Venäjän merivoimat-yleisketju

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fulcrum
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Merten sheriffi kirjoitti:
Saako ketään auki?
Vladimir Putin rakentaa Venäjän laivastoa Pietari Suuren malliin
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006583668.html?share=870cacfaeb70c854bc3a220d85ff8529
Klikkaa laajentaaksesi...
Venäjä juhlii joka vuosi heinäkuun viimeisenä viikonloppuna laivastoaan. Tämä näkyy sen sotasatamissa alusparaateina, nykyaikaisena tykkivenediplomatiana, jossa laivastoa käytetään näkyvässä propagandassa ja hienovaraisemmassa informaatiovaikuttamisessa.

Venäjä onkin viime vuosina käyttänyt poikkeuksellisen paljon ruplia laivastonsa uudistamiseen. Päätöksiä uusien alusten rakentamisesta on julkistettu tasaiseen tahtiin. Aluskanta on uusiutunut, vaikka toteuma ei ole aina vastannut luvattua.


Venäjän ääneen lausutut suunnitelmat ovat olleet niin kunnianhimoiset, että presidentti Vladimir Putinin voi sanoa jo ottaneen mallia Pietari Suuresta. Pietarihan perusti käytännössä Venäjän laivaston 1700-luvun alussa.


Putinilla on myös sama ongelma kuin Pietari Suurella oli: modernia laivanrakennustaitoa ei ole tarpeeksi Venäjällä. Eikä ole oikeastaan riittävän isoja telakoitakaan. Tämä näkyy siinä, että Venäjä pystyy rakentamaan pieniä pinta-aluksia, mutta suurien kanssa on ongelmia. Jopa Neuvostoliiton aikana rakennettujen sotalaivojen ylläpito tuntuu olevan vaikeaa. Sukellusveneet näyttävät muodostavan poikkeuksen.


Venäjä joutuikin ostamaan viime vuosikymmenen alussa kaksi suurta Mistral-luokan helikopteritukialusta Ranskasta. Ranska kuitenkin kieltäytyi toimittamasta valmiita aluksia Venäjälle vuonna 2014 tapahtuneen Krimin miehityksen takia. Sen jälkeen Venäjä uhosi rakentavansa alukset itse.


Omien maihinnousu- tai helikopteritukialusten rakentaminen on nyt vihdoin tänä kesänä aloitettu Krimin Kertšissä. Niiden suunnitteluun kului viisi vuotta, vaikka mallina olivat Mistralit. Ensimmäisen aluksen pitäisi olla valmiina vuonna 2026 eli yli kymmenen vuotta Mistral-kaupan peruuntumisen jälkeen. Venäjällä on ollut kuitenkin suuria vaikeuksia saada moderneimpia alustyyppejään aikataulussa operatiiviseen kuntoon. Esimerkkinä voi mainita Venäjän uusimman ylpeyden fregatti Admiral Kasatonovin, joka otettiin juuri operatiiviseen käyttöön. Sen rakentaminen aloitettiin jo 11 vuotta sitten.

Venäläisten kasvanut itsevarmuus merillä on näkynyt Turkin salmissa, joiden kautta kulkevaa laivastoliikennettä säätelee vuonna 1936 tehty Montreux’n sopimus. Siinä määrätään muun muassa, että Mustaltamereltä ei saa siirtää sukellusveneitä Välimerelle muuten kuin vain korjausta varten. Venäjä on kuitenkin rikkonut tätä määräystä tai vähintään sen henkeä jo useina vuosina. Käytännössä se on pitänyt kahta modernia Mustanmeren laivaston sukellusvenettä Välimerellä osana siellä toimivaa laivasto-osastoaan.

Tuorein lännessä ärsyttänyt tapaus on sukellusvene Krasnodarin tulo Mustaltamereltä Välimerelle viime vuoden maaliskuussa. Sen arveltiin purjehtivan telakalle Pietariin, mutta alus jäikin operoimaan yli vuodeksi Välimerelle. Krasnodar valokuvattiin vihdoin 13. heinäkuuta kulkemassa Gibraltarinsalmen läpi Atlantille. Ainakin Ranskan, Britannian ja Belgian laivastot ovat kertoneet varjostaneensa sukellusveneen kulkua kohti Tanskan salmia, jonne alus saapui perjantaina.


Kolmisen viikkoa sitten Tanskan salmiin purjehti myös toinen venäläinen vedenalainen eli ydinsukellusvene Orel. Normaalisti sellaisilla ei ole mitään tekemistä Itämerellä. Kyseessä olikin tyypillinen laivastopäivään liittyvä venäläinen voimannäyttö.
 
Old Boy kirjoitti:
Puolustusvoimat perusti "Reaktioasetoimikunnan" jo 1958 tutkimaan ohjuksia tulevina asejärjestelminä. Tiedossa ei ole, oliko Merivoimilla siinä edustus. USA rakensi ekat ohjushävittäjat eli Charles F Adams luokan jo 1950-luvulla ja mallia pintatorjuntaohjuksista olisi voitu käydä katsomassa vaikka Ruotsissa. Tosiasia ainakin on, että Merivoimamme tilasivat menneen maailman sotatekniikkaa edustavan Turunmaa-luokan samana vuonna kun entinen suurvalta Iran omansa; tosin isomman ohjushävittäjän. Wikitiedon Turunmaan uppoumasta voi tunkea...johonkin; se on selvästi virheellinen.

Kyllähän meillä varmaan tiedettiin , että laivamme vanhentuivat jo ennen niiden luovutusta käyttäjilleen. Luultavasti siitä johtui ylenmääräinen hehkutus purkkien erinomaisuudesta, jonka ylitti vasta Lv2020. Tällä kertaa on sille ainakin enemmän katetta. Muutakaan ei kaiketi silloin voitu tilata, koska alusten tuli mahtua puolustusbudjetteihin. Nytkin rahat riitti ainoastaan kahteen suunnitellun neljän sijasta. Samoin olis tietysti käyny Lv 2020:n näin niukoilla eväillä. Lisäkoko ei mun ymmärtääkseni ole melkein ilmaista, sillä mukana tulee myös lisäpainoa, jolloin sama nopeus edellyttää enemmän konetehoa. Iranin "hieman" isommassa hävittäjässä oli kaksi samanlaista Olympus-kaasuturbiinia. Tuplateholla saadaan vain vähän isompi nopeus; tosin 2 m suurempi leveys syö ison osan lisätehosta. Syväys Iranin ihmeellä on 3.3 m eli ei mitenkään mahdottomasti Turunmaata enemmän.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minulla on, ehkä sukurasitteen vuoksi, jonkinmoinen rakkaus Turunmaa-luokkaan. Kymmenvuotissyttäreihin kuului Lyypekin laiturista nouseminen tuliterään tykkiveneeseen ja risteily Porkkalaan. Ulkona löytyi neukku (tunnistettiin ASW alukseksi) ja laivalla oli hälytys, olimme juuri katsomassa Signaalin hienoja apparaatteja; valtavan jännittävä kokemus kun aseet sojotti kaukana usvassa vaivoin näkyvään naapuriin ja sillalla tihrusti ulos sekä kuunteli päällystöä. Siinä kyseisessä kohdassa maailmaa oli juuri sillä hetkellä YYA todella kaukana, mutta rautaesirippu hämmentävän lähellä.

.. ehkä meillä ei ollut poliittista mahdollisuutta saadaa nopeasti jostain ohjuksia, alukset oli pakko jollain pätevällä perusteella suunnitella ja uusien asejärjestelmien kytkeminen hankkeeseen siinä tilanteessa olisi ollut ostajan kannalta aikaa vievää, ja ehkä vaarantananut koko hankkeen. Parempi kaksi huippumodernia ja tehokasta tykkivenettä kuin nolla tuntemattomaan konstruktioon perustuvaa ohjusvenettä. (Näitä olisi ehkä saatu idästä .. mutta ehkäpä tässä oli myös toive saada saattajien tueksi jotain muuta kuin lisää itärautaa)

Old Boyn kanssa meillä on selvästi ainakin kaksi tämmöistä kohdetta, joissa eri näkökulma: Turunmaat ja 55S55 :p
 
fulcrum kirjoitti:
Nuo ohjusmodernisaatiot olivat kalliita eikä niitä yleisesti pidetty kovin kannattavina. Tykkiveneiden suunnitteluajankohtana ainoa saatavilla oleva ohjus oli Termit, joka oli hyvin raskas järjestelmä. Sen jälkiasennus tykkiveneisiin olisi ollut aikalailla mahdotonta. Ehkä myöhemmin joku Penguin olisi onnistunut. Sen kantama tosin ei ollut paljoa tykkiä kummempi.
Kekkosen poukkoileva asenne puolustushankintoihin ei asiaa auttanut. Ohjusveneisiin hän ensin suhtautui myönteisesti, sitten oli torpata koko kaupan, sitten suostui siihen pitkin hampain. Mainittakoon että NL tarjosi Osa I -veneitä jo 1965 mutta hinta oli kallis. Lisäksi aikaisempi selvitys ohjusten käyttömahdollisuuksista oli päätynyt sellaiseen tulokseen että niitä kannattaisi laittaa rannikkopattereihin, ei niinkään aluksiin. Tämä vaikutti siihen että aluksi ostettiin vain ohjuksia kokeilualusta (Isku) ja rannikkopatteria varten.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kertauksena aiemminkin linkattu MPKK:n sotahistorian opettaja Juuso Säämäsen aiheeseen liittyvä 31-sivuinen artikkeli "MOOTTORITORPEDOVENEISTÄ JA JÄREÄSTÄ TYKISTÖSTÄ OHJUSTULENKÄYTTÖÖN – MERIPUOLUSTUKSEN KAUKOTORJUNNAN KEHITYS JATKOSODAN PÄÄTTYMISESTÄ 1980-LUVULLE".

Karttaruutupommihenkisesti Termitin koeammunta kulki peitenimellä "Järeän Krh:n kokeilu" (sivu 187).

"Varsinaiset koeammunnat aloitettiin Hästö-Busössä lokakuussa 1968, kun Pääesikunnan ja Hangon Rannikkopatteriston henkilöstöstä sekä rannikko-ohjuskaluston opetustilaisuuteen osallistuneista oppilaista koottu osasto ampui harjoitusohjuksen. Ammunnan tavoitteena oli kokeilla Hangon Rannikkopatteristossa kehitettyä ohjuksen lähtöalustaa sekä ohjuspatterin henkilöstön toimintaohjeita. Ammunnoissa noudatettiin tiukkaa salauskäytäntöä ja ammuntoihin osallistunut henkilöstö velvoitettiin käyttämään tapahtumasta peitenimeä ”Järeän Krh:n kokeilu”."

Samaisella sivulla 187 selostetaan 60-luvun arviota Suomeen tehtävästä kaappaushyökkäyksestä:

"Toteutuessaan kaappaushyökkäyksen arveltiin suuntautuvan ensisijaisesti pääkaupunkiin. Operaation arveltiin alkavan ilmateitse kuljetuilla maahanlaskujoukoilla, joita seuraisivat maihinnousut itse pääkaupunkiin sekä sen ympäristöön. Helsingin valtaukseen arveltiin mahdollisesti liittyvän erillinen maihinnousuoperaatio, joka suuntautuisi joko Hankoniemelle tai Ahvenanmaan alueelle. Sen tarkoituksena arveltiin olevan Suomenlahden suun sulkeminen ja merivoimien toiminnan estäminen. Myös toissijaisena vaihtoehtona pidetyssä suurhyökkäyksessä vihollisen arveltiin suuntaavan maihinnousu- ja maahanlaskuoperaation Helsingin alueelle pääkaupungin haltuun ottamiseksi, vaikka hyökkäyksen painopiste olisi selkeästi maarintamalla."

 
Juna112Porojetsiin kirjoitti:
.. ehkä meillä ei ollut poliittista mahdollisuutta saadaa nopeasti jostain ohjuksia, alukset oli pakko jollain pätevällä perusteella suunnitella ja uusien asejärjestelmien kytkeminen hankkeeseen siinä tilanteessa olisi ollut ostajan kannalta aikaa vievää, ja ehkä vaarantananut koko hankkeen. Parempi kaksi huippumodernia ja tehokasta tykkivenettä kuin nolla tuntemattomaan konstruktioon perustuvaa ohjusvenettä. (Näitä olisi ehkä saatu idästä .. mutta ehkäpä tässä oli myös toive saada saattajien tueksi jotain muuta kuin lisää itärautaa)
Klikkaa laajentaaksesi...

Olihan tykkivene hiukan anakronistinen konsepti jo tuolloin. Tosin esimerkiksi USN rakensi tykkiveneitä vielä 70-luvulla, mutta lähinnä toisen linjan vartioveneiksi. Mutta hiukan kontekstia: tykkiveneet rakennettiin osana H-ohjelmaa, jossa H tulee sanasta 'hätä'. Tämä kertookin jo olennaisen. Sodan jälkeen merivoimat laati erinäisiä lennokkaita laivasto-ohjelmia, joihin sisältyi mm. isot laivueet hävittäjiä ja sukellusveneitä. 50-luvun loppupuolella havahduttiin taloudellisiin ja poliittisiin realiteetteihin ja tuloksena oli hätäohjelma jonka tavoitteena oli lähinnä jonkunmoinen operatiivinen laivasto kelluvan romuvaraston sijaan. Tähän ohjelmaan sisältyi yleisvoimiksi 6 tykkivenettä ja 24 moottoritorp...tykkivenettä. Tykkivenettä ei määritelty kovin tarkasti, kunhan olisi jonkunlainen kohtuullisen nopea yleistykillä aseistettu sotalaiva johon ennenkaikkea olisi oikeasti rahaa. Ohjelmasta toteutui sitten 4 tykkivenettä ja 15 MTV:tä, loput vaihdettiin neljään ohjusveneeseen.

Kuten todettua, merivoimat tutki ohjusasetta jo 1958 alkaen. Pintamaaliohjus oli kuitenkin sotalaivoissa harvinaista herkkua pitkälti 70-luvulle asti. Suurvaltojenkin laivastoissa suurin osa aluksista oli joko kevyesti aseistettuja fregatteja tai 2.ms jäämistöä. Modernit ohjusalukset keskitettiin tärkeimpien avomeriosastojen saattajiksi. Tykkitaisteluja oli käyty lähivuosina esim. Suezin ja Goan kriisien yhteydessä. Lisäksi ohjukset oli muutenkin vähän tuntematon suure. Huippumoderni ohjusristeilijä USS Long Beach oli jouduttu pikapikaa varustamaan viiden tuuman tykeillä erään nolosti päättyneen ohjusdemonstraation seurauksena.
 
fulcrum kirjoitti:
Kuten todettua, merivoimat tutki ohjusasetta jo 1958 alkaen. Pintamaaliohjus oli kuitenkin sotalaivoissa harvinaista herkkua pitkälti 70-luvulle asti. Suurvaltojenkin laivastoissa suurin osa aluksista oli joko kevyesti aseistettuja fregatteja tai 2.ms jäämistöä. Modernit ohjusalukset keskitettiin tärkeimpien avomeriosastojen saattajiksi. Tykkitaisteluja oli käyty lähivuosina esim. Suezin ja Goan kriisien yhteydessä. Lisäksi ohjukset oli muutenkin vähän tuntematon suure. Huippumoderni ohjusristeilijä USS Long Beach oli jouduttu pikapikaa varustamaan viiden tuuman tykeillä erään nolosti päättyneen ohjusdemonstraation seurauksena.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin, kuitenkin useimmissa maissa alettiin varautumaan kuitenkin ohjusaseistukseen, vaikka alukset olisi vielä varustettu tykein ja torpedoin. Esimerkiksi Spica I -luokka Ruotsissa suunniteltiin 1960-luvun alussa siten, että torpedot voitaisiin korvata ohjuksin. Loppujen lopuksi näin ei tosin tehty. Kehityssuunta oli kuitenkin selkeästi nähtävillä ja Turunmaa -luokallekin eittämättä suunniteltiin kymmenien vuosien elinkaarta. Millainenhan päivityspolku alukselle oli ajateltu?

Jälkiviisaudella, tällä viisauden lajeilla parhaimmalla, vähemmän kunnianhimoisella tykillä, esim. 2x 1 76mm tai 1x 100mm ja 1x 2x 57mm varustettu tykkivene olisi ollut paras, ehkä hieman vähemmän kunnianhimoisella dieselpropulsiolla jolla noin 30kts nopeus olisi ollut kuitenkin mahdollinen. Uppouma ehkä 700-800tn. Näille sitten riittävän avoin peräkansi miinoille ja mahdollisille ohjuksille. Tällaisia olisi ehkä saatu suurempi määrä. Merivoimathan ehdotti alun perin 2x 76mm tykillä varustettua luokkaa.

Turunmaa -luokkaahan speksattiin aika pitkään, olisi ihan mielenkiintoista lukea laajemmin, millainen speksausprosessi oli, mikä oli taktinen ajatus laivojen käytön taustalla ja miten niitä oli tarkoitus ennen RBS-15 / 9LV -aikaa käyttää. Asiallahan on enää historiallista mielenkiintoa.
 
Viimeksi muokattu:
Juna112Porojetsiin kirjoitti:
.. ehkä meillä ei ollut poliittista mahdollisuutta saadaa nopeasti jostain ohjuksia, alukset oli pakko jollain pätevällä perusteella suunnitella ja uusien asejärjestelmien kytkeminen hankkeeseen siinä tilanteessa olisi ollut ostajan kannalta aikaa vievää, ja ehkä vaarantananut koko hankkeen. Parempi kaksi huippumodernia ja tehokasta tykkivenettä kuin nolla tuntemattomaan konstruktioon perustuvaa ohjusvenettä. (Näitä olisi ehkä saatu idästä .. mutta ehkäpä tässä oli myös toive saada saattajien tueksi jotain muuta kuin lisää itärautaa)
Klikkaa laajentaaksesi...
Tietysti maailmalla oli 60-luvulla vielä tykkialuksia; eihän mikään valtio kerralla pysty uusimaan koko fleettiään. Mutta uudisrakennukset tehdään aina tulevien vuosikymmenten tarpeisiin. Siten kyse ei ole mistään jälkiviisaudesta vaan pyrin löytämään syitä sille, että meidän telakalta tuli käyttöömme tykkialus, joista muualla samaan aikaan jo luovuttiin. Pintatorjuntaohjusten hankinta siirtyi lähes kaksi vuosikymmentä, kun puuhastelimme vielä torpedoiden parissa. Merivoimien johdossa olikin palkittu torpedomies amiraali Pirhonen.

Ohjuksiahan meillä sai olla, kun voittajavallat tulkitsi uudelleen rauhansopimusta. Vuonna 1965 tehtiin päätös Termit eli sen ajan nimitys Styx-ohjusten hankinnasta. Säämänen ei paljoa ohjuksista kirjoituksessa puhu. Hän mainitsee, ettei ohjuksia harkittu aluksille vaan maakäyttöön kertomatta syytä miksi näin. Ite oletan, että näitä syitä on ensiksi, että tämä ohjus piti ladata viimeistään tuntia ennen sen käyttöä eli nestemäiset polttoaineet säilyi ainoastaan sen aikaa käyttövalmiina. Tämä tapahtui maissa sillä super-myrkyllisiä aineitä ei voinu keinuvalla laivalla käsitellä. Styxin ohjausjärjestelmä oli kopioitu V-aseista ja se edellytti alkusuunnan antamista ajamalla laivalla suoraa linjaa tarkalleen kohti maalia. Ohjuksen hyrrä otti tästä liikkeestä alkusuuntansa. Maalla vakaalla alustalla riitti ohjauskiskon suunta; siihenhän se oli alunperin suunniteltu. Saariston suojasta ei siten voitu ampua vaan yleensä oli mentävä avomerelle.
fulcrum kirjoitti:
Mutta hiukan kontekstia: tykkiveneet rakennettiin osana H-ohjelmaa, jossa H tulee sanasta 'hätä'.Tähän ohjelmaan sisältyi yleisvoimiksi 6 tykkivenettä ja 24 moottoritorp...tykkivenettä. Ohjelmasta toteutui sitten 4 tykkivenettä
Klikkaa laajentaaksesi...
Maavoimien miehenä tunnen laivastoasioita huonommin. Mutta miten mä muistan, että Turunmaa-veneitä oli ainoastaan kaksi? Eikä kyse ollut mistään H-ohjelmasta eikä hädästäkään, vaan 1960-luvun alussa suunniteltiin 10 v ohjelma jolla laivaston osalta nostettaisiin alusten tonnimäärä rauhansopimuksen sallimaan 10.000 tonniin. Ohjustulkinnan muuttaminen oli osa tätä ja tuloksiakin tuli: Höyrymigeihin saatiin ilmatst-ohjukset ja britit suostuivat myymään Vigillante pst-ohjuksia. Niillä ei tosin tehny mitään; ehkä siksi myyntilupakin saatiin. Missän ei mainita pintatorjuntaohjuksia eli nukkuiko Merivoimien johto? Kehityksen seuraaminen kuului päättäjien virkavelvollisuuksiin. Vaikka nykyisen kaltaista kansainvälistä yhteistoimintaa ei ollut eikä matkusteltukaan pahemmin, niin meillä oli sotilasasiamiesverkosto tärkeimmissä lähetystöissämme. Siten tietoa ohjuksen tulosta pääaseeksi olisi pitäny olla, kun Ruotsikin niitä jo käytti.
 
Old Boy kirjoitti:
Ohjuksiahan meillä sai olla, kun voittajavallat tulkitsi uudelleen rauhansopimusta. Vuonna 1965 tehtiin päätös Termit eli sen ajan nimitys Styx-ohjusten hankinnasta. Säämänen ei paljoa ohjuksista kirjoituksessa puhu. Hän mainitsee, ettei ohjuksia harkittu aluksille vaan maakäyttöön kertomatta syytä miksi näin. Ite oletan, että näitä syitä on ensiksi, että tämä ohjus piti ladata viimeistään tuntia ennen sen käyttöä eli nestemäiset polttoaineet säilyi ainoastaan sen aikaa käyttövalmiina. Tämä tapahtui maissa sillä super-myrkyllisiä aineitä ei voinu keinuvalla laivalla käsitellä. Styxin ohjausjärjestelmä oli kopioitu V-aseista ja se edellytti alkusuunnan antamista ajamalla laivalla suoraa linjaa tarkalleen kohti maalia. Ohjuksen hyrrä otti tästä liikkeestä alkusuuntansa. Maalla vakaalla alustalla riitti ohjauskiskon suunta; siihenhän se oli alunperin suunniteltu. Saariston suojasta ei siten voitu ampua vaan yleensä oli mentävä avomerelle.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sama Termit oli käytössä myös OSA (Tuima) -luokassa ja useissa erilaisissa pinta-alusluokissa ympäri maailmaa, pienemmissä ja isommissa. Liekö isommissa aluksissa ollut automaattinen tankkausjärjestelmä? Toisaalta ainakin Intia-Pakistan -kahinassa 1971 (Operation Trident) lähestyminen taisi kestää ainakin päivän. SSC-2 Samlet (S-2 Sopka) oli nimenomaisesti maalta laukaistavaksi tarkoitettu alus.

Old Boy kirjoitti:
Maavoimien miehenä tunnen laivastoasioita huonommin. Mutta miten mä muistan, että Turunmaa-veneitä oli ainoastaan kaksi? Eikä kyse ollut mistään H-ohjelmasta eikä hädästäkään, vaan 1960-luvun alussa suunniteltiin 10 v ohjelma jolla laivaston osalta nostettaisiin alusten tonnimäärä rauhansopimuksen sallimaan 10.000 tonniin. Ohjustulkinnan muuttaminen oli osa tätä ja tuloksiakin tuli: Höyrymigeihin saatiin ilmatst-ohjukset ja britit suostuivat myymään Vigillante pst-ohjuksia. Niillä ei tosin tehny mitään; ehkä siksi myyntilupakin saatiin. Missän ei mainita pintatorjuntaohjuksia eli nukkuiko Merivoimien johto? Kehityksen seuraaminen kuului päättäjien virkavelvollisuuksiin. Vaikka nykyisen kaltaista kansainvälistä yhteistoimintaa ei ollut eikä matkusteltukaan pahemmin, niin meillä oli sotilasasiamiesverkosto tärkeimmissä lähetystöissämme. Siten tietoa ohjuksen tulosta pääaseeksi olisi pitäny olla, kun Ruotsikin niitä jo käytti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hämeenmaa ja Uusimaa olivat myös "tykkiveneitä". Kun katsoo 1950-1960 -luvun sotilaskirjallisuutta niin kyllähän selkeästi maailman kehitystä seurattiin, vaikka kotimaiseen käyttöön useimmista järjestelmistä voitiin vain haaveilla.
 
Viimeksi muokattu:
StmSvejk kirjoitti:
Jälkiviisaudella, tällä viisauden lajeilla parhaimmalla, vähemmän kunnianhimoisella tykillä, esim. 2x 1 76mm tai 1x 100mm ja 1x 2x 57mm varustettu tykkivene olisi ollut paras, ehkä hieman vähemmän kunnianhimoisella dieselpropulsiolla jolla noin 30kts nopeus olisi ollut kuitenkin mahdollinen. Uppouma ehkä 700-800tn. Näille sitten riittävän avoin peräkansi miinoille ja mahdollisille ohjuksille. Tällaisia olisi ehkä saatu suurempi määrä. Merivoimathan ehdotti alun perin 2x 76mm tykillä varustettua luokkaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Esitti muttei ollut kovin innostunut. Kolmituumaista pidettiin liian pienenä. Sopivaa modernia 100mm tykkiä ei ollut saatavilla. 30 solmua dieseleillä olisi ehkä tullut liian kalliiksi.

Pintamaaliohjusten hankintaa jarrutti varmaan sopivan ohjuksen puute. Ensimmäinen sopiva olisi varmaan ollut Sea Killer tai ruotsalaisten Rb 08. Viimeksimainittua laitettiin Halland-luokan hävittäjiin, mutta kiintoisaa kyllä, myöhemmät 4 hävittäjää pysyivät tykkialuksina poistoonsa asti 1982. Ehkä se ei sitten ollut niin onnistunut.

Saattajathan olisi ollut helpompi muokata ohjuslaivoiksi. Torpedot vaan veke ja ohjusta tilalle. Kiinassahan Rigoihin laitettiinkin Termitit. Saattajien suuri miehistöntarve tosin ei puoltanut pidempiaikaista sijoittamista niihin.

Tykistöalusten käyttö tositilanteessa olisi varmaan ollut lähinnä 'aseistetun rauhan' vartiointia ja kovassa sodassa saariston sisällä rannikkojoukkojen suojaamisessa ja tukemisessa. Tuskin niillä ajateltiin mitään 'maihinnousun torjunta vanavesilinjassa avomerellä' tyylistä käyttöä.
 
fulcrum kirjoitti:
Esitti muttei ollut kovin innostunut. Kolmituumaista pidettiin liian pienenä. Sopivaa modernia 100mm tykkiä ei ollut saatavilla. 30 solmua dieseleillä olisi ehkä tullut liian kalliiksi.

Pintamaaliohjusten hankintaa jarrutti varmaan sopivan ohjuksen puute. Ensimmäinen sopiva olisi varmaan ollut Sea Killer tai ruotsalaisten Rb 08. Viimeksimainittua laitettiin Halland-luokan hävittäjiin, mutta kiintoisaa kyllä, myöhemmät 4 hävittäjää pysyivät tykkialuksina poistoonsa asti 1982. Ehkä se ei sitten ollut niin onnistunut.

Saattajathan olisi ollut helpompi muokata ohjuslaivoiksi. Torpedot vaan veke ja ohjusta tilalle. Kiinassahan Rigoihin laitettiinkin Termitit. Saattajien suuri miehistöntarve tosin ei puoltanut pidempiaikaista sijoittamista niihin.

Tykistöalusten käyttö tositilanteessa olisi varmaan ollut lähinnä 'aseistetun rauhan' vartiointia ja kovassa sodassa saariston sisällä rannikkojoukkojen suojaamisessa ja tukemisessa. Tuskin niillä ajateltiin mitään 'maihinnousun torjunta vanavesilinjassa avomerellä' tyylistä käyttöä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Rb08 oli ilmeisesti käytännössä prototyyppi, joka ei koskaan toiminut kunnolla. Sinällään sen nopea poistuminen ei ihmetytä.
 
rukkaskikka kirjoitti:
Kertauksena aiemminkin linkattu MPKK:n sotahistorian opettaja Juuso Säämäsen aiheeseen liittyvä 31-sivuinen artikkeli "MOOTTORITORPEDOVENEISTÄ JA JÄREÄSTÄ TYKISTÖSTÄ OHJUSTULENKÄYTTÖÖN – MERIPUOLUSTUKSEN KAUKOTORJUNNAN KEHITYS JATKOSODAN PÄÄTTYMISESTÄ 1980-LUVULLE".

Karttaruutupommihenkisesti Termitin koeammunta kulki peitenimellä "Järeän Krh:n kokeilu" (sivu 187).

"Varsinaiset koeammunnat aloitettiin Hästö-Busössä lokakuussa 1968, kun Pääesikunnan ja Hangon Rannikkopatteriston henkilöstöstä sekä rannikko-ohjuskaluston opetustilaisuuteen osallistuneista oppilaista koottu osasto ampui harjoitusohjuksen. Ammunnan tavoitteena oli kokeilla Hangon Rannikkopatteristossa kehitettyä ohjuksen lähtöalustaa sekä ohjuspatterin henkilöstön toimintaohjeita. Ammunnoissa noudatettiin tiukkaa salauskäytäntöä ja ammuntoihin osallistunut henkilöstö velvoitettiin käyttämään tapahtumasta peitenimeä ”Järeän Krh:n kokeilu”."

Samaisella sivulla 187 selostetaan 60-luvun arviota Suomeen tehtävästä kaappaushyökkäyksestä:

"Toteutuessaan kaappaushyökkäyksen arveltiin suuntautuvan ensisijaisesti pääkaupunkiin. Operaation arveltiin alkavan ilmateitse kuljetuilla maahanlaskujoukoilla, joita seuraisivat maihinnousut itse pääkaupunkiin sekä sen ympäristöön. Helsingin valtaukseen arveltiin mahdollisesti liittyvän erillinen maihinnousuoperaatio, joka suuntautuisi joko Hankoniemelle tai Ahvenanmaan alueelle. Sen tarkoituksena arveltiin olevan Suomenlahden suun sulkeminen ja merivoimien toiminnan estäminen. Myös toissijaisena vaihtoehtona pidetyssä suurhyökkäyksessä vihollisen arveltiin suuntaavan maihinnousu- ja maahanlaskuoperaation Helsingin alueelle pääkaupungin haltuun ottamiseksi, vaikka hyökkäyksen painopiste olisi selkeästi maarintamalla."

Klikkaa laajentaaksesi...
Näistä Hästö-Busön ammunoista olen kuullut aikalaiskertomuksen ammuntoihin osallistuneelta herralta, kaverini isä oli nuorena rannikkotykistön luutnanttina mukana ammunnoissa. Näissä kaikki mahdollinen meni pieleen! Neuvostoliitto ei ollut toimittanut mitään dokumentaatiota ohjusten mukana, vaan kaikki piti opetella Suomessa kantapään kautta. Ensimmäisessä ammunnassa suomalaiset poistivat laukaisukiskon päässä olevan lukkopultin ennen ammuntaa. Tämän seurauksena ensimmäinen ohjus lähti hallitsemattomasti pyörien eteenpäin kunnes tömähti mereen muutaman sadan metrin päässä. Suomalaiset oppivat, että lukkopultin piti olla laukaisussa paikoillaan: ohjus keräsi rakettimoottorillaan riittävät lähtötehot ja kun tehot riittivät, ohjus itse mursi lukkopultin pois.

Ohjusten valmistelu käyttökuntoon ei täyttänyt mitään silloisia turvamääräyksiä nykyisistä puhumattakaan. Ohjukset tuli tankata todella myrkyllisillä polttoaineilla ennen ammuntaa.

Ensimmäinen ohjuslavetti oli tehty Cometin alustalle. Ajatus oli sinällään järkevä, kuviteltiin, että lavetti voisi itse ryömiä tuliasemaan. Ensimmäisessä ammunnassa tosin osoittautui, että tällainen lavetti oli kertakäyttöinen...

Markku Mäkipirtti on kuvannut "Puolustusvoimien autovarikko 1939-2007" kirjassa eloisasti Cometia seuranneiden ohjuslavettien valmistusta. Ohjuksesta ei ollut mitään speksejä ja merivoimat ei uskaltanut luovuttaa autovarikolle niitä vähiä tietojaan, mitä heillä oli. Lavetin kannalta mm. sellainen oleellinen tieto, kuin ohjuksen paino jäi mysteeriksi. Mäkipirtti kävi siis kirjastossa selvittämässä Jane'sin hakuteoksesta ohjuksen mitat ja painon! Hanke oli niin salainen, että lavetista puhuttiin "juontovaununa". Lopulta autovarikko valmisti kaksi ohjusperävaunua, jotka toimivat myös laukaisulavetteina (eli MTO-patterin kokoonpano oli tuolloin kaksi ohjuslavettia). Ensimmäistä lavetilta tapahtuvaa ammuntaa oli tullut Reilaan seuraamaan suuri joukko kenraaleita. Ammunta siirtyi ja siirtyi, kun ampuma-alueella pyöri koko ajan neuvostoliittolainen "troolari". Lopulta ammunta onnistui ja ohjus tuhosi maalilautan. Lavetti oli ammunnassa hypännyt viisi metriä sivuun ja kaikki renkaat olivat tulessa.

Kirjassa on myös SS-N-2 -ohjuksen speksit, ettei niitä tarvitsisi lähteä etsimään Janesista:
- pituus 5,8 m
- halkaisija 0,76
- paino 2300 kg
- taistelukärki 450 kg
- kantama 80 km

Lavettiperäkärryt olivat naamioitu kuomupeitteellä niin, että ne muistuttivat tavallista täysperävaunua. Patterin liikkkuminen oli kuulemma 1970-luvulla äärimmäisen salaista ja liikkeet ajoitettiin ajankohtiin, jolloin neuvostoliittolaiset tiedustelusatelliitit eivät olleet kantamalla.
 
fulcrum kirjoitti:
Esitti muttei ollut kovin innostunut. Kolmituumaista pidettiin liian pienenä. Sopivaa modernia 100mm tykkiä ei ollut saatavilla. 30 solmua dieseleillä olisi ehkä tullut liian kalliiksi.

Pintamaaliohjusten hankintaa jarrutti varmaan sopivan ohjuksen puute. Ensimmäinen sopiva olisi varmaan ollut Sea Killer tai ruotsalaisten Rb 08. Viimeksimainittua laitettiin Halland-luokan hävittäjiin, mutta kiintoisaa kyllä, myöhemmät 4 hävittäjää pysyivät tykkialuksina poistoonsa asti 1982. Ehkä se ei sitten ollut niin onnistunut.

Saattajathan olisi ollut helpompi muokata ohjuslaivoiksi. Torpedot vaan veke ja ohjusta tilalle. Kiinassahan Rigoihin laitettiinkin Termitit. Saattajien suuri miehistöntarve tosin ei puoltanut pidempiaikaista sijoittamista niihin.

Tykistöalusten käyttö tositilanteessa olisi varmaan ollut lähinnä 'aseistetun rauhan' vartiointia ja kovassa sodassa saariston sisällä rannikkojoukkojen suojaamisessa ja tukemisessa. Tuskin niillä ajateltiin mitään 'maihinnousun torjunta vanavesilinjassa avomerellä' tyylistä käyttöä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Komeita ja linjakkaita vehkeitä nuo ruotsalaisten hävittäjät. Yksi on Göteborgissa museolaivana. Ja tässä on Rb08-aseistus.

 
fulcrum kirjoitti:
Esitti muttei ollut kovin innostunut. Kolmituumaista pidettiin liian pienenä. Sopivaa modernia 100mm tykkiä ei ollut saatavilla. 30 solmua dieseleillä olisi ehkä tullut liian kalliiksi.

Pintamaaliohjusten hankintaa jarrutti varmaan sopivan ohjuksen puute. Ensimmäinen sopiva olisi varmaan ollut Sea Killer tai ruotsalaisten Rb 08. Viimeksimainittua laitettiin Halland-luokan hävittäjiin, mutta kiintoisaa kyllä, myöhemmät 4 hävittäjää pysyivät tykkialuksina poistoonsa asti 1982. Ehkä se ei sitten ollut niin onnistunut.

Saattajathan olisi ollut helpompi muokata ohjuslaivoiksi. Torpedot vaan veke ja ohjusta tilalle. Kiinassahan Rigoihin laitettiinkin Termitit. Saattajien suuri miehistöntarve tosin ei puoltanut pidempiaikaista sijoittamista niihin.

Tykistöalusten käyttö tositilanteessa olisi varmaan ollut lähinnä 'aseistetun rauhan' vartiointia ja kovassa sodassa saariston sisällä rannikkojoukkojen suojaamisessa ja tukemisessa. Tuskin niillä ajateltiin mitään 'maihinnousun torjunta vanavesilinjassa avomerellä' tyylistä käyttöä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Termitiä tarjottiin 1962, vaihtoehtoja oli tulossa 1970-luvulla lukuisampia, tilanne oli yleisessä tiedossa. Kuten moneen kertaan todettu, ei sinänsä ole kummallista, ettei Turunmaalla ollut ohjusaseistusta, vaan pikemminkin se, ettei sen asennukseen oltu varauduttu. 100mm tykki oli tarjolla ainakin Ranskasta. (100mm/55 Modele 1953 / 1964).

En usko että tykkialusten osalta pohdittiin vain puolueettomuusvartiointia, kyllä sankarivainajaskenaariota maihinnousun torjunnassa on varmasti mietitty, tähän viittaa kunnianhimoinen tykistöratkaisu + suuri nopeus. Puolueettomuusvartiointiinhan olisi riittänyt jonkinlainen korvettityyppinen ratkaisu, tarkoittaen siis sellaisia korvetteja joita tehtiin vielä 1950-luvulla, eli hitaahkoja sutokykyisiä aluksia, esim. Tanskan Triton-luokka.

Epäilen, että Turunmaata ja Karjalaa oli tarkoitus käyttää moottoritorpedoveneiden syöksyjen tukena vaimentamassa kevyitä saattoaluksia ja vastaamassa - tai keräämässä - saattavien hävittäjien tulta.
 
StmSvejk kirjoitti:
Epäilen, että Turunmaata ja Karjalaa oli tarkoitus käyttää moottoritorpedoveneiden syöksyjen tukena vaimentamassa kevyitä saattoaluksia ja vastaamassa - tai keräämässä - saattavien hävittäjien tulta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oon ihan samaa mieltä, mutta tämä sitten olisi ollut kuin länkkärien intiaanien jousipyssyt ratsuväen kivääreitä vastaan. Tuosta Styx ien tarjoamisesta ei Simelius mainitse muistelmissaan mitään mutta kylläkin luettelee kaikki muut ohjustyypit, joita silloin oli.
Hanski kirjoitti:
Rb08 oli ilmeisesti käytännössä prototyyppi, joka ei koskaan toiminut kunnolla. Sinällään sen nopea poistuminen ei ihmetytä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mitä tulee Rb 08 iin, niin en pidä ohjuksen poistumista käytöstä mitenkään nopeana. Ne siirtyivät rannikko-ohjuksiksi ja poistettiin vuonna 1995, kun lähtörakettien ruuti vanheni. Halland-luokan hävittäjiä taas tehtiin Ruotsille ainoastaan kaksi kappalettta, joista molemmissa oli ohjukset. Toiset kaksi myöhemmin Etelä-Amerikkaan, mutta ostajat tuskin oli kiinnostuneetkaan alkaa opettelemaan ohjustekniikkaa.

Tässä jäsen @Hanski n viestissä mainittu Comet panssarivaunu ja sekä itse ohjus perävaunussaan. Kuvattu Kuivasaaren näyttelyssä v. 2016. Nyt varmaan jo enemmän ruosteessa.

IMG_2319 – kopio.JPGIMG_2320 – kopio.JPG
 
Viimeksi muokattu:
Old Boy kirjoitti:
Oon ihan samaa mieltä, mutta tämä sitten olisi ollut kuin länkkärien intiaanien jousipyssyt ratsuväen kivääreitä vastaan. Tuosta Styx ien tarjoamisesta ei Simelius mainitse muistelmissaan mitään mutta kylläkin luettelee kaikki muut ohjustyypit, joita silloin oli.

Mitä tulee Rb 08 iin, niin en pidä ohjuksen poistumista käytöstä mitenkään nopeana. Ne siirtyivät rannikko-ohjuksiksi ja poistettiin vuonna 1995, kun lähtörakettien ruuti vanheni. Halland-luokan hävittäjiä taas tehtiin Ruotsille ainoastaan kaksi kappalettta, joista molemmissa oli ohjukset. Toiset kaksi myöhemmin Etelä-Amerikkaan, mutta ostajat tuskin oli kiinnostuneetkaan alkaa opettelemaan ohjustekniikkaa.

Tässä jäsen @Hanski n viestissä mainittu Comet panssarivaunu ja sekä itse ohjus perävaunussaan. Kuvattu Kuivasaaren näyttelyssä v. 2016. Nyt varmaan jo enemmän ruosteessa.

Katso liite: 42468Katso liite: 42469
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvät kuvat, kiitoksia! Tuo kuvan ohjusvaunu on jokin siirtokärry varikolla tai varastolla tapahtuvaan siirtelyyn. Varsinaisesta laukaisulavetista on muutama kuva Mäkipirtin kirjasa ja se oli kooltaan normaalia täysperävaunua vastaava.
 
Viimeksi muokattu:
Panssari Salama kirjoitti:
Siis lensikö toi härveli ihan oikeasti? Uskomatonta. Näyttää lentopommilta pikemmin kuin ohjukselta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Totta kai se lensi, onhan sen suunnitellut ammattitaitoiset saksalaiset! Styxin ohjausmekanismi on kopio saksalaisen V2:n ohjausyksiköstä ja ohjus itse on saksalaisinsinöörien pakkotyönä suunnittelema.

EDIT vielä: ja näitä kuljettaneiden OSA-veneiden rungon suunnittelivat saksalaiset sota-aikaisten S-veneiden pohjalta...
 
Viimeksi muokattu:
Hanski kirjoitti:
Totta kai se lensi, onhan sen suunnitellut ammattitaitoiset saksalaiset! Styxin ohjausmekanismi on kopio saksalaisen V2:n ohjausyksiköstä ja ohjus itse on saksalaisinsinöörien pakkotyönä suunnittelema.
Klikkaa laajentaaksesi...
Katos vaan, iippojen Eilat upotettiin tällä ohjuksella. Silkwormit siis myös tavallaan näitä. Olin aina kuvitellut, että olisivat olleet jotenkin modernimman ja virtaviivaisemman oloisia kapistuksia. Näin sitä oppii!
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top