Venäjän talous

KOLUMNI
Ruplan epävakaus tappaa yrityksiä
3.9.2015 10:15

Venäjän valtiollinen lentoyhtiö Aeroflot kertoi alkuviikosta ostavansa maan toiseksi suurimman lentoyhtiön Transaeron. Kauppahinta on yksi rupla.

Transaeron alkuvuoden tappio oli 116 miljoonaa euroa ja yhtiöllä on lyhyt- ja pitkäaikaisia luottoja noin kaksi miljardia euroa.

Transaeron lento päättyy, vaikka sen luotottajina on ollut myös venäläisiä valtionpankkeja ja yhtiö on saanut suoraa taloudellista tukea valtiolta. Vielä muutama vuosi sitten Transaeroa pidettiin esimerkkinä mallikkaasti johdetusta venäläisyhtiöstä, jonka kalusto ja palvelutaso vastasivat länsimaisia standardeja.

Transaero kaatui Venäjän talouskriisiin ja ruplan heikentymisestä seuranneeseen matkustajakatoon. Yhtiöllä on ollut laajaa kansainvälistä toimintaa, mutta venäläisten ulkomaanmatkailu on romahtanut. Ruplan heikkouden ohella matkustamista on vähentänyt miljoonille venäläisvirkamiehille asetettu kielto tai suositus olla matkustamatta ulkomaille.

Ruplan kurssikehityksen epävakaus on yrityksille valtava haaste. Vierailin viikko sitten Sortavalan ja Viipurin alueiden suomalaisyrityksissä. Esimerkiksi puuta Venäjältä Suomeen tuoville heikko rupla on iloinen uutinen - mutta vain lyhyellä tähtäimellä. Suomalaisyrittäjät korostavat, että kurssitasoa tärkeämpi asia on valuutan stabiliteetti.

Kansantaloudenkin kannalta ruplan sahaus on vaarallinen asia. Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta on heijastunut aikaisemminkin ruplan kurssiin, mutta nyt korrelaatio on lähes täydellinen. Öljytynnyrin hinnan putoaminen 30 tai 20 dollariin upottaisi ruplan lopullisesti.

Presidentti Vladimir Putinin talouspoliittinen avustaja Andrei Belousov paljasti pari viikkoa sitten, ettei keskuspankilla ole enää varoja puolustaa ruplaa. Ehkei keskuspankilla ole siihen haluakaan, sillä viime syksynä pankki törsäsi lähes 100 miljardia dollaria tukiostoihin, ja siitä huolimatta rupla romahti joulukuussa.

Putinin toinen vaikutusvaltainen neuvonantaja Sergei Glazjev kritisoi tiistaina ankarasti keskuspankin toimintaa. Glazjevin mukaan pankki on epäonnistunut lähes kaikessa, eli ruplan vakauttamisessa, inflaation torjunnassa, korkotason alentamisessa ja investointi-ilmapiirin kohentamisessa.

Toistaiseksi Putin on tukenut keskuspankin pääjohtaja Elvira Nabiullinan politiikkaa, jonka keskeisenä elementtinä on ollut ruplan kelluttaminen.

Kirjoittaja on Kauppalehden kirjeenvaihtaja Pietarissa.
 
Russians are begging in Peking :p

Kiinalla ja Venäjällä lienee jotain sopimista.

2014 Ukraina vuokrasi Krimin pinta-alasta 6% Kiinalle 50 vuodeksi. Nyt kun Krim on liitetty Venäjään, luulisin Kiinalla olevan intressejä saada selkoa pitkäaikaisen sopimuksen tilaan ja Kiinan tekemiin infrastruktuuri-investointeihin. Ehkä 2013 vuonna tehty vuokrasopimus, joka kattaa 5% koko Ukrainan alasta ja sodan aiheuttama hankaluus viljakuljetuksille kiinnostaa Kiinaa erityisesti.

Venäjällä varmasti on intressejä saada jollain tapaa uudelleenneuvoteltua lähes tappiollinen kaasusopimus uudelleen.

Asetelma on kuvaava siinä mielessä, että Venäjän presidentti matkustaa Kiinaan, eikä päinvastoin.

Johannes
 
Viimeksi muokattu:
Kiina-huolet osuvat Putinia arkaan paikkaan
5.9.2015
Venäläisliikemiesten mukaan yhteistyötä lännen kanssa ja sanktioiden poistamista ei voida korvata millään, uutisoi CNBC.

Ruplan kurssin romahtaminen ja öljyn hinnan lasku sekä myllerrys Kiinan taloudessa ovat huono yhdistelmä Venäjän presidentille Vladimir Putinille.

Kiina on Venäjän tärkein jäljellä oleva kauppakumppani. Putin onkin laskenut paljon Kiinan varaan lännen pakotteiden vastaisessa taistelussaan. Hänen harmikseen nyt myös Kiinan taloudessa rytisee.

Putin on ollut kuluvalla viikolla vierailulla Kiinassa, joka on juhlinut toisen maailmansodan päättymisen vuosipäivää. Keskustelut kiinalaiskollegan Xi Jinpingin kanssa ovat olleet tiukasti talousasioissa.

Euraasia-ryhmän johtajan Ian Bremmerin mukaan Venäjä on tullut kasvavassa määrin riippuvaiseksi Kiinasta.

”Se on vaarallista huomioiden viimeaikaisen epävarmuuden ja markkinoiden heilunnan sekä Kiinan pidemmän ajan ennusteen”, hän sanoo CNBC:lle.

”Lähitulevaisuuden kaupoilla ja investoinneilla Kiinan kanssa on enemmän poliittista merkitystä Putinille kuin mitä itse konkreettiset kaupat merkitsevät.”

Korkean profiilin venäläisiä liikemiehiä avustava newyorkilainen lakimies Edward Mermelstein kertoo, että hänen asiakkaansa ovat vähemmän huolissaan Kiinan kehityksestä ja enemmän huolissaan siitä, taipuuko Venäjä lopulta lännelle.

”Vaikka he kuinka yrittävät, sekä Venäjä että Kiina ovat luisumassa alaspäin. Yhteistyötä lännen kanssa ja sanktioiden poistamista ei voida korvata millään.”
 
Saksassa ei pelätä venäläistä kaasua!

Gazprom allekirjoitti osakassopimuksen Nord Stream-2 -kaasuputkesta
© AP Photo/ Kai-Uwe Knoth
TALOUS
12:53 04.09.2015(päivitetty 23:05 04.09.2015)

Gazprom allekirjoitti Itäisessä talousfoorumissa osakassopimuksen Nord Stream-2 -kaasuputkesta. Putken kautta lisätään kaasutoimituksia Eurooppaan, kerrotaan Gazpromin tiedotteessa.

Asiakirjan allekirjoittivat Gazpromin johtaja Aleksei Miller, BASF SE yhtiön edustaja Kurt Bock, E.ON yhtiön hallintoneuvoston jäsen Klaus Schäfer, ENGIE yhtiön varajohtaja Pierre Scherer, OMV AG yhtiön johtaja Rainer Seele ja Royal Dutch Shell yhtiön johtaja Ben van Beurden.

Projektin toteuttajana on New European Pipeline AG yhteishankeyhtiö. Yhtiön osakkeista kuuluu Gazpromille 51 prosenttia, E.ON, Shell, OMV ja BASF/Wintershall yhtiöille jokaiselle 10 prosenttia ja ENGIE yhtiölle yhdeksän prosenttia.

Nord Stream-2 —kaasuputkihankeen mukaan rakennetaan kaksi kaasuputkilinjaa, joiden yhteinen teho on 55 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa. Kaasua toimitetaan Itämeren pohjan kautta Venäjältä Saksaan.

Lue lisää: http://fi.sputniknews.com/talous/20150904/366504.html#ixzz3ky6ZfCK3
 
Jos Venäjälle, Kazakstanille ja Valko-Venäjälle tulisi yhteinen valuutta sen arvon määrittäisi Venäjän talouden tila. Sehän ei tunnetusti kovin häävi ole. Hassua, että uppoavaan laivaan yritetään vain ajaa lisää rottia sisään samalla, kun isot rotat loikkii rannalle. Isoilla rotilla on Kyproksella jo palatsit ja pikkurottien pitäisi kuulemma kiirehtiä uppoavaan laivaan.
 
Viimeksi muokattu:
sss.png


Perm Samara Volgan öljykentät ovat laskussa. Ikirouta lämpenee ja sulaa pohjoisessa siellä olevien öljyn ja kaasun tuotantorakenteiden alta. Ne varmaan pumppaa minkä ehtii lähteet tyhjiksi. Google earthin satelliittikuvista näkee, että ne roudaa soraa koska ne tielinjaukset ja kentät näyttää paikoin olevan leveämpiä, joka viittaa siihen, että ne yrittää soralla peittämällä pelata aikaa. Beringinmeren kenttä on vasta tutkimusvaiheessa.

Sitä voi pohtia alkaako Putin perustamaan kansantasavaltoja Kaspianmeren ja Kazakstanin öljyalueille. Entäs, jos Putin lähtee valloitusretkelle vallatakseen kaikki stan-maat itselleen ja liittää ne Venäjään.

Mitähän laskentakaavaa ne tilastolaskijat käyttävät, kun ne arvioivat Venäjän talouden laskeneen vain muutamia prosentteja. Olettaisin Venäjän talouden laskun seuraavan aika tarkkaan öljyn hintakäppyrää. Tietty heillä on omien sanojensa mukaan puskuria.

https://www.neste.com/fi/fi/konserni/sijoittajat/markkinatietoa/raakaöljyn-hinta

Putinin Syyrian toimista päätellen Putin varmaan yrittää painostaa Saudi-Arabiaa joka varmaan vastauksena vain painaa öljyn hinnan entistä päättäväisemmin alamäkeen. Kumpi kestää Benji-hypyn. Jatkaako Putin pohjalle asti. Kenen perse kestää merivettä.
 
Viimeksi muokattu:
Saksassa ei pelätä venäläistä kaasua!

Gazprom allekirjoitti osakassopimuksen Nord Stream-2 -kaasuputkesta
© AP Photo/ Kai-Uwe Knoth
TALOUS
12:53 04.09.2015(päivitetty 23:05 04.09.2015)

Gazprom allekirjoitti Itäisessä talousfoorumissa osakassopimuksen Nord Stream-2 -kaasuputkesta. Putken kautta lisätään kaasutoimituksia Eurooppaan, kerrotaan Gazpromin tiedotteessa.

Asiakirjan allekirjoittivat Gazpromin johtaja Aleksei Miller, BASF SE yhtiön edustaja Kurt Bock, E.ON yhtiön hallintoneuvoston jäsen Klaus Schäfer, ENGIE yhtiön varajohtaja Pierre Scherer, OMV AG yhtiön johtaja Rainer Seele ja Royal Dutch Shell yhtiön johtaja Ben van Beurden.

Projektin toteuttajana on New European Pipeline AG yhteishankeyhtiö. Yhtiön osakkeista kuuluu Gazpromille 51 prosenttia, E.ON, Shell, OMV ja BASF/Wintershall yhtiöille jokaiselle 10 prosenttia ja ENGIE yhtiölle yhdeksän prosenttia.

Nord Stream-2 —kaasuputkihankeen mukaan rakennetaan kaksi kaasuputkilinjaa, joiden yhteinen teho on 55 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa. Kaasua toimitetaan Itämeren pohjan kautta Venäjältä Saksaan.

Lue lisää: http://fi.sputniknews.com/talous/20150904/366504.html#ixzz3ky6ZfCK3
Päivän naurut pääsi vihdoinkin.
Niinpa ne haluavat rakentaa..20 miljardista tähän projektiin itselleen (harvoille ja valituille tietenkin) voi vapaasti ottaa 10, sillä jo aika sillä jo leveästi elää seuraavat 300 vuotta.
Saksalle on se ja samaa mitä ne siellä haluavat rakentaa, Saksa voi sanoa jopa "kyllä-kyllä" rakentakaa, nopeammin loppu tulee koko putinismille.. Rakentamaanhan ne tulevat omilla rahoilla, kukaan ei siihen antaa pennikaan, koska on sanktiot. Taannoin USA korosti Kiinallekin, että jos rupeatte sijoittamaan vahingossakaan, tulee ongelmia pankeissa.

Jos edes teoriassa alkavat rakentaa, niin se on valmis joskus 10 v päässä, silloin kukaan ei tarvitsee koko kaasuakaan.
Mutta silti ne pelkästään pelkkä aloitusprojektissa voivat nyhtäistä (=varastaa omiin taskuihin) muutaman miljardin, kuten Etelän kaasuputken kanssa, siihen hävisi jo 4,5 miljardia $ ja missä se on? Ei missään.

Ihan ilman tyhjä tärisyntä, koko projektit. Samalla pelotellaan Ukrainaa hiukan, heidät siellä joka ei tietää mistään mitään.
 
Venäjän keskuspankki: Talous kyykkää ennakoimattoman syvälle

Keskuspankin suhdanne-ennusteessa Venäjän talouskasvu olisi tänä vuonna peräti 4,4 prosenttia miinuksella.

Venäjän keskuspankki synkentää huomattavasti talousodotuksia. Päivityksen mukaan maan bkt supistuu 3,9 ja 4,4 prosentin haarukassa kuluvana vuonna. Aiemmin Venäjän keskuspankin odotuksissa oli 3,2 prosentin lasku.

– Vaikka rakenteelliset tekijät ovat vesittäneet talouskasvua, tällä haavaa pudotus tuotannossa on luonteeltaan syklistä, Venäjän keskuspankki kertoo raportissaan.

Yksi keskeisistä huolista Venäjälle on nyt halpa öljy.

Viimeisimmällä vuosineljänneksellä Venäjän bruttokansantuote rysähti peräti 4,6 prosenttia, kertoo kansallinen tilastokeskus. Kuitenkin heinäkuussa tuotantoa ja kulutusta kuvaavat mittarit olivat osoittaneet helpottavia merkkejä.

Lähteet: Tass
http://yle.fi/uutiset/venajan_keskuspankki_talous_kyykkaa_ennakoimattoman_syvalle/8299482
 
Hyvä että mode löysi oikean paikan, kun en itse Venäjän taloutta saanut esille. Aloin jo epäillä mielenterveyttäni ;)
 
Jos Venäjän oma arvio taloutensa laskusta on 4,4 prosenttia niin todellinen lasku on paljon suurempi. Sitten, jos puhutaan Venäjän valtion tuloista, öljyn osuus siitä on noin puolet. Urals laadun hinta laski kesän 2014 110 dollarista barreli vuoden 2015 tammikuun 45 dollariin barreli. Vaihteluväli on ollut 40 - 60 dollarin haarukassa.

https://www.neste.com/fi/fi/konserni/sijoittajat/markkinatietoa/raakaöljyn-hinta

Venäjän taloudesta 60 prosenttia on kuulemma palveluita ja kulutustavaroita. Venäjän katukuvasta tätä ei kyllä uskoisi, on nimittäin niin harvassa niitä kauppaliikkeitä ja palveluja. Jokainen voi tarkistaa asian Street viewillä.

https://www.fim.com/fi/nakemys/2015/venajan-maakatsaus-2015/

Mitähän mahtaa tapahtua, jos Putinilta loppuu rahat maksaa palkkoja ja eläkkeitä. Onkohan se hetki kuinka lähellä. Ihmisten pitää saada joka kuukausi rahansa. Jos rahaa ei tule tilille niin alkaa mielialat saman tien olla vallankumouksellisessa tilassa. Venäjän valtionkassa hupenee öljyn hinnan laskiessa, ruplan arvon laskiessa, palvelu- ja kuluttajasektorin myynnin ja tuotannon laskiessa, pankkien tilanteen vaikeutuessa luottotappioiden takia ja verotulojen laskiessa. Tämä prosessi etenee koko ajan ja Kreml ei pysty tekemään sille yhtään mitään koska ne uudistukset joilla olisi vältytty tähän tilanteeseen joutumiselta olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten.

Venäjällä oli 20 vuotta aikaa luoda talous, jolle malli on lännessä, mutta Venäjä ei tehnyt sitä vaan loi talouden, joka on sisäpiirin jätkien täyttä mielivaltaa.

Se on ilmeisesti niin, että Putinin kausi oli vain ylimenokausi Neuvostomallista johonkin toiseen malliin. Jos putinismi romahtaa pitää Venäjän asemoida taloutensa uudestaan ja koittaa paremmalla toimivalla mallilla. Pitää myös muistaa, että Venäjällä on mahdollisesti paljon piirejä, jotka vain odottavat keskusvallan heikentymistä hajoittaakseen Venäjän. He ovat nähneet Neuvostoliiton romahduksen ja osaavat enteillä mitä tuleman pitää ja varmaan ovat jo asemissa Venäjän hajoamisen yhteydessä tapahtuvaan valtataisteluun.

Siinä on vain sitten se millaista näkemystä edustavat henkilöt sen valtataistelun voittaa. Lännen pitää varmaan olla asemissa edistää länsimielisten voittamista. Se on varmaa, että nämä aseelliset porukat mitä on nähty pyrkivät ottamaan vallan, ettei varmaan vältyttäne aseelliselta yhteenotolta siinä, kun eri ryhmät yrittää ottaa sen vallan. Venäjää voi mahdollisesti sitten odottaa sisällissota.

Tässä yhteydessä oleellinen kysymys on mitä tapahtuu joukkotuhoaseille. Keskusvallan romahtaessa ne lähtevät ajelehtimaan ja päätyvät sitten mahdollisesti pimeille asemarkkinoille ja terroristijärjestöille.

Kirjoittelin nyt tämän tekstin, kun pitää kilpailla toimittajien kanssa pelottelussa. Voin tietysti kirjoittaa vielä hyytävän tekstin kannibaalizombeista. :D
 
Viimeksi muokattu:
Jos Venäjän oma arvio taloutensa laskusta on 4,4 prosenttia niin todellinen lasku on paljon suurempi. Sitten, jos puhutaan Venäjän valtion tuloista, öljyn osuus siitä on noin puolet. Urals laadun hinta laski kesän 2014 110 dollarista barreli vuoden 2015 tammikuun 45 dollariin barreli. Vaihteluväli on ollut 40 - 60 dollarin haarukassa.

https://www.neste.com/fi/fi/konserni/sijoittajat/markkinatietoa/raakaöljyn-hinta

Venäjän taloudesta 60 prosenttia on kuulemma palveluita ja kulutustavaroita. Venäjän katukuvasta tätä ei kyllä uskoisi, on nimittäin niin harvassa niitä kauppaliikkeitä ja palveluja. Jokainen voi tarkistaa asian Street viewillä.

https://www.fim.com/fi/nakemys/2015/venajan-maakatsaus-2015/

Mitähän mahtaa tapahtua, jos Putinilta loppuu rahat maksaa palkkoja ja eläkkeitä. Onkohan se hetki kuinka lähellä. Ihmisten pitää saada joka kuukausi rahansa. Jos rahaa ei tule tilille niin alkaa mielialat saman tien olla vallankumouksellisessa tilassa. Venäjän valtionkassa hupenee öljyn hinnan laskiessa, ruplan arvon laskiessa, palvelu- ja kuluttajasektorin myynnin ja tuotannon laskiessa, pankkien tilanteen vaikeutuessa luottotappioiden takia ja verotulojen laskiessa. Tämä prosessi etenee koko ajan ja Kreml ei pysty tekemään sille yhtään mitään koska ne uudistukset joilla olisi vältytty tähän tilanteeseen joutumiselta olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten.

Venäjällä oli 20 vuotta aikaa luoda talous, jolle malli on lännessä, mutta Venäjä ei tehnyt sitä vaan loi talouden, joka on sisäpiirin jätkien täyttä mielivaltaa.

Se on ilmeisesti niin, että Putinin kausi oli vain ylimenokausi Neuvostomallista johonkin toiseen malliin. Jos putinismi romahtaa pitää Venäjän asemoida taloutensa uudestaan ja koittaa paremmalla toimivalla mallilla. Pitää myös muistaa, että Venäjällä on mahdollisesti paljon piirejä, jotka vain odottavat keskusvallan heikentymistä hajoittaakseen Venäjän. He ovat nähneet Neuvostoliiton romahduksen ja osaavat enteillä mitä tuleman pitää ja varmaan ovat jo asemissa Venäjän hajoamisen yhteydessä tapahtuvaan valtataisteluun.

Siinä on vain sitten se millaista näkemystä edustavat henkilöt sen valtataistelun voittaa. Lännen pitää varmaan olla asemissa edistää länsimielisten voittamista. Se on varmaa, että nämä aseelliset porukat mitä on nähty pyrkivät ottamaan vallan, ettei varmaan vältyttäne aseelliselta yhteenotolta siinä, kun eri ryhmät yrittää ottaa sen vallan. Venäjää voi mahdollisesti sitten odottaa sisällissota.

Tässä yhteydessä oleellinen kysymys on mitä tapahtuu joukkotuhoaseille. Keskusvallan romahtaessa ne lähtevät ajelehtimaan ja päätyvät sitten mahdollisesti pimeille asemarkkinoille ja terroristijärjestöille.

Kirjoittelin nyt tämän tekstin, kun pitää kilpailla toimittajien kanssa pelottelussa. Voin tietysti kirjoittaa vielä hyytävän tekstin kannibaalizombeista. :D
Nyt jo tiilitehdas maksaa palkan tiilissä, kun rakennusyritykset eivät osta. Pikkutehdas jossa 150 työntekijää, mutta ns. heikko signaali.

Muistatko koska viimeksi kävi näin ?
 
Nyt jo tiilitehdas maksaa palkan tiilissä, kun rakennusyritykset eivät osta. Pikkutehdas jossa 150 työntekijää, mutta ns. heikko signaali.

Tehdas jakelee työläisille mellakkavälineet. Kun lukee juttuja pitää ajatella omilla aivoilla eikä välttämättä ottaa toimittajan juttuja faktoina koska pitää muistaa, että ne on keskinkertaisia ihmisiä. Toimittajat kirjoittavat ammatikseen paljon asioista joista eivät tiedä mitään. Parempi lukea vain kattavasti asiat tuntevien tekstejä niin viisastuu enemmän kuin keskinkertaisen kesätoimittajan teksteistä ja sitten niille pitäisi vielä maksaakin niistä tekeleistään, joiden pääelementti on vain pelottelun hakeminen ja sensaatiohakuisuus. Luulen, että tuota palkkojen maksamista tavarana tehdään Venäjällä koko ajan, kun johtajat käärii työläisten rahat liiviin, ei se varmaan rajoitu vain esimerkiksi neuvostoliiton romahdukseen ja venäjän alkuun.

http://www.gazeta.ru/business/news/2015/09/10/n_7577687.shtml

Gazeta.ru taitaa olla vähän niin kuin iltalehden kollega tuossa uutisointityylissä.
 
Viimeksi muokattu:
Hele-vetin mielenkiintoinen kirjoitus jonka bongasin Twitterin #turpo feedista. Pitkä kuin näläkävuosi, mutta lukekaa!

http://ftalphaville.ft.com/2015/09/10/2139818/unravelling-russias-offshore-financial-nexus/

Unravelling Russia’s offshore financial nexus (updated)
Izabella Kaminska
| Sep 10 14:14 | 19 comments | Anastasia Nesvetailova has penned a fascinating paper looking at the question in the context of the country’s growing aspiration to reposition itself within the global economic balance.

The basic premise is that capital support from decades worth of oil and gas revenues heightened Russia’s ambitions to counteract US hegemony and unilateralism by reasserting its influence over world affairs, finance and geopolitics, in particular by building a Eurasian Economic Union.

But this proved economically insignificant and politically destabilising, on account of Ukraine’s hesitation about joining. Instead it galvanised the West into using economic and financial force as a submission tool. Notably, the Western response coincided with a drop in oil prices in the world.

Yet, as Nesvetailova observes, it may be Russia’s complex and increasingly financialised economy — including its connections to an offshore nexus — which may prove a greater threat for the country’s stability than just low oil prices.

According to Nesvetailova, financial channels which once underpinned the success of Putin’s Russia now work as crisis transmission mechanisms instead.

As she says:

… it is important to acknowledge that commonly used labels such as “petro-state” or the “oil needle” conceal a set of complex economic relationships, institutional linkages and sectors that make up a large, state-centred secondary economy in Russia today.

Specifically:

Today, the welfare of many people directly depends on the federal budget and regional transfers and subsidies. If in 2004 for instance, 16.4 million of people were employed in the state sector, today 20 million workers (or 28 percent of the total workforce) are employed in the state sector. This number is higher than the number of people who were employed in the government sector of the Soviet Union.Sustaining and funding this secondary economy is the tallest economic challenge facing the Russian authorities amidst the unfolding crisis.

Russia’s pattern of economic development can consequently be broken down as follows:

  1. Natural resources are exported and revenues internalised through a national redistribution system.
  2. Financialisation of the related capital acts as a booster for domestic consumption/demand.
  3. Offshore-isation helps Russian capital to be recycled and integrated into the global capital markets.
Profits from hydrocarbon exports, in short, have been used to finance regions and sectors that are not directly involved in oil and gas exploration. So, while hydrocarbons represent only a small share of Russia’s GDP, by contributing about 50 per cent to the state budget, they serve as a critical source of funding for the secondary economy and non-resource sectors, digested through the system of public finances.

Nesvetailova adds that since 2000 an important trend across this secondary economy has been the growing scope of state ownership, the public sector and state bureaucracy, with state ownership in the economy growing from 38 per cent in 2006 to 50 per cent in 2012, compared to the world average of 30 per cent. The crisis is further escalating the trend.

All of which was viewed acceptable because of an informal social contract between the state (Putin) and the Russian people based on the implicit understanding that the elites maintain power by enriching themselves but also by diverting resources in the name of Russia’s wider national interests. Meanwhile ordinary Russians get wealthier (partly by relying on corrupt mechanisms or informal networks) and share the patriotic duty by not engaging in active politics. Think of it as mutually beneficial rent-seeking.

But the crisis of 2014-2015 is compromising the social contract, says Nesvetailova, because some regions are already suffering a diminished flow of resources from the federal centre with some social programmes and financial provisions affected by spending cuts as well.

Which brings Nesvetailova to the structure of the Russian banking system, and the role it’s played in topping-up capital inflows into Russia:

Russian banks are the main providers of credit to enterprises and households, and in addition to state transfers, became a second important channel of financing domestic demand between 2000 and 2014. In addition to rising incomes generated by the oil revenues, the boom in domestic demand was financed through international channels. The years of macroeconomic and currency stability (mid- 2000s) facilitated the expansion of Russian banks internationally: they became global borrowers, actively taking loans from Western banks, enjoying access to international capital markets and even importing some practices of securitisation.

The currency stability and the expansion of the banking sector have enabled the financialisation of Russian domestic consumption and most crucially, of the households. The year 2007 marked a notable point in the financialisation of Russian growth: against the background of low interest rates in the West, international capital flows favoured emerging markets.Russia in particular benefited from this reversal: the endemic capital flight out of the country was replaced by net capital inflow, which peaked in 2007. That year, total investable resources in Russia (including financial resources and export revenues) stood at 100 billion dollars. The inflow of capital, in turn, facilitated a credit boom. Between 2000 and 2008, the real value of loans extended to enterprises and households increased more than tenfold, from 10 to 41 percent of GDP. Some areas of this financialisation trend have grown from scratch. For instance, between 2000 and 2008, loans to households increased 46 times, on average by 53 percent per year.

Critically, the period of rouble stability made loans in non-rouble currencies attractive to Russian borrowers, with foreign currency loans accounting for about 25 per cent of the total Russian loan market between 2008 and 2009.

But while dollar-denominated mortgages made up 31.9 per cent of the total mortgage market in 2006, in the run up to 2014, it was unsecured loans that drove financialisation, with the total lending of unsecured loans in 2012-13 standing at 38 per cent. This has fallen to 17 per cent following the central bank’s efforts to tighten lending conditions.

All of this in Nesvetailova’s mind suggests that by late 2013 — even though macroeconomic data suggests otherwise — the Russian economy had already become quite fragile.

She adds that this has now morphed into a full-scale banking crisis:

Between 1 March 2014 and today, more than ninety Russian banks were either liquidated or had their licenses revoked by the CBR. Additionally, around ten large banks had to be “additionally capitalised” to avoid bankruptcy. Current estimates by the CBR suggest that in the event of large stress, about 39 banks are likely to face a liquidity crisis, which in the current environment is likely to lead to bankruptcies.

With all eyes on China’s efforts to stabilise its imploding credit market, what has been weirdly overlooked by mainstream financial markets is the scale at which Russian authorities have been deploying the Federal Reserve (stabilisation) fund on a range of “anti-crisis” measures. At the current rate of utilisation Nesvetailova predicts the Federal Reserve Fund, currently valued at 5.8tn roubles, will be depleted by the end of 2015.

Indeed, with no incoming capital, sharply reduced opportunities for borrowing and the peak of debt repayments to international creditors falling between 2015 and 2016, defaults become a distinct possibility:



Which brings Nesvetailova to the third and arguably most significant structural economic weakness in the economy: its dependency on the obfuscating services of the Russian offshore nexus, which has disguised the nature of foreign investment in Russia.

Indeed, analysis of FDI flows suggests that the top foreign investors in Russia have consistently been Cyprus, the British Virgin Islands, Bermuda and the Netherlands — suspected proxies for Russian hands –suggesting the country has been largely unsuccessful at attracting true foreign investment.

The key destinations for Russian investment abroad, meanwhile, also remain Cyprus, the Netherlands, the BVI and Luxembourg.

All of which suggests a level of inter-entity lending and borrowing reminiscent of the shenanigans that went on at Enron. Nesvetailova on the Russian capital merry-go-round:

The data suggests that it is the capital of Russian-owned structures, recycled out of Russia through a chain of offshore jurisdictions that has been recycled back into Russia as FDI. According to the most recent investigations, 14 out of 20 privately owned companies on Russia’s Forbes list are owned by companies registered in offshore havens. Eight of such firms are from Cyprus, four from the Netherlands, and one each from Switzerland and the BVI.

And the circular investment flow process goes like this:

  1. A Russian company belongs to a Cyprus “mother.” The Cyprus company gives its Russian “daughter” a loan (or a right to use the brand name, licence, etc.). The Russian company sells products in the Russian market and earns revenue. Most of this revenue goes to paying off the Cyprus mother (either as interest on the loan or as a fee for the title/right/royalty). As a result, the net profit of the Russian daughter is minimal, most of the sum goes to Cyprus.
  2. A sub-type of the same model is based on exports: a Russian company sells products to a Cyprus firm at a low price. The Cyprus company in turn, sells products to the final consumer at a higher price. In reality, these are only recorded “paper” transactions; the products go directly from Russian producer to final consumer.
So what’s the purpose of all this complexity? Nesvetailova argues the intricate chains of offshore based entities are specifically constructed with the aim of hiding the ultimate ownership of assets.

_____

See note below.

______

Critically, Nesvetailova says, access to offshore ownership has enabled Russian owners to avoid international sanctions. Offshore havens have also been benefiting the City of London in the current crisis, as money flowing out of Russia is not being recycled back into Russia anymore but being invested in Western financial and property assets.

The only exception to that pattern is Crimea, which in 2014 saw an upsurge of foreign investment from Cyprus, the BVI and other offshore havens, led by inflows from Guernsey which accounted for 80 per cent of all FDI into Crimea in 2014.

In any case, the state is now trying to draw on these offshore capital reserves for the purposes of national security with Putin even launching an anti-offshorisation campaign aimed at raising state revenues. Except, according to reports, Russian businessmen are planning to become non-residents of Russia to avoid having to comply with the new law.

As a consequence:
The key question for the medium term, therefore, is whether there are enough resources in Russia’s sovereign wealth funds to sustain the popularity of the regime, and maintain the social contract while waiting for oil prices to recover. The pressure on sovereign wealth funds is prompting a search for alternative sources of funding. As shown above, Russia has mostly been attracting Russian investment, and Putin’s Russia has few friends with purchasing power.
So what happens next? Nesvetailova envisions four possible scenarios:
  1. Oil prices rebound to $70-80 per barrel and Russia’s consumption and growth stabilise at a lower level.
  2. The situation in the hydrocarbon markets continues to worsen, Russia is financially rescued by China and becomes a (resource) satellite of China. This merger starts a global realignment of powers and geopolitics.
  3. Russia returns to the Western fold and an inevitable modernisation path which includes economic openness. Theoretically, this can be the outcome of Putin remaining leader, or of a Kremlin recasting.
  4. The Kremlin attempts to distract attention from the deepening economic crisis by entering into another security conflict, either by further escalating the ongoing war in Ukraine, or by heightening the security situation domestically through pro-Kremlin militia.
_______

Update

A previous version of this post included an example from Nesvetailove citing Gunvor Group, to which Gunvor has objected and which we’ve now removed. But in case you’ve now gone and looked this up on the Way Back Machine, here’s clarification of Gunvor’s ownership from Gunvor itself:

Prior to March last year, Torbjörn Törnqvist, Gunvor’s Swedish chief executive, and Gennady Timchenko (a Russian citizen) each held 43.59 percent of Gunvor Group (with a 50/50 split of the voting rights) through their respective personal investment vehicles: Frefika Foundation and Fentex Properties, respectively. The balance of shares were held by other employees.
Timchenko sold his shares on March 19, 2014, to Törnqvist, leaving the Swede with 87.18 percent of the company and 100 percent of the voting voting rights. The rump is now held by other employees, with no outside shareholders. Currently, Törnqvist holds 86.94 percent of Gunvor and the remaining 13.06 percent is held by the Gunvor Employee Share Plan.

Timchenko has no ongoing involvement in Gunvor Group or any of its subsidiaries. Indeed, even when he was a shareholder he was never a director or employee, and there was no family involvement either.

Ok?
 
Eli kärjistäen:

- Oligarkit ovat jo pumpanneet ryöstörahansa ulos Venäjältä off-shore yhtiöihinsä, ja lainanneet ne takaisin.
- Suurimmat investoijat Venäjälle ovat Kypros ja muut veroparatiisit
- Merkittävä osa "ulkomaisia" investointeja Venäjälle ei ollutkaan siis ulkomaista
- "Valtio" työllistää jo reilusti yli neljäsosan venäläisistä työllistetyistä, enemmän kuin ikinä edes USSR aikoina. Öljytulot rahoittavat merkittävän osan tästä palkkasummasta
- Lainananto räjähti käsiin, valuuttalainat yleisiä ja rupla romahtanut, pankkien konkurssiaalto mahdollinen
- Vararahasto loppumassa mahdollisesti jo 2015 lopussa

huh huh...
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top