Aseisiin voitaisiin suhtautua vähemmän hysteerisesti ilman että homma täysin leviää käsiin. Minusta jo varusmiespalveluksen asiallinen suorittaminen on todiste siitä, että ihminen on kelvollinen saamaan aseluvan niin reserviläiskiväärille, kuin pistoolillekin. Tällä hetkellä velvollisuuksien ja oikeuksien välillä on melkoinen ristiriita. Eihän tämä mikään polttava ongelma ole, vaan tarvitseva kyllä aseluvan saa, mutta turhan paljon hommassa on mukana byrokratiaa.Täähän se perinteikäs tapa oli silloin kuin se vielä oli mahdollista. Suojeluskuntiinkin voitiin aikanaan hyväksyä jäseniksi 17-vuotta täyttäneitä nuoria miehiä ja silloin heille myös jaettiin tietysti kiväärit. Ei siinä silloin nähty olevan mitään ihmeellistä.
Koska tämä maailma valitettavasti upposi mereen niinkuin Atlantis jo 1944 niin sen jälkeen asia on ollut vähän toinen, mutta mullakin on ensimmäiset Puolustusvoimien ylläpitämään asevelvollisuusrekisteriin (ei siis MPK-kortille, vaikka löytyy nämä sieltäkin) merkityt rinnasteiset kertausharjoitusvuorokaudet merkitty ajalle, jolloin olen ollut 16-vuotias enkä siten edes asevelvollinen. Tämän ei kai pitäisi olla mahdollista, mutta niinpä vaan on. Suomessa on ollut vuosituhannen vaihteen molemmin puolin vuosia kestävä aikaikkuna, jolloin osa lukion oppimäärästä on ollut mahdollista suorittaa esimerkiksi sissikoulutuksena siten, että ne näkyvät myös valinnaisina aineina päättötodistuksessa. Kuulostaa ehkä uskomattomalta, mutta näin se oli silloin sotien jälkeisen vapaaehtoisen maanpuolustuksen kulta-ajan aallonharjalla ennenkuin valtiovallan kuristava rautakoura tiukensi otetta ja tappoi paljon siitä kulta-ajan hengestä.
Olen sittemmin miettinyt voisinko muodin mukaisesti uhriutua ja rahastaa tällä jollain tapaa. Ilmeistähän on, että silloista nuorta idealistia voidaan tällä perusteella pitää lapsisotilaana. Ja tietysti kaikki mikä ei ole mennyt milloistenkin halujeni ja suunnitelmieni mukaan johtuu tästä lapsisotilas-ajan traumasta, jota pitäisi mehevän korvauksen jälkeen purkaa terapiassa...
Myös ensimmäisen 9x19 pistoolin ja TT3 7.62x39 kiväärin hankinta ajoittuu samaan ikävuoteen. Enäähän tälläinen ei ole mahdollista, mutta silloin vallesmanni kirjoitti hankintaluvat tuoreelle SRA ampujalle pikavauhtia. Toki hän kuului saman pitäjän reserviläisyhdistykseen ja tiesi minut jo pikkupojasta lähtien jollain tapaa.
Aika entinen ei koskaan enää palaa...
Asiallisen säilyttämisen vaatimukset olisivat tietysti voimassa, vaikka lupamenettelyä höllättäisiin ja luvat voisi edelleen myös perua, mikäli syyllistyy vaikkapa huume-, tai väkivaltarikoksiin. Aseiden väärinkäyttö tai muu perseily pitäisi tietysti olla napakasti sanktioitua, eli luottamuksen myötä tulisi myös vastuuta. En usko teoriaan, jonka mukaan naapuririitoja alettaisiin tuollaisessa mallissa setviä aseellisesti.