Vapaaehtoisen reservin sodanajan tehtävät

CV9030FIN

Kenraali
Minusta taistelutehtäviin liikuntasodassa osallistuvan sotilaan maksimi-ikä on 35. Itse asiassa upseerinkin ihan pataljoonankomentajatasoa myöten.

Paikallisjoukoissa upseereilla voi olla muutaman vuoden päälle edellyttäen että kunto kestää.
Tämä on oikea havainto. En kuitenkaan rajaisi käsin henkilösijoitettavia reserviläisiä (evp ml.) tai kantahenkilökuntaa sijoituksissa iällä, vaan fyysisellä suorituskyvyllä eli kunnolla. Massat on massoja ja siellä on järkevä raakata suoraan iän mukaan kun ei ole kykyä kaikkia testata, mutta KHENK osalta on data tiedossa samoin yksittäin sijoitettavien erikoisressujen osaltä tätä on helppo käyttää yhtenä kriteerinä. Esimerkkinä: Ei minua kiinnosta onko se joukon tietoliikenne inssi 30 vai 40v jos se harrastaa vaikkapa maratonjuoksua. Ei muuten taida olla tässä valtakunnassa yhtään alle 35v upseeria pataljoonan komentajana ainakaan etulinjan JV:ssä kun ei täyty sijoituskriteerit mm. kurssien (virka-ikä sidonnainen) johdosta - jossain erikoisasejalajissa toki tämäkin on mahdollista.
 
Viimeksi muokattu:

Jyrsae

Alikersantti
Kun täällä puhutaan taisteluosastoista, maakuntajoukoista ja paikallisjoukoista, niin keskeisen huomion saa usein fyysinen kunto ja sen merkitys. [...]

Jos katsoo parin viime vuosikymmenen aikana todellisesta rivisotilaiden sotimisesta kertynyttä varsin runsasta livevideomateriaalia [ ... ]

Lisäksi tulee sellainen vaikutelma, että iso osa fyysisen kunnon merkityksestä tulee siitä, että se tukee henkistä kuntoa. Tätä ei kuitenkaan pidä väärinkäsittää niin, että se mahdollistaa henkisen kunnon vaan niin, että kyse on tuesta eikä sen enemmästä.
Avainsana huomioissasi on katsoo. Videossa ei näy paljonko se varustus painaa joka hetki, kuinka jumissa hartiat/lavat on sen kantamisessa ja kuinka paljon reisissä ja keuhkoissa korventaa kullakin ajanhetkellä. Harrastettuani asutuskeskustouhuja cooper-kunnon vaihdellessa välillä 2200-2800m voin kertoa, että jo ihan pidempi tahtimarssi taisteluvarustuksessa vaikeutti korkeampia aivotoimintoja vaihteluvälin alkupäässä.

Kaikki kunnia niille, jotka huonokuntoisena jaksavat mukana: kovin erikoisjoukkosotilas ei ole se kurssin priimus jolle ei tullut missään vaiheessa hiki, vaan se joka joutui löytämään sisältään eniten uusia voimia päästäkseen rajojen yli kun oli juuri ja juuri rajalla. Tietty erikoisukkelin ja reserviukkelin erona on se, että ensimmäiseksi pääsyyn karsivat rajat on vedetty kokemuksen mukaan riittävälle tasolle ja jälkimmäisen rajat... noh.

Itse olen saanut videomateriaalin perusteella sellaisen kuvan, että sekä ehjänä säilymisen että tehtävän tekemisen kannalta tärkeimpiin asioihin kuuluvat mm. nämä:
- Havainnointikyky ja tilannetietoisuus.
- Hötkyilemättömyys ja hätiköitymättömyys tilanteen ollessa päällä.
- Kyky olla tarvittaessa kauankin ja epämukavasti valppaan liikkumattomuuden tilassa.
- Kyky säilyttää keskittymisensä äärimmäisten häiriöiden vyöryssä.
- Kyky vastustaa sellaisia houkutuksia, joihin saattaa liittyä jonkinlainen riski tai ansa.
- Semmoinen intuitiivinen kyky herkistyä tietoisen havaintokynnyksen alla tai rajoilla oleville vaaraan liittyville indikaattoreille.
- Kyky ymmärtää muita ihmisiä.
- Kyky sietää epämukavuutta, keskeneräisyyttä, epätäydellisyyttä... ilman että alkaa tuottaa niitä.
- Se, ettei uhriudu, valita, nalkuta, keskity epäoleellisuuksiin...
- Kyky epäitsekkyyteen oman mukavuuden, jopa turvallisuuden kustannuksella.

Uskon epäröimättä että esim maastossa raskaissa varusteissa hyökkääminen vaatii kovaa fysiikkaa. Toisaalta asemasotamainen tilanne - maastossa, kaupunkisodassa tai kohdevartioinnissa - ei välttämättä vaadi - ainakaan yhtä paljon.

Olen itse nähnyt joissain tilanteissa useita kertoja sen, miten jotkut urheilukenttien ja lätkäkaukaloiden alfaurokset muuttuvat hetkessä riskitekijöiksi ja tilanteesta karkuun juokseviksi pelkureiksi jos joutuvat kohtaamaan todellisen vaaran, täyden epätietoisuuden ja aistihavainnoinnin rajoittumisen. Samassa tilanteessa joku kaukana alfasta oleva on kuin kotonaan.
Noin kolmasosa mainitsemistasi asioista on sellaisia, joihin varusteiden fyysinen rasittavuus vaikuttaa jossain määrin. Jos kunto ei riitä, suorituskyky laskee.

Kolmasosa on taitoja, joita voi harjoitella. Jossain aselajeissa näin tehdäänkin.

Viimeinen kolmannes onkin JOTU-järjestelmän hienouksia: niihin auttaa primääriryhmän koheesio, henkilön ryhmään kuuluvuuden tunne ja ryhmän sisäiset normit. Jos ryhmän määrittävät käyttäytymisnormit ovat yllämainittuja, ryhmä toimii kokonaisuutena hyvin sodassa. Bonarina fyysisen kunnon lisäksi primääriryhmään kuuluvuuden tunne on voimakkain taistelustressiä ehkäisevä tekijä. Joukkotuotannon huono puoli on se, että keravalainen 19-vuotias nuorisorikollinen alikersantti ei vaan voi omakohtaisesta kokemuksesta tietää, että mitkä käyttäytymisnormit lisäävät joukon tehokkuutta.

Sotilaat eivät uhmaa kuolemaa korkeiden aatteiden takia tai siksi että olisivat jotenkin psyykkisesti kovia yksilöitä. He uhmaavat sitä siksi että eivät halua menettää kasvojaan primääriryhmänsä edessä. Useimmat meistä pelkäävät karaokelaulua kaverien edessä enemmän kuin laskuvarjohyppyä, vaikka vain toisessa voi kuolla.

Jos pitäisi valita huonokuntoisen nerokkaan sosiopaattisen tehokkaan Simo Häyhä-kloonin ja parempikuntoisen, samaan sosiaaliseen ryhmään kuuluvan perusreiskan välillä niin ottaisin epäröimättä sen perusreiskan jalkaväkipartiooni. Sotaa eivät käy yksilöt vaan ryhmät.


Jos eilen juoksin 2600 coopperissa ja tänään täytän 30v niin luokka nousi vaikkei tosiasiallinen suorituskyky muuttunut mihinkään, niin eihän tässä ole mitään järkeä...
Varttiautisti sisälläni haluaa huomauttaa että jos juoksit eilen 2600 ja täytät tänään 30 niin luokka ei nouse, koska juoksit tuloksesi 29-vuotiaana.
 

Lunni

Eversti
Massat on massoja ja siellä on järkevä raakata suoraan iän mukaan

KHENK osalta on data tiedossa samoin yksittäin sijoitettavien erikoisressujen osaltäkriteerinä.

Esimerkkinä: Ei minua kiinnosta onko se joukon tietoliikenne inssi 30 vai 40v
Hieman pätkien, mutta niin se menee. Minäkin "erikoisressuna", olen elänyt jo pitkään laina-ajalla. Ei siinä ensimmäisessä sijoitus poppoossa kyselty mielipidettä kun 28-v tuli ikä täyteen.

Sen jälkeen on ollut tieto, taito ja tuuri tärkeimpiä.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kuka monta kertaa onkaan kuultu että reserviläisen ainoa tehtävä/osaaminen on makkaranpaisto, ”puolustusvoimain taholta”
No elähän nyt. Kyllä jonkun pitää vuolla myös makkaratikut, joka onkin haastava rasti, jos on päällä reservin puukonkantokielto. Eli HMTTn mukaan noissa ongelmatilanteissa on lainattu teräastaloa kapparilta.
 

Umkhonto

Kenraali
Siisteissä sisähommissa (esim PERK tai vast) kun ei avotulta yleensä voi tehdä, voidaan makkaranpaistoon rinnastaa myös kahvinkeitto. Erona makkaranpaistoon on kuitenkin se, että toisin kuin makkaranpaistossa, jossa jokainen paistaa oman makkaransa itse, voi noheva ja ansioitunut kahvinkeittäjä keittää vaikka koko porukan kahvit. Siihen ei mikään märkäkorva, juuri jotu-kanavasta ulos ponnistettu etulinjan nurmipora (vast) pystykään. :salut:
 
Viimeksi muokattu:

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
Sisähommissa kun ei avotulta yleensä voi tehdä, voidaan makkaranpaistoon rinnastaa myös kahvinkeitto. Erona makkaranpaistoon on kuitenkin se, että toisin kuin makkaranpaistossa, jossa jokainen paistaa oman makkaransa itse, voi noheva ja ansioitunut kahvinkeittäjä keittää vaikka koko porukan kahvit. Siihen ei mikään märkäkorva, juuri jotu-kanavasta ulos ponnistettu etulinjan nurmipora (vast) pystykään. :salut:
Juurikin tässä tulee esille tietyn hienon aselajin kokeneempien reserviläisten rankka koulutus ja erinomaisuus :salut:
 
Viimeksi muokattu:

Creidiki

Kenraali
Lahjoittaja
Siisteissä sisähommissa (esim PERK tai vast) kun ei avotulta yleensä voi tehdä, voidaan makkaranpaistoon rinnastaa myös kahvinkeitto. Erona makkaranpaistoon on kuitenkin se, että toisin kuin makkaranpaistossa, jossa jokainen paistaa oman makkaransa itse, voi noheva ja ansioitunut kahvinkeittäjä keittää vaikka koko porukan kahvit. Siihen ei mikään märkäkorva, juuri jotu-kanavasta ulos ponnistettu etulinjan nurmipora (vast) pystykään. :salut:
Samalla voi kotoa viedä espressokeittimen. Jakotavarana tulee kuitenkin joku kälyinen tuhnukeitin.
 

Benelli

Ylipäällikkö
Itse lisäisin vielä selustassa linnoittamisen ja valemaali toiminnan vapaaehtoisen reservin sodan- ja harmaanvaiheen tehtäviin.

Noin esimerkiksi poltto- ja painevaikutusta sekä sortumisvaaraa vähentävän suojan tekeminen seiniin ja kattoon kipsilevystä, palamattomasta eristevillasta ja teräsrangasta ei ole fyysisesti erityisen vaativaa toimintaa mutta kuitenkin paljon aikaa vievää.
Tai esimerkiksi rekkaan voidaan lastata varikolla 360 näkösuojassa 30 tonnia vettä, ajaa se SAR-tutkalta suojattuun syrjäiseen varastoon ja ajetaan tyhjänä takaisin, toistetaan tarpeeksi monta kertaa ja on laitettu hämäykseksi joukko suojaamaan varastoa.

Voisi käyttää huru-ukkoja eikä varustuksen tarvitsisi olla erityistä.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Siisteissä sisähommissa (esim PERK tai vast) kun ei avotulta yleensä voi tehdä, voidaan makkaranpaistoon rinnastaa myös kahvinkeitto
Makkaranpaisto on niitä avainsanoja, jotka aina laukaisevat hallitsemattoman lässytyksen. Mutta jos palataan asialliseen keskusteluun niin joskus tosiaan oli aika, jolloin viimeisen Käskytyserän vikan ajoneuvon perävalojen kadottua näkyvistä juodaan PERKissä päättäjäiskahvit ja lähdetään kotiin katsomaan miten perhe voi. Mutta ei enää, sillä nykyään tai ainakin hyvin pian PERKin henkilöstö liitetään Paikallisjoukkoihin ja saa uudet tehtävät joukkojen tultua varustetuiksi.
 

Honcho

SMLNKO M/83
Lahjoittaja
Voisikohan tuota jollain lailla kehittää, että PV tulisi saamaan tietoa ns. kyvykkäistä henkilöistä reservissä, joista on selvää hyötyä PV:lle?
Ja tietenkin voisi informoida, minkätyyppisissä hommissa toimimalla on tätä PV:lle hyödyllistä osaamista. Sitä kun - kaiketi - on aika paljon laajemminkin kuin ilmeiset tyyliin lääkärit.

Esimerkki: Pari vuotta sitten olin yhteydessä ehkä tämänkin palstan kautta ehdotettuna erääseen tahoon, jonka kautta aika yllättäen selvisi että omissa vahvuusalueissakin olisi ollut aika paljon tarpeellista erääseen tehtävänkuvaan. Iso pikkulapsilauma ja päivätyö on kuitenkin sellainen savotta, että ei sitä oikein yhdistä todelliseen valmiustehtävään kohtuullisen pitkän matkan päässä ilman että laiminlyö joko sitä tai sitten tätä omaa porukkaa. Pari vuotta sitten vielä ajattelin että jospa sitä joskus ehtisi, en oikein enää. Paitsi jos joku vielä nelikymppisenä arvostaa samoja taitoja joissa ehkä olen hieman kehittynytkin sitten :) PV:n tarpeet tässä kuitenkin se oleellinen juttu, harrasteiksi keksin muutakin ihan omalla rahalla...

Mutta pointti siis kaiken kaikkiaan, että vaikkapa yksittäisin esimerkein voitaisiin tuoda esiin JOS PV:llä on suorastaan pulaa tietynlaisista osaajista. Sillä ei liene merkitystä, onko johonkin jobiin ehdolla neljä vai kuusi sopivaa vaihtoehtoa.
 
Top