Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset: Kovat nuhteet ja ohjeet Suomelle
- Viestiketjun aloittaja Tvälups
- Aloitus PVM
Morgenstern
Luutnantti
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset: Kovat
Tulipas mieleen, että jos Venäjä menettäisi (NATOsuomen myötä)
Suomenlahden satamat, Pietarin talousalueen, Stockmanin kaasut ja Murmanskin
USAn kuristusotteeseen,
niin kuinkas kauan Putin, Medvedev ja tämä uusi komentaja Makarov olisivat vallassa,
tai edes hengissä? Itse veikkaan paria viikkoa.
Tulipas mieleen, että jos Venäjä menettäisi (NATOsuomen myötä)
Suomenlahden satamat, Pietarin talousalueen, Stockmanin kaasut ja Murmanskin
USAn kuristusotteeseen,
niin kuinkas kauan Putin, Medvedev ja tämä uusi komentaja Makarov olisivat vallassa,
tai edes hengissä? Itse veikkaan paria viikkoa.
Deeiii
Eversti
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset
No sanotaan se sitten suoraan: minä en luota, että niistä turvatakuista olisi tositilanteessa mitään konkreettista hyötyä. Tositilanteessa epäluotettava turvatakuu on paljon vaarallisempi kuin ei turvatakuita lainkaan. Varsinkin, jos turvatakuun hintana on sitoutuminen samaan liittoumaan kolmen pienen, haavoittuvaisen ja Venäjän kanssa huonoissa väleissä olevan jäsenvaltion kanssa.
NATO on sotilaallisesti ja poliittisesti taantuva liittokunta. Se on 20 vuoden kovasta yrityksestä huolimatta edelleen Yhdysvallat + soittokunta, ja Yhdysvaltojen tähti laskee ja mielenkiinto siirtyy Tyynellemerelle. Katso tuota Euroopan tilannetta: ihanko oikeasti ajattelet, että sieltä löytyy lähivuosikymmeninä pätäkkää korvaamaan Yhdysvaltojen sotilaallinen suorituskyky? Tai mielenkiintoa? Kun Atlantin lukon, Islannin ilmavalvontaan ei herra paratkoon riitä edes laivuetta harjoitushävittäjiä?
Vähän voisin NATOn takuisiin uskoa, jos olisimme siinä Puolan koordinaateissa. Mutta meillä on tässä vielä meidän ja edes teoriassa sotilaallisesti auttamiskykyisten NATO-maiden välissä monta sataa kilometriä Itämerta. Venäjällä on jo nyt aika ärhäköitä meritorjuntaohjuksia, ja ne vain kehittyvät, samalla kun laivojen koko lähinnä kasvaa, eli yhdellä osumalla upottaa paljon enemmän sotamateriaalia. Toisesta suunnasta ainoa vaihtoehtoinen raskas logistiikkareitti on samaan tapaan haavoittuvalla laivalla Pohjois-Norjaan, Pohjois-Norjasta maantietä Kolariin ja sieltä yhtä ainoaa rataa junalla. Ruotsin varaan ei vaan voi laskea, jos se ei edes ole mukana liittokunnassa.
Sama koskee ilmatuen tukialueita: niitä lähitulevaisuuden 200 miljoonaa per maksavia hävittäjiä ja niiden logistiikkapumppua ei tulla tuomaan ainakaan pitkänmatkan maasta-maahan ohjusten ulottuville, eikä luultavasti mihinkään, minne Venäjän ilmavoimat voivat muutamissa minuuteissa iskeä. Eikä niitä edes kannattaisi lennättää minnekään, minne se logistiikkahäntä ei pääse, koska pelkällä taitolennolla ei sotia voiteta. Joten ilman Ruotsia tilanne olisi se, että liittouman ilmatuki operoisi jostain Bornholmista tai Pohjois-Norjasta käsin, kun taas vastapuolen ilmavoimat operoisivat hyvin läheltä ja oman ilmatorjunnan turvasta.
Teoriassa tietysti olisi mahdollista esivarastoida näitä sotamateriaaleja, mutta ainakin minä olen lukenut noita NATO-tiedonantoja niin, että tälläistä nimenomaisesti ei harjoitettaisi.
Ja sitten on vielä se Euroopan riippuvuus Venäjän energiasta. Henkilökohtaisesti uskon, että jos Venäjä Suomeen ikinä enää hyökkää (mitä pidän epätodennäköisenä), niin hyökkäys tapahtuu talvella. Siinä voitetaan paitsi se, että maasto on panssareille helpompaa, myös se, että jos Länsi-Eurooppa ärsyttää talvisaikaan Venäjää mitenkään, niin valot sammuvat, lämmitys katkeaa ja suuri osa logistiikasta hyytyy kuukaudessa. Venäjälle ei siinä olisi paljonkaan hävittävää, kun kaasun ja öljyn hinta tulee pitkällä tähtäimellä vain nousemaan ja ostajia riittää idässäkin.
Ei se varmaan Euroopan kuolinisku olisi, mutta jos ja kun Venäjän operaatio perusteltaisiin kansainvälisesti "rajoitettuna humanitaarisena interventiona" "sorretun vähemmistön" oikeuksien turvaamiseksi, niin energia olisi aika iso naula siinä arkussa, missä aputoiveemme sitten pitkällisten ja kovasti sympatiseeraavien neuvottelujen jälkeen haudataan.
Todennäköisesti myös siksi, ettei se enää ole ajankohtainen: jos mietit tätä Euroopan päätöksenteon nopeutta, niin se Venäjän asevoimien hyökkäävä osa kiillottelee jo vanteita voitonparaatia varten, kun Brysselissä vielä apulaiset juoksevat pää märkänä croissantteja kokouspöytiin hakemassa. Minä nimittäin luulen vahvasti, että keskimääräinen eurooppalainen poliitikko ei ole ainakaan ihan hirveällä kiireellä julistamassa sotaa Venäjälle.
NATO-intoilu ei ehkä ollut Georgian sodan suora syy, mutta jos luulet, ettei se mitenkään vaikuttanut Venäjän antipatioihin, niin erehdyt. Kyllä siellä varmasti nähtiin, että nyt saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: annetaan opetus georgialaisille ja estetään NATOn laajeneminen raukoille rajoille. En minä ennaltaehkäisevään sotaan nykyisellään usko, mutta jos jäsenyyttä ollaan hakemassa muutenkin kireässä tilanteessa, niin sitten ehkä.
Eli summa summarum, uskokoon NATOn ratsuväen tuloon ken tahtoo. Minä en. En edes nyt, ja tulevaisuustrendit osoittavat mielestäni vain väärään suuntaan.
Siitä olen kyllä aivan varma, että jos NATOon mennään, niin Venäjä jotenkin sen tyytymättömyytensä kyllä ilmaisee ja ulosmittaa. Tuskinpa vain sodalla, mutta tässä nykytilanteessa ihan kaupankäynnin vaikeuttaminenkin sattuisi aika lujasti.
rehti kirjoitti:
No sanotaan se sitten suoraan: minä en luota, että niistä turvatakuista olisi tositilanteessa mitään konkreettista hyötyä. Tositilanteessa epäluotettava turvatakuu on paljon vaarallisempi kuin ei turvatakuita lainkaan. Varsinkin, jos turvatakuun hintana on sitoutuminen samaan liittoumaan kolmen pienen, haavoittuvaisen ja Venäjän kanssa huonoissa väleissä olevan jäsenvaltion kanssa.
NATO on sotilaallisesti ja poliittisesti taantuva liittokunta. Se on 20 vuoden kovasta yrityksestä huolimatta edelleen Yhdysvallat + soittokunta, ja Yhdysvaltojen tähti laskee ja mielenkiinto siirtyy Tyynellemerelle. Katso tuota Euroopan tilannetta: ihanko oikeasti ajattelet, että sieltä löytyy lähivuosikymmeninä pätäkkää korvaamaan Yhdysvaltojen sotilaallinen suorituskyky? Tai mielenkiintoa? Kun Atlantin lukon, Islannin ilmavalvontaan ei herra paratkoon riitä edes laivuetta harjoitushävittäjiä?
Vähän voisin NATOn takuisiin uskoa, jos olisimme siinä Puolan koordinaateissa. Mutta meillä on tässä vielä meidän ja edes teoriassa sotilaallisesti auttamiskykyisten NATO-maiden välissä monta sataa kilometriä Itämerta. Venäjällä on jo nyt aika ärhäköitä meritorjuntaohjuksia, ja ne vain kehittyvät, samalla kun laivojen koko lähinnä kasvaa, eli yhdellä osumalla upottaa paljon enemmän sotamateriaalia. Toisesta suunnasta ainoa vaihtoehtoinen raskas logistiikkareitti on samaan tapaan haavoittuvalla laivalla Pohjois-Norjaan, Pohjois-Norjasta maantietä Kolariin ja sieltä yhtä ainoaa rataa junalla. Ruotsin varaan ei vaan voi laskea, jos se ei edes ole mukana liittokunnassa.
Sama koskee ilmatuen tukialueita: niitä lähitulevaisuuden 200 miljoonaa per maksavia hävittäjiä ja niiden logistiikkapumppua ei tulla tuomaan ainakaan pitkänmatkan maasta-maahan ohjusten ulottuville, eikä luultavasti mihinkään, minne Venäjän ilmavoimat voivat muutamissa minuuteissa iskeä. Eikä niitä edes kannattaisi lennättää minnekään, minne se logistiikkahäntä ei pääse, koska pelkällä taitolennolla ei sotia voiteta. Joten ilman Ruotsia tilanne olisi se, että liittouman ilmatuki operoisi jostain Bornholmista tai Pohjois-Norjasta käsin, kun taas vastapuolen ilmavoimat operoisivat hyvin läheltä ja oman ilmatorjunnan turvasta.
Teoriassa tietysti olisi mahdollista esivarastoida näitä sotamateriaaleja, mutta ainakin minä olen lukenut noita NATO-tiedonantoja niin, että tälläistä nimenomaisesti ei harjoitettaisi.
Ja sitten on vielä se Euroopan riippuvuus Venäjän energiasta. Henkilökohtaisesti uskon, että jos Venäjä Suomeen ikinä enää hyökkää (mitä pidän epätodennäköisenä), niin hyökkäys tapahtuu talvella. Siinä voitetaan paitsi se, että maasto on panssareille helpompaa, myös se, että jos Länsi-Eurooppa ärsyttää talvisaikaan Venäjää mitenkään, niin valot sammuvat, lämmitys katkeaa ja suuri osa logistiikasta hyytyy kuukaudessa. Venäjälle ei siinä olisi paljonkaan hävittävää, kun kaasun ja öljyn hinta tulee pitkällä tähtäimellä vain nousemaan ja ostajia riittää idässäkin.
Ei se varmaan Euroopan kuolinisku olisi, mutta jos ja kun Venäjän operaatio perusteltaisiin kansainvälisesti "rajoitettuna humanitaarisena interventiona" "sorretun vähemmistön" oikeuksien turvaamiseksi, niin energia olisi aika iso naula siinä arkussa, missä aputoiveemme sitten pitkällisten ja kovasti sympatiseeraavien neuvottelujen jälkeen haudataan.
Todennäköisesti myös siksi, ettei se enää ole ajankohtainen: jos mietit tätä Euroopan päätöksenteon nopeutta, niin se Venäjän asevoimien hyökkäävä osa kiillottelee jo vanteita voitonparaatia varten, kun Brysselissä vielä apulaiset juoksevat pää märkänä croissantteja kokouspöytiin hakemassa. Minä nimittäin luulen vahvasti, että keskimääräinen eurooppalainen poliitikko ei ole ainakaan ihan hirveällä kiireellä julistamassa sotaa Venäjälle.
rehti kirjoitti:
NATO-intoilu ei ehkä ollut Georgian sodan suora syy, mutta jos luulet, ettei se mitenkään vaikuttanut Venäjän antipatioihin, niin erehdyt. Kyllä siellä varmasti nähtiin, että nyt saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: annetaan opetus georgialaisille ja estetään NATOn laajeneminen raukoille rajoille. En minä ennaltaehkäisevään sotaan nykyisellään usko, mutta jos jäsenyyttä ollaan hakemassa muutenkin kireässä tilanteessa, niin sitten ehkä.
Eli summa summarum, uskokoon NATOn ratsuväen tuloon ken tahtoo. Minä en. En edes nyt, ja tulevaisuustrendit osoittavat mielestäni vain väärään suuntaan.
Siitä olen kyllä aivan varma, että jos NATOon mennään, niin Venäjä jotenkin sen tyytymättömyytensä kyllä ilmaisee ja ulosmittaa. Tuskinpa vain sodalla, mutta tässä nykytilanteessa ihan kaupankäynnin vaikeuttaminenkin sattuisi aika lujasti.
Deeiii
Eversti
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset
Mun tulkinta Talvisotaan johtaneista syistä antaa aika paljon painoarvoa sille, että paranoidi Stalin ei kyennyt luottamaan Suomen puolueettomuuteen tosipaikan tullen. Toki mukana oli ahneutta, ideologiaa ja puhdasta kusipäisyyttäkin, mutta isossa roolissa oli myös suomalaisten poliitikkojen kyvyttömyys ja haluttomuus ymmärtää, miltä Saksan kanssa kaveeraaminen venäläisistä näytti. Mannerheim taisi olla ainoita, jotka kupletin juonen tajusivat. Sodan jälkeen Paasikivi sitten vielä paremmin.
Tällä hetkellä Venäjän johto ei ehkä ole ihan yhtä paranoidia, mutta eivät ne kyllä ihan tasapainoisiakaan näillä meidän mittapuilla ole.
Jos venäläisillä on yhtenä päivänä kana kynittävänä Viron kanssa, niin luotetaanko meidän rauhantahtoisuuteemme enemmän, jos olemme samassa sotilasliitossa?
Tekniikka on toki kehittynyt, mutta maantiede on edelleen maantiedettä. Ja isolle ynnä epävarmalle suurvallalle on jo ihan puhtaasti arvovaltakysymys, että "vastapuolen" sotilasliitto ei laajene sen lähialueille, vaikutti se sotilaalliseen tasapainoon tai ei. Nuo Meksikon, Kanadan ja Kuuban esimerkit ovat valaisevia. Tai vaikka se, millaista porua Yhdysvalloissa syntyi siitä, että pari hassua venäläistä pommikonetta lensi yhden kerran Venezuelaan.
skärdis kirjoitti:
Mun tulkinta Talvisotaan johtaneista syistä antaa aika paljon painoarvoa sille, että paranoidi Stalin ei kyennyt luottamaan Suomen puolueettomuuteen tosipaikan tullen. Toki mukana oli ahneutta, ideologiaa ja puhdasta kusipäisyyttäkin, mutta isossa roolissa oli myös suomalaisten poliitikkojen kyvyttömyys ja haluttomuus ymmärtää, miltä Saksan kanssa kaveeraaminen venäläisistä näytti. Mannerheim taisi olla ainoita, jotka kupletin juonen tajusivat. Sodan jälkeen Paasikivi sitten vielä paremmin.
Tällä hetkellä Venäjän johto ei ehkä ole ihan yhtä paranoidia, mutta eivät ne kyllä ihan tasapainoisiakaan näillä meidän mittapuilla ole.
Jos venäläisillä on yhtenä päivänä kana kynittävänä Viron kanssa, niin luotetaanko meidän rauhantahtoisuuteemme enemmän, jos olemme samassa sotilasliitossa?
Tekniikka on toki kehittynyt, mutta maantiede on edelleen maantiedettä. Ja isolle ynnä epävarmalle suurvallalle on jo ihan puhtaasti arvovaltakysymys, että "vastapuolen" sotilasliitto ei laajene sen lähialueille, vaikutti se sotilaalliseen tasapainoon tai ei. Nuo Meksikon, Kanadan ja Kuuban esimerkit ovat valaisevia. Tai vaikka se, millaista porua Yhdysvalloissa syntyi siitä, että pari hassua venäläistä pommikonetta lensi yhden kerran Venezuelaan.
skärdis
Respected Leader
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset
Oliko lännestä tulevan hyökkäyksen pelko silkkaa paranoiaa?
Eipä mennyt talvisodasta pitkääkään aikaa, kun suomalaiset olivat jo valmistelemassa hyökkäystä Neuvostoliittoon. Olisiko näin jäänyt tapahtumatta ilman talvisotaa ja siitä seurannutta revanssihenkeä? Entä olisiko Hitler jättäny pohjoisimman Euroopan sotilaalliseksi tyhjiöksi, jos Suomi olisi ilmoittanut olevansa puolueeton?
Deeiii kirjoitti:
Oliko lännestä tulevan hyökkäyksen pelko silkkaa paranoiaa?
Eipä mennyt talvisodasta pitkääkään aikaa, kun suomalaiset olivat jo valmistelemassa hyökkäystä Neuvostoliittoon. Olisiko näin jäänyt tapahtumatta ilman talvisotaa ja siitä seurannutta revanssihenkeä? Entä olisiko Hitler jättäny pohjoisimman Euroopan sotilaalliseksi tyhjiöksi, jos Suomi olisi ilmoittanut olevansa puolueeton?
Tvälups
Ylipäällikkö
Venäjän asevoimien päällikkö
Wallin vastasi Makaroville tiukkaan sävyyn
il Torstai 7.6.2012 klo 12.25
Puolustusministeri Stefan Wallin tapasi Venäjän yleisesikunnan päällikön kenraali Nikolai Makarovin.
Ministeri Wallin tähdensi Makaroville hallitusohjelman kohtaa, jossa todetaan Suomen suhde Natoon.
Wallin korosti, että Suomi tekee turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat ratkaisunsa omien intressiensä pohjalta, itse ja itsenäisesti.
Ministeri Wallin ja kenraali Makarov kertovat, että Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö jatkuu hallitusohjelman mukaisesti. Tässä yhteydessä varmistetaan entistä tiiviimpi yhteistyö myös sotilaallisissa suhteissa.
Wallin vastasi Makaroville tiukkaan sävyyn
il Torstai 7.6.2012 klo 12.25
Puolustusministeri Stefan Wallin tapasi Venäjän yleisesikunnan päällikön kenraali Nikolai Makarovin.
Ministeri Wallin tähdensi Makaroville hallitusohjelman kohtaa, jossa todetaan Suomen suhde Natoon.
Wallin korosti, että Suomi tekee turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat ratkaisunsa omien intressiensä pohjalta, itse ja itsenäisesti.
Ministeri Wallin ja kenraali Makarov kertovat, että Suomen ja Venäjän välinen yhteistyö jatkuu hallitusohjelman mukaisesti. Tässä yhteydessä varmistetaan entistä tiiviimpi yhteistyö myös sotilaallisissa suhteissa.
AlphaBravo
Kersantti
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset
Suuresti ihmettelen, miksi monet kirjoittavat pitkiä perusteluita sille, miksi Suomen kannattaa antaa periksi Venäjän vaatimuksille. Niinkö huono tilanne on? Vai onko tosiaan kello kiertänyt sellaiseen asentoon, että Venäjässä nähdään nouseva mahti, jonka kelkkaan kannattaa (jopa halutaan!)hypätä? Minusta kuulostaa nyt siltä, että on lähdetty perse edellä puuhun. Vähän kuin pääministeri Vanhasen toteamus silloin joskus, että uhkakuvat pitäisi muodostaa saatavilla olevien resurssien perusteella eikä päinvastoin.
Ensimmäinen tosiasia on, että Suomi on länsimaa, jolla on valtavan paljon enemmän yhteistä minkä tahansa Länsi-Euroopan tai Pohjois-Amerikan maan kuin Venäjän kanssa.
Toinen tosiasia on, että Venäjä on ainoa todellinen (vaikkakin epätodennäköinen) sotilaallinen uhkatekijämme.
Eikö näiden kahden tosiasian pitäisi ohjata turvallisuuspoliittisia valintojamme? Vai onko tilanne niin epätoivoinen, että kaikki sellainen omista lähtökohdista lähtevä ajattelu täytyy unohtaa ja koettaa vaan selvitä jotenkuten siedettävillä tappioilla á la YYA? Vai onko niin, että noita kahta tosiasiaa ei lainkaan tunnustetakaan...?!?? Varsinkin sen ensimmäisen tosiasian hämärtyminen olisi hyvin paha merkki.
Minusta tuntuu, että USAa kohtaan tunnettu (sinänsä ymmärrettävä) ärtymys kanavoituu nyt hyvin vääristyneellä ja vahingollisella tavalla Suomessa. Itämyöntyväisyys saa ansiotonta arvonnousua ja tilannetta voi olla vaikea korjata myöhemmin.
Suuresti ihmettelen, miksi monet kirjoittavat pitkiä perusteluita sille, miksi Suomen kannattaa antaa periksi Venäjän vaatimuksille. Niinkö huono tilanne on? Vai onko tosiaan kello kiertänyt sellaiseen asentoon, että Venäjässä nähdään nouseva mahti, jonka kelkkaan kannattaa (jopa halutaan!)hypätä? Minusta kuulostaa nyt siltä, että on lähdetty perse edellä puuhun. Vähän kuin pääministeri Vanhasen toteamus silloin joskus, että uhkakuvat pitäisi muodostaa saatavilla olevien resurssien perusteella eikä päinvastoin.
Ensimmäinen tosiasia on, että Suomi on länsimaa, jolla on valtavan paljon enemmän yhteistä minkä tahansa Länsi-Euroopan tai Pohjois-Amerikan maan kuin Venäjän kanssa.
Toinen tosiasia on, että Venäjä on ainoa todellinen (vaikkakin epätodennäköinen) sotilaallinen uhkatekijämme.
Eikö näiden kahden tosiasian pitäisi ohjata turvallisuuspoliittisia valintojamme? Vai onko tilanne niin epätoivoinen, että kaikki sellainen omista lähtökohdista lähtevä ajattelu täytyy unohtaa ja koettaa vaan selvitä jotenkuten siedettävillä tappioilla á la YYA? Vai onko niin, että noita kahta tosiasiaa ei lainkaan tunnustetakaan...?!?? Varsinkin sen ensimmäisen tosiasian hämärtyminen olisi hyvin paha merkki.
Minusta tuntuu, että USAa kohtaan tunnettu (sinänsä ymmärrettävä) ärtymys kanavoituu nyt hyvin vääristyneellä ja vahingollisella tavalla Suomessa. Itämyöntyväisyys saa ansiotonta arvonnousua ja tilannetta voi olla vaikea korjata myöhemmin.
Tvälups
Ylipäällikkö
Venäjän asevoimien päällikkö
Tuo erityismaininta Itä-Suomessa tapahtuvasta sotaharjoittelusta lienee piikki seuraavaa kehitystä vastaan:
Suomi kasaa operatiivisimman joukkonsa, minne? Kaakonkulmalle...
-Ammattilaiserikoisjoukko Utissa, Rajan erikoisjoukko Immolassa ja kaikki aselajit sisältävä valmiusprikaati Vekaralla. Päälle vielä Lappeenranta ja Hamina, joissa koulitaan sotavoimiemme upseeristo. Maastollisesti alue on lähempänä Pietarin seutua kuin Pohjois-Karjalan vaaramaisemia tahi Keski-Suomen vesistöjen halkomaa maisemaa. Ilmavoimien ilmasta-maahan asehankinnat yhdistettynä päätukikohdan siirtoon lännestä idemmäksi Rissalaan. Onko yllättävää, että Venäjällä haistellaan vahvaa doktriinin muutosta koko maan puolustamisesta hyökkäysiskukykyisempään suuntaan?
Me katsomme tätä puolustuskeinona "Leningradin sotilaspiirin" joukkoja kohtaan, Venäjällä se koetaan uhkana Pietarille.
Halpojen puolustusaseiden (jv-miinat sekä nyttemin telamiinat) hävittäminen menee täysin yli venäläisten realismin. Saatika kun samalla niin ilmavoimiamme kuin Rs-raketinheittimiä varustetaan kaukovaikutteisilla jenkkiohjuksilla. Aivan turha höpöttää venäläissotilaille jostain kv-miinakieltosoppareista, kas kun he eikä muutkaan isot ole mokomaa allekirjoittaneet. Koska heidän ei ole siitä tarvinnut välittää niin miksi rauhaa rakastava Suomi on moisen hyväksynyt puolustuskykyään heikentäen?
Varuskuntien lakkautukset sekä painopisteen siirto kaakkoon aiheuttaa naapurissa ärtymystä. Ynnä kiihtyvä nato-kiimailu ja kaluston uushankinnat USA:sta niin soppa on valmis
Tuo erityismaininta Itä-Suomessa tapahtuvasta sotaharjoittelusta lienee piikki seuraavaa kehitystä vastaan:
Suomi kasaa operatiivisimman joukkonsa, minne? Kaakonkulmalle...
-Ammattilaiserikoisjoukko Utissa, Rajan erikoisjoukko Immolassa ja kaikki aselajit sisältävä valmiusprikaati Vekaralla. Päälle vielä Lappeenranta ja Hamina, joissa koulitaan sotavoimiemme upseeristo. Maastollisesti alue on lähempänä Pietarin seutua kuin Pohjois-Karjalan vaaramaisemia tahi Keski-Suomen vesistöjen halkomaa maisemaa. Ilmavoimien ilmasta-maahan asehankinnat yhdistettynä päätukikohdan siirtoon lännestä idemmäksi Rissalaan. Onko yllättävää, että Venäjällä haistellaan vahvaa doktriinin muutosta koko maan puolustamisesta hyökkäysiskukykyisempään suuntaan?
Me katsomme tätä puolustuskeinona "Leningradin sotilaspiirin" joukkoja kohtaan, Venäjällä se koetaan uhkana Pietarille.
Halpojen puolustusaseiden (jv-miinat sekä nyttemin telamiinat) hävittäminen menee täysin yli venäläisten realismin. Saatika kun samalla niin ilmavoimiamme kuin Rs-raketinheittimiä varustetaan kaukovaikutteisilla jenkkiohjuksilla. Aivan turha höpöttää venäläissotilaille jostain kv-miinakieltosoppareista, kas kun he eikä muutkaan isot ole mokomaa allekirjoittaneet. Koska heidän ei ole siitä tarvinnut välittää niin miksi rauhaa rakastava Suomi on moisen hyväksynyt puolustuskykyään heikentäen?
Varuskuntien lakkautukset sekä painopisteen siirto kaakkoon aiheuttaa naapurissa ärtymystä. Ynnä kiihtyvä nato-kiimailu ja kaluston uushankinnat USA:sta niin soppa on valmis
Morgenstern
Luutnantti
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset: Kovat
Sauli Niinistö kertoo, että Makarovin lausunto:
" Suomi lähentyy Natoa tavoitteenaan liitto"
perustuu "väärään analyysiin " .
.
Jaahas, kun Suomen Nato-papereissa kerran lukee: "Visiona on yhteinen puolustus"
ja luettelo jopa EUn ulkopuolella tehdyistä sotaharjoituksista sun muista on todella pitkä,
niin missähän se analyysi on virheellinen?
Kuka puhui totta ja kuka valehteli päin naamaa?
Miltä tämä näyttää naapurin iltauutisissa, sitten kun sen aika on?
.
(Pantaisiinkos se JUSSI Niinistö neukkaripöytään niin asiat sanottaisiin suoraan, ja kuunneltaisiinkin ymmärtäen mitä toinen sanoo. Makarov haluaa vain välttää teloituskomennuskunnan.)
Sauli Niinistö kertoo, että Makarovin lausunto:
" Suomi lähentyy Natoa tavoitteenaan liitto"
perustuu "väärään analyysiin " .
.
Jaahas, kun Suomen Nato-papereissa kerran lukee: "Visiona on yhteinen puolustus"
ja luettelo jopa EUn ulkopuolella tehdyistä sotaharjoituksista sun muista on todella pitkä,
niin missähän se analyysi on virheellinen?
Kuka puhui totta ja kuka valehteli päin naamaa?
Miltä tämä näyttää naapurin iltauutisissa, sitten kun sen aika on?
.
(Pantaisiinkos se JUSSI Niinistö neukkaripöytään niin asiat sanottaisiin suoraan, ja kuunneltaisiinkin ymmärtäen mitä toinen sanoo. Makarov haluaa vain välttää teloituskomennuskunnan.)
Morgenstern
Luutnantti
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi ultimaattumin
Ai onko se J.N. karannut intistä tai jotain? Voi faan!
En nyt jatka, koska tämä on ihan offtopic ja Topic on tärkein ikinä. Pysykäämme Makarovin peloissa ja puheissa.
Edit:
Britannian Sota-akatemiakin pitää
mahdollisena, että Suomen tapauksessa "vastatoimi" on "sotilaallinen".
Ai onko se J.N. karannut intistä tai jotain? Voi faan!
En nyt jatka, koska tämä on ihan offtopic ja Topic on tärkein ikinä. Pysykäämme Makarovin peloissa ja puheissa.
Edit:
Britannian Sota-akatemiakin pitää
mahdollisena, että Suomen tapauksessa "vastatoimi" on "sotilaallinen".
AlphaBravo
Kersantti
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset
Minusta tuo on hyvin tarkoitushakuista todistelua. Mainitsemasi erikoisjoukot ovat pieniä. Upseerikoulutus on ollut Haminassa ja Lappeenrannassa iät ja ajat. Samaten Vekara on ennenkin ollut Vekaralla. Maavoimien iskukykyisin joukko-osasto (PsPrikaati) taas on edelleen Parolassa. Voiko jotain tuollaista "painopisteen siirtoa" muka havaita, jos tarkastelee koko maata eikä vain Kaakonkulmaa? Rauhanajan koulutusyksiköitä ei myöskään edelleenkään saa sekoittaa sodanajan joukko-osastoihin.
Asioita kannattaa varmastikin katsoa Venäjän näkökulmasta mutta raja se on ymmärtämiselläkin. Jos Venäjä näkisi Suomessa hyökkäysaikeita itään, se olisi väärässä.
Toisekseen, onko nyt hämärtynyt se tosiasia, että Suomen puolustuksen painopiste on Kaakonkulmalla? Ja on aina ollut. Miten se intin sanonta menikään: "Tehtävä kirkkaana mielessä..."
Tvälups kirjoitti:
Minusta tuo on hyvin tarkoitushakuista todistelua. Mainitsemasi erikoisjoukot ovat pieniä. Upseerikoulutus on ollut Haminassa ja Lappeenrannassa iät ja ajat. Samaten Vekara on ennenkin ollut Vekaralla. Maavoimien iskukykyisin joukko-osasto (PsPrikaati) taas on edelleen Parolassa. Voiko jotain tuollaista "painopisteen siirtoa" muka havaita, jos tarkastelee koko maata eikä vain Kaakonkulmaa? Rauhanajan koulutusyksiköitä ei myöskään edelleenkään saa sekoittaa sodanajan joukko-osastoihin.
Asioita kannattaa varmastikin katsoa Venäjän näkökulmasta mutta raja se on ymmärtämiselläkin. Jos Venäjä näkisi Suomessa hyökkäysaikeita itään, se olisi väärässä.
Toisekseen, onko nyt hämärtynyt se tosiasia, että Suomen puolustuksen painopiste on Kaakonkulmalla? Ja on aina ollut. Miten se intin sanonta menikään: "Tehtävä kirkkaana mielessä..."
Tvälups
Ylipäällikkö
Venäjän asevoimien päällikkö terveiset
Kenraali Makarovin puhe kokonaisuudessaan
yle 7.6.2012 klo 13:03
Venäjän asevoimien komentaja, kenraali Nikolai Makarov on varoitti tiistaina Suomea veljeilemästä Naton kanssa. Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa Helsingin yliopistossa pidetty puhe aiheutti suuren kohun Suomessa.
Yle Uutiset julkaisee puheen kokonaisuudessaan.
"Hyvät naiset ja herrat!
Minulle on suuri kunnia puhua tänään tälle yleisölle. Aluksi haluan onnitella kaikkia läsnä olevia Puolustusvoimain lippujuhlan päivän ja Mannerheimin syntymän 145-vuotispäivän johdosta.
Mielessämme on myös vielä yksi historiallinen päivämäärä: 135 vuotta sitten Gorni Dubnjak –nimisen kylän lähellä Bulgariassa suomalaiset ja venäläiset sotajoukot rinta rinnan murskasivat vihollisen ja valloittivat turkkilaisen linnoituksen. Kaatuneiden sotilaiden ja silloin saavutetun voiton muistoksi Suomen puolustusministeriön alueelle on pystytetty tämän taistelun muistomerkki.
Kiitän Suomen puolustusvoimien johtoa mahdollisuudesta esiintyä tämän arvovaltaisen yleisön edessä ja esitellä Venäjän kanta ajankohtaisiin kansainvälisiin ja alueellisiin turvallisuushaasteisiin sekä kertoa Venäjän asevoimien uudistamisesta.
Maittemme historiallinen läheisyys edesauttaa maittemme välisten monipuolisten suhteiden lujittumista. Sotilaallinen yhteistyö kehittyy aktiivisesti. Esikuntien välillä käydään säännöllisesti neuvotteluita. Eritasoiset sotilaalliset delegaatiot vierailevat säännöllisesti toinen toistensa luona. Toivon, että myös tämä venäläisen sotilasvaltuuskunnan vierailu tulee edistämään Suomen ja Venäjän välisten ystävyyssuhteiden lujittumista.
Seuraavaksi käsittelen ajankohtaisia kansainvälisiä ja alueellisia turvallisuushaasteita.
Maailmanpoliittiselle tilanteelle on luonteenomaista ideologisen vastakkainasettelun lieventyminen, sekä valtioiden ja liittojen poliittisen ja sotilaallisen vastakkainasettelun tason alentuminen. Tämä vähentää suurimittaisen sodan alkamisen mahdollisuutta lähitulevaisuudessa.
Samalla jäljellä olevat kansainväliset turvallisuusuhat ovat saaneet globaalin ja kompleksisen luonteen. Ne koskevat enenevässä määrin kansallisten etujen elintärkeitä aloja.
Syntyy myös uusia uhkia. Ne johtuvat käynnissä olevasta maailman geopoliittisen järjestelmän muutoksesta sekä maailmantalouden epävakaudesta. Samalla kasvaa valtioiden sisäisten konfliktien potentiaali maailman eri alueilla, ennen kaikkea Lähi- ja Keski-idässä. Olemme joutuneet todistamaan tällaisten konfliktien eskaloitumista Egyptissä, Libyassa, Jemenissä, Syyriassa sekä muutamissa muissa maissa. Tämä prosessi on käynnissä myös tällä hetkellä.
Euroopan sotilaallis-poliittinen tilanne on luonteeltaan vakaa. Samalla konflikteja on yhä Balkanilla, Transdnestriassa, Vuoristo-Karabahissa. Tilanne on pysynyt epäsuotuisana myös Etelä-Kaukasuksella.
Rauhan turvaamiseksi alueella Venäjä on kiinnostunut Euroopan unionin lujittumisesta, sekä siitä, että sen kyky puolustaa sovittuja kantoja kansainvälisen turvallisuuden alalla kehittyisi edelleen.
Venäjä arvioi realistisesti Naton roolia vakauden turvaamisessa euroatlanttisella alueella ja suhteissa sen kanssa nojautuu poliittisen dialogin ja käytännön yhteistyön välttämättömyyteen reagoinnissa yhteisiin uhkiin. Toivomme että tämä tilanne säilyy myös lähitulevaisuudessa.
Myönteisten tendenssien rinnalla kärjistyy kilpailu luonnonvaroista ja markkinoista. Viime vuosina on merkittävästi kasvanut kiinnostus Arktisten alueiden runsaiden luonnonvarojen hyödyntämistä kohtaan. Pohjoiset valtiot ovat aktivoineet toimiaan kansallisten alueiden laajentamiseksi mannerlaatan ja Pohjoisessa jäämeressä sijaitsevien saarten avulla.
Venäjää huolestuttaa erityisesti alueella tapahtuva sotilaallisen toiminnan lisääntyminen. Arktisen alueen reunavaltiot sekä Naton jäsenmaat, ennen kaikkea Yhdysvallat, kehittelevät uutta, alhaisiin lämpötiloihin sopeutettua sotilaskalustoa sekä järjestävät säännöllisesti sotaharjoituksia, joissa harjoitellaan yhteisiä sotatoimia mahdollisiin konflikteihin reagoimisen varalle.
Niistä suurimpia ovat vuosittaiset USA:n ja sen liittolaisten ilmasotaharjoitukset ”Red Flag Alaska”, joihin osallistuu vähintään 80 taistelulentokonetta, mm. strategisia pommikoneita. USA:n merivoimien ”Asics ”-sotaharjoitusten puitteissa harjoitellaan atomisukellusveneiden toimintaa jään alla.
Yksi Naton viime vuosien suurimmista sotaharjoituksista ”Cold response 2012” järjestettiin tämän vuoden maaliskuussa Ruotsissa ja Norjassa. Niissä tutkittiin monikansallisten sotajoukkojen toimintamenetelmiä Arktisella alueella, ja niihin otti osaa 40 taistelulaivaa, 100 lentokonetta ja 16 000 sotilasta.
Olemme sitä mieltä, että USA:n ja Naton johtavien jäsenmaiden sotilaallisen toiminnan yksi päätavoitteista on valmistautua voimankäyttöön mahdollisissa kriiseissä, jotka liittyvät niiden yritysten mahdollisuuksiin saada osuutensa arktisen mannerjalustan luonnonvaroista.
Venäjä on huolestunut eräiden Natoon kuulumattomien valtioiden valtiomiesten ja vaikuttajien esittämistä näkemyksistä, joiden mukaan on välttämätöntä lisätä sotilaallista toimintaa Arktisella alueella. Heidän mielestään se lisää alueen vakautta.
Venäjän federaatio vastustaa jyrkästi pohjoisten alueiden militarisointia. Mielestämme huomattavalle sotilaalliselle läsnäololle alueella ei ole nykyoloissa tarvetta. Mahdolliset kiistakysymykset tulee ratkaista olemassa olevien ja riittävien kansainvälisen oikeuden normien puitteissa.
Meidän politiikkamme alueella tähtää siihen, että Arktinen alue säilyisi rauhan ja yhteistyön alueena sekä siihen, että Arktiksen ainutlaatuiset ekosysteemit säilyisivät. Meidän mielestämme Arktis ei todellakaan ole se paikka maapallolla, jossa sotilaallista laajentumista ja integraatiota voidaan perustella viittaamalla kuviteltuun uhkaan Iranin, Pohjois-Korean, al-Qaidan tai merirosvojen taholta.
Samalla olemme sitä mieltä, että arktisen alueen reunavaltioiden sotilasviranomaisilla tulee olla merkittävä rooli vakauden ylläpitämisessä alueella. Niiden välisen järkevän maltillisuuden pohjalta tapahtuvan yhteistyön tärkeinä muotoina tulee olla ajankohtaisten turvallisuushaasteiden käsitteleminen, tiedonvaihto sotilastoiminnan kehittämissuunnitelmista, sotaharjoitusten järjestäminen, kriisinhallintaa, meripelastustoimintaa ja ympäristökatastrofien torjuntaa koskevien yhteisten harjoitusten pitäminen.
Arktiksen on oltava kaikkia pohjoisen alueen valtioita yhdistävä tekijä. Venäjä pitää yhtenä euroatlanttisen alueen turvallisuuden ylläpidon tärkeimpänä tekijänä sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa.
Pyrimme kehittämään näitä suhteita Venäjä-Nato –neuvostossa sovittujen toimintasuuntien mukaisesti sekä Naton jäsenmaiden kanssa tapahtuvan kahdenvälisen yhteistyön puitteissa. Panemme toivomme myös yhteistyön lisäämiseen käytännön toimenpiteissä arktisilla reuna-alueilla euroatlanttisen yhteistyöneuvoston ja rauhankumppanuus-ohjelman puitteissa.
Kuitenkin viime aikoina suhteiden positiivista kehitystä Naton kanssa on haitannut USA:n ja eräiden muiden liiton jäsenmaiden pyrkimys antaa kansalliselle ja liiton voimapotentiaalille globaaleja tehtäviä. Tämän lisäksi USA, Ranska ja Iso-Britannia puolustellakseen toimiaan itselleen epämieluisten hallintojen syrjäyttämiseksi pyrkivät käyttämään YK:n turvaneuvostoa hyväkseen.
Verukkeena käytetään eri maissa tapahtuvia laajoja protesteja ja muutosvaatimuksia sekä viranomaisten kohtuutonta voimankäyttöä. Valmisteltaessa YK:n turvaneuvoston päätöslauselmia käytetään varsin epämääräisiä muotoiluja, ja niiden hyväksymisen jälkeen ryhdytään voimatoimiin, jotka eivät sisälly näihin päätöslauselmiin. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta voi mainita Libyan ja Norsunluurannikon tilanteen.
Venäjä on huolestunut siitä, että pyrkimykset käyttää hyväksi YK:n turvaneuvoston päätöksiä humanitäärisen väliintulon konseption kehittämisessä ja laillistaa epämieluisten hallitusten kumoamiseen suunnattu toiminta ovat saaneet järjestelmällisen luonteen. Tämä voi vakavasti horjuttaa kansainvälistä oikeutta, YK:n turvaneuvoston ja sen piiriin kuuluvien alueellisten järjestöjen arvovaltaa sekä Venäjän kansallisia intressejä.
Olemme sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön tulee pyrkiä siihen, että valtiot noudattaisivat sitoumuksiaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitäärisen oikeuden alalla.
Tulee selvästi tuomita ne, jotka räikeästi ja laajamittaisesti rikkovat näitä sitoumuksia. Kansainvälisen yhteisön reaktioiden eräiden maiden sisäisiin tapahtumiin tulee olla vastuullisia ja punnittuja, niiden tulee edistää vuoropuhelua ja sovintoon pääsemistä. Venäjä ei tule hyväksymään YK:n turvaneuvoston päätöksiä, jotka sallivat voimankäyttöön pohjautuvan puuttumisen konflikteihin tutkimatta niitä perusteellisesti.
Toinen tekijä, joka vaikuttaa kielteisesti strategisen vakauden ja turvallisuuden ylläpitämiseen maailmassa, ovat USA:n suunnitelmat ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisesta Euroopassa. Puhutaan ns. ”eri vaiheita sisältävästä adaptiivisesta lähestymistavasta”.
Venäjän puolustusministeriön tutkimuslaitosten tekemä syväanalyysi USA:n suunnitelmista osoittaa, että suunnitelman 3. ja 4. vaiheen toteuttaminen mahdollistaa Venäjän ballististen ohjusten tuhoamisen eri lentoradoilla. Samalla emme voi jättää huomiotta eurooppalaisten kumppaniemme logiikkaa, jonka mukaan vaara niiden turvallisuudelle kohdistuu ns. ”ennalta-arvaamattomien” hallintojen taholta.
Näissä olosuhteissa kompromissien saavuttamiseksi ja jännityksen lieventämiseksi Venäjän ja Naton suhteissa Venäjän federaation presidentti ehdotti ns. ”sektoreihin perustavaa lähestymistapaa” yleiseurooppalaisen ohjustorjuntajärjestelmän rakentamiseksi: se edellyttää, että luodaan yleiseurooppalainen ohjustorjuntajärjestelmä ja vahvistetaan Venäjän vastuu sen koillissektorista.
Venäjän ohjustorjuntavälineet voisivat suojella rajanaapurivaltiota ja merialueita ohjusiskuilta. Tällainen lähestymistapa poistaisi ne vaarat Venäjän strategisille ydinaseille, josta olemme useasti puhuneet.
Valitettavasti on todettava, että meidän kumppanimme eivät ole hyväksyneet ehdotuksiamme. Tässä yhteydessä olemme useasti todenneet, että olemme valmiita tarkastelemaan kaikkia järkeviä yhteistyövaihtoehtoja.
Meidän kannaltamme periaatteellisen tärkeitä ovat kaksi seikkaa: ohjuspuolustuksen konseptin ja arkkitehtuurin kehittäminen yhteisvoimin sekä järjestelmän Venäjän-vastaisen potentiaalin poistaminen. Meidän mielestämme tämä on mahdollista saavuttaa vahvistamalla juridisesti se, että ohjustorjuntajärjestelmä ei ole suunnattu Venäjän ydinasevoimia vastaan.
Samalla meitä ihmetyttää kumppaniemme harjoittama selvä kaksoisstandardien politiikka: tavanomaisten aseiden rajoitussopimuksen ja muiden sopimusten yhteydessä meiltä vaaditaan juridisia sitoumuksia, mutta kun me puhumme juridisista sitoumuksista ohjustorjuntajärjestelmän alalla, meille vastataan kielteisesti.
Tämän takia olemme pakotettuja turvautumaan sotilaallis-teknisiin vastatoimiin: uskomme, että ne ovat lisäsignaali turvallisuusuhasta Euroopan mantereella, jos Venäjän intressien huomiotta jättäminen ohjuspuolustuksen alalla jatkuu.
Mutta me tulemme toteuttamaan mainitut toimenpiteet puhtaasti vastatoimina, jos uhka meidän strategisille ydinaseillemme USA:n ja Naton ohjustorjuntajärjestelmän taholta kasvaa.
Haluan erityisesti korostaa, että pidämme tuhovälineiden sijoittamista, puhumattakaan niiden käyttämisestä, äärimmäisenä vastatoimenpiteenä ohjustorjuntajärjestelmän sijoittamiseen Eurooppaan. Toivottavasti emme koskaan joudu niitä käyttämään.
Olemme kiinnostuneita rauhanomaisesta ja vakaasta Euroopasta, turvallisuuden ylläpidosta yhteistyön ja kanssakäymisen avulla.
Kansainvälisissä suhteissa Venäjän federaatio pyrkii jatkossakin kehittämään ystävällisiä suhteita ja laajentamaan yhteistyötä valtioiden kanssa. Suhteiden tulee rakentua YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden normien pohjalle, edistää poliittisten, taloudellis-kaupallisten, tieteellis-teknisten- ja kulttuuri- sekä muiden suhteiden lujittumista.
Tällaisen poliittisen kurssin esimerkkinä voivat toimia Venäjän yksipuoliset toimet keskinäisen luottamuksen ja ystävällismielisten suhteiden kehittämisen alalla Suomen kanssa. Viimeisten 15 vuoden aikana me käytännössä olemme huomattavasti, melkein täysin, vähentäneet Suomen rajan läheisyyteen sijoitettujen joukkojemme ryhmittymää.
Aloitimme nämä toimet vuoden 1997 joulukuussa, kun Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin ilmoitti, että Venäjä sitoutuu supistamaan alueella sijaitsevia sotilasjoukkojaan 40 prosentilla eikä sen kokoonpanossa tule enää olemaan maavoimien armeijoita eikä armeijakuntia. Tuolloin Leningradin sotilasläänin joukkoihin kuului yksi maavoimien armeija, yksi armeijakunta ja 5 jalkaväkidivisioonaa.
Kymmenen vuoden kuluttua, 1. tammikuuta 2008, suoritettujen toimenpiteiden tuloksena Leningradin sotilasläänin sotajoukkoryhmittymää oli supistettu yli 70 prosenttia, ja siihen kuului kaksi jalkaväkiprikaatia ja yksi aseistuksen ja kaluston varastointikeskus.
Viime vuosina Venäjän valtiojohtoa ovat erityisesti huolestuttaneet Baltian maiden kehotukset ja pyynnöt Natolle taata niiden turvallisuus väitettyjä Venäjän aggressiivisia toimia vastaan. Tämän seurauksena Naton sotajoukkojen toiminta näiden valtioiden alueella on huomattavasti lisääntynyt, alueella suoritetaan laajoja valmistavia toimenpiteitä sotilasinfrastruktuurin rakentamiseksi ja suurien sotilasvoimien käyttämiseksi.
Pidämme tällaisia toimia uhkana turvallisuudellemme. Siksi jouduimme vuonna 2009 käynnissä olevan asevoimien uudistuksen puitteissa uudelleen perustamaan maavoima-armeijan johtopisteen ja muodostamaan erillisistä joukko-osastoista vielä yhden jalkaväkiprikaatin. Samalla kehitimme sotilasläänin joukkojen johtamisjärjestelmää uusi toimintatapa huomioon ottaen. Kerron tästä tarkemmin hieman myöhemmin.
Näiden toimenpiteiden suorittamisen yhteydessä sotajoukkojen miesvahvuus ei käytännössä muuttunut. Nyt Suomen ja Venäjän välisellä 1300 kilometriä pitkällä rajaosuudella meillä on vain yksi jalkaväkiprikaati. Vastoin ulkomaisten poliittisten toimijoiden lausuntoja meillä ei ole aikomuksia perustaa mitään arktisia prikaateja. Omat toimenpiteemme vahvistavat maamme Suomen-suhteiden ystävällismielisen kurssin, mikä heijastuu poliittisissa, taloudellisissa ja kulttuurialan ja muissa sopimuksissa.
Venäjä suhtautuu myönteisesti Suomen ulkopoliittisen linjaan, joka pohjautuu sotilasliittoihin kuulumattomuuteen, sekä molempia osapuolia hyödyttävän alueellisen yhteistyön syventämiseen.
Mutta Suomen ja Venäjän suhteiden kehittymistä häiritsee merkittävästi se, että Suomi edesauttaa Naton vaikutuksen leviämistä arktisilla alueilla ilman Venäjää.
Asiantuntijoidemme mukaan Suomen käytännön osallistuminen Naton ”Nordefco”-yhteistyöhön ja Naton sotaharjoituksiin todistaa, että Suomi on vähitellen liittymässä Nato-toiminnan piiriin. Tietyissä olosuhteissa tämä voi jopa aiheuttaa uhan Venäjän turvallisuudelle.
Esimerkkinä mainittakoon syyskuussa 2010 järjestetyt Naton ja sen kumppanuusmaiden merisotaharjoitukset ”Norden Coasts 2010”. Näissä sotaharjoituksissa harjoiteltiin Naton joukkojen toimintaa hyväksikäyttäen Suomen kansallista infrastruktuuria sekä mahdollisuutta myöntää Naton esikunnille ja johdolle mahdollisuus johtaa Suomen joukkoja.
Meitä ei voi olla huolestuttamatta myös se tosiasia, että viime vuoden tammikuussa Lontoossa järjestettiin Pohjois-Euroopan valtioiden huippukokous, jossa yhdeksän maan valtiojohtajat käsittelivät jälleen kerran ideaa perustaa uusi kansainvälinen alueellinen sotilaspoliittisluonteinen järjestö.
Kysymyksiä herättää myös se, että Suomen puolustusvoimat ovat lisänneet toimintaansa lähellä meidän aluettamme. Suomen ilmavoimien lentokoneet lentävät säännöllisesti noin 10 km päässä rajastamme. Kaikki tietävät, että vuosittain Itä-Suomen sotilasläänin alueella järjestetään maavoimien sotaharjoitukset, joiden nimi on ”Itä”. Näissä harjoituksissa ei harjoitella pelkästään puolustuksellisia toimia. Herää kysymys, ketä vastaan ja miksi harjoitus pidetään.
Meitä huolestuttaa myös Suomen ja Georgian sotilaallinen yhteistyö. Ottaen huomioon Georgian politiikan Venäjä-vastaisuus, sen revansistiset pyrkimykset Abhazian ja Etelä-Ossetian suhteen, meidän mielestämme mainitut Suomen puolustusvoimien toimet eivät täysin vastaa meidän yhteisiä tavoitteitamme kehittää edelleen kahdenvälistä yhteistyötä.
Seuraavaksi käsittelen Venäjän federaation asevoimien uudistusta.
Ottaen huomioon sotilaallis-poliittisen tilanteen positiivinen kehitys maailmassa, vuonna 2009 Venäjän Federaation johto päätti uudistaa asevoimien jäykkää rakennetta, jonka olimme perineet Neuvostoliitolta.
Lähdimme siitä, että asevoimien tulee uudessa muodossaan pystyä estämään kaikenlaiset sotilaalliset konfliktit sekä pystyä taistelemaan kansainvälistä terrorismia vastaan. Tällä hetkellä asevoimien uudistus on käytännössä toteutettu. Tämän mainitsi kuluvan vuoden maaliskuussa Venäjän federaation presidentti. Tänä päivänä voimme todeta, että Venäjän federaatiossa on perustettu uudet taisteluvalmiit asevoimat, joiden miesvahvuus on 1 miljoonaa sotilasta.
Ensinnäkin, kaikki vanhat divisioonat muutettiin prikaateiksi. Kaikki joukko-osastot ovat jatkuvassa taisteluvalmiudessa. Tämän ansiosta oli mahdollista ottaa käyttöön uusi taisteluvalmiusjärjestelmä ja supistaa taistelutehtäviin valmistautumiseen tarvittava aika muutamaan tuntiin.
Tämän lisäksi on perustettu sotajoukkojen ryhmittymät, joihin kuuluu eri puolustushaarojen sotajoukot ja –voimat. Ne toimivat tärkeillä strategisilla osa-alueilla. On muodostettu kaksi sotajoukkojen johtamiskanavaa ja kolmitasoinen vastuujärjestelmä. On uudistettu periaatteellisesti sotajoukkojen johtamismenetelmät sekä sotajoukkojen huolto- ja koulutusjärjestelmät.
Olemme keskustelleet Suomen puolustusvoimien komentajan kanssa siitä uudistuksesta, joka on edessä Suomessa. Sen takia haluaisin lyhyesti selittää seinälle heijastettua kuvaa.
Vanhasta jäykästä järjestelmästä me olemme muokanneet kahden lohkon järjestelmän: vihreällä on merkitty sotilaallinen lohko, joka toimii yleisesikunnan päällikön alaisuudessa ja käsittää sotilaallisen puolen. Sinisellä värillä taas on merkitty ns. siviililohko, johon kuuluvat kaikki ne rakenteet ja yksiköt, jotka edesauttavat armeijan toimintaa.
Sotilaalliselle lohkolle on jäänyt 3 tehtävää: sotajoukkojen toiminnan suunnittelu, sotilasyksiköiden koulutus ja niiden käyttäminen. Kaikki tehtävät, jotka liittyvät huoltoon, finansseihin, lääkintään ym. vastaaviin toimiin, on siirretty siniseen lohkoon.
Alhaalla näette oyj ”Oboronservis”, joka toimii ulkoistamisperiaatteen puitteissa ja omalta osaltaan edesauttaa asevoimien toimintaa. Mm. sotilaskalustoa ja –tekniikkaa huoltavat siviililaitokset, ennen kaikkea niitä tuottavat tehtaat, sekä muut siviiliyritykset.
Muutama sana johtojärjestelmästä:
Entisten kuuden sotilasläänin tilalle on perustettu neljä uutta sotilaslääniä, joiden johtaminen kuuluu sotilaallisille johtoelimille, joihin kuuluu eri puolustushaarojen edustajia. Niiden nimi on ”Yhdistetty strateginen komentoporras”. Nykyään kaikki sotilaslääneissä olevat sotajoukot toimivat yhden sotilasläänin päällikön alaisuudessa, joka kantaa henkilökohtaisen vastuun alueen turvallisuudesta.
Kaiken kaikkiaan se, että samaan johtoportaaseen kuuluvat nyt sekä maavoimien armeijoiden, että myös laivaston, ilmavoimien ja ilmatorjunnan johto, antoi mahdollisuuden laadullisesti kohottaa uusien sotilasläänien taistelumahdollisuuksia. Nykyään tarvitaan vähemmän aikaa kriisitilanteissa reagoimiseen. Samalla kasvoi myös sotilasläänien kokonaisiskuvoima. On parannettu myös sotilaallisen johtamisen keskusrakenteita. Samalla ei enää synny epäselvyyttä siitä, kenelle kuuluu johtovastuu.
Haluan mainita kaksi lukua: vuonna 2008 Venäjän asevoimien keskushallinnossa toimi 52 tuhatta henkilöä, nykyään - vähän yli 5 tuhatta henkilöä. Näin ollen supistus on yli kymmenkertainen.
On muodostettu sotajoukkojen yhteinen huoltojärjestelmä. Tässä rakenteessa on kolme tasoa: keskus, sotilaslääni, prikaati. On perustettu yhteiset huoltoelimet, joiden tehtäviin kuuluu toimittaa sotajoukkoihin aseita, kalustoa, tekniikkaa ja järjestää näiden käyttö. Nykyään komentajille ja päälliköille ei enää kuulu mitään niille kuulumattomia tehtäviä.
Kalustoa ja tekniikkaa aletaan vähitellen huoltaa korjaustehtaissa ja korjauslaitoksissa, jotka kuuluvat ”Oboronservis” –osakeyhtiölle. Myös siviilialan tuotantolaitoksille annetaan vastaavia tehtäviä huoltaa sotilaskalustoa. Tässä asiassa me olemme lainanneet myös Suomen puolustusvoimien kokemusta.
Varmasti vaikein tehtävä nykyään on varustaa joukot nykyaikaisilla varusteilla ja kalustolla. Laadultaan niiden tulee olla vähintään yhtä hyviä kuin vastaavat ulkomaiset tuotteet. Vuoteen 2016 mennessä uuden kaluston osuus joukoissa tulisi olla 30 %, ja vuoteen 2020 mennessä uuden kaluston osuuden tulisi nousta 70 prosenttiin. Strategisissa ydinasejoukoissa, sekä ilmatorjunta- ja avaruustorjuntajoukoissa uuden kaluston osuuden pitäisi olla 100 %.
Jotta pystyisimme maksimaalisesti hyödyntämään uuden aseistuksen ja kaluston mahdollisuuksia, jotta henkilöstö oppisi uusia sodankäyntimenetelmiä, pyrimme laadullisesti kohottamaan sotajoukkojen koulutustasoa.
Pyrimme nykyään kouluttamaan sotajoukkoja tehokkaammin. Yksistään tämän vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana on järjestetty jo yli 280 sotaharjoitusta, esikuntien harjoitusta, merisotaharjoitusta ja muita harjoituksia. Vuoden loppuun mennessä on suunniteltu pidettävän vielä yli 300 sotaharjoitusta eri toimintasuuntauksilla.
Uusien asevoimien luominen vaatii myös sotilaskoulutusjärjestelmän uudistamista. Olemme perustaneet puolustushaarojen koulutus- ja tutkimuskeskuksia. Olemme laajentaneet sotilasakatemioita ja –yliopistoja. Toisaalta olemme vähentäneet armeijan koulutuslaitosten määrän kuudestakymmenestä neljästä kuuteentoista.
Nykyään kehitteillä on upseerien jatkokoulutusjärjestelmä, jossa koulutetaan upseereita jokaista uutta virkaa varten. On järjestetty monitasoinen kersanttien koulutusjärjestelmä. Heidän koulutuksensa tapahtuu välittömästi koulutusyksiköissä ja sotajoukoissa.
Tulevat joukkojen komentajat, varakomentajat ja teknikot saavat kahden vuoden ja kymmenen kuukauden pituisen koulutuksen kersanttien koulutuskeskuksessa. Venäjän puolustusministeriön muissa koulutuskeskuksissa koulutetaan ryhmänjohtajia. Pyrimme myös parantamaan sotajoukkojen värväysjärjestelmää.
Sitä mukaa kun pystymme parantamaan sotilaspalvelun olosuhteita, kiinnostus palvelua kohtaan kasvaa. Vuoteen 2013 mennessä kaikki armeijassa palvelevat henkilöt, jotka tarvitsevat asuntoa, saavat sen. Vuoteen 2014 mennessä tulemme kehittämään myös eräänlaisen virka-asuntojärjestelmän. Myös sotilaiden palkkajärjestelmää on uudistettu.
Tämän vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen armeijassa palvelevien palkat nousivat 3-kertaisesti. Samalla korotettiin sotilaseläkkeitä.
Asevoimien uudistuksen seuraavan vaiheen päätehtävänä on kohottaa sotajoukkojen ryhmittymien taistelumahdollisuuksia strategisilla aloilla. Tätä varten lähitulevaisuudessa on tarkoitus suorittaa seuraavat toimenpiteet: jatketaan ilmatorjunta- ja avaruustorjuntajärjestelmien kehittämistä sekä varustetaan sotajoukot nykyaikaisella aseistuksella ja kalustolla. Tarkoituksena on myös lopullisesti toteuttaa asevoimien uusi koulutusjärjestelmä, joka pohjautuisi nykyaikaisiin teknologioihin.
Neljänneksi on tarkoitus kohottaa armeijan palveluksessa olevien henkilöiden sosiaalipalvelujen tasoa ja luoda osasuhteet, jotka houkuttelisivat armeijan palvelukseen lisää ihmisiä.
Asevoimien uudistuksen tuloksena Venäjän sotajoukkojen tulee vastata nykyaikaisen armeijan vaatimuksia ja suoriutua menestyksellisesti kaikista niille annetuista tehtävistä: puolustaa tarvittaessa aseellisesti Venäjän federaatiota ja sen liittolaisia kansainvälisen oikeuden normien ja kansainvälisten sopimusten pohjalta.
Haluan vielä kerran vakuuttaa, että Venäjän toimet asevoimien uudistamiseksi eivät ole suunnattu ystävällismielisiä naapurimaita vastaan. Suomen suhteen uskomme, että Suomi pysyy liittoutumattomana eikä liity Natoon ja toivomme myös, että maittemme välinen sotilasyhteistyö syvenee edelleen.
Lopuksi haluan vakuuttaa, että maittemme puolustusalojen molempia osapuolia hyödyttävä ja rakentava yhteistyö tulee edelleen edistämään ei ainoastaan vakauden lujittamista alueella, vaan myös rauhan ja turvallisuuden säilyttämistä Euroopassa yleensä.
Kiitos kärsivällisyydestänne. Olen valmis vastaamaan kysymyksiinne."
Kenraali Makarovin puhe kokonaisuudessaan
yle 7.6.2012 klo 13:03
Venäjän asevoimien komentaja, kenraali Nikolai Makarov on varoitti tiistaina Suomea veljeilemästä Naton kanssa. Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa Helsingin yliopistossa pidetty puhe aiheutti suuren kohun Suomessa.
Yle Uutiset julkaisee puheen kokonaisuudessaan.
"Hyvät naiset ja herrat!
Minulle on suuri kunnia puhua tänään tälle yleisölle. Aluksi haluan onnitella kaikkia läsnä olevia Puolustusvoimain lippujuhlan päivän ja Mannerheimin syntymän 145-vuotispäivän johdosta.
Mielessämme on myös vielä yksi historiallinen päivämäärä: 135 vuotta sitten Gorni Dubnjak –nimisen kylän lähellä Bulgariassa suomalaiset ja venäläiset sotajoukot rinta rinnan murskasivat vihollisen ja valloittivat turkkilaisen linnoituksen. Kaatuneiden sotilaiden ja silloin saavutetun voiton muistoksi Suomen puolustusministeriön alueelle on pystytetty tämän taistelun muistomerkki.
Kiitän Suomen puolustusvoimien johtoa mahdollisuudesta esiintyä tämän arvovaltaisen yleisön edessä ja esitellä Venäjän kanta ajankohtaisiin kansainvälisiin ja alueellisiin turvallisuushaasteisiin sekä kertoa Venäjän asevoimien uudistamisesta.
Maittemme historiallinen läheisyys edesauttaa maittemme välisten monipuolisten suhteiden lujittumista. Sotilaallinen yhteistyö kehittyy aktiivisesti. Esikuntien välillä käydään säännöllisesti neuvotteluita. Eritasoiset sotilaalliset delegaatiot vierailevat säännöllisesti toinen toistensa luona. Toivon, että myös tämä venäläisen sotilasvaltuuskunnan vierailu tulee edistämään Suomen ja Venäjän välisten ystävyyssuhteiden lujittumista.
Seuraavaksi käsittelen ajankohtaisia kansainvälisiä ja alueellisia turvallisuushaasteita.
Maailmanpoliittiselle tilanteelle on luonteenomaista ideologisen vastakkainasettelun lieventyminen, sekä valtioiden ja liittojen poliittisen ja sotilaallisen vastakkainasettelun tason alentuminen. Tämä vähentää suurimittaisen sodan alkamisen mahdollisuutta lähitulevaisuudessa.
Samalla jäljellä olevat kansainväliset turvallisuusuhat ovat saaneet globaalin ja kompleksisen luonteen. Ne koskevat enenevässä määrin kansallisten etujen elintärkeitä aloja.
Syntyy myös uusia uhkia. Ne johtuvat käynnissä olevasta maailman geopoliittisen järjestelmän muutoksesta sekä maailmantalouden epävakaudesta. Samalla kasvaa valtioiden sisäisten konfliktien potentiaali maailman eri alueilla, ennen kaikkea Lähi- ja Keski-idässä. Olemme joutuneet todistamaan tällaisten konfliktien eskaloitumista Egyptissä, Libyassa, Jemenissä, Syyriassa sekä muutamissa muissa maissa. Tämä prosessi on käynnissä myös tällä hetkellä.
Euroopan sotilaallis-poliittinen tilanne on luonteeltaan vakaa. Samalla konflikteja on yhä Balkanilla, Transdnestriassa, Vuoristo-Karabahissa. Tilanne on pysynyt epäsuotuisana myös Etelä-Kaukasuksella.
Rauhan turvaamiseksi alueella Venäjä on kiinnostunut Euroopan unionin lujittumisesta, sekä siitä, että sen kyky puolustaa sovittuja kantoja kansainvälisen turvallisuuden alalla kehittyisi edelleen.
Venäjä arvioi realistisesti Naton roolia vakauden turvaamisessa euroatlanttisella alueella ja suhteissa sen kanssa nojautuu poliittisen dialogin ja käytännön yhteistyön välttämättömyyteen reagoinnissa yhteisiin uhkiin. Toivomme että tämä tilanne säilyy myös lähitulevaisuudessa.
Myönteisten tendenssien rinnalla kärjistyy kilpailu luonnonvaroista ja markkinoista. Viime vuosina on merkittävästi kasvanut kiinnostus Arktisten alueiden runsaiden luonnonvarojen hyödyntämistä kohtaan. Pohjoiset valtiot ovat aktivoineet toimiaan kansallisten alueiden laajentamiseksi mannerlaatan ja Pohjoisessa jäämeressä sijaitsevien saarten avulla.
Venäjää huolestuttaa erityisesti alueella tapahtuva sotilaallisen toiminnan lisääntyminen. Arktisen alueen reunavaltiot sekä Naton jäsenmaat, ennen kaikkea Yhdysvallat, kehittelevät uutta, alhaisiin lämpötiloihin sopeutettua sotilaskalustoa sekä järjestävät säännöllisesti sotaharjoituksia, joissa harjoitellaan yhteisiä sotatoimia mahdollisiin konflikteihin reagoimisen varalle.
Niistä suurimpia ovat vuosittaiset USA:n ja sen liittolaisten ilmasotaharjoitukset ”Red Flag Alaska”, joihin osallistuu vähintään 80 taistelulentokonetta, mm. strategisia pommikoneita. USA:n merivoimien ”Asics ”-sotaharjoitusten puitteissa harjoitellaan atomisukellusveneiden toimintaa jään alla.
Yksi Naton viime vuosien suurimmista sotaharjoituksista ”Cold response 2012” järjestettiin tämän vuoden maaliskuussa Ruotsissa ja Norjassa. Niissä tutkittiin monikansallisten sotajoukkojen toimintamenetelmiä Arktisella alueella, ja niihin otti osaa 40 taistelulaivaa, 100 lentokonetta ja 16 000 sotilasta.
Olemme sitä mieltä, että USA:n ja Naton johtavien jäsenmaiden sotilaallisen toiminnan yksi päätavoitteista on valmistautua voimankäyttöön mahdollisissa kriiseissä, jotka liittyvät niiden yritysten mahdollisuuksiin saada osuutensa arktisen mannerjalustan luonnonvaroista.
Venäjä on huolestunut eräiden Natoon kuulumattomien valtioiden valtiomiesten ja vaikuttajien esittämistä näkemyksistä, joiden mukaan on välttämätöntä lisätä sotilaallista toimintaa Arktisella alueella. Heidän mielestään se lisää alueen vakautta.
Venäjän federaatio vastustaa jyrkästi pohjoisten alueiden militarisointia. Mielestämme huomattavalle sotilaalliselle läsnäololle alueella ei ole nykyoloissa tarvetta. Mahdolliset kiistakysymykset tulee ratkaista olemassa olevien ja riittävien kansainvälisen oikeuden normien puitteissa.
Meidän politiikkamme alueella tähtää siihen, että Arktinen alue säilyisi rauhan ja yhteistyön alueena sekä siihen, että Arktiksen ainutlaatuiset ekosysteemit säilyisivät. Meidän mielestämme Arktis ei todellakaan ole se paikka maapallolla, jossa sotilaallista laajentumista ja integraatiota voidaan perustella viittaamalla kuviteltuun uhkaan Iranin, Pohjois-Korean, al-Qaidan tai merirosvojen taholta.
Samalla olemme sitä mieltä, että arktisen alueen reunavaltioiden sotilasviranomaisilla tulee olla merkittävä rooli vakauden ylläpitämisessä alueella. Niiden välisen järkevän maltillisuuden pohjalta tapahtuvan yhteistyön tärkeinä muotoina tulee olla ajankohtaisten turvallisuushaasteiden käsitteleminen, tiedonvaihto sotilastoiminnan kehittämissuunnitelmista, sotaharjoitusten järjestäminen, kriisinhallintaa, meripelastustoimintaa ja ympäristökatastrofien torjuntaa koskevien yhteisten harjoitusten pitäminen.
Arktiksen on oltava kaikkia pohjoisen alueen valtioita yhdistävä tekijä. Venäjä pitää yhtenä euroatlanttisen alueen turvallisuuden ylläpidon tärkeimpänä tekijänä sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa.
Pyrimme kehittämään näitä suhteita Venäjä-Nato –neuvostossa sovittujen toimintasuuntien mukaisesti sekä Naton jäsenmaiden kanssa tapahtuvan kahdenvälisen yhteistyön puitteissa. Panemme toivomme myös yhteistyön lisäämiseen käytännön toimenpiteissä arktisilla reuna-alueilla euroatlanttisen yhteistyöneuvoston ja rauhankumppanuus-ohjelman puitteissa.
Kuitenkin viime aikoina suhteiden positiivista kehitystä Naton kanssa on haitannut USA:n ja eräiden muiden liiton jäsenmaiden pyrkimys antaa kansalliselle ja liiton voimapotentiaalille globaaleja tehtäviä. Tämän lisäksi USA, Ranska ja Iso-Britannia puolustellakseen toimiaan itselleen epämieluisten hallintojen syrjäyttämiseksi pyrkivät käyttämään YK:n turvaneuvostoa hyväkseen.
Verukkeena käytetään eri maissa tapahtuvia laajoja protesteja ja muutosvaatimuksia sekä viranomaisten kohtuutonta voimankäyttöä. Valmisteltaessa YK:n turvaneuvoston päätöslauselmia käytetään varsin epämääräisiä muotoiluja, ja niiden hyväksymisen jälkeen ryhdytään voimatoimiin, jotka eivät sisälly näihin päätöslauselmiin. Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta voi mainita Libyan ja Norsunluurannikon tilanteen.
Venäjä on huolestunut siitä, että pyrkimykset käyttää hyväksi YK:n turvaneuvoston päätöksiä humanitäärisen väliintulon konseption kehittämisessä ja laillistaa epämieluisten hallitusten kumoamiseen suunnattu toiminta ovat saaneet järjestelmällisen luonteen. Tämä voi vakavasti horjuttaa kansainvälistä oikeutta, YK:n turvaneuvoston ja sen piiriin kuuluvien alueellisten järjestöjen arvovaltaa sekä Venäjän kansallisia intressejä.
Olemme sitä mieltä, että kansainvälisen yhteisön tulee pyrkiä siihen, että valtiot noudattaisivat sitoumuksiaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitäärisen oikeuden alalla.
Tulee selvästi tuomita ne, jotka räikeästi ja laajamittaisesti rikkovat näitä sitoumuksia. Kansainvälisen yhteisön reaktioiden eräiden maiden sisäisiin tapahtumiin tulee olla vastuullisia ja punnittuja, niiden tulee edistää vuoropuhelua ja sovintoon pääsemistä. Venäjä ei tule hyväksymään YK:n turvaneuvoston päätöksiä, jotka sallivat voimankäyttöön pohjautuvan puuttumisen konflikteihin tutkimatta niitä perusteellisesti.
Toinen tekijä, joka vaikuttaa kielteisesti strategisen vakauden ja turvallisuuden ylläpitämiseen maailmassa, ovat USA:n suunnitelmat ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisesta Euroopassa. Puhutaan ns. ”eri vaiheita sisältävästä adaptiivisesta lähestymistavasta”.
Venäjän puolustusministeriön tutkimuslaitosten tekemä syväanalyysi USA:n suunnitelmista osoittaa, että suunnitelman 3. ja 4. vaiheen toteuttaminen mahdollistaa Venäjän ballististen ohjusten tuhoamisen eri lentoradoilla. Samalla emme voi jättää huomiotta eurooppalaisten kumppaniemme logiikkaa, jonka mukaan vaara niiden turvallisuudelle kohdistuu ns. ”ennalta-arvaamattomien” hallintojen taholta.
Näissä olosuhteissa kompromissien saavuttamiseksi ja jännityksen lieventämiseksi Venäjän ja Naton suhteissa Venäjän federaation presidentti ehdotti ns. ”sektoreihin perustavaa lähestymistapaa” yleiseurooppalaisen ohjustorjuntajärjestelmän rakentamiseksi: se edellyttää, että luodaan yleiseurooppalainen ohjustorjuntajärjestelmä ja vahvistetaan Venäjän vastuu sen koillissektorista.
Venäjän ohjustorjuntavälineet voisivat suojella rajanaapurivaltiota ja merialueita ohjusiskuilta. Tällainen lähestymistapa poistaisi ne vaarat Venäjän strategisille ydinaseille, josta olemme useasti puhuneet.
Valitettavasti on todettava, että meidän kumppanimme eivät ole hyväksyneet ehdotuksiamme. Tässä yhteydessä olemme useasti todenneet, että olemme valmiita tarkastelemaan kaikkia järkeviä yhteistyövaihtoehtoja.
Meidän kannaltamme periaatteellisen tärkeitä ovat kaksi seikkaa: ohjuspuolustuksen konseptin ja arkkitehtuurin kehittäminen yhteisvoimin sekä järjestelmän Venäjän-vastaisen potentiaalin poistaminen. Meidän mielestämme tämä on mahdollista saavuttaa vahvistamalla juridisesti se, että ohjustorjuntajärjestelmä ei ole suunnattu Venäjän ydinasevoimia vastaan.
Samalla meitä ihmetyttää kumppaniemme harjoittama selvä kaksoisstandardien politiikka: tavanomaisten aseiden rajoitussopimuksen ja muiden sopimusten yhteydessä meiltä vaaditaan juridisia sitoumuksia, mutta kun me puhumme juridisista sitoumuksista ohjustorjuntajärjestelmän alalla, meille vastataan kielteisesti.
Tämän takia olemme pakotettuja turvautumaan sotilaallis-teknisiin vastatoimiin: uskomme, että ne ovat lisäsignaali turvallisuusuhasta Euroopan mantereella, jos Venäjän intressien huomiotta jättäminen ohjuspuolustuksen alalla jatkuu.
Mutta me tulemme toteuttamaan mainitut toimenpiteet puhtaasti vastatoimina, jos uhka meidän strategisille ydinaseillemme USA:n ja Naton ohjustorjuntajärjestelmän taholta kasvaa.
Haluan erityisesti korostaa, että pidämme tuhovälineiden sijoittamista, puhumattakaan niiden käyttämisestä, äärimmäisenä vastatoimenpiteenä ohjustorjuntajärjestelmän sijoittamiseen Eurooppaan. Toivottavasti emme koskaan joudu niitä käyttämään.
Olemme kiinnostuneita rauhanomaisesta ja vakaasta Euroopasta, turvallisuuden ylläpidosta yhteistyön ja kanssakäymisen avulla.
Kansainvälisissä suhteissa Venäjän federaatio pyrkii jatkossakin kehittämään ystävällisiä suhteita ja laajentamaan yhteistyötä valtioiden kanssa. Suhteiden tulee rakentua YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden normien pohjalle, edistää poliittisten, taloudellis-kaupallisten, tieteellis-teknisten- ja kulttuuri- sekä muiden suhteiden lujittumista.
Tällaisen poliittisen kurssin esimerkkinä voivat toimia Venäjän yksipuoliset toimet keskinäisen luottamuksen ja ystävällismielisten suhteiden kehittämisen alalla Suomen kanssa. Viimeisten 15 vuoden aikana me käytännössä olemme huomattavasti, melkein täysin, vähentäneet Suomen rajan läheisyyteen sijoitettujen joukkojemme ryhmittymää.
Aloitimme nämä toimet vuoden 1997 joulukuussa, kun Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin ilmoitti, että Venäjä sitoutuu supistamaan alueella sijaitsevia sotilasjoukkojaan 40 prosentilla eikä sen kokoonpanossa tule enää olemaan maavoimien armeijoita eikä armeijakuntia. Tuolloin Leningradin sotilasläänin joukkoihin kuului yksi maavoimien armeija, yksi armeijakunta ja 5 jalkaväkidivisioonaa.
Kymmenen vuoden kuluttua, 1. tammikuuta 2008, suoritettujen toimenpiteiden tuloksena Leningradin sotilasläänin sotajoukkoryhmittymää oli supistettu yli 70 prosenttia, ja siihen kuului kaksi jalkaväkiprikaatia ja yksi aseistuksen ja kaluston varastointikeskus.
Viime vuosina Venäjän valtiojohtoa ovat erityisesti huolestuttaneet Baltian maiden kehotukset ja pyynnöt Natolle taata niiden turvallisuus väitettyjä Venäjän aggressiivisia toimia vastaan. Tämän seurauksena Naton sotajoukkojen toiminta näiden valtioiden alueella on huomattavasti lisääntynyt, alueella suoritetaan laajoja valmistavia toimenpiteitä sotilasinfrastruktuurin rakentamiseksi ja suurien sotilasvoimien käyttämiseksi.
Pidämme tällaisia toimia uhkana turvallisuudellemme. Siksi jouduimme vuonna 2009 käynnissä olevan asevoimien uudistuksen puitteissa uudelleen perustamaan maavoima-armeijan johtopisteen ja muodostamaan erillisistä joukko-osastoista vielä yhden jalkaväkiprikaatin. Samalla kehitimme sotilasläänin joukkojen johtamisjärjestelmää uusi toimintatapa huomioon ottaen. Kerron tästä tarkemmin hieman myöhemmin.
Näiden toimenpiteiden suorittamisen yhteydessä sotajoukkojen miesvahvuus ei käytännössä muuttunut. Nyt Suomen ja Venäjän välisellä 1300 kilometriä pitkällä rajaosuudella meillä on vain yksi jalkaväkiprikaati. Vastoin ulkomaisten poliittisten toimijoiden lausuntoja meillä ei ole aikomuksia perustaa mitään arktisia prikaateja. Omat toimenpiteemme vahvistavat maamme Suomen-suhteiden ystävällismielisen kurssin, mikä heijastuu poliittisissa, taloudellisissa ja kulttuurialan ja muissa sopimuksissa.
Venäjä suhtautuu myönteisesti Suomen ulkopoliittisen linjaan, joka pohjautuu sotilasliittoihin kuulumattomuuteen, sekä molempia osapuolia hyödyttävän alueellisen yhteistyön syventämiseen.
Mutta Suomen ja Venäjän suhteiden kehittymistä häiritsee merkittävästi se, että Suomi edesauttaa Naton vaikutuksen leviämistä arktisilla alueilla ilman Venäjää.
Asiantuntijoidemme mukaan Suomen käytännön osallistuminen Naton ”Nordefco”-yhteistyöhön ja Naton sotaharjoituksiin todistaa, että Suomi on vähitellen liittymässä Nato-toiminnan piiriin. Tietyissä olosuhteissa tämä voi jopa aiheuttaa uhan Venäjän turvallisuudelle.
Esimerkkinä mainittakoon syyskuussa 2010 järjestetyt Naton ja sen kumppanuusmaiden merisotaharjoitukset ”Norden Coasts 2010”. Näissä sotaharjoituksissa harjoiteltiin Naton joukkojen toimintaa hyväksikäyttäen Suomen kansallista infrastruktuuria sekä mahdollisuutta myöntää Naton esikunnille ja johdolle mahdollisuus johtaa Suomen joukkoja.
Meitä ei voi olla huolestuttamatta myös se tosiasia, että viime vuoden tammikuussa Lontoossa järjestettiin Pohjois-Euroopan valtioiden huippukokous, jossa yhdeksän maan valtiojohtajat käsittelivät jälleen kerran ideaa perustaa uusi kansainvälinen alueellinen sotilaspoliittisluonteinen järjestö.
Kysymyksiä herättää myös se, että Suomen puolustusvoimat ovat lisänneet toimintaansa lähellä meidän aluettamme. Suomen ilmavoimien lentokoneet lentävät säännöllisesti noin 10 km päässä rajastamme. Kaikki tietävät, että vuosittain Itä-Suomen sotilasläänin alueella järjestetään maavoimien sotaharjoitukset, joiden nimi on ”Itä”. Näissä harjoituksissa ei harjoitella pelkästään puolustuksellisia toimia. Herää kysymys, ketä vastaan ja miksi harjoitus pidetään.
Meitä huolestuttaa myös Suomen ja Georgian sotilaallinen yhteistyö. Ottaen huomioon Georgian politiikan Venäjä-vastaisuus, sen revansistiset pyrkimykset Abhazian ja Etelä-Ossetian suhteen, meidän mielestämme mainitut Suomen puolustusvoimien toimet eivät täysin vastaa meidän yhteisiä tavoitteitamme kehittää edelleen kahdenvälistä yhteistyötä.
Seuraavaksi käsittelen Venäjän federaation asevoimien uudistusta.
Ottaen huomioon sotilaallis-poliittisen tilanteen positiivinen kehitys maailmassa, vuonna 2009 Venäjän Federaation johto päätti uudistaa asevoimien jäykkää rakennetta, jonka olimme perineet Neuvostoliitolta.
Lähdimme siitä, että asevoimien tulee uudessa muodossaan pystyä estämään kaikenlaiset sotilaalliset konfliktit sekä pystyä taistelemaan kansainvälistä terrorismia vastaan. Tällä hetkellä asevoimien uudistus on käytännössä toteutettu. Tämän mainitsi kuluvan vuoden maaliskuussa Venäjän federaation presidentti. Tänä päivänä voimme todeta, että Venäjän federaatiossa on perustettu uudet taisteluvalmiit asevoimat, joiden miesvahvuus on 1 miljoonaa sotilasta.
Ensinnäkin, kaikki vanhat divisioonat muutettiin prikaateiksi. Kaikki joukko-osastot ovat jatkuvassa taisteluvalmiudessa. Tämän ansiosta oli mahdollista ottaa käyttöön uusi taisteluvalmiusjärjestelmä ja supistaa taistelutehtäviin valmistautumiseen tarvittava aika muutamaan tuntiin.
Tämän lisäksi on perustettu sotajoukkojen ryhmittymät, joihin kuuluu eri puolustushaarojen sotajoukot ja –voimat. Ne toimivat tärkeillä strategisilla osa-alueilla. On muodostettu kaksi sotajoukkojen johtamiskanavaa ja kolmitasoinen vastuujärjestelmä. On uudistettu periaatteellisesti sotajoukkojen johtamismenetelmät sekä sotajoukkojen huolto- ja koulutusjärjestelmät.
Olemme keskustelleet Suomen puolustusvoimien komentajan kanssa siitä uudistuksesta, joka on edessä Suomessa. Sen takia haluaisin lyhyesti selittää seinälle heijastettua kuvaa.
Vanhasta jäykästä järjestelmästä me olemme muokanneet kahden lohkon järjestelmän: vihreällä on merkitty sotilaallinen lohko, joka toimii yleisesikunnan päällikön alaisuudessa ja käsittää sotilaallisen puolen. Sinisellä värillä taas on merkitty ns. siviililohko, johon kuuluvat kaikki ne rakenteet ja yksiköt, jotka edesauttavat armeijan toimintaa.
Sotilaalliselle lohkolle on jäänyt 3 tehtävää: sotajoukkojen toiminnan suunnittelu, sotilasyksiköiden koulutus ja niiden käyttäminen. Kaikki tehtävät, jotka liittyvät huoltoon, finansseihin, lääkintään ym. vastaaviin toimiin, on siirretty siniseen lohkoon.
Alhaalla näette oyj ”Oboronservis”, joka toimii ulkoistamisperiaatteen puitteissa ja omalta osaltaan edesauttaa asevoimien toimintaa. Mm. sotilaskalustoa ja –tekniikkaa huoltavat siviililaitokset, ennen kaikkea niitä tuottavat tehtaat, sekä muut siviiliyritykset.
Muutama sana johtojärjestelmästä:
Entisten kuuden sotilasläänin tilalle on perustettu neljä uutta sotilaslääniä, joiden johtaminen kuuluu sotilaallisille johtoelimille, joihin kuuluu eri puolustushaarojen edustajia. Niiden nimi on ”Yhdistetty strateginen komentoporras”. Nykyään kaikki sotilaslääneissä olevat sotajoukot toimivat yhden sotilasläänin päällikön alaisuudessa, joka kantaa henkilökohtaisen vastuun alueen turvallisuudesta.
Kaiken kaikkiaan se, että samaan johtoportaaseen kuuluvat nyt sekä maavoimien armeijoiden, että myös laivaston, ilmavoimien ja ilmatorjunnan johto, antoi mahdollisuuden laadullisesti kohottaa uusien sotilasläänien taistelumahdollisuuksia. Nykyään tarvitaan vähemmän aikaa kriisitilanteissa reagoimiseen. Samalla kasvoi myös sotilasläänien kokonaisiskuvoima. On parannettu myös sotilaallisen johtamisen keskusrakenteita. Samalla ei enää synny epäselvyyttä siitä, kenelle kuuluu johtovastuu.
Haluan mainita kaksi lukua: vuonna 2008 Venäjän asevoimien keskushallinnossa toimi 52 tuhatta henkilöä, nykyään - vähän yli 5 tuhatta henkilöä. Näin ollen supistus on yli kymmenkertainen.
On muodostettu sotajoukkojen yhteinen huoltojärjestelmä. Tässä rakenteessa on kolme tasoa: keskus, sotilaslääni, prikaati. On perustettu yhteiset huoltoelimet, joiden tehtäviin kuuluu toimittaa sotajoukkoihin aseita, kalustoa, tekniikkaa ja järjestää näiden käyttö. Nykyään komentajille ja päälliköille ei enää kuulu mitään niille kuulumattomia tehtäviä.
Kalustoa ja tekniikkaa aletaan vähitellen huoltaa korjaustehtaissa ja korjauslaitoksissa, jotka kuuluvat ”Oboronservis” –osakeyhtiölle. Myös siviilialan tuotantolaitoksille annetaan vastaavia tehtäviä huoltaa sotilaskalustoa. Tässä asiassa me olemme lainanneet myös Suomen puolustusvoimien kokemusta.
Varmasti vaikein tehtävä nykyään on varustaa joukot nykyaikaisilla varusteilla ja kalustolla. Laadultaan niiden tulee olla vähintään yhtä hyviä kuin vastaavat ulkomaiset tuotteet. Vuoteen 2016 mennessä uuden kaluston osuus joukoissa tulisi olla 30 %, ja vuoteen 2020 mennessä uuden kaluston osuuden tulisi nousta 70 prosenttiin. Strategisissa ydinasejoukoissa, sekä ilmatorjunta- ja avaruustorjuntajoukoissa uuden kaluston osuuden pitäisi olla 100 %.
Jotta pystyisimme maksimaalisesti hyödyntämään uuden aseistuksen ja kaluston mahdollisuuksia, jotta henkilöstö oppisi uusia sodankäyntimenetelmiä, pyrimme laadullisesti kohottamaan sotajoukkojen koulutustasoa.
Pyrimme nykyään kouluttamaan sotajoukkoja tehokkaammin. Yksistään tämän vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana on järjestetty jo yli 280 sotaharjoitusta, esikuntien harjoitusta, merisotaharjoitusta ja muita harjoituksia. Vuoden loppuun mennessä on suunniteltu pidettävän vielä yli 300 sotaharjoitusta eri toimintasuuntauksilla.
Uusien asevoimien luominen vaatii myös sotilaskoulutusjärjestelmän uudistamista. Olemme perustaneet puolustushaarojen koulutus- ja tutkimuskeskuksia. Olemme laajentaneet sotilasakatemioita ja –yliopistoja. Toisaalta olemme vähentäneet armeijan koulutuslaitosten määrän kuudestakymmenestä neljästä kuuteentoista.
Nykyään kehitteillä on upseerien jatkokoulutusjärjestelmä, jossa koulutetaan upseereita jokaista uutta virkaa varten. On järjestetty monitasoinen kersanttien koulutusjärjestelmä. Heidän koulutuksensa tapahtuu välittömästi koulutusyksiköissä ja sotajoukoissa.
Tulevat joukkojen komentajat, varakomentajat ja teknikot saavat kahden vuoden ja kymmenen kuukauden pituisen koulutuksen kersanttien koulutuskeskuksessa. Venäjän puolustusministeriön muissa koulutuskeskuksissa koulutetaan ryhmänjohtajia. Pyrimme myös parantamaan sotajoukkojen värväysjärjestelmää.
Sitä mukaa kun pystymme parantamaan sotilaspalvelun olosuhteita, kiinnostus palvelua kohtaan kasvaa. Vuoteen 2013 mennessä kaikki armeijassa palvelevat henkilöt, jotka tarvitsevat asuntoa, saavat sen. Vuoteen 2014 mennessä tulemme kehittämään myös eräänlaisen virka-asuntojärjestelmän. Myös sotilaiden palkkajärjestelmää on uudistettu.
Tämän vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen armeijassa palvelevien palkat nousivat 3-kertaisesti. Samalla korotettiin sotilaseläkkeitä.
Asevoimien uudistuksen seuraavan vaiheen päätehtävänä on kohottaa sotajoukkojen ryhmittymien taistelumahdollisuuksia strategisilla aloilla. Tätä varten lähitulevaisuudessa on tarkoitus suorittaa seuraavat toimenpiteet: jatketaan ilmatorjunta- ja avaruustorjuntajärjestelmien kehittämistä sekä varustetaan sotajoukot nykyaikaisella aseistuksella ja kalustolla. Tarkoituksena on myös lopullisesti toteuttaa asevoimien uusi koulutusjärjestelmä, joka pohjautuisi nykyaikaisiin teknologioihin.
Neljänneksi on tarkoitus kohottaa armeijan palveluksessa olevien henkilöiden sosiaalipalvelujen tasoa ja luoda osasuhteet, jotka houkuttelisivat armeijan palvelukseen lisää ihmisiä.
Asevoimien uudistuksen tuloksena Venäjän sotajoukkojen tulee vastata nykyaikaisen armeijan vaatimuksia ja suoriutua menestyksellisesti kaikista niille annetuista tehtävistä: puolustaa tarvittaessa aseellisesti Venäjän federaatiota ja sen liittolaisia kansainvälisen oikeuden normien ja kansainvälisten sopimusten pohjalta.
Haluan vielä kerran vakuuttaa, että Venäjän toimet asevoimien uudistamiseksi eivät ole suunnattu ystävällismielisiä naapurimaita vastaan. Suomen suhteen uskomme, että Suomi pysyy liittoutumattomana eikä liity Natoon ja toivomme myös, että maittemme välinen sotilasyhteistyö syvenee edelleen.
Lopuksi haluan vakuuttaa, että maittemme puolustusalojen molempia osapuolia hyödyttävä ja rakentava yhteistyö tulee edelleen edistämään ei ainoastaan vakauden lujittamista alueella, vaan myös rauhan ja turvallisuuden säilyttämistä Euroopassa yleensä.
Kiitos kärsivällisyydestänne. Olen valmis vastaamaan kysymyksiinne."
Tvälups
Ylipäällikkö
terveiset
Suomi kasaa operatiivisimman joukkonsa, minne? Kaakonkulmalle...
Suomi kasaa operatiivisimman joukkonsa, minne? Kaakonkulmalle...
Koetan katsoa asiaa naapurin silmin.AlphaBravo kirjoitti:
Yhtäkaikki erikoisjoukkoja ja koostuvat pääosin ammattisotilaista.AlphaBravo kirjoitti:
On ollut, mutta etenkin MAASK:n merkitys kasvaa sinne siirrettävän koulutuskapasiteetin myötä.AlphaBravo kirjoitti:
On ollut, mutta ei tässä mittakaavassa.AlphaBravo kirjoitti:
Parolan merkitys on supistunut sitä myötä kun sodanajan Panssariprikaatit stenattiin.AlphaBravo kirjoitti:
Kyllä voi ja pv tekee sen ihan itse omissa j-os esittelyissään mm. PKARPR osalta.AlphaBravo kirjoitti:
Materiaalin varastointi. Perustettavat joukot (RA j-os vastuulla). Valmiusprikaati ei paljoa muuksi muutu RA:sta SA:an siirryttäessä.AlphaBravo kirjoitti:
Edelleenkään meidän geopoliittinen asemamme ei ole muuttunut. Ei Venäjä tällä hetkellä koe Suomea hyökkääjänä, mutta se orastava nato-jäsenyys sekoittaa pakan.AlphaBravo kirjoitti:
Ei ole. Ei ainakaan minulta. Edelleenkin katson asiaa naapurin vinkkelistä.AlphaBravo kirjoitti:
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset:Kovat nuhteet ja ohjeet Suom
Makarov:
Naton NORDEFCO ?
http://www.nordefco.org/facts-about-nordefco/
viitsisi nyt Makarov, tai oikeammin Makarovin puheenkirjoittajat tarkista/pysyä faktoissa.
mitä tällaisella virheellisyyden esittämisellä halutaan?
suurin uhka venäjän turvallisuudelle on sen siloviki-vetoinen johto, joka ei tarvitse venäjän kansaa, vaan öljyteollisuuttaa. kun öljyteollisuudessa työskentelee vain 1,6 % väestöstä, jää hallinnolle lähinnä silovikien poliittisten vastustajien tukahduttaminen. autoritäärinen hallinto kehittyy helposti diktatuurisksi ja ennen pitkää diktatuurit kaadetaan joko väkivallattomasti tai väkivallalla. tämä väkivaltainen vaihtoehto on todellinen turvallisuus uhka venäjälle, sen naapureille ja koko maailmallle.
Herää kysymys, ketä vastaan ja miksi (nämä) harjoitu(k)s(et) pidetään.
Hei komoon, jos puhe on kirjoitettu niin huonosti että siihen sisältyy tällaisia sammakoita, tulee vaihtaa sekä puheen kirjoittajat että esittäjä ! Tämäkö on Venäjän asevoimien terävin kärki !
Makarov:
.
Naton NORDEFCO ?
http://www.nordefco.org/facts-about-nordefco/
viitsisi nyt Makarov, tai oikeammin Makarovin puheenkirjoittajat tarkista/pysyä faktoissa.
mitä tällaisella virheellisyyden esittämisellä halutaan?
suurin uhka venäjän turvallisuudelle on sen siloviki-vetoinen johto, joka ei tarvitse venäjän kansaa, vaan öljyteollisuuttaa. kun öljyteollisuudessa työskentelee vain 1,6 % väestöstä, jää hallinnolle lähinnä silovikien poliittisten vastustajien tukahduttaminen. autoritäärinen hallinto kehittyy helposti diktatuurisksi ja ennen pitkää diktatuurit kaadetaan joko väkivallattomasti tai väkivallalla. tämä väkivaltainen vaihtoehto on todellinen turvallisuus uhka venäjälle, sen naapureille ja koko maailmallle.
Herää kysymys, ketä vastaan ja miksi (nämä) harjoitu(k)s(et) pidetään.Hei komoon, jos puhe on kirjoitettu niin huonosti että siihen sisältyy tällaisia sammakoita, tulee vaihtaa sekä puheen kirjoittajat että esittäjä ! Tämäkö on Venäjän asevoimien terävin kärki !
AlphaBravo
Kersantti
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset
Niinpä niin, mutta kuten sanoin, raja se on ymmärtämiselläkin. Miksi ihmeessä selvä piiloviestisi on, että tämä me olemme tehneet jotain väärin? Jos Venäjä pelkää hyökkäystä Suomesta, se on väärässä emmekä me. Jos Venäjä pelkää hyökkäystä Natosta, se on väärässä eikä Nato. Emme mielestäni ole tilanteessa, jossa meidän pitää tehdä suuria myönnytyksiä toisen osapuolen väärien olettamusten vuoksi.
On muuten täysin varteenotettava vaihtoehto, että Venäjä ei tosiasiassa pelkää mitään hyökkäystä tai muuta aggressiota lännestä. Siitä huolimatta se esittää uhria ja koettaa siten manipuloida länsimaita, aivan erityisesti liittoutumattomia rajavaltioita. Silloin olisimme peräti naurettavia, jos ensimmäisestä tönäisystä kierähtäisimme selällemme.
Tvälups kirjoitti:
Niinpä niin, mutta kuten sanoin, raja se on ymmärtämiselläkin. Miksi ihmeessä selvä piiloviestisi on, että tämä me olemme tehneet jotain väärin? Jos Venäjä pelkää hyökkäystä Suomesta, se on väärässä emmekä me. Jos Venäjä pelkää hyökkäystä Natosta, se on väärässä eikä Nato. Emme mielestäni ole tilanteessa, jossa meidän pitää tehdä suuria myönnytyksiä toisen osapuolen väärien olettamusten vuoksi.
On muuten täysin varteenotettava vaihtoehto, että Venäjä ei tosiasiassa pelkää mitään hyökkäystä tai muuta aggressiota lännestä. Siitä huolimatta se esittää uhria ja koettaa siten manipuloida länsimaita, aivan erityisesti liittoutumattomia rajavaltioita. Silloin olisimme peräti naurettavia, jos ensimmäisestä tönäisystä kierähtäisimme selällemme.
Morgenstern
Luutnantti
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset
Makarov muistutti ammattisotilaita uudesta faktasta:
"-Kaikki joukko-osastot
ovat jatkuvassa taisteluvalmiudessa. Tämän ansiosta oli mahdollista...... ....supistaa taistelutehtäviin
valmistautumiseen tarvittava aika muutamaan tuntiin."
Siellä on nyt meikäläisittäin laskettuna 35 panssariprikaatia ja 4 vahvistettua täysvahvuudessa, avaimesta vain käyntiin. A-tarvikkeet ja dieselrekat saa salaa etukäteen rajalle ja prikaatit siirtyvät sotaharjoituksesta suoraan tositoimiin ilman mitään harmaita vaiheita. Makarov halusi että muistamme tämän.
Ja Makarov kertoo, että orkesteri soittaa nyt yhteen:
-"Kaiken kaikkiaan se, että samaan johtoportaaseen kuuluvat nyt sekä maavoimien
armeijoiden, että myös laivaston, ilmavoimien ja ilmatorjunnan johto, antoi
mahdollisuuden laadullisesti kohottaa uusien sotilasläänien
taistelumahdollisuuksia. Nykyään tarvitaan vähemmän aikaa kriisitilanteissa
reagoimiseen. Samalla kasvoi myös sotilasläänien kokonaisiskuvoima."
Suomea pitää ehkä tönäistä lujempaa että se uskoo.
Makarov muistutti ammattisotilaita uudesta faktasta:
"-Kaikki joukko-osastot
ovat jatkuvassa taisteluvalmiudessa. Tämän ansiosta oli mahdollista...... ....supistaa taistelutehtäviin
valmistautumiseen tarvittava aika muutamaan tuntiin."
Siellä on nyt meikäläisittäin laskettuna 35 panssariprikaatia ja 4 vahvistettua täysvahvuudessa, avaimesta vain käyntiin. A-tarvikkeet ja dieselrekat saa salaa etukäteen rajalle ja prikaatit siirtyvät sotaharjoituksesta suoraan tositoimiin ilman mitään harmaita vaiheita. Makarov halusi että muistamme tämän.
Ja Makarov kertoo, että orkesteri soittaa nyt yhteen:
-"Kaiken kaikkiaan se, että samaan johtoportaaseen kuuluvat nyt sekä maavoimien
armeijoiden, että myös laivaston, ilmavoimien ja ilmatorjunnan johto, antoi
mahdollisuuden laadullisesti kohottaa uusien sotilasläänien
taistelumahdollisuuksia. Nykyään tarvitaan vähemmän aikaa kriisitilanteissa
reagoimiseen. Samalla kasvoi myös sotilasläänien kokonaisiskuvoima."
Suomea pitää ehkä tönäistä lujempaa että se uskoo.
Tvälups
Ylipäällikkö
RE: Venäjän asevoimien päällikkö toi Moskovan terveiset
Mikä hemmetin piiloviesti?!
Ellei kirjoitukseni aukea, niin kysy selvennystä. Älä lue olemattomia = älä otaksu sanoja suuhuni, kiitos.
Olisihan Makarov voinut kysellä asioita ilkeästikin, tyyliin:
-miksi hakeudutte naton kumppanuuteen?
-pelkäättekö maanne alueellisen turvallisuuden puolesta?
-ketä pelkäätte?
-ette kai Venäjää?
Katsos käännä tuo ylläoleva repliikkisi toisinpäin (asetu vanjan huopikkaisiin):
Siinäpä sitä sitten olisi Tuomioja&kumppanit selitelleet kun ei oikein voi myöntääkään, että juu, kyllähän myö Teitä pelätään ja siksi nato...
AlphaBravo kirjoitti:
Mikä hemmetin piiloviesti?!
Ellei kirjoitukseni aukea, niin kysy selvennystä. Älä lue olemattomia = älä otaksu sanoja suuhuni, kiitos.
Olisihan Makarov voinut kysellä asioita ilkeästikin, tyyliin:
-miksi hakeudutte naton kumppanuuteen?
-pelkäättekö maanne alueellisen turvallisuuden puolesta?
-ketä pelkäätte?
-ette kai Venäjää?
Katsos käännä tuo ylläoleva repliikkisi toisinpäin (asetu vanjan huopikkaisiin):
Siinäpä sitä sitten olisi Tuomioja&kumppanit selitelleet kun ei oikein voi myöntääkään, että juu, kyllähän myö Teitä pelätään ja siksi nato...