Minä vain totesin saman minkä aiemmin; tilanne, jossa Venäjä hyökkää Suomen kimppuun on järkisyin mahdoton perustella. Mutta järkisyyt riippuu tietenkin siitä kuka niitä järkeilee, joku haluaa palauttaa imperiumin rajat ja toinen pelkää marsilaisten hyökkäystä. Vaarana on, että Venäjällä löytyy sopivasti semmoisia tyyppejä, joilla järkisyyt osoittavat, että hyökkäys on loistoidea. Se on siis meistä järjetöntä, mutta riippuu katsantokannasta.
Hyväksyn sen, että järjen rajaa voi johonkin mittaan venyttää, mutta ei loputtomasti. Kuvaamasi Kuuban kriisi on tästä hyvä esimerkki. NL tajusi, ettei Kuuban ohjukset olleet ydinsodan arvoinen juttu. Etukäteen ei mitenkään ollut selvää, että USA veisi tilanteen niin pitkälle. Olihan sillä itsellään samanlaisia ohjuksia sijoitettuna NL:n lähistölle. Imperiumin rajat ja marssilaisten hyökkäys on sitten sillä rajan toisella puolella. Tai sanotaan niin, että jos nuo hyväksytään touhun lähtökohdaksi sillä perusteella, että maan johdossa on täysiä kahjoja, niin mitä sieltä toisen puolen toimista olisi mahdollista edes rajata pois? Se mainittu imperiumi rajoista puhuva Dugin haluaa täysimittaista sotaa ja jos tämä hyväksytään lähtökohdaksi, niin sitten on minusta aika akateemista alkaa pohtia, miten tavanomaisin asein varustautuneen Suomen pitäisi varautua tuollaiseen pikkuoperaatioon.
Mainitsemani hyökkäys Naton selustaan ei ole sen hölmömpi ajatus, kuin mikä tahansa muu hyökkäys jonkun kimppuun. Olet ehkä sen verran nuori, että et osaa ajatella millaisessa uhkatilanteessa 60- ja 70-luvuilla kansat elivät. Neuvostoliittokaan ei ajatellut ajavansa itseään ydinsodan partaalle sijoittaesssaan ohjuksia Kuubaan. Niin vain kävi että Nikitalla petti terveys ja henkinen tasapaino, kun tajusi mikä oli jenkkien tapa vastata uhkaan. Maailma on täynnä idiootteja. Ja hulluja.
Siis Hrustsev ja Kennedy juuri luovivat maailman takaisin järjen piiriin sieltä ydinsodan partaalta. Kylmä sota ei koskaan muuttunut kuumaksi, koska vaikka NL:n johdossa oli sellaisia seniilejä ukkoja kuin Brezhnev tai etenkin Tshernenko, hekään eivät ryhtyneet mihinkään niin kahjoon kuin täysmittaiseen hyökkäykseen länteen. Näissä pitää minusta aina pohtia sitä, mitä tällaisella sodalla olisi tarkoitus saavuttaa ja verrata tätä siihen, mitä sodasta mahdollisesti seuraa. Jopa varsin rajoitettu sota Ukrainassa on ollut vain haitaksi Venäjälle. On mahdotonta ajatella, että täysmittainen hyökkäyssota NATOa vastaan voisi millään tavoin päättyä hyvin Venäjälle. Stalin ei saavuttanut tavoitteitaan talvisodassa, mutta etukäteen se ei ollut mitenkään järjetön sota hänen katsantokannastaan. Hitler ei saavuttanut tavoitteitaan Barbarossassa, mutta etukäteen sekään ei ollut täysin tuhoontuomittu ajatus sen jälkeen, miten hyvin Saksa oli menestynyt lännessä. Venäjän hyökkäys NATOa vastaan vaatisi ensinnäkin tuollaisen Hitler/Stalin -tasoisen kahjon maan johtoon, mutta sen lisäksi vielä kenraalikunnan, joka ei jostain syystä suoraan sanoisi, ettei hyökkäyksellä ole mitään onnistumismahdollisuuksia.
Jos Venäjä luottaa siihen, että Nato-maat epäröivät, ei joku Suomen ja Pohjois-Norjan valtaus nyt mikään maailmansodan aloitus ole. Siis siellä Kremlissä olevien heebojen mielestä, siis välttämättä.
Erona tuossa siihen Kuuban kriisiin (jossa Hrustsev väärinarvioi USA:n reaktion) on se, että oli varsin helppo vain laivata ohjukset pois Kuubasta ja sillä koko kriisi saatiin purettua siinä vaiheessa, kun huomattiin, että homma oli menossa käteen. Mutta jos täydellä höyryllä oli painettu Norjaan ja sitten NATO ei epäröisikään, vaan ryhtyisi täysmittaisiin vastatoimiin, niin siitä olisi seurauksena täystuho.