Venäjän erikoisjoukot

Nykyaikainen kohteiden suojaaminen edellyttää sitä, että kohteiden ympäristössä partioidaan 24/7. Aktiivinen partionti ei tarkoita sitä, että aidan ympäristöä kierretään arvattavan aikataulun mukaan vaan sitä, että kohteesta ja uhkakuvasta riippuen partiointi ulottuu etäisyyksille, jossa ollaan kevyen krh:n kantaman ulkopuolella.

Käytännössä kohteiden suojaaminen jää usein paikallisjoukkojen harteille ja tehtäviin joudutaan käyttämään muitakin kuin spol-yksiköitä. Tilanne ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin usein esitetetään. On epätodennäköistä, että maakuntataistelijoista tai vartiokomppanian reserviläisistä koostuva partio tuhoaisi erikoisjoukkopartion eeppisessä pimeätaistelussa. Todennäköisesti kuitenkin tuollainen metsikössä tapahtuva kohtaaminen kuitenkin pilaa iskun, koska yksi iskuun osallistuva partio paljastuu.

Jos paikallispataljoonan tikessä ollaan hereillä, niin se yksikin pakoon päässyt maakuntataistelija tai vartiokomppanian reserviläinen riittää oikeiden johtopäätösten tekoon. Niin ikävää kuin se kolmen miehen menettäminen onkin, niin tärkeintä on, että varikko, maantietukikohtaa jne. saa hälytyksen ja paikalle lähetetään vahvistuksia. Todellisuudessahan yksi yleisimmistä erikoisjoukkotoiminnan epäonnistumistavoista on ennenaikainen paljastuminen kohdetta lähestyessä tai kohteella. Kyllä viikkokausien valmistelu ja soluttautuminen 150 kilometriä vihollisalueen halki menee hukkaan, koska vartioimies jaksoi seistä hötkyilemättä koneen varjossa tai huomasi hiekassa tuoreet jäljet.
 
@Ingsoc

Hyvin summaat asioita. Jos vastapuolen desantteja vastaan joudutaan nykypäivänä, niin kannattaa kaikkien osallistuvien sisäistää se asia, että sieltä tulee mitä todennäköisimmin ainakin jonkinlaisen erikoisjoukko tai erikoistoimintakoulutuksen saaneita miehiä, joilla on varmasti myös varustus tehtävän mukainen. Ja mahdollisesti kokemusta aikaisemmista vastaavista tehtävistä ja muustakin kun "kääntyvien taulujen ampumisesta". Joilla on siis parempi kondis, parempi koulutus, parempi kokemus ja parempi varustus kun kohteensuojaustehtävää suorittavalla keskivertoreserviläisellä. Valitettavasti. Tämä pitää ehdottomasti muistaa ja ottaa huomioon, jotta taktiikka voidaan suunnitella uhkaa vastaavaksi kuten sanot.

Ne kultaisen 40-luvun tapahtumat voimme jo varmasti unohtaa. Ajat jolloin "erikoisjoukoista" valtaosa oli käytännössä siviilitaustaisia vailla juurikaan vakavastiotettavaa sotilaskoulutusta. Desantteina maahamme tiputettiin suomensukuisten vähemmistökansojen ideologisia nuorisoliittolaisia tai puhdistettujen punakapinallisten jälkikasvua lyhyen pikakurssituksen jälkeen "Browningi taskussa" ja kehoituksena hakea suojaa pyykkäriämmiltä tai vasemmistopoliitikoilta. Sellaisia kun jahdattiin pitkin maita ja mantuja syrjäkylien yli-ikäisten suojeluskuntalaisten ja alaikäisten sotilaspoikien kanssa niin mahdollisuuksia oli silloin varmasti enemmän kun mitä nykypäivänä olisi modernimpaa eli erikoisjoukkouhkaa vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän se terävin kärki on kovaa sakkia. Mutta kannattaa ottaa huomioon, että monien Venäjän Spetsnaz-prikaatien tehtävä on olla "hieman parempaa jalkaväkeä".

Ylijohdon alaiset joukot ovatkin sitten hieman kovempaa sakkia.
 
Kyllähän se terävin kärki on kovaa sakkia. Mutta kannattaa ottaa huomioon, että monien Venäjän Spetsnaz-prikaatien tehtävä on olla "hieman parempaa jalkaväkeä".

Nimenomaan, ja juuri tällätavallahan VDV:n spetsnaz komppanioita käytettiin laajalti Afghanistanissa aikoinaan. Parempana jalkaväkenä, tiedustelu- ja iskusosastotoimintaan. Keihäänkärkenä ja käsikassarana nopean toiminnan operaatioissa esimerkiksi koptereiden kanssa. Tässä ollaan juuri siinä asian ytimessä mitä tarkoitan sillä, että heidän spetsnazien tehtävä ja toimenkuva on saatettu ymmärtää lännessä väärin ja rinnastaa läntisiin erikoisjoukkoihin vaikka ne eivät edes venäläisellä mittapuulla sellaisia ole.
 
.
 
Viimeksi muokattu:
Olen ymmärtänyt että Spetsnaz Vympel ja Alpha ovat niitä todellisiä erikoisjoukkoja?

https://en.wikipedia.org/wiki/Spetsnaz_GRU

"In 2013, several Spetsnaz units were returned to GRU authority as few were part of the more wider Special Operations Forces of the Russian Federation, established that year encompassing all Army, Airborne Troops and Navy spetnaz units and their training schools, under the control of the Ministry of Defense. By early 2017 it was being reported that Serdyukov's reform had been almost entirely reversed to the pre-2010 status quo."

Vaikka noistakaan kaikki eivät ole mitään ns. eliittiä.

https://en.wikipedia.org/wiki/45th_Guards_Independent_Reconnaissance_Brigade saattaa olla, ainakin esiintyi Krimillä.

Aikoinaan sanottiin, että Vympel ja Alfa ovat aikalailla samoja kuin urheiluseurat Moskovan ZSKA ja Moskovan Dynamo. Molemmat rekrytoivat omista urheiluseuroistaan lupaavia tyyppejä. ZSKA tietysti armeija ja Dynamo ex-KGB.

 
Olen ymmärtänyt että Spetsnaz Vympel ja Alpha ovat niitä todellisiä erikoisjoukkoja?

Alfa ja Vympel ovat FSB:n alaisia, pääasiassa terrorismin torjuntaan suunniteltuja joukkoja. SVR:n (ulkomaantiedustelun) alaisena on taas huhuttu toimivan yksikkö nimeltä Zaslon, joka olisivat vastuussa "onnettumuuksista" joita toisinajattelijat ovat kohdanneet.

Sardaukar antoikin jo sotilaspuolen.
 
Tämä on hieno kirja jos haluaa tutustua venäläisiin erikoisjoukkoihin. Paljon hienoja kuvia josta älyää nopeasti "kupletin juonen". Tästä kannattaa aloittaa, koska Afghanistania kauemmaksi nyt tuskin kannattaa kurottaa.

http://www.swat.fi/index.php?route=product/product&path=100_96&product_id=1830

Kirja käsittelee juurikin enimmäkseen VDV:n erikoisjoukkojen toimintaa ja on tehty muistokirjaksi veteraaneille ja heidän jälkikasvulleen.

Korjaus: Kirja käsittelee VDV:n spetsnaz komppanioiden toimintaa.
 
Viimeksi muokattu:
Itsellä se käsitys että spollet käyttää komppaniaa tuhoamaan ryhmiä ja eivätkä kuvittele olevansa erikoisjoukkoja.
Muille kai sopii parhaiten se kohteensuojaus ja partiointi, sitten odotetaan kun spollet tai joku vielä järeämpi porukka saapuu paikalle.
 
Itsellä se käsitys että spollet käyttää komppaniaa tuhoamaan ryhmiä ja eivätkä kuvittele olevansa erikoisjoukkoja.
Muille kai sopii parhaiten se kohteensuojaus ja partiointi, sitten odotetaan kun spollet tai joku vielä järeämpi porukka saapuu paikalle.

Ja silti siinä hommassa saattaa helposti mennä vähintään se ryhmän verran suomalaisia multiin, vaikka vastassa on "vain" spetsnazeja.
 
Ja silti siinä hommassa saattaa helposti mennä vähintään se ryhmän verran suomalaisia multiin, vaikka vastassa on "vain" spetsnazeja.
Nyt virtoja päälle. Sodassa tulee tappiota! Jos 9 miestä menee yli 200 miehen yksiköstä on tappiot ihan hyväksyttäviä, eikä vaikuta merkittävästi joukon suorituskykyyn. Onko KRIHA-operaatiot muuttaneet ymmärryksen sodasta täälläkin?
 
Itse suunnittelin aina, että ensi vaiheessa pistän jätkät katsomaan vierustovereitaan ympärillä, jolloin olisin tuonut esille, että joukossa on paljon tulevia sankarivainajia.
Toinen oli se, että vahinkoja sattuu, joku oma ampuu/räjäyttää/vahingoittaa kuitenkin jotakuta samalla puolella olevaa.
Varautukaa, ette saa lamaantua näistä.
Joista teemoista olisikin kätevästi päästy hyvällä asenteella uudelleen kouluttautumaan.

Aina sanotaan, että kannattaa unohtaa viime sotien opetukset, kun niistä on jo niin kauan aikaa. Kaatuneiden ja haavoittuneiden määrät pätevät kuitenkin edelleen, ja miten joukon on toimittava, kun äijää menee.
Koska äijää menee.
 
Nyt virtoja päälle. Sodassa tulee tappiota! Jos 9 miestä menee yli 200 miehen yksiköstä on tappiot ihan hyväksyttäviä, eikä vaikuta merkittävästi joukon suorituskykyyn. Onko KRIHA-operaatiot muuttaneet ymmärryksen sodasta täälläkin?

Ei ole. Eikä tosiaan 9 tappiot ole komppanialle mikään kova. Tämä vain muistutuksena siitä että niitä omia tappioita tulee. Aika harvoin kukaan sitä miettii kertausharjoituksissa tai muissa treeneissä että tästä tulisi kovassa paikassa kuolemaan ja silpoutumaan tuttuja miehiä ja ystäviä sivusta ja minäkin saattaisin olla yksi heistä. Aika usein ja monella reserviläisellä ajatus on usein se, että ME tässä lähdetään tuottamaan tappioita MUILLE ja että esimerkiksi pahimmillaankin mies vain haavoittuu, ja kaikki haavoittuneetkin saadaan pelastettua. Ja jos haavoittuu, niin kukaan ei koskaan itke tai huuda kivusta. Eikä paskanna ja kuse housuunsa. Eikä silpoudu pysyvästi, ei paha palasti, ei menetä tärkeää aistiaan ja jää lopun elämäänsä raajarikoksi invalidiksi ja muiden autettavaksi.

En ole vielä yhdessäkään reservin harjoituksessa kuullut tai itse kokenut, että ihan ajatuksella keskusteltaisiin ja valmistauduttaisiin henkisesti edellämainittuihin tilanteisiin, mahdollisuuteen että se olisin minä joka kaatuisi, haavoittuisi vaikeasti ja pysyvästi (vaikea silpoutuminen tai sokeutuminen jne), jäisi vangiksi tai jäisi muuten jäisi palaamatta kotiin. Pahimmillaan haavoitutaan lievästi ja mentäisiin juhlittuna sankarina kotilomille tämän jälkeen, viina virtaisi ja rumimpia naisia saisi jaloistaan potkia kauemmaksi. Ajatusmaailma tuntuu olevan monella se, että kaikki traagiset ja lopulliset kohtalot, ne tapahtuvat muille ja ennenkaikkea viholliselle. Oma kuolemattomuus, sitä on ihmisen vaikea kiistää.

Sanottakoon näin, että ajatus omalla kohdalla laittaa miettimään, vetää hiljaiseksi ja pelottaa suoraansanottuna. Ei tunnu mukavalta. Enkä myöskään tuntisi itseäni mitenkään itsevarmaksi jo kompetentiksi toimijaksi "vaikkakin vain spetsnazeja" vastaan ennakoimattomassa pikatilanteessa, tehtävään puutteellisesti varustettuna ja pimeässä metsässä.
 
Viimeksi muokattu:
Nyt virtoja päälle. Sodassa tulee tappiota! Jos 9 miestä menee yli 200 miehen yksiköstä on tappiot ihan hyväksyttäviä, eikä vaikuta merkittävästi joukon suorituskykyyn. Onko KRIHA-operaatiot muuttaneet ymmärryksen sodasta täälläkin?

Joskus aikoinaan 90-luvulla sanottiin, että meiltä menee n. 3000 miestä per päivä mekanisoitua vihollista vastaan (kukahan se mahtaisi olla ollut...). Varauduttiin yhteensä n. 100 000 miehen tappioihin. Mutta silloin olikin vielä n. 530 000 miehen vahvuus.

Nykyisin vihulainen ei välttämättä ole yhtä lukuisa ja taistelutavat ovat erilaiset, mutta..."sodassa voi kuolla monella tavalla".
 
Viimeksi muokattu:
Joskus aikoinaan 90-luvulla sanottiin, että meiltä menee n. 3000 miestä per päivä mekanisoitua vihollista vastaan )kuhahan se mahtaisi olla ollut...). Varauduttiin yhteensä n. 100 000 miehen tappioihin. Mutta silloin olikin vielä n. 530 000 miehen vahvuus.

En tiedä, mutta voisi hyvin olla häirikköeversti Nordbergin suusta.
 
Nykyaikainen kohteiden suojaaminen edellyttää sitä, että kohteiden ympäristössä partioidaan 24/7. Aktiivinen partionti ei tarkoita sitä, että aidan ympäristöä kierretään arvattavan aikataulun mukaan vaan sitä, että kohteesta ja uhkakuvasta riippuen partiointi ulottuu etäisyyksille, jossa ollaan kevyen krh:n kantaman ulkopuolella.
Osittain homma menisi käytännössä kyllä kuoritarkistukseen kerran tai kaksi päivässä ja hälyttimiin ja/tai ansoituksiin.

Käytännössä kohteiden suojaaminen jää usein paikallisjoukkojen harteille ja tehtäviin joudutaan käyttämään muitakin kuin spol-yksiköitä. Tilanne ei kuitenkaan ole niin synkkä kuin usein esitetetään. On epätodennäköistä, että maakuntataistelijoista tai vartiokomppanian reserviläisistä koostuva partio tuhoaisi erikoisjoukkopartion eeppisessä pimeätaistelussa. Todennäköisesti kuitenkin tuollainen metsikössä tapahtuva kohtaaminen kuitenkin pilaa iskun, koska yksi iskuun osallistuva partio paljastuu.

Jos paikallispataljoonan tikessä ollaan hereillä, niin se yksikin pakoon päässyt maakuntataistelija tai vartiokomppanian reserviläinen riittää oikeiden johtopäätösten tekoon. Niin ikävää kuin se kolmen miehen menettäminen onkin, niin tärkeintä on, että varikko, maantietukikohtaa jne. saa hälytyksen ja paikalle lähetetään vahvistuksia. Todellisuudessahan yksi yleisimmistä erikoisjoukkotoiminnan epäonnistumistavoista on ennenaikainen paljastuminen kohdetta lähestyessä tai kohteella. Kyllä viikkokausien valmistelu ja soluttautuminen 150 kilometriä vihollisalueen halki menee hukkaan, koska vartioimies jaksoi seistä hötkyilemättä koneen varjossa tai huomasi hiekassa tuoreet jäljet.
Tai sitten painavat vauhdilla päälle ennenkuin ovat menettäneet yllätysmomentin, toisaalta koko hyökkäys voi kaatua jos tähyllä joku pakasta vedetty keltanokka itku kurkussa ja paskat housuissa kääntää kammesta oikealla hetkellä.
 
Joskus aikoinaan 90-luvulla sanottiin, että meiltä menee n. 3000 miestä per päivä mekanisoitua vihollista vastaan )kuhahan se mahtaisi olla ollut...). Varauduttiin yhteensä n. 100 000 miehen tappioihin. Mutta silloin olikin vielä n. 530 000 miehen vahvuus.

Nykyisin vihulainen ei välttämättä ole yhtä lukuisa ja taistelutavat ovat erilaiset, mutta..."sodassa voi kuolla monella tavalla".

Näistä lapsellisista heitoista tulee ihan mieleen legendaariset sotilaiden oletetut eliniät sodan aikana. Älkää nyt herranjestas enää kaikkea paskaa uskoko.
 
Näistä lapsellisista heitoista tulee ihan mieleen legendaariset sotilaiden oletetut eliniät sodan aikana. Älkää nyt herranjestas enää kaikkea paskaa uskoko.

Ainoa lapsi täällä on sellainen, joka lähtee ad hominem-juttuihin. Hyvä, että läksit kisaan.

Ko. luvut perustuivat kesän 1944 taisteluihin ja niistä saatuihin kokemuksiin. Eli valmistauduttiin menettämään 20% kokonaisvahvuudesta vihollisen pysäyttämiseksi.

En usko, että nykyisin varauduttaisiin yhtään sen vähempään.

Keskimääräiset eliniän odotteet ovat sitten jo vitsin puolella.
 
Back
Top