Kun täällä puhutaan taisteluosastoista, maakuntajoukoista ja paikallisjoukoista, niin keskeisen huomion saa usein fyysinen kunto ja sen merkitys. [...]
Jos katsoo parin viime vuosikymmenen aikana todellisesta rivisotilaiden sotimisesta kertynyttä varsin runsasta livevideomateriaalia [ ... ]
Lisäksi tulee sellainen vaikutelma, että iso osa fyysisen kunnon merkityksestä tulee siitä, että se tukee henkistä kuntoa. Tätä ei kuitenkaan pidä väärinkäsittää niin, että se mahdollistaa henkisen kunnon vaan niin, että kyse on tuesta eikä sen enemmästä.
Avainsana huomioissasi on
katsoo. Videossa ei näy paljonko se varustus painaa joka hetki, kuinka jumissa hartiat/lavat on sen kantamisessa ja kuinka paljon reisissä ja keuhkoissa korventaa kullakin ajanhetkellä. Harrastettuani asutuskeskustouhuja cooper-kunnon vaihdellessa välillä 2200-2800m voin kertoa, että jo ihan pidempi tahtimarssi taisteluvarustuksessa vaikeutti korkeampia aivotoimintoja vaihteluvälin alkupäässä.
Kaikki kunnia niille, jotka huonokuntoisena jaksavat mukana: kovin erikoisjoukkosotilas ei ole se kurssin priimus jolle ei tullut missään vaiheessa hiki, vaan se joka joutui löytämään sisältään eniten uusia voimia päästäkseen rajojen yli kun oli juuri ja juuri rajalla. Tietty erikoisukkelin ja reserviukkelin erona on se, että ensimmäiseksi pääsyyn karsivat rajat on vedetty kokemuksen mukaan riittävälle tasolle ja jälkimmäisen rajat... noh.
Itse olen saanut videomateriaalin perusteella sellaisen kuvan, että sekä ehjänä säilymisen että tehtävän tekemisen kannalta tärkeimpiin asioihin kuuluvat mm. nämä:
- Havainnointikyky ja tilannetietoisuus.
- Hötkyilemättömyys ja hätiköitymättömyys tilanteen ollessa päällä.
- Kyky olla tarvittaessa kauankin ja epämukavasti valppaan liikkumattomuuden tilassa.
- Kyky säilyttää keskittymisensä äärimmäisten häiriöiden vyöryssä.
- Kyky vastustaa sellaisia houkutuksia, joihin saattaa liittyä jonkinlainen riski tai ansa.
- Semmoinen intuitiivinen kyky herkistyä tietoisen havaintokynnyksen alla tai rajoilla oleville vaaraan liittyville indikaattoreille.
- Kyky ymmärtää muita ihmisiä.
- Kyky sietää epämukavuutta, keskeneräisyyttä, epätäydellisyyttä... ilman että alkaa tuottaa niitä.
- Se, ettei uhriudu, valita, nalkuta, keskity epäoleellisuuksiin...
- Kyky epäitsekkyyteen oman mukavuuden, jopa turvallisuuden kustannuksella.
Uskon epäröimättä että esim maastossa raskaissa varusteissa hyökkääminen vaatii kovaa fysiikkaa. Toisaalta asemasotamainen tilanne - maastossa, kaupunkisodassa tai kohdevartioinnissa - ei välttämättä vaadi - ainakaan yhtä paljon.
Olen itse nähnyt joissain tilanteissa useita kertoja sen, miten jotkut urheilukenttien ja lätkäkaukaloiden alfaurokset muuttuvat hetkessä riskitekijöiksi ja tilanteesta karkuun juokseviksi pelkureiksi jos joutuvat kohtaamaan todellisen vaaran, täyden epätietoisuuden ja aistihavainnoinnin rajoittumisen. Samassa tilanteessa joku kaukana alfasta oleva on kuin kotonaan.
Noin kolmasosa mainitsemistasi asioista on sellaisia, joihin varusteiden fyysinen rasittavuus vaikuttaa jossain määrin. Jos kunto ei riitä, suorituskyky laskee.
Kolmasosa on taitoja, joita voi harjoitella. Jossain aselajeissa näin tehdäänkin.
Viimeinen kolmannes onkin JOTU-järjestelmän hienouksia: niihin auttaa primääriryhmän koheesio, henkilön ryhmään kuuluvuuden tunne ja ryhmän sisäiset normit. Jos ryhmän määrittävät käyttäytymisnormit ovat yllämainittuja, ryhmä toimii kokonaisuutena hyvin sodassa. Bonarina fyysisen kunnon lisäksi primääriryhmään kuuluvuuden tunne on voimakkain taistelustressiä ehkäisevä tekijä. Joukkotuotannon huono puoli on se, että keravalainen 19-vuotias nuorisorikollinen alikersantti ei vaan voi omakohtaisesta kokemuksesta tietää, että mitkä käyttäytymisnormit lisäävät joukon tehokkuutta.
Sotilaat eivät uhmaa kuolemaa korkeiden aatteiden takia tai siksi että olisivat jotenkin psyykkisesti kovia yksilöitä. He uhmaavat sitä siksi että eivät halua menettää kasvojaan primääriryhmänsä edessä. Useimmat meistä pelkäävät karaokelaulua kaverien edessä enemmän kuin laskuvarjohyppyä, vaikka vain toisessa voi kuolla.
Jos pitäisi valita huonokuntoisen nerokkaan sosiopaattisen tehokkaan Simo Häyhä-kloonin ja parempikuntoisen, samaan sosiaaliseen ryhmään kuuluvan perusreiskan välillä niin ottaisin epäröimättä sen perusreiskan jalkaväkipartiooni. Sotaa eivät käy yksilöt vaan ryhmät.
Jos eilen juoksin 2600 coopperissa ja tänään täytän 30v niin luokka nousi vaikkei tosiasiallinen suorituskyky muuttunut mihinkään, niin eihän tässä ole mitään järkeä...
Varttiautisti sisälläni haluaa huomauttaa että jos juoksit eilen 2600 ja täytät tänään 30 niin luokka ei nouse, koska juoksit tuloksesi 29-vuotiaana.
PV:n tarpeet tässä kuitenkin se oleellinen juttu, harrasteiksi keksin muutakin ihan omalla rahalla...