon mielikuvan ja on osaltaan kannustamassa puolinaista osallistumista myös sitoumuksen tehneiden osalta.

Jos mies lopettaa maakuntakomppaniassa (tai jossain muussa aktiivisesti harjoittelevassa kokoonpanossa) pitäisi aina tehdä jonkinlainen loppuarvio. Hyvät miehet voisivat jatkaa palvelustaan vaikka paikallispataljoonassa. Osa voidaan sijoittaa sitten osaamisen tai vaikka ammatin takia muihin sodan ajan joukkoihin (nuoret voidaan laittaa takaisin vaikka entiseen sijoitukseensa). Ne vähemmän kyvykkäät voi sitten jättää vaikka ilman sijoitusta.

 

[Suutari]

Lähinnä lähtisin siitä että jos kotoa ei löydy sitä esimerkkiä niin sitä pitäisi tulla muualta. Tähän pitäisi löytyä lääkkeitä kodin ulkopuolelta esim koululiikunnasta ja harrastuspiireistä mutta kovin huonosti tuo tuntuu toimivan. Mikä se sinun ratkaisu on? Eristetään liikuntaa harrastamattomat vanhemmat lapsistaan lastensuojelun avulla niin ei tartu pahat tavat? Itse puhuin tuossa enemmän teini-ikäisistä, sinä pienistä lapsista joita ei edes vastakkainen sukupuoli vielä kiinnosta.

Ratkaisuksi ehdotan mm. seuraavia asioita

A. Vanhemmille taotaan kalloon keinolla tahi toisella, että lapset oppivat esimerkistä. Jos lapsi vihaa liikuntaa, on syy 99 prosenttisesti vanhemmissa.

B. Koululiikunnan tehtävä on kannustaa lapsia löytämään itseään miellyttävä liikuntamuoto. Kaikkia liikuntamuotoja tulisi tarjota, mutta kaikkeen ei pitäisi pakottaa. Esimerkiksi yläasteelta alkaen oppilaille tulisi esimerkiksi antaa lista vuoden aikana tarjolla olevista liikuntamuodoista, joista kahteen kolmasosaan tulee vuoden aikana osallistua. Näin voidaan muodostaa oppilaista ryhmät joissa he pääsevät kokeilemaan kiinnostavia lajeja, ja esimerkiksi johonkin helvetin Step-Aerobic tunneille ei tarvitse näin osallistua kuin niiden duracel pupujen jotka siitä oikeasti nauttivat.

C. Liikuntakerhoja voisi järjestää sellaisiakin, joissa ei keskitytä vain yhteen lajiin. Sama kerho voisi esimerkiksi pelailla jalkapalloa kun sää on sille suotuisa, käydä välillä suunnistamassa metsässä, talvella hiihdellä ja käydä uimahallilla ja sählyhommissa. Tärkeintä ei tällaisessa kerhotoiminnassa olisi tuottaa jotain ammattiurheilijoita, vaan luoda yhteisöllisyyttä ja ihmisille positiivinen kuva liikunnasta.

D. Nykyisille ylipainoisille nuorille miehille markkinoidaan edellämainittuja liikuntakerhoja esimerkiksi tietokone/peliaiheisten tapahtumien yhteydessä. Pyritään saamaan muuten kotikoneittensa ympärille kääriytyneet nuoret ihmiset tapaamaan toisiaan muuallakin kuin internetissä.

E. Lapsestaan ammattiurheilijaa alusta asti kasvattamaan lähteviä vanhempia potkitaan kiveksille ja/tai munasarjoille. Mikään ei tapa myöhemmän iän liikuntainnostusta niin kuin se, että vanhempien hyväksyntä on nuoruudessa kiinni urheilumenestyksestä.

 

[vastarannankiiski]

Tämä on kyllä yhtä hevonpaskaa koko idea. Ylipainoon johtavat ongelmat saavat varmasti alkunsa jo ennen teini-ikää, kun lapsia istutetaan kotona eikä ohjata liikunnan pariin heti kun osataan itsenäisesti leikkiä ulkona. Vai oliko sulla ajatuksena tässä mennä ala-asteelle ja/tai eskariin jo huutelemaan pentuja pullamössöiksi ja kertomaan miten ne ei saa ikinä pillua jos eivät ala läskit juosta? Muutenkin negatiivinen palaute ei yksinkertaisesti saatana toimi niin hyvin kuin positiivinen kannustaminen.

Hyvin väänsit mopoautoilevasta esimerkistä ala-asteikäisen. Tässähän on kyse vähintään viisitoistavuotiaasta, joka ei ole liian myöhäinen ikä tehdä elämäntapamuutoksia.

Olen samaa mieltä kanssasi. Ongelmat alkavat ennen teini-ikää ja kotoahan se tulee. Jos vanhemmat eivät liiku ja näytä esimerkkiä niin tuskin se lapsiinkaan tarttuu. Mitä tulee kannustamiseen niin tätähän juuri pitää olla ja positiivisia esimerkkejä muutoksesta. Valitettavasti vaan senkin teho on rajallinen kun aina on niin helppo sanoa "ei" ja olla lähtemättä mukaan. Eiköhän tämäkin kikka ja keino ole ollut jo vuosia tai vuosikymmeniä aktiivisessa käytössä. Vittuilu ja päänaukominen ei auta, mutta ei tuo kannustaminen ja mukaanottokaan mikään ihmeitä tekevä temppu ole koska on aina niin helppoa olla lähtemättä mukaan, vaikka nätisti pyydetään ja kannustetaan. Kun omilla aivoilla aivoilla ajattelevalle ihmiselle kerrotaan kaunistelematta ja häpeilemättä realiteetit, lyödään ne tiskiin niin hän saattaa ne ymmärtää tai olla ymmärtämättä asiaa pohdittuaan ja punnittuaan. Maanittelulla on rajansa ja viimekädessä kyse on ihmisen omasta halusta.

 

[Suutari]

Hyvin väänsit mopoautoilevasta esimerkistä ala-asteikäisen. Tässähän on kyse vähintään viisitoistavuotiaasta, joka ei ole liian myöhäinen ikä tehdä elämäntapamuutoksia.

Olen samaa mieltä kanssasi. Ongelmat alkavat ennen teini-ikää ja kotoahan se tulee. Jos vanhemmat eivät liiku ja näytä esimerkkiä niin tuskin se lapsiinkaan tarttuu. Mitä tulee kannustamiseen niin tätähän juuri pitää olla ja positiivisia esimerkkejä muutoksesta. Valitettavasti vaan senkin teho on rajallinen kun aina on niin helppo sanoa "ei" ja olla lähtemättä mukaan. Eiköhän tämäkin kikka ja keino ole ollut jo vuosia tai vuosikymmeniä aktiivisessa käytössä. Vittuilu ja päänaukominen ei auta, mutta ei tuo kannustaminen ja mukaanottokaan mikään ihmeitä tekevä temppu ole koska on aina niin helppoa olla lähtemättä mukaan, vaikka nätisti pyydetään ja kannustetaan. Kun omilla aivoilla aivoilla ajattelevalle ihmiselle kerrotaan kaunistelematta ja häpeilemättä realiteetit, lyödään ne tiskiin niin hän saattaa ne ymmärtää tai olla ymmärtämättä asiaa pohdittuaan ja punnittuaan. Maanittelulla on rajansa ja viimekädessä kyse on ihmisen omasta halusta.

Kyllä se liikuntaan mukaan ottaminen on aloitettava ennen kuin se lapsi on tarpeeksi vanha pistämään vastaan joka asiaan.

Ihan ensi käden tietona muuten, että ne läskit tietää kyllä että ne ei saa pillua kun ovat muodottomia mätisäkkejä. Sen kertomisesta niille ei ole vitunkaan hyötyä.

 

[baikal]

Yrittäkää käyttää suht siivoa kieltä.

 

[Aarne1]

Eli SA-vahvuudesta yli puolet olisi jaktosijoitetuja.
Vähän epäilen.

Kyllä tuo sitä tarkoittaa, ja aiemmin vielä suurempi osa oli jatkosijoitettuja, vahvuuden ollessa suurempi.

 

[Stagideus]

Tämä on kyllä yhtä hevonpaskaa koko idea. Ylipainoon johtavat ongelmat saavat varmasti alkunsa jo ennen teini-ikää, kun lapsia istutetaan kotona eikä ohjata liikunnan pariin heti kun osataan itsenäisesti leikkiä ulkona. Vai oliko sulla ajatuksena tässä mennä ala-asteelle ja/tai eskariin jo huutelemaan pentuja pullamössöiksi ja kertomaan miten ne ei saa ikinä pillua jos eivät ala läskit juosta? Muutenkin negatiivinen palaute ei yksinkertaisesti saatana toimi niin hyvin kuin positiivinen kannustaminen.

Mitäpä lottoat että tapahtuu, jos menet sanomaan jollekkin ylipainoiselle pusuttomalle neitsyelle että johtuu läskeistäs kun et saa pillua? Tod näk menee ottamaan olonsa parantamiseksi ne endorfiinit ja dopamiinit sieltä mistä on ne tähänkin asti saanut, eli sipsipussista.

Posiitiivisella kannustamisella ei myöskään tarkoiteta perkele sitä, että silitellään päätä ja sanotaan että "se on ihan ok olla läski " vaan sitä, että jos kaverisi on esimerkiksi ylipainoinen, niin kysyt sitä yhdessä mukaan tekemään jotain liikuntaa josta tulee hyvä olo kun saa olla vaikka ulkona raikkaassa ilmassa. Näin luodaan läskille mielikuva siitä, että liikunta voi olla jotain muutakin kuin vittumaista hikoilua ja luokan kiusaajien ilkkumista samalla kun ylipirteä liikunnan opettaja huutaa vieressä, ja kenties läski innostuu liikunnasta ja ei kohta olekaan enää läski.

Edit: Unohtui toinen lainaus pois.

Napa-bitun-kymppi.

 

[Creidiki]

Minä syytän hyvin pitkälle hiihto- jalkapallo- jääkiekko- ja muita lajiliittoja.

Liikunta on valjastettu puhtaasti kilpaurheilun käyttöön ja "lajihuipppujen" metsästys alkaa 7-vuotiaista alkaen. Samalla kustannukset on saatu hilattua niin järjettömälle tasolle ettei edes kyykkää voi harrastaa muut kuin hyvätuloisten lapset.

E-junnuihin mennessä liikunnan ilo on tapettu tasoryhmillä, edustusjoukkueilla. tolkuttomalla määrällä lajikohtaista harjoittelua ja loppumattomilla leiri- ja kilpailumatkoilla. Ne "lahjakkuudet" on poltettu loppuun 16-vuotiaana ja ja jäljelle jää muutama synnynnäinen urheilija joka olisi huippu missä lajissa tahansa ja joukko raakkeja jotka ei enää muuta osaa.

Mutta hei, panostetaan muutama miltsi lisää "huippu-urheiluun" kyllä tämä tästä. Saatana että korpeaa.

 

[vastarannankiiski]

Kyllä se liikuntaan mukaan ottaminen on aloitettava ennen kuin se lapsi on tarpeeksi vanha pistämään vastaan joka asiaan.

Ihan ensi käden tietona muuten, että ne läskit tietää kyllä että ne ei saa pillua kun ovat muodottomia mätisäkkejä. Sen kertomisesta niille ei ole vitunkaan hyötyä.

Totta, mutta menetettyjä tapauksia he eivät tosin ole aikuisiän kynnyksellä. Ei missään tapauksessa.

Toisessa asiassa olet kanssa oikeassa. Tietävät. Huvittavaa vain tässä yhteiskunnassa ja keskustelussa on se, että kaikkien tietämiä tosiasioista ei saisi sanoa ääneen. "Virtahepo olohuoneessa". Vaikka ei tosiasiaa tosin tarvitse oksentaa ihmisten päälle, sitäkään ei saa sanoa että ylipainolla saattaa olla merkitystä parinmuodostukseen. Jos sen sanoo, alkaa kamala naukuminen ja ininä jolla asiaa yritetään loiventaa, jopa kiistää, ryydittäen klisheillä kuten puheilla "sisäisestä kauneudesta", "vääristyneestä länsimaisesta ruumiinkuvasta" ja muista vastaavista onttouksista joiden kaikki tietävät olevan vain kauniita ja väärinymmärrettyjä korulauseita tässä yhteydessä. Ja tietysti moittamalla asian kertonutta tosiasioiden ääneensanomisesta.

Sama juttuhan on juoppojen kanssa. Koskaanhan vika ryyppäämisessä ei ole juopossa itsessään ja juopon itsensä vastuulla, vaan vika on aina muiden. Joku muu on aina kaatamassa sitä viinaa kurkusta alas? Ympäristön, elämäntapahtumien, lähipiirin, yhteiskunnan vika. Sama on näiden 16-18 -vuotiaiden taikinalasten kanssa. Ovat kyllä rikosoikeudellisessa vastuussa riittävän kypsinä yksilöinä, mutta kuitenkaan heitä itseään ei saisi millään tavalla vastuuttaa omasta terveydestään, ruokavaliostaan ja liikuntatottumuksistaan vaan kaikki ikävät asiat ja väärät valinnat ovat aina vanhempien ja yhteiskunnan vastuulla. Ei vaan ole. Yhteiskuntako pakottaa pelamaan pleikkarilla? Yhteiskuntako ostaa sitä sokerilimpparia, sipsejä ja karkkia kaupasta? Yhteiskuntako estää harrastamasta liikuntaa vaikka yksilölajeina vaikka kävelemään lähtemällä? On mielestäni ajatuksena täysin absurdi, että vaikka 17-vuotias on rikosoikeudellisessa vastuussa väärinteoistaan, mutta kuitenkaan häntä ei saisi millään tavalla vastuuttaa epäterveellisistä elämäntapavalinnoista vaan ehdottomasti vastuu pitää ulkoistaa jollekkin muulle taholle. Ettei vaan tulisi paha mieli. Tai entistä pahempi mieli.

Muutenkin ihmettelen sitä tendenssiä mikä yhteiskunnassa on vallinnut viimeiset vuodet ja vuosikymmenet. Tietyt ryhmät ja yksilöt eivät ilmeisesti ole millään tavalla vastuussa omista virheistään vaan kaikki väärät ja huonot valinnat yritetään ulkoistaa esimerkiksi yhteiskunnan viaksi. Oikeista ja hyvistä taas kyllä otetaan kaikki kunnia itselle, mutta ei vastuuta huonoista ja vääristä. Aina jonkun muun vika. Olennainen osa tätä toimintamallia on myös se, että kaikkea täysin normaalia vastuuttamista omista teoistaan ja päätöksistään ja kehoitusta miettiä omaa vastuutaan menneissä tapahtumissa, pidetään aina "syyllistämisenä, josta ei ole mitään apua ongelman ratkaisemisessa". Itse edusta täysin toista koulukuntaa. Vastuu kannetaan omista teoista, niin oikeista kun vääristä. Kunnia otetaan oikeista, vastuu kannetaan vääristä ja omista sekä muiden virheistä opitaan. Tokihan mietitään aina laajempaa vastuunkuvaa johon liittyy yhteiskunta ja sosiaalinen ympäristö, mutta yksilön vastuuta nämä eivät poista eivätkä voi tehdä yksilöä vastuuttomaksi teoistaan ellei sitten ole jollain tavalla alentuneesti syyntakeinen.

Ruokavalion ja elämäntapojen korjaaminen on tärkein yksittäinen tekijä jos ylipainoa haluaa tiputtaa ja pitää ylimääräinen paino poissa. Ei liikunta, se tulee vasta kolmannella sijalla. Eli liikunta ja urheilu ei tässä ole se tärkein komponentti vaikka tärkein onkin. Tärkein komponentti on elämänmuutos, jossa yksilö viimekädessä päättää siitä, mitä syö ja kuinka paljon. Oli sitten 16v tai 36v.

 

[Suutari]

Totta, mutta menetettyjä tapauksia he eivät tosin ole aikuisiän kynnyksellä. Ei missään tapauksessa.

Toisessa asiassa olet kanssa oikeassa. Tietävät. Huvittavaa vain tässä yhteiskunnassa ja keskustelussa on se, että kaikkien tietämiä tosiasioista ei saisi sanoa ääneen. "Virtahepo olohuoneessa". Vaikka ei tosiasiaa tosin tarvitse oksentaa ihmisten päälle, sitäkään ei saa sanoa että ylipainolla saattaa olla merkitystä parinmuodostukseen. Jos sen sanoo, alkaa kamala naukuminen ja ininä jolla asiaa yritetään loiventaa, jopa kiistää, ryydittäen klisheillä kuten puheilla "sisäisestä kauneudesta", "vääristyneestä länsimaisesta ruumiinkuvasta" ja muista vastaavista onttouksista joiden kaikki tietävät olevan vain kauniita ja väärinymmärrettyjä korulauseita tässä yhteydessä. Ja tietysti moittamalla asian kertonutta tosiasioiden ääneensanomisesta.

Sama juttuhan on juoppojen kanssa. Koskaanhan vika ryyppäämisessä ei ole juopossa itsessään ja juopon itsensä vastuulla, vaan vika on aina muiden. Joku muu on aina kaatamassa sitä viinaa kurkusta alas? Ympäristön, elämäntapahtumien, lähipiirin, yhteiskunnan vika. Sama on näiden 16-18 -vuotiaiden taikinalasten kanssa. Ovat kyllä rikosoikeudellisessa vastuussa riittävän kypsinä yksilöinä, mutta kuitenkaan heitä itseään ei saisi millään tavalla vastuuttaa omasta terveydestään, ruokavaliostaan ja liikuntatottumuksistaan vaan kaikki ikävät asiat ja väärät valinnat ovat aina vanhempien ja yhteiskunnan vastuulla. Ei vaan ole. Yhteiskuntako pakottaa pelamaan pleikkarilla? Yhteiskuntako ostaa sitä sokerilimpparia, sipsejä ja karkkia kaupasta? Yhteiskuntako estää harrastamasta liikuntaa vaikka yksilölajeina vaikka kävelemään lähtemällä? On mielestäni ajatuksena täysin absurdi, että vaikka 17-vuotias on rikosoikeudellisessa vastuussa väärinteoistaan, mutta kuitenkaan häntä ei saisi millään tavalla vastuuttaa epäterveellisistä elämäntapavalinnoista vaan ehdottomasti vastuu pitää ulkoistaa jollekkin muulle taholle. Ettei vaan tulisi paha mieli. Tai entistä pahempi mieli.

Muutenkin ihmettelen sitä tendenssiä mikä yhteiskunnassa on vallinnut viimeiset vuodet ja vuosikymmenet. Tietyt ryhmät ja yksilöt eivät ilmeisesti ole millään tavalla vastuussa omista virheistään vaan kaikki väärät ja huonot valinnat yritetään ulkoistaa esimerkiksi yhteiskunnan viaksi. Oikeista ja hyvistä taas kyllä otetaan kaikki kunnia itselle, mutta ei vastuuta huonoista ja vääristä. Aina jonkun muun vika. Olennainen osa tätä toimintamallia on myös se, että kaikkea täysin normaalia vastuuttamista omista teoistaan ja päätöksistään ja kehoitusta miettiä omaa vastuutaan menneissä tapahtumissa, pidetään aina "syyllistämisenä, josta ei ole mitään apua ongelman ratkaisemisessa". Itse edusta täysin toista koulukuntaa. Vastuu kannetaan omista teoista, niin oikeista kun vääristä. Kunnia otetaan oikeista, vastuu kannetaan vääristä ja omista sekä muiden virheistä opitaan. Tokihan mietitään aina laajempaa vastuunkuvaa johon liittyy yhteiskunta ja sosiaalinen ympäristö, mutta yksilön vastuuta nämä eivät poista eivätkä voi tehdä yksilöä vastuuttomaksi teoistaan ellei sitten ole jollain tavalla alentuneesti syyntakeinen.

Ruokavalion ja elämäntapojen korjaaminen on tärkein yksittäinen tekijä jos ylipainoa haluaa tiputtaa ja pitää ylimääräinen paino poissa. Ei liikunta, se tulee vasta kolmannella sijalla. Eli liikunta ja urheilu ei tässä ole se tärkein komponentti vaikka tärkein onkin. Tärkein komponentti on elämänmuutos, jossa yksilö viimekädessä päättää siitä, mitä syö ja kuinka paljon. Oli sitten 16v tai 36v.

Tämä on kyllä ihan ihme olkiukko tämä "ei voi sanoa miten asiat on kun tulee paha mieli".

Pointtina ei ole se, että vältellään muistuttamasta ylipainoisia ihmisiä ylipainostaan sen takia että niille tulee paha mieli, vaan koska siitä ei ole kenellekkään muulle kuin kjeh kjeh-miehille hyötyä kun pääsivät taas pätystelemään sillä miten ovat kovin viekkaasti saaneet taas päästyä asian ytimeen.

Jos sinä ulapalla soudellessasi törmäät naapurin Taneliin jonka vene vuotaa, niin onko enemmän hyötyä siitä kun huutelet sille että "ÄYSKÄRÖI NYT KOVEMMIN KUN VENEESSÄS ON VETTÄ", vai siitä että koitatte yhdessä paikantaa veneessä olevan reijän ja paikata sen?

 

[jak]

Minä syytän hyvin pitkälle hiihto- jalkapallo- jääkiekko- ja muita lajiliittoja.

Liikunta on valjastettu puhtaasti kilpaurheilun käyttöön ja "lajihuipppujen" metsästys alkaa 7-vuotiaista alkaen. Samalla kustannukset on saatu hilattua niin järjettömälle tasolle ettei edes kyykkää voi harrastaa muut kuin hyvätuloisten lapset.

E-junnuihin mennessä liikunnan ilo on tapettu tasoryhmillä, edustusjoukkueilla. tolkuttomalla määrällä lajikohtaista harjoittelua ja loppumattomilla leiri- ja kilpailumatkoilla. Ne "lahjakkuudet" on poltettu loppuun 16-vuotiaana ja ja jäljelle jää muutama synnynnäinen urheilija joka olisi huippu missä lajissa tahansa ja joukko raakkeja jotka ei enää muuta osaa.

Mutta hei, panostetaan muutama miltsi lisää "huippu-urheiluun" kyllä tämä tästä. Saatana että korpeaa.

Ja sitten kun joku lähtee mukaan kun kaveritkin on siellä se nolataan sanomalla että sen pitää siirtyä harjoittelemaan kolme vuotta nuorempien kanssa.