Lepard ei yllä suun mauksi esitä seikkoja, mitkä liittyvät teknologia-armeijan ylläpitoon ja operatiivisessa kunnossa pitämiseen.
Sorry, kuvittelin että porukka tietäisi perusteita. Joten muutama kommentti.
Esim T-72:ssa on elektroniikkaa hyvin vähän ja sekin on aika robustia. Putkiradiot, perinteinen ampujan optiikka, vanhanaikaiset infra-puna valaisimet ja tähtäin, yksinkertainen perus dieselmoottori. Helppo huoltaa, tolkullinen mekaanikko, vasara ja rautalankaa ja pääosa kenttähuollosta on hoidettavissa. Pääosan vaunulle tehtävistä huolloista ja korjauksista hoitaa suhteellisen kevyesti koulutettu mekaanikko. Vaunun voi heittää kuusen alle ja hakea vuoden kuluttua, pelittää edelleen.
Leopard 2A4:ssa sitä elektroniikkaa on jo enemmän. Lämpökamera, joka kuluu käytössä ja on vaihdettava tiettyjen käyttötuntien jälkeen. Maksaa satoja tuhansia. Kehittynyt optiikka, ammunnan hallintajärjestelmässä vakautetut peilit jne. Edellyttää säännöllistä huoltoa ja typettämistä. Hyppivätaajuuiset radiot, jotka edellyttävät säännöllisiä päivityksiä, korjaaminen aina korjaamotason juttu, helposti menee teolliseen korjaukseen, jos pelkillä piirikorttien vaihtamiselle ei pärjää.
Moottorissakin on ohjauselektroniikkaa ja koko voimakone-vaihteisto paketin korjaus on aina korjaamotason hommaa. Vaunussa on yleisesti ottaen hyvin vähän varsinaisesti kentällä korjattavaa. Viat merkitsevät yleensä komponenttien vaihtoa, jotka sitten joko korjataan teollisesti tai korvataan uusilla. Pääosan työstä tekee pitemmälle koulutetut teknikot.
Vaunun varastointi edellyttää kuivia tiloja, vähintään katos ja sisätilan kuivatusta Munters-kuivaimella/vastaavalla. Tätäkin yleensä tehdään vain muutama kuukausi, pitempiaikainen varastointi aina hallissa.
Armatan kaltaisessa vaunussa on ilmeisesti sitä elektroniikkaa huomattavasti enemmän. Perinteistä optiikkaa ei juuri ole vaan sensori-informaatio välitetään sähköisesti. Isoja kosketusnäyttöjä, kehittynyt? johtamisjärjestelmä. Todennäköisesti merkittävä määrä tietokoneita sensorifuusioon ja jopa tekoälyä tukemaan miehistön toimintoja. Millimetroaalto-alueen tutkia ja elektro-optisia sensoreita, paljon kameroita. Tietokoneet edellyttävät päivityksiä, meillä johtamisvaunut ovat jo nykyään hallissa seisoessaan kiinni verkossa, ja johtamisjärjestelmien päivitykset tehdään verkon kautta. Varastointikustannukset ovat melkoiset jo hallien ja verkkojen rakentamisen takia. Ja niitä päivityksiä ei väännä joku 20 ruplaa tunnissa maksava mekaanikko.
Kaikki tuo elektroniikka maksaa, en jaksa uskoa että venäläiset kykenevät tekemään piirikortteja, lämpökameroita ja muita välineitä valtavan paljon halvemmalla kuin länsimaissa tehdään. Varsinkin kun suuri osa elektroniikasta on länsimaista, joka tekee muuten niistä varaosien hankinnasta nykytilanteessa mielenkiintoista..ja kallista. Voin vain kuvitella mitä maksaa mm-aaltoalueen tutkan radomin vaihtaminen tai elektronisesti keilaavan tutkan (joita vaunussa on 4) elektroniikan korjaaminen.
Kaikella kalustolla on tietty operatiivinen käytettävyys. Lämpökamera kestää tyypistä riippuen 1000-2000 tuntia. Tykillä voi ampua tietyn määrän laukauksia, esim alikaliiperilaukauksilla putki voi olla jo muutaman sadan laukauksen jälkeen varsin kulunut. Voimakonepaketista saa tietyn määrän ajotunteja, telat kestää tietyn määrän kilometrejä jne. Jokaisella piirikortilla on maksimikäyttöikänsä. Ja mitä enemmän kalustoa käytetään, sitä nopeammin se käytettävyys loppuu. Sen jälkeen on edessä teollinen korjaus joka on kallista puuhaa. Meillä on reserviläisarmeija, jolloin kalustosta on koulutuskäytössäesim vain 20%. Loput on varastossa. Tällöin voidaan kierrättää kalustoa, niin että koulutus pyörii ja kun noin puolet operatiivisesta käytettävyydestä on mennyt, kalusto laitetaan varastoon ja otetaan tuore tilalle. Näin ei välttämättä koskaan tule teollinen korjaus vastaan. Ammattiarmeijassa jossa kaikkia kalusto on kokoajan käytössä, tämä ei onnistu. Kalusto kuluu em esimerkissä viisi kertaa nopeammin, jolloin on pakko tehdä niitä teollisia korjauksia.
Tuo vaunuesimerkki kertautuu lentokalustolla moninkertaisesti kun sukupolvi vaihtuu. Vanha MIG-21 oli tehokkaan moottorin ympärille rakennettu ohut peltikuori, yksinkertainen tutka ja pari ohjusta. Jos venäläisten kopiohäivehävittäjä muistuttaa yhtään jenkkien vastaava, se on satojen tietokoneiden klimppi johon ympätty moottori ja aseistus. Kaikki mitä edellä puhuttiin huollosta ja ylläpidosta on vieläkin paljon monimutkaisempaa ja kalliimpaa.
Summa summarum, venäläisillä on edessään melko kylmä suihku kun 70% kalustosta on tavoitetilan mukaisesti uutta ja pidetään 80-85% käyttövalmiudessa (joka on muuten aivan hemmetin kova vaatimus....ja maksaa pirusti).