Niin, tuo ro-ro alus satamaan oli sen kentsun esittämä toinen hyökkäysskenaario ja siihen pätee sama kuin kentälle lentämiseenkin. Jos touhu tehdään syvästä rauhantilasta, se on erittäin vaikea perustella poliittisesti. Jos taas tilanne on kiristynyt, niin Visbytä kohti porhaltava tilaamaton rahtialus saisi varmasti hyvin pian seurakseen Ruotsin merivartioston aluksen tai vähintäänkin helikopterin. Sen jälkeen sitten tarkastettaisiin, että keitäs siellä oikein on ja mihin ollaan matkalla.
Jotenkin porukalta tuntuu tuo poliittinen puoli unohtuvan koko ajan. Ja siis tämä valtaus nostatti vastalauseita EU:ssa ja johti Venäjän vastaisiin pakotteisiin. Tässä puhutaan sitten pari astetta härskimmästä teosta ja siis EU:n jäsenmaata kohtaan. Vaikka sotilaallisesti hyökkäys menisi nappiin, niin mitä sitten? Poliittisesti tuollainen hyökkäys ajaisi Venäjän vielä pahempaan umpikujaan kuin missä se on tällä hetkellä.
Se, että somessa joku soittaa suutaan, ei paina mitään. Ei asia muutu provokaatioksi sillä, että Venäjän poliittinen johto niin sanoo.
Edelleenkin, se, että listaa jotain, ei vielä tee niistä totta. Mustaakin voi väittää valkoiseksi, muttei se siitä pelkästä väittämisestä vaalene.
Et nyt selvästi ymmärrä yllätyshyökkäyksen logiikkaa. Keinoja on lukemattomia ja niistä valitaan sopivin ja pienimmän riskin tarjoava. Etujoukot voidaan soluttaa alueelle turisteina, pienveneillä tai sukellusveneillä. Pääjoukot voidaan heittää saarelle vaikak helikoptereilla ja ilmatyynyaluksilla jolloin reagointiaika on todella lyhyt. Tärkeintä on vastapuolen valmius ja siinä mahdollisesti olevat aukot. Kuten jo aiemmin sanoin, ei operaatiota lähdetä suorittamaan jos vastapuolen valmius on liian suuri. Toisaalta, vaikka valmiutta on nostettu, on siihenkin keinoja. Vastustajan puolustus voidaan kyllästää jatkuvilla rutiineilla kuten israelilaiset tekivät 1967 tai vastustajan voimat voidaan harhauttaa toiselle suunnalle.
Ja sinun kommenttisi ro-ro-aluksesta ovat aika huvittavia. Mitähän luulet Ruotsin merivartioston kutterin tai helikopterin voivan tehdä ro-ro-alukselle, jossa on pataljoonan verran merijalkaväkeä? Ilmaisevansa suuren paheksuntansa ja ilmoittavansa alkavansa itkemään jos ette heti poistu aluevesiltä? Ei kannata kuitenkaan nyt jumiutua yhteen skenaarioon, vaihtoehtoja on vastustajalla lukemattomia.
Poliittinen puoli? Kuinka monta kertaa tässä on sanottu, että päätös yllätyshyökkäyksestä tehtäisiin aina korkeimmalla mahdollisella poliittisella tasolla. Ja en viitsisi olla noin itsevarma siitä mitä Venäjä tekee ja ei tee, koska tuskinpa sinäkään tiedät mitä esim Putin miettii asioista? Jos talous menee tarpeeksi kuralle ja kansa alkaa olla levotonta, diktaattorit eivät välttämättä enää tee rationaalisia päätöksiä. Huonoista päätöksistä valitaan itselleen edullisin ja valmius riskin ottamiseen on suuri, jotta päästään pois pinteestä. Ei kukaan odottanut Argentiinan juntankaan hyökkävään Falklandeille tai Saddamin Kuwaitiin, mutta niin vain kävi. Saddam ei uskonut että jenkeillä on munaa lähteä sotaan, Putin voi ajatella ihan samalla tavoin EU:sta. Ja NATO on jo selvästi ilmoittanut että ei puolusta ei-jäseniä.
Kuka tässä somesta puhui mitään? Toiminta muuttuu provokaatioksi kun Venäjän johto ilmoittaa virallisella nootilla, että se katsoo Ruotsin toimet provosoiviksi. On ihan sama mitä me olemme mieltä asiasta. Eikä Venäjä mitenkään tietenkään provosoidu, se on vain osa psykologista sodakäyntiä, yhtenä työkaluna työkalupakerissa. Venäjän johdon väitettä sitten hyödynnetään somessa, kun trollit ja myötäilijät pyrkivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja sen kautta poliittisiin päättäjiin. Ja kyllä sillä vaan vaikutusta on. Vai kuvitteletko esim että Paula Lehtomäen kaltainen Suomi-Venäjä -seuran puheenjohtaja, joka on jo useampaan otteeseen varoittanut Venäjän suhteiden rikkomisesta talouspakotteilla, ei välittäisi tälläisistä väitteistä?
Vau, tuo viimeinen kommentti osoittaa todellakin strategisen tietämyksesi tason. Strategisen tason asiakirjat kuten suurvaltojen sotilasdoktriinit on kirjoitettu aina huolella ja ajatuksella. Ne on tarkoitettu sekä ohjaamaan omaa toimintaa, että kertomaan ulkovalloille selkeää sanomaa suurvallan toiminnasta. Venäjä on toteuttanut kirjoittamaansa sotilasdoktriinia jo vuosikymmenen, Krimin ja Ukrainan tapaukset selkeinä todisteina siitä että doktriinia luetaan huolella myös Venäjän puolella.