Venäjän ilmavoimista ja vähän Suomestakin

Niin muta kun lopputulokseen vaikuttavat merkittävästi myös nuo kielletyt/pois suljetut asiat.
Tosiasioita jättämällä pois päästään haluttuun lopputulokseen.

Miten vihollisen AWACS vaikuttaa esimerkiksi siihen kuinka monta lentosuoritusta teoriassa Hornet voi lentää Suomen ilmatilassa. Tai kuinka kaukaa Su-27:n pitää lentää taistelemaan ilmaherruudesta Helsingin koillispuolelle?

AWACS voi sitten vaikuttaa kun aletaan miettimään kuinka todennäköistä olisi että Hornet parvi voittaa Su-27 laivueen.
 
Suurin ongelma tuossa Ammattisotilaan blogikirjoituksessa on mielestäni sen seikan huomioimatta jättäminen, että mitä jos Suomen Ilmavoimat tuhotaan jo lentokentille?

Tämä on täysin mahdollista, oikeastaan missään sodassa sitten toisen maailmansodan (jos silloinkaan?) suurimpia tappioita vihollisen ilmavoimille ei ole aiheutettu ilmataisteluissa vaan pommittamalla ja muuten tuhoamalla vihollisen maassa olevaa konekalustoa.

Kuuden päivän sota, Persianlahden sota, esimerkkejä on lukuisia...

Konekalustoa ja sitten on myös vikuutettu tutka-sensori-yms. rakenteita. Ilmasodan hallinta on varmasti monimutkainen juttu ja tarve monenlaiselle härpöttimelle on vissi. Muutama lego kun poistuu framilta, niin vaikeudet kasvavat.

Komento-tutka-viesti-huolto...nuo ainakin ovat kriittisiä. Lentäjät ja avainasemassa olevat upseerit ja siviilityöläiset ovat myös kriittisiä tekijöitä.
 
Tuohon taktisen tst-majavan kritiikkiin koskien ammattisotilas-blogin ilmasota-aihetta:

jos en nyt aivan ole länsimaisen hapatuksen sumentama, niin oletan hyvin vahvasti, että Venäjä on kehittänyt myös luoteis-kolkkansa alueen lentoinfraa. En usko, että kentät ja toimiva infra ovat mikään pullonkaula...enää. Eli tst-lentosuoritteiden määrä voi olla suurempi kuin blogissa väitetään.

Raakkaamalla raskas sotajuhta pois taistelusta tehdään kyllä oikea pannukakku itse asialle. Ja aika on myös vekkuli tekijä: uusia koneita tuotetaan koko ajan, kun taas meidän konekanta pysyy vielä kotvan korkeintaan samana ja samantasoisena kuin tänään tai 5 v. sitten. Jos nyt kuvitellaan, että Venäjä aloittaisi rymistelyn, keskittäisi ilmavoimiaan luoteeseen Moskovasta katsoen, niin ei tarvitse olla mikään Selvänäkijä, kun voi hahmottaa, että viikossa alkaa tulla eteen tuppi ja tappi. Ilman apua ja täydennyksiä ilmasota on äkkiä ohitse, jos Kaveri siihen panostaa oikein tosissaan. Siinä tulee vastaan liian monta tekijää, kun pannaan kello käymään.

Voiko Venäjä sitten käydä jotain erikkosotaa Suomea vastaan ilman, etteikö siihen ole sotkettu jo Natokin......en usko. Ja silloin taas puntit tasoittuvat kummasti.

Toivottavasti Kremlissä alkaa järki voittamaan ja nämä pohdinnat jäävät ikuisesti vaille mitään realitya. Toivon totisesti, sillä sota ei ole mikään siunaus, ei se ole sitä Venäjälle eikä ainakaan Suomelle.
 
Wikipedian mukaan Stingerillä on tehty Su-24 pudotus Tadzikistanissa ja Tsetseniassa. Afganistanin kohdalta en löytänyt yhtään.

En nyt tiedä, onko Su-24 erityisen paha maali Stingerille. Su-24 on jonkin verran nopeampi kuin Su-25 (1 315 km/h vs. 975 km/h merenpinnan tasolla), mutta Stinger kulkee kuitenkin 700 metriä sekunnissa. Lentokoneen ei siis pitäisi päästä kovin helpolla karkuun.

Jos kuvien perusteella katsotaan, niin Su-24:n moottorit ovat vähemmän erillään kuin Su-25:n, mikä oletettavasti parantaa tuhoamistodennäköisyyttä ohjuksen päästessä koneelle asti. Su-24 ei taida olla edes millään tavalla panssaroitu, eli pilotitkin ovat suuremmassa vaarassa, jos olkapääohjus laukaistaan lähestyvää konetta kohti. Käytännössä tuo tuhoutuminen/vaurioituminen lienee kuitenkin merkityksetöntä, koska tuskin iivanakaan viitsii lähteä heti tankkauksen jälkeen tehtävälle koneella, jonka kyljessä on ammottava aukko.

Sitä vaan mietin, että tarvitseeko SU-24:n ollenkaan operoida niin matalalla, että Stinger saavuttaisi. Enkä nyt puhu GPS ohjatuista pommeista, vaan käsittääkseni SU-24 ei tee mitään rakettirynnäköitä, vaan siihen on ohan kunnon ohjuksia saatavilla ja laser ohjattuja pommeja jopa noissa 80 luvulla modernisoiduissa koneissa.
 
Sitä vaan mietin, että tarvitseeko SU-24:n ollenkaan operoida niin matalalla, että Stinger saavuttaisi. Enkä nyt puhu GPS ohjatuista pommeista, vaan käsittääkseni SU-24 ei tee mitään rakettirynnäköitä, vaan siihen on ohan kunnon ohjuksia saatavilla ja laser ohjattuja pommeja jopa noissa 80 luvulla modernisoiduissa koneissa.

Toimintakorkeus optimaalisissa oloissa maksimi 2500 metriä. Maksimi. Lähteitä ei ole.

Siis jos tarkoitus on myös osua johonkin. Pommittaa voi varmaan 8-tonnistakin, mutta liekö sitten sen väärti.
 
Toimintakorkeus optimaalisissa oloissa maksimi 2500 metriä. Maksimi. Lähteitä ei ole.

Siis jos tarkoitus on myös osua johonkin. Pommittaa voi varmaan 8-tonnistakin, mutta liekö sitten sen väärti.

Jos tuo on SU-24:lle, niin sitten olen tyytyväinen. Onko tuo muuten se pommituskorkeus, vai korkeus mistä maali pitää havaita ja siis aloittaa hyökkäys?

Niin, ja muistan kyllä sen ilmatorjuntalehden jutun jonka mukaan ryssällä ei ole oikeastaan mitään aseita jotka voitaisiin ampua yli 8 kilsan päästä.
 
Jos tuo on SU-24:lle, niin sitten olen tyytyväinen. Onko tuo muuten se pommituskorkeus, vai korkeus mistä maali pitää havaita ja siis aloittaa hyökkäys?

Niin, ja muistan kyllä sen ilmatorjuntalehden jutun jonka mukaan ryssällä ei ole oikeastaan mitään aseita jotka voitaisiin ampua yli 8 kilsan päästä.

Ei vissiin olekaan...paitsi aktiivisella "valaistuksella", sitten onnistuu.
 
Ja ite olen ollut huomaavinani että maastossa on jo olemassa sirpalesuojia valmiina..

Nämä ovat käytännössä arvottomia. Paljonko niitä on koko maassa, kymmeniä? Ne lienevät Iskanderien maalilistoilla jo nyt. Eivätkös nämä (ainakin varatukikohdissa) sitä paitsi tarjoa suojaa lähinnä sivuilta, eli yksi Iskander tytärammuskärjellä pystyy vaikuttamaan samalla kertaa useampaan leko-suojaan.

Minun ajatuksena oli rakentaa harmaassa vaiheessa satoja suojia suojauksella myös tytärammuksia vastaan. Vielä jos rakennetaan vastaava tai suurempi määrä valelinnoitteita, ei vihollinen pysty tuhoamaan kuin pienen osan koneista.
 
Kyllä ilmavoimilla käsittääkseni on vastustajaan nähden kunnollinen toimintakyky siinä vaiheessa jos koneet on saatu ilmaan. Suuri kysymysmerkki kuuluukin saadaanko, ovatko koneet ja niiden lentäjät suojattu riittävän hyvin. Jos ajatellaan Horneteja olevan n 60 tarkoittaisi se ehkä karkeasti paria sataa miestä joka pystyy näillä taistelulentoihin. Ehkä allekin 200. Näiden suojaaminen jo hyvissä ajoin on kriittisen tärkeää. Ilmapuolustuksen lamauttamiseen riittää jo hyvin sekin jos lentäjiä ei ole tarpeeksi rivissä. Heihin kohdistuvat tuhoamistehtävät ja tukikohtiin tehtävät iskut Iskandereilla ja risteilyohjuksilla ovat se suurin riski jota on vaikea hallita varsinkin jos isku alkaa yllättävällä hetkellä. Jos hajautusta on tehty tilanne tietenkin muuttuu. Iskandereitakaan ei varmasti aivan käsittämätöntä määrää ole eikä niitä kaikkia saa tänne kuitenkaan ampua, muuhunkin niitä pitää tositilanteessa varata.
 
Nämä ovat käytännössä arvottomia. Paljonko niitä on koko maassa, kymmeniä? Ne lienevät Iskanderien maalilistoilla jo nyt. Eivätkös nämä (ainakin varatukikohdissa) sitä paitsi tarjoa suojaa lähinnä sivuilta, eli yksi Iskander tytärammuskärjellä pystyy vaikuttamaan samalla kertaa useampaan leko-suojaan.

Minun ajatuksena oli rakentaa harmaassa vaiheessa satoja suojia suojauksella myös tytärammuksia vastaan. Vielä jos rakennetaan vastaava tai suurempi määrä valelinnoitteita, ei vihollinen pysty tuhoamaan kuin pienen osan koneista.

En tiedä määriä. En ole jaksanut ruveta tekemään kauheita omia tiedusteluretkiä moisen asian selvittämiseksi.

Kuinkahan monta Iskanderia Suomea vastaan muuten voisi kuvitella olevan?

Ainakin ne jotka olen itse nähnyt, niin eivät ole niin lähekkäin että ihan helpolla menisi kaksikin lekoa yhellä Iskanderilla. Tietysti miten paljon lie rypälepommeja kyydissä ja kuinka laajalle levittäytyvät
 
Minusta @taktinen taistelumajava lukee nyt Ammatisotilaan blogikirjoitusta kuin piru raamattua.

Tuskin sitä on tarkoitettu timantinkovaksi analyysiksi Venäjää vastaan käytävästä ilmasodasta, vaan se vastaa yleiseen harhaluuloon Ilmavoimien hyödyttömyydestä:


Sodan tullessa ilmavoimat lentää 3 päivää. Hornetit tuhotaan maahan. Lentäjät tapetaan koteihin tai jos he pääsevät koneisiin, heidän keskimääräinen elinikä on 17½ minuuttia. Mitä me voidaan, kun meillä on vain muutama kone ja Venäjän ilmavoimilla on 4000+ ilma-alusta? Lähdetään kaikki käpykaartiin, tai vähintään Viking Isabellalla Tukholmaan!!!

Tällaisia tarinoita on internetin keskustelupalstat tulvillaan.


Amatööri helposti vertaa Wikipedian antamia tst-konemääriä ja vetää jo valkoista lippua salkoon. Kirjoitus avaa ihan hyvin sitä, ettei pelkkä konemäärä ole suoraan verrannollinen relevantteihin lentosuorituksiin.

Sotatoimien jatkuessa lukumääräetu toki väistämättä kääntää tilanteen Venäjän eduksi. Suomen ilmapuolustusta ei silti tuhota tappioitta ja lentävää kalustoa tai miehistöä ei suurvaltakaan mielellään uhraa.
 
Minusta @taktinen taistelumajava lukee nyt Ammatisotilaan blogikirjoitusta kuin piru raamattua.

Tuskin sitä on tarkoitettu timantinkovaksi analyysiksi Venäjää vastaan käytävästä ilmasodasta, vaan se vastaa yleiseen harhaluuloon Ilmavoimien hyödyttömyydestä:

No eräät keskustelijat luonnehtivat ammattisotilaan kirjoitusta "päteväksi" tai "erittäin päteväksi".

Kyseisessä kirjoituksessa ei ole mitään "pätevää" vaan se on pelkkää pätemistä.

Asioita voi toki kuvitella mieleisekseen ja unohtaa ikäviä tosiseikkoja. (Fiktion kirjoittajilla jopa välttämätön taito!) Nyt ei olla kuitenkaan kirjoittamassa romaania tai vaihtoehtotodellisuuteen sijoittuvaa roolipeliä!

Kun omia suorituskykyarvioita ryhdytään tekemään tyyliin "näitä tekijöitä en huomioi koska ne ovat meitä vastaan, sen sijaan korostan niitä tekijöitä jotka puoltavat meidän kovaa (luuloteltua) suorituskykyämme" - voitte olla varmoja, että ollaan tuhon tiellä. Kannattaa muistaa mitä Sun Tzu kirjoitti aikoinaan itsensä sekä vihollisen tuntemisesta...

Älyllisen rehellisyyden vaatimus on sotahommissa ehdoton - ei tuulentupia, ei toiveajattelua, ilmiöiden ja todellisuuden seuraamista sekä ankaraa rehellisyyttä omaa suorituskykyä kohtaan tarvitaan.
 
En tiedä määriä. En ole jaksanut ruveta tekemään kauheita omia tiedusteluretkiä moisen asian selvittämiseksi.

Katsoo vain esim. Lusia ilmakuvista ja Googlen Street Viewstä:

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/...ng=fi&mode=orto&tool=siirra&lang=fi&mode=orto

https://www.google.fi/maps/@61.3190...ata=!3m4!1e1!3m2!1sz_iNxxVhe2lO0zi1FJfzpg!2e0

En ainakaan äkkiseltään keksi, että mitä muuta noille maavallein erotetuille asfalttiplänteille olisi tarkoitus parkkeerata kuin Horneteja (okei, Hawkeja, Migejä ja Drakeneita), kyseessähän ei edes ole mikään levähdyspaikka.

Wikipediassa on lista varalaskupaikoista, niitä voi katsella lisää muualta Suomesta joutessaan.

Kuinkahan monta Iskanderia Suomea vastaan muuten voisi kuvitella olevan?

Riittävästi.

Iskander on kustannuksiltaan erittäin edullinen ase, jos verrataan esim. uuteen hävittäjään. Yhden uuden Su-35:n hinta on nimittäin jotain luokkaa 45-65 miljoonaa dollaria. Iskanderin hinta pyörii siellä miljoonan-kahden dollarin tienoilla. Jos kuvitellaan, että vihollinen tarvitsee vähintään yhden 50 miljoonaa dollaria maksavan Su-35 hävittäjän Hornetin tuhoamiseen, niin samalla hinnalla saa 25 Iskanderia... Vaikka lentotukikohdassa olisi 25 kovetettua lentokonesuojaa, ja niissä yhteensä neljä Hornetia, niin Hornetien tuhoaminen maksaa neljänneksen siitä, mitä se maksaisi Su-35 hävittäjiä käyttäen.

Rajoittavaksi tekijäksi noussee lähinnä tuotantolinjaston kapasiteetti, mutta en menisi aliarvioimaan sitäkään.

Vähän auttaa se, jos/kun tuhottavia lentokonesuojia on oikeasti useita satoja. Parempi on, jos vihollinen ei tiedä niiden sijainteja lainkaan. Rakentaminen harmaassa vaiheessa helpottaa siinä huomattavasti, venäläisten tiedustelusatelliitit kun ymmärtääkseni ovat yhä edelleen pitkälti filmiin pohjaavia, eli tieto ei tule reaaliajassa ja se on kallista tietoa.

Ainakin ne jotka olen itse nähnyt, niin eivät ole niin lähekkäin että ihan helpolla menisi kaksikin lekoa yhellä Iskanderilla. Tietysti miten paljon lie rypälepommeja kyydissä ja kuinka laajalle levittäytyvät

No ei ole tarkoituskaan mennä yhdellä, mutta kun kyseiset vehkeet on rakennettu toissapäivänä toissapäivän uhkaa ajatellen, siis ohjaamattomia tyhmiä lentopommeja silmällä pitäen, niin voivat mennäkin. Arvioisin, että Iskander kylvää tytärammuksensa vähintään 50-100 metrin säteelle osumapisteestään. Kun Iskanderin tarkkuus on metrejä, niin kaikki tuon alun kuvissa esittämäni kaaren pysäköintipaikoilla olevat koneet kyetään tuhoamaan korkeintaan kahta tytärmmuksista Iskanderia käyttäen. Kattaminen auttaa vähän, mutta vain vähän, koska lentokonesuojien sijainti on edelleen vihollisen tiedossa ja niitä voidaan ampua sirpalekärjellä. Toki aseita tarvitaan tällöin moninkertaisesti, mutta edelleen, jos neljä Hornetia saa pois pelistä 50 miljoonan hintaan, ei se ole kohtuuton kustannus.

Parasta on siis tehdä monta monta monta kovetettua lentokonesuojaa harmaassa vaiheessa. Se voi auttaa.
 
No eräät keskustelijat luonnehtivat ammattisotilaan kirjoitusta "päteväksi" tai "erittäin päteväksi".

Kyseisessä kirjoituksessa ei ole mitään "pätevää" vaan se on pelkkää pätemistä.

Asioita voi toki kuvitella mieleisekseen ja unohtaa ikäviä tosiseikkoja. (Fiktion kirjoittajilla jopa välttämätön taito!) Nyt ei olla kuitenkaan kirjoittamassa romaania tai vaihtoehtotodellisuuteen sijoittuvaa roolipeliä!

Kun omia suorituskykyarvioita ryhdytään tekemään tyyliin "näitä tekijöitä en huomioi koska ne ovat meitä vastaan, sen sijaan korostan niitä tekijöitä jotka puoltavat meidän kovaa (luuloteltua) suorituskykyämme" - voitte olla varmoja, että ollaan tuhon tiellä. Kannattaa muistaa mitä Sun Tzu kirjoitti aikoinaan itsensä sekä vihollisen tuntemisesta...

Älyllisen rehellisyyden vaatimus on sotahommissa ehdoton - ei tuulentupia, ei toiveajattelua, ilmiöiden ja todellisuuden seuraamista sekä ankaraa rehellisyyttä omaa suorituskykyä kohtaan tarvitaan.

Olisi silti hauksa tietää miten esim. AWACS koneista puhuminen tuollaisessa jutussa olisi luonut oikeamman kuvan siitä kuinka moneen lentosuoritukseen Suomen ilmavoimat kykenisivät sodan sattuessa?
 
Katsoo vain esim. Lusia ilmakuvista ja Googlen Street Viewstä:

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/...ng=fi&mode=orto&tool=siirra&lang=fi&mode=orto

https://www.google.fi/maps/@61.3190...ata=!3m4!1e1!3m2!1sz_iNxxVhe2lO0zi1FJfzpg!2e0

En ainakaan äkkiseltään keksi, että mitä muuta noille maavallein erotetuille asfalttiplänteille olisi tarkoitus parkkeerata kuin Horneteja (okei, Hawkeja, Migejä ja Drakeneita), kyseessähän ei edes ole mikään levähdyspaikka.

Wikipediassa on lista varalaskupaikoista, niitä voi katsella lisää muualta Suomesta joutessaan.



Riittävästi.

Iskander on kustannuksiltaan erittäin edullinen ase, jos verrataan esim. uuteen hävittäjään. Yhden uuden Su-35:n hinta on nimittäin jotain luokkaa 45-65 miljoonaa dollaria. Iskanderin hinta pyörii siellä miljoonan-kahden dollarin tienoilla. Jos kuvitellaan, että vihollinen tarvitsee vähintään yhden 50 miljoonaa dollaria maksavan Su-35 hävittäjän Hornetin tuhoamiseen, niin samalla hinnalla saa 25 Iskanderia... Vaikka lentotukikohdassa olisi 25 kovetettua lentokonesuojaa, ja niissä yhteensä neljä Hornetia, niin Hornetien tuhoaminen maksaa neljänneksen siitä, mitä se maksaisi Su-35 hävittäjiä käyttäen.

Rajoittavaksi tekijäksi noussee lähinnä tuotantolinjaston kapasiteetti, mutta en menisi aliarvioimaan sitäkään.

Vähän auttaa se, jos/kun tuhottavia lentokonesuojia on oikeasti useita satoja. Parempi on, jos vihollinen ei tiedä niiden sijainteja lainkaan. Rakentaminen harmaassa vaiheessa helpottaa siinä huomattavasti, venäläisten tiedustelusatelliitit kun ymmärtääkseni ovat yhä edelleen pitkälti filmiin pohjaavia, eli tieto ei tule reaaliajassa ja se on kallista tietoa.



No ei ole tarkoituskaan mennä yhdellä, mutta kun kyseiset vehkeet on rakennettu toissapäivänä toissapäivän uhkaa ajatellen, siis ohjaamattomia tyhmiä lentopommeja silmällä pitäen, niin voivat mennäkin. Arvioisin, että Iskander kylvää tytärammuksensa vähintään 50-100 metrin säteelle osumapisteestään. Kun Iskanderin tarkkuus on metrejä, niin kaikki tuon alun kuvissa esittämäni kaaren pysäköintipaikoilla olevat koneet kyetään tuhoamaan korkeintaan kahta tytärmmuksista Iskanderia käyttäen. Kattaminen auttaa vähän, mutta vain vähän, koska lentokonesuojien sijainti on edelleen vihollisen tiedossa ja niitä voidaan ampua sirpalekärjellä. Toki aseita tarvitaan tällöin moninkertaisesti, mutta edelleen, jos neljä Hornetia saa pois pelistä 50 miljoonan hintaan, ei se ole kohtuuton kustannus.

Parasta on siis tehdä monta monta monta kovetettua lentokonesuojaa harmaassa vaiheessa. Se voi auttaa.

En kai ole missään vaiheessa sanonutkaan että nuo sirpalesuojat ovat joku ihme ase.
 
Olisi silti hauksa tietää miten esim. AWACS koneista puhuminen tuollaisessa jutussa olisi luonut oikeamman kuvan siitä kuinka moneen lentosuoritukseen Suomen ilmavoimat kykenisivät sodan sattuessa?

Jotkut ei vaan sitten näe metsää puilta...

Se, että joku yksityiskohta on oikein ei tee huonosta yleisesityksestä hyvää!
 
En kai ole missään vaiheessa sanonutkaan että nuo sirpalesuojat ovat joku ihme ase.

Et ole, mutta huomautit aiemmin niistä, ja minä sitten vähän korjasin niiden todellisesta hyödystä nykyään ja tulevaisuudessa.

Ja ite olen ollut huomaavinani että maastossa on jo olemassa sirpalesuojia valmiina..

Ainakin ne jotka olen itse nähnyt, niin eivät ole niin lähekkäin että ihan helpolla menisi kaksikin lekoa yhellä Iskanderilla. Tietysti miten paljon lie rypälepommeja kyydissä ja kuinka laajalle levittäytyvät

Se, että joku yksityiskohta on oikein ei tee huonosta yleisesityksestä hyvää!

Tätä voi sanoa melkein teille molemmille AWACS-kiistan osapuolille. Joka tapauksessa meilläkin on suhteellisen kattava tilannekuva (KEVA-tutkien korvaus liikuteltavilla ja suorituskykyisemmillä, aisti-ilmavalvonta, KAVA-tutkat, MOSTKA:t jne.), mikä tasaa tilannetta.

Ammattisotilas ei käsittele, kuten ei yksikään ammattisotilas, ilmavoimien taktiikoita juuri lainkaan, vaikka ne ovat erittäin keskeisessä asemassa puhuttaessa suorituskyvystä. Taktiikkaa olisi hyvin suotavaa käsitellä, jos halutaan tarkka analyysi.
 
Se on päivän selvää, että Venäjän tai Suomen ilmavoimien kyvyistä, taktiikoista, vahvuuksista tai haavoittuvuuksista jne. ei saada täällä faktaa, vaan korkeintaan valistuneita arvauksia. Jokaisen pitäisi ymmärtää, ettei sellaisia tietoja ole julkisesti saatavilla. Nämä tiedot jos mitkä ovat niitä kassakaapissa pidettäviä turvaluokiteltuja tietoja.

Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta, että yllä kerrotun ei pitäisi häiritä tätä keskusteluketjua, johon voidaan kerätä julkisista lähteistä mitä irtoaa, ja sitten asioita voidaan kyseenalaistaa tai hyväksyä sellaisenaan.
 
Aika paljon lyödään toiveiden ja luulon varaan... "venäjän tiedustelu satelliitit taitavat olla filmiin pohjautuvia", "riittääkö iskanderien tuotanto kapasitetti"... jne... maailma kehittyy ja menee eteenpäin. Ei puolustusta rakenneta tai ei sitä ainakaan tulisi rakentaa tätä päivää varten vaan huomista. Täytyy katsoa 10 vuoden, 30 vuoden päähän. Hävittäjiä kun nyt hankitaan niin pitää miettiä että niillä lennetään vielä 2050 luvulla. Kalliita ja isoja hankintoja.

Sama koskee kaikkea mitä tulee sotaan ja sen käymiseen. Aina katse tulevaisuuteen. Jos valmistaudut sotimaan vain tänään niin aivan varmasti häviä huomenna.

Naapurin asevoimat kehittyvät ja niihin käytetään 4% bkt:stä vuodessa. Suomi käyttää 1,2% siinä on suhteessa jo useamman euron lovi.toki naapurilla korruptio syö osan ja on toiveajattelua ajatella että suomessa ei poltettaisi rahaa hukkaan. Fakta on että naapuri vahvistuu ja me heikkenemme nykyisin.
 
Se on päivän selvää, että Venäjän tai Suomen ilmavoimien kyvyistä, taktiikoista, vahvuuksista tai haavoittuvuuksista jne. ei saada täällä faktaa, vaan korkeintaan valistuneita arvauksia. Jokaisen pitäisi ymmärtää, ettei sellaisia tietoja ole julkisesti saatavilla. Nämä tiedot jos mitkä ovat niitä kassakaapissa pidettäviä turvaluokiteltuja tietoja.

Jos tämä oli tarkoitettu minulle, niin kertaan:

kuten ei yksikään ammattisotilas

Aika paljon lyödään toiveiden ja luulon varaan... "venäjän tiedustelu satelliitit taitavat olla filmiin pohjautuvia", "riittääkö iskanderien tuotanto kapasitetti"... jne... maailma kehittyy ja menee eteenpäin. Ei puolustusta rakenneta tai ei sitä ainakaan tulisi rakentaa tätä päivää varten vaan huomista. Täytyy katsoa 10 vuoden, 30 vuoden päähän. Hävittäjiä kun nyt hankitaan niin pitää miettiä että niillä lennetään vielä 2050 luvulla. Kalliita ja isoja hankintoja.

Sama koskee kaikkea mitä tulee sotaan ja sen käymiseen. Aina katse tulevaisuuteen. Jos valmistaudut sotimaan vain tänään niin aivan varmasti häviä huomenna.

Ei se satelliitti nyt aivan toiveajatteluun pohjaudu, ja minähän olen varoittanut Iskanderien olevan kustannustehokkaita aseita. No mitä asioille on tehtävissä? Ei paljon mitään. Olemme Iskanderin kantamalla ja kulutussodan häviämme varmasti, ei riitä paukut ballististen ohjusten torjuntaan ei. Satelliititkin kehittyvät. Jos kuitenkin ajattelemme näin, voimme luovuttaa heti kättelyssä.

Periaatteessa on toki joitakin vaihtoehtoja. Yksi olisi se, että lentotukikohtiin tehtäisiin jo rauhan aikana sellaiset maanalaiset tilat, ettei mikään bunker-buster ase sinne pääse. Kustannukset ovatkin sitten melkoiset, luulisin. Sitä tavaraa kun voi tulla samaan reikään vaikka kymmenen ohjusta.

An example of a Russian bunker buster is the KAB-1500L-Pr. It is delivered with the Su-24M and the Su-27IB aircraft. It is stated to be able to penetrate 10-20 m of earth or 2 m of reinforced concrete. The bomb weighs 1,500 kg (3,300 lb), with 1,100 kg (2,400 lb) being the high explosive penetrating warhead. It is laser guided and has a reported strike accuracy of 7 m (23 ft) CEP.
 
Back
Top