Quo vadis, Venäjä?
Kirjoitettu 26 huhtikuu 15, kello 14:29 |
Kim/Tom Lindström
http://www.nordnetblogi.fi/quo-vadis-venaja/26/04/2015/
Latinankielinen lentävä lause “quo vadis?” (“minne menet?”) on mitä osuvin Venäjän kohdalla, koska kenelläkään ei ole tietoa siitä mihin maan talous on menossa. Tosiasia on kuitenkin, että talous sukeltaa rajusti kuluvan vuoden aikana. Synkkyyttä lisää, että ongelmat ovat suurelta osin maan valtiollisen johdon itsensä aiheuttamia tai pahentamia, vaikka venäläiset tuskin toki pystyvät vaikuttamaan öljyn hintaan. Olisi ollut helppoa monipuolistaa maan taloutta hyvien öljyvuosien aikana. Mitään ei kuitenkaan tehty, joten Venäjä on edelleen raaka-aineesta elävän kehitysmaan tasolla. Aggressiivinen ulkopolitiikka, ylisuuret asevarustelumenot, kaikkialle ulottuva korruptio ja oikeusvaltion tunnusmerkkien täydellinen puuttuminen eivät ole mitenkään helpottaneet tilannetta.
Mutta kuinka paljon Venäjän kokonaistuotanto romahtaa kuluvana vuonna? Suomen Pankki puhuu neljästä prosentista, samoin Venäjän keskuspankki, joka odottaa lähes kahden prosentin lisälaskua ensi vuonna. Tunnettu Venäjä-asiantuntija, nykyään USA:ssa toimiva ruotsalainen Anders Åslund pitää jopa 10 prosentin BKT-romahdusta kuluvana vuonna mahdollisena. Tuskin kukaan haluaa investoida maahan ja ulkomaiset sijoittajat ovat yksi toisensa jälkeen poistumassa maasta. Tammi–maaliskuussa 2015 investoinnit supistuivat vuositasolla peräti kuusi prosenttia. Pääministeri Dmitri Medvedev on äskettäin arvioinut, että Venäjä kärsi viime vuonna 25 miljardin euron tappiot länsimaiden asettamien pakotteiden vuoksi, mikä vastaa noin puolitoista prosenttia maan bruttokansantuotteesta.
Venäjän talous on asia, josta meidän suomalaisten on pakko olla hyvin huolissamme, sillä harvat EU-maat Baltian ulkopuolella ovat yhtä riippuvaisia Venäjän kanssa käydystä kaupasta tai maan liiketoimintaoloista kuin Suomi. Viime vuonna tuontimme Venäjältä supistui peräti 18 prosenttia ja vienti 14 prosenttia. Loppuvuonna luvut alkoivat nopeasti rumentua ja kuluva vuosi on alkanut todella synkissä merkeissä, sillä hitaasti valmistuvan ulkomaankauppatilaston mukaan vientimme itään romahti peräti 43 prosenttia tammikuussa. Myös EU-maiden yhteenlaskettu tuonti romahti samanaikaisesti 34 prosenttia. Valtaosaltaan raakaöljystä koostuva tuontimme Venäjältä väheni tammikuussa 36 prosenttia. Ruohonjuuritasolla venäläisturistien määrä etenkin Itä-Suomessa ja ruplan arvo länsivaluutoissa toimivat herkkänä barometrina tilanteen vakavuudesta.
Ruplan kurssikehitys onkin ollut melkoinen kiikkulauta. Vielä viime vuoden kesäkuussa eurolla sai noin 46 ruplaa ja dollarilla noin 34 ruplaa. Myöhäissyksyllä ruplan alamäki kiihtyi kiihtymistään ja 16.12.2014 oli varsinainen “Black Tuesday”, kun eräät venäläiset suuryhtiöt tarvitsivat valtavia määriä länsivaluuttaa mm. lainanlyhennyksiin. Hetkellisesti sai jopa 100 ruplaa yhdellä eurolla. Sen jälkeen Venäjän keskuspankki nosti ohjauskorkoaan peräti 17 prosenttiin ja suuryhtiöiden johtajille pidettiin huhupuheiden mukaan tiukkasanainen puhuttelu. Tilanne rauhoittui hetkeksi, minkä jälkeen ruplan kurssi lähti vajoamaan uudelleen. Vielä kuluvan vuoden tammikuun lopussa eurolla sai peräti 80 ruplaa ja dollarilla 71 ruplaa.
Helmikuussa alkoi kuitenkin yllättävä kehitys toiseen suuntaan, sillä rupla alkoi vahvistua tuntuvasti. Vahvistuminen on jatkunut lähes meidän päiviimme asti, sillä perjantaina (24.4.2015) maksettiin eurosta 55 ruplaa ja dollarista 51 ruplaa. Kevään aikana rupla on siis ollut selvästi vahvempi kuin dollari eurosta puhumattakaan.
Ruplaromahdus ja vastapakotteena säädetty elintarvikkeiden tuontikielto EU-maista ovat kiihdyttäneet tuntuvasti inflaatiota, joka maaliskuussa oli vuositasolla peräti 17 prosenttia eli pahin 13 vuoteen. Elinkeinoelämän toimintaedellytysten kannalta turmiollinen on korkotason nousu jopa kymmeniin prosentteihin. Länsimaiden Venäjälle asettamat pakotteet Krimin valtauksesta ja Ukrainan sodasta ovat johtamassa ankaraan pankkikriisiin. Ylivoimaisesti tehokkaimmaksi pakotteeksi on osoittautunut venäläisten pankkien ja muidenkin yritysten sulkeminen pois länsimaiden rahoitusmarkkinoista. Energia-alan pakotteiden vuoksi maan öljysektori jää ilman kipeästi tarvitsemaansa länsimaista teknologiaa.
Useimmat tietävät, että noin puolet Venäjän valtion budjettimenoista katetaan öljytuloilla. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Venäjän talous tanssisi yksinomaan tai edes pääosin raakaöljyn dollarimääräisten hintojen tahdissa. Ratkaisevaa on, minkä verran ruplia saadaan öljystä, sillä valtaosa budjettimenoista on ruplamääräisiä. Inflaatio- ja korkopaineista huolimatta ruplaromahdus pehmensi tuntuvasti öljyn hinnanlaskusta aiheutunutta shokkia. Vielä siinä vaiheessa kun Pohjanmeren Brent-öljyn tynnyrihinta oli dollareissa mitattuna tullut alas viime kesäkuun 115 dollarin huippuhinnasta liki puoleen joulukuun puolivälissä, ruplahinta oli laskenut vain vajaat kymmenen prosenttia 3.500–3.600 ruplaan.
Helmikuussa alkanut ruplan vahvistuminen on inflaation ja korkotason kannalta myönteinen ilmiö, mutta edelleen alhaisena pysyvä öljyn dollarihinta yhdistettynä vahvistuvaan ruplaan on myrkkyä Venäjän taloudelle. Alimmillaan ruplahinta on huhtikuun alkupuoliskolla ollut alle 3.000 ruplaa.
Miksi rupla on keväällä ollut yksi maailman vahvimpia ellei peräti vahvin valuutta? Tärkein syy on öljyn hinnanlaskun päättyminen. Tammikuussa saavutetun 45 dollarin pohjahinnan jälkeen öljynoteeraukset ovat kääntyneet lievään nousuun. Perjantaina maksettiin Brent-öljystä jo 65 dollaria. Toinen syy on psykologian aiheuttama ylireagointi. Kuten pörssissäkin sopuli-ilmiö johtaa epärealistisen suuriin heilahduksiin. Ruplaromahduksen vuoksi oli lähes pakko tulla heiluriliike vastakkaiseen suuntaan. Ukrainan sodan tulitauko, joka tosin näyttää kovin heiveröiseltä, antanee myös tukea ruplalle.
Venäläisten ostovoimaan viimeaikainen kehitys on iskenyt todella pahasti. Kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä palkansaajien reaalinen ansiotaso oli kahdeksan prosenttia pienempi kuin vastaavana aikana vuotta aikaisemmin. Esimerkiksi uusien henkilöautojen rekisteröinnit romahtivat maaliskuussa kokonaista 42 prosenttia, mikä on huono uutinen Nokian Renkaille. Valion vienti Venäjälle on loppunut lähes tykkänään elintarvikkeiden tuontikiellon vuoksi. Monet yhtiöt ovat Oriolan tapaan vetäytyneet vapaaehtoisesti Venäjän markkinoilta, toiset kuten Sanoma pakotetaan vetäytymään uuden oudon ja järjettömän medialain seurauksena. Laki on esimerkki Venäjän ennalta arvaamattomista poliittisista riskeistä. Lukuisat yhtiöt ovat supistamassa toimintaansa maassa kuten Stockmann, joka on sulkemassa kolme tavarataloa Moskovan alueella, tai S-ryhmä, joka on jäädyttämässä suunnitelmansa avata uusia ruokakauppoja Venäjällä. Lemminkäinen panee jäihin asuntokohteensa Pietarin keskustassa ja niin edelleen.
Maan tulevaisuuden kannalta avainasemassa ovat raakaöljyn hintakehitys sekä öljy- ja kaasuverotuloista vuodesta 2003 kerättyjen vararahastojen riittävyys. Näkymät ovat todella synkät, mikäli öljyn hinta ei nouse selvästi nykytasoltaan ja länsimaiden talouspakotteet jatkuvat pitkään. On arvioitu, että vararahastot riittäisivät enintään ensi vuoden loppuun. Venäläisille antanee tosin hieman toivoa EU-maiden pakotteiden jatkamisen edellyttämä yksimielisyys. Putinin veljeily Kreikan ja Unkarin johtajien kanssa saattaa olla hyvin tuottoisaa.
Lenin kutsuisi näitä johtajia hyödyllisiksi idiooteiksi.
Omistamme osakkeita Lemminkäisessä, Nokian Renkaissa, Oriolassa, Sanomassa ja Stockmannissa.
Kim Lindström
______________________________________________________________________________________
Kannattaa panna merkille kirjoittajan edustama yhtiö ja viitekehys. Pääoma harvemmin käyttää näin terävää kieltä puhuessaan maasta jossa on sijoitusmielessä valtava potentiaali. Ja jos pääoma - siis tuo kasvoton, tunteeton, kaiikovoipa voimatekijä joka ei kuvittele mitään, luule mitään vaan laskee ja laskelmoi - näyttää peukkua alaspäin niin Putinin pallia heilutetaan huomattavasti rajummin kuin mihin mikään muu voima tässä maailmassa kykenee.