Varusmieskoulutuksen sisällöstä

OldSkool kirjoitti:
Itse haluaisin vääntää tästä kevyen jalkaväen kehittämisestä vähän toisesta(kin) syystä. Nimittäin, näin YYA-sukupolven patuna oma mielikuvani oikeastaan jokaisesta uhkakuvasta menee liian helposti siihen, että "hyökkääjä tulee jokaista tieuraa pitkin ja leveyttä ja syvyyttä on aina maakunta kerralla". Näihän se ei ehkä jatkossa ole (??), koska hyökkääjänkään joukkoja ei ihan joka paikkaan riitä. Mutta edelleen luulen, että tieurista ja ilmatilasta valtaosa on hyökkääjän hallussa, jolloin kevyellä jalkaväelle ehkä jää paikkoja ottaa aloite sinne väleihin ja käyttäen taktiikkaa joka puree. Ei se saa olla ainoa puolustuskeino, mutta kun katsoo tulevaisuuden trendiä puolustustarvikkeiden hinnan noususta jne niin tällainen uskottava puolustuksen elementti ei saa jäädä poiskaan.
Olet kyllä siinä mielessä oikeassa, että jos asiaa tarkastellaan Keski-Eurooppalaisesta näkökulmasta niin tilanne onkin juuri se ettei hyökkääjän joukkoja ehkä jatkossa riitä täyttämään jokaista uraa jokaisessa maakunnassa.
Meidän kohdallamme tilanne on siinä mielessä toinen, että se "taistelutila" joka meillä on käytettävissä/ jolla taistelua todennäköisesti (taas kerran) käytäisiin, on niin suppea, että pienempikin armeija riittää täyttämään sen jokaista polkua myöten.
Mutta jokatapauksessa kannatan myös erittäin lämpimästi "kevyen jalkaväen" edelleen kehittämistä ja sen ominaisuuksien tehokasta hyödyntämistä.
Mielestäni meidän pitäisi tarkastella asiaa vieläkin ennakkoluulottomammin kuin nykyisin teemme, koska mahdollisuuksia olisi vaikka kuinka ja minkälaisia. Muutamia mainitakseni: Polkupyörät nykyaikaisten maastopyörien muodossa kulkuvälineenä..ja vieläkin lennokkaampi "kulkuväline" olisi hevonen! Useimmitenhan meidän ajatteluamme tässä kohtaa rajoittaa voimakkaasti se, että sekä polkupyöriä, että hevosia on aikanaan käytetty..sittemmin niistä on luovuttu "vanhanaikaisina" ja siksi emme kehtaa edes ajatella niiden hyödyntämistä nykyaikana.
Millainen olisikaan nykyaikaisella taistelukentällä psykologinen shokkivaikutus kun sumuisena aamuyönä pimeydestä ratsuväki syöksyisi lepäämässä ja huoltamassa olevan mekanisoidun joukon kimppuun...
No joo, jokatapauksessa Etelä-Suomalaisessa metsämaastossa osaavat kaverit liikkuisivat erittäin nopeasti ja huomaamatta maastopyörillä TAI sitten myös niillä hevosilla..
 
Polkupyöräjoukkojen ja heppojen yhdistelmä...en tunne kaakkoissuomen tie- ja uraoloja, mutta PK:n ja Kainuun tunnen. Maastopyörille sopivia uria on paljon. Jos hyödynnetään polkuverkostoa yhdistettynä metsäautotieverkostoon, niin liikkuvuutta tilan puolesta on jakaa asti. Jos polkuja käytetään väistöurana, ei sinne mekanisoitu joukko perään tule, ei varmasti. Ja fillarijoukko liikkuu muutaman kympin heittämällä pysyen silti toimintakykyisenä.

voisi olla vaikka kuinka imua, jos perustettaisiin jonkin varuskunnan yhteyteen fillariyksikkö. Yksikölle rakennettaisiin alamäkiajon, polkuajon, kikkailun yms. perusjutut ja annettaisi kanssa poikien ajaa eikä meinata. Veikkaan, ettei tuo yksikkö jäisi hakijoita vajaaksi. Fillarikaluston saisi järjelliseen hintaankin, vaikka hankkisi ihan oikeita vehkeitä, rinnalle joku losu, jolla harjoitella ja sitten se kalu, jolla tehdään. Tiedä millainen eliittiyksikkö tuosta kehittyisi.

Hevosia en tunne niin hyvin, että osaisin väittää mitään, mutta: nykyinen hevoskanta ei ole sama kuin edellisen sodan aikaan. On ravureita, ratsuja ja lemmikkejä. Kilpahevot ovat liian kuumia. Oikeastaan mieleen tulee käyttökelpoisena hevosena islanninponi: säänkestävä, vaatimaton, pärjää aikoja vaatimattomin eväin, terve, kantaa hyvin ja on säyseä käsiteltävä, varmajalkainen ja tottuu uuteen hoitajaan äkkiä.

Ei taida baikalin uumoilut iskeä hitek-visioita latoviin henkilöihin. Pitää olla hitekia, jos ei muuta niin edes siksi, että voi sanoa olevan.
 
baikal kirjoitti:
Hevosia en tunne niin hyvin, että osaisin väittää mitään, mutta: nykyinen hevoskanta ei ole sama kuin edellisen sodan aikaan. On ravureita, ratsuja ja lemmikkejä. Kilpahevot ovat liian kuumia. Oikeastaan mieleen tulee käyttökelpoisena hevosena islanninponi: säänkestävä, vaatimaton, pärjää aikoja vaatimattomin eväin, terve, kantaa hyvin ja on säyseä käsiteltävä, varmajalkainen ja tottuu uuteen hoitajaan äkkiä.
Jep..hevosten osalta..jos puhutaan ottohevosista..ongelma on juuri se, että "siviilihevosissa" ei ole sopivia hevosia tarjolla kuin hyvin harvoja. Sodanaikana suurin osa hevosista oli työhevosia, eli tottuneet tekemään hommia..eli olivat siis hyväkuntoisia hevosia ja siksi jaksoivat huomattavan hyvin.
Tämän päivän "siviilihevonen" tosiaan on lemmikki, harrastushevonen ja enimmilläänkin tuntihevonen. Näiden kaikkien ongelma on se sama kuin nykypäivän "ottosotilaankin" (reserviläisen siis), eli huono kunto.
Ravureista/ ex-ravureista, kun puhutaan Suomenhevosista, löytyisi jonkin verran soveliaita hevosia sotakäyttöön..mutta ei läheskään tarpeeksi.
Jos ratsuväkeä viriteltäisiin uudelleen, pitäisi hevoset olla "ammattisotahevosia", eli siis armeijan hevosia, jotka on varsasta saakka koulittu hommaansa.
No, eihän se tänä päivänä ole realismia, että armeija kasvattaisi hevosia ja kouluttaisi ratsuväkeä. Mutta miksi se ei ole realismia? Siksi, kun jokaisen mielessä takoo ajatus "ratsuväki on mennyttä aikaa, ei ratsuväellä nykypäivänä tee mitään, Saksan tankkien ja Puolan ratsuväen ottelu kertoi kaiken ratsuväen käyttökelpoisuudesta.." Sama pätee myös polkupyörin liikkuvaan kevyeen jalkaväkeen. Kukaan ei kehtaa pohtia ääneen että kevyt jalkaväki voisi kenties yhä edelleen Suomalaisissa olosuhteissa hyödyntää sekä polkupyöriä että hevosia..

Jotenkin pystyn hyvin kuvittelemaan sen tilanteen, jossa hyökkääjän mekanisoitu joukko on lepäämässä ja huoltamassa..kunnes aamuyön usvasta yhtäkkiä ryntää ratsuväki täyttä laukkaa vihollisen keskelle..ja aikansa riehuttuaan katoaa paikalta yhtä nopeasti kuin ilmestyikin..

Jos I maailmansodassa joukoille oli lamaannuttavaa kohdata tankkeja..saattaisi nykysodassa olla yhtä lamaannuttavaa kohdata taitavaa ja hyvin koulutettua ratsuväkeä..
 
Kapiainen kirjoitti:
No, eihän se tänä päivänä ole realismia, että armeija kasvattaisi hevosia ja kouluttaisi ratsuväkeä. Mutta miksi se ei ole realismia? Siksi, kun jokaisen mielessä takoo ajatus "ratsuväki on mennyttä aikaa, ei ratsuväellä nykypäivänä tee mitään, Saksan tankkien ja Puolan ratsuväen ottelu kertoi kaiken ratsuväen käyttökelpoisuudesta.." Sama pätee myös polkupyörin liikkuvaan kevyeen jalkaväkeen. Kukaan ei kehtaa pohtia ääneen että kevyt jalkaväki voisi kenties yhä edelleen Suomalaisissa olosuhteissa hyödyntää sekä polkupyöriä että hevosia..

Valitettavasti ratsuväki vanhentui konetuliaseden saavuttua taistelukentille. Nykyään saattaisi löytyä käyttöä rakuunoille

Ratsuväki = liikkuu ja taistelee ratsain
Rakuunat = liikkuu ratsain, taistelee jalkaisin.

Rakuuna liikkuu maastossa jossa moottoripyöräkään ei kulje ja kykenee kuljettamaan kalustoa joka jäisi jalkaväeltä kantamatta. Tosin vähän marginaaliseksi taitaisivat jäädä tilanteet jossa noista olisi huomattavaa etua.

Polkupyörät ovat tosiaan aika voittamattomia. Olihan meillä joskus ihan pataljoonatason osastoja PP:llä varustettuna. Liikkuu pitkiä matkoja huonossa maastossa. Jos poitsuille nikkaroitaisiin peräkärryjä niin johan kulkisi materiaalia mukana, puhutaan maantieajossa jo yli 150 kg:n hyötykuormasta/äijä. Napadynamoista saa virtaa iPod:iin ja kännykkään. Maakuntajoukkojen keino ja konsti?
 
Siis onko tosiaan niin että polkupyrät ei tänäpäivänä kuulu koulutukseen ja kalustoon? Kapiaisen tekstistä saa sen kuvan ja se on vähintäänkin outo ajatus.

Uudempia maastopyöriä en tunne mutta eipä tuo entinenkään palveluspyörä huono ollut. Keveämpi toki saisi olla niin helpompi olisi ylitellä nevoja ja rimpiä sekä hakkuuaukeita ja ryteikköjä noin niinkuin yleensä.

Hevoset minun mielestäni toimisi edeleen etenkin huollon toiminnassa ja vaikkapa raskaiden aseiden liikuttelussa , kunhan joukolta ei odoteta kovinkaan kummoista liikkuvuutta. Työhevoskanta on olematon, mutta valmennuksessa olevia huippukuntoisia ravureita ja työskenteleviä ratsuja löytyy varmasti tuhansia. näistä suurin osa lämminverisiä. Aika kummaa jos näistä ei olisi jonkinlaiseen työskentelyyn etenkin huollossa, en tiedä mitä työhevoselta rauhallisuuden suhteen pitää osata vaatia, mutta ravureiden ja ratsujen nykypäivänä pitää kestää autot, traktorit, kaikenlaiset jutut mitä ihmiset auheuttaa. Ja kestää kisoissa ja kisaalueilla hermopaineet. Ihan pakko mainita: Sonneja on maa pullollaan (Ah tuo wanhan ajan työjuhta, rauhallinen kuin kivi) mutta käsittelyyn tottumattomia.

Suurin ongelma minusta on kuitekin se että ei ole koulutusta, eikä osaamista ihmisten puolelta. Ei osata käsitellä elukoita välttämättä edes ammattilaisten taholta sellaisissa oloissa ja sellaisin välinein kuin miten niitä maastossa käytettäisiin ... Ja näitäkin ammattilaisia on aika vähän ja suurin osa varmaan sidottu maatalouden kriisiajan tarpeisiin, ovat yli-ikäisiä tai naisia. Hevostyttöjä en tähän edes sotke :a-grin:
 
Second kirjoitti:
Siis onko tosiaan niin että polkupyrät ei tänäpäivänä kuulu koulutukseen ja kalustoon? Kapiaisen tekstistä saa sen kuvan ja se on vähintäänkin outo ajatus.

Uudempia maastopyöriä en tunne mutta eipä tuo entinenkään palveluspyörä huono ollut. Keveämpi toki saisi olla niin helpompi olisi ylitellä nevoja ja rimpiä sekä hakkuuaukeita ja ryteikköjä noin niinkuin yleensä.

No siis kyllähän polkupyöriä jonkun verran varusmieskoulutuksessa käytetään, mutta käytännössä vain tilapäisenä siirtymisvälineena silloin kun moottorilla toimivaa kyytiä ei syystä tai toisesta ole tarjolla. Eli siis sellaista jääkärikoulutusta (jääkärijoukothan olivat alunperin nimenomaan polkupyörin liikkuvaa kevyttä jalkaväkeä) ei ole annettu sitten 80-luvun.
Eli silloin polkupyörä oli jääkärille "taisteluväline" jonka käyttöä ja hyödyntämistä eri (taistelu)tilanteissa opeteltiin ja harjoiteltiin..ja harjoittelun seurauksena jääkärit osasivat fillaria myös käyttää muuallakin kuin kestopäällysteisellä tiellä ampumaradalle siirtymisessä.
Olen kuitenkin siis edelleen sitä mieltä, että polkupyörässä olisi valtavasti potentiaalia meikäläisissä oloissa taistelevan kevyen jalkaväen välineeksi. Miksei se vanha "jääkäripyöräkin" kelpaisi, mutta mieluusti hyödyntäisin siitä valtavasti kehittyneempää, nykyaikaista maastopyörää joka osaavissa käsissä on todella kova menopeli vaikeassakin maastossa.
Jos homman organisoisi ja markkinoisi baikalin aikaisemmin esittämällä tavalla, halukkaista "kevyen jalkaväen jääkäreistä" tuskin olisi pulaa...ja uskon todella, että noiden joukkojen iskukyky olisi sopivassa maastossa varsin hyvä.
Aijai..saisipa tilaisuuden kouluttaa joskus yhden komppanian MTB-jääkäreitä ja todistaa pääsotaharjoituksessa joukon kyvyt ja MTB:n tarjoamat mahdollisuudet kevyen jalkaväen välineenä.
 
Olen ihan vissi, että tuosta konseptista saisi hyvän...ja tuosta muodostuisi ns. eliittiyksikkö. Fillareihin harjaantunut joukko ajaa tosi taipaleita, jos on tarvis ja pystyy todella hyödyntämään uria, joita vihollinen ei edes merkkaa ollenkaan.

Yksi juttu mitä olen monesti miettinyt, niin pitäisikö kevyen jalkaväen sallia seuraava, ottaen huomioon fyysisen kunnon vaatimukset: eli pistää muutama esikuntaheppu plaraamaan urheilutulosluetteloita, massatapahtumien luetteloja, hirvenhiihtoja, suunnistusosallistujien nimistöjä, jne.jne. ja panna haun koneelle päälle....ja oikeus sijoittaa luetteloista löytynyt nimi armotta kevyeen jalkaväkeen? Hakusapluunaksi riittäisi se, että hlö on suorittanut asepalveluksen ja ei ole aivan tolkuttoman vanha. Tätä voisi soveltaa vaikkapa 25-vuotta täyttäneiden osalta...eli operatiiviset joukot saisivat olla reservinsä osalta melko rauhassa. Minusta ei tunnu vaan olen varma, että tällä konstilla saataisiin kymmeniä tuhansia riittävän fysiikan omaavia reserviläisiä niihin joukkoihin, joissa fysiikka pitää olla kunnossa.

Jos kaveri antaisi edes kuukauden parin harmaan vaiheen niin tuon porukan saisi hitsattua kelvolliseksi kevyeksi jalkaväeksi aivan riippumatta siitä oliko peruskoulutus tykkimies, laskuvarjomies, soppatonkkakarju tahi vaikka traktorikuski. Ikähaarukka voisi hyvin olla joku 25-45...jopa 50 vuotta.

Kun pienennetään sa-joukkojen lkm:ää niin tuohon olisi varaa vielä pitkään SENKIN JÄLKEEN, kun asevelvollisuuden suorittajia on nykyistä vähemmän.

Eli soveltaisin tuota poimintaa siihen ylijäämään, joka nyt lilluu melko tyhjänpanttina harjoitusten yms. osalta. Sitä on turha miettiä syvän rauhan aikana, onko joukossa niitä joita ei homma nappaa, kas, puolustuslakien tullessa voimaan sitä nappaamista ei kysellä kuitenkaan.

otampa esimerkin yhdestä luettelosta: Jukolan viestin suomalaisosallistujat....ei siellä montakaan sataa rapakuntoista ukkoa ole juoksemassa, tuhansia nimiä luettelossa, joka kertoo suunnilleen sen mitä kevyen jalkaväen sijoittajan tarvii tietää.

Maratonin massatapahtumien osallistujaluettelot, hiihtotapahtumat jne.jne.jne. Ja kun tuntuisi siltä, että kapelo on sijoitettavista niin siirtyy joukkuelajien sarjoihin.

Kutakuinkin tuolla mallilla kävisin taistoon sitä vastaan, että sotalaitos tarvii nykyistä ressua kovempikuntoista väkeä rulliin.
 
Minusta Baikalilla on ihan oikea ehdotus ja näkökanta. Olen liki saletti että hyvä/kiitettävä kuntoisia jannuja kyllä löytyy kun lähdetään etsimään.

Ja voidaan kysyä että onko näin ehkä tarkoitus joskus tehdäkin? Ei kuitenkaan syvän rauhan aikana, mutta koska ammattisotilaat eivät oikeastaan ole kovinkaan huolestuneita reservin surkeasta kuntopuolesta ja toisaalta totuus on että kovin pikaisesti ei kuntoa saada nostettua radikaalisti niin minusta kovasti tuntuu että ajatuksena on kutsua koko reserviläismassa koolle erinäisiin "kutsunta"tilaisuuksiin jos ja kun tilanne alkaa uhkaavasti kiristyä. Ja siellä alkaa armoton selvitystyö siitä ketkä reserviläiset oikeasti on tehtävien vaatimalla tasalla ja ketkä eivät ole.

Jos sovelletaan sitä tilastoa että 10% varusmiehistä on erittäin kova kuntoisia jannuja niin meillä reservistä löytyisi se noin 100 000 kovakuntoista jannua, vanhemmat ei enää ole nin hyvä kuntoisia mutta pesee nuoret tissiposket mennen tullen fyysiikallaan. Hyvä kuntoisten prosenttilukema saattoi olla suurempi kuin tuo 10%, tuskin kuitenkaan 20%.
 
Kapiainen kirjoitti:
Olen kuitenkin siis edelleen sitä mieltä, että polkupyörässä olisi valtavasti potentiaalia meikäläisissä oloissa taistelevan kevyen jalkaväen välineeksi. Miksei se vanha "jääkäripyöräkin" kelpaisi, mutta mieluusti hyödyntäisin siitä valtavasti kehittyneempää, nykyaikaista maastopyörää joka osaavissa käsissä on todella kova menopeli vaikeassakin maastossa.

No mutta tästähän taitaa lähteä oikein off-road-topikki ! Nimittäin, nykyaikaista materiaalitekniikkaa ja maastopyöräkokemuksia yhdistäen voisi myös syntyä RakuunaRaketti :a-cheesy: , jollaista ei ole ennen nähty! Sitäpaitsi kotosuomessamme on useita erilaisia muotoiluakatemioita tms joissa voisi (piruuttaan) teettää konseptointia oppilastyönä. Ei vaatisi "kuin henkilön joka voisi toimia homman ohjaajana ja kertoisi RakuunaRaketilta vaadittavat ominaisuudet" (kuten että renkaat umpipolymeeriä, pakkasenkestävä, kevyt, luja, jne jne).
Taidanpa itse olla aloitteellinen ja heitän raaka-ajatuksen jonnekin Aalto-yliopiston Design Factoryyn. Voisi olla ihan hyvä jos kukin pohtisi onko lähipaikakunnilla muuta oppilaitosta jonne pallon voisi heittää. Kuvittelen, että edelleenkin oppilaitoksia kiinnostaa saada erilaisia ideoita oppilastöille.
 
baikal kirjoitti:
otampa esimerkin yhdestä luettelosta: Jukolan viestin suomalaisosallistujat....ei siellä montakaan sataa rapakuntoista ukkoa ole juoksemassa, tuhansia nimiä luettelossa, joka kertoo suunnilleen sen mitä kevyen jalkaväen sijoittajan tarvii tietää.

Maratonin massatapahtumien osallistujaluettelot, hiihtotapahtumat jne.jne.jne. Ja kun tuntuisi siltä, että kapelo on sijoitettavista niin siirtyy joukkuelajien sarjoihin.

Kutakuinkin tuolla mallilla kävisin taistoon sitä vastaan, että sotalaitos tarvii nykyistä ressua kovempikuntoista väkeä rulliin.

Kun tähän vielä lisäisi sen, että jyrkät ikärajat poistettaisiin kenttäarmeijasta niin olen lähes varma, että sellaiset 100 000 erittäin kovakuntoista reserviläistä löydettäisiin sijoitettavaksi fysiikkaa vaativiin tehtäviin. Kun nimittäin tänä päivänä selailee kestävyyslajien osallistujia, oli kyse sitten massatapahtumista tai kilpaurheilijoista eri kestävyysjaleissa ikämiessarjoista 35 - 45v, niin sieltä löytyy hyvin paljon hyvin kovakuntoisia miehiä. Monessa kestävyyslajissa kansallisella tasolla tilanne kun alkaa olemaan se, että kovakuntoisimmat kaverit löytyy 35-45 sarjoista ja vain ihan terävin kärki yleisestä sarjasta on kovempikuntoista kuin ikämiessarjojen kaverit. Sama pätee esim massamaratoneihin, ikämiessarjoista löytyy huomattavan paljon erittäin kovakuntoisia kavereita.
Olen aiemminkin sanonut, että jos olisi vapaat kädet valita oma SA-joukko, niin sen alaikäraja olisi 30v ja etsisin+valitsisin miehet nimenoaan erilaisten urheilutapahtumien tuloslistoista.
Nykysuuntaus on siinä mielessä nurinkurisen kaksijakoinen, että toisaalta tiedostetaan hyväkuntoisten sotilaiden tarve ja sen vuoksi reserviä nuorennetaan...ja siinä samalla menetetään iso joukko erittäin kovakuntoisia, vanhempia reserviläisiä. Paljon olisi tehostamista siinä, millä perusteella valintaa tehdään. Nuori ikä kun ei takaa hyvää fysiikkaa..nykyään kun alkaa olemaan melkein jo toisinpäin..
 
Miksi muuten polkupyörät on jätetty pois PV:n koulutuksesta? Vai onko ( omasta inttiajasta on niin kauan jo )? Omat poikani eivät kyllä ajaneet metriäkään fillarilla intissä. Vanhempi palveli KaartJR ( aloitti SPolK ja kotiutui Tjpääll ), nuorempi KarPr ( Psj ). Omasta inttiajastani muistan miten paljon kamaa fillarilla sai kuljetettua mukana, reppu, sukset talvella, pari tellua ym.
 
Bodyguard kirjoitti:
Miksi muuten polkupyörät on jätetty pois PV:n koulutuksesta? Vai onko ( omasta inttiajasta on niin kauan jo )? Omat poikani eivät kyllä ajaneet metriäkään fillarilla intissä. Vanhempi palveli KaartJR ( aloitti SPolK ja kotiutui Tjpääll ), nuorempi KarPr ( Psj ). Omasta inttiajastani muistan miten paljon kamaa fillarilla sai kuljetettua mukana, reppu, sukset talvella, pari tellua ym.

Niinkuin edellä kirjoitin: fillareilla kyllä ajellaan..mutta niiden kanssa toimimista ei kouluteta enää siten kuin ennen jääkäreille koulutettiin..ja siinä on silloin tietenkin erittäin merkittävä ja ratkaiseva ero.
 
Sitä juuri tarkoitin ja oihmettelin. Fillareiden kanssa toimimista, sorry epäselvä ilmaisuni. Sääli, jos näin hyvän ja helppokäyttöisen kulkuvälineen käyttöä ei enää arvosteta tai fillaritoiminnalle ei jää riittävästi aikaa.
 
Olen samaa mieltä kuin Bodyguard tuosta fillariasiasta.
Se on jäänyt varmaankin sen takia paitsioon, että kun on siirrytty koulutuksessa koko ajan enemmän ja enemmän mekanisoidun-/ moottoroidun jalkaväen suuntaan, on polkupyörät menettäneet merkityksensä.
Jossain jotkut vielä toisinaan satunnaisesti hyödyntävät polkupyöriä taistelukoulutuksessa..olen itsekin sitä tehnyt aina kun on ollut mahdollista, mutta se on jokatapauksessa niin pienimuotoista toimintaa että sillä ei sinänsä suurempaa merkitystä ole..vaikkakin siis monenlaisiin juttuihin niitä fillareita on kokeiltu ja ajatuksia testattu..useimmiten oikein hyvällä menestyksellä.
Henk.koht uskon siis vakaasti, että polkupyörissä olisi valtavasti hyödynnettävää kapasiteettia, joka jää hyödyntämättä suureksi osaksi siksi, että kukaan ei kehtaa sanoa ääneen: "käytetään polkupyöriä"..koska sellainen ei ole mekanisoitujen joukkojen aikakautena trendikästä.
 
Kapiainen kirjoitti:
Henk.koht uskon siis vakaasti, että polkupyörissä olisi valtavasti hyödynnettävää kapasiteettia, joka jää hyödyntämättä suureksi osaksi siksi, että kukaan ei kehtaa sanoa ääneen: "käytetään polkupyöriä"..koska sellainen ei ole mekanisoitujen joukkojen aikakautena trendikästä.

Tottahan se on. Muoti/imagoasia vaikuttaa vahvasti. Mutta voihan se muuttuakin joskus.
Tunnustan tässä, että mielessäni on pyörinyt (päiväsaikaan!) ihan hullu skenaario, jossa pitkittyneen kansainvälisen kriisin takia ulkomaankauppa on täysin jumissa ja armaan kotisuomen huoltovarmuus natisee vakavasti. Kaikki polttonesteet ovat tarkasti kohdennettuja ensi linjan joukkojen ja elintarviketuotannon tarpeisiin. Ja alueelliset joukot vievät Mustia Pst-asemiin vetäen sitä kuuden maastopyörän valjakolla ... :a-shocked:
Ei, en ole etanolin vaikutuksen alainen.
 
80-luvulla palvelleet varmaan vielä muistavat polkupyörillä liikkuvat jääkäripataljoonat. Ainakin RUK:ssa sellaisenakin mentiin. Ihan vauhdilla. Kyllä ihan harkinnan arvoinen asia.
 
juhapar kirjoitti:
80-luvulla palvelleet varmaan vielä muistavat polkupyörillä liikkuvat jääkäripataljoonat. Ainakin RUK:ssa sellaisenakin mentiin. Ihan vauhdilla. Kyllä ihan harkinnan arvoinen asia.

Olen täysin samaa mieltä ja saamani koulutuskin riittäisi sellaisissa joukoissa toimimiseen.

Mutta ei se vaan käy päinsä!

Polkupyöräpataljoonat on kuopattu ja 250 000 reserviläistä on siirretty ruutiukkoihin.

Sen varmistamiseksi, etteivät polkupyöräpataljoonat ilmesty mistään uudelleen, on niiden materiaali pääosin viety naulatehtaalle, myyty, tuhottu tai poltettu. Se on kattokaas se varastointi niiiiin kallista.
 
skärdis kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
80-luvulla palvelleet varmaan vielä muistavat polkupyörillä liikkuvat jääkäripataljoonat. Ainakin RUK:ssa sellaisenakin mentiin. Ihan vauhdilla. Kyllä ihan harkinnan arvoinen asia.

Olen täysin samaa mieltä ja saamani koulutuskin riittäisi sellaisissa joukoissa toimimiseen.

Mutta ei se vaan käy päinsä!

Polkupyöräpataljoonat on kuopattu ja 250 000 reserviläistä on siirretty ruutiukkoihin.

Sen varmistamiseksi, etteivät polkupyöräpataljoonat ilmesty mistään uudelleen, on niiden materiaali pääosin viety naulatehtaalle, myyty, tuhottu tai poltettu. Se on kattokaas se varastointi niiiiin kallista.

Aikanaan kaksi panssarimiina polkupyörän tangossa ja täysi pakkaus selässä olen polkupyörällä kiertänyt Pohjan lahden koska Tammisaaren sillat oli "tuhottu" ja siirryttiin Syndaleniin. Kaaduin 19 kertaa(laskin kaatumiset) jäisellä syksyisellä tiellä. En saanut pahempia vammoja kuin että paikat olivat kaatumisista kipeitä seuraavana päivänä.

Muutama kaveri rikkoi niin monta pp:tä että varapyörät loppuivat, pääsivät traktorille.

Oli aivan järjetön harjoitus. Kuorma-autoja oli olemassa ja mikään ei puolustanut siirtymistä polkupyörillä, muu kuin että oli harjoitusohjelmassa. Silloin henkilökunta ei osannut soveltaa, vaan piti tehdä olosuhteissa kuin olosuhteissa.

Oli pp-joukoilla ehkä jotain tekoa joskus, mutta tänä päivänä olisivat aika marginaalista touhua.

Turha vanhoja aikoja haikailla.
 
adam7 kirjoitti:
skärdis kirjoitti:
juhapar kirjoitti:
80-luvulla palvelleet varmaan vielä muistavat polkupyörillä liikkuvat jääkäripataljoonat. Ainakin RUK:ssa sellaisenakin mentiin. Ihan vauhdilla. Kyllä ihan harkinnan arvoinen asia.

Olen täysin samaa mieltä ja saamani koulutuskin riittäisi sellaisissa joukoissa toimimiseen.

Mutta ei se vaan käy päinsä!

Polkupyöräpataljoonat on kuopattu ja 250 000 reserviläistä on siirretty ruutiukkoihin.

Sen varmistamiseksi, etteivät polkupyöräpataljoonat ilmesty mistään uudelleen, on niiden materiaali pääosin viety naulatehtaalle, myyty, tuhottu tai poltettu. Se on kattokaas se varastointi niiiiin kallista.

Oli pp-joukoilla ehkä jotain tekoa joskus, mutta tänä päivänä olisivat aika marginaalista touhua.

Turha vanhoja aikoja haikailla.

No niin, sitähän minäkin.. Hetken jo innostuin, että olisi hyville miehille edelleenkin käyttöä, mutta turhaan. Ruutiukko mikä ruutiukko.
 
OldSkool kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Henk.koht uskon siis vakaasti, että polkupyörissä olisi valtavasti hyödynnettävää kapasiteettia, joka jää hyödyntämättä suureksi osaksi siksi, että kukaan ei kehtaa sanoa ääneen: "käytetään polkupyöriä"..koska sellainen ei ole mekanisoitujen joukkojen aikakautena trendikästä.

Tottahan se on. Muoti/imagoasia vaikuttaa vahvasti. Mutta voihan se muuttuakin joskus.
Tunnustan tässä, että mielessäni on pyörinyt (päiväsaikaan!) ihan hullu skenaario, jossa pitkittyneen kansainvälisen kriisin takia ulkomaankauppa on täysin jumissa ja armaan kotisuomen huoltovarmuus natisee vakavasti. Kaikki polttonesteet ovat tarkasti kohdennettuja ensi linjan joukkojen ja elintarviketuotannon tarpeisiin. Ja alueelliset joukot vievät Mustia Pst-asemiin vetäen sitä kuuden maastopyörän valjakolla ... :a-shocked:
Ei, en ole etanolin vaikutuksen alainen.

Neljä pyörää riittää tai sitten kolmekin, kyllä kolme riittää. Saataisiin sellainen modernisoitu troikka. Kärrissä kulkisi komppanianpäällikkökin vaivatta, seuraavassa vaunussa radisti ja kolmannessa komppanian päivärahakassa ja tupakkakanttiini.

Kasivaljakko voisi hyvinkin kiskoa sanotaanko raskasta heitintä, seuraava kasivaljakko kranaatteja, kolmas toisi tulenjohtueen radion, sen mainion 317:n.

Olisi se juhlava näky, kun tuon convoyn ajattaisi 6.12. 2014 Helsingin itsenäisyyspäivän paraatiin kaikkien ulkomaisten attaseoiden silmien editse..liikutun lähes kyyneliin, kun mietin reaktioita.
 
Back
Top