Venäjän merivoimat-yleisketju

Miltä etäisyydeltä Turunmaa-lka havaitsi viholliskoneet?
Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, niin kuin ei minkään aluksen tai tutkajärjestelmän kohdalla. Jos viholliskone tulee ihan pinnoissa ja sopivia maaston katveita hyväksi käyttäen niin vasta kun kone on ehkä parin kilometrin päässä. Silloin tietty on jo liian myöhäistä.

Jos taas iso ja huonosti muotoiltu (ei mitään stealthia) kone (esim Su-24) tulee tasaisella vauhdilla 3 - 4 km korkeudella hyvässä säässä, niin se näkyy tutkan teoreettisen maksimikantaman jälkeen heti. Se taas on joitakin kymmeniä kilometrejä. Tutkan tarkat arvot eivät taida olla vieläkään julkisia?

Ehkä hyvä nyrkkisääntö on, että jos tutka on tuollainen pieni, radomi on läpimitaltaan alle 3 m, niin vastaus on kymmeniä kilometrejä, jos tutka on keskikokoinen, antenni, joko pyörivä tai kiinteä ehkä alle 4 m niin silloin puhutaan 150 - 200 km ja jos tutka on iso, antenni 6 - 10 m, niin tutkahorisonttiin hyvin ja korkealla 400 - 450 km.
 
AK-130 harjoitusammuntaa (Kirov-luokka Pietari Suuri). Hyvää tulinopeutta pitää tuplalaukauksillakin...

Mistä juontuu into kääntää laivojen nimiä? Emmehän mekään lontooksi käytä nimeä "Ostrobothnia-class multirole corvette". Emmehän?

Aina kun lehdistössä alkaa kääntää ulkomaisia laivannimiä, tapaan nostaa esiin ruotsalaisjäänmurtaja Kaljumman Viikingin (Balder Viking).
 
Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, niin kuin ei minkään aluksen tai tutkajärjestelmän kohdalla. Jos viholliskone tulee ihan pinnoissa ja sopivia maaston katveita hyväksi käyttäen niin vasta kun kone on ehkä parin kilometrin päässä. Silloin tietty on jo liian myöhäistä.

Jos taas iso ja huonosti muotoiltu (ei mitään stealthia) kone (esim Su-24) tulee tasaisella vauhdilla 3 - 4 km korkeudella hyvässä säässä, niin se näkyy tutkan teoreettisen maksimikantaman jälkeen heti. Se taas on joitakin kymmeniä kilometrejä. Tutkan tarkat arvot eivät taida olla vieläkään julkisia?

Ehkä hyvä nyrkkisääntö on, että jos tutka on tuollainen pieni, radomi on läpimitaltaan alle 3 m, niin vastaus on kymmeniä kilometrejä, jos tutka on keskikokoinen, antenni, joko pyörivä tai kiinteä ehkä alle 4 m niin silloin puhutaan 150 - 200 km ja jos tutka on iso, antenni 6 - 10 m, niin tutkahorisonttiin hyvin ja korkealla 400 - 450 km.
Olen nähnyt kaavion jossa näytetään Pohjanmaa-luokan kehät. (Miltä etäisyydeltä mitäkin). Olisi vaan ollut mielenkiintoista saada Turunmaa luokasta samanlaista tietoa, niin saisi hieman kuvaa kehityksestä.
 
Brittien 4.5 -tuumainen oli jo tuolloin aivan toivoton muinaismuisto Boforssiin verrattuna, parasta on että näitä liki Nelsonin aikaisia reliikkejä on laitettu upiuusiin Type 45:iinkin. Sea Cat oli myös melko tehoton järjestelmä. Seawolfeja oli vain muutamassa aluksessa.
Pitää muistaa ettei alkuaikojen ohjukset olleet mitään sateentekijöitä, Latakian taistelussa Termitit eivät esimerkiksi saaneet yhtään osumaa, tykit olisivat olleet hyödyllisempiä.
Ainakin modernisoinnin jälkeen tykkiveneet pystyivät harjoituksissa ampumaan alas maaliohjuksiksi muutettuja MTO-66:ia.

Mark 8 tuli palvelukseen 1971, en nyt pitäisi Nelsonin aikaisena, kuten en myöskään edeltäjä Mark 6:sta joka tuli palveluskäyttöön 1947. Maalin ampuminen alas harjoituksissa on ollut perinteisesti helpompaa kun taistelussa, muutenhan yksikään lentokonekaan ei selviäisi ehjänä ilmatorjunnan vaikutusalueelta.

Ohjusten osalta Latakian taistelussa vastakkain oli Israel ja Syyria, Syyrian maaleina pieniä ohjusveneitä. Jos merellä ei olisi ollut toimintaa, en usko että Suomen vähiä laivastovoimia olisi riskeerattu mihinkään kahakointiin NL:n suurten kevyiden voimien kanssa ihan vain fiilistelyn kanssa.

Suomessa oletettavasti tykkiveneitä + moottoritorpedoveneitä olisi käytetty Etelä-Suomeen, esim. Hankoniemen, Porkkalan tai Ahvenanmaan alueelle suuntautuvan maihinnousun torjuntaan. Epäilen, että myöhemmin ohjusveneiden maaleiksi olisi pyritty valitsemaan isompia maihinnousualuksia (LST-kokoluokka) sekä maihinnousu-operaatiota tukeneita muita kuljetusaluksia.

Alusten osalta NL:n Itämeren laivastolla oli tykkialuksina 1970-luvulla 2-3 Sverdlov -luokan risteilijää, päälle 10 Skoryy -luokan perinteistä hävittäjää ja vielä tuolloin läjä Riga-luokan saattajia. Toki sitten uudemmissakin aluksissa oli 76mm automaattikanuunaa ym.

Tykkiveneiden osalta epäilisin maallikkokung-fulla, että maalina olisivat olleet esim. raivaajat ja raivaajien suojana olleet alukset, erilaiset saattajat (esim. Riga ym.) ja hävittäjät, jotta torpedoveneet olisivat päässeet läpi. Sinänsähän Analysti on kuvannut miten käyttötapaa on pyritty optimoimaan. Tuon ajan Termitit tuskin olisivat kykeneet saariston sisään iskemään. Tykkiveneiden osalta isoimpina riskitekijöinä sitten erityisesti ilma-ase ja lentotulenjohto - puhumattakaan tilanteesta jossa sitä luotoa jonka taakse kyyristellä ei olisi ollut. Epäilen, että tehtävä olisi voitu hoitaa myös aluksin joissa olisi ollut kasvunvaraa, mutta en jaksa alkaa vänkäämään.

Tärkein rooli rannikkopuolustuksella on toki ollut jo olemassaolollaan, mikä olisi estänyt "coup de mainin" Norjan vuoden 1940 tapaan. NL:lle olisi varmasti ollut korkea kynnys uhrata amfibiovoimiaan täysin toissijaiseen suuntaan vaikka kyseessä olisi ollut erillissota, tärkein Itämeren tehtävä lienee ollut Tanskan salmien avaus.

Tässä arviota NL:n Itämeren laivastosta vuodelta 1984 " THE WARSAW PACT BALTIC FLEET" Naval Postgraduate Schoolin tutkielma


Tässä CIA:n arvio NL:n maihinnousukyvystä vuodelta 1979: "Soviet Amphibious Forces: Tasks and Capabilities in General War and Peacetime "


"Classified writings all indicate that Soviet amphibious forces in the Baltic are earmarked for participation with other Pact force in large-scale combined amphibious and airborne assault landings (see figure 2). Their primary objective would be to seize the Danish straits islands in conjunction with an overland drive by front ground forces along the Baltic coast and north through Jutland. These landings might be preceded by a smaller assault landing along the German coast ahead of the advancing front. After capturing the straits subsequent Pact amphibious operations apparently would be conducted against southeastern Norway"
 
Viimeksi muokattu:
Tässähän se tulikin hyvin nyt oikein kuvan kanssa. Siis -- kuten olen jankuttanut; 40millisiä ohjattiin WM22:lla, jossa siis myös 120millinen kiinni, automaattisesti, suuntaus ja laukaisu tulenjohdosta.

Galileo oli käytössä Hispano Suizan kanssa, toki nyt kun mietin, saattoihan se olla toki myös kytkettynä 40 millisten vaihtoehtoiseksi maalinosoittimeksi (sehän oli Saksan, liittotasavalta siis, laivastolla aika yleisessa käytössä 40millisten Boforsien maalinosoittimena). Lisäksi, 70-luvun alussa oli mielestäni jokin muukin optinen maalinosoitin, ei varmaankaan Saabin, kun ei Saabilla moista toimintaa tuolloin ollut. Minulla on ollut kuvitelma, että myös se olisi ollut Signaalin (siis Philipsin ... ehkä hyvä tämäkin tässä esille ...) tuotantoa. Mutta, on mahdollista että se em. kuvassa esitetty "TV kamera" - tai siis on ehkä jopa aika todennäköistä.
 
On kieltämättä niin, että kun keskutelua seuraa niin mikä tahansa Suomen Laivaston alus- tai asehankinta on tehty täysin väärin, hankittu väärä alus, toimimaton ase tai tai kelvoton järjestelmä, tehty huono arvio/päätös tai otettu käyttöön virheellinen doktriini. Tässä on toki nähtävissä perinteitä ja hienoa jatkuvuutta, en sitten tiedä onko muilla maailman laivastoilla samanlaisia vaikutuksia kotimaidensa keskusteluihin. Laivastolla on kyllä ehdoton johtoasema tässä parjaamiseen maailitauluna olemisessa.

Laivatykkikirjan mukaan niitä ei kuitenkaan ollu kytketty keskustulenjohtoon vaan suuntaus hoidettiin käsipelillä erillisen suuntauspylvään avulla. Sitä vähän ihmettelen, jos tieto on oikein.
Kieltämättä kummallinen tieto. Kyllä ne kiinni siinä Signaalin laskimessa ainakin oli (tai toimittaja sen oli siten sinne asentanut) ja sieltä suunnattavissa -- mutta varmaan niitä sai veivatakin jos kovasti veivautti. Saahan tietenkin johdon aina irroitettua - jos joku on halunnut sellaisen ratkaisun tehdä.

Tulenjohtolaitteita oli kolme HSA-69 tj-tutka, Saab EOS-400 optro ja OGR-7 suuntain.
Saabista en tiedä, olisiko tuolla jokin aiempi nimi ja valmistaja (PEAB ?), jotenkin kuulostaa Saabin omaksi alkuperäiseksi tuotteeksi varsin aikaiselta - ellei minulla ole vuosikymmenet sekaisin (mahdollista).
Muista lyhenteistä lukijoille käännöksenä:
- OGR-7 on siis sitä Galileon tuotantoa
- "HSA" tulee sanoista Hollandse SignaalApparaten, joka siis oli viisikymmenluvun puolivälistä lähtien hehkulampputehtaana aloittaneen hollantilaisen monialajättiläisen, Philipsin Hengelossa toimiva ja omistama laivaston tulenjohtojärjestelmävalmistaja. Sittemmin Philips myi tämän pois ja yhtiön nimeksi tuli ranskalaisen ostajann myötä Thompson CSF. Tämä sitten vaihtui nimenvaihdoksessa Thalekseksi. (ja siis muinainen Signaal on Thales Nederland). "69" tarkoittaa tässä yhteydessä hankintavuotta, suomalaisen käytännön mukaisesti. Itse laite on siis malliltaan WM-22 ja ulkoisesti tunnistettavissa maalinosoitusantenninsa munan muotoisesta kuvusta.

Jospa joku eläkeläinen siltä ajalta kertoisi?
Ongelma taitaa olla että eläkeläiset ovat jo pääosin kuolleet, :cry:. Ne joilla on vielä kyky ehkä muistaa jotain työnsä puolesta, ovat hekin niin vanhoja että muisti saattaa olla heilläkin heikossa kunnossa ja toisaalta asema ollut ikänsä johdosta vielä tuon hankkeen aikana niin alhaalla organisaatiossa, että kokonaisuus voi olla hankala hahmottaa.
 
On kieltämättä niin, että kun keskutelua seuraa niin mikä tahansa Suomen Laivaston alus- tai asehankinta on tehty täysin väärin, hankittu väärä alus, toimimaton ase tai tai kelvoton järjestelmä, tehty huono arvio/päätös tai otettu käyttöön virheellinen doktriini. Tässä on toki nähtävissä perinteitä ja hienoa jatkuvuutta, en sitten tiedä onko muilla maailman laivastoilla samanlaisia vaikutuksia kotimaidensa keskusteluihin. Laivastolla on kyllä ehdoton johtoasema tässä parjaamiseen maailitauluna olemisessa.

Ei ole, mutta Suomessa erikoisuutena on ehkä menneisyyden ehdoton hymistely, joka on usein muualla hiukan vähäisempää. Ongelmana on, jos asenne menee organisaation omaan historiankirjoitukseen. Tulee erehtymättömyyden taakka. Kyse on monen tekijän summasta. Yksi on sotavuosien ehdottomasti ja kiistatta huippuluokan suorituskyky lähes alalla kuin alalla, toinen kylmän sodan "erikoisolosuhteet" - niukkuuden ihannointi - ja refleksinomainen puolustautuminen kritiikkiä kohtaan, kolmas suomalainen keskustelukulttuuri jossa arvostetaan konsensusta moniäänisyyden sijaan, neljäs ihan vaan se, että puolustuspolitiikka on Suomessa pohjimmiltaan marginaalialaa.

1960-luvulla monella muullakin maalla oli konseptit sekaisin, ehkä surullisimpana Royal Navyllä jonka sodanjälkeinen taival on ollut aika surullista seurattavaa. 1970-luvulla ruotsalaiset romuttivat sutokykynsä, ei ehkä niin loppuun saakka ajateltuna... 1950-luvulla taas monet maat rakensivat hienoja tykistöaluksia jotka vanhenivat nopeasti ym.

Sinänsä Merivoimilla on ollut rohkeutta kokeilla erilaisia konsepteja ja myös luopua niistä (Isku, Hurja, Tuuli) jos ne eivät ole toimineet.
 
Viimeksi muokattu:
Ongelma taitaa olla että eläkeläiset ovat jo pääosin kuolleet, :cry:. Ne joilla on vielä kyky ehkä muistaa jotain työnsä puolesta, ovat hekin niin vanhoja että muisti saattaa olla heilläkin heikossa kunnossa ja toisaalta asema ollut ikänsä johdosta vielä tuon hankkeen aikana niin alhaalla organisaatiossa, että kokonaisuus voi olla hankala hahmottaa.

Kyllä, vaikkapa Turunmaan käyttöönotto tapahtui 51 vuotta sitten. Ajan kuluminen hämmentää, hetki sittenhän vietettiin talvisodan 50-vuotisjuhlallisuuksia... Toivon että PV:n piirissä muistetaan haastatella ahkerasti myös näitä kylmän sodan ja sen jälkeisen ajan konkareita! Nyt olisi jo viimeisiä hetkiä haastatella kattavasti esim. 1990-luvun päättäjiä!
 
On kieltämättä niin, että kun keskutelua seuraa niin mikä tahansa Suomen Laivaston alus- tai asehankinta on tehty täysin väärin, hankittu väärä alus, toimimaton ase tai tai kelvoton järjestelmä, tehty huono arvio/päätös tai otettu käyttöön virheellinen doktriini. Tässä on toki nähtävissä perinteitä ja hienoa jatkuvuutta, en sitten tiedä onko muilla maailman laivastoilla samanlaisia vaikutuksia kotimaidensa keskusteluihin. Laivastolla on kyllä ehdoton johtoasema tässä parjaamiseen maailitauluna olemisessa.

Jospa merivoimien tehtävä onkin sitoa vastustajan trollaus- ja valitusresursseja pelkällä olemassaolollaan ja hankinnoillaan... Tämä vapauttaa maa- ja ilmavoimat tekemään tarvittavat hankinnat ilman jatkuvaa kritiikkiä epäonnistuneista ostoksista ja riittää kun vastaa muutaman vassari- ja persutontun valitukseen...? :unsure:
 
On kieltämättä niin, että kun keskutelua seuraa niin mikä tahansa Suomen Laivaston alus- tai asehankinta on tehty täysin väärin, hankittu väärä alus, toimimaton ase tai tai kelvoton järjestelmä, tehty huono arvio/päätös tai otettu käyttöön virheellinen doktriini. Tässä on toki nähtävissä perinteitä ja hienoa jatkuvuutta, en sitten tiedä onko muilla maailman laivastoilla samanlaisia vaikutuksia kotimaidensa keskusteluihin. Laivastolla on kyllä ehdoton johtoasema tässä parjaamiseen maailitauluna olemisessa.


Kieltämättä kummallinen tieto. Kyllä ne kiinni siinä Signaalin laskimessa ainakin oli (tai toimittaja sen oli siten sinne asentanut) ja sieltä suunnattavissa -- mutta varmaan niitä sai veivatakin jos kovasti veivautti. Saahan tietenkin johdon aina irroitettua - jos joku on halunnut sellaisen ratkaisun tehdä.


Saabista en tiedä, olisiko tuolla jokin aiempi nimi ja valmistaja (PEAB ?), jotenkin kuulostaa Saabin omaksi alkuperäiseksi tuotteeksi varsin aikaiselta - ellei minulla ole vuosikymmenet sekaisin (mahdollista).
Muista lyhenteistä lukijoille käännöksenä:
- OGR-7 on siis sitä Galileon tuotantoa
- "HSA" tulee sanoista Hollandse SignaalApparaten, joka siis oli viisikymmenluvun puolivälistä lähtien hehkulampputehtaana aloittaneen hollantilaisen monialajättiläisen, Philipsin Hengelossa toimiva ja omistama laivaston tulenjohtojärjestelmävalmistaja. Sittemmin Philips myi tämän pois ja yhtiön nimeksi tuli ranskalaisen ostajann myötä Thompson CSF. Tämä sitten vaihtui nimenvaihdoksessa Thalekseksi. (ja siis muinainen Signaal on Thales Nederland). "69" tarkoittaa tässä yhteydessä hankintavuotta, suomalaisen käytännön mukaisesti. Itse laite on siis malliltaan WM-22 ja ulkoisesti tunnistettavissa maalinosoitusantenninsa munan muotoisesta kuvusta.


Ongelma taitaa olla että eläkeläiset ovat jo pääosin kuolleet, :cry:. Ne joilla on vielä kyky ehkä muistaa jotain työnsä puolesta, ovat hekin niin vanhoja että muisti saattaa olla heilläkin heikossa kunnossa ja toisaalta asema ollut ikänsä johdosta vielä tuon hankkeen aikana niin alhaalla organisaatiossa, että kokonaisuus voi olla hankala hahmottaa.
Saab EOS-400 optroninen seurain tuli vasta peruskorjauksessa, sitä ennen aluksella lienee ollut vähän vastaava Signaalin laite. Se oli mastossa ja ja siellä perässä oli toinen OGR-7. Tämän verran arvelen siitä vanhasta konfiguraatiosta, vaikken siinä mikään asiantuntija olekaa.

Se, että puolustaa tehtyjä ratkaisuja, jos tietää asioiden oikeaa laitaa, ei ole mitään menneisyyden hymistelyä. On ihan turha tulla sanomaan, että harrastelijat olisivat aina tienneet sen ajan ammattilaisia paremmin. On myös niin, että ne ammattilaisetkin joutuu tyytymään johonkin mikä ei ole heidän mieleensä joko poliitikkojen määräyksestä tai rahan tai muun resurssin vähäisyydestä johtuen. Suomen puolustus on oikein hyviä ratkaisuja rahan puolesta päässyt tekemään vasta 1990-luvulla ja sen jälkeen. No, ei kaikki ol mennyt ihan putkeen silloinkaan. Minäkin olen monesta(kin) asiasta eri mieltä, mutten käy mollaamaan näitä ihmisiä, kun tiedän missä pakkoraossa he ovat monesti toimineet.

Edelleen pätee se sanonta, että maalla on helppo olla viisa(in) kun merellä sattuu vahinko.
 
Jospa merivoimien tehtävä onkin sitoa vastustajan trollaus- ja valitusresursseja pelkällä olemassaolollaan ja hankinnoillaan... Tämä vapauttaa maa- ja ilmavoimat tekemään tarvittavat hankinnat ilman jatkuvaa kritiikkiä epäonnistuneista ostoksista ja riittää kun vastaa muutaman vassari- ja persutontun valitukseen...? :unsure:


Pohditaanpas vähän tätä omaa ajatusta...

"Paras arvaus on siinä, että pommikoneet tulee ratkaisemaan tulevat sodat. Täysin varmoja ei voida olla. Rakentakaa pari niin isoa laivaa, että niitä voidaan tarvittaessa syyttää hyödyttömiksi, jolloin meidän pommarit ei näytä niin pahalta..."

"Nyt on elämämme tilaisuus ostaa saksalaisia leopardeja, tää ei tule toistumaan! Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa seiskakakkosten romuttamista, joka tulee aiheuttamaan kauhean itkun ja porun. Tehkää jotakin, heittäkää vaikka kymppimilli ilmatyynytaistelualukseen tai vastaavaan! Ihan sama, tätä tilaisuutta ei voida mokata!"

"Ok, nyt ollaan saamassa kaikkien aikojen rahoitus hävittäjähankintaan (ei sellainen hävittäjä, älkää seilorit vielä keuliko). Korvatkaa siis vaikka vanhoja ohjusveneitä kaikkien aikojen suurimmilla sotalaivoilla. Luokitelkaa ne vaikka epämääräisesti ja mainitkaa kansainväliset tehtävät, niin idiootit keskittyy! Saatte kymmenen prossaa meidän budjetista ylimääräistä, niin me saadaan hävittäjät kuntoon."
 
Ei ole, mutta Suomessa erikoisuutena on ehkä menneisyyden ehdoton hymistely, joka on usein muualla hiukan vähäisempää. Ongelmana on, jos asenne menee organisaation omaan historiankirjoitukseen. Tulee erehtymättömyyden taakka. Kyse on monen tekijän summasta. Yksi on sotavuosien ehdottomasti ja kiistatta huippuluokan suorituskyky lähes alalla kuin alalla, toinen kylmän sodan "erikoisolosuhteet" - niukkuuden ihannointi - ja refleksinomainen puolustautuminen kritiikkiä kohtaan, kolmas suomalainen keskustelukulttuuri jossa arvostetaan konsensusta moniäänisyyden sijaan, neljäs ihan vaan se, että puolustuspolitiikka on Suomessa pohjimmiltaan marginaalialaa.

1960-luvulla monella muullakin maalla oli konseptit sekaisin, ehkä surullisimpana Royal Navyllä jonka sodanjälkeinen taival on ollut aika surullista seurattavaa. 1970-luvulla ruotsalaiset romuttivat sutokykynsä, ei ehkä niin loppuun saakka ajateltuna... 1950-luvulla taas monet maat rakensivat hienoja tykistöaluksia jotka vanhenivat nopeasti ym.

Sinänsä Merivoimilla on ollut rohkeutta kokeilla erilaisia konsepteja ja myös luopua niistä (Isku, Hurja, Tuuli) jos ne eivät ole toimineet.
Olen sekä samaa että eri mieltä. Pitää paikkansa, että paljon on meillä tehty välttämättömyydestä hyveitä .. sen varmasti jokainen armeijan käynyt tietää. Sanotaan nyt vaikka jalkarättien ylenpalttinen kehuminen ... sieltä simppeleimmästä päästä.
Ja tottakai myös sota-ajan sankarimuisteloissa on paljon sinivalkosilmälasein katsottua ja muistettua. Mutta paljon on myös kriittistä ja erittäin kriittistä kirjallisuutta; eikä vähiten merisodasta.

Mutta eivät nämä ole mitään suomalaisia erikoisuuksia ja ne tulee muutenkin ymmärtää asettaa omaan merkitykseensä. Osa sotakirjallisuudesta on kansallista terapiaa.

Jokaisen kansan historia on täynnä sankaritarinoita, eikä vähiten meidän itäisen naapurimme.
Ja kun katsoo mitä esim. brittiveteraanit pohtivat itsestään, ei voi kuin hämmästyä sitä käsittämätöntä ylivoimaa ja erehtymättömyyttä sekä jaloa ja ylevää, urheilullista ja reilua sodankäyntitapaa. Siellä ei ole kuin eittämättä parhaat jalkaväkisotilaat, merenkulkijat, tykistö, lentäjät, aseet, tekniikka ja taksiautot - lyhennettynä listana.

Mutta pitää myös varoa ettei mene tosiasiat pesuveden mukana.
Me olemme kansana myös todella kovia itseämme kohtaan ja meidän salailukulttuurimme on suorastaan musertava.
Tämä foorumikin keskusteluineen on siitä valloittavan hieno esimerkki.
 
Minä en katso paperispeksejä vaan käytännön kokemusta...
Minä taisin löytää samata lähteet netistä (selvästikin), tarkistan muutaman jutun ennen kuin kommentoin.
Se, että puolustaa tehtyjä ratkaisuja, jos tietää asioiden oikeaa laitaa, ei ole mitään menneisyyden hymistelyä. On ihan turha tulla sanomaan, että harrastelijat olisivat aina tienneet sen ajan ammattilaisia paremmin.
Tältähän se tosiaan on näyttänytkin! Siis kun on yrittetty keskustella asejärjestelmistä ja niiden ominaisuuksista niin olet lähinnä pitänyt mainospuheita ikäänkuin forumin seuraajat olisivat näiden muinaisten aseiden potentiaalisia ostajia. Täällä on kyllä pystytty väittämään AMOS-heitin tai Vihuri-harjoituskone huonoksi hankinnaksi ilman että leimataan amatööriksi tai harrastelijaksi.

Mutta me "nettiä selaavat harrastelijat" odotamme edelleen vastaustasi, kun kerran mun 1 1/2 vrk sitten kertomat "tiedot sisälsi useita virheitä." Toistaiseksi niitä on löytynyt ainoastaan se, kun kutsuin tykkien (kauko)suuntainta (enkuksi director) suuntainpylvääksi. Kertoisit myös ne löytämäsi nettilähteet ja mitä siellä oli, kun ite käytin kirjallisuus- ja arkistolähteitä. Ei me sua ammuta, vaikka ihan jokainen detalji ei oliskaan oikein.
 
Viimeksi muokattu:
Varsinaiseen aiheeseen liittyen; olikos täällä jo pähkitty tätä amiraalin puhetta Itämeren laivastolle:
Admiral Nikolay Evmenov stressed the fact that “the ship composition of the Baltic Fleet is at the stage of equipping with ships of new generations. In particular, in the short term, the surface component of the Baltic Fleet will be replenished with a series of 6 small missile ships of Project 22800. Four of them will carry a naval version of the Pantsir complex. The first such ship will be the Odintsovo small rocket ship, on which the Pantsir complex will be tested in the near future.

“One of the most important tasks of the Baltic Fleet is and will be the task of ensuring the testing of new ships and diesel-electric submarines coming from the industry as part of the equipment of the Navy. This applies to frigates, corvettes, mine action ships and submarines that are being built at the enterprises of the United Shipbuilding Corporation in St. Petersburg, as well as small missile ships, hydrographic vessels and boats that are being built by other Russian enterprises under contracts with the RF Ministry of Defense, "


Eli siis Karakurteja tulossa. Jotain oletettavasti poistuu; olisiko Tarantulit (niitä lienee kuusi kpl, ainakin kirjoilla) tai Nanuchkat (neljä) ...
Ja näistä olisi pikaisen wikipedia haun perusteella jo kaksi, Mytishchi sekä Sovetsk, olisi palveluksessa.
Seuraavat Odintsovo ja Burya ilmeisesti olisivat tuloillaan 2021 ja loput eli Tucha sekä Taifun ehkä 2023-24 ...

Sukellusveneitähän noilla ei ilmeisesti hätyytellä, mutta muuten pieneksi alukseksi nuo on aika täynnään pahantekolaitteita.
 
Ei ne sentään top 4 listaa kokonaan hallitse.

Suomen armeijan historian 4 huonointa hankintaa
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001930344.html

1.Panssarilaivat
2 Blenheimit
3 Tuuli
4 NH90

Pah, osoitus taas ettei suuri yleisö mitään tiedä...noista Blenheim lienee ilmavoimien top10 onnistuneimpia hankintoja. Tuuli olisi ollut ehkä huono hankinta jos olisi tehty LCS:t eli hommattu ja varustettu niitä laivue ja sitten todettu ettei me halutakaan näitä, paaliin.
Merivoimien epäonnistunein hankinta on ehkä sukellusvene Saukko. Alkujaankin kyseenalainen vaatimus (sukellusvene Laatokalle), tehtiin vähän miten sattuu (lähellä oli ettei koko paattia romutettu jo telakalla) eikä koskaan oikein toiminut kunnolla eikä pystynyt juuri mihinkään silloinkaan kun toimi. Ilmavoimien surkeimmasta hankinnasta ei synny kummoista kisaa, Koolhooven FK 31 joka halvaannutti ilmavoimien toimintaa vuosia kun vähät hankintarahat laitettiin aivan kirjaimellisesti käyttökelvottomiin romuihin.

Maavoimilta en osaa oikein nimetä mikä olisi mennyt kunnolla mönkään...ehkä niitä Renault-vaunuja olisi välttänyt pienempikin satsi. Ne oli aika kallis pieti vain siihen että opeteltiin vähän miten psv toimi. Kotimaisesta kevyehköstä kertasingosta on toki esitetty vahvoja mielipiteitä, en osaa itse asiaa arvioida.
 
Maavoimilta en osaa oikein nimetä mikä olisi mennyt kunnolla mönkään
Älä nyt ... panssaripuoleltahan löytyy mm. Vickers-Carden-Loyd MkIV ja lempivaununi BT-42. Olisiko tykistön puolelta jotain erinomaisia nostoja ? (mielestäni tosin tuo BT-42 lyö korville sekä panssaria että tykistöä)
 
Pah, osoitus taas ettei suuri yleisö mitään tiedä...noista Blenheim lienee ilmavoimien top10 onnistuneimpia hankintoja. Tuuli olisi ollut ehkä huono hankinta jos olisi tehty LCS:t eli hommattu ja varustettu niitä laivue ja sitten todettu ettei me halutakaan näitä, paaliin.
Merivoimien epäonnistunein hankinta on ehkä sukellusvene Saukko. Alkujaankin kyseenalainen vaatimus (sukellusvene Laatokalle), tehtiin vähän miten sattuu (lähellä oli ettei koko paattia romutettu jo telakalla) eikä koskaan oikein toiminut kunnolla eikä pystynyt juuri mihinkään silloinkaan kun toimi. Ilmavoimien surkeimmasta hankinnasta ei synny kummoista kisaa, Koolhooven FK 31 joka halvaannutti ilmavoimien toimintaa vuosia kun vähät hankintarahat laitettiin aivan kirjaimellisesti käyttökelvottomiin romuihin.

Maavoimilta en osaa oikein nimetä mikä olisi mennyt kunnolla mönkään...ehkä niitä Renault-vaunuja olisi välttänyt pienempikin satsi. Ne oli aika kallis pieti vain siihen että opeteltiin vähän miten psv toimi. Kotimaisesta kevyehköstä kertasingosta on toki esitetty vahvoja mielipiteitä, en osaa itse asiaa arvioida.
Maavoimilta T72 hankinta DDR:stä.
romurautaa raudan hinnalla. Mihin tarvittiin yhtymät kun ryssä oli polvillaan. Euroopasta oltaisiin saatu muutamassa vuodessa leopardeja.
 
Älä nyt ... panssaripuoleltahan löytyy mm. Vickers-Carden-Loyd MkIV ja lempivaununi BT-42. Olisiko tykistön puolelta jotain erinomaisia nostoja ? (mielestäni tosin tuo BT-42 lyö korville sekä panssaria että tykistöä)

Nojoo, tuo animevaunu unohtui. Tosin osin sotasaalista mutta huonosti hyödynnettyä.
 
Hyviä kommentteja. Olisko oma Huonoimmat Top 4 -lista vaikka tällainen:

1. Koolhoven FK (ilmavoimat) - kuten yllä kerrottu
2. Myrsky-hävittäjä (Ilmavoimat) - vei tärkeitä resursseja toissijaiseen asejärjestelmään.
3. BT-42 rynnäkkötykki (maavoimat) - olis pitänyt tehdä telatykkejä tai tykinvetäjiä (75mm pstk)
4. Rannikkotykistön alasajo (merivoimat) - mistähän sitä nyt Merivoimia syyttäisi... Rannikkotykistön alasajosta tietysti! Tämä enemmän läppää, eipä noilla putkilla enää laivastokohteita vastaan juuri mitään tee.
 
Back
Top